Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(

Olen rehellisesti aika yllättynyt siitä että miestäni puolustellaan täällä. Joo kaikki varmaan sortuu nalkuttamaan joskus. Minä ehkä kerran kuussa. Meillä mies minua useammin. Mutta puolustella väkivaltaista??!! Ap.

Ja puolustella sitä joka ei tee mitään yhteisen kodin eteen? Koska on oikeus olla tekemättä??? Järkyttynyt ap.

Ilmeisesti joidenkin mielestä naisen pitäisi hoitaa kaikki kotihommat ja olla hiljaa.

Vanha akka kirjoitti:

Muistan lapsuuden ja kodin hyvänä,.vaikka ei rikkautta.Äiti teki iloisena naisten työt ja isä miesten hommia,sekä hoiti hyvin raha-asiat.Tosin ei ollut astiapesukoneita  tappelun aiheiksi.Tuntuu turhalta saada riitaa moisesta tyhjentämisestä.Lyömistä en puolustele, vaan kummallakin osaa tapahtumaan.

Me asutaan kerrostalossa jossa ei ole mitään perinteisiä miesten töitä. Meillä on kaksi autoa ja molemmat huollamme omamme. Asumiskulut ja ruoat maksetaan puoliksi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kestäisi, että joku käskyttäisi minua omassa kodissani. Minä siivoan omaan tahtiini, välillä enemmän, välillä vähemmän. Asukaa omissa talouksissanne, jos haluatte pysyä yhdessä, etkä pysty olemaan nalkuttamatta.

Aika kurja olo tulee sanoistasi. Sinun mielestä minä olen syypää siihen että on on riitaa? Ja että nyt se onkin mies jonka pitäisi jättää minut? Ap.

Mä nyt innostuin kirjoittamaan.. terapeuttista itselleni tiettyyn rajaan saakka, vaikka huomaan pyörittäväni näitä ajatuksia liikaa ja pitäisi alkaa ryhtyä toimimaan sen sijaan.

Mutta et ap vielä käsitäkään, miten toi kuvio tulee vaikuttamaan sun elämään monessa suhteessa. Ihan jo tavallinen seksi minkä tahansa tyyppisen väkivallan, vaikka arvostelun tms jälkeen, JONKA OLET HYVÄKSYNYT JÄÄMÄLLÄ SUHTEESEEN, muuttuu mielenkiintoiseksi. Alussa koin silmitöntä intohimoa miestä kohtaan, mutta näiden jälkeen se ja kykyni nauttia itse on kadonnut pikkuhiljaa. Ja seksistä tulee osa miellyttämistä ja puhdas suoritus, kunnes se alkaa tuntua sinun hyväksikäytöltäsi. Eilen esim vapaawhtoisesti tein mitä mies pyysi, ihan normaalin jutun sängyssä. Mutta se muistutti mua eräästä ikävästä keskustelusta aiemmin ja tunsin itseni suunnilleen raiskatuksi jälkikäteen. Mies tajusi sen ja halasi kovasti jälkeenpäin, mikä melkeinpä pahensi tilannetta vielä jostain syystä, kun jäin siihen halattavaksi.

Kun parisuhteeseen astuu minkälainen väkivalta tahansa kuvioon, niin se rikkoo ajanmyötä paljon muutakin niinäkin hetkinä, kun sitä väkivaltaa ei ole läsnä. Ei tuosta ap:n liitosta ole enää onnelliseksi kuin niinä (ajan kuluessa lyjyempinä ja harventuvina) hetkinä, kun päätät huijata itseäsi pysyykkaamalla ajattelemaan, että kaikki on hyvin ihan niin kuin alussakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt innostuin kirjoittamaan.. terapeuttista itselleni tiettyyn rajaan saakka, vaikka huomaan pyörittäväni näitä ajatuksia liikaa ja pitäisi alkaa ryhtyä toimimaan sen sijaan.

Mutta et ap vielä käsitäkään, miten toi kuvio tulee vaikuttamaan sun elämään monessa suhteessa. Ihan jo tavallinen seksi minkä tahansa tyyppisen väkivallan, vaikka arvostelun tms jälkeen, JONKA OLET HYVÄKSYNYT JÄÄMÄLLÄ SUHTEESEEN, muuttuu mielenkiintoiseksi. Alussa koin silmitöntä intohimoa miestä kohtaan, mutta näiden jälkeen se ja kykyni nauttia itse on kadonnut pikkuhiljaa. Ja seksistä tulee osa miellyttämistä ja puhdas suoritus, kunnes se alkaa tuntua sinun hyväksikäytöltäsi. Eilen esim vapaawhtoisesti tein mitä mies pyysi, ihan normaalin jutun sängyssä. Mutta se muistutti mua eräästä ikävästä keskustelusta aiemmin ja tunsin itseni suunnilleen raiskatuksi jälkikäteen. Mies tajusi sen ja halasi kovasti jälkeenpäin, mikä melkeinpä pahensi tilannetta vielä jostain syystä, kun jäin siihen halattavaksi.

Kun parisuhteeseen astuu minkälainen väkivalta tahansa kuvioon, niin se rikkoo ajanmyötä paljon muutakin niinäkin hetkinä, kun sitä väkivaltaa ei ole läsnä. Ei tuosta ap:n liitosta ole enää onnelliseksi kuin niinä (ajan kuluessa lyjyempinä ja harventuvina) hetkinä, kun päätät huijata itseäsi pysyykkaamalla ajattelemaan, että kaikki on hyvin ihan niin kuin alussakin.

Tätä itsekin mietin. Miten pystyn enää seksiin kun mies on koskenut lyömällä. Ja pidän kaikkia väkivaltaisia säälittävinä luusereina. Miten pystyn seksiin kun säälin aviomiestäni. Ap.

Suosittelen että menette yhdessä terapiaan. Siellä perheterapautti puolueettomana ihmisenä osaa ottaa esille asioita jotka ärsyttävät toisianne. Mainitsit että on ollut stressiä, väsymystä lisäksi nälkä jolloin verensokeri on heittelehtinyt. Onko miehelläsi lapsuus ollut ok vaiko onko siellä tapahtunut jotain joka voisi joissakin tilanteissa nousta voimakkaina reaktioina?  Terapeutin luona näitä kannattaisi selvitellä, voikaa hyvin ja hyvää ja aurinkoista kesää ja selvittäkää asiat ja olkaa onnellisia molemmat toisistanne. Tähän loppuun lisäisin että olkoon kotonanne ilo, onni, rauha, suola, leipä, kauha.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että menette yhdessä terapiaan. Siellä perheterapautti puolueettomana ihmisenä osaa ottaa esille asioita jotka ärsyttävät toisianne. Mainitsit että on ollut stressiä, väsymystä lisäksi nälkä jolloin verensokeri on heittelehtinyt. Onko miehelläsi lapsuus ollut ok vaiko onko siellä tapahtunut jotain joka voisi joissakin tilanteissa nousta voimakkaina reaktioina?  Terapeutin luona näitä kannattaisi selvitellä, voikaa hyvin ja hyvää ja aurinkoista kesää ja selvittäkää asiat ja olkaa onnellisia molemmat toisistanne. Tähän loppuun lisäisin että olkoon kotonanne ilo, onni, rauha, suola, leipä, kauha.

Onpa naivia ja typerää tekstiä. Juuri noin ap:n mies haluaakin ap:n suhtautuvan.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että menette yhdessä terapiaan. Siellä perheterapautti puolueettomana ihmisenä osaa ottaa esille asioita jotka ärsyttävät toisianne. Mainitsit että on ollut stressiä, väsymystä lisäksi nälkä jolloin verensokeri on heittelehtinyt. Onko miehelläsi lapsuus ollut ok vaiko onko siellä tapahtunut jotain joka voisi joissakin tilanteissa nousta voimakkaina reaktioina?  Terapeutin luona näitä kannattaisi selvitellä, voikaa hyvin ja hyvää ja aurinkoista kesää ja selvittäkää asiat ja olkaa onnellisia molemmat toisistanne. Tähän loppuun lisäisin että olkoon kotonanne ilo, onni, rauha, suola, leipä, kauha.

Kun minä eniten tässä nyt mietin sitä että jos lyö kerran niin lyökö toisen kerran. Onko edes jollakulla jotain todisteita siitä että pariterapua auttaisi väkivaltaisuuteen? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt innostuin kirjoittamaan.. terapeuttista itselleni tiettyyn rajaan saakka, vaikka huomaan pyörittäväni näitä ajatuksia liikaa ja pitäisi alkaa ryhtyä toimimaan sen sijaan.

Mutta et ap vielä käsitäkään, miten toi kuvio tulee vaikuttamaan sun elämään monessa suhteessa. Ihan jo tavallinen seksi minkä tahansa tyyppisen väkivallan, vaikka arvostelun tms jälkeen, JONKA OLET HYVÄKSYNYT JÄÄMÄLLÄ SUHTEESEEN, muuttuu mielenkiintoiseksi. Alussa koin silmitöntä intohimoa miestä kohtaan, mutta näiden jälkeen se ja kykyni nauttia itse on kadonnut pikkuhiljaa. Ja seksistä tulee osa miellyttämistä ja puhdas suoritus, kunnes se alkaa tuntua sinun hyväksikäytöltäsi. Eilen esim vapaawhtoisesti tein mitä mies pyysi, ihan normaalin jutun sängyssä. Mutta se muistutti mua eräästä ikävästä keskustelusta aiemmin ja tunsin itseni suunnilleen raiskatuksi jälkikäteen. Mies tajusi sen ja halasi kovasti jälkeenpäin, mikä melkeinpä pahensi tilannetta vielä jostain syystä, kun jäin siihen halattavaksi.

Kun parisuhteeseen astuu minkälainen väkivalta tahansa kuvioon, niin se rikkoo ajanmyötä paljon muutakin niinäkin hetkinä, kun sitä väkivaltaa ei ole läsnä. Ei tuosta ap:n liitosta ole enää onnelliseksi kuin niinä (ajan kuluessa lyjyempinä ja harventuvina) hetkinä, kun päätät huijata itseäsi pysyykkaamalla ajattelemaan, että kaikki on hyvin ihan niin kuin alussakin.

Tätä itsekin mietin. Miten pystyn enää seksiin kun mies on koskenut lyömällä. Ja pidän kaikkia väkivaltaisia säälittävinä luusereina. Miten pystyn seksiin kun säälin aviomiestäni. Ap.

Taas tuo vielä hieman sinisilmäinen itsevarmuutesi näkyy... se menee niin, että kun jo nyt häpeät itseäsi, kun olet ajautunut väkivaltaiseen suhteeseen, niin häpeät lopulta monin verroin lisää, kun harrastat sellaisen miehen kanssa seksiäkin vielä. Et halua näyttää kokevasi seksin vastenmielisenä ja siksi alat teeskennellä nauttivasi yhä. Ja sitten häpeät sitä, että hyväksyt käytökselläsi väkivaltaisen kohtelun ja lisäksi vielä alennut teeskentelemään nauttivasi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt innostuin kirjoittamaan.. terapeuttista itselleni tiettyyn rajaan saakka, vaikka huomaan pyörittäväni näitä ajatuksia liikaa ja pitäisi alkaa ryhtyä toimimaan sen sijaan.

Mutta et ap vielä käsitäkään, miten toi kuvio tulee vaikuttamaan sun elämään monessa suhteessa. Ihan jo tavallinen seksi minkä tahansa tyyppisen väkivallan, vaikka arvostelun tms jälkeen, JONKA OLET HYVÄKSYNYT JÄÄMÄLLÄ SUHTEESEEN, muuttuu mielenkiintoiseksi. Alussa koin silmitöntä intohimoa miestä kohtaan, mutta näiden jälkeen se ja kykyni nauttia itse on kadonnut pikkuhiljaa. Ja seksistä tulee osa miellyttämistä ja puhdas suoritus, kunnes se alkaa tuntua sinun hyväksikäytöltäsi. Eilen esim vapaawhtoisesti tein mitä mies pyysi, ihan normaalin jutun sängyssä. Mutta se muistutti mua eräästä ikävästä keskustelusta aiemmin ja tunsin itseni suunnilleen raiskatuksi jälkikäteen. Mies tajusi sen ja halasi kovasti jälkeenpäin, mikä melkeinpä pahensi tilannetta vielä jostain syystä, kun jäin siihen halattavaksi.

Kun parisuhteeseen astuu minkälainen väkivalta tahansa kuvioon, niin se rikkoo ajanmyötä paljon muutakin niinäkin hetkinä, kun sitä väkivaltaa ei ole läsnä. Ei tuosta ap:n liitosta ole enää onnelliseksi kuin niinä (ajan kuluessa lyjyempinä ja harventuvina) hetkinä, kun päätät huijata itseäsi pysyykkaamalla ajattelemaan, että kaikki on hyvin ihan niin kuin alussakin.

Tätä itsekin mietin. Miten pystyn enää seksiin kun mies on koskenut lyömällä. Ja pidän kaikkia väkivaltaisia säälittävinä luusereina. Miten pystyn seksiin kun säälin aviomiestäni. Ap.

Taas tuo vielä hieman sinisilmäinen itsevarmuutesi näkyy... se menee niin, että kun jo nyt häpeät itseäsi, kun olet ajautunut väkivaltaiseen suhteeseen, niin häpeät lopulta monin verroin lisää, kun harrastat sellaisen miehen kanssa seksiäkin vielä. Et halua näyttää kokevasi seksin vastenmielisenä ja siksi alat teeskennellä nauttivasi yhä. Ja sitten häpeät sitä, että hyväksyt käytökselläsi väkivaltaisen kohtelun ja lisäksi vielä alennut teeskentelemään nauttivasi siitä.

Mielenkiintoista että asetat sanasi noin. Vaikutanko todellakin sinisilmäisen itsevarmalta? Olen elämässäni kokenut paljon pahempiakin tilanteita ja selvinnyt niistä. Siksi en osaa edes kyseenalaistaa ettenkö selviäisi tästä. Ap

Tulipa kommentoitua... tämä on vika... Kirjoitit häpeäväsi sitä, että olet väkivaltaisessa suhteessa. Koetapa kuvitella, millaista häpeää siihen sisältyy, kun mies ensin tekee väärin sinua kohtaan, näkee sinun kärsivän siitä ja sen jälkeen lohduttaa sinua ja sinä alistut ottamaan vastaan lohdutusta pahoinpitelijältäsi.

Jep mutta nyt poistun, hyvää kesää ja voimia eroon!

Luin vain aloituksen.

Valitettavasti tulee todennäköisesti toistumaan. Ja väkivallalla on tapana raaistua. Terapiakaan ei välttämättä auta (tietty ratkaisumalli saattaa olla tekijällä hyvin syvällä ja sitä ei kevyillä terapioilla muuteta). Jos henkilö itse motivoitunut, lienee ennuste hieman parempi.

Itse olen lievästi väkivaltaisen kanssa naimisissa. Pitkät pariterapiat takana. Ensimmäinen lievä väkivallan kerta oli kolmisen viikkoa häistä. Nyt avioliittoa takana 15 vuotta.

Vaikuttaa meillä myös sänkyelämään niin, että joskus aiemmin minua naisena saattoi lievästi kiehtoa ajatus pakottamisesta. Sellaiset fantasiat haihtui hyvin nopeasti, kun mies kerran (ei seksin aikana vaan) suutahtaessaan piti väkisin kiinni ja väänsi kättä.

  ap, tsemppiä ratkaisuusi miten toimitkin!

   Tiina

Tsemppiä Ap:lle.

Omaan omakohtaisia samankaltaisia kokemuksia. Unelma mies, kohtelias, kiltti, hyvä paperilla. Olin onneni kukkuloilla ja niin rakkauden sokaisema, että tilanne pääsi pikkuhiljaa kehittymään aina vain kontrolloivampaan ja hyväksikäyttävämpään suuntaan.

Hävetti ja mies sai minut uskomaan että vika ja syy oli minussa ja minun käytöksessäni. Mies ei varsinaisesti lyönyt (vielä), mutta viimeisillä kerroilla alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja heitellä tavaroita. Sitä aiemmin oli mököttänyt, eristänyt ja uhkaillut esimerkiksi itsemurhalla sekä erolla jos tein jotain väärin. Sitten kun sanoin lähteväni, mies yhtäkkiä muutti kelkkaansa. Hetkeksi.

Rakastuneena katsoo läpi sormien kaikenlaista ja vähättelee asioita. En ole mikään nynny lapanen, mutta niin vain huomaamattani löysin itseni tuollaisesta parisuhteesta.

Ei kukaan normaali ihminen lyö toista aikuista ihmistä vaikka miten ketuttaisi. Se ei tapahdu vahingossa, vaan tietoisesti. Miehellä on mielestään oikeus lyödä sinua. Hän näkee itsensä yläpuolellasi. Ja kun toinen tarttuu sinuun fyysisesti käsiksi, jotain on rikottu lopullisesti. Olet Ikäänkuin nyt aina miehen alapuolella. En näe miten tuollaisen jälkeen olisi enää paluuta takaisin.

Älä huoli siitä mitä muut ajattelee jos nyt eroatte. Sinun ei tarvitse eron syitä puida kenenkään kanssa. Avioero on tosi yleistä nykyään eikä ole sinun syysi, että miehestä nyt paljastuu uusia puolia. Ehkä hän nyt uskaltaa näyttää todelliset värinsä kun tietää että avioliitosta on korkeampi kynnys kävellä ulos kuin suhteesta.

En näe mitään syytä jatkaa avioliittoa. Voisin harkita yhden lyönnin anteeksiantoa jos mies itse olisi silminnähden katuva, pahoillaan, järkyttynyt ja hakeutuisi terapiaan. Jos mies reagoisi omaan virheeseen etsimällä syitä ja suuttumalla kun olet hänelle vihainen, on se selkeä merkki ettei mies koe tehneensä mitään väärää. Oma exäni teki muuten samaa, kun kysyin miksi hän pitää lastensa äitiä mielenterveyspotilaana mutta antaa lastensa asua siellä pääosan ajasta, hän alkoi huutaa että en ymmärrä mistään mitään ja kiusaan häntä. Sitten hän rikkoi astioita ja lähti ovet paukkuen ulos. (miehen lasten äiti oli mukava ja normaali ihminen, mies itse sen sijaan väitti että nainen oli huijannut itsensä raskaaksi kahdesti ja oli hullu, ja kielsi heidän koskaan seurustelleen vaikka ex näytti minulle kihalajaiskuvankin.)

Auttaako jos kertoo kaikille tutuille ja miehen siskolle ym mitä tapahtui? Siis että häpeä saisi miehen tajuamaan että ei tee enää toiste?

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

jos Ap nalkuttaa liikaa, mies ottaa eron jos ei kestä sitä. Huutaa, lähtee pois tilanteesta. Ei lyö, ikinä, missään tilanteessa. Minä en koskaan löisi ketään "vahingossa." eikä kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

Olen täällä monta kertaa kirjoittanut että tiedän että minussakin on vikaa ja että ei saisi nalkuttaa ja kyllä tajuan kyllä hävetä että nalkutin. En täyttänyt itse tiskikonetta koska tein samalla niin monta muuta asiaa, laiton ruokaa, siivosin muuten keittiötä, siivoilin sitä ennen muuta asuntoa. Toinen vain istui sohvalla tekemättä mitään, se harmitti aika paljon, koska molemmat oltiin väsyneitä ja kuitenkin oli jonkun pakko laittaa se ruoka kun oltiin myös nälkäisiä. Ja tajuan kyllä että ei tiskikonetta ole pakko täyttää juuri silloin kun minä haluan. Hän olisi voinut tehdä jotain muuta, ihan mitä tahansa muuta kuin vain istua kun minä teen kaikki työt. Oletko todella tosissasi että olen pilannut mieheni? Ap

Jos mies ei ole tyytyväinen vaimoonsa niin hän voi todellakin ottaa ja lähteä-erota.Etsiskellä sitten rauhassa parempaa naista.Onhan tuo nyt hölmöä lyödä " kun et oo semmonen kun mä haluun!!!!!"Muuttuskohan se nainen jos löis oikein lujaa?