Vastasinko nyt väärin?? Miehestä ei enää kuulu :(

Ylipäätään näistä peleistä ja säännöistä ja viestittelyaktiivisuudesta puhuttaessa ihmettelen, että ollaanko vielä jossain 1800-luvulla. Nykyaikana myös nainen voi olla se aktiivisempi osapuoli, miksi vastuu yhteydenpidosta ja kiinnostuksesta tulisi aina olla miehen puolella? Eikö ihan normaalisti voi vaan edetä, niin että avoimesti tykkää toisesta ja toinen tykkää takaisin, ja sitten pitää yhteyttä kumpi hyvänsä tai kumpikin? Sen kummemmin analysoimatta asiaa joka välissä. Suomalaiset tekee näistä asioista niiiiiiiiin vaikeita.

Mun mielestä ap on herttainen tyyppi, anna mennä vaan. Ainakaan miehen ei tarvitse arvailla kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.

Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).

Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.

Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.

Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.

Pitäisikö miehen sitten ruveta stalkkeriksi että se lasketaan kiinnostukseksi?

Oikeasti, mikä sitten olisi tarpeellinen aktiivisuuden määrä jotta täällä nämä skeptiset naiset pitäisivät miestä kiinnostuneena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.

Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).

Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.

Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.

Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.

Saamaton? Kuten sanoin, ei ollut viesteilevää tyyppiä. Monesti vastaus johonkin kysymykseenkin oli muotoa "jutellaan siitä sitten nähdessä". Eivät kaikki naputtele koko ajan puhelinta, onko se vaikea uskoa oikeasti? Miehellä on myös facebook-profiilissa ehkä kolme päivitystä viiden vuoden ajalta, vaikka lukee feedin joka päivä. Ei vaan itse kirjoittele mitään.

Ja kuten sanoin, keskustelimme asian läpi ja nolasin itseni kertomalla näistä naisten pelisäännöistä, joita mies ihmetteli suuresti. Tein itsestäni siinä kohtaa täysin naurunalaisen.

Kasvotusten mies oli aina erittäin suorapuheinen, kohtelias, keskustelukykyinen, älykäs, aivan ihana. Kyllä kuudessa viikossa tuollainen mies helposti naisen löytää. Emme mekään ehtineet tapailla kuin pari viikkoa. Mutta kun on jotain laadittuja sääntöjä viestittelylle niin mitään nähdessä keskusteltua ei tietty lasketa...

Voi jeesus mitä paskaa täällä.

Sanon nyt oman neuvoni kaikille joilla vastaavia tilanteita on.

UNOHTAKAA! aina tulee vastaan toistaan ihanempia miehiä/naisia.

Voi helvetti. Outoa käytöstä. En ymmärrä minäkään mihin he katoavat vaikka itse ehdottavat tapaamista ensin. Jään odottamaan että sovitaan tarkemmin ja mitään ei kuulu. Munatonta touhua? Ja jos erehdyn kysymään että olisko kiva nähä nii sitte mä oon se outo ja yli-innokas. Inhoan näitä pelejä. Eikö voi sanoa suoraan että jännittää mutta nähdään vaan tai en mä sittenkään tahdo tavata tms. Epämääräisyys ärsyttää. Mä en jätä enää mitään tällaisten joo nähdään ens keskiviikkona, ollaan yhteydessä ajasta-ehdotusten varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen mies! Ap:n vastaus oli leikkisä ja hauska. 

Kenen mielestä? Yhdellä viestillä ap teki itsestään tavoittelemisen arvoisen naisen sijasta hyökkäävän syöjättären. Ketään miestä ei sellainen kiinnosta.

Voi kuule, jos mies on oikeasti totaalisen ihastunut, ei hän lähde pitämään mykkäkouluja vaikka rustailis mitä. Me kai miehen kanssa sovittiin ekoilla treffeillä lapsiluvut, tuleva asuinkaupunki ja asumismuoto ekoilla treffeillä 😄 ja ihan normaaleja ihmisiä ollaan, tunteet vain iski kerralla. Tuollaiset aloittajan miehen kaltaiset pelaajat kannattaa kiertää kyllä kaukaa. Kuinka raukka voi olla, ettei voi kertoa jos ei kiinnosta? Ap:lle tsemppipotkut, jos joku mies ei ymmärrä sun huumoria, niin se ei ole silloin oikea mies sinulle 😊

Mikä tilanne ap? Joko oli lounas"treffit"?

On tainnu ap:lla tulla bänksit miehen kanssa kun ei kerta mitään tänne enään päivitä.. Pää pystyyn, kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin.

Hei, kerro Juhannusheila nyt miten menee?

On mielenkiintoista tietää miten teidän lounas sujui?

Itse naisena koen, että jos on kiinnostunut, niin se kannattaa näyttää toiselle. Ehdottomasti. Elämä ei anna, jos ei kokeile. Ja toisekseen, kyllä ne miehet tykkää, kun nainenkin tekee aloitteen! :)

MUTTA mielestäni silloin, kun on päästy treffailuasteelle, kannattaa miehen antaa tehdä aloitteet. Siinä vaiheessa on aina parempi, että mies on hivenen kiinnostuneempi kuin nainen.

Katso nyt rauhassa AP miten homma etenee. Minusta oli laimeaa se, että mies ei halua nähdä sinua töiden jälkeen. Vaan ehdottaa työpaikkalounasta?

Saattaa olla, että mies on alkanut tapailla jotakin naista. Hänhän saattoi olla silloin juhannuksena esim. Tinderissä!

Minusta voit kysyä suoraan häneltä, että ymmärsitkö oikein/väärin hänen tapaamisehdotuksensa. Suoraa ja selkeää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ällötys tuo Atte sitten on? :D

Jos tämä on provo,Atte on hahmo joka tekee tästä ketjusta kiinnostavamman tuomalla tarinaan myös toisen osapuolen näkemyksen asioista.

Jos ap:n tarina on tosi,ap on ihan tavallinen trolli.

Koska juhannusheila vaikenee jo toista päivää,alan kallistua sille kannalle,että me mammat olimme oikeassa:mies ei ole kiinnostunut,on luultavasti hakenut muistitikun niin että ap ei ole töissä tai pyytänyt toisen työkaverin hakemaan sen puolestaan ja jotenkin saanut vihdoin ap:n uskomaan,että mitään työpaikkaromanssia ei ole eikä tule.

Tokihan ap olisi kertonut meille jotain väliaikatietoja,jos homma etenisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.

Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).

Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.

Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.

Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.

Saamaton? Kuten sanoin, ei ollut viesteilevää tyyppiä. Monesti vastaus johonkin kysymykseenkin oli muotoa "jutellaan siitä sitten nähdessä". Eivät kaikki naputtele koko ajan puhelinta, onko se vaikea uskoa oikeasti? Miehellä on myös facebook-profiilissa ehkä kolme päivitystä viiden vuoden ajalta, vaikka lukee feedin joka päivä. Ei vaan itse kirjoittele mitään.

Ja kuten sanoin, keskustelimme asian läpi ja nolasin itseni kertomalla näistä naisten pelisäännöistä, joita mies ihmetteli suuresti. Tein itsestäni siinä kohtaa täysin naurunalaisen.

Kasvotusten mies oli aina erittäin suorapuheinen, kohtelias, keskustelukykyinen, älykäs, aivan ihana. Kyllä kuudessa viikossa tuollainen mies helposti naisen löytää. Emme mekään ehtineet tapailla kuin pari viikkoa. Mutta kun on jotain laadittuja sääntöjä viestittelylle niin mitään nähdessä keskusteltua ei tietty lasketa...

Mikä muu se on kuin saamaton jos suhde kaatui siihen, että sinä et ottanut yhteyttä? Onhan se nyt saamattomuuden malliesimerkki, jos kaikki on vain ja ainoastaan toisen vastuulla. Olisihan mies voinut soittaa tai tulla käymään jos olisi aidosti ollut kiinnostunut! Usko pois, et olisi halunnut miestä, joka jättää yhteydenpidon täysin toisen harteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen mies! Ap:n vastaus oli leikkisä ja hauska. 

Kenen mielestä? Yhdellä viestillä ap teki itsestään tavoittelemisen arvoisen naisen sijasta hyökkäävän syöjättären. Ketään miestä ei sellainen kiinnosta.

Voi kuule, jos mies on oikeasti totaalisen ihastunut, ei hän lähde pitämään mykkäkouluja vaikka rustailis mitä. Me kai miehen kanssa sovittiin ekoilla treffeillä lapsiluvut, tuleva asuinkaupunki ja asumismuoto ekoilla treffeillä 😄 ja ihan normaaleja ihmisiä ollaan, tunteet vain iski kerralla. Tuollaiset aloittajan miehen kaltaiset pelaajat kannattaa kiertää kyllä kaukaa. Kuinka raukka voi olla, ettei voi kertoa jos ei kiinnosta? Ap:lle tsemppipotkut, jos joku mies ei ymmärrä sun huumoria, niin se ei ole silloin oikea mies sinulle 😊

Ihana. Minä oon aika hillitty ja tykkään edetä rauhallisesti, mutta kun tapasin mieheni niin jotenkin noin se meni meilläkin. Lapsilukua ei käyty läpi, mut todettiin, että tänne halutaan jäädä, tää kaupunki on mein siemunmaisema ja kirjoja rakastavina ni mehän suunniteltiin jo kirjastohuonetta sitten tulevaan omakotitaloon. Huonetta, joka ois täynnä kirjahyllyjä ja sohva ja sen ainut funktio ois lukeminen. Nyt sellainen on ja hän yhä jakaa sen huoneen kanssani. Joskus sen vaan tietää, mut samalla se pitää vaistota myös toisesta, koska toisen vallaton hurmaantuminen minusta ruokkii sitten omaakin tunnetta ja toisinpäin. Jos toinen ei ole ihastunut ja osoita sitä niin tuskin ois toi kirjastohuone siinä "päätetty". Molemminpuolista kun on niin se on kuin hyppy tuntemattomaan, käsi kädessä. Jännittävää, vähän pelottavaakin mutta mikä lentämisen hurma. Ap:lla ei taida nyt olla sitä hyppykaveria niin tuon työkaverimiehestä haaveksimisen, kun miestä ei selvästi kiinnosta, sijaan kannattaa pitää silmät auki: tulee niitä muita miehiä, jotka kädestä ottavat ja sanotaan että nyt hypätään kohti tuntematonta, kohti elämämme seikkailua :)

Kun se tapahtuu sullekin ap, ni et kaipaa yhtään enää tuollaisia, jotka eivät susta tykkää, koska kun löytää sen yhden, jonka seurassa suorataan hehkuu ja sen toisenkin silmät loistaa ilosta kun on saanut sinut niin sä voit sanoa, että nyt mä tiedän, miks mun piti pettyä aiemmin. Kaikki palaset loksahtaa paikoilleen nyt: tämä olikin se mies, joka minulle on tarkoitettu. Ei se aiempi, johon petyin. Tsemppiä nyt ap sulle, tule sitten avaamaan sellainenkin hyvänmielenketju, kun löytyy se sun elämäsi seikkailukumppani <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.

Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).

Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.

Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.

Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.

Jos on ihmissuhdeasioissa saamaton, niin mitä se sitten kertoo ihmisestä? Ehkä hän on epävarma, ehkä hän on ujo, ehkä hän pelkää nolaavansa itsensä. Tällainen ihminenkö on nyt sitten ihan hirvittävä tapaus. Eihän tämäkään tyyppi ollut välttämättä "kenen tahansa naisen otettavissa". Ei kuusi viikkoa ole minusta ollenkaan lyhyt aika uuden tuttavuuden löytämiseen ja seurustelun aloittamiseen. Tai ehkä he olivat tunteneet jo aiemmin, mutta niiden kuuden viikon aikana asiat etenivät seurusteluun.

Se olis sitten viikon viimeiset lounasajat käsillä.

Ei tsiisus mitä stalkkaajia leidit nykyään on. 

Olisiko mahdollista, että mies olisi vahingossa lähettänyt viestin sinulle? Jos viesti olikin tarkoitettu jollekin toiselle esim saman nimiselle? Toinen vaihtoehto joka tulee mieleen, että olit aivan liian innokas. Mies säikähti ja ajatteli, ettei enää pääse sinusta eroon ilman, että vaihtaa työpaikkaa...

Uutta matoa koukkuun, ap! Menee kesä hukkaan kituessa tuon miehen perässä. Niitä on muitakin, silmät auki. Mene ulos tänään katselemaan. (Juttu olisi edennyt jo paaaaljon aiemmin, jos siinä olisi ollut molemmin puolista kiinnostusta.)

Älä soita. Alä laita viestiä. Älä ota yhteyttä.

Minulla oli sellainen tilanne, että ajauduin ritaan exäni kanssa. Minulla on tunteita häntä kohtaan mutta en ollut varma hänen tunteistaan. Hän ei ikinä ottanut yhteyttä, minä olin se, joka aina otti ensimmäisen askeleen, ja sen vuoksi olin epävarma koko suhteen ajan.(johti mustasukkaisuuteen, pommitin miestä jatkuvasti viesteillä yms...) Kun nyt edellisen kerran räjähti, mies sanoi, että ei jaksa enää. Ei halua olla minun kanssa tekemisissä. Yritin soittaa, laittaa viestiä.... ei mitään.

Nyt, muutaman viikon jälkeen mies otti yhteyttä ja haluaa selvittää asiat. Tämä tapahtui heti kutn lopetin miehen ahdistelun. Sain takaisin oman itsekunnioitukseni ja arvokkuuteni.  Jos olisin sortunut laittamaan miehelle viestiä esimerkiksi viikko sitten, vaikka mies olisinkin vastannut... en olisi koskaan saanut tietää, että hän kyllä ottaisi yhteyttä.. Nyt siis tiedän aidosti, että mies haluaa selvittää asiat, koska hän ei halua menettää minua. Jos olisin jatkanut pommitusta, sisimmissäni olisin ajatellut, että mies sopi asiat vain siks, koska minä paketin

Nyt nainen vähän itsekunnioitusta peliin. Kukaan ei tykkää ahdistelusta, se ajaa miehen pois luotasi vaikka hän sinusta pitäisikin. Haluatko oikeasti suhteeseen miehen kanssa, joka ei vastaa viesteihisi ilman pakottamista. Anna mehen ottaa yhteyttä. Arvosta itseäsi!

Juhannusheila! Täällä on ihmisiä, joita ei kiinnosta ilkkuminen tai haukkuminen. Halutaan tietää, miten on edennyt vai onko edennyt. Olisi kiva, jos kertoisit jotain. Sitten jos heila kertoo, voitteko olla rääpimättä. Ei varmaan ole hänen itsetuntoaan parantaneet nämä kirjoitukset.