Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutulta, olin samassa tilanteessa reilu viisi vuotta sitten. 8 vuotta avoliitossa, kokoajan pahempia ja pahempia riitoja liittyen siihen että mies ei tiennyt haluaako lapsia ja ainakaan ei vielä ja kuulosti kokoajan enemmän ja enemmän siltä että ei koskaan. Oltiin jo päälle kolmekymppisiä. Sitten yksi tosi paha itkuriita aiheesta, sovintoseksiä ja tulin raskaaksi. Mies tiesi siis hyvin että ehkäisynä käytetään kumia, olin joutunut terveydellisistä syistä lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn jo ehkä vuosi takaperin. Kun raskaustesti tehtiin, mies oli heti ihan valmis ja alkoi suunnitella lapselle nimeä. Nyt meillä on kaksi alle 5-v lasta ja mies on myöntänyt olleensa väärässä. Itseäni ottaa joskus vieläkin pannun se että monta vuotta meni tosi kireissä tunnelmissa, lasten hankkimisesta ei oikein voinut edes keskustella järkevästi kun mies vaan ahdistui. Itse olin ihan hajalla tilanteesta. Nyt tyyppi on mitä parhain ja luontevin isä ja olisi esim. ekan lapsen jälkeen ollut heti valmis tekemään toisenkin. Miehet on joskus vaan niin epävarmoja ja lapsellisia, naiset osaa suhtautua lasten hankkimiseen jotenkin luontevammin ja varmemmin. Tsemppiä sulle, i feel you!

Eihän tuostakaan vielä tiedä, miten teille lopulta käy. Toivottavasti kukaan ei saa tästä tarinasta mitään ideoita, vaan olisi tuollaisissa riitatilanteissa normaaliakin tarkempi ehkäisyn suhteen. Ei ole lapselle oikein syntyä keskelle myrskyä.

Kukaan ei tiedä miten "lopulta käy" mutta ihanat lapset saatiin ja mieskin on kokoajan tuntunut juuri oikealta. Se mitä itse kokoajan noina riita-aikoina olin kaivannut oli avointa keskustelua asiasta. Jokaisella on yhtälailla oikeus haluta ja olla haluamatta lapsia. Asiaa ei mielestäni tarvitse edes erityisemmin perustella. Pitkässä parisuhteessa se oma kanta pitää kuitenkin pystyä toiselle kertomaan. Minua ärsytti tuolloin myös suunnattomasti se että mies oli luvannut huolehtia ehkäisystä mutta toisinaan sanoi että ei me sitä nyt tarvita. Silti ei ollut yhtään valmis edes siihen että annetaan lapsen tulla jos on tullakseen. Tosi vastuutonta ja epämääräistä siis. Olin myös ihan varma etten tulisi vahingossa raskaaksi, mutta toisin kävi. Kuten varmasti tosi monet naiset, pelkäsin myös että raskaaksi tulemisen kanssa olisi ongelmia ja joutuisi jotain hoitoja harkitsemaan. Löysä hirsi on varsin osuva ilmaus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.

Ymmärsitkö yhtään äsken lukemaasi? Olisin käyttänyt huomattavasti järeämpää keinoa kuin kondomi, jos olisin osannut aavistaa että hän pettää luottamuksen...

Niin, miksi et ole hankkinut sitä vasektomiaa jo aikaisemmin, jos olet aina ollut varma kannastasi lapsiasiaan? Onhan sekin hölmöä, että jos oikea vahinko olisi tapahtunut, olisi kumppanisi joutunut käymään abortin läpi, kun asian olisi voinut hoitaa kannastaan varma osapuoli vetämällä letkut kiinni jo ennen yhtäkään vahinkoa. Meillä mies ei halua lapsia ja hän veti piuhansa kiinni. Selvä homma.

Perinteinen mutta lapsellinen "mun pallejahan ei leikellä"-pelko ja hommahan hoitui jo mukavasti naisen pillerikuurilla.

Kun olisin etukäteen tiennyt kuinka vaivaton ja kivuton operaatio vasektomia loppujen lopuksi on, se olisi tehty jo 25-vuotiaana ennen lapsia eikä vasta 33-vuotiaana lasten jälkeen.

Suosittelenkin miehille tätä tapaa, jos on ns satavarma ettei halua lapsia. Ei ole todellakaan mitään pelättävää hommassa, nopea toimenpide joskin kassit saattaa ompeleineen olla arat viikon parin ajan. Tämän jälkeen vehkeet toimivat kuin ennen leikkausta ja lasti lentää samalla tavalla kuin ennenkin. Sitä en tiedä saako alle kolmekymppisenä (KVG & vaivannäkö auttaa tässäkin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulta juurikin esimerkiksi toivoisin vastauksen siihen että onko tämä kusetus tapahtunut omassa päässäsi vai onko vaimo sen myöntänyt ja jos on niin millainen keskustelu siitä silloin käytiin? 

Sanotaan nyt niin että pakotin hänet (ei-väkivaltaisesti ettei av-raati ala epäilemään omituisia) näyttämään syömättömät pilleriliuskat, kun aloin epäillä hänen olevan raskaana.  Ei pahemmin voinut erehtyä epämääräisistä yllättäen tulleista "pakko päästä ökäämään"-hetkistä suoraan aamupalalta. Neljännellä kuukaudella pillereiden lopettamisen jälkeen oli sitten "napsahtanut".

Kysymys kuuluukin, miksi ei hävittänyt niitä liuskoja jos oli olevinaan niin ovela? Siitähän olisi voinut helposti väittää pillereiden pettäneen.

Kysymys kuuluu, miksi joku jatkaisi kuukausitolkulla pillereiden ostamista jos ei ole aikomustakaan niitä syödä.

Sinänsä uskon kyllä täysin, että on naisia, jotka tarkoituksella jättävät ehkäisyn hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt niin että pakotin hänet (ei-väkivaltaisesti ettei av-raati ala epäilemään omituisia) näyttämään syömättömät pilleriliuskat, kun aloin epäillä hänen olevan raskaana.

Kysymys kuuluu, miksi joku jatkaisi kuukausitolkulla pillereiden ostamista jos ei ole aikomustakaan niitä syödä.

Sinänsä uskon kyllä täysin, että on naisia, jotka tarkoituksella jättävät ehkäisyn hoitamatta.

Tämä on nyt täysin sivujuonne, mutta syömättömillä pilleriliuskoilla asian todistaminen vaikuttaa vähintään hämmentävältä. Syömättömiä pilleriliuskoja on minulla tällä hetkellä useita, käytän silti ehkäisyä säännöllisesti. En usko, että mieheni tietää montako liuskaa minulta kulloinkin pitäisi löytyä syömättömänä. Sen sijaan se, että yhtään keskeneräistä liuskaa ei löydy on jo parempi merkki, jos mies sattuu tietämään missä vaiheessa kuukautiskiertoa mennään.

Varmasti ehkäisyn kanssa huijataan, sitä en epäile minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt täysin sivujuonne, mutta syömättömillä pilleriliuskoilla asian todistaminen vaikuttaa vähintään hämmentävältä. Syömättömiä pilleriliuskoja on minulla tällä hetkellä useita, käytän silti ehkäisyä säännöllisesti. En usko, että mieheni tietää montako liuskaa minulta kulloinkin pitäisi löytyä syömättömänä. Sen sijaan se, että yhtään keskeneräistä liuskaa ei löydy on jo parempi merkki, jos mies sattuu tietämään missä vaiheessa kuukautiskiertoa mennään.

Varmasti ehkäisyn kanssa huijataan, sitä en epäile minäkään.

Koska kustansin ne pillerit niin sitä myötä tiesin jokseenkin missä mennään pillereiden kanssa, useimmiten apteekkikäynnillä mukana ihan itse. Sinänsä, jos nainen olisi ollut ovelampi hän olisi juuri noin mennyt selittämään. Hätäpäissään meni sitten tunnustamaan kun aloin vaatia syömättömiä näytille ja kysyin miksi näin paljon koskemattomana. Olisinhan itsekin voinut hakea ne hänen yöpöydän laatikosta ja melodramaattisesti lätkäistä keskelle keittiönpöytää kysyen suht joviaalilla äänellä "mitä helvettiä?"

Minä muuten kustannan hänen kierukkansakin nykyään. Ei siksi että olisi isosti seksiä ja sitä tarvittaisiin vasektomiani vuoksi, vaan siksi että pitää hänen menkkansa (sivu)oireineen kurissa, joten maksan mieluusti tuon ~150E viittä vuotta kohden tietynlaisesta olosuhteiden seesteisyydestä.

Voisi nauraa nyt eräs nuoruuden hoitoni kun tietäisi mikä tilanteeni on - "susta ei tule koskaan aviomiestä eikä ainakaan perheenisää, sen verran levoton ja kova menemään olet..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti sanotaan että miehen olisi sanottava jos ei halua lapsia. Mitä jos on jollakin asteella halunnut lapsia, mutta ei ole ollut varma, näinhän sen lukee ap:n tekstistäkin. Vuosien saatossa vain on tullut sitten päätökseen ettei sittenkään niitä halua. Siinä ei ole mitään väärä. Huono tuuri ap:lla, mutta se on elämää.

Se ei ole huonoa tuuria vaan kumppanin tietoista epärehellisyyttä kun ei ole kertonut omista mietteistään.

Mistä tiedät oliko epärehellisyyttä? Lapsesta lähtien meille syötetään nakkia, että perheen perustaminen on se oikea tie ja varmasti moni elää vuosia pyrkien kohti tätä päämäärää kyseenalaistamatta (hommaa kodin, työpaikan, stabiilin elämäntilanteen, yms.). Voi kestää vuosia tajutakseen, että tämä reitti ei ole kaikille soveltuva. Jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettään näin suuressa asiassa. 

Mieltään on oikeus muuttaa mutta siitä pitää kertoa puolisolle selvästi.

Erään tuttavani mies sanoi noin 15 vuoden ajan että haluaa lapsia mutta ei vielä.

Ehkä parin vuoden kuluttua ja taas parin vuoden kuluttua kunnes 40v kaverini sai jättää pillerit pois. Ei tullut lasta enää.

Toki kaverini olisi pitänyt viheltää peli poikki jo paljon aikaisemmin mutta ei kai se mielikään muutu vaikka kuinka monta kertaa.

Tahallinen vedätys se oli ja riskin otto sitten 40v. Mies pelasi ja voitti.

Lusikat jakoon. Elämän tarkoitus on viime kädessä jatkaa elämää. Jos miehesi ei siihen suostu, näytä ovea.

M46, kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tuo pätee normaaleihin miehiin ja parisuhteisiin. Tuo provo, joka kutsuu naistaan lumpuksi ei ole normaali mies ja hänen olisi pitänyt käyttää kondomia _aina_. Tuollaiset ihmiset eivät saisi todellakaan lisääntyä.

Jos tämä on sinulle provo, niin minulle tämä on raakaa todellisuutta. Capiish? Se että sinä et tunne kaltaisiani unohdus-kusetettuja miehiä tai sellaisia jotka eivät viitsi ääneen sanoa asiasta, ei tee meistä olemattomia tai epänormaaleja.  Minä olisin erittäin mielelläni jäänyt ihan vapaaehtoisesti lisääntymättä, mutta kun ei niin ei. Ja usko tai älä, rakastin joskus vaimoani hyvinkin palvoen, ennen kuin hänestä tuli silmissäni kiero lumppu. Se ihminen johon piti eniten luottaa maailmassa...

Ainoa syy miksi siis olen tässä huushollissa on se omituinen vastuuntunto - lapsia tehty, niistä pitää huolehtia ainakin fyysisesti eikä lähteä kälppimään tiehensä ennen kuin ovat tarpeeksi isoja.

Miksi et eronnu vaimostasi kun kerran tahdoitte eri asioita elämältä? Vaimo lapsia ja sinä et. Ennen kun tuli niitä lapsia.

Lähdet pois suhteesta. Olet vielä nuori. Minulle kävi niin, että mies teki kanssani kolme lasta ja sen jälkeen totesi, ettei haluakaan lapsia. Sain siis lapset, muttei elämä yksinhuoltajana ole helppoa. Sinun on vielä mahdollista saada mies ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olisikin. Edelleen kiinnostaisi tietää millä tavalla on sitten puolustellut sitä pillereiden jättämistä pois? Aika jäätävä teko kuitenkin ja jäänyt siitä todistetusti kiinni. 

"koska mä halusin lasta niin paljon ja sä et vaan lämmennyt ajatukselle, olen jo kolmekymppinen ja nyt alkoi olla aika tehdä asialle jotain oikeasti..." - jokseenkin noin tiivistettynä. Olin muuten aika raivona ja ainoa kerta kun koskaan olen meinannut lyödä elämässäni naista oli todella lähellä mutta on vaan tiettyjä asioita joita ei tehdä tässä maailmassa ja yksi on raskaana olevan naisen piekseminen. 

Myönnetään, toisen tein vapaaehtoisesti mutta vain kaveriksi tuolle ensimmäiselle. Ei olisi tullut toista ilman ensimmäistäkään.

Mä ymmärrän sua. Itsekin vetäisin varmaan turpaan, jos joku tulisi vain yksipuolisesti ilmoittamaan, että musta tulee äiti, enkä itse pystyisi vaikuttamaan asiaan mitenkään.

Minun mieheni oli myös tuollainen "ehkä joskus muttei vielä, en tiedä milloin" -jahkaaja. Ilmoitin sitä 7 vuotta katseltuani että jos vuoden päästä ei ole tapahtunut liikkuja lapsensaannin suuntaan niin minä lähden. Olin itse aina tiennyt että haluan lapsia ja olisin siis vaikka vaihtanut miestä jos olisi ollut pakko.

No, lapsi saatiin ja mies oli aivan myyty, sanoi että jos olisi tiennyt ja ymmärtänyt miten mahtavaa se on niin olisi tehty jo vuosia sitten. Nyt niitä on kolme.

Otin siis sen riskin että mies ei halua ja ero tulee. Mutta annoin myös mahdollisuuden lähteä jos ei halua perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutulta, olin samassa tilanteessa reilu viisi vuotta sitten. 8 vuotta avoliitossa, kokoajan pahempia ja pahempia riitoja liittyen siihen että mies ei tiennyt haluaako lapsia ja ainakaan ei vielä ja kuulosti kokoajan enemmän ja enemmän siltä että ei koskaan. Oltiin jo päälle kolmekymppisiä. Sitten yksi tosi paha itkuriita aiheesta, sovintoseksiä ja tulin raskaaksi. Mies tiesi siis hyvin että ehkäisynä käytetään kumia, olin joutunut terveydellisistä syistä lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn jo ehkä vuosi takaperin. Kun raskaustesti tehtiin, mies oli heti ihan valmis ja alkoi suunnitella lapselle nimeä. Nyt meillä on kaksi alle 5-v lasta ja mies on myöntänyt olleensa väärässä. Itseäni ottaa joskus vieläkin pannun se että monta vuotta meni tosi kireissä tunnelmissa, lasten hankkimisesta ei oikein voinut edes keskustella järkevästi kun mies vaan ahdistui. Itse olin ihan hajalla tilanteesta. Nyt tyyppi on mitä parhain ja luontevin isä ja olisi esim. ekan lapsen jälkeen ollut heti valmis tekemään toisenkin. Miehet on joskus vaan niin epävarmoja ja lapsellisia, naiset osaa suhtautua lasten hankkimiseen jotenkin luontevammin ja varmemmin. Tsemppiä sulle, i feel you!

Eihän tuostakaan vielä tiedä, miten teille lopulta käy. Toivottavasti kukaan ei saa tästä tarinasta mitään ideoita, vaan olisi tuollaisissa riitatilanteissa normaaliakin tarkempi ehkäisyn suhteen. Ei ole lapselle oikein syntyä keskelle myrskyä.

Kukaan ei tiedä miten "lopulta käy" mutta ihanat lapset saatiin ja mieskin on kokoajan tuntunut juuri oikealta. Se mitä itse kokoajan noina riita-aikoina olin kaivannut oli avointa keskustelua asiasta. Jokaisella on yhtälailla oikeus haluta ja olla haluamatta lapsia. Asiaa ei mielestäni tarvitse edes erityisemmin perustella. Pitkässä parisuhteessa se oma kanta pitää kuitenkin pystyä toiselle kertomaan. Minua ärsytti tuolloin myös suunnattomasti se että mies oli luvannut huolehtia ehkäisystä mutta toisinaan sanoi että ei me sitä nyt tarvita. Silti ei ollut yhtään valmis edes siihen että annetaan lapsen tulla jos on tullakseen. Tosi vastuutonta ja epämääräistä siis. Olin myös ihan varma etten tulisi vahingossa raskaaksi, mutta toisin kävi. Kuten varmasti tosi monet naiset, pelkäsin myös että raskaaksi tulemisen kanssa olisi ongelmia ja joutuisi jotain hoitoja harkitsemaan. Löysä hirsi on varsin osuva ilmaus..

Etpä sinäkään kovin vastuullisesti käyttäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.

Ymmärsitkö yhtään äsken lukemaasi? Olisin käyttänyt huomattavasti järeämpää keinoa kuin kondomi, jos olisin osannut aavistaa että hän pettää luottamuksen...

Niin, miksi et ole hankkinut sitä vasektomiaa jo aikaisemmin, jos olet aina ollut varma kannastasi lapsiasiaan? Onhan sekin hölmöä, että jos oikea vahinko olisi tapahtunut, olisi kumppanisi joutunut käymään abortin läpi, kun asian olisi voinut hoitaa kannastaan varma osapuoli vetämällä letkut kiinni jo ennen yhtäkään vahinkoa. Meillä mies ei halua lapsia ja hän veti piuhansa kiinni. Selvä homma.

Perinteinen mutta lapsellinen "mun pallejahan ei leikellä"-pelko ja hommahan hoitui jo mukavasti naisen pillerikuurilla.

Kun olisin etukäteen tiennyt kuinka vaivaton ja kivuton operaatio vasektomia loppujen lopuksi on, se olisi tehty jo 25-vuotiaana ennen lapsia eikä vasta 33-vuotiaana lasten jälkeen.

Suosittelenkin miehille tätä tapaa, jos on ns satavarma ettei halua lapsia. Ei ole todellakaan mitään pelättävää hommassa, nopea toimenpide joskin kassit saattaa ompeleineen olla arat viikon parin ajan. Tämän jälkeen vehkeet toimivat kuin ennen leikkausta ja lasti lentää samalla tavalla kuin ennenkin. Sitä en tiedä saako alle kolmekymppisenä (KVG & vaivannäkö auttaa tässäkin)

Olen ollut elämäni aikana kaksi kertaa vakavassa suhteessa. Kummallekin miehelle olen ilmoittanut, että aborttia en voi tehdä. Ensimmäisessä suhteessa se olin minä, jolle ajatus lapsesta oli hyvin kaukainen, ahdistava ja pelottava. Oltiin vain parikymppisiä. Mies kuitenkin toivoi lapsia tulevaisuudessa ja hänestä vahinkokaan ei olisi ollut paha. Koska minä en ollut varma mutta en halunnut sulkea mahdollisia lapsia pois tulevaisuudessa, niin käytimme minun niin vaatiessa tunnollisesti ehkäisyä. Nykyinen mieheni kunnioittaa sekä minua että itseään sen verran, että laittoi tosiaan piuhat kiinni. Hän ei missään tapauksessa halua lapsia ja vahinkoja meistä ei kumpikaan toivo, sillä abortti ei edelleenkään ole minulle vaihtoehto ja lapsi ei enää tässä iässä olisi minulle katastrofi mutta suhteellemme kyllä. Minulla on vielä mahdollisuus hankkia lapsia, jos siltä myöhemmin tuntuu. Sekä mieheni että minä tiedämme tilanteen ja näillä mennään. Kumpikaan ei ole joutunut luopumaan omasta tahdostaan tai toiveistaan. Seitsemän vuotta olen joka päivä valinnut mieheni tietoisena tilanteesta.

No otsikointi vähän väärä, koska eihän kukaan ketään löysään hirteen pakota. Olet siinä vapaaehtoisesti ollut ja myötäillyt hänen toiveita. 

Seuraavaksi hän tulee vastaan kaupungilla lykkien lastenvaunuja ja sinä palaamassa jälleen kerran kamalilta tinder-treffeilta kotiisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille näyttää edelleen olevan ylivoimaisen vaikeaa myöntää, että on suuren luokan kieroutta jättää ehkäisy pois ilman mitään sanomisia.

Luitko yhtään ainutta viestiä vai puratko vaan kiukkuasi omasta saamattomuudestasi?

Yleinen mielipide näytti olevan, että miehen kusetus asiassa=väärin, naisen kusetus asiassa=väärin.

Tyhmä olet ollut, jos olet kusettavan naisen ristiksesi ottanut. Lähde menemään ja vapauta penskat myrkystäsi.

Katsoppas vähän niitä ala/yläpeukutusten määrää liittyen naisen isukiksi kusetukseen vs miehen lapsettomuusjahkailuun. Aivan kuin olisin näkevinäni noissa peukutuksissa aivan toista trendiä kuin se miten väität asian olevan.

Kun olet niin hyvä ihmisasiantuntija näemmä, niin kerrohan kuinka etukäteen voi edes aavistaa että toinen lähtee tuolle tielle eli jättää mitään sanomatta ehkäisyn pois? Luulisi että koulutettuun muuten fiksuun naiseen voisi luottaa tuollaisessa asiassa? Erityisesti kun sanoin hänelle "jos haluat lapsen, saat etsiä uuden miehen" - ei kelvannut tämä vaihtoehto vaan piti meikäläinen pistää isukiksi väkisin.

Toki, tuossa vaiheessa olisin itsekin lähteä tieheni mutta en vaan uskonut että tuo lumppu pystyy tämän luokan petokseen.

Ja kyllä, lähden heti kun lapset ovat tarpeeksi isoja kestämään sen. Eikös olekin hienosti nainen hoitanut asian, sai lapsilleen hyvinkin vastuuntuntoisen suorittajaisukin. Varmaan lapset olisivat halunneet sellaisen joka myös välittää heistä. Joskus kerron lapsilleni suoraan tästä asiasta, ehkä sitten ymmärtävät miksi isi ei koskaan halunnut tehdä mitään heidän kanssaan tai mennä yhdessä perheenä tms, miksi isi oli niin tasaisen muodollinen äitiä kohtaan jne. Jostain syystä rouvaa ei ole kiinnostanut eron ottaminen, asiallahan ei ole mitään tekemistä minun +100 000 E vuositulojen kanssa...

Kuule, jos mies ei halua isäksi, siihen on yksinkertainen keino, eikä tarvitse seksiäkään lopettaa. Senkun laittaa piuhat kiinni. Mutta jos on tarkoitus roikottaa parisuhteessa naista, jonka kanssa ei kuitenkaan lapsia halua, mutta mahdollisesti ajattelee että jonkun "paremman" kanssa joskus myöhemmin voisi ehkä niitä lapsia halutakin, toimii kuten sinä. Siinä on vaan se vaara, että jos nainen on yhtä pipi päästään kuin sinä, niin hän voi huijata ehkäisyn olevan kunnossa. Täytyy sanoa että teillä on vakka kantensa valinnut. Onnittelut valitsemallenne tielle. Lapsi parkoja vain käy sääliksi.  t. ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille näyttää edelleen olevan ylivoimaisen vaikeaa myöntää, että on suuren luokan kieroutta jättää ehkäisy pois ilman mitään sanomisia.

Luitko yhtään ainutta viestiä vai puratko vaan kiukkuasi omasta saamattomuudestasi?

Yleinen mielipide näytti olevan, että miehen kusetus asiassa=väärin, naisen kusetus asiassa=väärin.

Tyhmä olet ollut, jos olet kusettavan naisen ristiksesi ottanut. Lähde menemään ja vapauta penskat myrkystäsi.

Katsoppas vähän niitä ala/yläpeukutusten määrää liittyen naisen isukiksi kusetukseen vs miehen lapsettomuusjahkailuun. Aivan kuin olisin näkevinäni noissa peukutuksissa aivan toista trendiä kuin se miten väität asian olevan.

Kun olet niin hyvä ihmisasiantuntija näemmä, niin kerrohan kuinka etukäteen voi edes aavistaa että toinen lähtee tuolle tielle eli jättää mitään sanomatta ehkäisyn pois? Luulisi että koulutettuun muuten fiksuun naiseen voisi luottaa tuollaisessa asiassa? Erityisesti kun sanoin hänelle "jos haluat lapsen, saat etsiä uuden miehen" - ei kelvannut tämä vaihtoehto vaan piti meikäläinen pistää isukiksi väkisin.

Toki, tuossa vaiheessa olisin itsekin lähteä tieheni mutta en vaan uskonut että tuo lumppu pystyy tämän luokan petokseen.

Ja kyllä, lähden heti kun lapset ovat tarpeeksi isoja kestämään sen. Eikös olekin hienosti nainen hoitanut asian, sai lapsilleen hyvinkin vastuuntuntoisen suorittajaisukin. Varmaan lapset olisivat halunneet sellaisen joka myös välittää heistä. Joskus kerron lapsilleni suoraan tästä asiasta, ehkä sitten ymmärtävät miksi isi ei koskaan halunnut tehdä mitään heidän kanssaan tai mennä yhdessä perheenä tms, miksi isi oli niin tasaisen muodollinen äitiä kohtaan jne. Jostain syystä rouvaa ei ole kiinnostanut eron ottaminen, asiallahan ei ole mitään tekemistä minun +100 000 E vuositulojen kanssa...

Kuule, jos mies ei halua isäksi, siihen on yksinkertainen keino, eikä tarvitse seksiäkään lopettaa. Senkun laittaa piuhat kiinni.

Mun mielestä ei voi aatella, että ainoo keino ehkäistä ois laittaa piuhat kiinni, koska joskus mieli saattaa muuttua ja sitten edessä olisi uusi operaatio. Miksi ei voi käyttää vain tavallista ehkäisyä, jos lapsi ei olisi maailmanloppu vahingon sattuessa? Avainsanana vahinko, koska huijaushan tuhoaa kaiken, parisuhteen, luottamuksen, kunnioituksen, kaiken. Mun kaverilla oli pitkään, ettei halua lapsia, mutta ei käynyt sterilisaatiossa (nainen), koska tiesi, että mieli voi muuttua ja se myös muuttui. Miksi on väärin sanoa, että ei halua lapsia ja siksi ehkäisy, mutta jos elämäntilanteet ja ihminen muuttuu niin voi syntyä se halu. On olemassa kierukka, ehkäisylaastari, pillerit, kondomi, pessaari ym. niin miksi on väärin käyttää noita, jos ei halua lapsia, ja luottaa siihen, mitä oma puoliso sanoo, jos yhteisesti on valittu ehkäisyksi jokin naisen käyttämä ehkäisymenetelmä? Ei se, ettei steriloi itseään, ole minusta toisen roikottamista tai paremman etsimistä. Saahan ihminen kasvaa ja kypsyä ja muuttaa mielipidettään perheen perustamisesta. Suuntaan ja toiseen. Lapsi on niin henkilökohtainen asia ja se toive tulee sydämestä tai on tulematta. Kukaan ei voi olla täysin varma, mitä sydän sanoo viiden vuoden päästä. Tuolla logiikalla kaverini olisi tehnyt väärin miestään kohtaan, kun ei käynyt steriloitavana ja oisi vain roikottanut tätä mukana. Tän miehen kanssa se lapsi lopulta tuli eli ei kumppanikaan vaihtunut. Lopulta molemmat halusivat, vaikka aluksi kumpikaan ei halunnut. Ei ole väärin muuttaa sitä, mitä tuntee.

Mies/nainen jos ET halua lapsia mene steriloitavaksi tai kerro suoraan, että haluat niitä, mutta jonkun toisen kanssa.

Ukot vaan kusettaa ja pitää naista/panopuuta kunnes/jos löytää haluamansa unelmanaisen jonka vie vihille ja täräyttää siemenet itämään. Mä olin yli 10 vuotta vaan  tyttöystävä ja en välttämättä enää  saa lapsia :( enkä ole tavannut uutta kumppaniakaan toisin kuin mies alle vuosi erosta naimisiin ja vuoden päästä mukulaa pukannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutulta, olin samassa tilanteessa reilu viisi vuotta sitten. 8 vuotta avoliitossa, kokoajan pahempia ja pahempia riitoja liittyen siihen että mies ei tiennyt haluaako lapsia ja ainakaan ei vielä ja kuulosti kokoajan enemmän ja enemmän siltä että ei koskaan. Oltiin jo päälle kolmekymppisiä. Sitten yksi tosi paha itkuriita aiheesta, sovintoseksiä ja tulin raskaaksi. Mies tiesi siis hyvin että ehkäisynä käytetään kumia, olin joutunut terveydellisistä syistä lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn jo ehkä vuosi takaperin. Kun raskaustesti tehtiin, mies oli heti ihan valmis ja alkoi suunnitella lapselle nimeä. Nyt meillä on kaksi alle 5-v lasta ja mies on myöntänyt olleensa väärässä. Itseäni ottaa joskus vieläkin pannun se että monta vuotta meni tosi kireissä tunnelmissa, lasten hankkimisesta ei oikein voinut edes keskustella järkevästi kun mies vaan ahdistui. Itse olin ihan hajalla tilanteesta. Nyt tyyppi on mitä parhain ja luontevin isä ja olisi esim. ekan lapsen jälkeen ollut heti valmis tekemään toisenkin. Miehet on joskus vaan niin epävarmoja ja lapsellisia, naiset osaa suhtautua lasten hankkimiseen jotenkin luontevammin ja varmemmin. Tsemppiä sulle, i feel you!

Eihän tuostakaan vielä tiedä, miten teille lopulta käy. Toivottavasti kukaan ei saa tästä tarinasta mitään ideoita, vaan olisi tuollaisissa riitatilanteissa normaaliakin tarkempi ehkäisyn suhteen. Ei ole lapselle oikein syntyä keskelle myrskyä.

Kukaan ei tiedä miten "lopulta käy" mutta ihanat lapset saatiin ja mieskin on kokoajan tuntunut juuri oikealta. Se mitä itse kokoajan noina riita-aikoina olin kaivannut oli avointa keskustelua asiasta. Jokaisella on yhtälailla oikeus haluta ja olla haluamatta lapsia. Asiaa ei mielestäni tarvitse edes erityisemmin perustella. Pitkässä parisuhteessa se oma kanta pitää kuitenkin pystyä toiselle kertomaan. Minua ärsytti tuolloin myös suunnattomasti se että mies oli luvannut huolehtia ehkäisystä mutta toisinaan sanoi että ei me sitä nyt tarvita. Silti ei ollut yhtään valmis edes siihen että annetaan lapsen tulla jos on tullakseen. Tosi vastuutonta ja epämääräistä siis. Olin myös ihan varma etten tulisi vahingossa raskaaksi, mutta toisin kävi. Kuten varmasti tosi monet naiset, pelkäsin myös että raskaaksi tulemisen kanssa olisi ongelmia ja joutuisi jotain hoitoja harkitsemaan. Löysä hirsi on varsin osuva ilmaus..

Etpä sinäkään kovin vastuullisesti käyttäytynyt.

Enpä kai, mutta tiesin kokoajan että meistä tulisi hyvä perhe ja että jos mies vetäisi päänsä perseestä niin hänkin sen näkisi-kuten myöhemmin on todistettu. Otin tietty joka ehkäisemättömällä kerralla tavallaan riskin päätyä yksinhuoltajaksi tai muuten vain toimimattoman perhehelvetin osaseksi. Onneksi riski ei toteutunut vaan kaikki kääntyi parhain päin ja ollaan nykyisin oikein ällöttävän onnellisia.

Tämä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta kun asiaa pohditaan palstalla.

Ensinnäkin lapset ovat aina yhteinen päätös ei pelkästään toisen.

Ehkäisyn pois jättäminen ilman sopimusta on aina huono juttu suhteelle. Tällä palstalla huomaa, että jotkut perustavat perheen omalla päätöksellä ja sitten ihmettelevät, jos toinen ei innostu lapsista. Kaikki eivät halua lapsia ja se pitää hyväksyä. Osa miehistä kasvaa aikuiseksi myöhemmin ja haluaa lapsetkin myöhemmällä iällä ja sekin pitää sallia.

Joskus olen huomannut, että monet nuoret parit seurustelevat pitkään, mutta perhe perustetaan toisen kanssa. Yleensä perhe halutaan perustaa sen oikean kanssa ... Ei väärän.

Vierailija kirjoitti:

Mies/nainen jos ET halua lapsia mene steriloitavaksi tai kerro suoraan, että haluat niitä, mutta jonkun toisen kanssa.

Ukot vaan kusettaa ja pitää naista/panopuuta kunnes/jos löytää haluamansa unelmanaisen jonka vie vihille ja täräyttää siemenet itämään. Mä olin yli 10 vuotta vaan  tyttöystävä ja en välttämättä enää  saa lapsia :( enkä ole tavannut uutta kumppaniakaan toisin kuin mies alle vuosi erosta naimisiin ja vuoden päästä mukulaa pukannut.

Tuolla logiikalla se mun kaveri ja miehensä ei ois voineet saada lapsia, jos kaveri olisi mennyt steriloitavaksi. Tosin eivät ehkä ois tehneet, kun hän oli lapseton alle 30v. Mieheltä sterilointia ei olis voinut vaatia, koska hänen ei oli kevyempi, sellainen ehkä. Kaverini, siis nainen, ei oli ehdottomampi, mutta lopulta heidän mieli muuttui. Minusta ei ole väärin, että mieli muuttuu ja tunteet elää ja yksilö muuttuu ja kasvaa. Se on elämää. Mäkin muuten luulin pitkään, etten halua lapsia. Elin avoliitossa, jossa ei ollut suurta tunnetta. Mä luulin, ettei sellaista olekaan. Erosimme ja tapasin aviomieheni ja hänen kanssaan haluan perheen ja kaiken. Suuri rakkaus sytytti sen halun. Entiselle avopuolisolleni taisi käydä samoin. Hänkin löysi todellisen rakkauden ja kun ihan kavereina kuulumisia kysellään pari kertaa vuodessa niin on heillä ajatuksena lapsia, vaikka hänelläkään ei meidän aikana niitä ollut. Kumpikaan ei roikottanut toista. Kumpikin luuli, että tällaista on suhde. Kumpikaan ei vain tiennyt, millaista on olla sen oikean kanssa. Niinkin voi käydä, eikä se ole kenenkään vika.