Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Sehän täälläkin monen vastauksessa tulee esille (onneksi ei kaikkien, kiitos niistä). Että minä olen hankala ihminen kun minua lyötiin. Olen hankala ihminen kun nalkutin. Olen hankala ihminen kun odotin että mies täyttäisi tiskikoneen. Kuulun alempaan ihmisluokkaan, nalkuttaviin naisiin jotka on kamalia. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Tulenkin vielä vastaamaan... :)

- olen yhä suhteessa enkä ole kyennyt eroamaan

- harva uskoisi minua, mies osaa esittää ihanaa uskottacasti. Jopa oma äitini pitää miestä täydellisenä ja syyttäisi minua erosta. Hän suorastaan lähettelee mulle tekstiviestejä, että X on hyvä mies, pidä kiinni hänestä, ja hehkuttaa somessa kuinka hänellä on unelmavävy.

Ja

- minulla on julkinem ja vaativa työ, menetyäisin kaiken uskottavuuden, jos kävisi ilmi, että olen ollut uhri. Kuten ap:kin näyttää yhä ajattelevan, vain "tietynlaiset" naistyypit joutuvat parisuhdeväkivallan uhriksi, eivät vahvat ja itsenäiset.

Kyllä, olet oikeassa, ajattelen juuri niin. Olen vahva, itsenäinen ja urallani menestynyt, kukaan ei ikinä uskoisi että minulle on käynyt näin. Pikemminkin varmaan luulisivat että valehtelen. Ap.

Jatkan vielä. Mies on myös urallaan menestynyt, pomonsa arvostama ja kohtelias jne, ulospäin kaikkea hienoa. Siksikin itse asiassa jos jollekin kertoisin niin todellakin luultaisiin että valehtelen. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo vakavaa. Vahinkoja sattuu.

Saattaa myös sattua sellainen vahinko että laitan avioeron vireille. Hups. Ikävää miehelle, pitikin sattua tuollainen vahinko minulta, mut ei oo vakavaa hei. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.

Vastatkaa rehellisesti: Kestäisittekö sitä, että sinulle sanottaisiin työpäivän jälkeen monta kertaa, että sinun pitäisi täyttää tiskikone ja huudettaisiin, ja olisit vielä tyhjällä vatsalla? Minä en kestäisi, mutta meillä onkin puolison kanssa periaate, että kumpikin tekee sen minkä jaksaa, silloin kun jaksaa. En puolustele väkivaltaisuutta, mutta sanonpahan vain, että käytöksesi on törkeää, ap, etkä tajua edes hävetä. Täällä on pilvin pimein naisia, jotka puolustelevat nalkuttamista, koska käyttäytyvät itsekin niin. Miksi et itse täyttänyt astianpesukonetta, jos se oli juuri sillä hetkellä pakko tehdä? Itse te naiset pilaatte miehenne, kun ette kunnioita miehiänne.

Minä kestäisin ja olen kestänyt vaikka minkälaista huutamista, käskyttämistä ja kiroamista. Työssä ja yksityiselämässä. En ole ikinä lyönyt.

Aloittajalla ei ole mitään syytä hävetä. Sinulla sen sijaan on. Olet kelvoton ihminen. Väkivallan puolustaja ja liian pelkuri edes sitä myöntämään.

Lyövää miestä ei voi pilata, hän on jo pilalla.

On lukuisia hienossa asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet rikokseen. Mitä väliä sillä on, uskooko muut? Mulla toinen pahoinpitely tuli 9kk ekan jälkeen ja se olikin jo sitten hengenvaarallinen. Voit tietysti jäädä odottelemaan ja toivomaan, ettei toistu. Lähde nyt ainakin toisen pahoinpitelyn jälkeen. Oma ex ei oikeudessakaan pitänyt pahoinpitelyjä minään. Isänsä oli myös pahoinpidellyt vaimoaan, joka ei eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Sehän täälläkin monen vastauksessa tulee esille (onneksi ei kaikkien, kiitos niistä). Että minä olen hankala ihminen kun minua lyötiin. Olen hankala ihminen kun nalkutin. Olen hankala ihminen kun odotin että mies täyttäisi tiskikoneen. Kuulun alempaan ihmisluokkaan, nalkuttaviin naisiin jotka on kamalia. Ap.

Väkivaltaiseen käytökseen on tietenkin aina jokin syy. Ei kukaan noin vain kävele huoneeseen ja lyö kumppaniaan. Joidenkin mielestä on olemassa syitä jotka ovat hyväksyttäviä. Heillä on jotain mennyt pieleen kasvatuksessa tai muussa.

Luin tapauksesta kun mies oli hakannut vaimonsa niin pahasti, että naisen luut olivat murskana. Mies oli syöttänyt vaimolleen jotain huumausainetta, että vaimo pystyi kivuista huolimatta siivoamaan veret lattialta ja sitten mies oli jättänyt vaimon sänkyyn kitumaan. Muistaakseni päiviksi. Varmasti tuollakin miehellä oli syy hakata vaimonsa. Ihmisellä on AINA syy kaikkeen käytökseensä. Sitten riittää niitä hölmöjä, jotka luulevat syyn olevan sama kuin oikeutus.

Tuota tapausta koskevasta keskustelusta luin myös tähänastisen internet-elämäni järkyttävimmän kommentin. Joku mies oli lukenut tuon yksityiskohtaisen väkivallan kuvauksen ja kommentoi nauravansa "pissat housussa" kun joku nainen kerrankin sai mitä ansaitsi kun naiset ovat kiusanneet miehiä vuosikaudet.

Jäin miettimään tuota menestymisasiaa. Joku kirjoitti että se voi jopa olla syy lyömiseen. Olen rakentanut itselleni menestyvää uraa, mikä on ehkä vähän epänaisellista noin perinteisessä mielessä. Olemme miehen kanssa samalla alalla, tavanneetkin saman työpaikan kautta, emme enää samassa työpaikassa ole kuitenkaan. Mutta minä olen menestyneempi ja parempi palkkainen, olen onnistunut etenemään paremmin. En koskaan kehuskele asialla mitenkään, mutta se ehkä voi aiheuttaa alistamisen tarvetta tietyn tyyppisissä miehissä, kuvittelisin. Ap.

Ette uskoisi, kuka todella ihailtu korkeassa asemassa oleva mies on väkivaltainen. Hänen exänsä joutui turvautumaan ulkopuoliseen apuun, mutta onnistui eroamaan. Mies on nykyään naimisissa ja kerroin tästä hänen aiemmasta väkivaltaisuudestaan miehen ja vaimonsa eräälle yhteiselle ystävälle (jolla oli itsellään nuorena väkivaltainen mies joten oletin ilman muuta, että ottaisi vakavasti). Vielä mitä. Tämä tuttu alkoi paasaamaan, kuinka x:n vaimo on niin vahva ja itsenäinen ja hyvässä asemassa työssäkin, ettei ikimaailmassa voi olla sellaisen uhri. Koska tunnen ko miehen pitkältä ajalta ja pidän persoonallisuushäiriöisenä + tuo aiempi syyllistyminen vaimonhakkaukseen, niin olen täysin varma, että nykyvaimokin on sen uhri. Voin kuvitella, miten yksin hän on. Ei voi todella kertoa kellekään, mies on erittäin näkyvällä paikalla yksi korkeimman aseman arvostetuista johtajista koko maassa. Toivottavasti pystyy joskus eroamaan miehestään, mutta epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään kun joku kertoi että jätti väkivaltaisen miehen mutta ei ole kertonut kuin parhaalle ystävälle. Miksi? Miksi nainen salaa rikoksen vielä senkin jälkeen, kun on päässyt eroon lyöjästä. Eikö olisi vapauttavaa aina erosta puhuttaessa katsoa kaikkia silmiin ja sanoa: "Erosin koska hän löi minua."? Tätä kirjoittaessa tajusin vastauksen. Lyödyksi tuleminen tarkoittaa että olet hankala ihminen. Sitähän jokainen ajattelee, kun kuulee tuollaista. "Olet hankala ihminen ja pariskuntana kuulutte alempaan ihmisluokkaan."

Sehän täälläkin monen vastauksessa tulee esille (onneksi ei kaikkien, kiitos niistä). Että minä olen hankala ihminen kun minua lyötiin. Olen hankala ihminen kun nalkutin. Olen hankala ihminen kun odotin että mies täyttäisi tiskikoneen. Kuulun alempaan ihmisluokkaan, nalkuttaviin naisiin jotka on kamalia. Ap.

Väkivaltaiseen käytökseen on tietenkin aina jokin syy. Ei kukaan noin vain kävele huoneeseen ja lyö kumppaniaan. Joidenkin mielestä on olemassa syitä jotka ovat hyväksyttäviä. Heillä on jotain mennyt pieleen kasvatuksessa tai muussa.

Luin tapauksesta kun mies oli hakannut vaimonsa niin pahasti, että naisen luut olivat murskana. Mies oli syöttänyt vaimolleen jotain huumausainetta, että vaimo pystyi kivuista huolimatta siivoamaan veret lattialta ja sitten mies oli jättänyt vaimon sänkyyn kitumaan. Muistaakseni päiviksi. Varmasti tuollakin miehellä oli syy hakata vaimonsa. Ihmisellä on AINA syy kaikkeen käytökseensä. Sitten riittää niitä hölmöjä, jotka luulevat syyn olevan sama kuin oikeutus.

Tuota tapausta koskevasta keskustelusta luin myös tähänastisen internet-elämäni järkyttävimmän kommentin. Joku mies oli lukenut tuon yksityiskohtaisen väkivallan kuvauksen ja kommentoi nauravansa "pissat housussa" kun joku nainen kerrankin sai mitä ansaitsi kun naiset ovat kiusanneet miehiä vuosikaudet.

Taitaa olla niin että väkivaltaan taipuvaiset ajattelevat että syy on sama kuin oikeutus. Ne jotka ei koskaan löisi, ymmärtävät että syy ja oikeutus on eri asiat.

Pahoinpitelijä voi myös olla sitä mieltä, että hänen teostaan ei tule käyttää pahoinpitely- nimikettä, vaikka se olisi hengenvaarallinen. Pahoinpitely kun kuulostaa pahalta. Tekijä itse taas suhtautuu tekoonsa vähätellen. Tuo Ap:n kokema on todennäköisesti lievä pahoinpitely oikeudessa tuomittuna. Tuosta teot tosin todennäköisesti raaistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ette uskoisi, kuka todella ihailtu korkeassa asemassa oleva mies on väkivaltainen. Hänen exänsä joutui turvautumaan ulkopuoliseen apuun, mutta onnistui eroamaan. Mies on nykyään naimisissa ja kerroin tästä hänen aiemmasta väkivaltaisuudestaan miehen ja vaimonsa eräälle yhteiselle ystävälle (jolla oli itsellään nuorena väkivaltainen mies joten oletin ilman muuta, että ottaisi vakavasti). Vielä mitä. Tämä tuttu alkoi paasaamaan, kuinka x:n vaimo on niin vahva ja itsenäinen ja hyvässä asemassa työssäkin, ettei ikimaailmassa voi olla sellaisen uhri. Koska tunnen ko miehen pitkältä ajalta ja pidän persoonallisuushäiriöisenä + tuo aiempi syyllistyminen vaimonhakkaukseen, niin olen täysin varma, että nykyvaimokin on sen uhri. Voin kuvitella, miten yksin hän on. Ei voi todella kertoa kellekään, mies on erittäin näkyvällä paikalla yksi korkeimman aseman arvostetuista johtajista koko maassa. Toivottavasti pystyy joskus eroamaan miehestään, mutta epäilen.

Tämä on kieltämättä hurja tarina, mutta uskon sen täysin. Vahvat, itsenäiset ja työssä hyvässä asemassa olevat naiset saa osakseen paljon pahempaa syyllistämistä jos joutuvat lyödyksi kuin tavalliset tai heikot naiset.

On olemassa naisia, jotka vain myötäilevät miestensä mielipiteitä ja ovat kuin heidän kaikunsa. Lyödäänköhän heitä? En voisi itse olla tuollainen myötäilijä.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa naisia, jotka vain myötäilevät miestensä mielipiteitä ja ovat kuin heidän kaikunsa. Lyödäänköhän heitä? En voisi itse olla tuollainen myötäilijä.

En tiedä lyödäänkö heitä, kun itse olen ihan toisenlainen, en myötäile. Siksi varmaan olinkin niin ärsyttävä että minua oli oikeus lyödä (vitsi). Ap.

Toistan varmaan jo sanottua, kun en ennätä kaikkea lukea. Mutta on todella ihan tavallinen asia, että vaikka mies olisi kuinka "hieno" ja ehkäpä vielä juuri niin, että jos on asemastaan kovin varma, hänellä on itseltäänkin piilossa (usein, ei aina itseltä piilossa) oleva ajatus, mitä maailmassa hänelle kuuluu kun hän käskee, ja yksi niistä on ehdottomasti tietynlainen vaimo. Sen vuoksi pari ärtyneempää käskyä tehdä jotain tulkitaan jumalattomaksi nalkuttamiseksi ja hihat palaa ja perkele, minullehan et ala. Jos se vaimo vielä on ihan yhtä menestynyt ja vahvaluontoinen, niin siinähän viimeistään nousee se "luulot pois akalta ja katsotaan, kuka on kuka",

Se on sitten vähän eri juttu, miten vahvana ja millaisin keinoin tämä kenessäkin ilmenee, ja onhat tätä toki naisissakin.  Mutta huolimatta mistä peen puhumisesta, ei tämä Suomen tasa-arvo mitenkään valmis vielä ole. Monet miehet ihan oikeasti ajattelevat, että koska nainen on suostunut VAIMOKSI niin sitten se tarkoittaa vaimon  velvollisuuksia, joita on olla sellainen nainen, kuin mies tahtoo. Eikä ainakaan jäkättää eikä huomautella eikä sitä eikä tätä. Se on se viimeinen niitti - kas kun vihkimätön ei ole vielä vaimo, niin eihän häntä voi kuin vaimoa kouluttaa. Toinen on sitten, kun meni tahtomaan. Nyt alkoi vaimon hommat.

En minä usko, että tälläiseen mitkään terapiat auttavat. Voidaan siellä miettiä sitä ikävää juhannusta kahdeksanvuotiaana, kun naapurin poika näytti kieltä ja äiti nauroi, mutta ei nämä mitään lukkoja (tai harvoin ainakaan) avaa. Sen sijaan ihminen itse joko myöntää keskustelujen kautta itsessään tämmöistä ja haluaa muuttua, tai sitten ei. Ja se haluaako, kertoo sitten sen, rakastaako ja kunnioittaako. Kyllä tämä on nyt, ikävä kyllä, näin yksinkertainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Toistan varmaan jo sanottua, kun en ennätä kaikkea lukea. Mutta on todella ihan tavallinen asia, että vaikka mies olisi kuinka "hieno" ja ehkäpä vielä juuri niin, että jos on asemastaan kovin varma, hänellä on itseltäänkin piilossa (usein, ei aina itseltä piilossa) oleva ajatus, mitä maailmassa hänelle kuuluu kun hän käskee, ja yksi niistä on ehdottomasti tietynlainen vaimo. Sen vuoksi pari ärtyneempää käskyä tehdä jotain tulkitaan jumalattomaksi nalkuttamiseksi ja hihat palaa ja perkele, minullehan et ala. Jos se vaimo vielä on ihan yhtä menestynyt ja vahvaluontoinen, niin siinähän viimeistään nousee se "luulot pois akalta ja katsotaan, kuka on kuka",

Se on sitten vähän eri juttu, miten vahvana ja millaisin keinoin tämä kenessäkin ilmenee, ja onhat tätä toki naisissakin.  Mutta huolimatta mistä peen puhumisesta, ei tämä Suomen tasa-arvo mitenkään valmis vielä ole. Monet miehet ihan oikeasti ajattelevat, että koska nainen on suostunut VAIMOKSI niin sitten se tarkoittaa vaimon  velvollisuuksia, joita on olla sellainen nainen, kuin mies tahtoo. Eikä ainakaan jäkättää eikä huomautella eikä sitä eikä tätä. Se on se viimeinen niitti - kas kun vihkimätön ei ole vielä vaimo, niin eihän häntä voi kuin vaimoa kouluttaa. Toinen on sitten, kun meni tahtomaan. Nyt alkoi vaimon hommat.

En minä usko, että tälläiseen mitkään terapiat auttavat. Voidaan siellä miettiä sitä ikävää juhannusta kahdeksanvuotiaana, kun naapurin poika näytti kieltä ja äiti nauroi, mutta ei nämä mitään lukkoja (tai harvoin ainakaan) avaa. Sen sijaan ihminen itse joko myöntää keskustelujen kautta itsessään tämmöistä ja haluaa muuttua, tai sitten ei. Ja se haluaako, kertoo sitten sen, rakastaako ja kunnioittaako. Kyllä tämä on nyt, ikävä kyllä, näin yksinkertainen asia.

Kauhistuneena luen tekstiäsi ja tajuan että meillä on kyse juuri tästä. Vaimolla vaimon hommat ja miehellä oikeus odottaa ja vaatia että vaimo tekee vaimon hommat, suunnilleen vastapalvelukseksi siitä että mies meni naimisiin. Hulluinta on, että mies otti nimenomaan vahvan ja menestyneen itselleen vaimoksi, vaikka olisi kyllä saanut myös niitä hissukka-kotirouvia, jotka rakastavat miehen palvelemista, jostain syystä ei kuitenkaan sellaista halunnut. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhistuneena luen tekstiäsi ja tajuan että meillä on kyse juuri tästä. Vaimolla vaimon hommat ja miehellä oikeus odottaa ja vaatia että vaimo tekee vaimon hommat, suunnilleen vastapalvelukseksi siitä että mies meni naimisiin. Hulluinta on, että mies otti nimenomaan vahvan ja menestyneen itselleen vaimoksi, vaikka olisi kyllä saanut myös niitä hissukka-kotirouvia, jotka rakastavat miehen palvelemista, jostain syystä ei kuitenkaan sellaista halunnut. Ap.

Se menestynyt vaimo on osa sitä miehen kuvaa, jonka hän haluaa antaa. Ei se kotirouvan naiminen. Ja en nyt mene sanomaan, että rakkautta, ihailua, kunnioitusta, jne ei ole ollut. Mutta nyt on miehellä paikka katsoa huonoa itsetuntoaan silmiin ja päättää, ymmärtääkö hän, minkä teki, kun ei nainut sitä hiirulaista. Ymmärtääkö, että se todella tarkoittaa, että et ala häntä palvella ja alistua kiukutteluihin ja oikkuihin. Ja se on kai kiinni siitä, rakastaako, vai oletko jotenkin muuten "sopiva". t. edellinen 

Vierailija kirjoitti:

En voi uskoa tätä mutta pakko kai on :( . Riideltiin ihan arkisesta asiasta, mies hermostui vähän pahemmin ja löi minua. Ei sattunut pahasti mutta kuitenkin. Pahin on se että niin ylipäätään tapahtui. On eka kerta ikinä. Olen tosi järkyttynyt ja mietin mitä tehdä. Pitääkö jättää se heti. Ollaan oltu puoli vuotta naimisissa eikä tekisi mieli lopettaa tätä parisuhdetta. Mutta joudunko pelkäämään aina että lyö uudestaan?

Nämä ovat niitä jännämiehen pimeitä puolia. Nekin saa kaupan päälle, kun ei tavallinen ja kunnollinen mies kelpaa.

Mies valitsi varmaan vaimon silmillään. Jäi sitten nöyrä palvelija saamatta. Kuulostaa kyllä kamalalta. Itse väkivaltaisesta miehestä eronneena ja perinteiseen naisen rooliin soveltumattomana taidan unohtaa parisuhteet kokonaan. Taitaisi olla aika vaikeaa löytää miestä, joka oikeasti tasa-arvoa kannattaa. Saman katon alle en muuta ainakaan.

Taas näitä aloituksia. Eiköhän täällä ole todettu moneen kertaan, että jos toinen lyö, niin tavarat kasaaan ja ero vireille. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhistuneena luen tekstiäsi ja tajuan että meillä on kyse juuri tästä. Vaimolla vaimon hommat ja miehellä oikeus odottaa ja vaatia että vaimo tekee vaimon hommat, suunnilleen vastapalvelukseksi siitä että mies meni naimisiin. Hulluinta on, että mies otti nimenomaan vahvan ja menestyneen itselleen vaimoksi, vaikka olisi kyllä saanut myös niitä hissukka-kotirouvia, jotka rakastavat miehen palvelemista, jostain syystä ei kuitenkaan sellaista halunnut. Ap.

Se menestynyt vaimo on osa sitä miehen kuvaa, jonka hän haluaa antaa. Ei se kotirouvan naiminen. Ja en nyt mene sanomaan, että rakkautta, ihailua, kunnioitusta, jne ei ole ollut. Mutta nyt on miehellä paikka katsoa huonoa itsetuntoaan silmiin ja päättää, ymmärtääkö hän, minkä teki, kun ei nainut sitä hiirulaista. Ymmärtääkö, että se todella tarkoittaa, että et ala häntä palvella ja alistua kiukutteluihin ja oikkuihin. Ja se on kai kiinni siitä, rakastaako, vai oletko jotenkin muuten "sopiva". t. edellinen 

Mietin tässä pitkään viisaita sanojasi. Olet saanut minut oivaltamaan jotain. On myös niin, että mieheni on oikeasti ylpeä menestyksestäni ja hän nauttii työpiireissämme siitä että hänellä on menestynyt vaimo, kehuu minua paljon muille työtutuille, ihan aidosti. Mutta luulen että hän toivoisi, että olen yhtäaikaa kaikkea mahdollista, se menestynyt ja vahva, mutta samalla se palvelija, samalla se miehen eteen uhrautuva kotirouva ja hissukka, häneen turvautuva heikko nainen ja samalla se muiden ihailua herättävä itsenäinen nainen. Vähän niinkuin äitiin kohdistetaan kaikki odotukset eikä tajuta että ei se niitä kaikkia voi täyttää vaan on tavallinen ihminen virheineen. Toisaalta hän kunnioittaa minua siinä kun en alistu oikkuihi, näen sen hänestä. Mutta samalla hän haluaa minun alistuvan oikkuihinsa. Jos jatkamme yhdessä hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tajuta että en ole pompoteltavissa. Ap.