Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei päässyt Helsingin lääkikseen, nyt valittaa lehdessä järjestelmän epäreiluudesta
05.07.2016 |
http://www.hs.fi/mielipide/a1467602317790?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#2
"HELSINGIN SANOMISSA on keskusteltu lääketieteen pääsykokeista (HS 21.6., 23.6. ja 1.7.). Haluaisin tuoda vielä esille lääketieteen pääsykokeen ongelmallisuuden hakijan näkökulmasta.
Hain tänä vuonna kolmatta kertaa lääketieteelliseen, ja opiskelupaikka jäi taas saamatta. Olen kuitenkin jokaisena hakuvuotenani suoriutunut kokeessa niin, että olisin päässyt johonkin Suomen yliopistoista opiskelemaan lääketiedettä, ja tänä vuonna olisin päässyt kaikkiin muihin yliopistoihin paitsi hakukohteeseeni Helsingin yliopistoon.
Suoriutumiseni on siis ollut jo kolme vuotta sitä tasoa, että jos yliopistoihin olisi yhteishaku lääketieteessä, kuten suuressa osassa muita vastaavia koulutusaloja, olisin päässyt joka vuosi opiskelemaan.
Nyt valmistaudun kuitenkin neljänteen hakukertaan, ja turhat välivuodet siis lisääntyvät jatkuvasti.
Ihmettelen, ketä tämä nykyinen järjestelmä palvelee. Opiskelemaan eivät nyt pääse puhtaasti taitavimmat, vaan ne, jotka ovat sattuneet valitsemaan kunakin vuonna hakuvaiheessa oikean kohteen.
Lisäksi ruotsin kielen taito antaa käsittämättömän valintaedun: tänä vuonna Helsingin yliopistossa suomenkielisen ja ruotsinkielisen linjan piste-ero oli lähes 30 raakapistettä.
Nykyinen järjestelmä ei siis todellakaan palvele hakijoita, koska monilla jää osaamisestaan huolimatta opiskelupaikka saamatta.
Myöskään yliopistojen kannalta järjestelmä ei ole järkevä, koska vähiten haluttuihin yliopistoihin pääsee sisälle välillä huomattavasti pienemmillä pisteillä kuin suositumpiin yliopistoihin.
Nykyinen systeemi on turhauttava ja tuottaa hakemiseen myös pakollista taktikointia ja lisästressiä hakukohteen suhteen.
Toivon todella, että lääketieteessä siirrytään pian muilla aloilla hyväksi havaittuun, yliopistojen yhteiseen hakujärjestelmään.
Turhautunut hakija"
Miksei arvon turhautunut hakija osannut heti ensimmäisen kerran jälkeen hakea myös niihin muihin yliopistoihin, jos kerran Helsingin ovet ei aukene?
Kommentit (152)
Jokainen yliopisto arvostelee itse kokeensa. Ei voi sanoa päässeensä pisteillään ouluun jos ei päässyt helsinkiin! Joka kaupungin paras hakija määrittää yläpisterajan kaupunkiin ja siten myös kokeiden pisterajat. Samalla kokeella voisi saada täysin eri pisteet eri kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kertokaapa arvot palstan oraakkelit, että kumpaan kannattaisi ensi vuonna hakea, Turkuun vai Tampereelle? Katsos kun välillä toiseen on vaikeampi päästä ja välillä toiseen! Ei voi etukäteen tietää ja siksi pitäisi olla yhteishaku. Siitäkään ei tulisi mitään, jos kaikki alkaisivat "varmistella" ja hakisivat jonnekin Kuopioon, koska silloin pisteraja myös siellä nousee (ja moni hakee siirtoa eli yliopisto menettää rahaa).
Yhteishaku on ainoa tasapuolinen vaihtoehto.
Siirtoa ei haetakkaan noin vain, ainoa keino vaihtaa lääkistä on päikseen jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa olisi pitänyt viimeistään kahden kerran jälkeen tajuta hakea sinne muualle, jos kerran pisteet olisi riittäneet ja lääkärin ammatti on ainoa mitä haluaa. Kyllä sen opiskeluajan verran voi asua muualla kuin Helsingissä ja sitten tulla takaisin, jos ei pysyvästi halua jäädä muualle.
Entäs jos sillä opiskelijalla on perhe. Aina ei ole kyse siitä voiko opiskelija muuttaa, itse olin omaishoitaja ja olen valinnut koulut ja työpaikat sen mukaan että lounastauollakin on päässyt kotihommiin. Elämän valintakysymyksiä.
Tunnen perheellisiä jotka vuokrasivat itselleen asunnon opiskelupaikkakunnalta toiselta puolen Suomea ja käyvät siellä opiskelemassa. Perhe asuu 600-700 km päässä opiskelupaikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa olisi pitänyt viimeistään kahden kerran jälkeen tajuta hakea sinne muualle, jos kerran pisteet olisi riittäneet ja lääkärin ammatti on ainoa mitä haluaa. Kyllä sen opiskeluajan verran voi asua muualla kuin Helsingissä ja sitten tulla takaisin, jos ei pysyvästi halua jäädä muualle.
Entäs jos sillä opiskelijalla on perhe. Aina ei ole kyse siitä voiko opiskelija muuttaa, itse olin omaishoitaja ja olen valinnut koulut ja työpaikat sen mukaan että lounastauollakin on päässyt kotihommiin. Elämän valintakysymyksiä.
entäs kun sillä Ilomantsista tai jostain Haapajokijärvivedeltä tulevalla opiskelijalla on perhe huolehdittavana? Heidän täytyy joka tapauksessa ottaa ja lähteä sieltä jonnekin, JOS ylipäätään haluaa opiskella jossain muualla kuin yläasteella (tai pienessä lukiossa tai niillä amiksen parilla tai kolmella linjalla). Mikä estää helsinkiläistä opiskelemasta Tampereella, jonne pääsee junalla/bussilla lukuisia kertoja päivässä, eikä matka kestä paria tuntia kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö voisi olla valtakunnalliset pääsykokeet, joissa opiskelijoiksi hyväksytään parhaimmat. Samalla selvitetään missä yliopistossa haluaa opiskella. Sitten riputellaan niitä ihmisiä ympäriinsä. Nyt lääkäreiden taso on erilainen, riippuen siitä mihin on sattunut pääsemään sisälle.
Tätähän mielipidekirjoittaja haluaa. Toimivaa ja tehokasta systeemiä.
Nythän myös hukataan tosi paljon resursseja kun ihmiset hakevat useaan kertaan opiskelemaan.
Ja ruotsinkielinen kiintiö pitäisi laittaa ihan uusiksi, paikkojen määrä vastaamaan ruotsinkielisten prosenttia populaatiosta tai arvioitua tulevaisuuden tarvetta ruotsinkielisille lääkäreille. Voisi myös hyvin vaatia, että jos on ruotsinkielisessä kiintiössä päässyt sisään niin on velvoitettu tekemään ruotsinkielisiä töitä vähintään vuoden, esimerkiksi jossain Vaasan terveyskeskuksessa. Nythän ruotsinkielisessä kiintiössä helpommalla sisään päässeet heikommat opiskelijat kuitenkin päätyvät ihan niihin samoihin töihin kuin muutkin, eli niihin rahakkaimpiin joissa toimitaan ihan suomeksi. Joten koko kiintiöperuste on aivan puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa olisi pitänyt viimeistään kahden kerran jälkeen tajuta hakea sinne muualle, jos kerran pisteet olisi riittäneet ja lääkärin ammatti on ainoa mitä haluaa. Kyllä sen opiskeluajan verran voi asua muualla kuin Helsingissä ja sitten tulla takaisin, jos ei pysyvästi halua jäädä muualle.
Entäs jos sillä opiskelijalla on perhe. Aina ei ole kyse siitä voiko opiskelija muuttaa, itse olin omaishoitaja ja olen valinnut koulut ja työpaikat sen mukaan että lounastauollakin on päässyt kotihommiin. Elämän valintakysymyksiä.
entäs kun sillä Ilomantsista tai jostain Haapajokijärvivedeltä tulevalla opiskelijalla on perhe huolehdittavana? Heidän täytyy joka tapauksessa ottaa ja lähteä sieltä jonnekin, JOS ylipäätään haluaa opiskella jossain muualla kuin yläasteella (tai pienessä lukiossa tai niillä amiksen parilla tai kolmella linjalla). Mikä estää helsinkiläistä opiskelemasta Tampereella, jonne pääsee junalla/bussilla lukuisia kertoja päivässä, eikä matka kestä paria tuntia kauempaa.
Tämä. Kuinka kaukana ihmiset ovat todellisuudesta, kun kuvittelevat kaikkien asuvan yliopistokaupungeissa? Oman pikaisen heittoni mukaan puolet oman vuosikurssini opiskelijoista tulivat ns. maakunnista, vaikkakin pikkukaupungeista monen kohdalla. Yksi tuli jopa Helsingistä ja joka viikonloppuisen Helsinkiin matkustamisen sijasta totesi, että Oulu onkin niin kiva kaupunki, että hän jää tänne ja osti sitten valmistuttuaan täältä asunnon.
Hkiin jos on hakenut kolme kertaa ja ei pääse niin silloin on viisainta hakea Kuopioon tai Ouluun jonne helpoiten pääsee. Ei ole netissä olleet Oulun eikä Kuopioon pääsijät. Olisin tsekannut kuinka moni lähti sinnepäin. Ei sen puoleen kummatkin varmaan kivoja kaupunkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voisi olla valtakunnalliset pääsykokeet, joissa opiskelijoiksi hyväksytään parhaimmat. Samalla selvitetään missä yliopistossa haluaa opiskella. Sitten riputellaan niitä ihmisiä ympäriinsä. Nyt lääkäreiden taso on erilainen, riippuen siitä mihin on sattunut pääsemään sisälle.
Tätähän mielipidekirjoittaja haluaa. Toimivaa ja tehokasta systeemiä.
Nythän myös hukataan tosi paljon resursseja kun ihmiset hakevat useaan kertaan opiskelemaan.
Ja ruotsinkielinen kiintiö pitäisi laittaa ihan uusiksi, paikkojen määrä vastaamaan ruotsinkielisten prosenttia populaatiosta tai arvioitua tulevaisuuden tarvetta ruotsinkielisille lääkäreille. Voisi myös hyvin vaatia, että jos on ruotsinkielisessä kiintiössä päässyt sisään niin on velvoitettu tekemään ruotsinkielisiä töitä vähintään vuoden, esimerkiksi jossain Vaasan terveyskeskuksessa. Nythän ruotsinkielisessä kiintiössä helpommalla sisään päässeet heikommat opiskelijat kuitenkin päätyvät ihan niihin samoihin töihin kuin muutkin, eli niihin rahakkaimpiin joissa toimitaan ihan suomeksi. Joten koko kiintiöperuste on aivan puppua.
RuotsinkieliseeRuotsinkieliseen lääkikseen raakapisteet 2016 145,5 Hki 172,5 Tampere 163. Turku 164.5 Kuopio 155.5 . Oulu 151 hammas. Hki 134.5 ruotsinkielinen ei otettu ensijertalaista vaan jolla jo tutkinto 125.5 Kuopio 125.5 Oulu 132.5 Turku 139
Tuo ruotsinkielisten suosiminen kyllä jokapaikassa on törkeää. 30 pistettä on ihan sikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama määrä sinne lääkikseen pääsee joka vuosi oli järjestelmä mikä tahansa ja yhtä monta valittaa kun on niin idiootti ettei päässyt viidennelläkään kerralla sisään.
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmatta kertaa hakee, eikä vieläkään tajua hakea muualle, ei taida ihan penaalin terävin kynä olla.
Jos olis jo ekan kerran jälkeen hakenut muualle, olis nyt jo kaksi vuotta opintoja alla ja olisi halutessaan sitten voinut hakea uudestaan sinne kultaiseen Helsinkiin. Aika moni muualle opiskelemaan lähtenyt tekee kuitenkin ne opinnot loppuun siellä muualla (halvempi asuminen, letkeämpi meininki...). Ihan saman pätevyyden saa ihan joka paikasta muualta ja esim. Kuopiossa on tietääkseni todellakin laadukas opetus.
Miten maaseudulla on mielestäsi letkeämpi meininki?
Alue: Aihe vapaa
meinaat että varakas menee pääsykokeisiin lääkiksen ja sitten oikkiksen ja kenties kokeilee Aaltoakin ja käy valintakurssit pitkää että lyhyttä ja vuoren varmasti pääsee. Ei se varakkuus vaan pää.