Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuo perunahulluus Suomessa oikein johtuu?
No, eihän meillä perinteisesti muuta ole kasvanut.
Muistan, kuinka minunkin äitini sanoi 70- luvulla makaronin olevan huonoa, vain jauhoa. Riisiä tosin meillä oli aika usein. Mutta perunan ravintoarvoista äit tiesi kaiken.
77 v Äiti nykyäänkin, kun esim viikon lommatkan jälkeen tulee suomeen, niin oikein huokaisee " onpa ihanaa saada perunaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että perheväkivaltaa ja muuta pitää sietää ihan viimeiseen asti. Ollaan hiljaa vain ja esitetään, että kaikki on hyvin. Peitellään jälkiä ja keksitään hienoja tarinoita siitä, miten ne tulivat (kirjahylly kaatui päälle, kaaduin itse jne). Silloinkaan ei soiteta poliisia, kun naapuri tulee haulikon kanssa ovelle (meille lapsille ja naapurin lapsille tuli riitaa, jonka naapuri päätti ratkaista näin uhkailemalla).
Joo mutta tässä on taustalla se, että vielä 70-luvullakin ero oli sosiaalinen häpeä ja osa piti, ja pitää edelleen, eronneita naisia huorina tai vähintään huonoina naisina.
Kirkko ja yhteiskunta ei hyväksynyt eroa ja sen takia liitot pidettiin kasassa oli niissä mitä tahansa. ( alkoholismia, väkivaltaa, uskottomuutta ) Naiset istui usein kotirouvina eivätkä edes olisi pystyneet elättämään itseään. Olin lapsi 70-luvulla ja kyllähän se oli niin , että jos mies hakkasi ei se suinkaan eron paikka ollut, vaan naisia kehotettiiin miettimään mitä he on tehneet väärin ja sitten liittoa jatkettiin !
Itseäni risoo nykyään just tämä kun voivotellaan kun ihmiset eroaa niin paljon helpommin, eihän ennen eroja ollut. Joo ei niitä paljon ollutkaan mutta osa liitoista OLI täysin epäonnistuneita ja sosiaalisen paineen takia ne pidettiin kasassa.
Kun ihmiset ei ymmärrä että asiat ei aina ole ollut niin kuin tänään. Onhan sekin uskomatonta, että 60 -luvuilla avopareille ei vuokrattu asuntoa vaan vain aviopareille.
Äitini suhtautuminen ja neuvo kiusaamiseen oli typerä, "älä välitä siitä, anna olla vaan niin ne lopettaa" eikä asia häntä hetkauttanut enää mitenkään, eikä aiheuttanut toimenpiteitä. Muutaman kerran yritin äidille kertoa mitä koulussa tapahtui, mutta aina sain saman vastauksen niin enpä sitten enää kertonut.
No, tuo ala-asteen ajan kestänyt kiusaaminen ja ulkonäön lyttääminen sitten tekikin minusta yläasteella syömishäiriöisen.
Inhosin sitä, että sukulaistädeille ja -sedille piti antaa suukko poskelle jos he sitä halusivat, ja jos joku eno tai muu halusi minut syliin niin kiltti tyttö sinne vaan, ja aina totellaan aikuisia!
No, minulle ei ole tapahtunut mitään pahaa, mutta omat lapseni olen kuitenkin kasvattanut niin että heitä ei suukotella eikä oteta syliin jos he eivät itse sitä tahdo. Ja nyt kun minulla on lapsenlapsikin, pieni tyttö, olen onnellinen että pojallani ja miniälläni on samanlaisia kasvatusajatuksia. Pienikin ihminen pitää kasvattaa niin että hän tietää, mitkä ovat hänen oikeutensa mitä omaan kehoon tulee.
-Joka aterialla täytyi olla lihaa jossain muodossa ja riisi/peruna/pasta. Muuten ei millään voinut tulla kylläiseksi!
- Lautanen oli syötävä tyhjäksi
-Leipä miehen tiellä pitää!
- Kaikessa pitää säästää---> pahanpäivän varalle täytyy olla kymmeniä ellei satojatuhansia
-Mehuja ja limuja ei saanut juoda, vain ainoastaan itsetehtyä mehua.
-Joka päivä on ok syödä karkkia, jäätelöä, pullia, keksejä.... (onneksi kukaan meistä ei ole liikalihava...)
- Itku pitkästä ilosta!
-Kaikki vanha roina pitää säästää koska jos joku joskus tarvitsee. Jos jokin "tärkeä juttu" on mennyt roskiin ja joku kaipaa sitä niin sitten surraan viikkotolkulla, että minulla oli sellainen ja sen olisi voinut antaa... miksi heitin sen pois....
jnejne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuo perunahulluus Suomessa oikein johtuu?
Peruna on sentään rehellinen kasvis, jos vertaa pastaan tai riisiin.
Jätin perunan pois ruokavalioista pidemmäksi aikaa eikä olisi kannattanut, aloin kärsiä väsymyksestä, ummetuksesta, jalkojen ja etenkin pohkeiden krampeista, ja lopulta lievistä sydämen rytmihäiriöistä. Nämä johtuivat kaliumin puutteesta.
Se, että paras tapa saada töitä on tarjota itsensä mahdollisimman halvalla. Koska aina on parempia asiantuntijoita olemassa, niin paras tapa saada työpaikka itselleen ja erottua joukosta on se, että pyytää vähemmän palkkaa kuin muut. Jos muut haluavat vaikkapa 2000 euroa, niin pyytämällä itse 1500 euroa, saat työn. Jos et saa, se on oma syysi, koska et esittänyt tarpeeksi alhaista palkkatoivetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villahousut ja villasukat tarvitaan talvisin ehdottomasti. En vieläkään käsitä mitä niillä tekee.
Jos on matkalla ja on pakko syödä ulkona, pitää käydä syömässä buffetissa, koska siinä saa eniten vastinetta rahalle. Lisäksi on syötävä niin paljon, ettei loppupäivänä tarvitse syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baarit ovat paheen pesiä. Myös jäätelöbaarit ja junan baari, koska ne ovat baareja. Kerran ala-asteella kaverini ehdotti että käydään "baarissa" kotimatkalla hänen luokseen, siis jäätelöllä esim. Erehdyin kertomaan tästä äidilleni, joka järkyttyi että miten pikkutyttö voi edes puhua baariin menosta.
Ja tosiaan junamatkoilla ei menty siihen hirveään baariin eli ravintolavaunuun. Menin sitten ekan kerran aikuisena ja juu, jännitti vähän että millainen luola se onkaan. Join siellä kahvin ja selvisin uloskin sieltä ratkeamatta huumeisiin tai villiin seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuo perunahulluus Suomessa oikein johtuu?
Kyllä minä mieluummin syön perunaa kuin lanttua ja naurista vuodet ympäriinsä. Perunasta saa vaikka millaista, tämän opin kun aikuistuin ja tajusin, että kuoriperunat ei ole ainoa vaihtoehto.
Lapsena ei saanut käydä kavereilla ja olinkin yksinäinen. Lähimmät koulukaverit asuivat parin kilometrin päässä, mutta heitä näki vain koulussa. Olin jo perheellinen ja kerran sanoin äidille, että käydään serkun luona kylässä. Äiti sanoi, että älkää menkö, ei ne tykkää, että menette. Silloin tajusin, että samaa se oli sanonut minulle koko ikäni. Vieläkin on vaikea uskoa, että joku voisi ilahtua vierailustani.
Mutta on äiti opettanut minulle yhden todella kullanarvoisen asian: hanki hyvä koulutus, oma työ ja omat rahat, niin et ole koskaan kenestäkään miehestä riippuvainen. Minulla on onneksi hyvä parisuhde, mutta omaa rahaa silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naisen pitää opetella hoitamaan kotia, tekemään ruokaa ja leipomaan, vain sillä tavalla saa miehen."
Leipoa en osaa ja ruokaakin osaan tehdä vain perusruoat. Siivouskaan ei ole lempipuuhaani. Siitä huolimatta "sain" miehen, hyvä mies onkin. Sekös äitiä kismittääkin että kotitöissä toivoton tyttärensä sai paremman miehen kuin mitä pullantuoksuinen kodinhengetär-äitinsä "sai".
Vierailija kirjoitti:
"Naisen pitää opetella hoitamaan kotia, tekemään ruokaa ja leipomaan, vain sillä tavalla saa miehen."
Leipoa en osaa ja ruokaakin osaan tehdä vain perusruoat. Siivouskaan ei ole lempipuuhaani. Siitä huolimatta "sain" miehen, hyvä mies onkin. Sekös äitiä kismittääkin että kotitöissä toivoton tyttärensä sai paremman miehen kuin mitä pullantuoksuinen kodinhengetär-äitinsä "sai".
Juu näin minullakin, ja aina verrattiin serkkuihin jotka olivat niin kunnollisia ja hyviä leipomaan ja toimimaan emäntinä. Minä menin kirjan kanssa johonkin piiloon enkä tarjoillut kahvia tai seurustellut, enkä leiponutkaan.
Nyt niillä serkuilla on aika monella ero takanaan ja monenlaista väkivaltaista ja muuta suhdetta, ei auttanut pullanleivontataidot :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuo perunahulluus Suomessa oikein johtuu?
Kyllä minä mieluummin syön perunaa kuin lanttua ja naurista vuodet ympäriinsä. Perunasta saa vaikka millaista, tämän opin kun aikuistuin ja tajusin, että kuoriperunat ei ole ainoa vaihtoehto.
Lapsena ei saanut käydä kavereilla ja olinkin yksinäinen. Lähimmät koulukaverit asuivat parin kilometrin päässä, mutta heitä näki vain koulussa. Olin jo perheellinen ja kerran sanoin äidille, että käydään serkun luona kylässä. Äiti sanoi, että älkää menkö, ei ne tykkää, että menette. Silloin tajusin, että samaa se oli sanonut minulle koko ikäni. Vieläkin on vaikea uskoa, että joku voisi ilahtua vierailustani.
Mutta on äiti opettanut minulle yhden todella kullanarvoisen asian: hanki hyvä koulutus, oma työ ja omat rahat, niin et ole koskaan kenestäkään miehestä riippuvainen. Minulla on onneksi hyvä parisuhde, mutta omaa rahaa silti on.
Oletko ikinä kysynyt äidiltäsi miksi tämä ajattelee ettei kannata käydä kylässä koska ei ne kuitenkaan tykkää? Onko teillä suku aivan ihmeellistä omissa oloissaan möyröttäjää ja siitä äidillesi tullut mielikuva ettei kannata mennä kylään ja muuallakin on samanlaista? Sanooko noin ihan kaikista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Naisen pitää opetella hoitamaan kotia, tekemään ruokaa ja leipomaan, vain sillä tavalla saa miehen."
Leipoa en osaa ja ruokaakin osaan tehdä vain perusruoat. Siivouskaan ei ole lempipuuhaani. Siitä huolimatta "sain" miehen, hyvä mies onkin. Sekös äitiä kismittääkin että kotitöissä toivoton tyttärensä sai paremman miehen kuin mitä pullantuoksuinen kodinhengetär-äitinsä "sai".
Juu näin minullakin, ja aina verrattiin serkkuihin jotka olivat niin kunnollisia ja hyviä leipomaan ja toimimaan emäntinä. Minä menin kirjan kanssa johonkin piiloon enkä tarjoillut kahvia tai seurustellut, enkä leiponutkaan.
Nyt niillä serkuilla on aika monella ero takanaan ja monenlaista väkivaltaista ja muuta suhdetta, ei auttanut pullanleivontataidot :(
Minäkin mieluummin luin kirjaa kuin siivosin kotia tai tein ruokaa. Minuakin muuten verrattiin kotiöissä niin etevään serkkuuni. No, hänkin sai ihan hyvän miehen mutta tuskin se hänen leivontataidoistaan johtui.
Pitää olla kiltti.
Näin myös kävi ja olen joutunut todella kamaliin tilanteisiin kun en ole osannut sanoa ei enkä muutenkaan puolustaa itseäni. Tässä sitä nyt aikuisena opetellaan.
Äitini on aina ollut vahvasti sitä mieltä että ystäviä ei tarvita mihinkään, että kyllä oma perhe riittää. "Ei minulla ole ollut mitään akkalaumaa enkä ole tarvinnutkaan". Aha. Ensinnäkin olisit kyllä tarvinnut ja toiseksi minäkin tarvitsen.
Oi mikä ihana terapeuttinen ketju :) <3!
Itsellä tulee lapsuuden opeista miltei enemmän hutilyöntejä mieleen, kuin niitä oikeasti hyvä tapoja.
Loppupelissä lähes kaikki jonninjoutavat "Kultaisen käytöskirjan"-säännöt ovat ihan jonninjoutavia ja luovat vaan paineita ihmisten väliselle kanssakäymiselle. En nyt tarkoita, että esim. ruokapöydässä pitäisi silmittömästi sikailla. Mutta itsellä varsinkin nuorempana viralliset pöytätilanteet kihveleineen olivat painajaismaisia. Ruuasta nauttiminen unohtui, kun piti "tarkkailla" itseään.
Samoten silmitön pokkurointi opettajien edessä, jotka kuitenkin arvioivat oppilaita välillä jopa perhetaustojen perusteella ja muutenkin epäoikeudenmukaisesti.
Lasten kirmaamisen ja ilonkiljahteluiden tukahduttaminen oli myös kummallista - ikäänkuin aikuiset olisivat olleet kateellisia lasten ilosta.
Materialististen arvojen korostaminen, jopa köyhissä talouksissa, oli surullisen voimakkaasti valloillaan (70-80-luku). Lapset pidettiin "hiljaisina" ostamalla karkkia tai leluja, tai ainakin lupailemalla niitä. Lapset olivat tuolloin enemmän "omillaan" jo ihan taaperoina - ei näkynyt samalla lailla aikuisia leikkikentillä/pihoilla vahtimassa. Tämä oli toisaalta hyvä - liika varovaisuus on pahasta sekin. Mutta toisaalta, aikuista ei ollut usein saatavilla kun sitä tarvitsi.
Iso tyttö/poika ei itke. Itkemiseen ei aina vastattu lohduttamisella tai sylillä. Jo lapsesta saakka tunteiden näyttäminen tukahdutettiin ja ihmisiä pyrittiin kovettamaan "kovaa maailmaa" varten.
Kaikki sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä olivat äärimmäisiä tabuja. Jos lapsi "jäi kiinni" paikkojensa tutkiskelusta, saattoi seurata jopa nuhtelu! Käsittämättömiä traumoja jäi tuolloin monelle, kun normaaleja kehon toimintoja/osia ei selitetty - vaan asiat torjuttiin ja pahimmissa tapauksissa nuhdeltiin! Enkä tällä tarkoita, että lapsia pitäisi seksuaalisuutta tuputtaa. Mutta tuolloin oli valloilla äärimmäisen sairas lasten/nuorten sukupuolisuuden tutkiskelujen tuomitseminen.
Lapsuudessa näki myös omituista toimintaa ihan perheen ja sukulaisten kesken. Aikuisten keskustelut olivat jäykkiä ja teatterimasia, joista lämpö oli kaukana. Semmosta korrektia ulkokultaista näytelmää.
Toivottavasti alkaa nämä sukupolvien ajan vääriin suuntiin horottavat kulissit vähitellen kaatuilla ja ihmiset alkavat elää rehellisesti toistensa kanssa. Jonninjoutavat pokkuroinnit, ulkokultaisuus ja etikettisäännöissä pilkuntarkkaan roikkumiset voisi vähitellen unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuo perunahulluus Suomessa oikein johtuu?
Kyllä minä mieluummin syön perunaa kuin lanttua ja naurista vuodet ympäriinsä. Perunasta saa vaikka millaista, tämän opin kun aikuistuin ja tajusin, että kuoriperunat ei ole ainoa vaihtoehto.
Lapsena ei saanut käydä kavereilla ja olinkin yksinäinen. Lähimmät koulukaverit asuivat parin kilometrin päässä, mutta heitä näki vain koulussa. Olin jo perheellinen ja kerran sanoin äidille, että käydään serkun luona kylässä. Äiti sanoi, että älkää menkö, ei ne tykkää, että menette. Silloin tajusin, että samaa se oli sanonut minulle koko ikäni. Vieläkin on vaikea uskoa, että joku voisi ilahtua vierailustani.
Mutta on äiti opettanut minulle yhden todella kullanarvoisen asian: hanki hyvä koulutus, oma työ ja omat rahat, niin et ole koskaan kenestäkään miehestä riippuvainen. Minulla on onneksi hyvä parisuhde, mutta omaa rahaa silti on.
Oletko ikinä kysynyt äidiltäsi miksi tämä ajattelee ettei kannata käydä kylässä koska ei ne kuitenkaan tykkää? Onko teillä suku aivan ihmeellistä omissa oloissaan möyröttäjää ja siitä äidillesi tullut mielikuva ettei kannata mennä kylään ja muuallakin on samanlaista? Sanooko noin ihan kaikista?
Minä luulen, että kyse on siitä, että vieraisilla ollaan vieraisilla eli istutaan olohuoneessa seurustelemassa. Siis isä seurustelee, äiti laittaa kahvia ja ruokaa, kattaa pöytää ja tiskaa, petaa petit ja pyykkää, siis perheen äidille tulee valtava työmäärä kaiken lisäksi eikä itse ehdi jutella vieraiden kanssa. Lapsena kyläreissut oli yhtä tuskaa, kun piti istua sohvalla hiljaa tuntikausia. Meillä ei ollut mitään yhdessä puuhastelua, edes ruokaa ei laitettu yhdessä.
Onneksi noista vanhoista hömpötyksistä "nainen on kodn hengetär" ja "Leenan keittiö on kodin sydän" on päästy eroon. Me voidaan ehdottaa vieraille, että mennään ulos syömään enkä minä tule leimatuksi huonoksi emännäksi. Tämä on muuten yksi juttu, mitä menneitä aikoja haikalievat miesasiamiehet eivät osaa tai halua ajatella; nainen kun on heille aina palvelija.
Mummolassa oli sääntö:" vain vessassa saa pieraista". Toinen ohje oli "kanteleminen on rumaa" kun kerroin, että serkkuni kiusaa minua.
Kotona oli myös outoa suhtautumista ruokaan ja syömiseen, opin, että ruoka ja syöminen pitää jotenkin ansaita vähintäänkin lenkkeilemällä. Herkkuja pursuili kaapeista eikä kotiruokaa ollut tarjolla arkena. Kun söin sitten jäätelöä ja paahtoleipää nälkääni ja aloin lihoa, aikuiset huomauttelivat ikävästi asiasta, sen sijaan että olisivat katsoneet peiliin. Ikäänkuin kaikki olisi lapsen vastuulla!
Myöhemmin sairastuin syömishäiriöön.