Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kursailu. Kun katsoo suomalaisille tyypillistä tapaa vetkutella pöytään käymisen ja ruoan ottamisen kanssa, ei voi kuin ihmetellä, miten kyseinen teatteriesitys on syntynyt osaksi tapakulttuuriamme. Omituisinta on, että joillain seuduilla tapaan kuuluu olla kokonaan huomioimatta ensimmäistä kutsua pöytään, ei siis edes kiitetä vaan ollaan kuin ei oltaisi kuultu mitään. Siinä on taustalla varmasti ajatus vaatimattomuudesta, mutta ulospäin se näyttäytyy emännän/isännän vaivannäön väheksymisenä. Lapsena pidin kursailua itsestäänselvyytenä mutta nyt viittaan kintaalla koko perinteelle ja käyn pöytään ensimmäisenä, jos yhtään näyttää siltä, että homma on menossa vetkutteluksi.
Kursailu on todella ärsyttävä tapa. Se on syntynyt pula-ajoilla "tuputtamisen" ohella, kun perheellä ei ollut paljon tarjottavaa vieraille, mutta aina piti tarjota. Kaikki tiesivät tämän, joten isäntiä autettiin säilyttämään kasvonsa kursailemalla pöytään menossa ikään kuin esittäen ettei ole kova nälkä. Tämä leikkihän jatkuu kahvipöydässä, kun emäntä tuputtaa tarjottavia ikään kuin niitä olisi yllin kyllin, ja vieras kieltäytyy aina ikään kuin hänellä ei olisi kova nälkä. Näin isäntäväen kaikki tarjottavat eivät mene vieraille, mutta on noudatettu hyvää etikettiä kuitenkin kahvipöytätarjottavista.
Siis onko tällainen kursailu joku perinne? En ole muualla moiseen törmännyt, mutta äidilläni on raivostuttava tapa "pitkittää" pöytään tuloa. En tiennyt, että tälle on nimikin ja moinen "kursailu" on yleistäkin.
Kyllähän tuosta kursailusta puhutaan tv-mainoksessakin, eli nähtävästi yleinen tapa. Meillä Hämeessä ainakin tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että hampaiden pesu kaksi kertaa päivässä riittää. Nykyään saa aina hammaslääkärissä käydessä sapiskaa, kun en lankaa hampaita. Kauhea vaiva uuden rutiinin opettelussa, nyt oon (taas kerran) yrittänyt parantaa tapani.(
Meillä isä opetti, että hammastahna on myrkkyä ja se pitää huuhdella tarkasti pois. Ihme oli kun hammaslääkäri sitten myöhemmin neuvoi jättämään tahnan suuhun vaikuttamaan.
Kyllä isäsi opetuksessa on totuuden siemen, sillä vielä nykytutkimuksen valossa hankaavissa aineosissa on syöpää aiheuttavia aineita, mutta nykyisin hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, koska hammastahnassa on fluoria, toisin kuin ennen eli todennäköisesti myös sinun lapsuudessa. Ja kyllä huuhdon hammastahnan edelleen hampaanpesun jälkeen, sillä en edelleen tiedä mihin tutkimuksiin uskon.
Sorry OT, mutta fluoria on ollut tahnassa suunnilleen aina eli väh. 50 v. Lisäksi se on yhdisteenä ja on edelleen jonkun verran kiistanalaista, miten se vähentää reikiintymistä. JOka tapauksessa useimmissa hammastahnoissa on natriumlauryylisulfaattia ja sokerialkoholeja, joita ainakin aftaherkkien ja suolistovaivaisten kannattaa olla nielemättä ja jättämättä suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä kylässä ei saa ottaa enempää kuin yhden mitään tarjottua asiaa ja lisää ei saa koskaan pyytää. Tämä johti noloihin tilanteisiin mm. ensimmäisillä kaverisynttäreillä, joille menin, kun siellä oli tarjolla sipsiä ja popcornia ja otin molempia tasan yhden kappaleen. Kun näin muiden lasten ottavan useamman, olin aivan hämmästynyt, mutten uskaltanut itse ottaa useampaa, etteivät vanhemmat saa tietää asiasta ja suutu.
Meillä poppareita syötiin reilummin, mutta muuten noudatettiin tiukasti tuota 1 per nenä -sääntöä. Tämä sääntö koski myös karkkeja. Joskus repäistiin ja syötiin 2 karkkia. Minun on vieläkin hankalaa ymmärtää, että jotkut syövät pussillisen karkkeja.
T.198
Monia näistä tunnistan, olen vm. -73.
Pahinta oli kuitenkin se, että uskovaisen perheen lapsena piti joka ilta pyytää äidiltä ääneen päivän synnit (?) anteeksi. Koska juuri sinä yönä saattoi tulla maailmanloppu ja joutuisi helvettiin.
Siinä sitä maailmanloppua sitten pelkäsin ja odottelin murrosikään asti, kunnes väsyin olemaan kiltti tyttö ja aloin elämään joka päivän kuin viimeistä päivää. Äiti tietenkin voivotteli, että miten minusta oli tullut sellainen.
Mitenkähän niin, kun jokainen päivä saattoi kuulema olla viimeinen.
I
Omasta ulkonäöstä huolehtiminen on diivailua.
Joka päiväinen suihku oli tarpeetonta, pelkkää veden tuhlausta.
Halpa on hyvää. Aina.
Aina piti säästää mutta ei kerrottu että mihin.
Leivän syöminen, joka päivä ja vain yhtä täytettä(juusto tai makkara)
Nykyään huolehdin ulkonäöstäni, harjaan hiukset peilin edessä yms.
Käyn joka päivä suihkussa mutta en pese hiuksia joka kerta.
Halpa on hyvää tietyissä asioissa. Ei kuitenkaan vaatteissa tai kengissä.
Säästän tiettyyn yhteen asiaan. Ja opetan lapselleni että kannattaa säästää koska esim huonekalut ovat hintavia.
Syön leipää kerran viikossa, lauantaisin lounaana ja silloin on kaikkea mahdollista päällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaisiin suhtautuminen. Ei saa katsoa. Ei saa huomata. Vaikka sokealta leviäis kolikot kaupan lattialle tai pyörätuolissa istuva epätoivoisesti kurkottelisi papupurkkia kaupan ylähyllyltä, apua EI MISSÄÄN NIMESSÄ saa tarjota (sääliä ja voivotella pitää selän takana toki). Siinä nostetaan toisen vamma esille ja se on täten tämän henkilön nolaamista.
Kerran oltiin äidin kanssa yhdellä kurssilla. Tuli ryhmätehtävä ja meidän ryhmään tuli mukaan kuulovammainen. Äiti meinas pyörtyä, kun kysyin jossain vaiheessa, että lukeeko huulilta.. vähän siis siltä vaikutti ja niin olikin. Helpompi kommunikoida, kun tietää, ettei kannata puhua toiselle, jos tämä ei näe minun kasvoja...
Mitään maksullista harrastusta ei pidä aloittaa, koska "se ei kuitenkaan kiinnosta pitkään" ja "ei siitä kuitenkaan ole ammatiksi".
Töitä pitää tehdä niin paljon kuin pystyy.
Yrittäjät ovat aina konnia, jotka rikastuvat joko työläisten selkänahasta tai muuten huijaamalla.
Töissä pitää olla nöyrä, taitava eikä koskaan sanoa esimiestä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista ei vahingossakaan opetettu millään lailla,
Ja jos yritti, niin arvosteltiin. "Miksi sinne kylille pitää mennä?" "Olisi parempaakin tekemistä." "Sunnuntaiaamuna klo. 8:00 leikkaat sitten nurmikkoa."
No nyt ollaan vielä +40 vuotiaanakin yksin. Ei tullut lastenlapsia vanhemmille.
"Ei toisten asioihin voi puuttua. Jokainen elää omalla tavallaan." Esimerkiksi, kun käytännössä kaikki tiesivät, että naapuriperheessä pahoinpideltiin lapsia, niin sitä kovasti kauhisteltiin, mutta siihen kauhisteluun se sitten tuolla perustelulla jätettiin. Elettiin 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille, joita kursailu ärsyttää, niin on tehokas ja hyväksi havaittu tapa päästä siitä eroon: todetkaa suureen ääneen "jaahas. Nyt ei näytä herrasväelle kelpaavan. On ilmeisesti niin pahaa, ettei kelpaa. Laitanpa sitten biojätteeseen." Tämän jälkeen haetaan biojäteastia keskelle vieraiden joukkoa ja aletaan kippaamaan tavaraa sinne. Kyllä alkaa äkkiä kelvata.
Itsekin pari esimerkkiä tähän ketjuun kirjoittaneena, ei tarvitse ihmetellä miksi tämän maan ilmapiiri on tämmöistä kuin nyt on. Varsinkin tuo puhumattomuus, syyllistäminen ja nöyristely ovat aiheuttaneet varmaan enemmän tuhoa kuin alkoholiongelmat. Surullista luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että fiksun ei kannata tuhlata älynlahjojaan ja opiskeleminen kannattaa aina. Tässä sitä nyt sitten maisteritutkinto kädessä väännetään hiton pienellä apurahalla väitöskirjaa ja seurataan yliopistojen irtisanomisia tietäen, että tohtorintutkinnon jälkeen ei alalla ole enää töitä kuin muutamalle yli-ihmiselle. Olisi vaan pitänyt opiskella joku oikea ammatti itselleen, kun tutkimusta ja uuden kehittämistä ollaan heittämässä romukoppaan.
Kaikki kaunokirjallisuus on turhuutta. Mielikuvitusta ei tarvita ja kaikki taiteellinen ilmaisu on roskaa, ellei kyse ole lemmikin muotokuvasta tai kaupustelijan auringonlaskukuvista. Vain tietokirjoja kannattaa lukea, fiktio on ajanhukkaa.
Luin sitten kirjallisuutta yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olet tyttö. Jos joudut johonkin kuseen, heittäydy tyhmäksi ja ala itkeä." Kapinoin aina rajusti tuota sääntöa vastaan. Hieman hankalaa on ollut miesvoittoisella alalla saada edes hieman uskottavuutta, kun taitaa olla ollut yleinenkin oppi vielä 80-90-luvullakin.
Naapurin lapset istuivat isän mukaan aina niin kiltisti.
Viininjuonti on ihan sama asia kuin jos vetäisi raakaa kossua kaksin käsin.
Olin jo aikuinen kun äiti kävi kylässä. Hän paheksui ja huolestui kun näki pari tyhjää viinipulloa kotonani. "Ihan että viinaa täällä juodaan!"
Ja minua hävetti, vaikkei mitään todellista syytä. Siitä sitten pari vuotta sai kuulla. "Sillä sitä viinaakin siellä kotona..."
Mulla on kans toi, että ei saanut riidellä kovaäänisesti tai olla eri mieltä vanhempien kanssa. Siitä opin lähinnä mököttämään hiljaa ja menemään yksin nurkkaan purkamaan kiukkua. Ei yksinkertaisesti saanut käydä kierroksilla. Tämä liittyy myös luonteeseeni, sillä minut oli helppo vaimentaa.
Parisuhteessa ja työelämässä tulee jonkin verran ongelmia, koska on kasvanut niin pahasti vanhemman ihmisen auktoritteettiin. Ei "uskalla" olla eri mieltä ja sitten pelkää konfliktia vastapuolen kanssa. Tämän takia osittain väsyin aikaisemassa työpaikassa. Parisuhteessa olen helpommin alistuva enkä osaa vaatia tarpeeksi omaa tahtoa.
Tämä tuntuu pahalta, koska tätä on niin vaikea korjata enää, kun sen on ns. äidinmaidosta saanut.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin lapset istuivat isän mukaan aina niin kiltisti.
naapurin lapset olivat hiljaa, eli olisi ollut hyve olla hiljaa. Onneksi oli iso maalaistalo ja iso pihapiiri johon mahtu mölyä.
Vierailija kirjoitti:
Viininjuonti on ihan sama asia kuin jos vetäisi raakaa kossua kaksin käsin.
Olin jo aikuinen kun äiti kävi kylässä. Hän paheksui ja huolestui kun näki pari tyhjää viinipulloa kotonani. "Ihan että viinaa täällä juodaan!"
Ja minua hävetti, vaikkei mitään todellista syytä. Siitä sitten pari vuotta sai kuulla. "Sillä sitä viinaakin siellä kotona..."
Just!
Kun tutustuin uusiin ystäviin ja kysyin saanko pyytää Marin meille tai mennä Sarin luona käymään, tuli aina kaksi kysymystä:
-Mitäs sen Sarin/Marin äiti ja isä tekevät työkseen? -Tämä vaikutti sitten päätökseen. Pankkissihteerin tytär oli herrasväkeä, E-Marketin kassatyöläinen kommunisti -> ateisti -> huonoa seuraa.
Opetti aika aikaisin ottaa ihmiset ihmisenä.
-Juovatkos ne Marin/Sarin vanhemmat kaljaa tai viinaa? Jos vastasin, että tietääkseni viiniä, sekin vaikutti päätökseen. Koska sehän on sama kuin juoppo....-> Tai sitten ei.
T.206
Minä olen pohjois-suomesta lähtöisin, itärajalta tarkemmin sanottuna ja siellä päin tämä on erittäin yleinen tapa edelleen vanhemman väen keskuudessa. Vanhemmalla väellä tarkoitan omien vanhempien ikäisiä yli 60-vuotiaita. Minun ikäiset 40-vuotiaat ei kursaile. Etelässä ja Länsi-Suomessa en ole moiseen kursailuun törmännyt.