Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Tämä on se kohta, johon en usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulun ihmisiin, joilla on jonkinlainen kognitiivinen tavarasokeus. Se ei tarkoita ettenkö silti olisi älykäs, pystyvä ja kunnollinen ihminen. Akateeminen, työssäkäyvä, terve, ei mt lääkityksiä jne. Meitä on paljon. Ja usein saadaan haukut.
Olen koko elämäni ponnistellut tämän asian kanssa. En vain näe kotona mitä pitäisi tehdä. Esim eilen vein pulloja kauppaan. Mielestäni keräsin kaikki. Tänään on tiskipöydällä kaksi pulloa, joita en nähnyt, vaikka ihan esillä ne on. En oikeasti nähnyt niitä. Ehkä tämä on sukua lukihäiriölle.
Näen että on sotkuista, mutta en saa otetta mistä aloittaa.
Konmari on auttanut sen verran että sain käytyä läpi vaatteeni ja taittelen sukat nätisti. Jollekin tämä on naurun asia, mutta minulle se on jo iso ilo ja antaa toivoa, että voisin saada kodin viihtyisämmäksi ja siistimmäksi.
Tämä oli ihanan tasapainoinen kirjoitus. Eli aidosti ongelma ja löydetty aidosti ratkaisuja ongelmaan. Jos et jo tee niin, voit kokeilla laittaa sukat pareittain kuivumaan niin siitä ne on sitten helppo laittaa kauniisti kaappiin. Toki se on ihan mielipidekysymys kummassa vaiheessa sen mielummin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori aikuinen ja upgreidasin omaa elämääni, hankin mielelläni kaikkea uutta tavaraa. Onneksi olin tarkka enkä mennyt ihan viimeisten muotivirtausten mukana, koska minulle on käynyt samoin kuin äidilleni. Ihmettelin tuolloin äitiäni, joka halusi mielummin pitää huonekalunsa ja kotinsa ilmeen kuin uusia sitä alvariinsa. Hän silloin sanoi, että hän ei haluaisi täysin uutta kotia vaan että koti muodostuu osittain niistä tavaroista, joilla on historiaa. Nyt, etenkin äidin kuoltua, ymmärrän tätä paremmin. Jäin miettimään sitä, missä menee "oikean ja väärän" raja siinä, missä konmarismin mukaan esineiden historia luo painolastia sen sijaan, että ne antaisivat juuret ja muistoja rakkaudesta. Tietysti haluan oman kotini olevan raikas ja valoisa, ei mikään tunkkainen museo ja toki äitikin osti myös uusia huonekaluja tarpeen mukaan.
Onko tämän blogin tiivistys konmarittajien mielestä oikealla tiellä?
http://hiekkaleikkeja.blogspot.fi/2016/03/konmari-ja-5-elamanmullistava…
Oli siinä hyviä nostoja, vaikka ne varmaan aukeaa parhaiten kirjan lukemisen jälkeen. Visioinnista ei vain ollut mitään, mitä en tiedä oliko tehty. Se selittäisi lopun pohdinnan marituksen uusimisesta.
Mutta sinun pohjustus jäi vähän mietityttämään. Missään ei kaiketi käsketä ostamaan uutta, luopumaan mieluisesta tai uusimaan tarpeettomasti.
Ymmärsin tuosta blogista, että menneet tavarat ovat jotenkin taakka ihmiselle henkisesti. Itse koen vain velvollisuustavarat henkiseksi taakaksi ja siksi olenkin vuosikausia pyristellyt irti kaikista velvollisuudentunteista sitä kohtaan, mitä tavaroita omassa kodissani pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Näinköhän. Tuntuu, etteivät nämä marittaneet kovin vapaita ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Omat lapsetkin ovat ulkopuolisia, kun maritusvimma iskee. Iloa tavaroista, right.
Eri asia on, jos on pieni asunto ja muut lapset kärkkyvät huonetta. Mutta jos tilaa on, niin kyllä omat lapsen tavaroiden luulisi mahtuvan olemaan järjestyksessä yhdessä huoneessa muutaman vuoden. Ei kaikessa ole kysymys omasta navasta ja omasta tavaranveivauksesta.
Marie Kondo ei sano, että vanhempien tulee hävittää lastensa muistoesineet.
Marie Kondo sanoo, että aikuiset, omillaan jo olevat lapset eivät saa viedä omaa tarpeetonta tavaraansa vanhempiensa nurkkiin säilytettäväksi hamaan tulevaisuuteen periaatteella "siellä on enemmän tilaa".
Olikohan tämä tarpeeksi selvästi nyt sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Omat lapsetkin ovat ulkopuolisia, kun maritusvimma iskee. Iloa tavaroista, right.
Eri asia on, jos on pieni asunto ja muut lapset kärkkyvät huonetta. Mutta jos tilaa on, niin kyllä omat lapsen tavaroiden luulisi mahtuvan olemaan järjestyksessä yhdessä huoneessa muutaman vuoden. Ei kaikessa ole kysymys omasta navasta ja omasta tavaranveivauksesta.
Marie Kondo ei sano, että vanhempien tulee hävittää lastensa muistoesineet.
Marie Kondo sanoo, että aikuiset, omillaan jo olevat lapset eivät saa viedä omaa tarpeetonta tavaraansa vanhempiensa nurkkiin säilytettäväksi hamaan tulevaisuuteen periaatteella "siellä on enemmän tilaa".
Olikohan tämä tarpeeksi selvästi nyt sanottu.
Siinä ei myöskään ollut kyse siitä, että olisi viety tavaraa vanhemmille vaan jätetty omaan huoneeseen. Näen siinä jonkinasteisen eron.
Tuo on kyllä itsestään selvää, ettei lapsuuskotia käytetä varastona, elleivät vanhemmat erikseen esitä sellaisen mahdollisuuden olemassaolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Näinköhän. Tuntuu, etteivät nämä marittaneet kovin vapaita ole.
Montako kokonaan prosessin läpikäynyttä tiedät? Voisitko vähän myös perustella tuota tunnettasi, mistä se tulee ja miksi susta vaikuttaa siltä?
Tämä on aika tuore metodi ja jos se kestää sen puolikin vuotta, niin aika monella on varmaan vielä kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Ihailtavaa liikenaisälyä kirjoittajalla,sitä ei voi kiistää !
Jo 12 milj. kirjasta myyty näinkin lyhyessä ajassa (eihän tästä täälläkään vielä alkukesästä kirjoittanut kukaan)
Onhan voittajan on tietystikin helppo hymyillä uusimmissa pr-kuvissaan vakuuttavasti ja toki se hänelle se suotakoon,onhan hän itse ansainnut aiheensa hymyynsä( ja aivan laillisin keinoin toki)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun vähävaraisen kannattaisi siltikään hänen pottiaan enää tuosta kasvattaa....
50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä:'shit' on hyvää.
Kaikkea ei ihmisen kuitenkaan tarvitse edes maistaa tietääkseen ,ettei maistaminen kannata.
Jos haluaa tehdä siivouksesta itselleen uskonnon tai filosofian ja tavaroistaan sen pikku jumalia niin voihan sitä toki omistautua vaikka tavaransa palvonnalle,mikäs siinä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että näin jo viisikymppisenä minulla on pitempi aika takanani siivoustapojenkin tuntemisessa kuin jollain minua lähemmäs puolta nuoremmalla japanilaisnaisella joka vasta vähän aikaa sitten on päässyt(...tai ehkä ainakin lapsensaamisensa myötä jo ainakin osittain irti )sikäläisestä 'kawaii'-tyttöjen krääsänkeruumaailmasta.
Eli krääsäähän kertyy kun sitä kerätään ja kootaan nurkkiin, eikä siitä ei hennota luopua kun siihen liittyy niitä omia ihania 'kawaii'-muistoja (joita on tietysti tuhansia/tyttö.)
Mutta ihan 'aikuisten oikeesti'olen kyllä sitä mieltä ,ettei koskaan pitäisi mennä merta edemmäs kalaan.
On meillä täälläkin olleet "Niksi-pirkat" ja 'Joka naisen niksikirjat' sun muut,joiden opeista moni on oppinut ja siten hyötynyt kotinsa puhtaanapidossa (jonka tietysti on katsottu perinteisesti kuuluvan enemmän naisille) .
(Japani onkin muuten siitä laajalti kerrottujen juttujen mukaan varsinainen 'kotirouva-yhteiskunta'.)
Eri aikojen 'niksi-oppaat' ja -kirjat ovat tietenkin olleet suhteessa aikaansa.
Esim. suhteessa siihen mitä kaikkea on milloinkin maahantuotu ja mitä on ollut kaupoista saatavissa ja mitkä ovat olleet kansalaisten keskimääräiset mahdollisuudet niiden tavaroiden ja tuotteiden itselleen hankkimiseen sekä tietystikin suhteessa kaiken tekniikan ja tuotteiden valmistustaidon kehitykseen
Muuten niinä entisinä (...siis niinä oikeina) pula-aikoina ihmiset konsteineen vasta kekseliäitä ovat olleetkin. Nykyisin ollaan kaikessa jo totuttu niin valmiiseen ja kaiken hankkiminen on jo niin helppoa (kun siis kaikkea saa ilman muuta kaupoista) että olemme monet tulleet melko uusavuttomiksi ja olemme täällä ns.tumput suorassa.
Toisaalta kansainvälisen kommunikaation mahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat vielä 20 vuottakin sitten (eli netin kautta kaukainenkin on läheistä,pääsee markkinoille heti ja myy lyhyessä ajassa ja pian.)
Tässä on Mari Kondo-siivouskirja tapauksen onnistumisen yhtälö ja hänen miljonääriksi muuttumisensa salaisuus, eli näihin mainittuihin edellytyksiin se perustuu.
Itse luotan kuitenkin enemmän vaikka siihen ' Niksi-Pirkka' leikekirjaani ja kehityksessä täällä aina mukana oleviin kotikonsteihin, joilla suomalaisen kodin on saanut pidettyä siistinä tähänkin asti menemättä liikaa 'merta edemmäs kalaan'.
Niissä ei ainakaan tarjota mitään 'elämänmullistusta', 'taikaa',ideologian- tai uskonnonkorviketta aikamme arvotyhjiössä elävälle ihmiselle vaan ihan pelkkiä siivouskonsteja ja sananmukaisesti:sillä siisti.
Voinhan toki tämänKonmari- trendin kehitystä netin välityksellä hieman sivusilmällä seuratakin,mutta hömppään mukaan meno ei kiinnosta eivätkä konstit ole minulle muuta kuin konsteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Omat lapsetkin ovat ulkopuolisia, kun maritusvimma iskee. Iloa tavaroista, right.
Eri asia on, jos on pieni asunto ja muut lapset kärkkyvät huonetta. Mutta jos tilaa on, niin kyllä omat lapsen tavaroiden luulisi mahtuvan olemaan järjestyksessä yhdessä huoneessa muutaman vuoden. Ei kaikessa ole kysymys omasta navasta ja omasta tavaranveivauksesta.
Marie Kondo ei sano, että vanhempien tulee hävittää lastensa muistoesineet.
Marie Kondo sanoo, että aikuiset, omillaan jo olevat lapset eivät saa viedä omaa tarpeetonta tavaraansa vanhempiensa nurkkiin säilytettäväksi hamaan tulevaisuuteen periaatteella "siellä on enemmän tilaa".
Olikohan tämä tarpeeksi selvästi nyt sanottu.
No mitä sitten vouhkaatte, ettei muka mitään saisi jättää vanhempien luo?
Eli onkin siis ok jättää päiväkirjat, sukset, lumilaudat, fillarit, taulut yms sinne odottamaan että omassa kodissa on enemmän tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Näinköhän. Tuntuu, etteivät nämä marittaneet kovin vapaita ole.
Montako kokonaan prosessin läpikäynyttä tiedät? Voisitko vähän myös perustella tuota tunnettasi, mistä se tulee ja miksi susta vaikuttaa siltä?
Tämä on aika tuore metodi ja jos se kestää sen puolikin vuotta, niin aika monella on varmaan vielä kesken.
Facebook-ryhmän perusteella. Tavara ja maritus tuntuvat hallitsevan elämää vaikka projektin loppumisesta olisi jo puolikin vuotta.
Sukat tukehtuu, kun ne on pallona. Voi ei, saattaa maailma romahtaa, kun tajutaan ettei sukat ole eläviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Ihailtavaa liikenaisälyä kirjoittajalla,sitä ei voi kiistää !
Jo 12 milj. kirjasta myyty näinkin lyhyessä ajassa (eihän tästä täälläkään vielä alkukesästä kirjoittanut kukaan)
Onhan voittajan on tietystikin helppo hymyillä uusimmissa pr-kuvissaan vakuuttavasti ja toki se hänelle se suotakoon,onhan hän itse ansainnut aiheensa hymyynsä( ja aivan laillisin keinoin toki)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun vähävaraisen kannattaisi siltikään hänen pottiaan enää tuosta kasvattaa....
50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä:'shit' on hyvää.
Kaikkea ei ihmisen kuitenkaan tarvitse edes maistaa tietääkseen ,ettei maistaminen kannata.
Jos haluaa tehdä siivouksesta itselleen uskonnon tai filosofian ja tavaroistaan sen pikku jumalia niin voihan sitä toki omistautua vaikka tavaransa palvonnalle,mikäs siinä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että näin jo viisikymppisenä minulla on pitempi aika takanani siivoustapojenkin tuntemisessa kuin jollain minua lähemmäs puolta nuoremmalla japanilaisnaisella joka vasta vähän aikaa sitten on päässyt(...tai ehkä ainakin lapsensaamisensa myötä jo ainakin osittain irti )sikäläisestä 'kawaii'-tyttöjen krääsänkeruumaailmasta.
Eli krääsäähän kertyy kun sitä kerätään ja kootaan nurkkiin, eikä siitä ei hennota luopua kun siihen liittyy niitä omia ihania 'kawaii'-muistoja (joita on tietysti tuhansia/tyttö.)
Mutta ihan 'aikuisten oikeesti'olen kyllä sitä mieltä ,ettei koskaan pitäisi mennä merta edemmäs kalaan.
On meillä täälläkin olleet "Niksi-pirkat" ja 'Joka naisen niksikirjat' sun muut,joiden opeista moni on oppinut ja siten hyötynyt kotinsa puhtaanapidossa (jonka tietysti on katsottu perinteisesti kuuluvan enemmän naisille) .
(Japani onkin muuten siitä laajalti kerrottujen juttujen mukaan varsinainen 'kotirouva-yhteiskunta'.)
Eri aikojen 'niksi-oppaat' ja -kirjat ovat tietenkin olleet suhteessa aikaansa.
Esim. suhteessa siihen mitä kaikkea on milloinkin maahantuotu ja mitä on ollut kaupoista saatavissa ja mitkä ovat olleet kansalaisten keskimääräiset mahdollisuudet niiden tavaroiden ja tuotteiden itselleen hankkimiseen sekä tietystikin suhteessa kaiken tekniikan ja tuotteiden valmistustaidon kehitykseen
Muuten niinä entisinä (...siis niinä oikeina) pula-aikoina ihmiset konsteineen vasta kekseliäitä ovat olleetkin. Nykyisin ollaan kaikessa jo totuttu niin valmiiseen ja kaiken hankkiminen on jo niin helppoa (kun siis kaikkea saa ilman muuta kaupoista) että olemme monet tulleet melko uusavuttomiksi ja olemme täällä ns.tumput suorassa.
Toisaalta kansainvälisen kommunikaation mahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat vielä 20 vuottakin sitten (eli netin kautta kaukainenkin on läheistä,pääsee markkinoille heti ja myy lyhyessä ajassa ja pian.)
Tässä on Mari Kondo-siivouskirja tapauksen onnistumisen yhtälö ja hänen miljonääriksi muuttumisensa salaisuus, eli näihin mainittuihin edellytyksiin se perustuu.
Itse luotan kuitenkin enemmän vaikka siihen ' Niksi-Pirkka' leikekirjaani ja kehityksessä täällä aina mukana oleviin kotikonsteihin, joilla suomalaisen kodin on saanut pidettyä siistinä tähänkin asti menemättä liikaa 'merta edemmäs kalaan'.
Niissä ei ainakaan tarjota mitään 'elämänmullistusta', 'taikaa',ideologian- tai uskonnonkorviketta aikamme arvotyhjiössä elävälle ihmiselle vaan ihan pelkkiä siivouskonsteja ja sananmukaisesti:sillä siisti.
Voinhan toki tämänKonmari- trendin kehitystä netin välityksellä hieman sivusilmällä seuratakin,mutta hömppään mukaan meno ei kiinnosta eivätkä konstit ole minulle muuta kuin konsteja.
Kyllä tätä kirjaa myytiin Suomessa jo viime keväänä.
Vierailija kirjoitti:
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Ihailtavaa liikenaisälyä kirjoittajalla,sitä ei voi kiistää !
Jo 12 milj. kirjasta myyty näinkin lyhyessä ajassa (eihän tästä täälläkään vielä alkukesästä kirjoittanut kukaan)
Onhan voittajan on tietystikin helppo hymyillä uusimmissa pr-kuvissaan vakuuttavasti ja toki se hänelle se suotakoon,onhan hän itse ansainnut aiheensa hymyynsä( ja aivan laillisin keinoin toki)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun vähävaraisen kannattaisi siltikään hänen pottiaan enää tuosta kasvattaa....
50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä:'shit' on hyvää.
Kaikkea ei ihmisen kuitenkaan tarvitse edes maistaa tietääkseen ,ettei maistaminen kannata.
Jos haluaa tehdä siivouksesta itselleen uskonnon tai filosofian ja tavaroistaan sen pikku jumalia niin voihan sitä toki omistautua vaikka tavaransa palvonnalle,mikäs siinä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että näin jo viisikymppisenä minulla on pitempi aika takanani siivoustapojenkin tuntemisessa kuin jollain minua lähemmäs puolta nuoremmalla japanilaisnaisella joka vasta vähän aikaa sitten on päässyt(...tai ehkä ainakin lapsensaamisensa myötä jo ainakin osittain irti )sikäläisestä 'kawaii'-tyttöjen krääsänkeruumaailmasta.
Eli krääsäähän kertyy kun sitä kerätään ja kootaan nurkkiin, eikä siitä ei hennota luopua kun siihen liittyy niitä omia ihania 'kawaii'-muistoja (joita on tietysti tuhansia/tyttö.)
Mutta ihan 'aikuisten oikeesti'olen kyllä sitä mieltä ,ettei koskaan pitäisi mennä merta edemmäs kalaan.
On meillä täälläkin olleet "Niksi-pirkat" ja 'Joka naisen niksikirjat' sun muut,joiden opeista moni on oppinut ja siten hyötynyt kotinsa puhtaanapidossa (jonka tietysti on katsottu perinteisesti kuuluvan enemmän naisille) .
(Japani onkin muuten siitä laajalti kerrottujen juttujen mukaan varsinainen 'kotirouva-yhteiskunta'.)
Eri aikojen 'niksi-oppaat' ja -kirjat ovat tietenkin olleet suhteessa aikaansa.
Esim. suhteessa siihen mitä kaikkea on milloinkin maahantuotu ja mitä on ollut kaupoista saatavissa ja mitkä ovat olleet kansalaisten keskimääräiset mahdollisuudet niiden tavaroiden ja tuotteiden itselleen hankkimiseen sekä tietystikin suhteessa kaiken tekniikan ja tuotteiden valmistustaidon kehitykseen
Muuten niinä entisinä (...siis niinä oikeina) pula-aikoina ihmiset konsteineen vasta kekseliäitä ovat olleetkin. Nykyisin ollaan kaikessa jo totuttu niin valmiiseen ja kaiken hankkiminen on jo niin helppoa (kun siis kaikkea saa ilman muuta kaupoista) että olemme monet tulleet melko uusavuttomiksi ja olemme täällä ns.tumput suorassa.
Toisaalta kansainvälisen kommunikaation mahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat vielä 20 vuottakin sitten (eli netin kautta kaukainenkin on läheistä,pääsee markkinoille heti ja myy lyhyessä ajassa ja pian.)
Tässä on Mari Kondo-siivouskirja tapauksen onnistumisen yhtälö ja hänen miljonääriksi muuttumisensa salaisuus, eli näihin mainittuihin edellytyksiin se perustuu.
Itse luotan kuitenkin enemmän vaikka siihen ' Niksi-Pirkka' leikekirjaani ja kehityksessä täällä aina mukana oleviin kotikonsteihin, joilla suomalaisen kodin on saanut pidettyä siistinä tähänkin asti menemättä liikaa 'merta edemmäs kalaan'.
Niissä ei ainakaan tarjota mitään 'elämänmullistusta', 'taikaa',ideologian- tai uskonnonkorviketta aikamme arvotyhjiössä elävälle ihmiselle vaan ihan pelkkiä siivouskonsteja ja sananmukaisesti:sillä siisti.
Voinhan toki tämänKonmari- trendin kehitystä netin välityksellä hieman sivusilmällä seuratakin,mutta hömppään mukaan meno ei kiinnosta eivätkä konstit ole minulle muuta kuin konsteja.
Kyllä tätä kirjaa myytiin Suomessa jo viime keväänä.
Täsmennän, että vuoden 2015 keväänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Ihailtavaa liikenaisälyä kirjoittajalla,sitä ei voi kiistää !
Jo 12 milj. kirjasta myyty näinkin lyhyessä ajassa (eihän tästä täälläkään vielä alkukesästä kirjoittanut kukaan)
Onhan voittajan on tietystikin helppo hymyillä uusimmissa pr-kuvissaan vakuuttavasti ja toki se hänelle se suotakoon,onhan hän itse ansainnut aiheensa hymyynsä( ja aivan laillisin keinoin toki)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun vähävaraisen kannattaisi siltikään hänen pottiaan enää tuosta kasvattaa....
50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä:'shit' on hyvää.
Kaikkea ei ihmisen kuitenkaan tarvitse edes maistaa tietääkseen ,ettei maistaminen kannata.
Jos haluaa tehdä siivouksesta itselleen uskonnon tai filosofian ja tavaroistaan sen pikku jumalia niin voihan sitä toki omistautua vaikka tavaransa palvonnalle,mikäs siinä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että näin jo viisikymppisenä minulla on pitempi aika takanani siivoustapojenkin tuntemisessa kuin jollain minua lähemmäs puolta nuoremmalla japanilaisnaisella joka vasta vähän aikaa sitten on päässyt(...tai ehkä ainakin lapsensaamisensa myötä jo ainakin osittain irti )sikäläisestä 'kawaii'-tyttöjen krääsänkeruumaailmasta.
Eli krääsäähän kertyy kun sitä kerätään ja kootaan nurkkiin, eikä siitä ei hennota luopua kun siihen liittyy niitä omia ihania 'kawaii'-muistoja (joita on tietysti tuhansia/tyttö.)
Mutta ihan 'aikuisten oikeesti'olen kyllä sitä mieltä ,ettei koskaan pitäisi mennä merta edemmäs kalaan.
On meillä täälläkin olleet "Niksi-pirkat" ja 'Joka naisen niksikirjat' sun muut,joiden opeista moni on oppinut ja siten hyötynyt kotinsa puhtaanapidossa (jonka tietysti on katsottu perinteisesti kuuluvan enemmän naisille) .
(Japani onkin muuten siitä laajalti kerrottujen juttujen mukaan varsinainen 'kotirouva-yhteiskunta'.)
Eri aikojen 'niksi-oppaat' ja -kirjat ovat tietenkin olleet suhteessa aikaansa.
Esim. suhteessa siihen mitä kaikkea on milloinkin maahantuotu ja mitä on ollut kaupoista saatavissa ja mitkä ovat olleet kansalaisten keskimääräiset mahdollisuudet niiden tavaroiden ja tuotteiden itselleen hankkimiseen sekä tietystikin suhteessa kaiken tekniikan ja tuotteiden valmistustaidon kehitykseen
Muuten niinä entisinä (...siis niinä oikeina) pula-aikoina ihmiset konsteineen vasta kekseliäitä ovat olleetkin. Nykyisin ollaan kaikessa jo totuttu niin valmiiseen ja kaiken hankkiminen on jo niin helppoa (kun siis kaikkea saa ilman muuta kaupoista) että olemme monet tulleet melko uusavuttomiksi ja olemme täällä ns.tumput suorassa.
Toisaalta kansainvälisen kommunikaation mahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat vielä 20 vuottakin sitten (eli netin kautta kaukainenkin on läheistä,pääsee markkinoille heti ja myy lyhyessä ajassa ja pian.)
Tässä on Mari Kondo-siivouskirja tapauksen onnistumisen yhtälö ja hänen miljonääriksi muuttumisensa salaisuus, eli näihin mainittuihin edellytyksiin se perustuu.
Itse luotan kuitenkin enemmän vaikka siihen ' Niksi-Pirkka' leikekirjaani ja kehityksessä täällä aina mukana oleviin kotikonsteihin, joilla suomalaisen kodin on saanut pidettyä siistinä tähänkin asti menemättä liikaa 'merta edemmäs kalaan'.
Niissä ei ainakaan tarjota mitään 'elämänmullistusta', 'taikaa',ideologian- tai uskonnonkorviketta aikamme arvotyhjiössä elävälle ihmiselle vaan ihan pelkkiä siivouskonsteja ja sananmukaisesti:sillä siisti.
Voinhan toki tämänKonmari- trendin kehitystä netin välityksellä hieman sivusilmällä seuratakin,mutta hömppään mukaan meno ei kiinnosta eivätkä konstit ole minulle muuta kuin konsteja.
Itseasiassa hänen kirjansa julkaistiin 2011 ja USAssa käännös 2014.
Voihan se olla, että olet elänyt 50 vuotta, mutta se ei tarkoita, että olisit käyttänyt sen ajan tehokkaasti. Uskoisin Kondon olevan ammattijärjestelijänä osaavampi järjestelijä, kuin sinä. Siivoustahan kirjassa ei ole ollenkaan, toki tämän tietäisit, jos olisit kirjan lukenut. Se ei ole siivouskirja, eikä edes järjestelykirja.
Jos kerran on turha mennä merta edemmäs kalaan, niin hate to break it to you, mutta internet ei ole kotimainen keksintö. Ei koko tietokonekaan. Ennenvanhaankin pärjättiin ihan hyvin ilman... Mutta sinä tietysti poimit rusinat pullasta, viisikymppisen kokemuksella ;)
Vierailija kirjoitti:
Sukat tukehtuu, kun ne on pallona. Voi ei, saattaa maailma romahtaa, kun tajutaan ettei sukat ole eläviä.
Onhan se hirveää, että jonkun uskontoon kuuluu ajatella esineistä elävinä :O Ja tämä kauhisteleva porukka vieläpä syö oman jumalansa...
KonMarissa on tarkoitus arvostaa esineitään ja on ihan takuuvarmaa, että sukkien elastisuus kärsii pallolla enemmän kuin taiteltuna.
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
Olen eri mieltä. Minä olen oivaltanut tässä olevan kyseessä sen kun ikävä/tarpeeton/häiritsevä/tilaa vievä tavara on poistettu elämästä, energiaa vapautuu tähän hetkeen ja muihin asioihin ja elämästä pystyy nauttimaan aivan uudella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Sukat tukehtuu, kun ne on pallona. Voi ei, saattaa maailma romahtaa, kun tajutaan ettei sukat ole eläviä.
Sukat ovat käyttöesineitä, jotka tarvitsevat lepoa (siksi että kestävät pidempään) siinä missä sinäkin, vaikka olisit henkisesti miten kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Ihailtavaa liikenaisälyä kirjoittajalla,sitä ei voi kiistää !
Jo 12 milj. kirjasta myyty näinkin lyhyessä ajassa (eihän tästä täälläkään vielä alkukesästä kirjoittanut kukaan)
Onhan voittajan on tietystikin helppo hymyillä uusimmissa pr-kuvissaan vakuuttavasti ja toki se hänelle se suotakoon,onhan hän itse ansainnut aiheensa hymyynsä( ja aivan laillisin keinoin toki)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun vähävaraisen kannattaisi siltikään hänen pottiaan enää tuosta kasvattaa....
50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä:'shit' on hyvää.
Kaikkea ei ihmisen kuitenkaan tarvitse edes maistaa tietääkseen ,ettei maistaminen kannata.
Jos haluaa tehdä siivouksesta itselleen uskonnon tai filosofian ja tavaroistaan sen pikku jumalia niin voihan sitä toki omistautua vaikka tavaransa palvonnalle,mikäs siinä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että näin jo viisikymppisenä minulla on pitempi aika takanani siivoustapojenkin tuntemisessa kuin jollain minua lähemmäs puolta nuoremmalla japanilaisnaisella joka vasta vähän aikaa sitten on päässyt(...tai ehkä ainakin lapsensaamisensa myötä jo ainakin osittain irti )sikäläisestä 'kawaii'-tyttöjen krääsänkeruumaailmasta.
Eli krääsäähän kertyy kun sitä kerätään ja kootaan nurkkiin, eikä siitä ei hennota luopua kun siihen liittyy niitä omia ihania 'kawaii'-muistoja (joita on tietysti tuhansia/tyttö.)
Mutta ihan 'aikuisten oikeesti'olen kyllä sitä mieltä ,ettei koskaan pitäisi mennä merta edemmäs kalaan.
On meillä täälläkin olleet "Niksi-pirkat" ja 'Joka naisen niksikirjat' sun muut,joiden opeista moni on oppinut ja siten hyötynyt kotinsa puhtaanapidossa (jonka tietysti on katsottu perinteisesti kuuluvan enemmän naisille) .
(Japani onkin muuten siitä laajalti kerrottujen juttujen mukaan varsinainen 'kotirouva-yhteiskunta'.)
Eri aikojen 'niksi-oppaat' ja -kirjat ovat tietenkin olleet suhteessa aikaansa.
Esim. suhteessa siihen mitä kaikkea on milloinkin maahantuotu ja mitä on ollut kaupoista saatavissa ja mitkä ovat olleet kansalaisten keskimääräiset mahdollisuudet niiden tavaroiden ja tuotteiden itselleen hankkimiseen sekä tietystikin suhteessa kaiken tekniikan ja tuotteiden valmistustaidon kehitykseen
Muuten niinä entisinä (...siis niinä oikeina) pula-aikoina ihmiset konsteineen vasta kekseliäitä ovat olleetkin. Nykyisin ollaan kaikessa jo totuttu niin valmiiseen ja kaiken hankkiminen on jo niin helppoa (kun siis kaikkea saa ilman muuta kaupoista) että olemme monet tulleet melko uusavuttomiksi ja olemme täällä ns.tumput suorassa.
Toisaalta kansainvälisen kommunikaation mahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat vielä 20 vuottakin sitten (eli netin kautta kaukainenkin on läheistä,pääsee markkinoille heti ja myy lyhyessä ajassa ja pian.)
Tässä on Mari Kondo-siivouskirja tapauksen onnistumisen yhtälö ja hänen miljonääriksi muuttumisensa salaisuus, eli näihin mainittuihin edellytyksiin se perustuu.
Itse luotan kuitenkin enemmän vaikka siihen ' Niksi-Pirkka' leikekirjaani ja kehityksessä täällä aina mukana oleviin kotikonsteihin, joilla suomalaisen kodin on saanut pidettyä siistinä tähänkin asti menemättä liikaa 'merta edemmäs kalaan'.
Niissä ei ainakaan tarjota mitään 'elämänmullistusta', 'taikaa',ideologian- tai uskonnonkorviketta aikamme arvotyhjiössä elävälle ihmiselle vaan ihan pelkkiä siivouskonsteja ja sananmukaisesti:sillä siisti.
Voinhan toki tämänKonmari- trendin kehitystä netin välityksellä hieman sivusilmällä seuratakin,mutta hömppään mukaan meno ei kiinnosta eivätkä konstit ole minulle muuta kuin konsteja.
Kyllä tätä kirjaa myytiin Suomessa jo viime keväänä.
Täsmennän, että vuoden 2015 keväänä.
Ostin tämän e-kirjana jo vähintään vuosi sitten, englanninkielisenä. Olen marittanut kirjani :)
HEL-NYC kirjoitti:
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
No siltähän se vaikuttaa, jos ei noin moni sitä ole viitsinyt lukea.
Ihailtavaa liikenaisälyä kirjoittajalla,sitä ei voi kiistää !
Jo 12 milj. kirjasta myyty näinkin lyhyessä ajassa (eihän tästä täälläkään vielä alkukesästä kirjoittanut kukaan)
Onhan voittajan on tietystikin helppo hymyillä uusimmissa pr-kuvissaan vakuuttavasti ja toki se hänelle se suotakoon,onhan hän itse ansainnut aiheensa hymyynsä( ja aivan laillisin keinoin toki)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun vähävaraisen kannattaisi siltikään hänen pottiaan enää tuosta kasvattaa....
50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä:'shit' on hyvää.
Kaikkea ei ihmisen kuitenkaan tarvitse edes maistaa tietääkseen ,ettei maistaminen kannata.
Jos haluaa tehdä siivouksesta itselleen uskonnon tai filosofian ja tavaroistaan sen pikku jumalia niin voihan sitä toki omistautua vaikka tavaransa palvonnalle,mikäs siinä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että näin jo viisikymppisenä minulla on pitempi aika takanani siivoustapojenkin tuntemisessa kuin jollain minua lähemmäs puolta nuoremmalla japanilaisnaisella joka vasta vähän aikaa sitten on päässyt(...tai ehkä ainakin lapsensaamisensa myötä jo ainakin osittain irti )sikäläisestä 'kawaii'-tyttöjen krääsänkeruumaailmasta.
Eli krääsäähän kertyy kun sitä kerätään ja kootaan nurkkiin, eikä siitä ei hennota luopua kun siihen liittyy niitä omia ihania 'kawaii'-muistoja (joita on tietysti tuhansia/tyttö.)
Mutta ihan 'aikuisten oikeesti'olen kyllä sitä mieltä ,ettei koskaan pitäisi mennä merta edemmäs kalaan.
On meillä täälläkin olleet "Niksi-pirkat" ja 'Joka naisen niksikirjat' sun muut,joiden opeista moni on oppinut ja siten hyötynyt kotinsa puhtaanapidossa (jonka tietysti on katsottu perinteisesti kuuluvan enemmän naisille) .
(Japani onkin muuten siitä laajalti kerrottujen juttujen mukaan varsinainen 'kotirouva-yhteiskunta'.)
Eri aikojen 'niksi-oppaat' ja -kirjat ovat tietenkin olleet suhteessa aikaansa.
Esim. suhteessa siihen mitä kaikkea on milloinkin maahantuotu ja mitä on ollut kaupoista saatavissa ja mitkä ovat olleet kansalaisten keskimääräiset mahdollisuudet niiden tavaroiden ja tuotteiden itselleen hankkimiseen sekä tietystikin suhteessa kaiken tekniikan ja tuotteiden valmistustaidon kehitykseen
Muuten niinä entisinä (...siis niinä oikeina) pula-aikoina ihmiset konsteineen vasta kekseliäitä ovat olleetkin. Nykyisin ollaan kaikessa jo totuttu niin valmiiseen ja kaiken hankkiminen on jo niin helppoa (kun siis kaikkea saa ilman muuta kaupoista) että olemme monet tulleet melko uusavuttomiksi ja olemme täällä ns.tumput suorassa.
Toisaalta kansainvälisen kommunikaation mahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat vielä 20 vuottakin sitten (eli netin kautta kaukainenkin on läheistä,pääsee markkinoille heti ja myy lyhyessä ajassa ja pian.)
Tässä on Mari Kondo-siivouskirja tapauksen onnistumisen yhtälö ja hänen miljonääriksi muuttumisensa salaisuus, eli näihin mainittuihin edellytyksiin se perustuu.
Itse luotan kuitenkin enemmän vaikka siihen ' Niksi-Pirkka' leikekirjaani ja kehityksessä täällä aina mukana oleviin kotikonsteihin, joilla suomalaisen kodin on saanut pidettyä siistinä tähänkin asti menemättä liikaa 'merta edemmäs kalaan'.
Niissä ei ainakaan tarjota mitään 'elämänmullistusta', 'taikaa',ideologian- tai uskonnonkorviketta aikamme arvotyhjiössä elävälle ihmiselle vaan ihan pelkkiä siivouskonsteja ja sananmukaisesti:sillä siisti.
Voinhan toki tämänKonmari- trendin kehitystä netin välityksellä hieman sivusilmällä seuratakin,mutta hömppään mukaan meno ei kiinnosta eivätkä konstit ole minulle muuta kuin konsteja.
Itseasiassa hänen kirjansa julkaistiin 2011 ja USAssa käännös 2014.
Voihan se olla, että olet elänyt 50 vuotta, mutta se ei tarkoita, että olisit käyttänyt sen ajan tehokkaasti. Uskoisin Kondon olevan ammattijärjestelijänä osaavampi järjestelijä, kuin sinä. Siivoustahan kirjassa ei ole ollenkaan, toki tämän tietäisit, jos olisit kirjan lukenut. Se ei ole siivouskirja, eikä edes järjestelykirja.
Jos kerran on turha mennä merta edemmäs kalaan, niin hate to break it to you, mutta internet ei ole kotimainen keksintö. Ei koko tietokonekaan. Ennenvanhaankin pärjättiin ihan hyvin ilman... Mutta sinä tietysti poimit rusinat pullasta, viisikymppisen kokemuksella ;)
Mua hävettää melkein viisikymppisenä tuollaiset hymistelevät, alentuvasti kaikkitietävät ikätoverit..
Mulle on jotenkin tosi outo ajatus, että mulla olisi pilvin pimein kamaa, joka "ei sovi sisustukseen". Inhoan krääsää ja melkein kaikki huonekaluni ovat perittyjä. Jos ostan jotain, miksi ostaisin sopimatonta?
Toki asunnon koko määrää, mitä sinne mahtuu. Juuri annoin kaverille ihanan lipaston lainaan - kun se tukki käytävää ja hän sitä pyysi.