Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan itsestään selvä, sillä elämme aivan eri ajassa ja ympäristössä mitä esim. 30 vuotta sitten, samoin elintasomme on aivan toinen.
Ja on luonnollista, kun vanhempamme opastivat ja kasvattivat, miten meidän tulisi toimia siinä ajassa ja mistä ihmeestä olisivat voineet tietää, millaisessa maailmassa heidän lapsensa tulevat elämään.
Tuolla logiikalla myös ap. kasvattaa lapsensa väärin, sillä tuskin tiedät mitä maailma on 30 vuoden päästä, vaan yrität kasvattaa tässä ja nyt, kun huomisesta et tiedä.
No sieltähän se tuli, ensimmäinen "ap on ihan väärässä"-viesti. Juu, tietenkään vanhemmat eivät voi ennustaa tulevaisuutta, ja juuri sen takia lapsille mielestäni pitäisikin opettaa enemmän kuin vain yksi tapa tarkastella asioita ja toimia. Tässä ketjussa tuntuu monilla olevan kokemus, että vanhemmat ajavat aika yksioikoisesti läpi jotain tiettyä toimintapaa. En ole itse vielä kolmekymppinen, joten en myöskään koe, että lapsuuteni aikakausi olisi ollut täysin erilainen kuin tämä aika. Itselläni ei muuten ole lapsia, joten huoli pois, en nyt sitten kasvata heitä ihan väärin. Jos minulla olisi lapsia, yrittäisin kasvattaa heidät tekemään hyviä arvioita ja päätöksiä eri tilanteissa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Tuo lautanen pitää syödä tyhjäksi- sääntö on ihan käsittämätön! Jos joskus saan lapsia niin yritän opettaa siihen, että syödään sen verran että nälkä lähtee.
Muistan joskus muksuna ihmetelleeni kun kaverin perheessä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi (kotonani tällaista sääntöä ei ollut) ja kaveri itki varmaan tunnin pöydän ääressä kun ei millään olisi jaksanut syödä :/ Mikäköhän tuollaisen säännön perustelu on? Muu kuin, että Afrikassa kuolee lapsia nälkään...?
- Ei saa riidellä/ ei saa tapella/huutaa/ olla erimieltä äänekkäästi --> kas kummaa kun työpaikalla tulee kehityskeskusteluissa aina esille että pitää olla pelkäämättä konfliktitilanteita ja pitää niissä oma kantansa/puolensa
- Vaatteet käytetään loppuun/vaatteilla ei saa koreilla/ pitää ostaa värittömiä ja yksinkertaisia ja halpoja vaatteita ja mieluiten käytettynä (70-vuotias äitini käyttää edelleen 90-luvulla kirpparilta ostettua villapaitaa, joka maksoi 3 mk. Ja ei, se ei enää ole hyvässä kunnossa)
- Elokuvat, teatteri jne on turhuutta
Karamellit on pahasta. No, onhan se totta mutta johti siihen, että söin kaikkea mahdollista makeaa salaa ja paljon. Eli sairas suhde syömiseen siitä kehittyi ja metrisellä "vyötäröllä" varustettu nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vessapaperia ei saanut tuhlata. Siis yksi tai kaksi palaa olisi pitänyt riittää asiaan kuin asiaan. Oli erityisen suotavaa, jos pelkkään pissaan ei käyttänyt yhtään paperia.
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Olet tyypillinen tyhjästä valittaja, joka ei ota vastuuta omista tekosistaan. Jos olisi syötetty joka päivä karkkia, niin lihavuutesi olisi vanhempien syytä ja haukkuisit heidät pataluhaksi.
Meilläkin oli karkkipäivä lauantaisin, enkä silti syönyt itseäni valaaksi kun muutin omilleni. Tyttöystävän kanssa kuitenkin syötiin olohuoneessa, joka ei lapsuuden kodissa ollut sallittua ja mausteita laitettiin hirveät määrät ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vessapaperia ei saanut tuhlata. Siis yksi tai kaksi palaa olisi pitänyt riittää asiaan kuin asiaan. Oli erityisen suotavaa, jos pelkkään pissaan ei käyttänyt yhtään paperia.
Hyi hitto!
Vierailija kirjoitti:
Vessapaperia ei saanut tuhlata. Siis yksi tai kaksi palaa olisi pitänyt riittää asiaan kuin asiaan. Oli erityisen suotavaa, jos pelkkään pissaan ei käyttänyt yhtään paperia.
Meillä talouspaperin käyttö oli rajoitettua, koska se oli kalliimpaa kuin vessapaperi ;) Talouspaperi piti aina repiä puoliksi. (nykyään niitä arkkeja saa kaupastakin, jossa on "puolikkaita")
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Olet tyypillinen tyhjästä valittaja, joka ei ota vastuuta omista tekosistaan. Jos olisi syötetty joka päivä karkkia, niin lihavuutesi olisi vanhempien syytä ja haukkuisit heidät pataluhaksi.
Meilläkin oli karkkipäivä lauantaisin, enkä silti syönyt itseäni valaaksi kun muutin omilleni. Tyttöystävän kanssa kuitenkin syötiin olohuoneessa, joka ei lapsuuden kodissa ollut sallittua ja mausteita laitettiin hirveät määrät ;)
Olohuone ei lapsuudenkodissasi ollut sallittujen asioiden joukossa?
Valoja ei saanut polttaa "turhaan". Itse vihaan kulkea pimeässä ja läiskin vanhemmillani niitä edelleenkin päälle kun menen huoneesta toiseen. Nämä sitten kulkevat perässä ja sammuttelevat valoja.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan itsestään selvä, sillä elämme aivan eri ajassa ja ympäristössä mitä esim. 30 vuotta sitten, samoin elintasomme on aivan toinen.
Ja on luonnollista, kun vanhempamme opastivat ja kasvattivat, miten meidän tulisi toimia siinä ajassa ja mistä ihmeestä olisivat voineet tietää, millaisessa maailmassa heidän lapsensa tulevat elämään.
Tuolla logiikalla myös ap. kasvattaa lapsensa väärin, sillä tuskin tiedät mitä maailma on 30 vuoden päästä, vaan yrität kasvattaa tässä ja nyt, kun huomisesta et tiedä.
Tässäpä ei-selviytyjän ja selviytyjän ero. Hyvä vanhempi opettaa lastaan selviämään maailmassa eri tilanteissa sekä kehittymään. Jo alkeellisimmillaan tämä joustavuus tai sen puute tulee ilmi kun menee ulkomaille eri kulttuuriin. Huonot vanhemmat taas todellakin opettavat lapsensa johonkin menneisyyteen ja yhteen malliin. Esimerkiksi minun äitini vannotti opiskelujen nimeen ja että sillä tavalla saa varmasti töitä. No eipä saa ei. Jos tällaisen asian jättää huomiotta niin käteen jää lapsi joka ei pärjää.
Pitää olla kiltti.
Entäs jos...
Olen aina ollun niin keleen kiltti, koska jos en ollut, niin huutoa seurasi. Aikuisiällä olen opetellut olemaan vähemmän kiltti ja sanomaan vastaan, jos minua kohdellaan väärin. Kukaan ei ainakaan huuda, tai jos huutaa, niin huudan takaisin. Vielä joskus tästä epäkiltteydestä seuraa huono omatunto, mutta yritän päästä sen yli.
Ja entäs jos. Mitään ei voi tehdä, jos tapahtuukin jotain. Entä jos tulee ero, entä jos auto hajoaa jne.. argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ovat muka aina oikeassa/viisaampia tai aikuisia pitää aina totella.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen paremmin tajunnut, että "aikuiset" ovat joskus jopa lapsiakin lapsellisempia, kierompia, itsekkäämpiä ja tyhmempiä. Luottamukseni ja kunnioitukseni vanhempia ihmisiä kohtaan laskee aina vaan. Tuntuu, että tuo viisauden myytti aikuisista on lapsuuden suurimpia huijauksia. Jotkut ihmiset eivät todellakaan ole sen järkevämpiä tai luotettavia. Jotkut täysi-ikäiset ovat jämähtäneet teini-iän tasolle. Yritän itse välttää levittämästä tätä myyttiä nuoremmilleni. Yritän myös kohdata nuoret ja lapset tasavertaisina. Jotkut nuoret ovat todella fiksuja ja paljon kypsempiä kuin monet "aikuiset".
Vierailija kirjoitti:
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Minulla vähän toisin päin. Huomannut aikuisena, että joskus edullisempikin riittää eikä merkki (=korkea hinta) takaa laatua. Sinänsä kyllä täysin samaa mieltä että "säästäväisyys ei aina säästä" eikä köyhän tosiaan _aina_ kannata ostaa halpaa... Mutta vertailu kannattaa eikä aina niin kuten vanhempani että mennään suoraan ostamaan ihan kaikki pelkän merkin perässä.
Alakaa huolestuttamaan tuo Sinkkumiehen karu lapsuus. Ei silti. Meillä ei isän mukaan vessanpyttyä olisi saanut vetää joka pisun jälkeen. Vedettiin silti!
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ovat muka aina oikeassa/viisaampia tai aikuisia pitää aina totella.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen paremmin tajunnut, että "aikuiset" ovat joskus jopa lapsiakin lapsellisempia, kierompia, itsekkäämpiä ja tyhmempiä. Luottamukseni ja kunnioitukseni vanhempia ihmisiä kohtaan laskee aina vaan. Tuntuu, että tuo viisauden myytti aikuisista on lapsuuden suurimpia huijauksia. Jotkut ihmiset eivät todellakaan ole sen järkevämpiä tai luotettavia. Jotkut täysi-ikäiset ovat jämähtäneet teini-iän tasolle. Yritän itse välttää levittämästä tätä myyttiä nuoremmilleni. Yritän myös kohdata nuoret ja lapset tasavertaisina. Jotkut nuoret ovat todella fiksuja ja paljon kypsempiä kuin monet "aikuiset".
Kävikö teillä koskaan niin, että kun argumentit loppuivat, niin tuli yksipuolinen vastaus. Minun talossani tehdään näin tai asia on loppuun käsitelty ;)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykypäivänäkin soisi että ajateltaisiin vähän mitä muut ajattelevat, eli siis otettaisiin muut ihmiset huomioon. Ei se ole mikään huono tapa, eikä sitä todellakaan näytetä enää kotona opittavan.
Tuokin näkökulma pitää tietysti paikkansa, mutta ei se entisaikojen hysteerinen hyshys-mallikaan ollut mistään kotoisin. Ylipäätään kaikkea äärilaitoihin menemistä asiassa kuin asiassa olisi hyvä välttää pitkässä juoksussa.
Se kultaisen keskitien opettelu onkin niitä kaikkein vaikeimpia temppuja ja suurimpia haasteita ihmiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Alakaa huolestuttamaan tuo Sinkkumiehen karu lapsuus. Ei silti. Meillä ei isän mukaan vessanpyttyä olisi saanut vetää joka pisun jälkeen. Vedettiin silti!
Meillä se sentään osti sellasen missä oli kaksi nappulaa. Sitä isomman hädän nappulaa ei saanut painella, vaikka meillä oli kiinteä vesilasku.
Sinkkumies
Toisella mummolla käydessä lapsilta oli kielletty kortinpeluu, koska se on uhkapeliä. Toisen mummon luona pelattiin avopokeria rahasta. (silloisilla 5 ja 10 pennisillä)
Sinkkumies