Lue keskustelun säännöt.
Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
18.06.2016 |
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
M32 kirjoitti:
Ihminen kasvaa paljon 20 ja 30 ikävuoden välillä. Samoin muuttuu suhtautuminen lapsiin ja suvunjatkamiseen. Moni parikymppinen kaupunkilaismies ei ole edes ajatellut saavansa joskus lapsia. Selkeää kyllä tai ei -kantaa ei välttämättä ole muodostunut.
Olen kulkenut mahdollisesti samanlaisen tien kuin ap:n mies. Minut sai lapsikielteiseksi kaksi lähipiiriin syntynyttä todella haastavaa lasta. Kun väsymystään torkahteleva äiti kieltää sumusireenin lailla ulvovaa keskittymishäiriöistä pikku-petteriä viidennen kerran piirtämästä olohuoneen tapettiin, ymmärtää että lapsen persoonallisuudesta riippuen oma elämä voi olla määräaikaisesti pilalla.
Vuosien aikana on käynyt myös ilmi aviopuolison outo suhtautuminen perheeseen. Muutama väärässä paikassa lausuttu "Jos me saataisiin lapsia ja erottaisiin niin lypsäisin sut köyhäksi elareilla" tai "mä haluan jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Sä käyt töissä ja hoidat niitä illat ja viikonloput niin mää saan omaa aikaa" kommentit kertovat karua kieltä, millainen perhe-elämä olisi edessä.
Miksi haluta lapsia kun kahdestaan on paljon helpompaa?
Suosittelen omia talouksia niin kukaan ei pääse lypsäämään ketään, edes vahingossa. Elareilla ei pysty lypsäämään ketään köyhäksi, ne määräytyvät tulojen mukaan ja niille on olemassa maksimimäärä.
Ja olet väärän ihmisen kanssa yhdessä jos hän haluaa noin hyötyä sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo pätee normaaleihin miehiin ja parisuhteisiin. Tuo provo, joka kutsuu naistaan lumpuksi ei ole normaali mies ja hänen olisi pitänyt käyttää kondomia _aina_. Tuollaiset ihmiset eivät saisi todellakaan lisääntyä.
Jos tämä on sinulle provo, niin minulle tämä on raakaa todellisuutta. Capiish? Se että sinä et tunne kaltaisiani unohdus-kusetettuja miehiä tai sellaisia jotka eivät viitsi ääneen sanoa asiasta, ei tee meistä olemattomia tai epänormaaleja. Minä olisin erittäin mielelläni jäänyt ihan vapaaehtoisesti lisääntymättä, mutta kun ei niin ei. Ja usko tai älä, rakastin joskus vaimoani hyvinkin palvoen, ennen kuin hänestä tuli silmissäni kiero lumppu. Se ihminen johon piti eniten luottaa maailmassa...
Ainoa syy miksi siis olen tässä huushollissa on se omituinen vastuuntunto - lapsia tehty, niistä pitää huolehtia ainakin fyysisesti eikä lähteä kälppimään tiehensä ennen kuin ovat tarpeeksi isoja.
Miksi et eronnu vaimostasi kun kerran tahdoitte eri asioita elämältä? Vaimo lapsia ja sinä et. Ennen kun tuli niitä lapsia.
Koska äijä on halunnut itselleen pökkimispuun. Siltähän tuo kuulosta kaikkineen.
Ilmoitin kyllä selvästi "ei lapsia nyt eikä koskaan" ja annoin hänelle mahdollisuuden jäädä kimppaan tai etsiä uuden miehen itselleen joka niitä haluaisi hänen kanssaan. Hän päätti jäädä kimppaan ja väittikin aluksi ettei ne lapset ole välttämättömiä jos niin haluan. Näin menikin muutama vuosi (naimisiinkin ehdimme, luulin olevani kimpassa vela-naisen kanssa)
Ei ole kyllä vela-naista nähnytkään jos toisen mieliksi ei halua lapsia. Velat eivät suostu lapsentekoon, koska eivät itse halua.
HäviäjätTekevätLapsia kirjoitti:
Yksikään mieleltään terve mies ei halua lapsia.
Mietihän hetki uudestaan. Miehissä häviäjiä ovat ne, jotka eivät koskaan jatka sukua. Yksinkertaista, eikä varmaan vaadi enempää rautalangasta vääntämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hieman erilainen juttu kuin ap:lla, mutta itse tunnen muutama ex-pariskuntaa, jossa toinen (aina nainen) on heti alusta alkaen sanonut että EI halua lapsia. Suhteet ovat päättyneet noin 10 vuoden kuluttua, kun miehet ovat vihdoin ymmärtäneet, että ei se mieli muutu. Näissä tapauksissa miehet ovat aluksi antaneet ymmärtää, että heille on ihan ok vaikka lapsia ei tulisikkaan. Voiko näistä sanoa samaa kuin ap:n miehestä; että ovat huijanneet ja roikuttaneet naisiaan 10 vuotta suhteessa turhaan?
mä kirjoitti:
Tämä on hieman erilainen juttu kuin ap:lla, mutta itse tunnen muutama ex-pariskuntaa, jossa toinen (aina nainen) on heti alusta alkaen sanonut että EI halua lapsia. Suhteet ovat päättyneet noin 10 vuoden kuluttua, kun miehet ovat vihdoin ymmärtäneet, että ei se mieli muutu. Näissä tapauksissa miehet ovat aluksi antaneet ymmärtää, että heille on ihan ok vaikka lapsia ei tulisikkaan. Voiko näistä sanoa samaa kuin ap:n miehestä; että ovat huijanneet ja roikuttaneet naisiaan 10 vuotta suhteessa turhaan?
Ihan luonnollista on olla jossain välimaastossa, missä ei oikeasti tiedä haluaako vai ei, kallistuen enemmän ei:n puolelle ja sanoo silloin, että "ei nyt, vaan katsotaan vuoden päästä". Niin sitä useampia vaihtoehtoja elämässä punnitsee ja menee sinne minne hento aavistus vie. Ei minulla ainkaan kovinkaan moni asia ole ehdottoman varmaan ja tarkkaa, vaan lähinnä intuition omaista tunnelmaa. Vauvakuume pysyi pitkään poissa, kunnes alkoi tulla pieninä hetkinä, jolloin ajattelin "entä jos olisikin se pieni tässä ja juuri oman rakkaan kanssa?" Jos joku olisi vaatinut vastausta silloin, niin olisin varmaan sanonut silti tiukan ei:n, koska realiteetit olivat toisia, mitä ajattelin vauvaelämään sopivan.
Mutta jos mies/nainen TIETÄÄ sisimmässään, että ei missään nimessä halua lapsia ikinä, niin silloin olisi reilua ilmaista se. Ehkä jotkut miehet ovat niin nössyköitä ja pelkäävät vauvakuumeisen naisen edessä. Silloin "ehkä", tai "ei nyt" on äärimmäisen väärin ja todellakin löysä hirsi. Pitää olla rehellinen, vaikka se olisikin toiselle (ja itselle) ikävää.
Minusta vaikuttaa siltä, että ap:n mies on pitkään kiikkunut ehkä ja ei:n välimaastossa ja lopulta päätynyt ei:hin. Ei sitä silloin oikein huijaamiseksi voi sanoa. Ja onko päätös lopullinen? Sitähän ei voi tietää, mutta en jäisi enää odottamaan. 8 vuotta on hirvittävän pitkä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tässä ketjussa ollut onneksi muutama fiksu kommentti, mutta lisätään yksi vielä jonon jatkoksi. Eli, mies ei ole pitänyt löysässä hirressä ketään. Et ole koskaan tehnyt hänelle selväksi että jos lapsia ei ala tippumaan niin jätät hänet, joten sinä ap olet se joka tässä pommin tiputtaa, ei hän. Hän on sanonut että joskus niitä lapsia voisi tulla, ja kun hän on aikansa miettinyt on muuttanut mielensä. Ja mielen muuttaminen on sallittua. Eikä hän tietenkään sano että "en nyt ole sittenkään varma haluanko lapsia" kun ette ole aktiivisesti lasten tekemisestä puhuneet, etkä itse ole sanonut hänelle suoraan että hän on osa teidän parisuhdetta vain lasten siittäjänä, ei rakastettuna. Olet siis itse olettanut että niitä lapsia varmasti tulee, olet odottanut että miehelle tulee vauvakuume, ja nyt kun kaikki ei menekään mielesi mukaan äksyilet kuin pikkulapsi. Kertoo myös siitä, että koska olet heti jättämässä miestäsi tämän takia et häntä edes rakasta, vaan olet vaan pitänyt häntä jonain palkattuna siittäjänä.
Surullista tässä on se, että aloitus ei varmaankaan ole mikään provo, vaan kirjoittaja oikeasti kokee että häntä on petetty ja kusetettu, eikä näe tässä mitään ongelmaa.
Voimia ap:n miehelle. N39
Ei ole lapsellista järkyttyä, jos toteaa että omat ja elämänkumppanin tavoitteet ja elämänarvot eroaa noin valtavasti toisistaan. Kyllä lasten saaminen on todella suuri osa elämää ja parisuhdetta. Paljon suurempi kuin vaikka rahankäyttö tai koulutus. Jos huomaa vuosien perästä että me haluamme puolison kanssa elämältä aivan eri asioita, niin kyllä se laittaa miettimään koko parisuhteen perusteita.
Ei lasten isä ole "siittäjä". Hän on ihminen jonka kanssa olet valmis jakamaan kaiken, ja jonka haluat lastesi isäksi ja kumppaniksi. Jos itse haluaa lapsia, ja toinen ei haluakaan niitä sinun kanssasi, niin se horjuttaa myös itsetuntoa - mikä minussa on vikana, kun hän ei halua lapsia kanssani / ei pidä minua sopivana äidiksi. Sellaisen oivaltaminen horjuttaa myös keskinäistä luottamusta rajusti.
Mutta eihän AP ole valmis jakamaan miehen kanssa mitään jos ei saa lasta. Ei silloin voi paljon kumppanista puhua. Häntä on vain siedetty siinä toivossa, että lapsia tulee. Varmaan käy mielessä miten sitten käy, kun lapset on saatu. Onko ukko pelkkä elättäjä vai kokonaan tarpeeton? Kyllä silloin siittäjä tulee ekana mieleen, ehkä myös isä, mutta ei millään muotoa kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tässä ketjussa ollut onneksi muutama fiksu kommentti, mutta lisätään yksi vielä jonon jatkoksi. Eli, mies ei ole pitänyt löysässä hirressä ketään. Et ole koskaan tehnyt hänelle selväksi että jos lapsia ei ala tippumaan niin jätät hänet, joten sinä ap olet se joka tässä pommin tiputtaa, ei hän. Hän on sanonut että joskus niitä lapsia voisi tulla, ja kun hän on aikansa miettinyt on muuttanut mielensä. Ja mielen muuttaminen on sallittua. Eikä hän tietenkään sano että "en nyt ole sittenkään varma haluanko lapsia" kun ette ole aktiivisesti lasten tekemisestä puhuneet, etkä itse ole sanonut hänelle suoraan että hän on osa teidän parisuhdetta vain lasten siittäjänä, ei rakastettuna. Olet siis itse olettanut että niitä lapsia varmasti tulee, olet odottanut että miehelle tulee vauvakuume, ja nyt kun kaikki ei menekään mielesi mukaan äksyilet kuin pikkulapsi. Kertoo myös siitä, että koska olet heti jättämässä miestäsi tämän takia et häntä edes rakasta, vaan olet vaan pitänyt häntä jonain palkattuna siittäjänä.
Surullista tässä on se, että aloitus ei varmaankaan ole mikään provo, vaan kirjoittaja oikeasti kokee että häntä on petetty ja kusetettu, eikä näe tässä mitään ongelmaa.
Voimia ap:n miehelle. N39
Ei ole lapsellista järkyttyä, jos toteaa että omat ja elämänkumppanin tavoitteet ja elämänarvot eroaa noin valtavasti toisistaan. Kyllä lasten saaminen on todella suuri osa elämää ja parisuhdetta. Paljon suurempi kuin vaikka rahankäyttö tai koulutus. Jos huomaa vuosien perästä että me haluamme puolison kanssa elämältä aivan eri asioita, niin kyllä se laittaa miettimään koko parisuhteen perusteita.
Ei lasten isä ole "siittäjä". Hän on ihminen jonka kanssa olet valmis jakamaan kaiken, ja jonka haluat lastesi isäksi ja kumppaniksi. Jos itse haluaa lapsia, ja toinen ei haluakaan niitä sinun kanssasi, niin se horjuttaa myös itsetuntoa - mikä minussa on vikana, kun hän ei halua lapsia kanssani / ei pidä minua sopivana äidiksi. Sellaisen oivaltaminen horjuttaa myös keskinäistä luottamusta rajusti.
Mutta eihän AP ole valmis jakamaan miehen kanssa mitään jos ei saa lasta. Ei silloin voi paljon kumppanista puhua. Häntä on vain siedetty siinä toivossa, että lapsia tulee. Varmaan käy mielessä miten sitten käy, kun lapset on saatu. Onko ukko pelkkä elättäjä vai kokonaan tarpeeton? Kyllä silloin siittäjä tulee ekana mieleen, ehkä myös isä, mutta ei millään muotoa kumppani.
Höpöhöpö.
Nainen joka haluaa lapsia, haluaa KUMPPANIN joka myös haluaa lapsia.
Mistä tiedät, ettei aloittajan mies ole alun pitäen tietoisesti johtanut aloittajaa harhaan puheillaan?
Olen kuunnellut treffeillä miesten kertomuksia ex-kumppaneistaan. Jotkut niistä ovat liittyneet lastentekemiseen. Tosi härskin kuuloista naisen pitämistä suhteessa joko vaikenemalla lapsiasiasta tai epämääräisillä puheilla on ilmennyt. Jostain syystä ovat minulle avautuneet aiheesta. Itse olen ruksannut nuo miehet yli pelkästään jo sen vuoksi, että ovat käyttäytyneet niin huonosti edellisissä suhteissaan.