Kaikki romahtaa perheessä

Lapsille enemmän vastuutta. Teette listan, jossa on kaikille päivittäiset/viikottaiset/tms. kotihommat.

 Ja miehen kanssa vakava keskustelu. Hän ei voi luistaa pakollisista hommista kuten lasten harrastukset.

Harrastavatko lapset koska haluavat vai koska sinä haluat? Jokainen valitsee harrastuksen minkä parissa haluavat.jatkaa, problem solved.

Miksi noin paljon lapsia? Ja miksi lapsilla noin paljon harrastuksia? Miksi kissa? Meinaan vaan, kun kerran joudut tekemään suurimman osan kaikesta. Eikö asioita olisi aikoinaan pystynyt ennakoimaan? Miehen ns. saamattomuus oli jo tiedossa ennen kissaa ja lapsia? Niinkuin joku ehdotti: laadi koko perheelle tehtävälista ja sano että äiti ei enää jaksa yksin tehdä kaikkea. Ps: muuten lukeminenkin on harrastus ja hyvä sellainen.

Sano nyt että tää on provo, jooko?



Jos nyt sattumalta ei olisikaan, niin minkä ihmeen suorittamisen kehän oot elämästäsi oikein rakentanut, ja ennenkaikkea miksi?

Ensinnäkin, anna lasten suosiolla luopua harrastuksista, jonne eivät mene mielellään. Eivät he kehity hyviksi harrastuksessa, joka on pakkopullaa ja joka ei heitä itseään kiinnosta (terveisin eräs, jota äiti raahasi väkisin pianotunneille ikävuodet 5-15). Anna heidän löytää itse itselleen mieluisat harrastukset. Niissä he saattavat kehittyä hyviksi tai olla kehittymättä, pääasia on se että lapsi itse kokee tekemisen mielekkäänä. Anna heidän myös olla löytämättä sitä intohimoharrastusta, jos sitä ei vain löydy. Ja muista että lukeminenkin on harrastus, vieläpä hyvä sellainen.

Toiseksi, kerää itsellesi sellaisia harrastuksia joista oikeasti pidät. Jos pidät koulun hyväntekeväisyys- ja rahankeruuporukassa olemisesta, niin jatka ihmeessä sitä. Sama pätee lukukerhoon. Jos ne taas syövät energiaa enemmän kuin antavat, niin luovu niistä ja etsi harrastus joka antaa voimia ja rentouttaa.

Luontoretkiä ja ohjattuja leipomishetkiä ei kannata järjestää, jos ne ahdistavat sinua. Niiden tarkoitus on olla mukavaa yhdessä oloa, ei suoritus tai oppitunti. Lapset kyllä vaistoavat pingottuneen tunnelman, joten ajanhaaskuuksi kokemastasi asiasta tulee täsmälleen sitä.

Mitä kotitöihin tulee, niin tehkää työlista, jossa jokaiselle perheenjäsenelle on omat tehtävänsä ja vastuualueensa. 4-vuotiaskin pystyy ja osaa tehdä jo yllättävän paljon.

Miksi täällä valitetaan niin kovin olosuhteista, jotka ihmiset ovat täysin vapaaehtoisesti itselleen luoneet?! Liikaa sinappikoneita, kissoja, koiria, huoneita, sotkua, autoja, laiskoja puolisoita...jne jne....ihmettelen! No, mitäs läksit!!!😊😊😊

Aloittajalta on pakko kysyä, että miksi?? 

Luuletko oikeasti, että tuo pakko-harrastaminen tuottaa tulosta? Murkkuiässä viimestään lapset tekevät tenän ja siinä ei parut auta.

Relaa vähän ja ota miehestäsi mallia. Ei tuon kokoisen perheen kanssa vain voi sitä omaa ideologiaa ja haaveita toteuttaa.. Harrasta itse ja anna lasten olla rauhassa.

Yksinkertaista elämääsi hyvä nainen! Et sä tosta suorittamisesta mitään mitalia tule saamaan.

Harrastukset ei ole pakko, metsäretket ei ole pakko, leipominen ei ole pakko eikä edes tiptop siivottu asunto ole pakko. Mutta henkisesti hyvinvoiva äiti olis aika timanttinen juttu!

Aika kauheeta elämää. Lapset harrastaa, kun sinä niin haluat? Meillä on kaksi vuorotyötä tekevää vanhempaa ja lapsia kahdeksan. No, kaksi on jo muuttanut pois, ovat täysi-ikäisiä ja työelämässä. Mutta ikinä ei harrastuksista tullut ongelmaa.

Päiväkoti-ikäiset eivät harrasta mitään. Mahdotonta, koska vuorotyö ja lapset vuoropäiväkodissa. Isommilla harrastuksen sen mukaan, että itse pääsevät kulkemaan. Ja harrastukset ovat sellaisia mitä itse haluavat, eivät meidän vanhempien mukaan valittuja.

Ohjattu leipomishetki? Eli sitäkään et vapaaehtoisesti tee, vaan koska luulet, että niin pitää tehdä. Luulenpa, että nyt on aika puhaltaa peli poikki ja istua pöydän ääreen puhumaan. Mitä kukin oikeasti haluaa, ei vain sitä mitä sinä haluat. Harrastukset minimiin, ja lisää ihan vain olemista, siinä miehesi on kyllä oikeassa. Yhdessä ehditte sitten vaikka siivota.

Eli yrität kouristuksenomaisesti elää täydellistä elämää ja valitat, kun se ei onnistu? Etkö näe, miten itseaiheutettuja ongelmasi ovat?

"Minä mietin työtäni vapaallakin, mies ei kuulemma jaksa ajatella työasioita vapaalla."

Ja lasket tämän sinulle plussaksi?

"Näistä 11:sta harrastuksesta alle puolet ovat sellaisia, joihin lapset menevät mielellään."

Käytät siis kasvatuskeinona henkistä väkivaltaa, kun pakotat lapsiasi elämään tavalla, josta he eivät tykkää?

"Sanoo vaan, ettei ole vakavaa eikä "tarvitse olla niin justiinsa"."

Usko miestäsi.

"Liikunta on minulle enää suorittamista. Ruoanlaitto oli ennen ihan mukavaa, nykyään vain mietin kuinka paljon aikaa sen laittamiseen ja siivoamiseen menee."

Tämä on tilanne suurimmalla osalla äitejä. Millaista kivaa pikku puuhastelua sen sinun mielestäsi tulisi olla? Kuten Strömsössä?

"Olen mukana lasten koulun hyväntekeväisyys- ja rahankeräysporukoissa sekä pidän vuoroviikoin lasten lukukerhon tapaamiset."

Kukaan ei sinua pakota näissä mukana olemaan, jos käy raskaaksi.

"Välillä olen oikeasti itku kurkussa kun vien lapsia luontoretkelle tai pidän heille kotona ohjatun leipomishetken, en pysty nauttimaan siitä, mietin vain ajanhukkaa ja siivoamista..."

Uuden Kuun Marilla tulis moittimaan sinua ellet nyt luontoretkeile ja leivo. Soo soo huono äiti.

"Mies on vetelä ja tekee oma-aloitteisesti vain satunnaisia asioita. Ja silloin kun tekee niitä, tekee ne rennosti chillaillen eikä yhtään tunne paineita eikä ymmärrä minun jatkuvia paineitani. "

Taidat olla vain tiedostamattasi kateellinen. Tiedosta kateutesi ja vaihda miehesi tyyliin. Unohda se, mitä joku siitä ajattelisi. Lapsesi voisivat ajatella, että jes, mutta ai niin, viis siitä, mitä he ajattelisivat.

Klassinen jätä vaan kaikki tekemättä ainakin viikoksi niin mieskin tajuaa kantapään kautta. Ei se sanomalla ymmärrä.

Ah, mä oikeasti nautin kun ap kärsii tuosta. Minun äitinikin yritti suorittaa äitiyttä, ja vain kaikissa muissa oli vikaa, paitsi hänessä. Hän ei välittänyt valinnoillaan rakkautta meille, vaan kaikki toiminta oli äitini itserakkautta, olla "hyvä" äiti, kuten ei aloittajakaan välitä toimillaan rakkautta lapsilleen raahamalla lapsiaan pakkoharrastuksiin, vaan heijastaa heille itsestään pelkkää oman kilven kiillotusta.

Koska äiti sitten suuttui, jos muut eivät taipuneet hänen tahtoonsa saada olla hyvä äiti. Miten sellaisen äidin voi tuntea rakastavan? Vihalta se tuntui. Koko lapsuus ja nuoruus sitä. Niin että hei vaan sä kakkapaskapylly-ap-"äiti", toivottavasti lapsesi eivät halua nähdä sinua aikuistuttuaan enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Klassinen jätä vaan kaikki tekemättä ainakin viikoksi niin mieskin tajuaa kantapään kautta. Ei se sanomalla ymmärrä.

Meni tuo harrastuspuoli ihan ohi. Siis mitä, 11 harrastusta? Mik-si?? Ei taida olla miehessä vikaa vaan jossain ihan muualla. Miksi suoritat elämää? Kokeile miltä tuntuu kun annat vaan mennä ja katsot mitä elämä tuo. Unohda tuollainen aikataulutus nyt heti.

Olet palamassa loppuun, nyt on aika pysähtyä yhdessä miehen kanssa ja miettiä, kuinka tästä eteenpäin.

Meillä pidetään sunnuntaisin palaveri, jossa suunnitellaan tulevaa viikkoa, sovitaan, kuka tekee mitäkin. Olemme sovittaneet työajat niin, että mies hoitaa aamun eli tekee aamiaisen, laittaa kodin kuntoon, huolehtii lapset kouluun/tarhaan. Minä taas vastaan mm. arkiostoksista ja päivällisestä.

Koululaisilla on omat tehtävänsä eli pyykkikone, kuivaaja, astianpesukone, roskat, omat huoneet ja harrastukset. Nuorin saa apua vanhemmilta lapsilta.

Yhdessä siivotaan torstaisin, sotkua ei kyllä paljon tule, kun kaikilla tavaroilla on paikkansa, ruokaa ei viedä keittiöstä ja jokainen hoitaa jälkensä itse.

Perhe on yhteisyritys. Kun kaikki osallistuvat, ei kukaan joudu kohtuuttomasti venymään ja väsyttämään itseään.

Tämä aloitushan on provo. Ei siinä, saattaa herättää kyllä ajatuksia sellaisissa, jotka oikeasti elävät tuollaista suorituselämää.

Hei ap, sinulla on iso perhe. Neljä lasta on nykymittareilla iso perhe. Sinulla tuntuu kuitenkin olevan illuusio pienestä perheestä. Yhden tai kahden lapsen kanssa 2-3 harrastusta per lapsi ehkä onnistuisi, mutta neljän lapsen kanssa se kuulostaa kyllä varsin mahdottomalta showlta. Tähän päälle molempien työt ja muut vaateet. Ihailen tavallaan tarmoasi ja omistautumistasi lapsillesi, mutta palat loppuun, ja se kääntyy lapsiakin vastaan.

Antaisin nyt alkuun kaikkien lasten lopettaa yhden harrastuksen - se on ainakin neljä kuskausta vähemmän per viikko!

Ps. Lukeminen on hyvä harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitushan on provo. Ei siinä, saattaa herättää kyllä ajatuksia sellaisissa, jotka oikeasti elävät tuollaista suorituselämää.

Itse muutin itseni viitisen vuotta sitten, kai kolmenkympin kriisissä. Enää en stressaa. En ole paras missään, mutta erittäin hyvä kakkonen monessa asiassa. Se riittää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitushan on provo. Ei siinä, saattaa herättää kyllä ajatuksia sellaisissa, jotka oikeasti elävät tuollaista suorituselämää.

Miksi provo?

Aika peruskuvio monessa perheessä, äiti organisoi kaikkea (ja nyt on palamassa loppuun), isä ottaa rennosti koska tietää vastuun olevan jollakin muulla, tietää että joku muu huolehtii kaiken vaikka itse luistaisi hommista.

Lapsia on niin monta, että hommaa varmasti riittää enemmän kuin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitushan on provo. Ei siinä, saattaa herättää kyllä ajatuksia sellaisissa, jotka oikeasti elävät tuollaista suorituselämää.

Miksi provo?

Aika peruskuvio monessa perheessä, äiti organisoi kaikkea (ja nyt on palamassa loppuun), isä ottaa rennosti koska tietää vastuun olevan jollakin muulla, tietää että joku muu huolehtii kaiken vaikka itse luistaisi hommista.

Lapsia on niin monta, että hommaa varmasti riittää enemmän kuin tarpeeksi.

Siksi provo, että avauksessa kaikki menee vähän yli. Ja tietenkin siksi, että ap ei kommentoi mitään. Tämä on tavallista niiden provoilijoiden kohdalla, joilla mielikuvitus loppuu. Peruskuvio on toki ihan mahdollinen, mutta avauksessa nyt vain on hieman liikaa tavaraa, kirsikkana kakun päällä "ohjatut leipomishetket".

Vierailija kirjoitti:

Ap on paska äiti ja masentaa lapsensa. Joutua menemään harrastuksiin vaikka ei halua, koska omaa parasta äitiyttään elävä äiti pakottaa niin, saatana! Sä vihaat lapsiasi, senkin idiootti, hanki robotteja, niin elämäsi helpottuu saatanan itserakas lusmu-mulkku-idiootti. Älä tee enää yhtään lasta. Anna nykyisetkin pois, niin heidän elämänsä onnelistuu 110%. Laita heidät johonkin rentoon maalaistaloon oppimaan elämää kauas pois itsesi läheisyydestä. Se on paras panos heidän tulevaisuuteen ikinä, jonka voit heille tehdä. Kukaan ei jää sua kaipaamaan. Paitsi ehkä kissa ruokakupilla.

Nyt yksi vuosi ilman mitään aikataulutettuja harrastuksia.