Lue keskustelun säännöt.
Vastasinko nyt väärin?? Miehestä ei enää kuulu :(
24.06.2016 |
Kiinnostava työkaveri laittoi eilen viestiä, että häntä kiinnostaisi nähdä joskus vapaa-ajalla. Oon ollu tosi kiinnostunut tästä miehestä jo pitkään joten vastasin "No on tässä jo yli vuosi odoteltu että kysyt ;)" jne (en laita koko viestiä tähän) Ehdotin myös päiviä jotka mulle käy.
Joo olin vähän hiprakassa ja ajattelin vaan innostuksissani samalla vähän flirtata, mutta nyt mies ei vastaa! :(
Luki viestin jo eilen ja tänäänkin ollut pitkin päivää whatssappissa paikalla. Laitoin vielä perään vähän kuulumisia ja kyselin tuliko viesti perille. Luki, ei vastaa.. Pilasiko yksi tyhmä vitsiksi tarkoitettu viesti koko jutun?? Olisiko tyhmää soittaa perään ja sanoa että oli vitsi?
Kommentit (708)
Ei kai ap ole tosissaan hylännyt meitä? Kauheaa kiusantekoa tehdä näin koukuttava "jatkokertomus" ja sitten lopettaa se kuin seinään! :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senaariot:
a) Mies ei tullut hakemaan muistitikkuaan, yhteisestä lounaasta puhumattakaan, pisti vain viestin, että ei se niin tärkeä ollutkaan, lähtee nyt lomalle ja ei ole tavoitettavissa pariin viikkoon. "Nähdään sit töissä, buddy!" Ja ap vastaa jotain lupausten pettämisestä ja kunnioituksesta ja surusta ja särkyneestä sydämestä ym.
b) Mies tulee lounaalle, mutta kutsuu mukaan pari muutakin tyyppiä ja lounaalla jutellaan kaikkea mukavaa. Ilmoittaa lähtevänsä parin viikon reissulle, eikä ole tavoitettavissa. Ap toivottaa kuulisti mukavaa reissua ja nähdään sitten töissä taas.
c) Mies tulee perjantaina noin 13 aikoihin naisen työhuoneeseen.
"Miten se lounas?" mies kysyy tummalla äänellä. Nainen hätkähtää, ei huomannut ollenkaan miehen saapumista. "Kävin kyllä jo..." nainen parahtaa, mutta mies vain nauraa: "Tiedän! Nyt tarjoan sinulle kahvit ja leivoksen. Nyt kamat kasaan ja mukaan!" "Mutta mitä pomokin sanoo..." "Puhuin sen kanssa, asia on ok. Sitä paitsi sinusta tulee mun vaimoni ja mun vaimoni ei tarvitse olla enää ikinä töissä, koska minä pidän sinusta huolen tästä eteenpäin."
Mies kiersi voimakkaat käsivartensa naisen ympärille ja suuteli häntä hellästi ja samalla tulisesti; naisen jalat olivat pettää. Mies tiukensi otettaan: "No, mitäs sanot pieni mörököllini?" "Oi, kyllä, rakkaani, kyllä..." Ja he sulautuivat uudelleen kuumaan suudelmaan...
Ja niin he viestittelivät onnellisina elämänsä loppuun asti. The end.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.
Tuollainen "aloin jo seurustella toisen kanssa kun et ollut enää kiinnostunut" on vain klassinen tapa säilyttää itsellä hyvä omatunto, olla jopa hieman marttyyri, kun toinen ei ole jatkanut yksipuolista yhteydenpitoa ja palvontaansa. Mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tuosta naisesta, mutta oli liian munaton sanomaan sen. Silti hänen itserakkauttaan on saattanut kirpaista se, että nainen kuitenkin pääsi hänestä niin pian yli, ja näpäytti vielä lopuksi, vaikka oli itse kaiken aikaa kiinnostuneempi tuosta naisesta, jonka kanssa lopulta alkoi seurustella (jos sitä naista edes on olemassa).
Ja mistäkö tiedän tämän? Koska olen itse ollut samanlainen munaton ja itserakas muiden ihailussa paistatteleva kusipää, joka on tehnyt miehille aivan samaa. Törkeintä tuossa on varastaa toisen aikaa ja antaa aina vähän toivoa vain voidakseen vetäistä sen taas viime tipassa pois. Tuollaista tulee tehtyä, kun itsellä on joku, jonka tahtoo ja jonka suhteen on epävarma. Silloin tarvitsee pönkitystä muilta. Inhimillistä, mutta väärin.
Kurjinta tuossa kertomuksessa on, että tämä nainen, viestin kirjoittaja, vielä nieli tuonkin valheen. Mies siis ns. "voitti", ja naisen parasta tarkoittaneet ystävät hävisivät. Nainen on altis tulemaan huijatuksi vielä seuraavallakin kerralla, ja nyt ei enää usko edes ystäviensä järkipuhetta, omista varoituskelloistaan puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.
Tuollainen "aloin jo seurustella toisen kanssa kun et ollut enää kiinnostunut" on vain klassinen tapa säilyttää itsellä hyvä omatunto, olla jopa hieman marttyyri, kun toinen ei ole jatkanut yksipuolista yhteydenpitoa ja palvontaansa. Mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tuosta naisesta, mutta oli liian munaton sanomaan sen. Silti hänen itserakkauttaan on saattanut kirpaista se, että nainen kuitenkin pääsi hänestä niin pian yli, ja näpäytti vielä lopuksi, vaikka oli itse kaiken aikaa kiinnostuneempi tuosta naisesta, jonka kanssa lopulta alkoi seurustella (jos sitä naista edes on olemassa).
Ja mistäkö tiedän tämän? Koska olen itse ollut samanlainen munaton ja itserakas muiden ihailussa paistatteleva kusipää, joka on tehnyt miehille aivan samaa. Törkeintä tuossa on varastaa toisen aikaa ja antaa aina vähän toivoa vain voidakseen vetäistä sen taas viime tipassa pois. Tuollaista tulee tehtyä, kun itsellä on joku, jonka tahtoo ja jonka suhteen on epävarma. Silloin tarvitsee pönkitystä muilta. Inhimillistä, mutta väärin.
Kurjinta tuossa kertomuksessa on, että tämä nainen, viestin kirjoittaja, vielä nieli tuonkin valheen. Mies siis ns. "voitti", ja naisen parasta tarkoittaneet ystävät hävisivät. Nainen on altis tulemaan huijatuksi vielä seuraavallakin kerralla, ja nyt ei enää usko edes ystäviensä järkipuhetta, omista varoituskelloistaan puhumattakaan.
No minä en ainakaan tajua, miksi kukaan haluaisi näpäyttää ketään sellaista, joka ei kiinnosta millään tavalla.
Hassua, että tässä(kin) ketjussa oletetaan, että kaikki ajattelevat ja toimivat tällaisissa tilanteessa ihan samalla tavalla ja että heillä on kaikilla samanlaiset motiivit. Jos minä nyt sanon, että minä voisin hyvin toimia niin kuin tuon esimerkin mies, vaikka oikeasti olisinkin kiinnostunut, niin siihen tulee kymmeniä alapeukkuja "koska ei se nyt vain mene niin". Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja se on jopa ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.
Tuollainen "aloin jo seurustella toisen kanssa kun et ollut enää kiinnostunut" on vain klassinen tapa säilyttää itsellä hyvä omatunto, olla jopa hieman marttyyri, kun toinen ei ole jatkanut yksipuolista yhteydenpitoa ja palvontaansa. Mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tuosta naisesta, mutta oli liian munaton sanomaan sen. Silti hänen itserakkauttaan on saattanut kirpaista se, että nainen kuitenkin pääsi hänestä niin pian yli, ja näpäytti vielä lopuksi, vaikka oli itse kaiken aikaa kiinnostuneempi tuosta naisesta, jonka kanssa lopulta alkoi seurustella (jos sitä naista edes on olemassa).
Ja mistäkö tiedän tämän? Koska olen itse ollut samanlainen munaton ja itserakas muiden ihailussa paistatteleva kusipää, joka on tehnyt miehille aivan samaa. Törkeintä tuossa on varastaa toisen aikaa ja antaa aina vähän toivoa vain voidakseen vetäistä sen taas viime tipassa pois. Tuollaista tulee tehtyä, kun itsellä on joku, jonka tahtoo ja jonka suhteen on epävarma. Silloin tarvitsee pönkitystä muilta. Inhimillistä, mutta väärin.
Kurjinta tuossa kertomuksessa on, että tämä nainen, viestin kirjoittaja, vielä nieli tuonkin valheen. Mies siis ns. "voitti", ja naisen parasta tarkoittaneet ystävät hävisivät. Nainen on altis tulemaan huijatuksi vielä seuraavallakin kerralla, ja nyt ei enää usko edes ystäviensä järkipuhetta, omista varoituskelloistaan puhumattakaan.No minä en ainakaan tajua, miksi kukaan haluaisi näpäyttää ketään sellaista, joka ei kiinnosta millään tavalla.
Hassua, että tässä(kin) ketjussa oletetaan, että kaikki ajattelevat ja toimivat tällaisissa tilanteessa ihan samalla tavalla ja että heillä on kaikilla samanlaiset motiivit. Jos minä nyt sanon, että minä voisin hyvin toimia niin kuin tuon esimerkin mies, vaikka oikeasti olisinkin kiinnostunut, niin siihen tulee kymmeniä alapeukkuja "koska ei se nyt vain mene niin". Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja se on jopa ihan ok?
Tietenkään kaikki eivät ajattele ja toimi samalla tavalla, mutta täällä varmaankin jokainen esittää mielestään todennäköisimmän tulkinnan esitettyjen tietojen perusteella.
Eikö sinusta ole kummallista, että mies on passiivinen ja haluttoman oloinen, mutta kykenee kyllä sitten, kun on liian myöhäistä, ilmaisemaan, että olisi muka ollut kiinnostunut, mutta kun toinen "menetti kiinnostuksensa"? Yleensä ihminen tiedustelee perään ja yrittää viritellä toisen kiinnostusta uudelleen, jos tuntuu siltä, että toinen on lipumassa pois. Mutta ei tämä mies, tietenkään.
Ja miksikö näpäyttää ihmistä, josta ei ole itse oikeasti kiinnostunut? No siksi, että saa syyn välien katkeamisesta toisen niskoille. Kyllähän ihmisiä yleensäkin kiinnostaa saada paljon huomiota ja ihailua osakseen, vaikka ei ole kaikista huomioijista kiinnostunut suhdemielessä. Hiveleehän se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain naisilla mielenrauha on kiinni siitä vastaako mies vai ei. Jotenkin ihan uskomatonta aikuisilta ihmisiltä. Tarvitaan se miehen hyväksyntä ja suht nopea vastaus. Jos ei kuulu niin hätäännytään kuin pikku lapset. Tällä logiikalla aika moni nainen on lievästi läheisriippuvainen.
Huomasitteko että juhannusheila on jo aloittanut monta uutta ketjua täällä. Nyt ovat whatsappissa aina samaan aikaan iltaisin mutta viestittelemättä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko että juhannusheila on jo aloittanut monta uutta ketjua täällä. Nyt ovat whatsappissa aina samaan aikaan iltaisin mutta viestittelemättä ;)
Siis mitämitä? Ei reilua semmoinen, eihän tässä pysy perässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko että juhannusheila on jo aloittanut monta uutta ketjua täällä. Nyt ovat whatsappissa aina samaan aikaan iltaisin mutta viestittelemättä ;)
Siis mitämitä? Ei reilua semmoinen, eihän tässä pysy perässä...
Joo linkatkaa näitä. Kiinnostaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senaariot:
a) Mies ei tullut hakemaan muistitikkuaan, yhteisestä lounaasta puhumattakaan, pisti vain viestin, että ei se niin tärkeä ollutkaan, lähtee nyt lomalle ja ei ole tavoitettavissa pariin viikkoon. "Nähdään sit töissä, buddy!" Ja ap vastaa jotain lupausten pettämisestä ja kunnioituksesta ja surusta ja särkyneestä sydämestä ym.
b) Mies tulee lounaalle, mutta kutsuu mukaan pari muutakin tyyppiä ja lounaalla jutellaan kaikkea mukavaa. Ilmoittaa lähtevänsä parin viikon reissulle, eikä ole tavoitettavissa. Ap toivottaa kuulisti mukavaa reissua ja nähdään sitten töissä taas.
c) Mies tulee perjantaina noin 13 aikoihin naisen työhuoneeseen.
"Miten se lounas?" mies kysyy tummalla äänellä. Nainen hätkähtää, ei huomannut ollenkaan miehen saapumista. "Kävin kyllä jo..." nainen parahtaa, mutta mies vain nauraa: "Tiedän! Nyt tarjoan sinulle kahvit ja leivoksen. Nyt kamat kasaan ja mukaan!" "Mutta mitä pomokin sanoo..." "Puhuin sen kanssa, asia on ok. Sitä paitsi sinusta tulee mun vaimoni ja mun vaimoni ei tarvitse olla enää ikinä töissä, koska minä pidän sinusta huolen tästä eteenpäin."
Mies kiersi voimakkaat käsivartensa naisen ympärille ja suuteli häntä hellästi ja samalla tulisesti; naisen jalat olivat pettää. Mies tiukensi otettaan: "No, mitäs sanot pieni mörököllini?" "Oi, kyllä, rakkaani, kyllä..." Ja he sulautuivat uudelleen kuumaan suudelmaan...
Ihana tuo vaihtoehto c! <3 Toivottavasti juhannusheila tulee pian kertomaan meille,että sen mies valitsikin,niin saan mielenrauhan,olen seurannut tätä ketjua silmä kovana jo viikon! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.
Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).
Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.
Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.Tuollainen "aloin jo seurustella toisen kanssa kun et ollut enää kiinnostunut" on vain klassinen tapa säilyttää itsellä hyvä omatunto, olla jopa hieman marttyyri, kun toinen ei ole jatkanut yksipuolista yhteydenpitoa ja palvontaansa. Mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tuosta naisesta, mutta oli liian munaton sanomaan sen. Silti hänen itserakkauttaan on saattanut kirpaista se, että nainen kuitenkin pääsi hänestä niin pian yli, ja näpäytti vielä lopuksi, vaikka oli itse kaiken aikaa kiinnostuneempi tuosta naisesta, jonka kanssa lopulta alkoi seurustella (jos sitä naista edes on olemassa).
Ja mistäkö tiedän tämän? Koska olen itse ollut samanlainen munaton ja itserakas muiden ihailussa paistatteleva kusipää, joka on tehnyt miehille aivan samaa. Törkeintä tuossa on varastaa toisen aikaa ja antaa aina vähän toivoa vain voidakseen vetäistä sen taas viime tipassa pois. Tuollaista tulee tehtyä, kun itsellä on joku, jonka tahtoo ja jonka suhteen on epävarma. Silloin tarvitsee pönkitystä muilta. Inhimillistä, mutta väärin.
Kurjinta tuossa kertomuksessa on, että tämä nainen, viestin kirjoittaja, vielä nieli tuonkin valheen. Mies siis ns. "voitti", ja naisen parasta tarkoittaneet ystävät hävisivät. Nainen on altis tulemaan huijatuksi vielä seuraavallakin kerralla, ja nyt ei enää usko edes ystäviensä järkipuhetta, omista varoituskelloistaan puhumattakaan.No minä en ainakaan tajua, miksi kukaan haluaisi näpäyttää ketään sellaista, joka ei kiinnosta millään tavalla.
Hassua, että tässä(kin) ketjussa oletetaan, että kaikki ajattelevat ja toimivat tällaisissa tilanteessa ihan samalla tavalla ja että heillä on kaikilla samanlaiset motiivit. Jos minä nyt sanon, että minä voisin hyvin toimia niin kuin tuon esimerkin mies, vaikka oikeasti olisinkin kiinnostunut, niin siihen tulee kymmeniä alapeukkuja "koska ei se nyt vain mene niin". Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja se on jopa ihan ok?Tietenkään kaikki eivät ajattele ja toimi samalla tavalla, mutta täällä varmaankin jokainen esittää mielestään todennäköisimmän tulkinnan esitettyjen tietojen perusteella.
Eikö sinusta ole kummallista, että mies on passiivinen ja haluttoman oloinen, mutta kykenee kyllä sitten, kun on liian myöhäistä, ilmaisemaan, että olisi muka ollut kiinnostunut, mutta kun toinen "menetti kiinnostuksensa"? Yleensä ihminen tiedustelee perään ja yrittää viritellä toisen kiinnostusta uudelleen, jos tuntuu siltä, että toinen on lipumassa pois. Mutta ei tämä mies, tietenkään.
Ja miksikö näpäyttää ihmistä, josta ei ole itse oikeasti kiinnostunut? No siksi, että saa syyn välien katkeamisesta toisen niskoille. Kyllähän ihmisiä yleensäkin kiinnostaa saada paljon huomiota ja ihailua osakseen, vaikka ei ole kaikista huomioijista kiinnostunut suhdemielessä. Hiveleehän se.
Ja edelleenkään se "yleensä" ei tarkoita, että kaikki toimisivat kaikissa tilanteissa näin. Itse olen nyt sinkkuaikanani tehnyt näin kolmen miehen kanssa ja joka kerta sain huomata, että vastakaikua ei enää tule ja tuntui, että nolasin vain itseni ja se sattui ihan sairaasti. Kun tuli neljäs mies, päätin, että en enää nolaa itseäni kyselemällä perään, jos toinen selvästi harventaa tai jopa lopettaa yhteydenotot. Onko tämä jotenkin uskomaton tilanne? Olenko minä nyt kurja luuseri, jota kukaan ei voi koskaan enää haluta kumppanikseen, kun suojelen itseäni tällä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.
Tuollainen "aloin jo seurustella toisen kanssa kun et ollut enää kiinnostunut" on vain klassinen tapa säilyttää itsellä hyvä omatunto, olla jopa hieman marttyyri, kun toinen ei ole jatkanut yksipuolista yhteydenpitoa ja palvontaansa. Mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tuosta naisesta, mutta oli liian munaton sanomaan sen. Silti hänen itserakkauttaan on saattanut kirpaista se, että nainen kuitenkin pääsi hänestä niin pian yli, ja näpäytti vielä lopuksi, vaikka oli itse kaiken aikaa kiinnostuneempi tuosta naisesta, jonka kanssa lopulta alkoi seurustella (jos sitä naista edes on olemassa).Ja mistäkö tiedän tämän? Koska olen itse ollut samanlainen munaton ja itserakas muiden ihailussa paistatteleva kusipää, joka on tehnyt miehille aivan samaa. Törkeintä tuossa on varastaa toisen aikaa ja antaa aina vähän toivoa vain voidakseen vetäistä sen taas viime tipassa pois. Tuollaista tulee tehtyä, kun itsellä on joku, jonka tahtoo ja jonka suhteen on epävarma. Silloin tarvitsee pönkitystä muilta. Inhimillistä, mutta väärin.Kurjinta tuossa kertomuksessa on, että tämä nainen, viestin kirjoittaja, vielä nieli tuonkin valheen. Mies siis ns. "voitti", ja naisen parasta tarkoittaneet ystävät hävisivät. Nainen on altis tulemaan huijatuksi vielä seuraavallakin kerralla, ja nyt ei enää usko edes ystäviensä järkipuhetta, omista varoituskelloistaan puhumattakaan.
No minä en ainakaan tajua, miksi kukaan haluaisi näpäyttää ketään sellaista, joka ei kiinnosta millään tavalla.Hassua, että tässä(kin) ketjussa oletetaan, että kaikki ajattelevat ja toimivat tällaisissa tilanteessa ihan samalla tavalla ja että heillä on kaikilla samanlaiset motiivit. Jos minä nyt sanon, että minä voisin hyvin toimia niin kuin tuon esimerkin mies, vaikka oikeasti olisinkin kiinnostunut, niin siihen tulee kymmeniä alapeukkuja "koska ei se nyt vain mene niin". Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja se on jopa ihan ok?
Tietenkään kaikki eivät ajattele ja toimi samalla tavalla, mutta täällä varmaankin jokainen esittää mielestään todennäköisimmän tulkinnan esitettyjen tietojen perusteella.
Eikö sinusta ole kummallista, että mies on passiivinen ja haluttoman oloinen, mutta kykenee kyllä sitten, kun on liian myöhäistä, ilmaisemaan, että olisi muka ollut kiinnostunut, mutta kun toinen "menetti kiinnostuksensa"? Yleensä ihminen tiedustelee perään ja yrittää viritellä toisen kiinnostusta uudelleen, jos tuntuu siltä, että toinen on lipumassa pois. Mutta ei tämä mies, tietenkään.
Ja miksikö näpäyttää ihmistä, josta ei ole itse oikeasti kiinnostunut? No siksi, että saa syyn välien katkeamisesta toisen niskoille. Kyllähän ihmisiä yleensäkin kiinnostaa saada paljon huomiota ja ihailua osakseen, vaikka ei ole kaikista huomioijista kiinnostunut suhdemielessä. Hiveleehän se.Ja edelleenkään se "yleensä" ei tarkoita, että kaikki toimisivat kaikissa tilanteissa näin. Itse olen nyt sinkkuaikanani tehnyt näin kolmen miehen kanssa ja joka kerta sain huomata, että vastakaikua ei enää tule ja tuntui, että nolasin vain itseni ja se sattui ihan sairaasti. Kun tuli neljäs mies, päätin, että en enää nolaa itseäni kyselemällä perään, jos toinen selvästi harventaa tai jopa lopettaa yhteydenotot. Onko tämä jotenkin uskomaton tilanne? Olenko minä nyt kurja luuseri, jota kukaan ei voi koskaan enää haluta kumppanikseen, kun suojelen itseäni tällä tavalla?
Miehen olisi pitänyt ottaa sinuun yhteyttä, kun lopetat yhteydenotot, jos olisi halunnut olla kanssasi. Sitä tässä on yritetty sanoa. Eli jos nyt ottaisit tuohon neljänteen mieheen yhteyttä ja kysyisit kuulumisia, ja hän vastaisi alkaneensa välittömästi seurustelemaan jonkun toisen kanssa, koska sinä et ollut enää kiinnostunut, niin kyllä, mies olisi luuseri, koska ei kysellyt perääsi kun sinusta ei enää kuulunut. Jos muka kanssasi halusi olla.
619 Pointti on siis vastavuoroisuus.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä miten onnettomia nykymiehet ovat. Vai onko ne aina olleet yliherkkiä huumorintajuttomia vässyköitä?
Siis jos ei päivässä vastaa, on onneton??! Tai huumorintajuton väsykkä?! Pakko heti haukkua kaikki "nykymiehet" varmuuden vuoksi
Kyllä mulle tuli aika karmeet vibat miehestä, joka heti aloittaa tuollaisen pommittamisen kuin mitä ap jos ei yhteen päivään vastaa viestiin... En itsekään aina vastaa heti kaikille, jos vaikka haluan miettiä vähän mitä laitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, ei kaikkiin päde sama pelaaminen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun rakastuin sen ainoan kerran elämässäni ja idioottina mokasin kaiken kuuntelemalla muiden viisaita neuvoja.Olin, vasten kaikkia oppikirjoja, se aloitteellinen osapuoli. Minä laitoin aina viestin, mies vastasi siihen joskus heti, joskus seuraavana päivänä, joskus parin päivän päästä. Ei vaan ollut viestittelevää tyyppiä, enkä itse taas tykkää puhua puhelimessa, joten yhteydenpito oli sitä kautta vähän kankeaa ja viestitkin lyhyitä. Asia eli seuraava näkeminen selvitettiin, eikä sen enempää sitten jaariteltu. Nähtiin yleensä minun ehdoillani, yhdessä oli aina mukavaa, kasvotusten mies oli aloitteellinen ja toivoi uutta näkemistä jne, mutta aina se olin minä, joka viestin laittoi (ja mies vastasi kun vastasi).Kaveripiirini oli sitä mieltä, että mies ei ollut kiinnostunut. Koska miehen pitäisi vastata heti ja pommittaa viesteillä ja sitä rataa. Minua suureen ääneen kiellettiin laittamasta enää yhtään viestiä ja aloin itsekin epäröidä miehen tunteita, kun viestilakkoon ruvettuani tulikin täysi hiljaisuus. Kuuden viikon jälkeen sitten sorruin kysymään, että missä mennään, ja mies vastasi alkaneensa seurustella toisen kanssa kun olin kerran menettänyt kiinnostukseni ja lakannut pitämästä yhteyttä. Joku toinen oli siis ollut kuin ap, suoraan mennyt ja ottanut, siinä kun itse olin kuunnellut suurten pelinaisten ohjeita ja mokannut koko jutun.Pointti: kaikki miehet eivät toimi samalla lailla. Eivät kaikki halua mitään "saalistaa" tai istu puhelin kourassa odottamassa viestejä. Toiset haluaa katsella ajan kanssa ja edetä omaan tahtiin, joten on täysin hemmetin aivottoman turhaa tehdä yleistyksiä ja analysoida jokaista liikahdusta. Antaa asioiden mennä omalla painolla, sen kyllä suhteessa olijat itse tietää miltä se tuntuu. Minäkin tiesin, mutta kuuntelin muita.
Mies löysi kuudessa viikossa toisen ja alkoi jo seurustella? Ja sinä raukka kuvittelet, että hän oli sinusta kiinnostunut? Kyllä ne sun kaverit oli ihan oikeassa. Ja jos oletetaan, että mies oli kiinnostunut mutta on oikeasti noin saamaton niin haluaisitko tosiaan jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa? Joka ei kykene lainkaan oma-aloitteiseen ilmaisuun ja on noin vain kenen tahansa naisen "otettavissa"? Huh huh. En koskisi moiseen aarteeseen tikullakaan. Mutta kuten sanottu, ei se ollut todellista kiinnostusta hänen puoleltaan. Ole kiitollinen että pääsit siitä eroon.
Tuollainen "aloin jo seurustella toisen kanssa kun et ollut enää kiinnostunut" on vain klassinen tapa säilyttää itsellä hyvä omatunto, olla jopa hieman marttyyri, kun toinen ei ole jatkanut yksipuolista yhteydenpitoa ja palvontaansa. Mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tuosta naisesta, mutta oli liian munaton sanomaan sen. Silti hänen itserakkauttaan on saattanut kirpaista se, että nainen kuitenkin pääsi hänestä niin pian yli, ja näpäytti vielä lopuksi, vaikka oli itse kaiken aikaa kiinnostuneempi tuosta naisesta, jonka kanssa lopulta alkoi seurustella (jos sitä naista edes on olemassa).Ja mistäkö tiedän tämän? Koska olen itse ollut samanlainen munaton ja itserakas muiden ihailussa paistatteleva kusipää, joka on tehnyt miehille aivan samaa. Törkeintä tuossa on varastaa toisen aikaa ja antaa aina vähän toivoa vain voidakseen vetäistä sen taas viime tipassa pois. Tuollaista tulee tehtyä, kun itsellä on joku, jonka tahtoo ja jonka suhteen on epävarma. Silloin tarvitsee pönkitystä muilta. Inhimillistä, mutta väärin.Kurjinta tuossa kertomuksessa on, että tämä nainen, viestin kirjoittaja, vielä nieli tuonkin valheen. Mies siis ns. "voitti", ja naisen parasta tarkoittaneet ystävät hävisivät. Nainen on altis tulemaan huijatuksi vielä seuraavallakin kerralla, ja nyt ei enää usko edes ystäviensä järkipuhetta, omista varoituskelloistaan puhumattakaan.
No minä en ainakaan tajua, miksi kukaan haluaisi näpäyttää ketään sellaista, joka ei kiinnosta millään tavalla.Hassua, että tässä(kin) ketjussa oletetaan, että kaikki ajattelevat ja toimivat tällaisissa tilanteessa ihan samalla tavalla ja että heillä on kaikilla samanlaiset motiivit. Jos minä nyt sanon, että minä voisin hyvin toimia niin kuin tuon esimerkin mies, vaikka oikeasti olisinkin kiinnostunut, niin siihen tulee kymmeniä alapeukkuja "koska ei se nyt vain mene niin". Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja se on jopa ihan ok?
Tietenkään kaikki eivät ajattele ja toimi samalla tavalla, mutta täällä varmaankin jokainen esittää mielestään todennäköisimmän tulkinnan esitettyjen tietojen perusteella.
Eikö sinusta ole kummallista, että mies on passiivinen ja haluttoman oloinen, mutta kykenee kyllä sitten, kun on liian myöhäistä, ilmaisemaan, että olisi muka ollut kiinnostunut, mutta kun toinen "menetti kiinnostuksensa"? Yleensä ihminen tiedustelee perään ja yrittää viritellä toisen kiinnostusta uudelleen, jos tuntuu siltä, että toinen on lipumassa pois. Mutta ei tämä mies, tietenkään.
Ja miksikö näpäyttää ihmistä, josta ei ole itse oikeasti kiinnostunut? No siksi, että saa syyn välien katkeamisesta toisen niskoille. Kyllähän ihmisiä yleensäkin kiinnostaa saada paljon huomiota ja ihailua osakseen, vaikka ei ole kaikista huomioijista kiinnostunut suhdemielessä. Hiveleehän se.Ja edelleenkään se "yleensä" ei tarkoita, että kaikki toimisivat kaikissa tilanteissa näin. Itse olen nyt sinkkuaikanani tehnyt näin kolmen miehen kanssa ja joka kerta sain huomata, että vastakaikua ei enää tule ja tuntui, että nolasin vain itseni ja se sattui ihan sairaasti. Kun tuli neljäs mies, päätin, että en enää nolaa itseäni kyselemällä perään, jos toinen selvästi harventaa tai jopa lopettaa yhteydenotot. Onko tämä jotenkin uskomaton tilanne? Olenko minä nyt kurja luuseri, jota kukaan ei voi koskaan enää haluta kumppanikseen, kun suojelen itseäni tällä tavalla?
Miehen olisi pitänyt ottaa sinuun yhteyttä, kun lopetat yhteydenotot, jos olisi halunnut olla kanssasi. Sitä tässä on yritetty sanoa. Eli jos nyt ottaisit tuohon neljänteen mieheen yhteyttä ja kysyisit kuulumisia, ja hän vastaisi alkaneensa välittömästi seurustelemaan jonkun toisen kanssa, koska sinä et ollut enää kiinnostunut, niin kyllä, mies olisi luuseri, koska ei kysellyt perääsi kun sinusta ei enää kuulunut. Jos muka kanssasi halusi olla.
Ymmärsit tämän nyt väärin päin. Siis tarkoitin asetelmaa niin päin, että minä tulkitsin toisen kiinnostuksen loppuneen, kun hän ei enää viestitä -> en viestitä itsekään, vaikka itseäni kiinnostaisi. Eli minä olen nyt kaikkien mielestä se luuseri, kun en kysynyt enää perään, kun motiivini tähän oli se, että pelkäsin nolaavani itseni ja saavani pakit joka tapauksessa (kun näin on jo kolme kertaa käynyt).
Ap:n hiljentymisestä päätellen mies on ilmoittanut olevansa kaveripohjalla liikenteessä...
No niinpä! Missä on tarinan jatko?
AP, kerro nyt onko miehestä vielä kuulunut? Olitteko jo lounaalla?