Lue keskustelun säännöt.
Kaikki romahtaa perheessä
09.06.2016 |
Kaikki on minun vastuullani. Mies huolehtii vain välttämättömimmät asiat. Minä ja mies käymme molemmat töissä. Miestä ei omansa kiinnosta pätkääkään, vaikka työnsä on haastavampaa kuin minun. Minä mietin työtäni vapaallakin, mies ei kuulemma jaksa ajatella työasioita vapaalla.
Lapsia on 4, vanhin 10-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Lapsilla on harrastuksia, nuorimmalla kaksi, muilla kolme, eli yhteensä harrastuksia 11 kpl. Minä saan hoitaa harrastukset. Näistä 11:sta harrastuksesta alle puolet ovat sellaisia, joihin lapset menevät mielellään. Jos herpaannun hetkeksi, eivät muistuta ja harrastuskerta jää väliin. Harrastukset ovat liikuntaa ja musiikkia joten olisi mukavaa jos lapset kehittyisivät hyviksi ja aikuisena olisi hyötyä. Jos minä en ole kotona, koko perhe jää makoilemaan.
Koska meitä on näin monta ja lisäksi kissa, joka päivä on jotain siivottavaa ja laitettavaa. Kaikki jättävät tavaroita lojumaan, on lehtiä, vaatteita, laseja, leluja... Pyykkiä ja tiskiä tulee, eteinen on kurassa, harrastus- ja koulutavaroista pitää huolehtia... Mies tekee murto-osan töistä. Sanoo vaan, ettei ole vakavaa eikä "tarvitse olla niin justiinsa". Koti olisi kaaoksen vallassa, jos minä en huolehtisi joka päivä...
Omiakin harrastuksia olisi kiva olla, ja onkin, mutten pysty nauttimaan niistä. Liikunta on minulle enää suorittamista. Ruoanlaitto oli ennen ihan mukavaa, nykyään vain mietin kuinka paljon aikaa sen laittamiseen ja siivoamiseen menee. Olen mukana lasten koulun hyväntekeväisyys- ja rahankeräysporukoissa sekä pidän vuoroviikoin lasten lukukerhon tapaamiset. Yksi lapsistamme halusi mukaan kerhoon, joten kotona pitää huolehtia että onhan varmasti lukenut. En laske lukemista harrastuksiin mukaan, toki hyvä että lasta kiinnostaa, mutta välillä tuntuu että lukeminen vie voiton lapsen muista harrastuksista, lapsi on kiinnostunein lukemisesta...
Välillä olen oikeasti itku kurkussa kun vien lapsia luontoretkelle tai pidän heille kotona ohjatun leipomishetken, en pysty nauttimaan siitä, mietin vain ajanhukkaa ja siivoamista...
Tänäänkin olen hereillä vielä tähän aikaan, oli pakko päästä purkautumaan johonkin. Äsken siivosin yhden vessan ja laitoin pyykkejä, kun en ole muulloin ehtinyt. Tulen kohta hulluksi tämän kaiken keskellä.
Mies on vetelä ja tekee oma-aloitteisesti vain satunnaisia asioita. Ja silloin kun tekee niitä, tekee ne rennosti chillaillen eikä yhtään tunne paineita eikä ymmärrä minun jatkuvia paineitani. Tuntuu että oikein vähättelee ongelmiani, kun jatkuvasti naureskelee ettei ole niin vakavaa.
Nyt yritän käydä nukkumaan... Huomenna sama ralli taas ja aikainen herätys.
Kommentit (107)
Mikä kaikki romahtaa?
Perheen talous? Vesikatto? Lattia ja seinät?
Ainoa joka tuossa on vaarassa romahtaa on aloittajan mielenterveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on sen sun ukon vika. Kusipää ottaa rennosti.
Jätä se.
Asiat paranee.
Meillä vaimo otti eron ja yksi syy oli että sanoi että pyykkirumba vei voimat.
No, nyt sitten pyykkään minä: rojut koneeseen, pesuaine. 2h myöhemmin kuivaajaan. 2h senjälkeen rojut ulos ja käsken lasten hakea omansa, ja viikatkaa kaappiin.
Vittujoo. Tämänkö takia piti hautoa eroa!!
Ap:n mies on oikeassa ja ap väärässä.
T. Rennossa kodissa kasvanut
"En laske lukemista harrastuksiin mukaan, toki hyvä että lasta kiinnostaa, mutta välillä tuntuu että lukeminen vie voiton lapsen muista harrastuksista, lapsi on kiinnostunein lukemisesta.."
:D Kuka on näin tyhmä? Helpolla pääsisit kun tukisit vaan lapsen luontaisia lahjoja ja kiinnostusta lukemiseen ja kantaisit kirjoja eteen. Täysin ilmainen ja sivistävin harrastus mitä maan päältä löytyy - lisäksi sitä voi harrastaa missä tahansa paikasta riippumatta ja harrastajan ympärillä vallitsee syvä hiljaisuus. Isona lapsi on fiksu ja kiittää että sai lukea rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?
Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.
Alapeukku siksi, että lähdet siitä, että sinun sääntöjesi pitää määrätä koko perheen toiminnan. Koko muu perhe toteuttaa sinun projektiasi.
Ymmärsit väärin. Perusteellisen sotkuinen asunto on terveysriski eikä sieltä edes kukaan löydä mitään. Ei ole kyse minun säännöistäni ja siitä, että minä määrään koko perheen toiminnan vaan aivan tavallisesta elämisestä.
Toisaalta, se on ihan minkä tahansa eläinlajin perussääntö, että kasvavat pennut, poikaset, lapset ym. toimivat vanhempien ehdoilla. Menepä kysymään varsalta, koppelonpojalta tai sudenpennulta, määrääkö emo sen toimintaa vai ei.
Huomaatko, nyt sinä yrität minuakin, täysin ulkopuolista mukaan hyväksymään projektisi. Ymmärrän asian toisella tavoin kuin sinä, mutta se ei tarkoita, että ymmärrän sen väärin.
Sinulla on vain yksi totuus, jota ajat kuin käärmettä pyssyyn. Perhe-elämä on kuitenkin yhteispeliä, enkä pidä suhtautumistapaasi parhaana.
Ensimmäisen viestisi sisältö oli, että kasasin niiden tavarat jätesäkkeihin, siinäpä oppivat. Oppivat mitä? Että sinä määräät.
Jälkimmäinen kappaleesi eläinten poikasista oli lähinnä höperö.
Tarkennan, että olen se laatikoihin tavaraa kerännyt enkä alkuperäinen jätesäkkeihin tavaraa kerännyt mummeli, joka kirjoittikin tähän seuraavan viestin.
Miksi sinun käsityksesi perhe-elämän yhteispelistä ei koske siivousta? On yhteispeliä siten, että äiti ei saa lapsiaan komentaa vaan pitää palvella, mutta eipä enää olekaan yhteispeliä silloin, kun joku muu joutuisi korjaamaan OMIA jälkiään ja omia tavaroitaan.
Millä tavalla sinä sitten tämän asian ymmärrät? Että äidillä ei ole omassa kodissaan mitään oikeuksia, vain velvollisuuksia? Sen sijaan miehen ja lasten pitää saada elää kuin sika pellossa, vähääkään siisteydestä välittämättä?
Eläinten jälkeläisvertausta et ymmärtänyt, joten sama rautalangasta: emo / aikuinen / vastuullinen vanhempi päättää aina jälkeläisten asioista, olipa kyseessä lintu tai nisäkäs mitä lajia tahansa. Kaloilla, matelijoilla ja muilla sellaisilla saavat jälkeläiset elää vapaammin.
Millä tavalla on sadismia vaatia lasta siivoamaan ja leivontahetken ohjaamisen sijasta ohjata laittamaan ruokaa ja siivoamaan keittiön? Eikö pakkoharrastus ole yhtä lailla sadismia ja oman elämänhallinnan kannalta hyödyttömämpää kuin kotitöiden oppiminen?
79 ja joku aiemmista viesteistä
PS Haloo, ap, eikö siellä Amerikassa ole jo aamu? Etkö viitsi enää vastata meille, vaikka olemme näin suurella innolla aloitukseesi kommentoineet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän provoon on kerätty kaikki ne elementit, joista av-kansan saa kierroksille:
- Monta lasta tehty, vaikkei meinaa jaksaa
- Laiska mies
- Lasten pakkoharrastuttaminen
- jne.
Oma vika, ap. Sulla on vastuita ja velvollisuuksia ihan niin paljon kuin itse haluat. Jos haluat leikkiä täydellistä tehoäitiä, niin kanna vastuu halustasi, äläkä valita ja vaadi miestäsi kantamaan siitä huolta.
Mä kyllä olisin sympannut sua, jos kyse olisi pakollisista asioista eikä valinnoista. Mutta se, että olet haluamalla halunnut lapsille valtavan määrän harrastuksia - joista he eivät edes enimmäkseen NAUTI - niin se on ihan omaa hölmöyttäsi. Ei siinä mitään: tuo on tehokas tapa tehdä ko. harrastuksista epämieluisia lapsille, siis tuollainen pakottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herrajumala. Meitä oli 4 sisarusta ja äitikin kävi töissä. Hän siivosi kerran viikossa, meille lapsille oli myös jaettu tehtävät, ja laittoi iltaisin ruoan, yhden kaikille. That's it. Minä harrastin jos vaikka mitä, esim. viulunsoittoa, minkä ansiosta pääsi Musiikkilukioon, josta kirjoitin yo:ksi. Vanhemmat ostivat sen viulun, itse kävin musiikkiopiston pääsykokeissa ja kun sisään pääsin, tunneilla. Itse harjoittelin. Itse me lapset elämäämme elimme, kukin tyylillään. En olisi pitänyt siitä, että jompikumpi vanhemmista olisi sekaantunut noin paljon elämäämme.
Kesälomalla lähdet viikoksi pois, YKSIN !!!
Olet jo lähellä uupumista, asioihin on tultava muutos vapaaehtoisesti. Ellei sitten elämä tekee sen esim. sairastumisellasi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedän miltä susta tuntuu!
Tietynlaiset ihmiset reagoivat stressiin yrittämällä hallita tilannetta ja kaaoksen ottaessa vallan, stressaa entistä enemmän ja muuttuu entistä nipommaksi. Mulla ei ole lapsia, mutta toisenlaisessa elämäntilanteessa tuntenut noita fiiliksiä. Alkoholistien lapsena jouduin kantamaan vastuun 18-vuotiaaksi asti koko perheestämme. Minusta tuli perfektionisti/huolehtija/supertunnollinen/ahkera/tehokas. Oli pakko olla, jotta selvisimme. Kaoottisissa tilanteissa pelkään menettäväni hallinnan ja silloin nuo piirteet korostuvat. Töissä nuo piirteet ovat osoittautuneet eduksi, mutta jos koti ja työ ovat kaaostilassa yhtäaikaa, alan valua kohti burnoutia. Nykyään tunnistan jo oireet ja olen tehnyn selkeän valinnan: en ota yhtäaikaisesti muutoksia töihin ja kotiin. Jos töissä on alkamassa uusia projekteja, en tee esimerkiksi remonttia tai muuton alla / parisuhdekriisin aikaan en ota mitään ylimääräistä hoitaakseni töissä.
No mikä tapauksessani ei ole auttanut: Luovuttaminen, koska en pysty elämään kaaoksessa eikä suorittamisen jatkaminen, koska se lisää stressiä.
Apu löytyy kuormituksen purkamisesta. Nyt töissä esimiehen juttusille, että hänellä on kohta työntekijä saikulla, jos hän ei tue sinua. Pyydä lupaa delegoida osaa töitä toisaalle vaikka kuukaudeksi. Muutama palkaton työpäivä että pääset pitämään pidennettyjä viikonloppuja. Kotona jokaisen lapsen kanssa keskustelu, mistä harrastuksista voivat luopua. Viikkorahat vain askareita vastaan.
Ole armollinen itsellesi, anna lupa itsellesi hellittää hetkeksi. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos hellität vähän? Niin... Maailma ei romahtanut :)
Herranjumala tosiaan. Ap:n elämä on tosiaan kamalan stressaavaa, eikä tuo taida olla hyväksi lapsillekaan.
Mutta ihan osittaisena OT:na, toi lapsen pakottaminen harrastukseen ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Monet pienet-alakoululaiset lapset ovat sellaisia, että eivät ylipäätään halua lähteä mihinkään kotoa, mutta sitten kuitenkin nauttivat harrastuksesta, jos heidät saa sinne raahattua. Mun esikoinen on tällainen. Ei siis olla sinänsä pakotettu harrastamaan mitään, mutta toisinaan on joutunut käyttämään aika lailla henkistä energiaa saadakseen hänet lähtemään treeneihin. Kuitenkin tämä joukkuelaji tekee hänelle selvästi todella hyvää, koska hän on kehittynyt siinä tosi paljon, itsetunto on noussut, kertoo innoissaan omasta joukkueesta ja on ylpeä saavutuksistaan. Ja aina sanoo kysyttäessä, että haluaa ehdottomasti jatkaa seuraavalla kaudella, mennä leireille ym. Mutta on vaan luonteeltaan sellainen hitaasti lämpiävä, että lähteminen on yksittäisissä tilanteissa vaikeaa. Jos emme olisi jaksaneet käyttää toisinaan lievää pakottamista, niin lapselta olisi jäänyt paljon todella positiivisia kokemuksia saamatta.
Mutta siis tässä kyse yli 6-vuotiaasta ja yhdestä harrastuksesta...en uneksisikaan laittavani pk-ikäisiä mihinkään harrastukseen tuollaisessa perhetilanteessa :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on provo. Valitettavasti näitä on palsta täynnä, harvemmin käyvät eivät vain niitä huomaa. Ihan OK, mutta kannattaa se myötätunto jättää eläville ihmisille, nämä tehtailijat vain huvittelevat erilaisilla ajatuksilla ja tarinoille. Epämiellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Herrajumala. Meitä oli 4 sisarusta ja äitikin kävi töissä. Hän siivosi kerran viikossa, meille lapsille oli myös jaettu tehtävät, ja laittoi iltaisin ruoan, yhden kaikille. That's it. Minä harrastin jos vaikka mitä, esim. viulunsoittoa, minkä ansiosta pääsi Musiikkilukioon, josta kirjoitin yo:ksi. Vanhemmat ostivat sen viulun, itse kävin musiikkiopiston pääsykokeissa ja kun sisään pääsin, tunneilla. Itse harjoittelin. Itse me lapset elämäämme elimme, kukin tyylillään. En olisi pitänyt siitä, että jompikumpi vanhemmista olisi sekaantunut noin paljon elämäämme.
Hyvä kommentti, et varmaan valita, että sinut raiskattiin henkisesti, kun vaadittiin perheessä kotitöitä sisarusten kanssa tekemään.
Tsemppiä fiksulle ihmiselle.
Itse ensimäisenä lapsilta harrastukset pois jos eivät siellä itse tajua käydä ( harrastavatko nelivuotiaatkin jo jotain säännöllisesti?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.
Jos se oli sinusta henkistä raiskaamista, että vaati lapsia osallistumaan kodin siivoamiseen, niin ei mene hyvin sinullakaan. Varmaan parempi, että pysytkin poissa.
Kyllä, kyllä, ymmärsit asian pointin eli toisten tavaroiden pakonomainen jätesäkittäminen ja poisheittäminen ilman etukäteisvaroitusta on juurikin kodin siivoamisen ydinkysymys.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään kohdassa OHJATTU LEIPOMISHETKI täytyy lukijan ymmärtää, että tämä ei voi olla totta.
Voi kuule, kyllä tälläisiä on olemassa. Yks mun tuttu äiti puhui, että heillä on kerran viikossa leipomishetki, kerran viikossa askarteluhetki ja kerran viikossa luontoretki. Ja kertoi vielä että aina lapset ei haluaisi, mutta sehän tehdään silti ja se luontoretkikin tehdään satoi tai paistoi tai vaikka paukkupakkasilla. Kun hän on niin päättänyt. Ja niillä kolmella lapsella oli myös niitä harrastuksia ja niistäkin sanoi että kun hän on päättänyt että se harrastaa sitä, niin sit se sinne menee. Nyt lapset jo aikuisia, yksi lapsista käyttää alkoa aikalailla ja toinen vaihtaa miestä kerta kuussa. Joskus nainen kertoili kaupassakin lapsistaan ja niiden harrastuksista ja hyvistä todistuksista. Nyt menee ohi hätäisesti tervehtien...
Ahhahahhah.. Ei kyllä heru pätkääkään myötätuntoa ap:lle. Ihmetyttää nää kyky perhe-elämät, pitää hankkia niin perkeleesti lapsia ja kissoja ja koiria ja tehdä sitä ja tätä ja tota. Ja voi nyyhky sentään.. kaiken lisäksi vielä ihan oma valinta. Siis aivan käsittämätöntä. Mitä odotit? Kyllä voi taas lapsettomana naisena olla onnellinen kun ei tarvi kun itsestään huolehtia ja voi tehdä mitä huvittaa.
Meillä kukaan ei harrasta mitään mikä ei ole itsestä kivaa. Ja harrastuksista iso osa on yhteisiä jotta ei tulisi tuota taksiliikenneongelmaa. Viikossa kahtena iltana harrastuksia.