Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari on itsesään tulosta kulutusyhteiskunnasta. Ihmiset on ehdollistettu kuluttamaan ja kuluttaminen on tavallaan helppo tapa tyydyttää jotain tarvetta meissä. Olen olemassa kun ostan jotain. Meille myydään jatkuvasti jotain. Jotain ajatusta ja jotain tavaraa.
Mutta kulutushysteriä, vaikka se on talouden yksi tukipylväs, on myös tulossa tiensä päähän. Maailma ei kestä sitä tavaran ja jätteen määrää, mitä ihminen jatkuvasti tuottaa.
Kuluttajalle on tähän asti ollut varsin helppoa ostaa tavaroita mielitekojensa mukaan ja heittää niitä myöhemmin pois - jälleen mielitekojensa mukaan. Mutta molemmat toiminnot ovat saman asian ilmentymiä. Konmaristi, joka yhtäkkiä saa päähänsä, etteivät ne viisi vuotta sitten muodissa olleet tuikkukipot tai tähtityynyt tai irtokirjaimet enää miellytä, puhdistaa sieluaan siirtämällä ne jonkun toisen riesaksi. Kohta iskee uusi mieliteko johonkin ja se hankitaan, "koska tavara tuottaa ainakin sillä hetkellä iloa".
Pidän kotini ajallisesta "kerrostuksellisuudesta", siitä ettei siellä kaikki ole samaa paria tai yhtenäistä linjaa. Ehkä tämäkin tulee jossain vaiheessa uudeelleen muotiin?
Ilon tuottaminen= mielihyväperiaate ei siis ole välttämättä kauhean ekologinen ratkaisu. Ehkä se on enemmän "egologinen", sillä kovasti ihmiset ovat ottaneet konmarin oman identiteettinsä rakennusaineeksi.
Ehkä huvittavinta on jatkuva vetoaminen opinkappaleeseen, eli siihen kirjaan. Siitä näkee kuinka fanaattisesti asiaan suhtaudutaan. Maria Konde sanoo sitä ja tätä... Jokin uusi jeesus näköjään. :-D
Vähän pakko siihen kirjaan on koko ajan viitata kun tähän liittyy niin paljon vääriä uskomuksia kirjasta ja ihan omakeksimiä väitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin näiden kaikkien Konmari- ajatusten tässä ketjussa puntaroimisesta ,että kyllä aika isonkin kodin olisi tänäkin aikana (kun kaikki nämäkin kommentit tänne siis tulivat) ehtinyt kyllä jo siivoamaan ja vieläpä oikein perusteellisestikin....
Mutta etpä siivonnut. Miksiköhän? Kyllähän tässä ehtisi kiillottaa kaiken ja vielä sotkea uudelleen, mutta "konmarittajien" ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari on itsesään tulosta kulutusyhteiskunnasta. Ihmiset on ehdollistettu kuluttamaan ja kuluttaminen on tavallaan helppo tapa tyydyttää jotain tarvetta meissä. Olen olemassa kun ostan jotain. Meille myydään jatkuvasti jotain. Jotain ajatusta ja jotain tavaraa.
Mutta kulutushysteriä, vaikka se on talouden yksi tukipylväs, on myös tulossa tiensä päähän. Maailma ei kestä sitä tavaran ja jätteen määrää, mitä ihminen jatkuvasti tuottaa.
Kuluttajalle on tähän asti ollut varsin helppoa ostaa tavaroita mielitekojensa mukaan ja heittää niitä myöhemmin pois - jälleen mielitekojensa mukaan. Mutta molemmat toiminnot ovat saman asian ilmentymiä. Konmaristi, joka yhtäkkiä saa päähänsä, etteivät ne viisi vuotta sitten muodissa olleet tuikkukipot tai tähtityynyt tai irtokirjaimet enää miellytä, puhdistaa sieluaan siirtämällä ne jonkun toisen riesaksi. Kohta iskee uusi mieliteko johonkin ja se hankitaan, "koska tavara tuottaa ainakin sillä hetkellä iloa".
Pidän kotini ajallisesta "kerrostuksellisuudesta", siitä ettei siellä kaikki ole samaa paria tai yhtenäistä linjaa. Ehkä tämäkin tulee jossain vaiheessa uudeelleen muotiin?
Ilon tuottaminen= mielihyväperiaate ei siis ole välttämättä kauhean ekologinen ratkaisu. Ehkä se on enemmän "egologinen", sillä kovasti ihmiset ovat ottaneet konmarin oman identiteettinsä rakennusaineeksi.
Ehkä huvittavinta on jatkuva vetoaminen opinkappaleeseen, eli siihen kirjaan. Siitä näkee kuinka fanaattisesti asiaan suhtaudutaan. Maria Konde sanoo sitä ja tätä... Jokin uusi jeesus näköjään. :-D
Vähän pakko siihen kirjaan on koko ajan viitata kun tähän liittyy niin paljon vääriä uskomuksia kirjasta ja ihan omakeksimiä väitteitä.
On oikeasti tosi raskasta keskustella metodista ihmisen kanssa, joka ei selkeästi tunne aihetta, mutta josta on kuitenkin muodostanut omat, ehdottoman jyrkät mielipiteensä. Siksi varmaan on paras neuvo tilanteessa käskeä lukemaan kirja tai sitten lainata teoksesta osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Eli eipä taida se maritus onnea tuodakaan. :)
Mutta se, että tekee elämänsä eteen haluamiaan asioita, tuo. Mutta miten mahtaa olla niillä, jotka rölläävät täällä ketjun läpi tietämättä aiheesta mitään ja väittävät olevansa jo valmiiksi täydellisen järjestelmällisiä, mutta kokevat koko ajan uhkaa tai huonommuutta silti? :)
No niin, ja sieltähän se taas tuli: ylemmyydentunto. Oletat, että me, jotka emme ole konmarittaneet kotiamme, emme voi olla järjestelmällisiä. Vain TE, vain te Kondon oppeja noudattaneet voitte olla täydellisen järjestelmällisiä. Kunnia ja kummarrus teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Eli eipä taida se maritus onnea tuodakaan. :)
Mutta se, että tekee elämänsä eteen haluamiaan asioita, tuo. Mutta miten mahtaa olla niillä, jotka rölläävät täällä ketjun läpi tietämättä aiheesta mitään ja väittävät olevansa jo valmiiksi täydellisen järjestelmällisiä, mutta kokevat koko ajan uhkaa tai huonommuutta silti? :)
No niin, ja sieltähän se taas tuli: ylemmyydentunto. Oletat, että me, jotka emme ole konmarittaneet kotiamme, emme voi olla järjestelmällisiä. Vain TE, vain te Kondon oppeja noudattaneet voitte olla täydellisen järjestelmällisiä. Kunnia ja kummarrus teille.
Missä oletin ettei epämarittajat voi olla järjestelmällisiä? Ilmeisesti kirja on lukematta siksi, kun ei oikein lyhyiden viestienkään lukeminen suju :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Joo, se on oikein reilua ja antaa myös aikaa, jos asutaan kauempana. Ei niin, että ilmoitetaan, että roskalava tuli eilen ja vei kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuori muuttaa kotoaan on reilua antaa aikaa. Yleensä vanhemmilla on tilaa. Ja kukaan ei muuta pienempään suunnittelematta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Eli eipä taida se maritus onnea tuodakaan. :)
Mutta se, että tekee elämänsä eteen haluamiaan asioita, tuo. Mutta miten mahtaa olla niillä, jotka rölläävät täällä ketjun läpi tietämättä aiheesta mitään ja väittävät olevansa jo valmiiksi täydellisen järjestelmällisiä, mutta kokevat koko ajan uhkaa tai huonommuutta silti? :)
No niin, ja sieltähän se taas tuli: ylemmyydentunto. Oletat, että me, jotka emme ole konmarittaneet kotiamme, emme voi olla järjestelmällisiä. Vain TE, vain te Kondon oppeja noudattaneet voitte olla täydellisen järjestelmällisiä. Kunnia ja kummarrus teille.
Missä oletin ettei epämarittajat voi olla järjestelmällisiä? Ilmeisesti kirja on lukematta siksi, kun ei oikein lyhyiden viestienkään lukeminen suju :P
Olkiukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai Konmarissa käydään kaikki tavarat läpi samasta ryhmästä eikä huoneittain koska konmarilla itsellään ei ole kokemusta monen huoneen asumisesta.
Japanissa ja Japanin ulkopuolella he asuvat pienissä tiloissa. esimerkiksi meidän naapurissa asuu viisihenkinen japanilaisperhe yhden makuuhuoneen asunnossa ja he ovat tyytyväisiä koska on paljon tilaa. Lapset nukkuvat olohuoneessa joka on samalla yhdistetty ruokailutila ja vanhemmat babyn kanssa makkarissa joka on myös työhuone. Vanhempien isovanhemmat ovat usein pitkiä aikoja majoitettuina asuntoon myös. Siinä on teille konmaria kerrakseen. Käsilaukut ja muut kassitkin askarrellaan aamulla sen mukaan millaista kantamusta tarvitaan. Niin että ei sitä käsilaukkuaKAAN tarvita kunhan kaapissa on oikean kokoisia kangaskappaleita. samasta kupista voi myös syödä ja juoda niin että jokainen perheessä tarvitsee vain YHDEN KUPIN. Voi syödä sormin niin että mihin te niitä haarukoita ja veitsiäkään tarvitsette. Soppa hörpitään kupista mikä tekee lusikat käyttökelvottomiksi turhakkeiksi. Lapset leikkivät paperilla aamut pitkät ja puuhelmillä niin että mukaan vaan!
Ruoka syödään lattialla istuen matalan kahvipöydän ääressä. Ihmettelin aluksi miksi futonsohva joka toimii myös lasten sänkynä öisin oli sijoitettu niin pitkälle pöydästä. Kyse ei siis ole mistään köyhästä perheestä vaan toimitusjohtajaperhe jonka isä on johtoasemassa yhdessä maailman parhaiten menestyvistä firmoista:) Olen ammentanut heiltä aika paljon omaan minimalismiini mutta ei meillä ihan vielä tarvitse lattialla istua vaikka lapsista se olis vaan kivaa kun naapurissakin niin tehdään. Kiva kun lasten parhaat ystävät ovat japanilaisia niin ei tarvitse kilpailla tavaralla:))))
Kondolla ON kokemusta monen huoneen asumisesta: Lapsuudenkoti ja luultavasti jokaisessa elämänsä asunnossaan. On väärä käsitys että japanilaiset asuisivat pienissä yhden tilan kopperoissa, vaikka ihmisiä on paljon verrattuna pinta-alaan jolle pystyy rakentamaan. Tokiossa löytyy niin ahtaita asuntoja kuin omakotitaloja, maaseudulla vielä tilavempia. Meidän Tokion asunto on aika iso verrattuna Helsingin kaksioihin. Appivanhempien keskiverto talo maaseudulla pitää sisällään yhdeksän tilavaa huonetta. Ja voi sitä tavaran määrää!
Naapurienne elämäntapa on omanlaisensa, eikä se heijastele mitään yleistä japanilaisuutta. Furoshikit, keiton juominen kupista, matala pöytä ja lattialla/istuintyynyllä istuminen sekä futonit ovat toki mitä japanilaisinta, mutta perinteisesti ruoka syödään puikoilla ja sitä on montaa eri sorttia pienissä kipoissaan. Kyse ei siis ole minimalismista, vaan kulttuurista. Kiva että lapsillanne on tuollaisia kavereita, mutta voin kertoa että täällä Japanissa lapsia vasta kilpavarustellaankin.
T: tokiolainen
Minua huvittaa tämä "ah nyt heivasin tavaraa roskiin ja voinkin nyt sitten uusia sohvan, lakanat, pyyhkeet ja vaatteet, jeah" -asenne. Tuntuu, että metodi on vain tekosyy sille, että saa ostaa kalliimpaa, trendikkäämpää ja tämän hetken muodin mukaista ja heittää pois muodista menneet roskiin. Ei kovin vastuullista kuluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
Konmarittajat varmaan heittää kaverin unohtuneen vaatteen roskiin sen sijaan että kertoo kaverille että sun pipo/huivi on täällä
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Eli eipä taida se maritus onnea tuodakaan. :)
Mutta se, että tekee elämänsä eteen haluamiaan asioita, tuo. Mutta miten mahtaa olla niillä, jotka rölläävät täällä ketjun läpi tietämättä aiheesta mitään ja väittävät olevansa jo valmiiksi täydellisen järjestelmällisiä, mutta kokevat koko ajan uhkaa tai huonommuutta silti? :)
No niin, ja sieltähän se taas tuli: ylemmyydentunto. Oletat, että me, jotka emme ole konmarittaneet kotiamme, emme voi olla järjestelmällisiä. Vain TE, vain te Kondon oppeja noudattaneet voitte olla täydellisen järjestelmällisiä. Kunnia ja kummarrus teille.
Missä oletin ettei epämarittajat voi olla järjestelmällisiä? Ilmeisesti kirja on lukematta siksi, kun ei oikein lyhyiden viestienkään lukeminen suju :P
Olkiukko.
Se onkin varmaan ainoa argumentointivirhe, jonka tiedät, sillä muissa viesteissä logiikkavammaisuudet ovat saaneet jäädä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Kuinka ihmeen paljon jollekkin kotoa muuttavalle on voinut jo kerääntyä erilaista romua jos se ei mahdu edes mukaan kerralla? Varsinkin jotkut päiväkirjat vie ehkä pari pahvilaatikkoa, miksi ne täytyy jättää?
Ilon tuottaminen= mielihyväperiaate ei siis ole välttämättä kauhean ekologinen ratkaisu. Ehkä se on enemmän "egologinen", sillä kovasti ihmiset ovat ottaneet konmarin oman identiteettinsä rakennusaineeksi.
Ehkä huvittavinta on jatkuva vetoaminen opinkappaleeseen, eli siihen kirjaan. Siitä näkee kuinka fanaattisesti asiaan suhtaudutaan. Maria Konde sanoo sitä ja tätä... Jokin uusi jeesus näköjään. :-D