Lue keskustelun säännöt.
Vastasinko nyt väärin?? Miehestä ei enää kuulu :(
24.06.2016 |
Kiinnostava työkaveri laittoi eilen viestiä, että häntä kiinnostaisi nähdä joskus vapaa-ajalla. Oon ollu tosi kiinnostunut tästä miehestä jo pitkään joten vastasin "No on tässä jo yli vuosi odoteltu että kysyt ;)" jne (en laita koko viestiä tähän) Ehdotin myös päiviä jotka mulle käy.
Joo olin vähän hiprakassa ja ajattelin vaan innostuksissani samalla vähän flirtata, mutta nyt mies ei vastaa! :(
Luki viestin jo eilen ja tänäänkin ollut pitkin päivää whatssappissa paikalla. Laitoin vielä perään vähän kuulumisia ja kyselin tuliko viesti perille. Luki, ei vastaa.. Pilasiko yksi tyhmä vitsiksi tarkoitettu viesti koko jutun?? Olisiko tyhmää soittaa perään ja sanoa että oli vitsi?
Kommentit (708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.
Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.
Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.
Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.
No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.
Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.
Taas kerran mies ei voinut olla naiselle pelkkä kaveri. Minä en sellaista edes yritä esittää, koska se on epärehellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään naistenkin kannattaisi lukea niitä PUA-oppaita, että välttäisi suurimmat typeryydet.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen mies! Ap:n vastaus oli leikkisä ja hauska.
Kenen mielestä? Yhdellä viestillä ap teki itsestään tavoittelemisen arvoisen naisen sijasta hyökkäävän syöjättären. Ketään miestä ei sellainen kiinnosta.
Jos tämä on provo, niin on kyllä jo aika hyvä sellainen. Sitten vielä nämä Atte-huutelijat päälle, joku av-mamma vielä uskoo että kyse on hänen miehestään...miten näissä muuten aina käy näin? Ihan kuin maailmassa voisi olla ainoastaan se yksi ja ainoa mies, joka tekee jotain tällaista. Aina joku vainoharhainen mamma täällä vetää herneen nenään ja aloittaa tämän "se on sitten mun mies, näpit irti" rääkymisen.
Missä Juhannusheila on? Nyt varmasti on jo lounastreffeillä käyty. Oliko selvästi flirttiä ilmassa miehen puolelta? Mitä ootte viestitelly?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliako mies toiminut paniikissa? Hänellä ollut riitaa toisen naisen kanssa, tulkinnut tulleensa hylätyksi ja rynnännyt viestittelemään ap:lle? Jotkut miehet reagoi hylkäämisiin näin! Säälittävää, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannusheila ei kehtaa tulla tänne myöntämään että av-mammat oli oikeassa, miestä ei kiinnostanut kuin kaveruus.
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Embody the Invisible kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön ketju.
Ap ja työkaveri olivat viestitelleet runsaasti. Työkaverimies kysyy, nähtäiskö tässä joskus livenä ja jatkettais juttua. Aloittaja vastaa, että on sitä odotellutkin, ja kertoo päivät jolloin hänelle tapaaminen sopisi.
Mies ei enää vastaa mitään.
En tiedä surkeampaa kuin aloittaa mykkäkoulu ja aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, olipa syynä sitten toisen liialliselta vaikuttanut innokkuus tai mikä tahansa tähän sopiva syy.
Ja yhtä surkeana pidän näitä av-mammojen väitteitä siitä, että aloittaja karkotti miehen kun alkoi heti ehdottaa kirkkoa, naimisiinmenoa, kutsunut rakkaaksi ja lähettänyt suukkoja. For real, hei. Kohtuuttoman ilkeitä ämmiä täällä, aloittaja ei ole mitään tuollaista kirjoittanut miehelle. Mutta onhan se kiva lyödä lyötyä, eikö tunnukin kivalta kun jollain kävi köpelösti?
Miehet syyttävät usein naisia siitä, että naisten ajatuksia pitää arvailla ja olla ajatustenlukija, ja että naiset ylianalysoivat ja ylitulkitsevat miesten sanoja ja tekoja, ja että naiset esittävät vaikeasti saatavaa ja mitä vielä. No entä nämä sankarimiehet, jotka laittaa runsaan molemminpuoleisen viestittelyn ja treffipyyntönsä jälkeen TÄYDEN STOPIN, koska "voi ei, se vaikuttikin liian kiinnostuneelta minusta". Voi luoja, mitä luuseritouhua.
Ei ihme, jos aloittajalla tulee paha mieli!
Ja lakatkaa värittämästä tarinaa. Tyypillistä naisten sekopäisyyttä keksiä runsaasti lisää tarinaan. Kirkot ja rakkaudentunnustukset...Hohhoijaa. On se helkkari, jos omien aikataulujen kertominen on virhe joka pitää kostaa radiohiljaisuudella. Sitten, kun loukattu nainen vaatii miestä tilille, alkaa toki naisen syyttäminen sekopääksi.
Ja tätä tosiaan tapahtuu mun mielestä puolin ja toisin. Niin naiset kuin myös miehet olettavat, että muut ihmiset ovat ajatustenlukijoita. Niin naiset kuin myös miehet ylianalysoivat toisten sanomisia ja tekemisiä.
Ihmissuhteista on tullut peliä. Jota pitää osata pelata oikein. Paras teeskentelijä voittaa, palkintona ihana teeskentelyä ja peliä haluava kumppani!
T: eräs, joka on lueskellut tätä ketjua ällistyneenä
Tämä! Onneksi joku muu tiivisti samat ajatukset, joita ajattelin lukiessani tätä ketjua. En jaksa yhtään ihmisiä jotka pelaavat jotain pelejä, ja joilla ei ole selkärankaa toimia oikein, vaikkei siihen edes paljoa vaadita. Kun tälläinen ihminen osuu vastaan, olen jo pessyt käteni hänestä, ennenkuin tämä ihminen edes tajuaa sitä.
Ap:n haaveilema mies olisi voinut jo heti tämän "vuoden odottelu"-viestin jälkeen ilmaista asiallisesti, että nähtäisiin vain kavereina tai muotoilla asia siten että ap ymmärtää heidän näkevän vain kaveritasolla. Lukemani perusteella livenä näkeminen ei kyllä ollut mikään kutsu, vaan heitto tai vitsi siitä kun on niin paljon aina asiaa. On yksiselitteisesti vain huonoa käytöstä jättää toinen moneksi päiväksi odottamaan vastausta. Mikään paniikki ei ole mikään syy. Miten mies ylipäätään selviytyy muiden kanssa vaikeista sosiaalisista tilanteista?
Mutta kyllä koko hommasta saa sen kuvan, että mies on jollain tapaa ollut kiinnostunut. Varsinkin raukka-sanan käyttö enteilee sitä. Veikkaan että mies on varattu ja veikkaan myös että ap tietää siitä. Siksi vastaaminenkin kestää aina. Se ettei ap myönnä asiaa, johtuu varmaan siitä, ettei hän halua keskustelua sivuraiteelle.
Hienoa, kiitos näistä kommenteista, jotka antoivat uskoani takaisin, että jotain ihmisyyttä on vielä jäljellä somessakin. Juuri näin näen asian itsekin. Ap ja tuo mies ovat olleet jo vuoden aktiivisessa yhteydessä. Nyt tuli sitten vihdoin ehdotus tapaamisesta. Ap innostui asiasta ja miksei olisi innostunut, jos kerran on miehestä kiinnostunut? Tuskin se on tuolle miehelle hirveänä yllärinä tullut, kun he ovat nähneet 5 kertaa viikossa.
Mitä sen jälkeen tapahtui, on pelkästään tuon miehen mokailua. Noin EI käyttäydytä. Mies olisi voinut viedä jutun ihan kaveritasolle sanomalla vaikka vaan, että "joo meistä on tullut ihan hyvät kaverit, eikö?" ja tällä tavalla toppuutella ap:ta. Ei se olisi sen enempää vaatinut! Mutta tuollainen totaalinen hiljentyminen on kyllä täysin typerää. Ei ihme, että ap:ta harmittaa. Ja kyllä tapaamisehdotuksen SAA ottaa treffikutsuna. Jos se ei ole sellaiseksi tarkoitettu, niin kutsun olisi voinut muotoilla alunperinkin kaverikutsuksi tyyliin "olisi kiva jutella enemmänkin, ihan kaveripohjalta tarkoitan, vaikka kahvittelun merkeissä. Mitä tuumaat?" Kyllä aikuisen ihmisen pitää sen verran osata. Jos ehdottaa tapaamista ja toinen innostuu ihan symppiksellä tavalla, niin siihen ei ole oikea reagointi täydellinen vaikeneminen.
Entä jos tilanne on aidosti ollut niin kuin mies on kertonut: eli ei ole tilanteessa, että olisi voinut vastailla. Lopulta ilmoitti palaavansa asiaan maanantaina. Ehkä mies ei tiedä yhtään mitään naisen ajatuksista, ehkä hän on naisen tapaamisehdotuksetkin ottanut leikinlaskuna, johon ei ollut mitään tarvetta vastailla pikaisesti, tai ylipäätään. Ja maanantaina mies palasi viestittelemään ihan niin kuin ennenkin tietämättä mitään aiheuttamastaan tunnemyrskystä pitkin Suomenmaata...
Mikä ällötys tuo Atte sitten on? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ips kirjoitti:
Lähtökohtaisesti tähän keskusteluun osallistuneet ovat olleet sitä mieltä,että ap on ollut yliaktiivinen, tunnustanut ihastuksensa "yli-innokkuudellaan",vitsillään että"tätähän on odotettu jo vuoden" ja nyt mies on mennyt siitä hämilleen ja kokee tilanteen joko pelkkänä vitsinä tai sitten ahdistavana. Kyllä siinä vaiheessa,kun ihastuja on osoittanut innokkuutensa ja halunsa nähdä,voi mies sanoa ihan rehdisti mitä haluaa,jos alkaa innokkuus ahdistamaan. Kyllä se siinä vaiheessa on tunteilla leikkimistä,mikäli heittäytyy mykäksi tai alkaa selittää epämääräisyyksiä.
Ei minun mielestäni. Meille joillekin on yllättävän vaikeaa antaa rehelliset pakit ja selventää tällaisia väärinymmärryksiä. Mieluummin sitä yrittää luovia tilanteesta jotenkin sujuvasti ohi, kuin nolaa toisen täräyttämällä asian suoraan. Joo, raukkamaista ehkä joidenkin mielestä, mutta itse pidän sitä hienotunteisena.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Pointti: Eiköhän se olis sulle viestitellyt ja sut ottanut jos oikeasti olisi halunnut. Odotteli vain ja otti sitten sen jonka halusi. Tai, jos oli tuollainen joka ottaa sen jonka saa joka tajuaa tyrkyttää tarpeeksi niin kuka sellaisen perässävedettävän jahkailijan haluaa, en käsitä. Jos ei ole omia aivoja ottaa sitä minkä haluaa niin mistä sen tietää vaikka lähtee jonkun matkaan joka tarpeeksi tajuaa kinunta vaikka olisi varattukin.
No, onneks meitäki on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Pointti: Eiköhän se olis sulle viestitellyt ja sut ottanut jos oikeasti olisi halunnut. Odotteli vain ja otti sitten sen jonka halusi. Tai, jos oli tuollainen joka ottaa sen jonka saa joka tajuaa tyrkyttää tarpeeksi niin kuka sellaisen perässävedettävän jahkailijan haluaa, en käsitä. Jos ei ole omia aivoja ottaa sitä minkä haluaa niin mistä sen tietää vaikka lähtee jonkun matkaan joka tarpeeksi tajuaa kinunta vaikka olisi varattukin.
No, onneks meitäki on moneen junaan.
Eikö tuo sama päde sitten myös tuon lainaamasi viestin kirjoittajaan? Ei hänkään ottanut sitä, mitä halusi ja odotteli vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.Pointti: Eiköhän se olis sulle viestitellyt ja sut ottanut jos oikeasti olisi halunnut. Odotteli vain ja otti sitten sen jonka halusi. Tai, jos oli tuollainen joka ottaa sen jonka saa joka tajuaa tyrkyttää tarpeeksi niin kuka sellaisen perässävedettävän jahkailijan haluaa, en käsitä. Jos ei ole omia aivoja ottaa sitä minkä haluaa niin mistä sen tietää vaikka lähtee jonkun matkaan joka tarpeeksi tajuaa kinunta vaikka olisi varattukin.
No, onneks meitäki on moneen junaan.Eikö tuo sama päde sitten myös tuon lainaamasi viestin kirjoittajaan? Ei hänkään ottanut sitä, mitä halusi ja odotteli vain.
Juuri näin. Pelaaminen on typerää, lopettakaa se. Olin itse kiinnostunut, mutta koska PITI leikkiä vaikeastitavoiteltavaa, saalistettavaa ja vaikka mitä, pilasin koko jutun.
Mitä tulee aiemman epäilykseen siitä, että mies ei ollut ollut kiinnostunut minusta, niin kyllä oli ollut. Keskustelimme asian läpi, hän oli oikeasti luullut minun menettäneen kiinnostukseni kun aikaisempi aktiivisuuteni muuttui hiljaisuudeksi. Ihmetteli, miksi helvetissä oli pitänyt yhtäkkiä alkaa pelata jotain peliä. Tiedättekö, miten tyhmältä sitä tuntui selittää?
Minä: "No kun naiset sanoi, ettet ole kiinnostunut kun et viesteile mulle"
Mies: " mähän olin sanonut sulle, että tykkään susta ja olen kiinnostunut, miksi uskot ennemmin naisia?"
Tuon keskustelun jälkeen toki kaikki oli menetetty, tein itsestäni totaaliaasin. Ei ikinä mitään pelejä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
TÄMÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.Pointti: Eiköhän se olis sulle viestitellyt ja sut ottanut jos oikeasti olisi halunnut. Odotteli vain ja otti sitten sen jonka halusi. Tai, jos oli tuollainen joka ottaa sen jonka saa joka tajuaa tyrkyttää tarpeeksi niin kuka sellaisen perässävedettävän jahkailijan haluaa, en käsitä. Jos ei ole omia aivoja ottaa sitä minkä haluaa niin mistä sen tietää vaikka lähtee jonkun matkaan joka tarpeeksi tajuaa kinunta vaikka olisi varattukin.
No, onneks meitäki on moneen junaan.Eikö tuo sama päde sitten myös tuon lainaamasi viestin kirjoittajaan? Ei hänkään ottanut sitä, mitä halusi ja odotteli vain.
Juuri näin. Pelaaminen on typerää, lopettakaa se. Olin itse kiinnostunut, mutta koska PITI leikkiä vaikeastitavoiteltavaa, saalistettavaa ja vaikka mitä, pilasin koko jutun.
Mitä tulee aiemman epäilykseen siitä, että mies ei ollut ollut kiinnostunut minusta, niin kyllä oli ollut. Keskustelimme asian läpi, hän oli oikeasti luullut minun menettäneen kiinnostukseni kun aikaisempi aktiivisuuteni muuttui hiljaisuudeksi. Ihmetteli, miksi helvetissä oli pitänyt yhtäkkiä alkaa pelata jotain peliä. Tiedättekö, miten tyhmältä sitä tuntui selittää?
Minä: "No kun naiset sanoi, ettet ole kiinnostunut kun et viesteile mulle"
Mies: " mähän olin sanonut sulle, että tykkään susta ja olen kiinnostunut, miksi uskot ennemmin naisia?"Tuon keskustelun jälkeen toki kaikki oli menetetty, tein itsestäni totaaliaasin. Ei ikinä mitään pelejä.
JUURI TÄMÄ. EI KANNATA USKOA TOISIA NAISIA.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Embody the Invisible kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön ketju.
Ap ja työkaveri olivat viestitelleet runsaasti. Työkaverimies kysyy, nähtäiskö tässä joskus livenä ja jatkettais juttua. Aloittaja vastaa, että on sitä odotellutkin, ja kertoo päivät jolloin hänelle tapaaminen sopisi.
Mies ei enää vastaa mitään.
En tiedä surkeampaa kuin aloittaa mykkäkoulu ja aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, olipa syynä sitten toisen liialliselta vaikuttanut innokkuus tai mikä tahansa tähän sopiva syy.
Ja yhtä surkeana pidän näitä av-mammojen väitteitä siitä, että aloittaja karkotti miehen kun alkoi heti ehdottaa kirkkoa, naimisiinmenoa, kutsunut rakkaaksi ja lähettänyt suukkoja. For real, hei. Kohtuuttoman ilkeitä ämmiä täällä, aloittaja ei ole mitään tuollaista kirjoittanut miehelle. Mutta onhan se kiva lyödä lyötyä, eikö tunnukin kivalta kun jollain kävi köpelösti?
Miehet syyttävät usein naisia siitä, että naisten ajatuksia pitää arvailla ja olla ajatustenlukija, ja että naiset ylianalysoivat ja ylitulkitsevat miesten sanoja ja tekoja, ja että naiset esittävät vaikeasti saatavaa ja mitä vielä. No entä nämä sankarimiehet, jotka laittaa runsaan molemminpuoleisen viestittelyn ja treffipyyntönsä jälkeen TÄYDEN STOPIN, koska "voi ei, se vaikuttikin liian kiinnostuneelta minusta". Voi luoja, mitä luuseritouhua.
Ei ihme, jos aloittajalla tulee paha mieli!
Ja lakatkaa värittämästä tarinaa. Tyypillistä naisten sekopäisyyttä keksiä runsaasti lisää tarinaan. Kirkot ja rakkaudentunnustukset...Hohhoijaa. On se helkkari, jos omien aikataulujen kertominen on virhe joka pitää kostaa radiohiljaisuudella. Sitten, kun loukattu nainen vaatii miestä tilille, alkaa toki naisen syyttäminen sekopääksi.
Ja tätä tosiaan tapahtuu mun mielestä puolin ja toisin. Niin naiset kuin myös miehet olettavat, että muut ihmiset ovat ajatustenlukijoita. Niin naiset kuin myös miehet ylianalysoivat toisten sanomisia ja tekemisiä.
Ihmissuhteista on tullut peliä. Jota pitää osata pelata oikein. Paras teeskentelijä voittaa, palkintona ihana teeskentelyä ja peliä haluava kumppani!
T: eräs, joka on lueskellut tätä ketjua ällistyneenä
Tämä! Onneksi joku muu tiivisti samat ajatukset, joita ajattelin lukiessani tätä ketjua. En jaksa yhtään ihmisiä jotka pelaavat jotain pelejä, ja joilla ei ole selkärankaa toimia oikein, vaikkei siihen edes paljoa vaadita. Kun tälläinen ihminen osuu vastaan, olen jo pessyt käteni hänestä, ennenkuin tämä ihminen edes tajuaa sitä.
Ap:n haaveilema mies olisi voinut jo heti tämän "vuoden odottelu"-viestin jälkeen ilmaista asiallisesti, että nähtäisiin vain kavereina tai muotoilla asia siten että ap ymmärtää heidän näkevän vain kaveritasolla. Lukemani perusteella livenä näkeminen ei kyllä ollut mikään kutsu, vaan heitto tai vitsi siitä kun on niin paljon aina asiaa. On yksiselitteisesti vain huonoa käytöstä jättää toinen moneksi päiväksi odottamaan vastausta. Mikään paniikki ei ole mikään syy. Miten mies ylipäätään selviytyy muiden kanssa vaikeista sosiaalisista tilanteista?
Mutta kyllä koko hommasta saa sen kuvan, että mies on jollain tapaa ollut kiinnostunut. Varsinkin raukka-sanan käyttö enteilee sitä. Veikkaan että mies on varattu ja veikkaan myös että ap tietää siitä. Siksi vastaaminenkin kestää aina. Se ettei ap myönnä asiaa, johtuu varmaan siitä, ettei hän halua keskustelua sivuraiteelle.
Hienoa, kiitos näistä kommenteista, jotka antoivat uskoani takaisin, että jotain ihmisyyttä on vielä jäljellä somessakin. Juuri näin näen asian itsekin. Ap ja tuo mies ovat olleet jo vuoden aktiivisessa yhteydessä. Nyt tuli sitten vihdoin ehdotus tapaamisesta. Ap innostui asiasta ja miksei olisi innostunut, jos kerran on miehestä kiinnostunut? Tuskin se on tuolle miehelle hirveänä yllärinä tullut, kun he ovat nähneet 5 kertaa viikossa.
Mitä sen jälkeen tapahtui, on pelkästään tuon miehen mokailua. Noin EI käyttäydytä. Mies olisi voinut viedä jutun ihan kaveritasolle sanomalla vaikka vaan, että "joo meistä on tullut ihan hyvät kaverit, eikö?" ja tällä tavalla toppuutella ap:ta. Ei se olisi sen enempää vaatinut! Mutta tuollainen totaalinen hiljentyminen on kyllä täysin typerää. Ei ihme, että ap:ta harmittaa. Ja kyllä tapaamisehdotuksen SAA ottaa treffikutsuna. Jos se ei ole sellaiseksi tarkoitettu, niin kutsun olisi voinut muotoilla alunperinkin kaverikutsuksi tyyliin "olisi kiva jutella enemmänkin, ihan kaveripohjalta tarkoitan, vaikka kahvittelun merkeissä. Mitä tuumaat?" Kyllä aikuisen ihmisen pitää sen verran osata. Jos ehdottaa tapaamista ja toinen innostuu ihan symppiksellä tavalla, niin siihen ei ole oikea reagointi täydellinen vaikeneminen.
Entä jos tilanne on aidosti ollut niin kuin mies on kertonut: eli ei ole tilanteessa, että olisi voinut vastailla. Lopulta ilmoitti palaavansa asiaan maanantaina. Ehkä mies ei tiedä yhtään mitään naisen ajatuksista, ehkä hän on naisen tapaamisehdotuksetkin ottanut leikinlaskuna, johon ei ollut mitään tarvetta vastailla pikaisesti, tai ylipäätään. Ja maanantaina mies palasi viestittelemään ihan niin kuin ennenkin tietämättä mitään aiheuttamastaan tunnemyrskystä pitkin Suomenmaata...
Veikkaan että asia on juuri näin. Eli mies hyvällä tuulella odottelee mukavaa tapaamista ap:n kanssa eikä juolahda mieleenkään että asiassa on ollut pienintäkään hässäkkää. Sanoi kuten asia on ja toimi kuten sanoi.
Hienoa, kiitos näistä kommenteista, jotka antoivat uskoani takaisin, että jotain ihmisyyttä on vielä jäljellä somessakin. Juuri näin näen asian itsekin. Ap ja tuo mies ovat olleet jo vuoden aktiivisessa yhteydessä. Nyt tuli sitten vihdoin ehdotus tapaamisesta. Ap innostui asiasta ja miksei olisi innostunut, jos kerran on miehestä kiinnostunut? Tuskin se on tuolle miehelle hirveänä yllärinä tullut, kun he ovat nähneet 5 kertaa viikossa.
Mitä sen jälkeen tapahtui, on pelkästään tuon miehen mokailua. Noin EI käyttäydytä. Mies olisi voinut viedä jutun ihan kaveritasolle sanomalla vaikka vaan, että "joo meistä on tullut ihan hyvät kaverit, eikö?" ja tällä tavalla toppuutella ap:ta. Ei se olisi sen enempää vaatinut! Mutta tuollainen totaalinen hiljentyminen on kyllä täysin typerää. Ei ihme, että ap:ta harmittaa. Ja kyllä tapaamisehdotuksen SAA ottaa treffikutsuna. Jos se ei ole sellaiseksi tarkoitettu, niin kutsun olisi voinut muotoilla alunperinkin kaverikutsuksi tyyliin "olisi kiva jutella enemmänkin, ihan kaveripohjalta tarkoitan, vaikka kahvittelun merkeissä. Mitä tuumaat?" Kyllä aikuisen ihmisen pitää sen verran osata. Jos ehdottaa tapaamista ja toinen innostuu ihan symppiksellä tavalla, niin siihen ei ole oikea reagointi täydellinen vaikeneminen.