Köyhät lapsiperheet

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan mittarien mukaan varmaan aika köyhiä, kaksi lasta. Tulot on miehellä netto 1300€, lapsilisät 200€, asumistuki 250€ ja kht 480€. Kun menen töihin niin omat nettotulot 1400€, mutta alussa hoitomaksut tulee syömään niistäkin aika ison lohkon.  As.tuki + kht tippuu tietysti pois sitten tuloista.

Ihan hyvin näillä tuloilla pärjäisi, JOS eläminen olisi Suomessa niin kallista. Pakko asua kaupungin liepeillä, koska työt on täällä. Jos muuttaa kauemmaksi halvemman vuokran perässä, toisen auton hankkimiseen ja käyttöön/ylläpitoon kuluu ne vuokrassa säästetyt eurot.

Vuokralla on lähes pakko asua, koska omistusasunnot on hyvin kalliita ja käsirahan säästäminen vuokranmaksun ohella, näin pienituloisilla, on liki mahdotonta.

Ihan pakolliset elämisen kulut tekee jo liki 2000€/kk. Nyt pärjää kun lapset on pieniä, mutta teinien kanssa tulevaisuus pelottaa.

Ja tosiaan. Haluaisimme kolmannen lapsen. Nykytilanteessa rahallisesti meillä ei ole kolmanteen varaa. Se on melko surullista maassa, jossa syntyvyyden kuitenkin toivotaan nousevan...

No hallitus niittää sitä mitä kylvää.

Tai mitä jos te niitätte sitä mitä ihan itse kylvitte? Palkoistanne päättelen, ettei teille koulunkäynti erityisemmin maistunut. Eikä siinä mitään, kaikkiin töihin tarvitaan tekijöitä. Mutta turha sinun on puhua kuin ammattisi ja pieni palkkasi olisi jollain arvalla ratkaistu. Ei, sinä itse valitsit sen, muistatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos te niitätte sitä mitä ihan itse kylvitte? Palkoistanne päättelen, ettei teille koulunkäynti erityisemmin maistunut. Eikä siinä mitään, kaikkiin töihin tarvitaan tekijöitä. Mutta turha sinun on puhua kuin ammattisi ja pieni palkkasi olisi jollain arvalla ratkaistu. Ei, sinä itse valitsit sen, muistatko?

Jestas mitä vihamielisyyttä. Ainakin minulla on vielä tuo inhimillisyys tallella.

Niin, kaikkiin töihin tarvitaan tekijöitä. Onko siis mielestäsi täysi kohtuus ja oikeus se, että joistain töistä tienaa niin paljon ettei itse kuluttamaan ehdi, toisista taas tienaa sen verran että nippa nappa tulee toimeen? Kuka ne alipalkatut työt tekee, jos kaikki velvoitetaan opiskelemaan "parempiin" ammatteihin, jotta tulee nykypäivän Suomessa toimeen? Etkö näe tässä kohtaa yhteiskunnalla minkäänlaista velvollisuutta tai osuutta? Hassua, kun ymmärsin että olet varsin koulutettu ihminen, ja siten voisi kuvitella että osaat ajatella asiaa myös oman kuplasi ulkopuolelta...

Koska sinua nyt ehkä kiinnostaa miksi olemme opiskelleet paska-ammatteihin niin voin minä kertoa. Ehkä sitten ymmärrät, että kaikki täällä Suomessakaan ei lähde sinne koulutaipaleelle samalta viivalta, vaikka niin täällä tykätään sanoa. Ei ole pakko lukea, koska teksti on pitkä.

Itse olen lähihoitaja. En saanut kotoota kovin hyviä eväitä opiskeluun, koska omatkaan vanhempani eivät niitä ole saaneet. Isän vanhemmat oli juoppoja ja kotona saivat sisarukset selkään päivästä toiseen.

Äitini isä taas hylkäsi tämän jo ennen syntymäänsä ja äidillään oli mielenterveysongelmia. Näkyivät arjessa mm. siten että esim. vauvana/taaperona/leikki-iässä äitiäni pidettiin pitkiä aikoja lukittuna huoneeseen, koskaan ei otettu syliin, mummo syytteli äitiäni hänen miesystävien iskemisestä ja panemisesta kun äitini oli 10 v, levitteli roskat pitkin äitini sänkyä ja lopulta heitti kodista ulos kun tämä oli 15 v.

Vanhempani eivät siis saaneet kotoota _minkäänlaista tukea_ opiskeluun. Itseasiassa kotona ylipäätään oli liki mahdotonta opiskella, koska aika ja energia meni monesti omilta vanhemmilta karkuun juoksemiseen.

He kuitenkin selvisivät tuosta lapsuuden helvetistä jotenkin, ammattikoulun kautta pääsivät leivän syrjään kiinni. Ei se leipä iso ollut, etenkin kun 90 luvun lamaa elettiin niin meillä oli kotona monesti ruokana jauhoista tehtyä ruskeakastiketta, johon pilkottiin sipulia joukkoon. :)  Mutta ainakin he rakasti meitä lapsia parhaansa mukaan. Mutta tiukkaa oli rahallisesti ja tukijoiksi koulunkäyntiin heistä ei ollut. Kerran isä auttoi minua matikanläksyissä, koulussa naurettiin kun ne oli tehty ihan väärin.. Ei isä osannut auttaa.

jatkuu..

...

Minulla oli/on vielä todella huono lukupää, istuin monesti tukiopetuksessa mutta kun tieto ei jää päähän niin ei se jää. Etenkin ne tärkeät aineet; matikka, fysiikka, kemia olivat minulle äärimmäisen haastavia. Taideaineissa olin vähän parempi. Meillä oli lukioni aikana vielä niin tiukkaa kotona rahallisesti, että lukion ohella jouduin käymään kassalla töissä. Rahoilla maksoin itse lukiokirjani ja mm. bussikortin millä pääsin kouluun. Jotenkin se lukio läpi mentiin ja olin sukuni ensimmäinen joka painoi lakin päähänsä. Sen jälkeen pääsin ammattikouluun ja luin itselleni ammatin. Jos minulla olisi ollut hieman parempi lukupää, olisin varmaan saanutkin taistelua itselleni sen paremman ammatin, niinkuin siskoni sai. Hänellä on hyvä lukupää ja sai helposti kokeista täysiä kymppejä, ihan omien sanojensa mukaan.

Miehen lapsuudesta sen verran että hän taas kärsi puhe- ja oppimisvaikeuksista. Ja edelleen kärsii, eihän ne mihinkään täysin koskaan katoa. Opiskeli kuitenkin hänkin itselleen ammatin, vaikka rimaa hipoen ne koulut mentiin.

Tässä kohtaa tietysti olisin voinut olla kylmän järkevä, ja valikoida aviomieheksi jonkun rahallisesti menestyvämmän ihmisen. Mutta rakkaus valitsi nyt näin.

Kurja jos sinä haluat nähdä tämän siltä kantilta ettei meille "koulu maistunut". Minä näen sen siltä kantilta että parhaamme teimme, niillä eväillä mitä kotoota saatiin. Ja ilokseni olen huomannut että sukupolvi kerrallaan ollaan "parempaan päin" menty. Mistäs sitä tietää mitä meidän omista lapsista tulee. Toivottavasti he saavat kotoa ainakin vielä vähän paremmat eväät elämään, mitä itse ollaan joskus saatu. Hyvistä eväistä on jo hirveän paljon helpompi ponnahtaa menestykseen. Toki en tällä tarkoita sitä että se olisi täysin mahdotonta huonoillakaan eväillä :) Mukavaa kesää sinulle!