Kaikki romahtaa perheessä

Miksi olet valinnut tuollaisen kiireisen suorittavan elämäntavan ? Pois kaikki ylimääräiset kissanristiäiset, miehen kanssa sovittava lasten harrastuksiin vieminen. Lapset pieniä, liikaa harrastuksia. Aikuisten on käytävä töissä, lasten koulussa/päivähoidossa, kaikki muu on itse valittua kiirettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde kesällä kolmen, neljän päivän reissuun yksin. Vaikka Heinäveden luostariin mietiskelemään. Älä tee mitään ruokia valmiiksi, älä pyykkää tai siivoa "että voit lähteä", vaan ennen lähtöä pakkaa vain laukkusi.

Mietiskele reissullasi perusteellisesti, millaista elämää haluat. Mieti haluatko, että perheesi on täysin riippuvainen sinusta. Jos kuolisit onnettomuudessa, täysi kaaos puhkeaisi. Vai haluatko itsenäisiä pärjääviä lapsia ja osallistuvan miehen?

Jos mun mies puuhaisi noin, en minäkään tekisi mitään.

Tarvitsette vastuun uudelleenjaon perheessänne. Lasten harrastuksista puolet pois. Keittiövuoroja, siivousvuoroja lapsille. Miehesi ON oikeassa. Rittää että koti on suht kunnossa. Pääasia on mielen hyvinvointi. Sitä ei koskaan saavuteta täydellisissä kulisseissa.

Minä en sanoisi, että perhe on riippuvainen ap:sta.

Ehkä he pikemminkin vaan sietävät häntä. Lapsilla ei tietenkään ole muita vaihoehtoja, mutta miehellä on.

Äitini on samanainen suorittaja. On hirveän pettyny kun ei minusta ole onnistunut kasvattamaan samanlaista.

Viime aikoina olen huomannut miettiväni, ettei suhteen äitiin pitätäisi perustua siihen, että minä vain siedän häntä, hänen tekemisiään ja sanomisiaan. Sitä sietämistähän suhteemme on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Sietämistä ja sinnittelyä, yrittämistä, kelpaamattomuutta, mutta ennen kaikkea sietämistä.

Vihaan häntä siksi, että hän tuhosi minuuteni lapsuudessa. Väänsi haluamaansa muottiin, pakotti harrastamaan haluamiaan harrastuksia. Sellaisia harrastuksia en saanut edes aloittaa mitä olisin halunnut. "Ei sinusta ole semmoiseen", totesi topakka äitini ja sanoi mikä minulle on hyvä ja sopiva harrastus.

On ollut kova homma etsiä ja rakentaa omaa minuutta aikuisena. Varsinkin kun takaraivossa soi äidin arviot siitä mihin minusta on tai ei ole.

Olin hänelle kuin joku nukke tai lemmikki, joka muokataan hänen halujensa mukaiseksi.

Siistiä meillä oli aina. Ja vaatteet silitetty, ja ruoka terveellistä. Ja ilmapiiri sellainen veitselläleikattava.

Kyllä tuollaisista tilanteista mahdollisesti riippuvuuttakin syntyy, et voi sanoa tuntematta heitä sen enempää. Se tekijä, joka aiheutti teillä sen, että koit, että sinun täytyy sietää äitiäsi, saattaa toisilta puuttua ja korvautua tekijällä, joka tekee heistä äidin ajattelusta riippuvaisia.

Minä en esimerkiksi ikinä kokenut, että olen jotenkin oikeassa ja minä vain siedän äitiäni. En kokenut kyllä hänenkään olevan oikeassa, mutta koska hän oli aikuinen ja vahvempi, niin jotenkin hän onnistui ottamaan päässäni aikuisen vallan "olla oikeassa" ja jos minusta olisi (omahyväisesti, se tuntui siltä silloin) vain tuntunut siltä, että vain siedän häntä, niin minusta olisi tuntunut siltä, että sanon jumalalle, että oothan sä paska mutta mun pitää vain sinua sietää. Eli äiti oli onnistunut asemoimaan minut kaikkitietävän hyvän jumalan asemaan, minä en vain itse aivan käsittänyt, kuinka hän oli hyvä, mutta jollain mystisellä tavalla sitten aki, millä kristitytkin omansa hyvyyttä perustelevat :D Hyvää jumalaahan sitä ei tarttis sietää vaan palvelisi ilolla.

t.kivikissaäiti

Tuo mistä puhut, on sairasta riippuvuutta. Vähän niinkuin alkoholismi tai huumeriippuvuus.

Oikeasti elämä ei romahtaisi, jos tästä riippuvuudesta luopuisi. Elämä muuttuisi vaan paremmaksi.

Siksi väitän edelleen että perhe ei ole ap:sta riippuvainen. Heidän elämänsä olisi todennäköisesti parempaa keskenään, vaikka eläisivät villakoirien ja leivänmurujen ympäröiminä ja harrastaisivat vaan lukemista tai jotain muuta mikä ei ole kehittävää.

En tarkoittanutkaan, että perhe on oikeasti riippuvainen, mutta tietävätkö he itse, etteivät ole? Jos ap pitää kaikki langat käsissään (en siis tiedä onko näin) ja vielä väittää muille että se, miten hän näkee asioiden olevan on oikein, niin miten lapset oppivat luottamaan itseensä? Ja jos ei luota itseensä on riippuvainen siitä, mitä joku toinen sanoo.

Miten aloittaja kannustaa tuossa lapsiaan itsenäiseen ajatteluun? Ei mitenkään. Sehän voi olla jopa kiellettyä. Meillä ainakin oli. Tai jos ei kiellettyä, niin siitä haukutttiin. Mielipiteeni olivat vääriä ja aikuinen perusteli niitä murhaavasti aina sillä, että harrastukset ovat kehittäviä. Minä olin väärässä siis ja huono ihminen, kun en halunnut toimia loistavan äitini mukaan.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että ap kirjoittaa ulkomailta, kenties USA:sta? Viesti on kirjoitettu 23.55 rekisteröitymättä, tosin ketjun PITÄISI näyttää Suomen aikaa

Noi "osallistun koulun hyväntekeväisyys- ja varainhankintaan viittaa myös mualle kuin Suomeen. Harvempi suomalainen koulu harjoittaa laajamittaista hyväntekeväisyyttä.

Myös suorituskeskeisyys (11 harrastusta, leipomishetket jne.) viittaa hieman maan rajojen ulkopuolelle. Ehkä ap tulee vastailemaan kunhan heräilevät.

Ja minä kun ajattelin avausviestin luettuani, että niin typillistä suomalaista ilotonta suorittamista. Minusta nimenomaan täältä Suomesta tätä tyyliä löytyy liiankin kanssa. Harrastetaan kauheasti ja ollaan kaikinpuolin täydellisiä meidän Euroopan Japanissamme. Onnettomina, neuroottisina, mielenterveysongelmaisina suorittajina. Ihan turha yrittää löytää syytä ulkomailla asumisesta, ihan kotimaista touhua minusta.

Lapsille vähemmän harrastuksia. Vietätte välillä löhöpäiviä. Ei aina tarvitse ollakaan niin justiinsa. Teillä on kuitenkin neljä lasta, lapset tarvitsee vanhempien aikaa ja myöskin lepoa. Siivotkaa yhdessä esim. viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että ap kirjoittaa ulkomailta, kenties USA:sta? Viesti on kirjoitettu 23.55 rekisteröitymättä, tosin ketjun PITÄISI näyttää Suomen aikaa

Noi "osallistun koulun hyväntekeväisyys- ja varainhankintaan viittaa myös mualle kuin Suomeen. Harvempi suomalainen koulu harjoittaa laajamittaista hyväntekeväisyyttä.

Myös suorituskeskeisyys (11 harrastusta, leipomishetket jne.) viittaa hieman maan rajojen ulkopuolelle. Ehkä ap tulee vastailemaan kunhan heräilevät.

Ja minä kun ajattelin avausviestin luettuani, että niin typillistä suomalaista ilotonta suorittamista. Minusta nimenomaan täältä Suomesta tätä tyyliä löytyy liiankin kanssa. Harrastetaan kauheasti ja ollaan kaikinpuolin täydellisiä meidän Euroopan Japanissamme. Onnettomina, neuroottisina, mielenterveysongelmaisina suorittajina. Ihan turha yrittää löytää syytä ulkomailla asumisesta, ihan kotimaista touhua minusta.

Stressaava ylisuorittaja on samanlainen maasta riippumatta. Turha tähän on liittää kansallisuuteen liittyvää mollausta.

Oikeesti.. Älä tee elämästäsi itse vaikeeta, äläkä ota tuollaisia paineita. Lähde siitä, että jos pääsi ei pysy kasassa, se on koko perheelle huonoin vaihtoehto. Minulla on 5 j 6 vuotiaat lapset. 1 harrastus saa olla per lapsi siihen saakka kun itse osaavat mennä treeneihin. Pyykkejä lojuu jatkuvasti viikattavina, ja en muista edes koska kämppä olisi ollut tip top, varmaan jouluna jos silloinkaan. Hallittu kaaos! En stressaa töistä vapaa-ajalla. Tykkäsin ennen urheilla, mutta enää ei ole energiaa, luen nykyään kirjaa kahvilassa vapaa-ajalla. En juuri jaksa edes tavata ystäviä, mutta en ota siitä stressiä. Lopeta kaikki muu paitsi ihan välttämätön siivoaminen, kaaos on lapsiperheessä normaalia. Ruoanlaitto lapsiperheessä ei ole nautinto, hyväksy se ja tee nopeaa terveellistä kotiruokaa. Ehkä kaiken tämän jälkeen sitten jää enemmän aikaa lähteä yhdessä lasten kanssa vaikka puistoon, sellaiset asiat jäävät arvokkaina muistoina lapsistasi heidän kasvettuaan. Et tule harmittelemaan lasten kasvettua, mikset siivonnut enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on minun vastuullani. Mies huolehtii vain välttämättömimmät asiat. Minä ja mies käymme molemmat töissä. Miestä ei omansa kiinnosta pätkääkään, vaikka työnsä on haastavampaa kuin minun. Minä mietin työtäni vapaallakin, mies ei kuulemma jaksa ajatella työasioita vapaalla.

Lapsia on 4, vanhin 10-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Lapsilla on harrastuksia, nuorimmalla kaksi, muilla kolme, eli yhteensä harrastuksia 11 kpl. Minä saan hoitaa harrastukset. Näistä 11:sta harrastuksesta alle puolet ovat sellaisia, joihin lapset menevät mielellään. Jos herpaannun hetkeksi, eivät muistuta ja harrastuskerta jää väliin. Harrastukset ovat liikuntaa ja musiikkia joten olisi mukavaa jos lapset kehittyisivät hyviksi ja aikuisena olisi hyötyä. Jos minä en ole kotona, koko perhe jää makoilemaan.

Koska meitä on näin monta ja lisäksi kissa, joka päivä on jotain siivottavaa ja laitettavaa. Kaikki jättävät tavaroita lojumaan, on lehtiä, vaatteita, laseja, leluja... Pyykkiä ja tiskiä tulee, eteinen on kurassa, harrastus- ja koulutavaroista pitää huolehtia... Mies tekee murto-osan töistä. Sanoo vaan, ettei ole vakavaa eikä "tarvitse olla niin justiinsa". Koti olisi kaaoksen vallassa, jos minä en huolehtisi joka päivä...

Omiakin harrastuksia olisi kiva olla, ja onkin, mutten pysty nauttimaan niistä. Liikunta on minulle enää suorittamista. Ruoanlaitto oli ennen ihan mukavaa, nykyään vain mietin kuinka paljon aikaa sen laittamiseen ja siivoamiseen menee. Olen mukana lasten koulun hyväntekeväisyys- ja rahankeräysporukoissa sekä pidän vuoroviikoin lasten lukukerhon tapaamiset. Yksi lapsistamme halusi mukaan kerhoon, joten kotona pitää huolehtia että onhan varmasti lukenut. En laske lukemista harrastuksiin mukaan, toki hyvä että lasta kiinnostaa, mutta välillä tuntuu että lukeminen vie voiton lapsen muista harrastuksista, lapsi on kiinnostunein lukemisesta...

Välillä olen oikeasti itku kurkussa kun vien lapsia luontoretkelle tai pidän heille kotona ohjatun leipomishetken, en pysty nauttimaan siitä, mietin vain ajanhukkaa ja siivoamista...

Tänäänkin olen hereillä vielä tähän aikaan, oli pakko päästä purkautumaan johonkin. Äsken siivosin yhden vessan ja laitoin pyykkejä, kun en ole muulloin ehtinyt. Tulen kohta hulluksi tämän kaiken keskellä.

Mies on vetelä ja tekee oma-aloitteisesti vain satunnaisia asioita. Ja silloin kun tekee niitä, tekee ne rennosti chillaillen eikä yhtään tunne paineita eikä ymmärrä minun jatkuvia paineitani. Tuntuu että oikein vähättelee ongelmiani, kun jatkuvasti naureskelee ettei ole niin vakavaa.

Nyt yritän käydä nukkumaan... Huomenna sama ralli taas ja aikainen herätys.

Jeesus mikä marttyyri. *pyörittää silmiään*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?

Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.

Alapeukku siksi, että lähdet siitä, että sinun sääntöjesi pitää määrätä koko perheen toiminnan. Koko muu perhe toteuttaa sinun projektiasi.

Mitäs jos ottaisitte vielä koiran ja tekisitte yhden lapsen tohon soppaan, sitähän te yhdessä halusitte - vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Ap vaan nauttii, miten tääkin provo uppos palstamammojen nahkan alle. :)

Se nyt on oikeastaan yhdentekevää oliko aloitus todellinen tapaus vai trolli. Seuranneessa keskustelussa ihmiset kirjoittavat auki omaa suhdettaan perhe-elämään ja lasten kasvatukseen. Ap on tässä keskustelun aloittaja, keskustelu etenee omiin suuntiinsa. Minusta aloitus oli hyvä just siksi, oli se sitten "totta" tai "provoa".

Oikeesti ap olet rasittava. Mä nikehtyisin sun kanssa. Mieti miksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?

Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.

Alapeukku siksi, että lähdet siitä, että sinun sääntöjesi pitää määrätä koko perheen toiminnan. Koko muu perhe toteuttaa sinun projektiasi.

Ymmärsit väärin. Perusteellisen sotkuinen asunto on terveysriski eikä sieltä edes kukaan löydä mitään. Ei ole kyse minun säännöistäni ja siitä, että minä määrään koko perheen toiminnan vaan aivan tavallisesta elämisestä.

Toisaalta, se on ihan minkä tahansa eläinlajin perussääntö, että kasvavat pennut, poikaset, lapset ym. toimivat vanhempien ehdoilla. Menepä kysymään varsalta, koppelonpojalta tai sudenpennulta, määrääkö emo sen toimintaa  vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vaan nauttii, miten tääkin provo uppos palstamammojen nahkan alle. :)

Se nyt on oikeastaan yhdentekevää oliko aloitus todellinen tapaus vai trolli. Seuranneessa keskustelussa ihmiset kirjoittavat auki omaa suhdettaan perhe-elämään ja lasten kasvatukseen. Ap on tässä keskustelun aloittaja, keskustelu etenee omiin suuntiinsa. Minusta aloitus oli hyvä just siksi, oli se sitten "totta" tai "provoa".

Moni meistä tuntee tuollaisia ihmisiä. Säälimme sekä äitiä että lapsia, ja isä elää aivan omaa perheen ulkopuolista poikamieselämää, hankkii toki rahaa perheelle mutta muuten elää aivan täysihoidossa.

Haloo, ap, kirjoititko oikeasta elämästä va oliko tämä provo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?

Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.

Alapeukku siksi, että lähdet siitä, että sinun sääntöjesi pitää määrätä koko perheen toiminnan. Koko muu perhe toteuttaa sinun projektiasi.

Olet sinä se sotkeva teini vai täysihoidossa elävä mies, jos normaali kodin siisteys on sinun mielestäsi 'äidin oma projekti'?

Minä en myöskään ymmärrä tuota harraste-pakkoa, mikä pakko se on olla harrastuksia, jos ei niitä halua? Itselläni ei ollut lapsena mitään "virallista" harrastusta, luin paljon ja leikin ulkona kavereiden kanssa liikunnallisia leikkejä, minusta tuli ihan normaali tapaus. Nykyään tuntuu olevan vallassa ajatus että jokaisella lapsella oltava muutama "oikea" harrastus tai muuten ei ole kunnollinen äiti/perhe/lapsi. Työhakemuksissakin kysellään harrastuksista; mitkä helevetin harrastukset - harrastan työssäkäymistä kaupassakäyntiä ruuanlaittoa siivousta koiranulkoilutusta ja itseni puunaamista. Siihen se KAIKKI aika meneekin. Jos minuuttikin jää yli katson tv:tä tai luen.

Ei ennenvanhaankaan ihmisillä ollut harrastuksia, vaan ajan täytti työt/koulut ja kotiaskareet, vapaa-aikana sitten oltiin vaan. Pois minuuttiaikataulusta ja enemmän pelkkää olemista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.

Jos se oli sinusta henkistä raiskaamista, että vaati lapsia osallistumaan kodin siivoamiseen, niin ei mene hyvin sinullakaan. Varmaan parempi, että pysytkin poissa.

Sadistisesti lapsiinsa suhtautuneen kasvattajan omatunto alkoi soimata :D

Tiedätkö mitä tarkoittaa käsite "sadistinen"?

Ilmeisesti et, jos sinusta on sadistista se, että äiti ei yksinään suostu olemaan perheensä orjana vaan opettaa lapsiaankin tekemään kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?

Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.

Alapeukku siksi, että lähdet siitä, että sinun sääntöjesi pitää määrätä koko perheen toiminnan. Koko muu perhe toteuttaa sinun projektiasi.

Ymmärsit väärin. Perusteellisen sotkuinen asunto on terveysriski eikä sieltä edes kukaan löydä mitään. Ei ole kyse minun säännöistäni ja siitä, että minä määrään koko perheen toiminnan vaan aivan tavallisesta elämisestä.

Toisaalta, se on ihan minkä tahansa eläinlajin perussääntö, että kasvavat pennut, poikaset, lapset ym. toimivat vanhempien ehdoilla. Menepä kysymään varsalta, koppelonpojalta tai sudenpennulta, määrääkö emo sen toimintaa  vai ei.

Huomaatko, nyt sinä yrität minuakin, täysin ulkopuolista mukaan hyväksymään projektisi. Ymmärrän asian toisella tavoin kuin sinä, mutta se ei tarkoita, että ymmärrän sen väärin.

Sinulla on vain yksi totuus, jota ajat kuin käärmettä pyssyyn. Perhe-elämä on kuitenkin yhteispeliä, enkä pidä suhtautumistapaasi parhaana.

Ensimmäisen viestisi sisältö oli, että kasasin niiden tavarat jätesäkkeihin, siinäpä oppivat. Oppivat mitä? Että sinä määräät.

Jälkimmäinen kappaleesi eläinten poikasista oli lähinnä höperö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.

Sorry, mutta en voi olla äitisi, sillä molemmat aikuiset lapseni ovat lastensa kanssa tuossa vieressä nauraneet ja lukeneet ja ehdottivat itse, että kerron, mikä heihin on tehonnut.

Sen verran olen hoitanut myös vieraita lapsia eloni aikan, että jos ei lapsena opeteta ihmisen tavoille, niin siitä saa sitten nuorena kärsiä.

Omat lapsseni eivät kuulema ole kärsineet ollenkaan, eikä mieheni (45 v aviossa), että ovat romujaan joutuneet hakemaan kerran sieltä jätesäkistä, sillä toista kertaa ei ole tarvinnut:DDDD

t.mummeli (raiskaaja):)))))))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.

Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD

t.mummeli

Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?

Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.

Tietysti siksi, että Nico-Petterit ja Pirjo-Jessicat saa traumoja, jos pitää oppia normaalia käyttäytymistä pianon pimputksen ja baletin sijaan.