Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
18.06.2016 |
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää niin tätä. Jos sanoo ettei halua lapsia, hymyillään tietävästi ja sanotaan kyl sun mieli vielä muuttuu. Jos käy niin kuin ap:n tapauksessa on petturi ja hirviö.
Väkisinkö sen miehen pitäisi isäksi alkaa?
Kyllä, keskimääräisen av-mamman mielestä miehellä on suorastaan velvollisuus alkaa isäksi ja tarjota (keskiluokkainen) perhe-elämä naiselle. Ei käy vaikka mies sanoo suoraan "ei nyt eikä koskaan", sitten voidaankin sopivasti unohtaa pillerit ja hups..."vahinko".
Perkele. Missä oli vela-naiset silloin kun itse etsin jonkinlaista vakituista naisjuttua, pitikin haksahtaa naiseen joka alkuun sanoi "ei ne lapset ole niin välttämättömiä" ja ajan myötä niistä tulikin välttämätöntä. Tosin nyt tässä vaiheessa voisi elää ihan ilman sitä velaakin, täysin itselleen ja itsensä näköistä elämää.
Jos olisit yhtään suoraselkäinen niin olisit mennyt jo.
Mutta siellä vingut marttyyrina.
Sua on nyt huijattu, taidat jotenkin salaa nauttia tilanteesta, nyt sinä voit aina huonon päivän tullen ajatella että sinuthan on huijattu tuohon.
Mene jo ja ala elää sitä " oman näköistä" elämää. Vai etkö uskallakaan? Etkö tiedäkään mitä se olisi?
Voithan niillä vuosituloillasi katsoa ettei lapsesi näe nälkää mistä tahansa maailmakolkasta vaikket muuten piittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olisikin. Edelleen kiinnostaisi tietää millä tavalla on sitten puolustellut sitä pillereiden jättämistä pois? Aika jäätävä teko kuitenkin ja jäänyt siitä todistetusti kiinni.
"koska mä halusin lasta niin paljon ja sä et vaan lämmennyt ajatukselle, olen jo kolmekymppinen ja nyt alkoi olla aika tehdä asialle jotain oikeasti..." - jokseenkin noin tiivistettynä. Olin muuten aika raivona ja ainoa kerta kun koskaan olen meinannut lyödä elämässäni naista oli todella lähellä mutta on vaan tiettyjä asioita joita ei tehdä tässä maailmassa ja yksi on raskaana olevan naisen piekseminen.
Myönnetään, toisen tein vapaaehtoisesti mutta vain kaveriksi tuolle ensimmäiselle. Ei olisi tullut toista ilman ensimmäistäkään.
No hohhoh, mikä tuuliviiri-nössö-pelkuri oikeesti ei halua ekaa lasta, mut haluaa toisen, vihaa vaimoaan, mutta ei halua erota, vihaa lapsiaan, mut pitää kulissia yllä ja laskee päiviä, että pääsee pois?? Haha, päivän naurut, voi jeesus ny sentään! Tsemppiä hei, haha, sitä tarvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--Mies halusi toisen tutkinnon, erikoistumisen, matkustaa ja kun laskettiin mitä näihin menee aikaa, tuli yhteissummaksi 10 v.
Muutin pois vuokra-asunnostamme seuraavalla viikolla.Kuvittelin että olimme samalla kartalla mutta toinen ei halunnut aikuistua.
Inhoan sitä kun sanotaan ettei HALUA AIKUISTUA jos ei ole hankkimassa lapsia. Ihan kuin se lapsen hankkiminen olisi se The Ultimate aikuistumisen merkki ja ainoa tavoite. Itse ainakin koen aikuistuneeni siinä kohtaa kun asetuin aloilleni ja päätin mitä elämässäni haluan tehdä. Ja suunnitelmiin ei kuulu lapsia, mutta ihan aikuisia tässä silti ollaan.
Pahoittelen sanavalintaani. Mies mm suunnitteli lähtevänsä kiertelemään maailmaa rinkka selässä ja lentää business luokassa. Hommata 100 neliön asunnon Eirasta ja jatkaa opiskelua.
Jos olet opiskelija, ei voi lyhentää 100% lainalla asuntoa Eirasta. Et voi matkustaa businessluokassa maailman ympäri samalla kun asut hostelleissa, varsinkin kun minä olisin ollut töissä .
Hän ei ollut aikuistunut siinä vaiheessa kun minä olin valmis aloittumaan aloilleni.
Tuossa olet kyllä oikeassa, että ei opiskelijastatuksella lyhennetä Eiran asunnon lainoja ja ei taideta lyhentää matalapalkka-alallakaan. Täytyisi tulla todella iso perintö tai iso pesämuna ennen kuin olisi mahdollista.
Oliko eksäsi rikkaasta perheestä?
Sama kokemus täälläkin. Yliopistossa alettiin seurustella. Lapsia mieskin halusi, kunhan olisi ura vakiintunut, kämppä ostettu jne. Olin asiasta aina avoin ja saatuani vakiduunin, aloin ehdotella asian konkretisoimista. Viimeiset kolme vuotta vauvakuume oli todella kova. Kyselin asiasta aina silloin tällöin. Miehen vastaus oli aina "ens kesänä" tai "kun on vihdoin käyty Australiassa". 2 vuotta häiden jälkeen lopulta tivasin niin kauan,että sain vastauksen: en ole useampaan vuoteen halunnut lapsia,mutta en ole uskaltanut kertoa ettet lähde. Olin järkyttynyt. Mies oli kosinutkin tietäen, ettei halua isäksi vaikka mulle lasten saaminen oli todella tärkeää. Mun mielestä miehen käytös oli ihan hirveää. Olisi antanut mun mennä ajoissa. Olin 29 kun erottiin.
Uusi mies löytyi ajoissa ja sain lapsen. Ex on pysynyt lapsettomana. Toki ehtisi vielä, on nyt n.45v, mutta varmaan on piuhat poikki.
Täällä on tätä kommenttia että mielensä voi muuttaa
Kyllä tämä asia on sellainen että jossain vaiheessa se on päätettävä.
Naisen kohdalla se tulee nopeammin kuin miehen.
Ei sellainen liitto onnellisena pysy jossa toinen huijaa toista tavalla tai toisella.
Ja jos ja kun lapsi tulee, on mielen muuttaminen myöhäistä.
Olet isä/ äiti vaikka hylkäisit lapsesi.
Et ole enää sama kuin ennen kuitenkaan.
Se että olet lapsensa hylännyt vanhempi, määrittelee sinua joka tapauksessa.
Parasta olisi vaan suosiolla etsiä sellainen kumppani jolla on asiasta sama kanta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu nainen on etsinyt eron jälkeen pikavauhtia miehen ja tehnyt lapsen. Pikavauhtia on ero tullut jälleen. Biologisen kellon tikityksessä miehestä ja parisuhteesta on tullut toissijainen asia. Myös miehen valinta on monella mennyt metsään tässä kiireessä.
Minä ymmärrän tuollaisen ratkaisun kyllä. Niin paljon kun miestäni rakastankin, on lasten saaminen silti tärkeämpi asia kuin parisuhteessa eläminen ja puoliso.
Voisiko miehen mieli vielä muuttua, kun tajuaa menettämässä sinut? Itselleni kävi vastaavassa tilanteessa niin. Ja nyt on lapsia miehellä, joka ei niitä aina halunnut, mut nyt ei haluaisi olla ilman. Toivottavasti teille kävisi myös niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onneksi vain 8 vuotta. Nyt vaan äkkiä miesmetälle tositarkoituksella. Ehdit vielä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu nainen on etsinyt eron jälkeen pikavauhtia miehen ja tehnyt lapsen. Pikavauhtia on ero tullut jälleen. Biologisen kellon tikityksessä miehestä ja parisuhteesta on tullut toissijainen asia. Myös miehen valinta on monella mennyt metsään tässä kiireessä.
Minä ymmärrän tuollaisen ratkaisun kyllä. Niin paljon kun miestäni rakastankin, on lasten saaminen silti tärkeämpi asia kuin parisuhteessa eläminen ja puoliso.
viis siitä onko lapsella ehjä koti kunhan saa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--Mies halusi toisen tutkinnon, erikoistumisen, matkustaa ja kun laskettiin mitä näihin menee aikaa, tuli yhteissummaksi 10 v.
Muutin pois vuokra-asunnostamme seuraavalla viikolla.Kuvittelin että olimme samalla kartalla mutta toinen ei halunnut aikuistua.
Inhoan sitä kun sanotaan ettei HALUA AIKUISTUA jos ei ole hankkimassa lapsia. Ihan kuin se lapsen hankkiminen olisi se The Ultimate aikuistumisen merkki ja ainoa tavoite. Itse ainakin koen aikuistuneeni siinä kohtaa kun asetuin aloilleni ja päätin mitä elämässäni haluan tehdä. Ja suunnitelmiin ei kuulu lapsia, mutta ihan aikuisia tässä silti ollaan.
Pahoittelen sanavalintaani. Mies mm suunnitteli lähtevänsä kiertelemään maailmaa rinkka selässä ja lentää business luokassa. Hommata 100 neliön asunnon Eirasta ja jatkaa opiskelua.
Jos olet opiskelija, ei voi lyhentää 100% lainalla asuntoa Eirasta. Et voi matkustaa businessluokassa maailman ympäri samalla kun asut hostelleissa, varsinkin kun minä olisin ollut töissä .
Hän ei ollut aikuistunut siinä vaiheessa kun minä olin valmis aloittumaan aloilleni.Tuossa olet kyllä oikeassa, että ei opiskelijastatuksella lyhennetä Eiran asunnon lainoja ja ei taideta lyhentää matalapalkka-alallakaan. Täytyisi tulla todella iso perintö tai iso pesämuna ennen kuin olisi mahdollista.
Oliko eksäsi rikkaasta perheestä?
Ei, kummatkin oltiin keskitason perheestä, käyty kesätöissä teinestä asti, jne.
Koulussa opettajat maalasivat aurinkoja tulevaisuuteen ja ex vaan päätti hänen ehkä hieman epärealistiset tulevaisuudensuunnitelmat.
Kuuhun saa kurkotella mutta onhan se outoa kun tilillä on rahaa just ja just seuraavan kuun vuokra ja mennään Eiraan katsomaan asuntoja ja välittäjälle vakuutetaan ollaan tässä tosissaan, 0 säästöillä, ei ketään , siis 20 parasta kaveria jotka voisi tulla takaamaan ja jos oltaisiin saatu laina ( mitä ei oltais tietenkään saatu ), ei meidän palkkatulot olisi riittäneet edes yhtiövastike + bussilippu + sähkölasku + lainan korkojen maksuun .
Onneksi totuus löytyi muualtakin kuin kaurapuurosta ja nyt minulla on asiat hyvin.
Opiskelijakavereiden joukosta löytyi aina varakkaita , aina joku asuu esim Eirassa, mummon vanhassa asunnossa ja joku pääsee Nykkiin businessluokassa kerran 2 vuodessa. Helsingistä löytyy aina varakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olisikin. Edelleen kiinnostaisi tietää millä tavalla on sitten puolustellut sitä pillereiden jättämistä pois? Aika jäätävä teko kuitenkin ja jäänyt siitä todistetusti kiinni.
"koska mä halusin lasta niin paljon ja sä et vaan lämmennyt ajatukselle, olen jo kolmekymppinen ja nyt alkoi olla aika tehdä asialle jotain oikeasti..." - jokseenkin noin tiivistettynä. Olin muuten aika raivona ja ainoa kerta kun koskaan olen meinannut lyödä elämässäni naista oli todella lähellä mutta on vaan tiettyjä asioita joita ei tehdä tässä maailmassa ja yksi on raskaana olevan naisen piekseminen.
Myönnetään, toisen tein vapaaehtoisesti mutta vain kaveriksi tuolle ensimmäiselle. Ei olisi tullut toista ilman ensimmäistäkään.
Antamiesi tietojen perusteella vaimosi on itsekeskeinen ja häikäilemätön mulkku. Tahallaan raskaaksi hankkiutuminen kumppanin selän takana on anteeksiantamatonta. Olisi ollut täysin ymmärrettävää dumpata eukko pihalle ja suojata omaisuutensa erotilanteessa MUTTA vaikka olisit eronnut vaimostasi, niin lapsesi isä sinä joka tapauksessa olet ja vastuussa lapsestasi ja siitä, että tilanteeseen täysin syytön lapsi saa parhaan mahdollisen lapsuuden. Jos vaimosi on mulkku, niin sinä olet ÄÄRIMMÄINEN MULKKU, sillä sinä hankit tietoisesti tilanteeseen vielä toisenkin syyttömän lapsen kärsimään isästä, joka ei tunne mitään myönteistä omia lapsiaan kohtaan. Ymmärrätkö itse mitä olet tehnyt? Ymmärrätkö, että olet hirviö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu nainen on etsinyt eron jälkeen pikavauhtia miehen ja tehnyt lapsen. Pikavauhtia on ero tullut jälleen. Biologisen kellon tikityksessä miehestä ja parisuhteesta on tullut toissijainen asia. Myös miehen valinta on monella mennyt metsään tässä kiireessä.
Minä ymmärrän tuollaisen ratkaisun kyllä. Niin paljon kun miestäni rakastankin, on lasten saaminen silti tärkeämpi asia kuin parisuhteessa eläminen ja puoliso.
viis siitä onko lapsella ehjä koti kunhan saa lapsen.
Miten se lapsen koti siitä vanhempien erosta menee rikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Olen nainen mutta samoilla linjoilla kuin kumppanisi.
Mieheni on aina halunnut lapsia ja minä olen lupaillut harkita asiaa myöhemmin. Nyt 35-vuotiaana ja asiaa pähkäiltyäni en ole valmis äidiksi enkä tule ikinä olemaankaan. En koe että miehesi on sinua millään tavalla huijannut vaan ajan kanssa tullut siihen päätökseen ettei halua lapsia. Ja hyvä niin, nyt olet vapaa löytämään jonkun joka jakaa kanssasi saman ajatusmaailman.
On suuri päätös päättää toisenkin puolesta, että ei tehdä lapsia tähän perheeseen. Se tietää niin toisenlaista elämää kuin perhe-elämä vaikka yhdenb lapsen kanssa. Eli päästä miehesi vapaaksi etsimään itselleen puoliso, joka haluaa lapsia, koska se on ihmisen oikeus saada lapsia jos haluaa. Elämä on yksinäistä ja vanhuus ilman lapsia ja lapsenlapsia on sellaista että monet eivät sitä halua. Älä pakota miestäsi siihen. Nyt olet ehkä menevässä iässä mutta entä 10 vuoden päästä kun on myöhäistä. Se meni jo. Olet siis vetänyt miestäsi huulesta koko ajan lupaamalla harkita asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu nainen on etsinyt eron jälkeen pikavauhtia miehen ja tehnyt lapsen. Pikavauhtia on ero tullut jälleen. Biologisen kellon tikityksessä miehestä ja parisuhteesta on tullut toissijainen asia. Myös miehen valinta on monella mennyt metsään tässä kiireessä.
Minä ymmärrän tuollaisen ratkaisun kyllä. Niin paljon kun miestäni rakastankin, on lasten saaminen silti tärkeämpi asia kuin parisuhteessa eläminen ja puoliso.
Et mahda kovasti rakastaa jos olet valmis heittämään menemään kaiken. Itse valitsisin miehen jota rakastan ja jonka kanssa olen onnellinen, kuin että lähtisin etsimään toista joka tahtoisi lapsia, ilman takuuta siitä että sellaisen löydän ajoissa.
Minäkin hukkasin elämästäni neljä vuotta odottamalla miestä olemaan valmis isäksi. Hänkin aina lupaili, sittenkun. Sitten kun olet valmistunut koulusta, sitten kun ollaan enemmän vakiinnuttu, sitten kun on tarpeeksi hyvät tulot, sitten kun on ostettu se asunto. Mikään ei koskaan ollut tarpeeksi. Vihdoin ymmärsin, että hän vain pelkäsi, eikä koskaan ollut yhtään valmiimpi siirtymään eteenpäin. Jätin hänet, löysin nykyisin mieheni ja saimme kolme lasta.
Onneksi ap havahduit nyt tuohon tilanteeseen, sinulla on hyvin vielä aikaa, kunhan päätät hyväksytkö miehen kanssa lapsettomuuden, vai jatkatko elämää yksin ja löydät uuden miehen. Mutta ole varma päätöksestäsi, ettet kerää katkeruutta sydämeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu nainen on etsinyt eron jälkeen pikavauhtia miehen ja tehnyt lapsen. Pikavauhtia on ero tullut jälleen. Biologisen kellon tikityksessä miehestä ja parisuhteesta on tullut toissijainen asia. Myös miehen valinta on monella mennyt metsään tässä kiireessä.
Minä ymmärrän tuollaisen ratkaisun kyllä. Niin paljon kun miestäni rakastankin, on lasten saaminen silti tärkeämpi asia kuin parisuhteessa eläminen ja puoliso.
Et mahda kovasti rakastaa jos olet valmis heittämään menemään kaiken. Itse valitsisin miehen jota rakastan ja jonka kanssa olen onnellinen, kuin että lähtisin etsimään toista joka tahtoisi lapsia, ilman takuuta siitä että sellaisen löydän ajoissa.
Vaikka rakastaisikin miestä on se, että toinen ei halua lasta, aivan ihmisen perusoikeuksiin käyvää, joten sinulla on oikeus jättää miehesi ja lähteä. Tästä saattaa tulla välillenne suuri kuilu, itsehän sen tiedät.
Minulle ainakin on lapsi ollut parasta elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Sillä miehellä on 10 vuoden kuluttua 2 lasta, mutta ei sinun kanssasi. Niin se aina käy, miehet ei muka halua lapsia, mutta kun alkaa 40v ikä lähestyä, niin vaimo vaihtuu nuorempaa ja lapsia pitää saada.
Veikkaan itsekin tätä lopputulemaa. Miehet eivät vain ymmärrä että naiset eivät jo biologisista syistä voi odottaa sinne neljänkympin puolelle munasolujen rajallisesta määrästä johtuen, eivätkä he tajua vanhemman iän raskauteen sekä synnytykseen liittyviä riskejä. Heidän itsensä ei tarvitse tehdä kuin se muutaman sekunnin homma raskauden siittämiseksi, ja loput 9 kuukautta onkin naisen murhetta. Jos AP nyt jää odottelemaan, melko varmasti ilmestyy miehelle neljääkymppiä lähestyessä 27-vuotias uusi rakas jonka kanssa pusketaan samantien 2 lasta kiireellä. Samaan aikaan AP itse on jo lähestymässä menopaussia. Jos ukko tosissaan ei tahdo lapsia eikä usko muuttavansa mieltään, nosta kytkintä ja heti. Mihinkään pillereiden jättämiseen tai kondomien nuppineulaamiseen ei kannata ryhtyä, koska kuten joku täällä jo sanoikin, kuulostaa kovasti siltä että mies ei halua lapsia _juuri sinun_ kanssasi.
Voimia APlle, paskamainen tilanne kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu nainen on etsinyt eron jälkeen pikavauhtia miehen ja tehnyt lapsen. Pikavauhtia on ero tullut jälleen. Biologisen kellon tikityksessä miehestä ja parisuhteesta on tullut toissijainen asia. Myös miehen valinta on monella mennyt metsään tässä kiireessä.
Minä ymmärrän tuollaisen ratkaisun kyllä. Niin paljon kun miestäni rakastankin, on lasten saaminen silti tärkeämpi asia kuin parisuhteessa eläminen ja puoliso.
viis siitä onko lapsella ehjä koti kunhan saa lapsen.
Tai edes täysipäinen äiti. Kuka lapsi haluaa äitinsä olleen kyläpyörä jonka antoi sille sun tälle ja käytti miestä vain siemenlinkona lapsia saadakseen?
Alue: Aihe vapaa
Miksi et lähtenyt liitosta heti kun vaimosi tuli raskaaksi? Lapsi ei olisi ikinä osannut kaivata sinua ja toistakaan lasta ei olisi tarvinnut tehdä. Ei olisi tarvinnut roikkua vuositolkulla mukana "lasten takia".
Mutta ei tuo perhe-elämäsi kuulosta siltä, että sinusta olisi jotain iloa perheellesi. Lapsistasi et saa mitään iloa ja he ovat pelkkä riesa sinulle. Luuletko, että se ei näy heille ja he eivät tajuaisi sitä? Etkö saa heistä mitään iloa? Oletko miettinyt miten tällainen isän kylmyys ja inho perheettään kohtaan vaikuttaa heidän psyykeeseensä? Ehkä heidänkin olisi parempi olla ilman sinua, välinpitämättömyyttäsi ja katkeruuttasi.
Ja entä vaimosi, hänelle sinulla on antaa vain ylenkatsetta, halveksuntaa ja kylmyyttä, hrrr ihan kylmää ajatellakin millaista perhehelvettiä kylvät ympärillesi. Oletko miettinyt voisiko oma elämäsi ja perheesi elämä kuitenkin olla parempi jos kuitenkin vain lähtisit ja hoitaisit lapsesi täysi-ikäisiksi olemalla isä jollain muulla tapaa kuin asumalla samassa osoitteessa.
Vaimosi tai lapsesi eivät pilaa elämääsi, sinä itse pilaat sen nyt katkeroitumalla.