Lue keskustelun säännöt.
Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(
19.06.2016 |
En voi uskoa tätä mutta pakko kai on :( . Riideltiin ihan arkisesta asiasta, mies hermostui vähän pahemmin ja löi minua. Ei sattunut pahasti mutta kuitenkin. Pahin on se että niin ylipäätään tapahtui. On eka kerta ikinä. Olen tosi järkyttynyt ja mietin mitä tehdä. Pitääkö jättää se heti. Ollaan oltu puoli vuotta naimisissa eikä tekisi mieli lopettaa tätä parisuhdetta. Mutta joudunko pelkäämään aina että lyö uudestaan?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että täällä suositellaan terapiaa, ihan kuin mies ei ymmärtäisi tekoaan tai jotain. Tuo näyttää aika selvästi siltä, että mies on laskelmoinut milloin nainen on niin lujasti koukussa että hän voi alkaa käyttää fyysistä väkivaltaa ilman että nainen lähtee. Oli varmasti ikävä yllätys että aloittaja pitikin rajusti puolensa, pisteet siitä. Lisää pisteitä tulisi rikosilmoituksen tekemisestä.
Joo oli varmaan yllätys että karjaisin takaisin enkä ruvennu itkemään. Juteltiin tossa vähän ja tuntuu että mies kokee olevansa jotenin niskan päällä kun asutaan sen omistamassa asunnossa, näin kuulen rivien välistä. Katuu tietysti lyömistään. Mutta riittääkö se? Olen aika järkyttyny ja surullinen.
Millä tavalla mies on katumista osoittanut? Onko mitenkään, vai toivotko ja kuvitteletko vain katuvan? Pyysikö edes anteeksi?
Miettikään tosissanne yhdessä , millä tavalla voisitte välttää tavallisista kotitöistä tulevat riidat. Tiedetään, tiedetään : tietysti niin, että sinä teet yksin kaiken kun asutte miehen omistamassa asunnossa. Sinä varmaan ymmärrät itsekin, että ei käy pitemmän päälle sekään eikä ole oikein, vaan jollakin muulla tavalla on sovittava niin kotitöiden kuin kulujen jaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.
Onko väkivalta taustaa muuten? Ei välttämättä itsellä, mutta onko esim lapsuudenkodissa nähnyt/kokenut välivaltaa? Tämä kertoo aika paljon riskistä tilanteen uusiutumiseen. Jos mies on lapsuudessaan kokenut väkivaltaa, hänellä olisi varmasti paljon selvitettäviä asioita päänsä kanssa... Eli silloin ehdoton terapia tai ero.
Ei ole väkivaltataustaa muuten, siksi olenkin niin yllättynyt nyt tästä. Terapiaan en osaa uskoa, koska en ole varma muuttaisiko se miestä, mies varmaan pakotettuna lähtisi mutta en tiedä suostuisiko siellä puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulet pelkäämään jokaisessa riitatilanteessa. Ehkä alat jopa vältellä sanaharkkoja ettei mitään kävisi.
Kannattaako? Luottamus tuossa on väistämättä pilalla.
Niin, eiköhän se ollut lyönnin tavoitteena. Opettaa aloittaja välttämään vastaansanomista.
Ihmisillä on käsitys, että väkivaltaan turvaudutaan hetken huumassa kun tunteet vievät voiton. Oikeasti väkivalta on minusta lähes aina laskelmoitua ja suunniteltua. Vaikka ihminen olisi miten vihainen, hän kuitenkin yleensä käy heikomman kimppuun. Eli aina on aikaa valita se kohde vaikka olisi miten vihainen. Väkivalta ei ole tunteiden ilmaisua, vaan keino saada haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että täällä suositellaan terapiaa, ihan kuin mies ei ymmärtäisi tekoaan tai jotain. Tuo näyttää aika selvästi siltä, että mies on laskelmoinut milloin nainen on niin lujasti koukussa että hän voi alkaa käyttää fyysistä väkivaltaa ilman että nainen lähtee. Oli varmasti ikävä yllätys että aloittaja pitikin rajusti puolensa, pisteet siitä. Lisää pisteitä tulisi rikosilmoituksen tekemisestä.
Joo oli varmaan yllätys että karjaisin takaisin enkä ruvennu itkemään. Juteltiin tossa vähän ja tuntuu että mies kokee olevansa jotenin niskan päällä kun asutaan sen omistamassa asunnossa, näin kuulen rivien välistä. Katuu tietysti lyömistään. Mutta riittääkö se? Olen aika järkyttyny ja surullinen.
Millä tavalla mies on katumista osoittanut? Onko mitenkään, vai toivotko ja kuvitteletko vain katuvan? Pyysikö edes anteeksi?
Miettikään tosissanne yhdessä , millä tavalla voisitte välttää tavallisista kotitöistä tulevat riidat. Tiedetään, tiedetään : tietysti niin, että sinä teet yksin kaiken kun asutte miehen omistamassa asunnossa. Sinä varmaan ymmärrät itsekin, että ei käy pitemmän päälle sekään eikä ole oikein, vaan jollakin muulla tavalla on sovittava niin kotitöiden kuin kulujen jaosta.
Mitä auttaisi vaikka kotitöistä tulevat riidat vältettäisiin? Jostain tulee avioliitossa aina riitaa, se on täysin väistämätöntä. Siitä tulee ongelma, jos toinen alkaa lopettaa riidat nyrkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä puhuisin vielä. Ja jääminen riippuisi vastauksesta. Jos siis ei lyönyt kovaa.
Esim olisiko valmis terapiaan? Kuinka pahoillaan on? Oliko itsekin yllättynyt?
Mut kyllä se toistamisen riski on iso. Ja yleensä vaan pahenee.
En tiedä kuinka pahoillaan on. En ruvennut itkemään vaan karjaisin takaisin että minua et jumalauta lyö. On ilmeisesti lähinnä ahdistunut kun raivostuin ja vittuunnuin. Ap.
Sinun reaktiosi oli aivan oikea, eli toivoa paremmasta on. Ei mies ala pitämään nyrkkeilysäkkinä sellaista naista, joka ei alistu vaan ärähtää. Mutta älä silti ryhdy tappelukaveriksi.
Jos mies syyttää sinua lyömisestä, se oli sitten tämän romanssin loppu. Siinä tapauksessa voi vielä jatkaa, jos mies itse ymmärtään tehneensä väärin ja myöntää sen, eli te molemmat voitte yhdessä pohtia jatkoa.
En kuitenkaan malta jättää kysymättä, mikä pakko sinun oli pyytää tiskikoneen täyttämistä niin monta kertaa, eli miksi mies ei sitä tehnyt, etkä sinäkään?
Joo ärähdän mä takas, en ole mikään kiltti hissukka enkä osaa pelätä tota miestä. Oon vaan nyt tosi järkyttyny. Riita loppuisi jos alistuisin, se ärähtämiseni pahentaa riitaa tavallaan kuitenkin.
Ihan hyvä kysymys. Tein siinä itse paljon muita kotitöitä ja mies vaan istui sohvalla selaamassa nettiä. Hermostuin siitä että molemmat on kotona väsyneenä ja hän ei auta vaikka kuinka pyydän, myönnän kyllä että tiedän olevan ärsyttävää kun monta kertaa pyytää. Mutta ei se oikeuta lyömään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies joka hakkaa noin mitättömästä syystä on päästään aivan sairas.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulet pelkäämään jokaisessa riitatilanteessa. Ehkä alat jopa vältellä sanaharkkoja ettei mitään kävisi.
Kannattaako? Luottamus tuossa on väistämättä pilalla.
En sinänsä osaa pelätä että uudelleen satuttaisi mua lyömällä, koska koen että osaan puolustautua. Enkä välttele sanaharkkojakaan, se on ehkä syy siihen miksi nytkin tilanne kärjistyi. Pelkään enemmän sitä henkistä vammaa mikä jää lyömisestä. Kai tässä mietin eniten että voiko rakastaa jos lyö. Vai olenko kuvitellut vaan että rakastaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoitko kuitenkin saman miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mies joka hakkaa noin mitättömästä syystä on päästään aivan sairas.
Oonko ihan väärässä kun ajattelin että kyse ei ois hakkaamisesta. Oli pieni lyönti vaan mun käsivarteen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei myönnä, että hänellä on ongelma, eroa heti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeen tiedä mitä se terapia auttaisi. pahoin pelkään myös että mies ei ole halukas lähtemään terapiaan. Ap.
Ei se autakaan. Mulle kävi joskus samoin. Reagoin samoin tiukasti kuin sinäkin ja tein selväksi että oli saatana eka ja viimeinen kerta kun minua lylt. Meni hoitoon, ei enää käynyt käsiksi mutta henkinen ja taloudellinen väkivalta tuli tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulet pelkäämään jokaisessa riitatilanteessa. Ehkä alat jopa vältellä sanaharkkoja ettei mitään kävisi.
Kannattaako? Luottamus tuossa on väistämättä pilalla.
Niin, eiköhän se ollut lyönnin tavoitteena. Opettaa aloittaja välttämään vastaansanomista.
Ihmisillä on käsitys, että väkivaltaan turvaudutaan hetken huumassa kun tunteet vievät voiton. Oikeasti väkivalta on minusta lähes aina laskelmoitua ja suunniteltua. Vaikka ihminen olisi miten vihainen, hän kuitenkin yleensä käy heikomman kimppuun. Eli aina on aikaa valita se kohde vaikka olisi miten vihainen. Väkivalta ei ole tunteiden ilmaisua, vaan keino saada haluamansa.
Juuri näin.
Olen se toinen, jonka mies kävi käsiksi 6 kk häiden jälkeen. Ei hänkään satuttanut, mutta pyrki siten kontrolloimaan minua.
Tästä on nyt kulunut toinen 6 kk ja ei ole samalla lailla käynyt käsikai uudestaan, mutta väkivalta on lisääntynyt voimakkaasti. Kaikessa niissä on kyse yrityksestä rangaista mua 'väärästä' käytöksestä. Hyväksyntää ja rakkautta, kun tekee oikein ja tätä kun tekee väärin. Nykyisin mulla on kynnys mm. mainita miehelle, että hänenkin pitäisi joskus tehdä kotitöitä. Yritän myös olla iloinen ja vaeon mitä puhun, kun on huomauttanut ja rankaissut negatiivisuudesta. Näin se etenee eikä siihen tarvita lyömistä enää vaan muunlaisiakin keinoja on.
Meillä mies asuu minun omistamassani asunnossa ja muutenkin hyötyy rahallisesti eli ei se asunnon omistussuhde oikeasti vaikuta väkivaltaan mitenkään, oli ap:n mieheltä aivan puhdas tekosyy tai liian puolustelevaa spekulointia ap:lta itseltään. Älä rupea puolustelemaan miestä!
Eli pointtini on, että väkivaltaa on useassa eri muodossa. Sitä on nykyään eniten henkisenä väkivaltana, mutta myös seksuaalisena. Jälkimmäinen ei tarkoita raiskausta vaan enemmän hyväksikäyttöä niin, että toinen alkaa olla hyödyke toiselle ja että seksiä käytetään rangaistuksena henkiseen nujertamiseen samoin kuin sellaista kevyttä käsiksikäymistä, minkä teki alussa.
Kaikki noi väkivallan muodot kietoutuu yhteen ja niitä on erittäin vaikea tunnistaa, lähinnä oireena on itsellä kurja olo. Siksi suosittelen sua pikaisesti lukemaan netistä näistä aiheista, että pystyt arvioimaan tapahtumia ikäänkuin ulkopuolusen silmin ja järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä puhuisin vielä. Ja jääminen riippuisi vastauksesta. Jos siis ei lyönyt kovaa.
Esim olisiko valmis terapiaan? Kuinka pahoillaan on? Oliko itsekin yllättynyt?
Mut kyllä se toistamisen riski on iso. Ja yleensä vaan pahenee.
En tiedä kuinka pahoillaan on. En ruvennut itkemään vaan karjaisin takaisin että minua et jumalauta lyö. On ilmeisesti lähinnä ahdistunut kun raivostuin ja vittuunnuin. Ap.
Sinun reaktiosi oli aivan oikea, eli toivoa paremmasta on. Ei mies ala pitämään nyrkkeilysäkkinä sellaista naista, joka ei alistu vaan ärähtää. Mutta älä silti ryhdy tappelukaveriksi.
Jos mies syyttää sinua lyömisestä, se oli sitten tämän romanssin loppu. Siinä tapauksessa voi vielä jatkaa, jos mies itse ymmärtään tehneensä väärin ja myöntää sen, eli te molemmat voitte yhdessä pohtia jatkoa.
En kuitenkaan malta jättää kysymättä, mikä pakko sinun oli pyytää tiskikoneen täyttämistä niin monta kertaa, eli miksi mies ei sitä tehnyt, etkä sinäkään?
Joo ärähdän mä takas, en ole mikään kiltti hissukka enkä osaa pelätä tota miestä. Oon vaan nyt tosi järkyttyny. Riita loppuisi jos alistuisin, se ärähtämiseni pahentaa riitaa tavallaan kuitenkin.
Kuulosta vähän liian itsevarmalta. Käytöstäsi kontrolloimaan pyrkivä puoliso ei ripustaudu vain lyömiseen, jos on yhtään kykuä manipulointiin. Hän käyttää sitä, minkä huomaa toimivan vuosien kokeilujen mukaan. Se voi olla yhtä hyvin esimerkiksi mökötys, joka alkaa viikkokausia jatkuttuaan ja toistittuaan käydä hermoillesi ja alat murtua nopeammin. Tai seksin pihtaaminen. Tai ulkonäkösi arvostelu. Tms tms tms. Eli ei tavalla ole hänelle väliä vaan tavoitteena on päästä päämäärään, hänen hallitsemaan suhteeseen, jossa hän määrää sinua eikä toisinpäin ja jossa teet niin kuin hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin mies löi. Kerran. En osannut edes järkyttyä, lapsena ja teininä tuli otettua osumaa useamman kerran.
Joku tuolla jo sanoi, että raja on ylitetty ja se on mun mielestä tosi hyvin sanottu. Nyt miehen on helpompi ylittää se raja uudelleen ja rajummin, niin väkivalta yleensä toimii ja eskaloituu. Niin kävi myös mun parisuhteessa. Ensin otti vain ranteista rajusti kiinni, lopulta heitteli mun päälle tuoleja ja rautaputkia. Hän katui kovasti, mutta vähätteli aina, sillä eihän muhun jäänyt juuri jälkiä (ja vähätteli vielä silloinkin, kun niitä mustelmia alkoi jäädä). Olin tyhmä ja uskoin, että jokainen kerta jäisi viimeiseksi. Nyt en enää katselisi hetkeäkään miestä, joka edes käyttäytyisi uhkaavasti, saati löisi. Ei se lopu, tai ainakin se vaatii töitä, onnea ja motivaatiota, nimenomaan mieheltä, itse et voi tilanteeseen vaikuttaa. Mun neuvo on, että lähde nyt, älä anna anteeksi ja jää odottamaan seuraavaa kertaa. Ansaitset parempaa kuin seuraavan lyönnin odottelun, sillä koskaan et sitä lakkaa odottamasta.
Vierailija kirjoitti:
Ansaitset parempaa kuin seuraavan lyönnin odottelun, sillä koskaan et sitä lakkaa odottamasta.
On harhaanjohtavaa puhua vain lyönnistä tai fyysisestä väkivallasta. Väkivalta alettuaan jatkuu AINA, mutta muodot voivat vaihdella. En jäisi odottamaan jatkoa. Kuulostaa siltä, että olet vielä siinä vihaisuuden tilassa, että pystyisit lähtemään, tee se. Mä olen jotenkin alistunut jo ja kun on sietänyt yhtä, niin helposti sietää toistakin. Pitäisi saada itseä jotenkin niskasta kiinni ja ryhdistäytymään, mutta ajan mittaan sitä ehdollistuu kuten pavlovin koirat.
Yksi hyvä kokeilu jonka voisi tehdä joka tapauksessa on, että otat asian puheeksi miehen kanssa. Mun mies vähätteli tekoaan, puolusteli sitä ja silminnähden ärtyi, kun mä vaan jatkoon utelua hänen motiiveistaan ja tunteistaan sillä hetkellä jne. Eli koki sen, että puutuin hänen väärään tekoonsa sitkeästi, kritiikkinä itseään kohtaan. Ja rankaisi lopulta siitä samana iltana kolmella eri henkisen väkivallan keinolla. Eipähän jäänyt epäselväksi asetelma sen jälkeen.
Luin nämä vastaukset täältä nyt ruokatauolla parin kertaan. Kiitos kaikille vastanneille. Jäin miettimään sitä yhtä joka kirjoitti että mies yrittää kouluttaa mieleisekseen väkivallalla. Että näennäisesti lyönti on pikaistuksissaan tehty, mutta oikeasti tietoinen ja harkittu. Niin se taitaa olla. Ja joku kirjoitti että väkivallan muodot voi muuttua. Mietin sitäkin kovin. En ole se tyypillinen fyysisen väkivallan uhri, koska pistän vastaan ja annan kyllä kuulla kunnianasa jos sellaista joku yrittää tai niin kuin nyt, niin kerran teki. Ja mies tietää tämän. Mutta myönnettävä on, että henkiselle väkivallalle saattaisin olla hyvä uhri, mykkäkoulut ja muuthenkiset piinaamiset olisivat varmaan oiva keino minun kouluttamiseen. Täytyy oikein miettiä olenko vahingossa jättänyt huomaamatta sellaista. Mutta koska ärähdän takaisin jos lyö niin siksi mietin että voisiko olla että ei toiste löisi, minua ei kannata lyödä koska sillä ei saavuta haluamaansa :( . Silti päällimmäinen ajatus on että onko minulla paska avioliitto. Ap.
Ja on myönnettävä että totuutta on vaikea katsoa silmiin koska hävettää. Hävettää se, että miten olen mennyt naimisiin miehen kanssa, joka edes kerran lyö, vaikka ei pahasti, muttakuitenkin. Hävettää miten en ollut sitä ennen arvannut ja osannut ennakoida. Hävettää että olenko niin tyhmä että en osannut valita parempaa miestä. Hävettää että olen nyt tässä suossa. Yritän selittää itselleni että ei sitä ole helppo arvata koska ennen on ollut asiat hyvin, mutte en edes usko noita omia sanojani. Minun olisi pitänyt se jotenkin osata aavistaa. Ap.
Tilasin itse netistä kirjan parisuhdeväkivallasta, sen oli kirjoittanut mies, joka tpimii väkivaltaisten miesten terapeuttina. Pari asiaa jäi mieleen. (Henkisesti, fyysisesti tms miten vaan) väkivaltaisesti käyttäytyvä ei kunnioita puolisoaan. Että on mahdottomuus yhtä aikaa toimia niin ja kunnioittaa. Ja kunnioituksen puute lisää väkivaltaa ajan mittaan sekä väkivalta vähentää kunnioitusta uhria kohtaan. Kierre siis. Ja että kun ihminen kohtelee toista väkivaltaisesti, hän etäännyttää itsensä emotionaalisesti hänestä ja alkaa tuntea vähemmän enpatiaa. Hän alkaa siksi ajan mittaan nähdä puolisonsa yhä enemmän omistettavan esineen kaltaisena eikä enää ihmisenä, jonka tunteet pitäisi ottaa huomioon -> syy sille, että väkivalta pahenee ajan mittaan.
Ja että väkivalta ei ole koskaan tunteesta johtuvaa paitsi joissain mielisairauksissa, se on aina järjellä tehty ratkaisu, jossa henkilö on päättänyt sallia sen itselleen. Ja että sillä on aina tavoite. Ja että siihen turvautuva mies kokee olevansa oikeutettu siihen ja hän kokee olevansa syvällisesti oikeutettu kontrolloimaan ja hallitsemaan toista ihmistä.
Pakkohan se on katua. Mitä mies nyt muuta voisi tuossa tehdä, kuin katua ja selitellä? Tajuaahan tyhmempikin, että sinua ei nujerrettukaan helposti ja nyt on sitten saatava tilanne palaamaan normaaliksi mahdollisimman pian. Ja sehän käy olemalla katuva, surkea ja säälittävä.
Hassu juttu muuten: kaikki pitävät enemmän virheen tehneestä ja katuvasta ihmisestä kuin sellaisesta, joka ei ole koskaan virhettä tehnyt. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta katuva ihminen vain vaikuttaa sympaattisemmalta kuin muut, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa.