Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(

Koen että täällä moni kirjoittaja syyllistää minua samalla tavalla kuin raiskauksen uhreja syyllistetään sillä että heillä oli liian lyhyt hame, mitäs et pukeutunut kunnolla. Ap.

Ja en tarkoituksella ole kirjoittanut tänne kuinka usein mies meillä nalkuttaa. Voihan olla että joka päivä... En halunnut tästä keskustelua nalkuttamisista, halusin keskustella lyömisistä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

Sinun mielestäsi siis sinulla vastoin lakia oikeus lyödä puolisoasi, jos hän nalkuttaa. Miksi?

Entäs työpaikalla, humautatko myös esimiestäsi päin pläsiä jos hän antaa sinulle käskyjä, koska olet väsynyt ja nälkäinen?

Tai olisko sinusta myös ookoo olla vastaavan käytöksen kohde, eli hyväksytkö, että puolisosi vetäisee sinua kuonoon, jos hän on väsynyt ja PMS-oireinen? Tai miten suhtautuisit siihen, että kadulla, joku vieras henkilö, jolla on huono hetki, kävisi kimppuusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

Olen täällä monta kertaa kirjoittanut että tiedän että minussakin on vikaa ja että ei saisi nalkuttaa ja kyllä tajuan kyllä hävetä että nalkutin. En täyttänyt itse tiskikonetta koska tein samalla niin monta muuta asiaa, laiton ruokaa, siivosin muuten keittiötä, siivoilin sitä ennen muuta asuntoa. Toinen vain istui sohvalla tekemättä mitään, se harmitti aika paljon, koska molemmat oltiin väsyneitä ja kuitenkin oli jonkun pakko laittaa se ruoka kun oltiin myös nälkäisiä. Ja tajuan kyllä että ei tiskikonetta ole pakko täyttää juuri silloin kun minä haluan. Hän olisi voinut tehdä jotain muuta, ihan mitä tahansa muuta kuin vain istua kun minä teen kaikki työt. Oletko todella tosissasi että olen pilannut mieheni? Ap

Ehkä sinullakin on miettimisen paikka kuinka käyttäydyt parisuhteessa. Sanonpahan vaan, että itse en kestäisi raivoilua kotonani, eikä kestäisi miehenikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

Olen täällä monta kertaa kirjoittanut että tiedän että minussakin on vikaa ja että ei saisi nalkuttaa ja kyllä tajuan kyllä hävetä että nalkutin. En täyttänyt itse tiskikonetta koska tein samalla niin monta muuta asiaa, laiton ruokaa, siivosin muuten keittiötä, siivoilin sitä ennen muuta asuntoa. Toinen vain istui sohvalla tekemättä mitään, se harmitti aika paljon, koska molemmat oltiin väsyneitä ja kuitenkin oli jonkun pakko laittaa se ruoka kun oltiin myös nälkäisiä. Ja tajuan kyllä että ei tiskikonetta ole pakko täyttää juuri silloin kun minä haluan. Hän olisi voinut tehdä jotain muuta, ihan mitä tahansa muuta kuin vain istua kun minä teen kaikki työt. Oletko todella tosissasi että olen pilannut mieheni? Ap

Ehkä sinullakin on miettimisen paikka kuinka käyttäydyt parisuhteessa. Sanonpahan vaan, että itse en kestäisi raivoilua kotonani, eikä kestäisi miehenikään.

Tämän kommentin jälkeen kadun aika paljon että ikinä edes avasin keskustelun tilanteestani tänne :( . ap.

Ei sulla oikein taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se  ero. Vielä nyt se on helppoa kun teillä ei ole lapsia?

Mun mies ei ole ikinä lyönyt mua vaikka vaikeaa on ollut. Olen huutanut ja raivonnut ja riidelty pahastikin. Jos mies lyö jo puoli vuotta avioitumisesta niin se on aika paha. Silloinhan pitäisi vielä olla jokseenkin rakastunut ja onnen huumassa.

Tästä ketjusta tulee mieleen, että toivoisit ettei mikään muuttuisi ja että voisitte jatkaa elämää.

Etköhän kuitenkin itsekin tiedä sisimmässäsi että se ei enää onnistu. Sinun on tehtävä valinta: lähteä tai jäädä.

Jos lähdet, joudut aloittamaan monessa asiassa alusta ja se on raskasta. Joudut myöntämään, että et ole niitä supernaisia jotka osaavat pitkän matkan päästä "aavistaa" miehen väkivaltaisuuden, vaan ihan tavallinen nainen joka on joutunut vaikeuksiin ja joutunut muuttamaan elämänsuunnitelmia. 

Jos jäät, olet niitä naisia jotka jäävät väkivaltaiseen suhteeseen, syystä ja monesta. Ei auta vaikka et mielestäsi ole hissukka etkä kynnysmatto- todellisuudessa kuulut yhä ryhmään "naiset jotka jäävät lyötäviksi". Kuulostaa siltä että suhteenne ei muutenkaan ole tasa-arvoinen vaan mies kokee olevansa yläpuolellasi ja että olet hänen omaisuuttaan. Se ei lupaa hyvää. Jos jäät, joudut selittelemään itsellesi jatkuvasti, miksi jäit. Miksi kuitenkin haluat elää tässä suhteessa, miehen kanssa joka on lyönyt eikä arvosta sinua niin kuin luulit ja toivoit? Ihmiset ovat hyviä selittelemään, ehkä sinäkin. Mutta mieti mitä se tekee itsetunnollesi vuosien saatossa. Mieti, mihin ainoaa elämääsi kulutat. Mieti, onko sinun todella helpompi lähteä myöhemmin kun sattuu jotain vakavampaa, vai onko sinun silloinkin helpompaa selitellä rajojen rikkominen joksikin muuksi ja siirtää taas hieman sen rajoja mitä parisuhteessa siedät?

Noi jotka jankkaavat nalkuttamisesta ovat niitä, joilla on mielestään täysi oikeus väkivaltaan, jos toinen käyttäytyy tavalla, josta eivät oman arvionsa mukaan pidä. Älä välitä niistä kommenteista. Sekin tietenkin vain yhdensuuntaisesti. Jos nainen löisi miestä stressaantuneena, kun mies laiskottelee, se olisi toki väärin heidänkin mielestään...

Minäpä tiedän; lähde läpyttelemään ja äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasin itse netistä kirjan parisuhdeväkivallasta, sen oli kirjoittanut mies, joka tpimii väkivaltaisten miesten terapeuttina. Pari asiaa jäi mieleen. (Henkisesti, fyysisesti tms miten vaan) väkivaltaisesti käyttäytyvä ei kunnioita puolisoaan. Että on mahdottomuus yhtä aikaa toimia niin ja kunnioittaa. Ja kunnioituksen puute lisää väkivaltaa ajan mittaan sekä väkivalta vähentää kunnioitusta uhria kohtaan. Kierre siis. Ja että kun ihminen kohtelee toista väkivaltaisesti, hän etäännyttää itsensä emotionaalisesti hänestä ja alkaa tuntea vähemmän enpatiaa. Hän alkaa siksi ajan mittaan nähdä puolisonsa yhä enemmän omistettavan esineen kaltaisena eikä enää ihmisenä, jonka tunteet pitäisi ottaa huomioon -> syy sille, että väkivalta pahenee ajan mittaan.

Ja että väkivalta ei ole koskaan tunteesta johtuvaa paitsi joissain mielisairauksissa, se on aina järjellä tehty ratkaisu, jossa henkilö on päättänyt sallia sen itselleen. Ja että sillä on aina tavoite. Ja että siihen turvautuva mies kokee olevansa oikeutettu siihen ja hän kokee olevansa syvällisesti oikeutettu kontrolloimaan ja hallitsemaan toista ihmistä.

Tämä oli hyvä viesti. Sitä itsekkin mietin että kunnioittaako. Olen menestyneempi kuin hän, joten siitä kunnioituksen puute ei voi kyllä johtua. Enkä ole luonteeltani hiirulainen, joten ei se siitäkään voi johtua. Ainoa mitä keksin syyksi on se, että ehkä mies ei sitten pohjimmiltaan kunnioita ketään naista? Ainakaan hänelle läheistä? Ap

Lyöminen voi ihan hyvin johtua siitä että olet liian menestynyt mieheen verrattuna.

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi etsit syitä olla kunnioittamatta sinua. Minä en ainakaan välittäisi, miksi joku ei kunnioita minua. Ihan sama miksi ei kunnioita, hän on väärässä.

Varmaan syynä vikojen etsimiseen itsestä on se, että jos niitä löytää tarpeeksi niin lyöminen alkaa näyttää ymmärrettävältä. Ja jos se on ymmärrettävää, mies ei olekaan niin paha. Silloin voi jatkaa elämää kuten ennenkin, eikä mitään oikeastaan ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Noi jotka jankkaavat nalkuttamisesta ovat niitä, joilla on mielestään täysi oikeus väkivaltaan, jos toinen käyttäytyy tavalla, josta eivät oman arvionsa mukaan pidä. Älä välitä niistä kommenteista. Sekin tietenkin vain yhdensuuntaisesti. Jos nainen löisi miestä stressaantuneena, kun mies laiskottelee, se olisi toki väärin heidänkin mielestään...

Niin, ne ulisevat nalkuttamisen olevan henkistä väkivaltaa. Mutta pitäisivätkä henkisenä väkivaltana sitä että mies suhtautuu välinpitämättömästi yhteisen kodin hoitoon? Eli jos mies ei ole huomannut että roskapussi on täysi, huomauttamisen sijaan nainen heittäisi miestä juomalasilla päähän. Onko tuo sitten ymmärretävää käytöstä, kun naisella vain meni hermo jatkuvaan henkiseen väkivaltaan?

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Ei oo vakavaa. Vahinkoja sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasin itse netistä kirjan parisuhdeväkivallasta, sen oli kirjoittanut mies, joka tpimii väkivaltaisten miesten terapeuttina. Pari asiaa jäi mieleen. (Henkisesti, fyysisesti tms miten vaan) väkivaltaisesti käyttäytyvä ei kunnioita puolisoaan. Että on mahdottomuus yhtä aikaa toimia niin ja kunnioittaa. Ja kunnioituksen puute lisää väkivaltaa ajan mittaan sekä väkivalta vähentää kunnioitusta uhria kohtaan. Kierre siis. Ja että kun ihminen kohtelee toista väkivaltaisesti, hän etäännyttää itsensä emotionaalisesti hänestä ja alkaa tuntea vähemmän enpatiaa. Hän alkaa siksi ajan mittaan nähdä puolisonsa yhä enemmän omistettavan esineen kaltaisena eikä enää ihmisenä, jonka tunteet pitäisi ottaa huomioon -> syy sille, että väkivalta pahenee ajan mittaan.

Ja että väkivalta ei ole koskaan tunteesta johtuvaa paitsi joissain mielisairauksissa, se on aina järjellä tehty ratkaisu, jossa henkilö on päättänyt sallia sen itselleen. Ja että sillä on aina tavoite. Ja että siihen turvautuva mies kokee olevansa oikeutettu siihen ja hän kokee olevansa syvällisesti oikeutettu kontrolloimaan ja hallitsemaan toista ihmistä.

Tämä oli hyvä viesti. Sitä itsekkin mietin että kunnioittaako. Olen menestyneempi kuin hän, joten siitä kunnioituksen puute ei voi kyllä johtua. Enkä ole luonteeltani hiirulainen, joten ei se siitäkään voi johtua. Ainoa mitä keksin syyksi on se, että ehkä mies ei sitten pohjimmiltaan kunnioita ketään naista? Ainakaan hänelle läheistä? Ap

Lyöminen voi ihan hyvin johtua siitä että olet liian menestynyt mieheen verrattuna.

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi etsit syitä olla kunnioittamatta sinua. Minä en ainakaan välittäisi, miksi joku ei kunnioita minua. Ihan sama miksi ei kunnioita, hän on väärässä.

Varmaan syynä vikojen etsimiseen itsestä on se, että jos niitä löytää tarpeeksi niin lyöminen alkaa näyttää ymmärrettävältä. Ja jos se on ymmärrettävää, mies ei olekaan niin paha. Silloin voi jatkaa elämää kuten ennenkin, eikä mitään oikeastaan ole tapahtunut.

Tämä. Ja voi myös ostaa aikaa sen teeskentelylle, että kaikki on oikeastaan hyvin, kun alkaa muuttaa itseään "paremmaksi", jottei miehen tarvitsn olla väkivaltainen. Been there done that.

PS. Kaikki parisuhdeväkivallan uhrit alunperin pitävät itseään vahvoina ja itsenäisinä, joille ei uskoisi käyvän niin.

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Tulenkin vielä vastaamaan... :)

- olen yhä suhteessa enkä ole kyennyt eroamaan

- harva uskoisi minua, mies osaa esittää ihanaa uskottacasti. Jopa oma äitini pitää miestä täydellisenä ja syyttäisi minua erosta. Hän suorastaan lähettelee mulle tekstiviestejä, että X on hyvä mies, pidä kiinni hänestä, ja hehkuttaa somessa kuinka hänellä on unelmavävy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt innostuin kirjoittamaan.. terapeuttista itselleni tiettyyn rajaan saakka, vaikka huomaan pyörittäväni näitä ajatuksia liikaa ja pitäisi alkaa ryhtyä toimimaan sen sijaan.

Mutta et ap vielä käsitäkään, miten toi kuvio tulee vaikuttamaan sun elämään monessa suhteessa. Ihan jo tavallinen seksi minkä tahansa tyyppisen väkivallan, vaikka arvostelun tms jälkeen, JONKA OLET HYVÄKSYNYT JÄÄMÄLLÄ SUHTEESEEN, muuttuu mielenkiintoiseksi. Alussa koin silmitöntä intohimoa miestä kohtaan, mutta näiden jälkeen se ja kykyni nauttia itse on kadonnut pikkuhiljaa. Ja seksistä tulee osa miellyttämistä ja puhdas suoritus, kunnes se alkaa tuntua sinun hyväksikäytöltäsi. Eilen esim vapaawhtoisesti tein mitä mies pyysi, ihan normaalin jutun sängyssä. Mutta se muistutti mua eräästä ikävästä keskustelusta aiemmin ja tunsin itseni suunnilleen raiskatuksi jälkikäteen. Mies tajusi sen ja halasi kovasti jälkeenpäin, mikä melkeinpä pahensi tilannetta vielä jostain syystä, kun jäin siihen halattavaksi.

Kun parisuhteeseen astuu minkälainen väkivalta tahansa kuvioon, niin se rikkoo ajanmyötä paljon muutakin niinäkin hetkinä, kun sitä väkivaltaa ei ole läsnä. Ei tuosta ap:n liitosta ole enää onnelliseksi kuin niinä (ajan kuluessa lyjyempinä ja harventuvina) hetkinä, kun päätät huijata itseäsi pysyykkaamalla ajattelemaan, että kaikki on hyvin ihan niin kuin alussakin.

Tätä itsekin mietin. Miten pystyn enää seksiin kun mies on koskenut lyömällä. Ja pidän kaikkia väkivaltaisia säälittävinä luusereina. Miten pystyn seksiin kun säälin aviomiestäni. Ap.

Taas tuo vielä hieman sinisilmäinen itsevarmuutesi näkyy... se menee niin, että kun jo nyt häpeät itseäsi, kun olet ajautunut väkivaltaiseen suhteeseen, niin häpeät lopulta monin verroin lisää, kun harrastat sellaisen miehen kanssa seksiäkin vielä. Et halua näyttää kokevasi seksin vastenmielisenä ja siksi alat teeskennellä nauttivasi yhä. Ja sitten häpeät sitä, että hyväksyt käytökselläsi väkivaltaisen kohtelun ja lisäksi vielä alennut teeskentelemään nauttivasi siitä.

Mielenkiintoista että asetat sanasi noin. Vaikutanko todellakin sinisilmäisen itsevarmalta? Olen elämässäni kokenut paljon pahempiakin tilanteita ja selvinnyt niistä. Siksi en osaa edes kyseenalaistaa ettenkö selviäisi tästä. Ap

Kaikkihan ovat selvinneet kaikista tilanteista. Paitsi kuolleet. Ei se että on selvinnyt, tarkoita oikeastaan mitään. Olen saman tyyppinen kuin sinä. Olen ylpeänä kestänyt vaikka millaista kaltoinkohtelua ja onnitellut itseäni siitä että olen kestänyt. Mutta ei se ole ylpeilyn aihe vaan tekee minusta helpommin hyväksikäytettävän. On vain niin vaikea myöntää itselleen, että minua kohdeltiin kuin kynnysmattoa enkä mahtanut sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Tulenkin vielä vastaamaan... :)

- olen yhä suhteessa enkä ole kyennyt eroamaan

- harva uskoisi minua, mies osaa esittää ihanaa uskottacasti. Jopa oma äitini pitää miestä täydellisenä ja syyttäisi minua erosta. Hän suorastaan lähettelee mulle tekstiviestejä, että X on hyvä mies, pidä kiinni hänestä, ja hehkuttaa somessa kuinka hänellä on unelmavävy.

Ja

- minulla on julkinem ja vaativa työ, menetyäisin kaiken uskottavuuden, jos kävisi ilmi, että olen ollut uhri. Kuten ap:kin näyttää yhä ajattelevan, vain "tietynlaiset" naistyypit joutuvat parisuhdeväkivallan uhriksi, eivät vahvat ja itsenäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Tulenkin vielä vastaamaan... :)

- olen yhä suhteessa enkä ole kyennyt eroamaan

- harva uskoisi minua, mies osaa esittää ihanaa uskottacasti. Jopa oma äitini pitää miestä täydellisenä ja syyttäisi minua erosta. Hän suorastaan lähettelee mulle tekstiviestejä, että X on hyvä mies, pidä kiinni hänestä, ja hehkuttaa somessa kuinka hänellä on unelmavävy.

Olen pahoillani puolestasi. Osaisinpa sanoa jotakin mikä auttaisi, mutta en osaa. Ihmisten on jostain syystä todella vaikea uskoa että heidän tuntemansa ihminen olisi väkivaltainen luonne. Siihen etsitään aina syitä muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Tulenkin vielä vastaamaan... :)

- olen yhä suhteessa enkä ole kyennyt eroamaan

- harva uskoisi minua, mies osaa esittää ihanaa uskottacasti. Jopa oma äitini pitää miestä täydellisenä ja syyttäisi minua erosta. Hän suorastaan lähettelee mulle tekstiviestejä, että X on hyvä mies, pidä kiinni hänestä, ja hehkuttaa somessa kuinka hänellä on unelmavävy.

Ja

- minulla on julkinem ja vaativa työ, menetyäisin kaiken uskottavuuden, jos kävisi ilmi, että olen ollut uhri. Kuten ap:kin näyttää yhä ajattelevan, vain "tietynlaiset" naistyypit joutuvat parisuhdeväkivallan uhriksi, eivät vahvat ja itsenäiset.

Kyllä, olet oikeassa, ajattelen juuri niin. Olen vahva, itsenäinen ja urallani menestynyt, kukaan ei ikinä uskoisi että minulle on käynyt näin. Pikemminkin varmaan luulisivat että valehtelen. Ap.

Ap jää odottamaan tilanteen kehittymistä. Minut mies pahoinpiteli kahdesti ennen kuin lähdin. Toisen kerran jälkeen suhteesta ei ollut jäljellä enää yhtään mitään. Seksi loppui siihen. Pahoinpitelijä alistaa uhrinsa. Kannattaa lähteä, vielä kun on siihen voimia.