Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
18.06.2016 |
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
Eihän mies vieläkään täysin kieltänyt. Hän ei ole vielä varma...
Nyt otat niskasta kiinni ja pakotat jätkän sanomaan kyllä tai ei. Etkä uhkaile sillä, että löhdet jos et saa lasta. Moni mies on suostunut lapseen uhkauksen alla ja moni nainen sitten pettynyt, kun mies ei olekaan unelma isä. Ehkä häviääkin kuvioista..
Suht kylmää sultakin sanoa, että 8 vuotta olit turhaan miehen kanssa. Ihan kuin lapsi olisi palkinto tuon miehen kanssa vietetystä ajasta. Miehestä viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosien tuhlaaminen toisen elämästä on temppu, joka pitäisi kriminalisoida. Tekisin vähintään salaa pennun äijälle ja kiskoisin elarit, hihhih. Mitäs meni lupaamaan!
Sitä "tuhlaamista" olisi vaikea määritellä oikeudessa,hieno suhde ei ollutkaan sitä mitä piti ja kenen mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo pätee normaaleihin miehiin ja parisuhteisiin. Tuo provo, joka kutsuu naistaan lumpuksi ei ole normaali mies ja hänen olisi pitänyt käyttää kondomia _aina_. Tuollaiset ihmiset eivät saisi todellakaan lisääntyä.
Jos tämä on sinulle provo, niin minulle tämä on raakaa todellisuutta. Capiish? Se että sinä et tunne kaltaisiani unohdus-kusetettuja miehiä tai sellaisia jotka eivät viitsi ääneen sanoa asiasta, ei tee meistä olemattomia tai epänormaaleja. Minä olisin erittäin mielelläni jäänyt ihan vapaaehtoisesti lisääntymättä, mutta kun ei niin ei. Ja usko tai älä, rakastin joskus vaimoani hyvinkin palvoen, ennen kuin hänestä tuli silmissäni kiero lumppu. Se ihminen johon piti eniten luottaa maailmassa...
Ainoa syy miksi siis olen tässä huushollissa on se omituinen vastuuntunto - lapsia tehty, niistä pitää huolehtia ainakin fyysisesti eikä lähteä kälppimään tiehensä ennen kuin ovat tarpeeksi isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo pätee normaaleihin miehiin ja parisuhteisiin. Tuo provo, joka kutsuu naistaan lumpuksi ei ole normaali mies ja hänen olisi pitänyt käyttää kondomia _aina_. Tuollaiset ihmiset eivät saisi todellakaan lisääntyä.
Jos tämä on sinulle provo, niin minulle tämä on raakaa todellisuutta. Capiish? Se että sinä et tunne kaltaisiani unohdus-kusetettuja miehiä tai sellaisia jotka eivät viitsi ääneen sanoa asiasta, ei tee meistä olemattomia tai epänormaaleja. Minä olisin erittäin mielelläni jäänyt ihan vapaaehtoisesti lisääntymättä, mutta kun ei niin ei. Ja usko tai älä, rakastin joskus vaimoani hyvinkin palvoen, ennen kuin hänestä tuli silmissäni kiero lumppu. Se ihminen johon piti eniten luottaa maailmassa...
Ainoa syy miksi siis olen tässä huushollissa on se omituinen vastuuntunto - lapsia tehty, niistä pitää huolehtia ainakin fyysisesti eikä lähteä kälppimään tiehensä ennen kuin ovat tarpeeksi isoja.
Sinulta juurikin esimerkiksi toivoisin vastauksen siihen että onko tämä kusetus tapahtunut omassa päässäsi vai onko vaimo sen myöntänyt ja jos on niin millainen keskustelu siitä silloin käytiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.
Ymmärsitkö yhtään äsken lukemaasi? Olisin käyttänyt huomattavasti järeämpää keinoa kuin kondomi, jos olisin osannut aavistaa että hän pettää luottamuksen...
Niin, miksi et ole hankkinut sitä vasektomiaa jo aikaisemmin, jos olet aina ollut varma kannastasi lapsiasiaan? Onhan sekin hölmöä, että jos oikea vahinko olisi tapahtunut, olisi kumppanisi joutunut käymään abortin läpi, kun asian olisi voinut hoitaa kannastaan varma osapuoli vetämällä letkut kiinni jo ennen yhtäkään vahinkoa. Meillä mies ei halua lapsia ja hän veti piuhansa kiinni. Selvä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo pätee normaaleihin miehiin ja parisuhteisiin. Tuo provo, joka kutsuu naistaan lumpuksi ei ole normaali mies ja hänen olisi pitänyt käyttää kondomia _aina_. Tuollaiset ihmiset eivät saisi todellakaan lisääntyä.
Jos tämä on sinulle provo, niin minulle tämä on raakaa todellisuutta. Capiish? Se että sinä et tunne kaltaisiani unohdus-kusetettuja miehiä tai sellaisia jotka eivät viitsi ääneen sanoa asiasta, ei tee meistä olemattomia tai epänormaaleja. Minä olisin erittäin mielelläni jäänyt ihan vapaaehtoisesti lisääntymättä, mutta kun ei niin ei. Ja usko tai älä, rakastin joskus vaimoani hyvinkin palvoen, ennen kuin hänestä tuli silmissäni kiero lumppu. Se ihminen johon piti eniten luottaa maailmassa...
Ainoa syy miksi siis olen tässä huushollissa on se omituinen vastuuntunto - lapsia tehty, niistä pitää huolehtia ainakin fyysisesti eikä lähteä kälppimään tiehensä ennen kuin ovat tarpeeksi isoja.
Mitä persettä tarkoittaa "capiish"?
Valitettavasti miehillä on kovin yleistä se, että vauvakuume tai oikeastaan halu saada lapsia iskee vasta nelikymppisenä. Pahimmillaan se toteutetaan uuden ja nuoremman naisen kanssa, kun eksä on lapseton nelikymppinen nainen katkerana. Tai sitten eroatte ja simpsalapim, mies haluaakin lisääntyä heti uuden rouvan kanssa.
Vaihtoehdot on, että annat miehelle hetken aikaa ja sitten nostat kytkintä, ellei lasta tipu. Tai lähdet nyt heti. Tai alat painostamaan miestä hienovaraisesti. Monet miehet syttyy vauvaan, kun semmoinen vaan puoliväkisin tulee. Tosin tuossa vaihtoehdossa on sitten niitä riskejä myös toiseen suuntaan eli mies oikeasti vihaa perhe-elämää.
Omasta elämästäni voin kertoa, että tapasin miehen, kun olin 31 ja mies 38. Miehellä oli 10 vuoden avioliitto takana ja tuo eksä olisi halunnut lapsen, mutta miehelle ehdoton no, no. Eksällä oli toki nuoruudesta yksi lapsi eli ei ollut täysin lapseton. Erosivat sitten (en liittynyt eroon mitenkään) ja vuosi tapaamisesta odotin jo yhteistä lasta. Mies sanoi, että tajusi toisella tapaamisella jo, että tulen haluamaan lapsia. Mietti sitä kuulemma muutaman päivän mielessään ja päätyi, että hänkin haluaa lapsia minun kanssani (no, ehkä se uusi rakkaus sytyttää, en nyt mikään superihminen ole...:)). Tosin sen verran mies sanoi varausta, että kaksi lasta, ei enempää. Kaksi tuli ja onnellisia ollaan yhdessä. Supermies lapsille, paljon parempi isänä kuin minä äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ihmissuhdevalitusketjuja yhdistää aina se, että otsikon subjektina on aina joku muu kuin aloittaja itse. Tässäkin "Mies piti" eikä "Minä roikuin". Milloin te oikein tajuatte, että olette itse vastuussa omasta elämästänne?
Vierailija kirjoitti:
Miten ne toisen ihmisen kanssa vietetyt 8 vuotta ovat menneet hukkaan, kun hän ilmoittaa että on muuttanut mielensä lasten suhteen? Onko se kohti lasten hankintaa eteneminen ollut ainoa asia, joka on tehnyt suhteesta merkityksellisen?
Itse olen avoliitossa, jossa mies ei tiedä haluaako lapsia. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että voin elää elämäni sellaisen ihmisen kanssa joka oikeasti tekee minut onnelliseksi. Elämänkumppani on se ykkösjuttu, lapset tulevat vasta sitten jos ovat tullakseen.
Jos on valmis katkaisemaan suhteen toisen haluttomuuteen hankkia lapsia: Entä jos puoliso ei voisikaan saada lapsia yrityksestä huolimatta? Lähtisitkö silloinkin?
Se että lapset eivät ole sinulle se ykkösjuttu ei tarkoita sitä että se ei voi olla sitä jollekin toiselle. ap on aina tiennyt haluavansa lapsia ja elänyt uskossa että mieskin haluaa. Lapset ovat niin suuri osa elämää ettei sitä voi hylätä vain siksi että puoliso on asiasta eri mieltä. Samaten tietysti lasten haluamattomuus - jos niitä ei oikeasti halua, on parempi etsiä sellainen elämänkumppani joka niitä ei myöskään halua. Tässä asiassa ei oikein voi tehdä kompromisseja, jos toinen ehdottomasti haluaa ja toinen ehdottomasti ei halua, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä eri teille. On väärin pakottaa toinen sellaiseen loppuelämän ratkaisuun jota toinen ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on näitä kohtia jolloin ymmärrän,että en oikeasti halua itse lapsia.Olen etsinyt syytä asiaan,mutta koska tämä juttu ei tunnu musta surulliselta,niin ehkä pitää vaan uskoa,että ei mulle tule sitä oman lapsen kaipuuta.
Mitä tulee ap sun tilanteeseen,niin ehkä olen samanlainen kuin miehesi.Yrittänyt odottaa lapsiunelmaa joka vaan ei tule.Mies ei ole halunnut luopua susta,se tuossa on takana ja sulle taas lapsi on tärkeämpi,kuin tuo suhde.Luulen,että sekin on voinut tuntua pahalta....mutta,onneksi sulla on aikaa.Elämässä harvoin menee asiat just kuten unelmoi,mutta kyllä mä uskon,että saat lapsen,koska se on sulle noin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Sinulta juurikin esimerkiksi toivoisin vastauksen siihen että onko tämä kusetus tapahtunut omassa päässäsi vai onko vaimo sen myöntänyt ja jos on niin millainen keskustelu siitä silloin käytiin?
Sanotaan nyt niin että pakotin hänet (ei-väkivaltaisesti ettei av-raati ala epäilemään omituisia) näyttämään syömättömät pilleriliuskat, kun aloin epäillä hänen olevan raskaana. Ei pahemmin voinut erehtyä epämääräisistä yllättäen tulleista "pakko päästä ökäämään"-hetkistä suoraan aamupalalta. Neljännellä kuukaudella pillereiden lopettamisen jälkeen oli sitten "napsahtanut".
Kysymys kuuluukin, miksi ei hävittänyt niitä liuskoja jos oli olevinaan niin ovela? Siitähän olisi voinut helposti väittää pillereiden pettäneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin. Eikä yhdelläkään miehellä ole oikeutta valehdella naiselle että tehdään vaan lapsi myöhemmin kun on oikea aika tietäen ettei halua koskaan lasta. Tällöin vie toiselta mahdollisuuden päättää haluaako lasta vai suhteen tämän miehen kanssa joka ei halua lapsia.[/quote]
Todennäköisesti mies on halunnut lapsia joskus, mutta ei ole pitänyt sen asian kanssa mitään kiirettä, koska miehet voivat tehdä lapsia vähän vanhempanakin (on halunnut miettiä asiaa). Eikä mies tuossa mitään valehdellut, kun hän sanoi, että ei ehkä haluakaan lasta. Hän oli varmastikin punninnut asiaa mielessään ja tullut siihen tulokseen, että hän ei olekaan isätyyppiä. Jos näin on, niin olisi tietysti ollut ap:n kannalta parempi, kun olisi avannut suunsa aikaisemmin:(
Kyllä kaikki järjestyy vielä parhain päin, tsemppiä ap:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on alkaa odottamaan mitä mies on mieltä joskus , muutenhan me kuoltais sukupuuttoon. Ainahan sattuu nk "vahinkoja". Lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämässä.
Vähintä mitä nainen voi tuossa tilanteessa on etsiä mies, joka haluaa isäksi eikä "unohtamalla" pakottaa ketään vastentahtoista miestä isäksi.
Ihan noin niin kuin terveellä järjellä ajatellen tämä voisi olla se paras ratkaisu? Vai vaatiiko liikaa vaivaa hoitaa asia oikein?
Mies voi hoitaa asian käyttämällä kondomia. Ehkäisy on sen vastuulla, joka ei halua lasta. Jos ei ota vastuuta, ei pidä valittaakaan. Paitsi jos nainen huumaa ja raiskaa miehen, mistä tuskin oli kyse.
Älä kiemurtele ja saivartele naisen vastuusta tällaisessa asiassa. Hän jätti pillerit (minun kustantamat) väliin vaikka piti olla yhteinen luottamus asiassa. Lisäksi mitä joidenkin naistuttujen kanssa olen joskus näistä asioista jutellut, he kokevat kumin käytön vakiintuneessa suhteessa "karmeaksi räveltämiseksi" ja suorastaan epäluottamukseksi heitä kohtaan.
Tietenkin olisin käynyt vasektomiassa ENNEN ekaa lasta jos olisin arvannut että nainen jättää pillerit väliin huolimatta yhteisestä sopimuksestamme. Kai nyt näin yksinkertaisessa asiassa _pitää_ pystyä _luottamaan_ toiseen? Kävin vasektomiassa toisen lapsen jälkeen, ettei tule enää niitä "unohduksia". Toisaalta, aivan turhan myöhäistä lopputuloksen kannalta...
(ai miksi en heti ensimmäisen lapsen jälkeen - tavallaan järkiratkaisu, toisilleen seuraa myöhemmin ja saan olla enemmän rauhassa kun puuhastelevat keskenään)
Älä ulise. Sinulla on oikeus ja velvollisuus käyttää kondomia seksissä taataksesi ettei sinusta tule isää. Turha itkeä kun tuota mahdollisuutta et käyttänyt.
En ole se, kenelle vastasit, enkä myöskään samoilla linjoilla hänen kanssa, esim. toisen lapsen tekeminen harkitusti tuollaiseen tilanteeseen, ei ole fiksua. Olisi pitänyt lähteä avioliitosta, jos ei enää ole mitään tunnetta paitsi halveksuntaa vaimoaan kohtaan. Mutta ei minusta miehen velvollisuus ole vakiintuneessa suhteessa, esim. nyt vaikka avioliitto, käyttää kondomia jos on yhteisellä päätöksellä sovittu pillereistä ehkäisymuotona. Ihmisen täytyy voida luottaa puolisoonsa. Jos ei luota vaan haluaa tuplaehkäisyn niin voi samoin tein erota, koska mitä on liitto ilman luottamusta - ei mitään. Pillerit voivat pettää ja siinä on harkittu riskin mahdollisuus aina. Tällöin vastuu on yhteinen. Mutta minusta jos toinen tietoisesti yrittää raskaaksi toisen selän takana, eikä käytä yhteisesti sovittua ehkäisyä, on tämä raskaaksi yrittävä todella kammottava ihminen, jollaisia kohtaan en osaa tuntea kuin juurikin halveksuntaa. Pettää oman puolisonsa niin pahasti. Ei sellaiselle ihmiselle löydy edes sanoja. Mutta ei miehet voi kaikki ruveta epäilemään puolisoaan, koska silloinhan olisi avioliitto ilman luottamusta. Minä en ainakaan pystyisi jatkamaan avioliittoa, jossa mieheni epäilisi minun systemaattisesti huijaavan häntä. Mitä meillä enää sitten olisi jäljellä? Ei mitään. Me käytämme kondomia ehkäisynä, koska hormonivalmisteet ei oikein sovi mulle ja toisaalta on helpompi alkaa yrittää lasta, kun ei ole mitään hormonijuttuja elimistössä, sen kuin vain jättää kondomin pois. Käänteisesti asia olisi niin, että minä epäilisin, että mieheni huijaa ja tekee nuppineulalla reikiä kondomeihin ja siksi hakisin pillerit. En tietenkään epäile, eikä miehenkään tarvitse puolisoaan epäillä.
Niin tulee näitä lukiessa monesti mieleen että kun on tullut sopimatta lapsi ja nainen on ollut pillereillä vastuussa ehkäisystä ja miehet kirjoittavat naisensa jättäneen tahallaan pillerit väliin ym, että onko tosiaan näin? Eli nainen on myöntänyt tämän myöhemmin tai todisteet muuten tästä olemassa? Koska kyllähän pillerit voivat oikeastikin pettää tai se unohdus voi olla ihan oikea unohdus, ja siinä tilanteessa olisi aika inhottavaa salaa mielessään miehen ajatella että tahallinen vahinko naiselta ja pahimmassa tapauksessa (niinkuin eräs kirjoittaja täällä) sitten purkaa halveksunta vaimoa kohtaan lapsiin.
Eli ovatko nämä miehet täällä keskustelleet asian vaimon kanssa ja vaimo oikeasti tahallaan hankkiutunut salaa raskaaksi vai onko se vain miehen omassa päässä muodostunut epäilys?
Tämä on aivan totta myös. Tarkoitin nimenomaan naisia, jotka todella systemaattisesti huijaavat. En heitä, jotka aidosti unohtavat, tulee raju vatsatauti eikä ole ymmärrystä siitä, että se voi heikentää pillereiden tehoa, pillerit pettävät muuten vaan ym. Nämä asiat ovat juurikin sen inhimillisen riskin piirissä ja niiden olemassaolo täytyy hyväksyä -sekä naisen että miehen.
Tämän yhden lumpuksi vaimoaan sanovan uskon olevan ihan provo, mutta yleisellä tasolla huijaaminen on halveksuttavaa. Ja siihen huijaamiseen sotketaan vielä viaton lapsikin niin se vasta onkin halveksuttavaa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä huijaamisen ideaa. Jos nainen (tai mies) halveksii puolisoaan niin paljon, että huijaa raskausasiassa niin miksi tällaisen ihmisen hän haluaa lapsensa isäksi tai äidiksi. Jos huijaisin miestäni tekemällä itte ne reiät kondomeihin niin silloinhan en kunnioittaisi häntä ollenkaan. Haluaisinko todella lapseni isäksi miehen, jota en kunnioita? Siksi en näe mitään logiikkaa näissä huijaamisjutuissa. Toisinaan on jopa viestejä, jossa kehotetaan siihen huijaamiseen ilman että se on sarkasmia tai kerrotaan, että on huijannut ja niihin viesteihin todella tulee yläpeukkujakin. Kuka ihme voisi sellaista yläpeukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä persettä tarkoittaa "capiish"?
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=Capish
Silloin kun halutaan alleviivata toisen vähä-äläyistä ymmärtämättömyyttä, kirjoitetaan parilla "i"-kirjaimella tai c vaihdetaan "k"-kirjaimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n mies varmaan tahallaan ole vedättänyt. On saattanut oikeasti ajatella haluavansa lapsia "sitten joskus". Itsekin ajattelin näin parikymppisenä. Kuvittelin oikeasti, että olisin äiti 25-30 -vuotiaana. En ollut, enkä halunnut olla. Monet puhuivat biologisesta kellosta, minulla sellainen ei ole tikittänyt.
Sain kuitenkin lapsen 34-vuotiaana ja nyt olen kahden ihanan lapsen äiti. En tiedä, mitä olisin tehnyt tai sanonut, jos minulla olisi ollut painostava puoliso aikaisemmin. Ehkä olisin todennut, etten haluakaan lapsia, koska sellainen tunne ei ollut vahvistunut (kuvitelmistani huolimatta). Vaikea tietysti tietää, kauanko ap:n mies on ajatusta hautonut.
Juurikin näin.
Meillä mies seurustelun alussa puhui lapsista ja mä olin päinvastaista mieltä. Viiden vuoden päästä mentiin naimisiin ja yhä olin kielteisellä kannalla lasten suhteen. Kaikkiaan ehdittiin olla yhdessä 8 vuotta, kun huomasin yks päivä, entäs nyt? Mietin sitä tunnetta viikon pari ja kerroin miehelle. En tiennyt mitä se fiilis meinas ja lähdettiin yhdessä työstämään sitä. Puoli vuotta meni ennenkuin pystyin myöntämään itselleni, että kyllähän se vaan sitä on, vauvapörinää..
Lähdettiin tuohon ajatusprosessiin hitaasta, koska olin niin monta vuotta ollut ehdottoman ei. Tuossa ajassa tosin olin ehtinyt käsitellä paljon asiaan liittyviä negatiivisia asioita. Mä olin ollut nuoresta likasta päävastuussa pienistä sisaruksistani. He olivat siinä vahvasti läsnä kuin omat lapset. (nykyäänkin)
Jos mies olisikin ollut nyt vastaan ajatusta, niin mun olisi ollut pakko hyväksyä se. Senkin takia edettiin hitaasti, meni lähes pari vuotta, kun tehtiin se lopullinen päätös.
Nyt on talossa pari teiniä ja ihania ovatkin. En mä mitään kadu. Mun piti tuo henkinen kasvuni kasvaa ja mies oli aivan upeesti tukena siinä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulta juurikin esimerkiksi toivoisin vastauksen siihen että onko tämä kusetus tapahtunut omassa päässäsi vai onko vaimo sen myöntänyt ja jos on niin millainen keskustelu siitä silloin käytiin?
Sanotaan nyt niin että pakotin hänet (ei-väkivaltaisesti ettei av-raati ala epäilemään omituisia) näyttämään syömättömät pilleriliuskat, kun aloin epäillä hänen olevan raskaana. Ei pahemmin voinut erehtyä epämääräisistä yllättäen tulleista "pakko päästä ökäämään"-hetkistä suoraan aamupalalta. Neljännellä kuukaudella pillereiden lopettamisen jälkeen oli sitten "napsahtanut".
Kysymys kuuluukin, miksi ei hävittänyt niitä liuskoja jos oli olevinaan niin ovela? Siitähän olisi voinut helposti väittää pillereiden pettäneen.
Niin olisikin. Edelleen kiinnostaisi tietää millä tavalla on sitten puolustellut sitä pillereiden jättämistä pois? Aika jäätävä teko kuitenkin ja jäänyt siitä todistetusti kiinni.
Tästä vaan läpi kuultaa se, ettei pariskunnalla ole oikein henkistä suhdetta toisiinsa. Asioista ei ole keskusteltu. Suhdetta pidetään yllä olettamuksilla toisen odotuksista.
Vierailija kirjoitti:
Niin olisikin. Edelleen kiinnostaisi tietää millä tavalla on sitten puolustellut sitä pillereiden jättämistä pois? Aika jäätävä teko kuitenkin ja jäänyt siitä todistetusti kiinni.
"koska mä halusin lasta niin paljon ja sä et vaan lämmennyt ajatukselle, olen jo kolmekymppinen ja nyt alkoi olla aika tehdä asialle jotain oikeasti..." - jokseenkin noin tiivistettynä. Olin muuten aika raivona ja ainoa kerta kun koskaan olen meinannut lyödä elämässäni naista oli todella lähellä mutta on vaan tiettyjä asioita joita ei tehdä tässä maailmassa ja yksi on raskaana olevan naisen piekseminen.
Myönnetään, toisen tein vapaaehtoisesti mutta vain kaveriksi tuolle ensimmäiselle. Ei olisi tullut toista ilman ensimmäistäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulta juurikin esimerkiksi toivoisin vastauksen siihen että onko tämä kusetus tapahtunut omassa päässäsi vai onko vaimo sen myöntänyt ja jos on niin millainen keskustelu siitä silloin käytiin?
Sanotaan nyt niin että pakotin hänet (ei-väkivaltaisesti ettei av-raati ala epäilemään omituisia) näyttämään syömättömät pilleriliuskat, kun aloin epäillä hänen olevan raskaana. Ei pahemmin voinut erehtyä epämääräisistä yllättäen tulleista "pakko päästä ökäämään"-hetkistä suoraan aamupalalta. Neljännellä kuukaudella pillereiden lopettamisen jälkeen oli sitten "napsahtanut".
Kysymys kuuluukin, miksi ei hävittänyt niitä liuskoja jos oli olevinaan niin ovela? Siitähän olisi voinut helposti väittää pillereiden pettäneen.
Niin olisikin. Edelleen kiinnostaisi tietää millä tavalla on sitten puolustellut sitä pillereiden jättämistä pois? Aika jäätävä teko kuitenkin ja jäänyt siitä todistetusti kiinni.
Ja kiinnostais tietää, miksi jäit suhteeseen ja teit toisen lapsen? Ei sekään ole hyvä lapsille, jos isä halveksii äitiä eikä lämpöä ole vanhempien välillä. Oisit voinut huolehtia lapsesta muilla tavoin kuin jatkamalla yhdessä naisen kanssa, jota halveksit? Mä en pystyis lapsen takia elämään suhteessa ihmisen kanssa, jota en rakasta tai arvosta ja jota vaan halveksin ja joka on mut pettänyt. Enkä mä haluis, että lapsi kasvaa näkemykseen, että parisuhde on sellaista epäaitoa ja kylmää täynnä halveksuntaa. Enkä mä ainakaan toista lasta tekis sellaiseen suhteeseen. Vähän niin kuin salasuhdeksi. Moni lähtee, jos puoliso systemaattisesti pettää. Jos mahdollista, toi on petoksena vieläkin hirvittävämpi, koska viattoman lapsen olemassaolo on osa sitä petosta.
Alue: Aihe vapaa
Niin tulee näitä lukiessa monesti mieleen että kun on tullut sopimatta lapsi ja nainen on ollut pillereillä vastuussa ehkäisystä ja miehet kirjoittavat naisensa jättäneen tahallaan pillerit väliin ym, että onko tosiaan näin? Eli nainen on myöntänyt tämän myöhemmin tai todisteet muuten tästä olemassa? Koska kyllähän pillerit voivat oikeastikin pettää tai se unohdus voi olla ihan oikea unohdus, ja siinä tilanteessa olisi aika inhottavaa salaa mielessään miehen ajatella että tahallinen vahinko naiselta ja pahimmassa tapauksessa (niinkuin eräs kirjoittaja täällä) sitten purkaa halveksunta vaimoa kohtaan lapsiin.
Eli ovatko nämä miehet täällä keskustelleet asian vaimon kanssa ja vaimo oikeasti tahallaan hankkiutunut salaa raskaaksi vai onko se vain miehen omassa päässä muodostunut epäilys?