Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
38 sivua puhdasta paskaa. Miten naiset osaavat tehdä näin pienestä asiasta näin ison ongelman? Tähän ei mies pysty.
Olen minä miehenä ollut mukana kaikki 38 sivua :) .... Kyllä me miehet pystytään kaikkeen samaan kuin naisetkin ;)
Kun olin nuori aikuinen ja upgreidasin omaa elämääni, hankin mielelläni kaikkea uutta tavaraa. Onneksi olin tarkka enkä mennyt ihan viimeisten muotivirtausten mukana, koska minulle on käynyt samoin kuin äidilleni. Ihmettelin tuolloin äitiäni, joka halusi mielummin pitää huonekalunsa ja kotinsa ilmeen kuin uusia sitä alvariinsa. Hän silloin sanoi, että hän ei haluaisi täysin uutta kotia vaan että koti muodostuu osittain niistä tavaroista, joilla on historiaa. Nyt, etenkin äidin kuoltua, ymmärrän tätä paremmin. Jäin miettimään sitä, missä menee "oikean ja väärän" raja siinä, missä konmarismin mukaan esineiden historia luo painolastia sen sijaan, että ne antaisivat juuret ja muistoja rakkaudesta. Tietysti haluan oman kotini olevan raikas ja valoisa, ei mikään tunkkainen museo ja toki äitikin osti myös uusia huonekaluja tarpeen mukaan.
Onko tämän blogin tiivistys konmarittajien mielestä oikealla tiellä?
http://hiekkaleikkeja.blogspot.fi/2016/03/konmari-ja-5-elamanmullistava…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Vanhemmat ei oo ulkopuolisia
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten marittajille yhden kirjan lukeminen on suuri sankarityö. Mä luen self help -oppaan 2-3 tunnissa. Tai tietysti teen senkin väärin.
Tämä kyseinen opushan on vielä todella helppolukuinen ja yksinkertaista tekstiä, sen lukee yhdessä illassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Omat lapsetkin ovat ulkopuolisia, kun maritusvimma iskee. Iloa tavaroista, right.
Eri asia on, jos on pieni asunto ja muut lapset kärkkyvät huonetta. Mutta jos tilaa on, niin kyllä omat lapsen tavaroiden luulisi mahtuvan olemaan järjestyksessä yhdessä huoneessa muutaman vuoden. Ei kaikessa ole kysymys omasta navasta ja omasta tavaranveivauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Kuinka ihmeen paljon jollekkin kotoa muuttavalle on voinut jo kerääntyä erilaista romua jos se ei mahdu edes mukaan kerralla? Varsinkin jotkut päiväkirjat vie ehkä pari pahvilaatikkoa, miksi ne täytyy jättää?
Soluhuoneeseen kun muuttaa, niin siellä ei ole tilaa kuin sängylle ja pienelle pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Saa antaa eteenpäin tarvitsevalle ja kierrätyskin on keksitty. Se vaan ettei mitä tahansa kannata dumbata muille. Suomalaisittain hyvä esimerkki, se hirveä joululahjaksi saatu krääsä joka sitten annetaan seuraavana jouluna "kiertopalkintona" jollekin muulle, joka ei siitä myöskään tule tykkäämään tai tarvitsemaan. Tai jo omillaan asuva henkilö, joka käyttää vanhempien kotia omana varastotilanaan, jonne voi varastoida kaiken valokuva-albumeista peruskoulun oppikirjoihin ja joogamattoihin.
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Et ole tainnut koskaan käydä kaatopaikalla? Se ei ole iso keko, johon on kasattu kaikki mitä kukaan ikinä on keksinyt heittää pois. Suomessa energiajäte, eli kaikki palava, myös vaatteet ja kengät, poltetaan ja käytetään energiaksi. Roina ei siis jää tulevien sukupolvien niskoille.
Voisinhan minäkin nyt marinoida kaiken turhan tavarani nurkkiini, mutta sitten kun minusta aika jättää, joku ne kuitenkin joutuisi pois heittämään. Eikö siis ole parempi, että minä teen poisheittämisen jo nyt, jolloin saan elää ilman turhan tavaran painolastia ja säästän samalla muiden ihmisten vaivaa.
Ja huom, ettei tämä taas mene samaksi jankutukseksi: hyvä tavara laitetaan toki kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori aikuinen ja upgreidasin omaa elämääni, hankin mielelläni kaikkea uutta tavaraa. Onneksi olin tarkka enkä mennyt ihan viimeisten muotivirtausten mukana, koska minulle on käynyt samoin kuin äidilleni. Ihmettelin tuolloin äitiäni, joka halusi mielummin pitää huonekalunsa ja kotinsa ilmeen kuin uusia sitä alvariinsa. Hän silloin sanoi, että hän ei haluaisi täysin uutta kotia vaan että koti muodostuu osittain niistä tavaroista, joilla on historiaa. Nyt, etenkin äidin kuoltua, ymmärrän tätä paremmin. Jäin miettimään sitä, missä menee "oikean ja väärän" raja siinä, missä konmarismin mukaan esineiden historia luo painolastia sen sijaan, että ne antaisivat juuret ja muistoja rakkaudesta. Tietysti haluan oman kotini olevan raikas ja valoisa, ei mikään tunkkainen museo ja toki äitikin osti myös uusia huonekaluja tarpeen mukaan.
Onko tämän blogin tiivistys konmarittajien mielestä oikealla tiellä?
http://hiekkaleikkeja.blogspot.fi/2016/03/konmari-ja-5-elamanmullistava…
Oli siinä hyviä nostoja, vaikka ne varmaan aukeaa parhaiten kirjan lukemisen jälkeen. Visioinnista ei vain ollut mitään, mitä en tiedä oliko tehty. Se selittäisi lopun pohdinnan marituksen uusimisesta.
Mutta sinun pohjustus jäi vähän mietityttämään. Missään ei kaiketi käsketä ostamaan uutta, luopumaan mieluisesta tai uusimaan tarpeettomasti.
Kuulun ihmisiin, joilla on jonkinlainen kognitiivinen tavarasokeus. Se ei tarkoita ettenkö silti olisi älykäs, pystyvä ja kunnollinen ihminen. Akateeminen, työssäkäyvä, terve, ei mt lääkityksiä jne. Meitä on paljon. Ja usein saadaan haukut.
Olen koko elämäni ponnistellut tämän asian kanssa. En vain näe kotona mitä pitäisi tehdä. Esim eilen vein pulloja kauppaan. Mielestäni keräsin kaikki. Tänään on tiskipöydällä kaksi pulloa, joita en nähnyt, vaikka ihan esillä ne on. En oikeasti nähnyt niitä. Ehkä tämä on sukua lukihäiriölle.
Näen että on sotkuista, mutta en saa otetta mistä aloittaa.
Konmari on auttanut sen verran että sain käytyä läpi vaatteeni ja taittelen sukat nätisti. Jollekin tämä on naurun asia, mutta minulle se on jo iso ilo ja antaa toivoa, että voisin saada kodin viihtyisämmäksi ja siistimmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Et ole tainnut koskaan käydä kaatopaikalla? Se ei ole iso keko, johon on kasattu kaikki mitä kukaan ikinä on keksinyt heittää pois. Suomessa energiajäte, eli kaikki palava, myös vaatteet ja kengät, poltetaan ja käytetään energiaksi. Roina ei siis jää tulevien sukupolvien niskoille.
Voisinhan minäkin nyt marinoida kaiken turhan tavarani nurkkiini, mutta sitten kun minusta aika jättää, joku ne kuitenkin joutuisi pois heittämään. Eikö siis ole parempi, että minä teen poisheittämisen jo nyt, jolloin saan elää ilman turhan tavaran painolastia ja säästän samalla muiden ihmisten vaivaa.
Ja huom, ettei tämä taas mene samaksi jankutukseksi: hyvä tavara laitetaan toki kiertoon.
Suomessa on niin vähän jätteenpolttolaitoksia, että monessa kaupungissa jäte menee edelleen penkkaan. Ja polttamisesta tulee hiilidioksidia, joten ei sekään mikään viisasten kivi ole.
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Omat lapsetkin ovat ulkopuolisia, kun maritusvimma iskee. Iloa tavaroista, right.
Eri asia on, jos on pieni asunto ja muut lapset kärkkyvät huonetta. Mutta jos tilaa on, niin kyllä omat lapsen tavaroiden luulisi mahtuvan olemaan järjestyksessä yhdessä huoneessa muutaman vuoden. Ei kaikessa ole kysymys omasta navasta ja omasta tavaranveivauksesta.
Se äiti mistä tämä keskustelu lähti ei varmasti marittanut vaan vain raivasi. Poisheittäminen ei ole yhtä kuin marittaminen. Kuinka palikoita te ootte?
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: Sellaiset tekstiilit, jotka on jo niin kuluneita ettei ne enää kelpaa kirppiksille voi repiä siivousräteiksi itselle. Siivousrättejä kaikki tarvii aina ja ei tarvi myöskään ostaa kaupasta muovisia siivousrättejä sitten.
Minä teen tätä myös. Erityisesti vanhat lakanat repii hetkessä. Erityisen hyviä pahaan likaan. Heittää vaan ainakin täällä sitten energiajätteeseen, kun käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Vanhemmat ei oo ulkopuolisia
Aa no sittenhän se onkin ookoo jättää sukulaisille vaikka kaikki mikä ei sovi sisustukseen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: Sellaiset tekstiilit, jotka on jo niin kuluneita ettei ne enää kelpaa kirppiksille voi repiä siivousräteiksi itselle. Siivousrättejä kaikki tarvii aina ja ei tarvi myöskään ostaa kaupasta muovisia siivousrättejä sitten.
Minä teen tätä myös. Erityisesti vanhat lakanat repii hetkessä. Erityisen hyviä pahaan likaan. Heittää vaan ainakin täällä sitten energiajätteeseen, kun käytetty.
Monessa paikassa ei enää kerätä energiajätettä, ihan sivuhuomautus. Oletettavasti sekajäte näissä paikoissa menee kuitenkin polttolaitokselle - toivottavasti.
Materia ensin ja omat lapset ovat toissijaisia
Tottakai, mutta yleensä nämä jotka ovat sitä mieltä, että isin ja äidin ullakko on hyvä paikka minun omille ihanille muistoilleni ovat sitä samaa mieltä vielä, kun ne isi ja äiti ovat jo 8-kymppisiä ja minulla olisi jo ihan oma talo johon vielä tavarani, ollut jo 25 vuotta.