Lue keskustelun säännöt.
Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
18.06.2016 |
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa nyt vaan ehkäisy pois vähin äänin ja OHO!
Vierailija kirjoitti:
Jaa nyt vaan ehkäisy pois vähin äänin ja OHO!
Tuo sinun olisi pitänyt tehdä jo 8 vuotta, (no okei 6 vuotta)sitten!
Ootko ap Tampereelta?
Jäi vaan mieleeni yksi mies keneltä ostin yhden tuotteen ja hän toi sen minulle kotiini. Alkoi kovin tyrkyttämään seuraansa ja kertoi halustaan saada tapailla minua ja vaikka mitä.
Kävi ilmi, että hän oli varattu ja katselivat tuolloin omaa asuntoa ja kertoili minulle viestein, että haluaa vaan matkustella ja ei välttämättä tahdo ikinä lapsia.
Jäi siksi mieleen, koska mua harmitti hänen naisensa puolesta, mietin tiesiköhän nainen lainkaan ettei pitkä avoliitto, yhteisasuminen ja yhteisen asunnon osto tarkoitakaan tulevaisuudessa myös lapsia yms.
Naisena myös aavistin, että todennäköisemmin tuo nainen haluaa lapsia joskus ja silloin tuo suhde kariutuu.
Itse en aio enää lapsia hankkia (ovat isoja jo) ja tein tuolle miehelle selväksi etten ala mihinkään varatun kanssa. Hän koki turvalliseksi valinnaksi jatkaa avoliittoaan järkisyistä, mutta ei ollut ajatellut tulevaa kun omasta puolestaan. En sanonut mitään. Mietin vain kuinka surullista on kun naiselta kuluu vuosia hukkaan tuollaisen vuoksi jos mies ei halua lapsia ja nainen haluaa (toki myös päinvastoin ). On todella keljua jos toinen muuttaa mieltään kesken suhteen, mutta on myös heitä, ketkä eivät ole puhuneet näitä asioita selväksi. On hyvin tärkeää puhua noista asioista suhteen alkupuolella ja sopia jotain ja hyvin tärkeää, että siihen sovittuun voi myös luottaa (eri asia jos päätöksen muuttaa sairaus tmv mikä ei ole oma valinta).
Olet tuon tietämäni miehen puoliso tai jonkun muun ( kaikki vaan aloituksessa täsmäsi heihin, mutta en epäile etteikö vastaavanlaisessa tilassa olevia parisuhteita olisi Suomessa useita) niin toivotan voimia ja nyt jos koska kannattaa toimia ihan tasan sen mukaan mikä itsestä tuntuu parhaalta. Niin ettet tule katkeraksi kun et antanut itsellesi mahdollisuutta.
Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet saada perhe ja mies kenen kanssa sen perheen perustaa ja kenen kanssa jaatte samat toiveet ja odotukset parisuhteelta ja elämästä. :)
Toki voi miehesi paineen alla taipua perheenkin perustamiseen, mutta sitä ei voi tietää onko se sitten kuinka kantava voima ja kannattaako se.
Tärkeintä on kuunnella nyt omaa sydäntä ja mennä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos mies on kahden vaiheilla vuosia tai jopa uskoo haluavansa mutta elämä ja vuodet muuttavat mieltä. Petollisuus on väärin, mutta jos tunne asian suhteen elää ja muuttuu lopulta päätyen päätökseen, että ei lapsia niin ei se kai ole väärin. Se on reilua myöntää se, kun tunteille kukaan voi mitään. Todella ikävä tilanne mutta ei välttämättä miehen ilkeyttä vaan aitoa mielipiteen muokkautumista.
Kuinkahan kauan mies olisi ollut asiasta hiljaa ja tuhlannut aloittajan aikaa ellei ap olisi ottanut asiaa ns. vahingossa esille?
Totta tuokin. Ajattelin jos asia ei ole pyörinyt mielessä vähään aikaan ja kun asia tuodaan esille konkreettisesti niin sisäinen tunne sanoikin ei ja siitä vasta ymmärtää lopullisen kantansa. Jos mies on tiennyt mutta ei kertonut, on se väärin ja tuomittavaa kyllä.
Sitten haluun ottaa kantaa näihin tahallaan miehensä isäksi huijanneisiin joista on pari viestiä. Se on vastenmielistä ja kammottavaa, kuka niin tekee, ei koskaan saa hyvää liittoa vaan joutuu tietämään itse huijanneensa puolisoaan. Iljettävää toimintaa ja vastenmielisiä ihmisiä sellaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ja kyllä, lähden heti kun lapset ovat tarpeeksi isoja kestämään sen. Eikös olekin hienosti nainen hoitanut asian, sai lapsilleen hyvinkin vastuuntuntoisen suorittajaisukin. Varmaan lapset olisivat halunneet sellaisen joka myös välittää heistä. Joskus kerron lapsilleni suoraan tästä asiasta, ehkä sitten ymmärtävät miksi isi ei koskaan halunnut tehdä mitään heidän kanssaan tai mennä yhdessä perheenä tms, miksi isi oli niin tasaisen muodollinen äitiä kohtaan jne. Jostain syystä rouvaa ei ole kiinnostanut eron ottaminen, asiallahan ei ole mitään tekemistä minun +100 000 E vuositulojen kanssa...[/quote]
Et ole hyvä isukki lapsillesi, älä luulekaan. Toimi ryhdikkäästi ja eroa siitä "lumpusta" vaimostasi, niin hän saattaa löytää lämpimämmän ihmisen rinnalleen, ja lapset saattavat saada paremman isähahmon tilallesi.
Älä missään vaiheessa sitten myöhemmällä iällä valita kylmistä lapsistasi, jotka eivät halua olla tekemisissä kanssasi - olet nimittäin matkalla yksinäistä vanhuutta kohden. Muista, että sinä et heitä halunnut, eivätkä he halua myöhemmin sinua, vaikka oma mielesi olisikin muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Eli edelleen nassauttelet lumppuasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Eli edelleen nassauttelet lumppuasi?
Ja maksat elarit tuplana.
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.
Ymmärsitkö yhtään äsken lukemaasi? Olisin käyttänyt huomattavasti järeämpää keinoa kuin kondomi, jos olisin osannut aavistaa että hän pettää luottamuksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen nassauttelet lumppuasi?
Enpä juuri. Nykyään vähät seksuaaliset tarpeet hoituvat nettipornon kera. Liian vaivalloista säätää huorien tai irtosuhteiden kanssa.
Ei ap:n mies varmaan tahallaan ole vedättänyt. On saattanut oikeasti ajatella haluavansa lapsia "sitten joskus". Itsekin ajattelin näin parikymppisenä. Kuvittelin oikeasti, että olisin äiti 25-30 -vuotiaana. En ollut, enkä halunnut olla. Monet puhuivat biologisesta kellosta, minulla sellainen ei ole tikittänyt.
Sain kuitenkin lapsen 34-vuotiaana ja nyt olen kahden ihanan lapsen äiti. En tiedä, mitä olisin tehnyt tai sanonut, jos minulla olisi ollut painostava puoliso aikaisemmin. Ehkä olisin todennut, etten haluakaan lapsia, koska sellainen tunne ei ollut vahvistunut (kuvitelmistani huolimatta). Vaikea tietysti tietää, kauanko ap:n mies on ajatusta hautonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.
En ole se, kenelle vastasit, enkä myöskään samoilla linjoilla hänen kanssa, esim. toisen lapsen tekeminen harkitusti tuollaiseen tilanteeseen, ei ole fiksua. Olisi pitänyt lähteä avioliitosta, jos ei enää ole mitään tunnetta paitsi halveksuntaa vaimoaan kohtaan. Mutta ei minusta miehen velvollisuus ole vakiintuneessa suhteessa, esim. nyt vaikka avioliitto, käyttää kondomia jos on yhteisellä päätöksellä sovittu pillereistä ehkäisymuotona. Ihmisen täytyy voida luottaa puolisoonsa. Jos ei luota vaan haluaa tuplaehkäisyn niin voi samoin tein erota, koska mitä on liitto ilman luottamusta - ei mitään. Pillerit voivat pettää ja siinä on harkittu riskin mahdollisuus aina. Tällöin vastuu on yhteinen. Mutta minusta jos toinen tietoisesti yrittää raskaaksi toisen selän takana, eikä käytä yhteisesti sovittua ehkäisyä, on tämä raskaaksi yrittävä todella kammottava ihminen, jollaisia kohtaan en osaa tuntea kuin juurikin halveksuntaa. Pettää oman puolisonsa niin pahasti. Ei sellaiselle ihmiselle löydy edes sanoja. Mutta ei miehet voi kaikki ruveta epäilemään puolisoaan, koska silloinhan olisi avioliitto ilman luottamusta. Minä en ainakaan pystyisi jatkamaan avioliittoa, jossa mieheni epäilisi minun systemaattisesti huijaavan häntä. Mitä meillä enää sitten olisi jäljellä? Ei mitään. Me käytämme kondomia ehkäisynä, koska hormonivalmisteet ei oikein sovi mulle ja toisaalta on helpompi alkaa yrittää lasta, kun ei ole mitään hormonijuttuja elimistössä, sen kuin vain jättää kondomin pois. Käänteisesti asia olisi niin, että minä epäilisin, että mieheni huijaa ja tekee nuppineulalla reikiä kondomeihin ja siksi hakisin pillerit. En tietenkään epäile, eikä miehenkään tarvitse puolisoaan epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen nassauttelet lumppuasi?
Enpä juuri. Nykyään vähät seksuaaliset tarpeet hoituvat nettipornon kera. Liian vaivalloista säätää huorien tai irtosuhteiden kanssa.
Kuulostat kyllä todella uskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Anteeksi nyt, mutta mitä helvetin välilä sillä on, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan yhtä helppoa / vaikeaa se on pistää lusikat jakoon. Okei avioerossa pitää vielä postittaa (tai skannata s-postin liitteenä) myös, mutta eipä tuo nyt iso vaiva ole.
Ap joutuisi jakamaan kaiken tuon kusettajan kanssa, jos olisi naimisissa. Nyt saa itse ostamansa tavarat itselleen. Avioero on juridisesti aivan eri asia kuin avoero. Tämä on nyt ap:n kannalta hyvä juttu.
Vuosien tuhlaaminen toisen elämästä on temppu, joka pitäisi kriminalisoida. Tekisin vähintään salaa pennun äijälle ja kiskoisin elarit, hihhih. Mitäs meni lupaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.
En ole se, kenelle vastasit, enkä myöskään samoilla linjoilla hänen kanssa, esim. toisen lapsen tekeminen harkitusti tuollaiseen tilanteeseen, ei ole fiksua. Olisi pitänyt lähteä avioliitosta, jos ei enää ole mitään tunnetta paitsi halveksuntaa vaimoaan kohtaan. Mutta ei minusta miehen velvollisuus ole vakiintuneessa suhteessa, esim. nyt vaikka avioliitto, käyttää kondomia jos on yhteisellä päätöksellä sovittu pillereistä ehkäisymuotona. Ihmisen täytyy voida luottaa puolisoonsa. Jos ei luota vaan haluaa tuplaehkäisyn niin voi samoin tein erota, koska mitä on liitto ilman luottamusta - ei mitään. Pillerit voivat pettää ja siinä on harkittu riskin mahdollisuus aina. Tällöin vastuu on yhteinen. Mutta minusta jos toinen tietoisesti yrittää raskaaksi toisen selän takana, eikä käytä yhteisesti sovittua ehkäisyä, on tämä raskaaksi yrittävä todella kammottava ihminen, jollaisia kohtaan en osaa tuntea kuin juurikin halveksuntaa. Pettää oman puolisonsa niin pahasti. Ei sellaiselle ihmiselle löydy edes sanoja. Mutta ei miehet voi kaikki ruveta epäilemään puolisoaan, koska silloinhan olisi avioliitto ilman luottamusta. Minä en ainakaan pystyisi jatkamaan avioliittoa, jossa mieheni epäilisi minun systemaattisesti huijaavan häntä. Mitä meillä enää sitten olisi jäljellä? Ei mitään. Me käytämme kondomia ehkäisynä, koska hormonivalmisteet ei oikein sovi mulle ja toisaalta on helpompi alkaa yrittää lasta, kun ei ole mitään hormonijuttuja elimistössä, sen kuin vain jättää kondomin pois. Käänteisesti asia olisi niin, että minä epäilisin, että mieheni huijaa ja tekee nuppineulalla reikiä kondomeihin ja siksi hakisin pillerit. En tietenkään epäile, eikä miehenkään tarvitse puolisoaan epäillä.
Kyllä, tuo pätee normaaleihin miehiin ja parisuhteisiin. Tuo provo, joka kutsuu naistaan lumpuksi ei ole normaali mies ja hänen olisi pitänyt käyttää kondomia _aina_. Tuollaiset ihmiset eivät saisi todellakaan lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, lähden heti kun lapset ovat tarpeeksi isoja kestämään sen. Eikös olekin hienosti nainen hoitanut asian, sai lapsilleen hyvinkin vastuuntuntoisen suorittajaisukin. Varmaan lapset olisivat halunneet sellaisen joka myös välittää heistä. Joskus kerron lapsilleni suoraan tästä asiasta, ehkä sitten ymmärtävät miksi isi ei koskaan halunnut tehdä mitään heidän kanssaan tai mennä yhdessä perheenä tms, miksi isi oli niin tasaisen muodollinen äitiä kohtaan jne. Jostain syystä rouvaa ei ole kiinnostanut eron ottaminen, asiallahan ei ole mitään tekemistä minun +100 000 E vuositulojen kanssa...
Et ole hyvä isukki lapsillesi, älä luulekaan. Toimi ryhdikkäästi ja eroa siitä "lumpusta" vaimostasi, niin hän saattaa löytää lämpimämmän ihmisen rinnalleen, ja lapset saattavat saada paremman isähahmon tilallesi.
Älä missään vaiheessa sitten myöhemmällä iällä valita kylmistä lapsistasi, jotka eivät halua olla tekemisissä kanssasi - olet nimittäin matkalla yksinäistä vanhuutta kohden. Muista, että sinä et heitä halunnut, eivätkä he halua myöhemmin sinua, vaikka oma mielesi olisikin muuttunut.
YKSINÄISTÄ vanhuutta,mikä vitsi! Katsohan mikä valtava joukko on vanhuksia joita omat lapset eivät käy koskaan katsomassa.
Mies on muodollisuudestaan huolimatta saattanut toisen lapsen maailmaan lumppunsa kanssa.