Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Olisi kiva jos joku sellainen kirjoittaisi, joka on käynyt konmarituksen läpi. Eli käytti sen puoli vuotta tai enemmän kaiken läpikäyntiin ja on nyt "seesteinen"? Eli kävikö siinä niin kuin luvattiin? Onko nyt aina siistiä? Eikö konmarituksenpitäisi tehdä itsensä turhaksi tuon yhden kerran jälkeen ja jos pitäisi, niin miksi konmarittajat tarvitsevat tukiryhmiä pitkäksi aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mites kirjoitti:
Tavaran poistaminen sujuu varmasti lapsettomalta konmarilta, mutta miten perheellinen voisi toisten tavaroita läpikäydä edes?
Lähes kaikki ostokset mitä tehty aikoihin, on muille, eli lapsille.
Aloitat itsestäsi ja todennäköisesti muut seuraavat.
Ja kun lapset ovat isoja ja lähtevät kotoa, sinä et arkistoi heidän tavaroitaan vaan heidän pitää ottaa haluamansa mukaan. Loput kierrätykseen/roskiin.
Niinpä. Jätin tavaroitani lapsuuskotiin poismuuttaessani, koska huonettani ei heti purettu (olen ainoa lapsi). Äiti sitten oli heittänyt kaikki teiniaikaiset kirjeenvaihtoni ja valokuvani roskiin. Tosi hieno juttu. Eli jos haluaa olla varma siitä, ettei mitään tärkeää katoa, kannattaa pitää siitä huoli.
Konmari varoittaakin jättämästä omia tavaroita toisten taakaksi. Ei se kovin tärkeää ollut, jos et mukaasi ottanut, eihän? Sua vaan harmittaa, kun joki teki päätöksen sun puolesta. Mutta niin kauan kun jätät tavaroitas ympäriinsä, niin ei oikein voi olla sun päätettävissä sekään mitä niille tapahtuu.
Vähän niinku ne sukulaiset jotka raijaa kuluneita huonekaluja "lahjaksi" ettei joudu maksamaan kaatopaikkamaksuja. Ja jotka sitten myöhemmin alkavatkin kaipailemaan niitä takaisin, kun ne tulee uudestaan muotiin... lahjoitus olikin vain yksipuolinen sanaton laina.
Olisin kyllä hoitanut ne itse, jos olisi pyydetty. En ottanut niitä mukaani, koska jätin ne turvaan lapsuuskotiini.
Pyysitkö sinä lähtiessäsi lupaa pitää yhtä kokonaista huonetta varastona? Muistitko sanoa, että olet ottamassa tavarat kyllä itsellesi heti kun mahtuvat vai jäikö sekin sanomatta?
Kyllä ihan normaalisti puhuttiin asioista. Äiti jäi yksin sataan neliöön, joten pulaa huoneista ei ollut ja ne uudelleenjärjesteltiin vasta myöhemmin. Minulla oli vähän vaikeaa silloin eikä ollut oikein mahdollista hoitaa kaikkea kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku sellainen kirjoittaisi, joka on käynyt konmarituksen läpi. Eli käytti sen puoli vuotta tai enemmän kaiken läpikäyntiin ja on nyt "seesteinen"? Eli kävikö siinä niin kuin luvattiin? Onko nyt aina siistiä? Eikö konmarituksenpitäisi tehdä itsensä turhaksi tuon yhden kerran jälkeen ja jos pitäisi, niin miksi konmarittajat tarvitsevat tukiryhmiä pitkäksi aikaa?
Fb:ssä on jonkin verran kuvia siitä, miten järjestys on kestänyt aikaa. Yleensä tosi hyvin.
Joitakin on sellaisia kommentteja näkynyt, missä suunnittellaan projektin käymistä uudestaan, koska ei koeta tyytyväisyyttä mutta melkeinpä samaan vetoon kerrotaan sekin, ettei ihan joka kohtaa menty kirjan suositusten mukaan.
Suurin tyytymättömyys lienee niillä, jotka eivät muistaneet visioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mites kirjoitti:
Tavaran poistaminen sujuu varmasti lapsettomalta konmarilta, mutta miten perheellinen voisi toisten tavaroita läpikäydä edes?
Lähes kaikki ostokset mitä tehty aikoihin, on muille, eli lapsille.
Aloitat itsestäsi ja todennäköisesti muut seuraavat.
Ja kun lapset ovat isoja ja lähtevät kotoa, sinä et arkistoi heidän tavaroitaan vaan heidän pitää ottaa haluamansa mukaan. Loput kierrätykseen/roskiin.
Niinpä. Jätin tavaroitani lapsuuskotiin poismuuttaessani, koska huonettani ei heti purettu (olen ainoa lapsi). Äiti sitten oli heittänyt kaikki teiniaikaiset kirjeenvaihtoni ja valokuvani roskiin. Tosi hieno juttu. Eli jos haluaa olla varma siitä, ettei mitään tärkeää katoa, kannattaa pitää siitä huoli.
Konmari varoittaakin jättämästä omia tavaroita toisten taakaksi. Ei se kovin tärkeää ollut, jos et mukaasi ottanut, eihän? Sua vaan harmittaa, kun joki teki päätöksen sun puolesta. Mutta niin kauan kun jätät tavaroitas ympäriinsä, niin ei oikein voi olla sun päätettävissä sekään mitä niille tapahtuu.
Vähän niinku ne sukulaiset jotka raijaa kuluneita huonekaluja "lahjaksi" ettei joudu maksamaan kaatopaikkamaksuja. Ja jotka sitten myöhemmin alkavatkin kaipailemaan niitä takaisin, kun ne tulee uudestaan muotiin... lahjoitus olikin vain yksipuolinen sanaton laina.
Olisin kyllä hoitanut ne itse, jos olisi pyydetty. En ottanut niitä mukaani, koska jätin ne turvaan lapsuuskotiini.
Pyysitkö sinä lähtiessäsi lupaa pitää yhtä kokonaista huonetta varastona? Muistitko sanoa, että olet ottamassa tavarat kyllä itsellesi heti kun mahtuvat vai jäikö sekin sanomatta?
Kyllä ihan normaalisti puhuttiin asioista. Äiti jäi yksin sataan neliöön, joten pulaa huoneista ei ollut ja ne uudelleenjärjesteltiin vasta myöhemmin. Minulla oli vähän vaikeaa silloin eikä ollut oikein mahdollista hoitaa kaikkea kerralla.
Kuulostaa siltä, että äidilläsikin on ollut vaikeaa. Ja sinä jätät vielä poismuuttaessasikin huoneesi siivoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku sellainen kirjoittaisi, joka on käynyt konmarituksen läpi. Eli käytti sen puoli vuotta tai enemmän kaiken läpikäyntiin ja on nyt "seesteinen"? Eli kävikö siinä niin kuin luvattiin? Onko nyt aina siistiä? Eikö konmarituksenpitäisi tehdä itsensä turhaksi tuon yhden kerran jälkeen ja jos pitäisi, niin miksi konmarittajat tarvitsevat tukiryhmiä pitkäksi aikaa?
Mitä hemmetin tukiryhmiä? Ihan vain tavallinen ryhmä yhden aihepiirin tiimoilta, jossa eri vaiheissa olevat keskustelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Miksi tämä konmarittajaväki saa sinut tuntemaan alemmuudentunnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku sellainen kirjoittaisi, joka on käynyt konmarituksen läpi. Eli käytti sen puoli vuotta tai enemmän kaiken läpikäyntiin ja on nyt "seesteinen"? Eli kävikö siinä niin kuin luvattiin? Onko nyt aina siistiä? Eikö konmarituksenpitäisi tehdä itsensä turhaksi tuon yhden kerran jälkeen ja jos pitäisi, niin miksi konmarittajat tarvitsevat tukiryhmiä pitkäksi aikaa?
Minä "konmaritin" molemmat kotimme viime kesänä. Siistiä meillä on toki aina ollut, mutta vähemmän tavaran kanssa on kieltämättä huomattavasti helpompaa.
Minulta lähti aika paljon vaatteita kiertoon, vaikka en mikään vaateostelija olekaan. Astioita oli aivan tuhottomasti ja liikaa. Kaikelle poislähtevälle löytyi paikka helposti, kaikki käyttökelpoinen meni hyväntekeväisyyteen ja hiukankin nuhjaantuneet pyyhkeet yms. eläinsuojaan.
Ennen minulla varsinkin tapasi jäädä sellaisia paperikasoja, joita mies sitten aina kotiin tultuaan kävi lävitse ja laittoi minne ne kuuluivatkin. Tavaraa lajitellessani mietin tottumuksiani ja sitä, miten asioita teen. Tajusin, että minun on ihan turha kuvitella vieväni postia työhuoneeseen yläkertaan, jossa on paperinkeräys, vaan lisäsin paperinkeräyspisteen eteiseen, jossa käyn postit lävitse. Kasan tarkoitus oli aina lähteä yläkertaan kunhan menen sinne muutenkin, mutta ihan kuin sitä olisi muistanut...
Ylipäänsä KonMarin luettua tulin paljon sallivammaksi itseäni sekä kotiamme kohtaan - on turha yrittää mukautua johonkin tuo tullessas vie mennessäs -systeemiin, jos koti on esimerkiksi kooltaan iso. En minä siellä eteisessä (vaikka onkin avointa tilaa koko alakerta) käy enää katsomassa jos menen yläkertaan jostain syystä (yläkerrassa makuuhuoneet ja vaatehuolto).
Koen elämämme selkeämmäksi, olen tietoisempi omista tarpeistani ja haluistani, ja osaan paremmin sanoa ei. Ostoskäyttäytymiseni on muuttunut täysin, enää en osta "varmuudeksi" tai "tarpeeksi hyvää". Samoin en kuvittele käyttäväni niitä kauniita kesäsandaaleja, joissa on vähän korkoa, vaan voin myöntää itselleni, että käytän kuitenkin crocseja - ja jättää ne ihanat sandaalit kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Missä näin oletetaan? En ole kenenkään nähnyt tai kuullut olettavan, että kaikki hilloavat kaapeissaan rumaa roinaa tai että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä. Ei minullakaan ollut, enkä ollut "hillonnut rumaa roinaa" ennenkään. Ettei nyt olisi kyse omasta projisoinnistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Miksi tämä konmarittajaväki saa sinut tuntemaan alemmuudentunnetta?
Lue ketju alusta asti uudestaan, niin huomaat, miten kommenteissa tehdään jatkuvasti näitä oletuksia, että vain marittajalla voi olla siistiä. Omituinen ylemmyydentunto paistaa läpi ja onpa täällä käsketty painua muuallekin, kun rohkeni sanoa, että omista kaapeista löytyy vain tarpeellisia ja iloa tuottavia asioita ilman trendikirjan lukemistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Eli eipä taida se maritus onnea tuodakaan. :)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku sellainen kirjoittaisi, joka on käynyt konmarituksen läpi. Eli käytti sen puoli vuotta tai enemmän kaiken läpikäyntiin ja on nyt "seesteinen"? Eli kävikö siinä niin kuin luvattiin? Onko nyt aina siistiä? Eikö konmarituksenpitäisi tehdä itsensä turhaksi tuon yhden kerran jälkeen ja jos pitäisi, niin miksi konmarittajat tarvitsevat tukiryhmiä pitkäksi aikaa?
Minä "konmaritin" molemmat kotimme viime kesänä. Siistiä meillä on toki aina ollut, mutta vähemmän tavaran kanssa on kieltämättä huomattavasti helpompaa.
Minulta lähti aika paljon vaatteita kiertoon, vaikka en mikään vaateostelija olekaan. Astioita oli aivan tuhottomasti ja liikaa. Kaikelle poislähtevälle löytyi paikka helposti, kaikki käyttökelpoinen meni hyväntekeväisyyteen ja hiukankin nuhjaantuneet pyyhkeet yms. eläinsuojaan.
Ennen minulla varsinkin tapasi jäädä sellaisia paperikasoja, joita mies sitten aina kotiin tultuaan kävi lävitse ja laittoi minne ne kuuluivatkin. Tavaraa lajitellessani mietin tottumuksiani ja sitä, miten asioita teen. Tajusin, että minun on ihan turha kuvitella vieväni postia työhuoneeseen yläkertaan, jossa on paperinkeräys, vaan lisäsin paperinkeräyspisteen eteiseen, jossa käyn postit lävitse. Kasan tarkoitus oli aina lähteä yläkertaan kunhan menen sinne muutenkin, mutta ihan kuin sitä olisi muistanut...
Ylipäänsä KonMarin luettua tulin paljon sallivammaksi itseäni sekä kotiamme kohtaan - on turha yrittää mukautua johonkin tuo tullessas vie mennessäs -systeemiin, jos koti on esimerkiksi kooltaan iso. En minä siellä eteisessä (vaikka onkin avointa tilaa koko alakerta) käy enää katsomassa jos menen yläkertaan jostain syystä (yläkerrassa makuuhuoneet ja vaatehuolto).
Koen elämämme selkeämmäksi, olen tietoisempi omista tarpeistani ja haluistani, ja osaan paremmin sanoa ei. Ostoskäyttäytymiseni on muuttunut täysin, enää en osta "varmuudeksi" tai "tarpeeksi hyvää". Samoin en kuvittele käyttäväni niitä kauniita kesäsandaaleja, joissa on vähän korkoa, vaan voin myöntää itselleni, että käytän kuitenkin crocseja - ja jättää ne ihanat sandaalit kauppaan.
Näköjään jotkut sitten kaipaavat neuvoja ja vinkkejä, joita kirja tuo. Minä luulin, että esim. tuo lehtikeräys on asia, jonka jokainen luonnostaan tajuaa laittaa eteiseen. Mutta hyvä, että kirjasta on hyötyä joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Ei kai kukaan, jonka elämä on haluamassaan järjestyksessä, roiku tällaisen aihealueen ketjuissa.
Eli eipä taida se maritus onnea tuodakaan. :)
Mutta se, että tekee elämänsä eteen haluamiaan asioita, tuo. Mutta miten mahtaa olla niillä, jotka rölläävät täällä ketjun läpi tietämättä aiheesta mitään ja väittävät olevansa jo valmiiksi täydellisen järjestelmällisiä, mutta kokevat koko ajan uhkaa tai huonommuutta silti? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Miksi tämä konmarittajaväki saa sinut tuntemaan alemmuudentunnetta?
Lue ketju alusta asti uudestaan, niin huomaat, miten kommenteissa tehdään jatkuvasti näitä oletuksia, että vain marittajalla voi olla siistiä. Omituinen ylemmyydentunto paistaa läpi ja onpa täällä käsketty painua muuallekin, kun rohkeni sanoa, että omista kaapeista löytyy vain tarpeellisia ja iloa tuottavia asioita ilman trendikirjan lukemistakin.
Luepas sinä tämä ketju läpi ja huomaat, miten kirjaa lukemattomat siistit ja järjestelmälliset ne vasta ylimielisiä ovatkin. On varaa sanoa, että kai tuota nyt fiksu ilman trendikirjaakin osaa tehdä noin ja meikäpä on tehnyt noin jo aina jne.
Että onpa tosiaan tultu onnelliseksi omalla tyylillä kun pitää kritisoida jotain, mitä ei edes ymmärrä.
Konmari on itsesään tulosta kulutusyhteiskunnasta. Ihmiset on ehdollistettu kuluttamaan ja kuluttaminen on tavallaan helppo tapa tyydyttää jotain tarvetta meissä. Olen olemassa kun ostan jotain. Meille myydään jatkuvasti jotain. Jotain ajatusta ja jotain tavaraa.
Mutta kulutushysteriä, vaikka se on talouden yksi tukipylväs, on myös tulossa tiensä päähän. Maailma ei kestä sitä tavaran ja jätteen määrää, mitä ihminen jatkuvasti tuottaa.
Kuluttajalle on tähän asti ollut varsin helppoa ostaa tavaroita mielitekojensa mukaan ja heittää niitä myöhemmin pois - jälleen mielitekojensa mukaan. Mutta molemmat toiminnot ovat saman asian ilmentymiä. Konmaristi, joka yhtäkkiä saa päähänsä, etteivät ne viisi vuotta sitten muodissa olleet tuikkukipot tai tähtityynyt tai irtokirjaimet enää miellytä, puhdistaa sieluaan siirtämällä ne jonkun toisen riesaksi. Kohta iskee uusi mieliteko johonkin ja se hankitaan, "koska tavara tuottaa ainakin sillä hetkellä iloa".
Pidän kotini ajallisesta "kerrostuksellisuudesta", siitä ettei siellä kaikki ole samaa paria tai yhtenäistä linjaa. Ehkä tämäkin tulee jossain vaiheessa uudeelleen muotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt sanon ennen kaikkea tämän: minusta tämä koko konmari on niin länsimainen hyvinvointikouhotus kuin ikinä mikään.
Ensin huhkitaan vuositolkulla shoppaillakseen lisää ja aina vaan lisää tavaraa ja sitten tehdään elämänsisältö siitä, miten siitä tavarasta hankkiudutaan eroon.
Pahimmillaan konmaria harrastavat ihmiset jopa oikeasti shoppailevat lisää samalla kun toisesta päästä heittävät tavaraa pois. Kalliitakin merkkituotteita kannetaan kotiin, katsellaan heti, kyllästytään ja todetaan, että "ei tee mua onnelliseksi, heitänpä sittenkin pois".
Miksi hitossa minkään tavaran pitäisi tehdä ihminen ONNELLISEKSI? Haittaako sen säilyttäminen sitten onnellisuutta? Tai eteenpäin myyminen? No ei.
Ei mitään järkeä. T
Ylipäätään länsimaisen elämänmuodon ongelma on se, että tavara on nostettu liian korkeaan asemaan. Joko sitä haalitaan liikaa tai sitten sen säilyttäminen tai poisheittäminen vie hurjasti ajatusenergiaa.
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Komppi tälle. Outo "uskonto" tämä, ja kiva huomata, että useimmat osaavat olla tällaisia kohtaan terveen kriittisiä. Turhan tavaran karsiminen on ollut ok aina, nyt sille on trendipelleillä nimikin.
Älkää vaaaan käyttäkö omaa järkeä, pakko lukea jonkun muun oppeja sille, miten karsia turhia tavaroita.....
Juuri näin.
Ja sitten vielä päälle ylimielinen asenne muita kohtaan. Tuntuu, että nämä hurahtaneet kuvittelevat olevansa ainoita, joilla on siisti koti. Eivät tajua, että moni muu on tajunnut jo ihan luonnostaankin hankkia kotiinsa vain sellaisia tavaroita, joista sitä iloa saa. Outo oletus, että kaikki hilloaisivat kaapeissaan rumaa roinaa ja että kaikkien kaapit olisivat kuin pommin jäljiltä.
Miksi tämä konmarittajaväki saa sinut tuntemaan alemmuudentunnetta?
Lue ketju alusta asti uudestaan, niin huomaat, miten kommenteissa tehdään jatkuvasti näitä oletuksia, että vain marittajalla voi olla siistiä. Omituinen ylemmyydentunto paistaa läpi ja onpa täällä käsketty painua muuallekin, kun rohkeni sanoa, että omista kaapeista löytyy vain tarpeellisia ja iloa tuottavia asioita ilman trendikirjan lukemistakin.
En löytänyt sitä väitettä, missä vain marittajalla voi olla siistiä. Kaikki kai me joudutaan siivoamaan?
Tässä joku päivä palstalla oli kysely, että vastaa kahdella sanalla isoin ongelmasi. Vastasin typerät ihmiset. Vastaisin edelleen.
Millä lailla oman ostoskäyttäytymisen miettiminen ja suurella todennäköisyydellä materian ostamisen vähentyminen EI auta maapalloa? Varsinkin, kun materian ostamisen sijaan moni ostaa lahjaksi joko elämyksiä (hyödyttää yhteiskuntaa rahalla ja työllä), koulutuksen afrikkalaiselle lapselle tai vaikka palan sademetsää.