Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Täällä oli jotkut jo maininneetkin tuon "älä reagoi kiusaamiseen, niin ne kyllästyvät ja lopettavat". Juu, lopettivat kolmannella luokalla alkaneen kiusaamisen sitten kun yhdeksäs luokka loppui ja koulu vaihtui. Pitkälle lukioon sain opetella, että omia mielipiteitä saa sanoa, tunnilla saa olla aktiivinen eikä pukeutumisellakaan tarvi yrittää olla mahdollisimman näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pitää aina ostaa mahdollisimman halvalla ja mitään ei saa heittää pois. Tällä menetelmällä kaapit pursuavat puolikuntoista tavaraa ja vaatteita, kun kaikki nuhraantuu ja menee huonoksi muutaman käyttökerran jälkeen, mutta ei voi heittää pois kun "ei sitä koskaan tiedä milloin tuotakin risaa paitaa/välinettä tarvitaan jossain huonommassa hommassa".
Kaikki kuntoilu lenkkeilystä salilla käyntiin on turhaa hömpötystä, koska "maatalon hommia tehdessä ei mitään kuntosaleja tarvita". No ei varmaan tarvita juu, mutta kun kaikilla ei ole varaa tai edes halua asua maatalossa. Onneksi tajusin kotoa kaupungin keskustaan muuttaessani, että elämänlaatu paranee kyllä, jos "tuhlaa" aikaansa omasta itsestään huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Tuo lautanen pitää syödä tyhjäksi- sääntö on ihan käsittämätön! Jos joskus saan lapsia niin yritän opettaa siihen, että syödään sen verran että nälkä lähtee.
Muistan joskus muksuna ihmetelleeni kun kaverin perheessä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi (kotonani tällaista sääntöä ei ollut) ja kaveri itki varmaan tunnin pöydän ääressä kun ei millään olisi jaksanut syödä :/ Mikäköhän tuollaisen säännön perustelu on? Muu kuin, että Afrikassa kuolee lapsia nälkään...?
No juurihan oli uutinen missä sanottiin että suomalaiset laittavat valtavasti ruokaa roskiin ja nimenomaan kotitaloudet.
Se on iso ekologinen ongelma, verrattiin johonkin nyt en enää muista mihin, mutta hätkähdyttävää oli.
Toki lautaselle on hyvä ottaa vähemmän ja jättää mieluummin kuin väkisin ahtaa mutta saattapa olla että tuo sääntö tulee vielä uudestaan käyttöön.Niin no, oisko parempi opettaa lapsia ottamaan lautaselle ruokaa sen verran että sen jaksaa syödä. Ei suinkaan opettaa syömään lautasta tyhjäksi joka aterialla.
Olet tyhmä jos et tajua noiden eroa.
Itse taidat olla tyhmä kun et lukenut loppuun/ tajunnut lukemaasi.
Eikä sinulla lapsiakaan taida olla.
Se tekee, joka osaa homman parhaiten. Eli isä. Vasta kolmekymppisenä maalle muutettuani olen päässyt opettelemaan hommia, joita olisi ollut kiva kokeilla jo nuorempana: maalausta, remontointia, polttopuiden tekoa, puutarhanhoitoa eli kaikkia niitä töitä, joita isäni "joutui" tekemään yksin lapsuudenkodissani. Opin jo nuorena, että turha on edes pyytää saada tehdä mitään, kun tekohalut torpataan kuitenkin välittömästi. Nyt olen sisuuntunut ja mieheni on onneksi sitä mieltä, että jos hän osaa jotain, niin miksen minäkin sen saman voisi oppia. Itsekseni olen nyt klapittanut valtaosan ensi talven polttopuista, viljelen isoa kasvimaata ja hoidan talon kaikki maalaushommat niin sisällä kuin ulkonakin. Aika paljon vähemmällä olisivat vanhempani päässeet jos olisivat antaneet minun hoitaa osan heidän hommistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempia ei saanut kyseenalaistaa tai vastustaa. Venhempi tietää aina paremmin. Olen itse opiskellut elintarvikealaa. Useista yrityksistäni huolimatta äitini ei edelleenkään välitä tuon taivaallista esim. hygienian tärkeydestä, elintarvikkeiden säilyvyydestä, kylmäketjusta tms. vaikka kuinka yritän häntä näistä asioista valistaa. "Meillä ei syödä pilaantunutta ruokaa" on hänen tapansa tiuskaista, kun asia tulee esille (Lienee turha kertoa kuinka usein olen löytänyt hänen kaapistaan vanhaa ruokaa)
Ikuinen negatiivisuus "kun ei vaan sattuisi mitään" ihan joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että yskiessä aivastaessa pitää suojata kämmenellä suu.
Tai silloin tuo oli toki suositusten mukainen ohje, mutta ei erityisesti estä tauteja leviämästä. Lapseni on opetettu päiväkodissa yskimään kainaloon/hihan yläosaan, jolloin pöpöt (ja joskust räätkin) jäävät siihen, eivätkä leviä käsien mukana pinnoille ja sieltä muihin ihmisiin.
Riskien välttäminen. Ei kannata kokeilla tai yrittää ikinä mitään, ei ainakaan mitään uutta. Tehdään asiat aina siten kuin on jo tehty 100 vuotta vaikka järki sanoisi mitä vaan.
Vaatimattomuus. Ei saa olla liian itsevarma ettei kukaan vahingossakaan vaan luule meistä mitään. Ei saa pukeutua liian hyvin, ei saa ajaa liian uudella autolla.
Ei saa esiintyä liian sosiaalisesti tai puhua liikaa. Pitää olla hiljainen, arka ja vetäytyvä. Muuten vaikuttaa itserakkaalta k*sipäältä. Omaa olemassaoloaan pitää ikään kuin koko ajan pyydellä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoi "rehellisyys maan perii" tämä ei pidä paikkaansa. Keplottelevat ja kieroilevat menestyvät. Myös kouluaikana annettu " käännä toinenkin poski" kiusaamistilanteessa oli huono. Kiusaaminen loppui kun aloin lyömään takaisin ja kovaa!
Rehellisyys maan perii on kyllä asenne jolla voi myös menestyä. Rehellisyydellä ja vastunottamisella omista päätöksistään luo myös kunnioituksen itselleen, jota "pelkällä" ammattitaidolla ei kukaan kykene tekemään. Tyhmänrehellisyys on asia erikseen; kukapa sitä haluaisi kuulla raa'an rehellisen asperger kaltaisen mielipiteen. Miten asiansa ilmaisee on vähintään yhtä tärkeää kuin mitä ilmaisee.
Itse olen omalla alallani sekä ammattitaitoinen että kunnioitettu ja haluttu työntekijä hyvin suureksi osaksi myös rehellisyyteni johdosta. Usealla kollegalla on ura pysähtynyt kepulikonsteilla etenemisen johdosta, mutta minulla ei. Eikö uran takaseinääole näkyvissä.
"Rehellisyys perii maan" sen allekirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina piti ostaa vaatteita ja kenkiä, joissa on sitä KASVUNVARAA, tätä jatkui vielä pitkälle teini-ikään. Aina sai kulkea roikkuvissa vaatteissa.
Vielä +30 -vuotiaanakin saatan löytää vanhempieni varastoista vanhoja vaatteitani, jotka ovat vieläkin isoja itselleni. Ja kenkiä kokoa 39 (kengänkokoni on näin aikuisena 35).No itselläni tuo kasvunvara oli ihan järkevää, vaatteet olisivat jääneet yhdessä vaiheessa pieniksi ½-1 vuoden aikana. Samoin kengät. Onneksi nuoruudessani väljät vaatteet olivat muotia.
Toisaalta kasvavan lapsen vaatteet myös kuluvat, jos sen annetaan käyttää niitä normaalisti. Lapset rymyävät ulkona, kiipeilevät ja ryömivät, joten siinä vaiheessa kun ne kasvunvaraiset vaatteet olisivat sopivat, ne ovat jo aivan hirveän näköiset. Kyllä lastenkin vaatteisiin saa kulua rahaa. Oma periaatteeni on, että aina säähän ja päälle sopivat.
No, omassa lapsuudessa vaatteet eivät kuluneet, ulkonakaan kun ei saanut riehua vaan piti olla nätisti. Vaatteisiin ostettiin kasvunvaraa ja sitten ne laitettiin ainakin puoleksi vuodeksi kaappiin ennen kuin niitä sai käyttää. Pidä siinä sitten puoli vuotta rikkinäisiä farkkuja koulussa, kun kaapissa olisi uudet.
Lapsuudenkodissa oli hyvin vahvana juuri tuo "mitä naapuritkin ajattelee". Äiti kiskoi aamulla heti ensi töikseen verhot auki, että naapurit ja tiellä kulkijat huomaavat, että ei olla laiskoja. Itse pidän verhoja kiinni pitkällekin iltapäivään, jos siltä tuntuu, koska naapureille ei kuulu minun tekemiset, jos niistä ei ole häiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseenalaistat jotain, olet hankala. Lapsena ei saanut koskaan kysyä miksi jokin asia tehdään näin, koska "se nyt vaan on niin". Kesti todella kauan tajuta, että kyse oli vaan oman äitini jääräpäisestä "näin on tehty ja näin tehdään" -mentaliteetista ja se omilla aivoilla ajattelu on sallittua ja jopa suotavaa. Aikuisena tämä on aiheuttanut itsessäni vähän sellaista kapinahenkisyyttä ja haluan ihan periaatteesta toimia aina erilailla.
Minulle opetettiin kotona päin honkia niinkin yksinkertainen asia kuin ikkunanpesu.
Lapsuudenkodissani ikkunat pestiin aina kaupasta ostetulla suihkepullossa olevalla pesuaineliuoksella ja talouspaperilla, koska "se on niin kätevää kun ei tarvitse veden kanssa lotrata". Eli tsut-tsut-tsut suoraan ikkunaan ja sitten äkkiä kuivataan talouspaperilla. Pesutulos oli huono, ikkunaan jäi aina raitoja ja talouspaperia kului hyvinkin rulla per ikkuna.
Jatkoin samalla metodilla uskollisesti läpi koko opiskeluajan, vaikka aina harmitti, kun tulosta katsoessa tuntui, että koko työ oli mennyt hukkaan.
Nykyään olen palannut ikivanhaan ja lapsuudenkodissa halveksittuun tapaan, eli ämpärillinen vettä, loraus Sinolia, rätti ja lasta. Homma sujuu nopeammin, tulos on ylivertainen ja rahaa säästyy. En vieläkään tajua, miksi meillä sitä ämpärin täyttämistä ja tyhjentämistä pidettiin niin työläänä vaiheena, että se haluttiin ihan väkipakolla jättää välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maitotuotteiden ja lihan runsas kulutus
Tyypillistä lapsuudessani oli:
Perunaruokaa päivästä toiseen. Ja usein juuri huonosti pestyt kuoriperunat. Keitinvesi oli aina ihan ruskeaa.
Lihaa joka ruoalla. Yleensä siis jauhelihaa, paljon makkaraa, punaista lihaa. Ehkä kerran, max. pari kertaa kuussa jotakin tarjouskalaa tai itse ongittua.
Ruoka-aikaan piti syödä maha repeämispisteeseen, koska epäsäännöllisten ruoka-aikojen vuoksi ei ikinä voinut tietää, milloin ruokaa olisi seuraavan kerran tarjolla.
Ja lautanen piti syödä tyhjäksi, koska Afrikassahan nähtiin nälkää.
Harrastukset oli turhuutta ja halveksittavaa humpuukia. Piti tehdä vaan töitä ja rasittaa itseään fyysisesti niillä. Ja omakotitalossa niitä riittikin, nurmikonleikkausta, haravointia, kitkemistä, pesemistä, polttopuiden tekoa, kantamista, tiskaamista, hinkkaamista ja hankaamista. Lapset ottivat kotona vastuun aikuisten hommista jo varhain. Olipa sitten vanhemmilla enemmän aikaa kierrellä tontilla ja kotona arvostelemassa lapsen työjälkeä kriittisesti kun ei tarvinnut itse tehdä mitään.
Koskaan en muista saaneeni positiivista palautetta. Mistään. Aina vaan negatiivista ja parannettavaa. Tekemisistäni, ulkonäöstäni, sanomisistani, käytöksestäni. Jälkeenpäin olen kuullut sukulaisilta, miten hyväkäytöksinen tyttö aina lapsenakin olin. Nämä tunnustukset on tulleet mulle suurina yllätyksenä, koska omakuva on niin vääristynyt arvostelevien vanhempieni vuoksi. Koulussa keskiarvoni oli aina 9 ja 10 välillä. Siitäkään en saanut tunnustusta vaikka olisin sen kyllä ansainnut. Ihme suorastaan että onnistuin menestymään niin hyvin kaikkien kotitöiden jälkeen!
Meillä ei ollut kunnollista aamu- ja iltapalaa. Söin pitkään pelkkää pullaa aamiaiseksi ennen kuin itse havahduin siihen. Olin ilmeisesti ollut hirveän nirso lapsi, ja oli menty sitten sillä, mikä kelpasi.
Miehen perheessä on ruoka- ja janojuomana limu. Anopilla saattaa olla useampaa limsaa ruokapöydässä mutta veden saan hakea hanasta.
Tämä ketju on ihan käsittämätön. Tajuan eläneeni suht terveessä perheessä...
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan käsittämätön. Tajuan eläneeni suht terveessä perheessä...
Sama täällä (vuosimallia -89). Meillä ei ole ollut mitään näistä, paitsi se että syötiin aika paljon perunaa, leipää ja maitoa. Olen tosi kiitollinen vanhemmistani kun ovat niin fiksuja.
Tää ei varmaan ole mikään yleinen neuvo, mutta äitini kehotti menemään ajokortin saamisen jälkeen heti vaan mahdollisimman pian H:gin keskustaan ajamaan, sillä sitä oppii. No mun kohdalla se oli kyllä huonoin mahdollinen neuvo ja aloin pelätä ajamista. Kun opettelin uudelleen myöhemmin niin ajoin ensin mahdollisimman rauhallisilla alueilla ja esim. kesäöinä ja se toimi paljon paremmin.
Toisaalta kasvavan lapsen vaatteet myös kuluvat, jos sen annetaan käyttää niitä normaalisti. Lapset rymyävät ulkona, kiipeilevät ja ryömivät, joten siinä vaiheessa kun ne kasvunvaraiset vaatteet olisivat sopivat, ne ovat jo aivan hirveän näköiset. Kyllä lastenkin vaatteisiin saa kulua rahaa. Oma periaatteeni on, että aina säähän ja päälle sopivat.