Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Suvaitsevaisuus, että kaikille pitää antaa mahdollisuus, ei saa syrjiä. Olen joutunut ryöstetyksi ja huijatuksi sinisilmäisyyteni ja suvaitsevaisuuteni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin hyvin nopeasti ettei kielikelloista tykätä. Älä ole kielikello lärppä jos toinen kiusasi.
Kiitti mutsi! Salasin sitten kaikilta miten minua kiusattiin.
Olen meinannut myös tappaa itseni sen takia kun ei saa olla kielikello.
Nyt saat sitten hävetä mielsairasta lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Entisen poikaystävän ukki oli neuvonut "älä sinä poika pallejas pese, siitä taudit vaan leviää", voin kuvitella miten mukavaa tämän mummolla on ollut :D
Itselle opetettiin, että itseään vanhempia pitää aina kunnioittaa, ja varsinkin omia vanhempia. Ihan uskomatonta scheissea. Itse uskon että kunnioitus pitää ansaita, eikä se ole mikään iän perusteella tuleva itsestäänselvyys.
Mutta johan raamatussakin!
jumala rankassooo!!
Jumalan viljaa ei saa hukkaan heittää.
Jumala!
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Minä taas hyödynnän molempia. Teen ruokaa vain sen verran, kun jaksan syödä - ei ruokahävikkiä, eli tarkka lautasellinen, sopivan verran ruokaa ja aina syön tyhjäksi.
Ajatus yhdestä karkkipäivästä kantaa edelleen yli 30-vuotiaana. Välillä syön monena päivä herkkua, mutta yleisohjeena kun on tuo yksi päivä, niin hoikkana olen pysynyt.
Oli sellainen mentaliteetti aina että sitten kun olet isompi, sitten kun sen ja sen verran. Olet vielä liian pieni, et sinä vielä voi mitään saada, minnekään mennä. Sisaruksesi kun on sinua isompi ja viisaampi niin hän saa.
Kuitenkin jos joku oli minua pienempi niin hän sai tehdä kaikkea kiusaa, koska on pienempi, hän on sinua niin pienempi vielä, ei hän ymmärrä, koita olla fiksumpi.
Vitun asshole vanhemmat!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttuja tosi moni mainittu asia. Voisin vielä lisätä koulutuksen halveksuminen. Kävin peruskoulun jälkeen ammattikoulun, josta sain ammatin, joka ei sitten ollutkaan yhtään oma juttu. Muistan aina, kun vanhemmat toistelivat, että ei se mitään, pääasia että on vaan ammatti, työnantaja kyllä arvostaa sitä että on vaan joku peruskoulutus. Vakituista työpaikkaa toki arvostettiin, mutta itse olivat 50-lukulaisena siinä luulossa että vieläkin kävellään vaan tehtaaseen töihin, ehkä mainitaan sivulauseessa haastattelussa se amisammatti ja ollaan siellä eläkeikään asti. Ei olis nykypäivän työmarkkinoilla kovin suuri juttu pelkkä täysin toisen alan ammattikoulutus jostain 90-luvulta. Onneksi tajusin opiskella aikuisena lisää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on aina ollut vahvasti sitä mieltä että ystäviä ei tarvita mihinkään, että kyllä oma perhe riittää. "Ei minulla ole ollut mitään akkalaumaa enkä ole tarvinnutkaan". Aha. Ensinnäkin olisit kyllä tarvinnut ja toiseksi minäkin tarvitsen.
myös meillä äiti on aina julistanut kuinka perhe on tärkeä ja elänyt perheelleen. Tämä seurauksena meillä aikuisilla sisaruksilla on 65v täysin terve äiti joka elää meidän kautta mitään omia harrastuksia hänellä ei ole. Olen ehdottanut eläkeläisyhdistyksiä, kansalaisopiston kursseja, kuoroa, eläkeläisten jumppaa yms. Mihinkään ei halua eikä osaa mennä. Ei ole kiinnostunut mistään yleissivistävästä vaan aikuisten lasten asioista. Mankuu että käydään liian harvoin yms. Siis niin raskasta. Olen ajat sitten päättänyt että minusta ei tule äitini kaltaista joka roikkuu lapsissaan kuin takiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivista palautetta sai aiheesta kun on niin reipas että syö kaikkea kiltisti ja mukisematta.
No nyt ylpeänä syön reippaasti vielä aikuisenakin ja luulen että olen vaan tosi hyvä kun syön ja syön ja syön.
Kehuja sai kun oli parempi kuin toiset. Luulin pitkään että minun on aina pakko olla parempi kuin toiset, muuten en ole tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
- Suihkussa käyminen huolella maks. 1 - 2 kertaa viikossa (sen sijaan että olisi käynyt vähemmän huolella useammin).
- Ei nukkumaanmenoaikoja.
- Ei ruoka-aikoja, sai syödä missä vaan, pöydällä ei aina ollut edes tilaa lautaselle.
- Ei minkäänlaista rajoitusta herkkujen määrässä, ei karkkipäivää, nälkäänkin tuli joskus herkuteltua.
- Kotona ei kehotettu pesemään hampaita, onneksi koulussa opetettiin.
- Koti sotkussa, tavarat levällään.
- Uusia vaatteita ei ostetti, jos entisiä pystyi käyttämään. Kouluun ei ollut aina sopivia liikuntavaatteita.
- Ei kunnollista useilla lauseilla keskustelua.
- Syyttäminen, ei kosketusta (paitsi epälooginen kuritus raivon vallassa, ei "järjellä"), ei kehuja.
- Ei selkeitä rajoja, sääntöjä, pyyntöjä eikä käskyjä, moittimista vain.
- Ei saanut valittaa mistään, oltava kiitollinen kaikesta, minkään ei tarvinnutkaan olla paremmin.Varmaan ainoa huono tapa, josta olen oppinut kunnolla pois, on rahan tuhlaaminen rahapäivänä. Säästän rahaa, ja sitä on tasaisemmin pitkin kuukautta. Ei ole niitä kamalia köyhiä nälkäisiä päiviä kuin lapsena.
91-synt.
Ööö. Ei kai nämä tavat nyt vanhempiesikaan mielestä HYVIÄ olleet? Huonoja tapoja kaikki tyynni, vanhempasi olivat vain välinpitämättömiä.
Keskustelun pointti oli listata asioita, jotka vanhempien mielestä olivat jotenkin hyviä ja perusteltavissa, mutta eivät sitten kuitenkaan sitä ole. Tarkoitus ei ollut luetella kaikkia kotona opittuja jo lähtökohtaisesti huonoja tapoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti perheen tyttönä olla hiljaa ja nätisti, kun veli sai olla oma vilkas itsensä. Jos tuli vieraita niin ei opetettu tervehtimään vieraita vaan käskettiin mennä ulos tai omaan huoneeseen. Teini-iässä oli noloja tilanteita, kun en uskaltanut tervehtiä vieraita, vieraatkin miettivät varmaan mikä pöljä tapaus :D
Pihalla ei saanut puhua kotiasioista, koska muuten "pihan juoruämmät juorusi". Toisaalta ymmärrän tämän, mutta kuka jaksaa välittää mitä mieltä joku naapurikyylä on?
Kun olin lapsi, minua aina "haukuttiin" kun olen niin ujo ja hiljainen. Todistuksessa käytösnumero laski sen takia yhden pykälän alaspäin. Sanottiin että pitäis puhua enemmän yms. No, teini-iässä päätin että rupeen vaan puhumaan enkä mieti niin paljoa. Onnistumisen sijasta nolasin itseni monessa tilanteessa ja muutaman vuoden kokeilun jälkeen päätin palata omaksi hiljaiseksi itsekseni, joka puhuu vain silloin kun on oikeasti asiaa. Heti tuli taas parempi fiilis enkä joudu joka ilta häpeilemään kaikkee typerää mitä tuli sanottua ja mielestäni ihmiset myös kuuntelevat ja ottavat mut paremmin huomioon kun en latele kummallisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jokaiselle täytyy olla tasapuolisesti mukava. en helvetissä ole mukava niille jotka ei ole mukavia mulle-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tämä, että kylässä olet vain riesa. Kaverit monesti ihmetteli, kun en syönyt heidän luonaan (vaikka tarjottiin), koska äiti hoki aina, että toisten ruokia ei sitten mennä syömään. Että siinähän menee toisten rahat vaan.
Tämä. Ja jos on kutsuttu syömään, niin saa ottaa vaan tosi vähän. Eikä kahvipöydässäkään kaikkia sortteja, vaan vain paria.
Mulla on nykyään semmoinen periaate, että mitä vaan on tarjolla, niin joka lajia maistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla kiltti.
Näin myös kävi ja olen joutunut todella kamaliin tilanteisiin kun en ole osannut sanoa ei enkä muutenkaan puolustaa itseäni. Tässä sitä nyt aikuisena opetellaan.
Semmoista se on aika monella meistä. Joskus tuntuu että pitäisikö joka kohdassa sanoa ei, ja sitten vähän perua puheitaan tarpeen mukaan.
Mummoni opetti, että hiuksia täytyy harjata joka ilta sata harjanvetoa. "Yllättäen" hänellä ja hänen lapsillaan on kaikilla todella hennot, ohuet ja huonokuntoiset hiukset. Kampaajani sanoikin, että tuo on sulaa hulluutta, ja kenenkään hiukset eivät kestä tuollaista jokailtaista rääkkäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Naisen pitää opetella hoitamaan kotia, tekemään ruokaa ja leipomaan, vain sillä tavalla saa miehen."
Leipoa en osaa ja ruokaakin osaan tehdä vain perusruoat. Siivouskaan ei ole lempipuuhaani. Siitä huolimatta "sain" miehen, hyvä mies onkin. Sekös äitiä kismittääkin että kotitöissä toivoton tyttärensä sai paremman miehen kuin mitä pullantuoksuinen kodinhengetär-äitinsä "sai".
Juu näin minullakin, ja aina verrattiin serkkuihin jotka olivat niin kunnollisia ja hyviä leipomaan ja toimimaan emäntinä. Minä menin kirjan kanssa johonkin piiloon enkä tarjoillut kahvia tai seurustellut, enkä leiponutkaan.
Nyt niillä serkuilla on aika monella ero takanaan ja monenlaista väkivaltaista ja muuta suhdetta, ei auttanut pullanleivontataidot :(
Voi aivan sama juttu! Tosin meillä kaikilla on edelleen ne samat hyvät miehet. Leipominen on hieno harrastus ja taito, mutta eikai sentään pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni opetti, että hiuksia täytyy harjata joka ilta sata harjanvetoa. "Yllättäen" hänellä ja hänen lapsillaan on kaikilla todella hennot, ohuet ja huonokuntoiset hiukset. Kampaajani sanoikin, että tuo on sulaa hulluutta, ja kenenkään hiukset eivät kestä tuollaista jokailtaista rääkkäämistä.
Tuo oppi lienee peruja ajoilta, jolloin hiukset pestiin silloin kerran viikossa saunassa käydessä tyyliin mäntysuovalla, ja harjauksen tarkoituksena oli levittää päänahasta ihon omaa rasvaa "hoidoksi" hiuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Tuo lautanen pitää syödä tyhjäksi- sääntö on ihan käsittämätön! Jos joskus saan lapsia niin yritän opettaa siihen, että syödään sen verran että nälkä lähtee.
Muistan joskus muksuna ihmetelleeni kun kaverin perheessä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi (kotonani tällaista sääntöä ei ollut) ja kaveri itki varmaan tunnin pöydän ääressä kun ei millään olisi jaksanut syödä :/ Mikäköhän tuollaisen säännön perustelu on? Muu kuin, että Afrikassa kuolee lapsia nälkään...?
Tietenkin sen takia, ettei ruokaa saa heittää roskiin! Pätee meillä edelleenkin, mutta ei nyt itketetä sentään...
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yliopistotutkinnon suorittaneet olivat "herraskaartia" ja heitä piti kohdella kunnoittavasti ja sama koski heidän lapsiaan. Satuin koulussa ystävystymään erään diplomi-insinöörin lapsen kanssa ja tätä lasta kohdeltiin meillä aina, kun aatelista; kun hän kävi meillä, vanhempani vaativat minua teitittelemään häntä, hän oli aina oikeassa kaikessa, hänelle tarjottiin kaikkea aina ensin ja sitä vielä höystettiin vaatimattomuudella. Esimerkiksi ruokaa tarjottiin aina saatesanoilla: "Eihän tässä mitään ole, tällainen vaatimaton pieni ruoka. Olette varmaan tottunut kotona parempaan." Kaveristani tämä oli aina todella noloa ja hän pyysikin useita kertoja vanhempiani lopettamaan, mutta mitään ei tapahtunut.
Muistan myös elävästi, kun kävin heillä ensimmäisen kerran. Minun piti laittaa päälle hienoin mekkoni, vaikka ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta ja menin kävellen. Samoin vanhemmat antoivat käytösohjeita tyyliin: kättele ja esittele itsesi. Silloin pitää katsoa silmiin, mutta muuten pidä katse lattiassa. Sen jälkeen puhut vain jos sinulle puhutaan ja muista niiata aina, kun nimesi mainitaan. Muista teitellä. Jos jostain tarjotaan, niin muista kursailla. Sen jälkeen ota vain yksi kappale, ei yhtään enempää. Aina muista kysyä lupa kaikkeen, mitä teet. Siis tyyliin "saanko istua?", "saanko nousta?" jne.
Voitte arvata, että kyläily oli ekalla kerralla noloa ja vaivaannuttavaa puolin ja toisin. Onneksi nuo kummallisuudet eivät särkeneet ystävyyttämme, vaan ollaan vieläkin ystäviä ja jopa toistemme lasten kummeja. Ja tämä ei edes tapahtunut missään kovin kaukaisessa historiassa, vaan ihan 1980-luvulla.
Voi luoja!!! :DDDD Tuohan kuulostaa puhtaalta vinoilulta, muksulle lässytetään "olette varmasti tottunut parempaan", kas kun ei vielä lisätty "teidän majesteettinne" :D
Ihanaa, että olette vielä ystäviä.
Ja tuo että naiset juttelee keskenään ja miehet keskenään tai ainakin se on aina nainen, joka kokkaa ja tarjoilee tai perheen tyttäret, jotka kaataa kahvia ja passaa. Miehet ja pojat istuu avuttomina paikallaan kuin linnunpoikaset odottamassa kakunpalaa suuhun. Siinä on kyllä sellainen tervemenoa tapa ja sääntö, että ei jää kukaan kaipaamaan.