Lue keskustelun säännöt.
Kaikki romahtaa perheessä
09.06.2016 |
Kaikki on minun vastuullani. Mies huolehtii vain välttämättömimmät asiat. Minä ja mies käymme molemmat töissä. Miestä ei omansa kiinnosta pätkääkään, vaikka työnsä on haastavampaa kuin minun. Minä mietin työtäni vapaallakin, mies ei kuulemma jaksa ajatella työasioita vapaalla.
Lapsia on 4, vanhin 10-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Lapsilla on harrastuksia, nuorimmalla kaksi, muilla kolme, eli yhteensä harrastuksia 11 kpl. Minä saan hoitaa harrastukset. Näistä 11:sta harrastuksesta alle puolet ovat sellaisia, joihin lapset menevät mielellään. Jos herpaannun hetkeksi, eivät muistuta ja harrastuskerta jää väliin. Harrastukset ovat liikuntaa ja musiikkia joten olisi mukavaa jos lapset kehittyisivät hyviksi ja aikuisena olisi hyötyä. Jos minä en ole kotona, koko perhe jää makoilemaan.
Koska meitä on näin monta ja lisäksi kissa, joka päivä on jotain siivottavaa ja laitettavaa. Kaikki jättävät tavaroita lojumaan, on lehtiä, vaatteita, laseja, leluja... Pyykkiä ja tiskiä tulee, eteinen on kurassa, harrastus- ja koulutavaroista pitää huolehtia... Mies tekee murto-osan töistä. Sanoo vaan, ettei ole vakavaa eikä "tarvitse olla niin justiinsa". Koti olisi kaaoksen vallassa, jos minä en huolehtisi joka päivä...
Omiakin harrastuksia olisi kiva olla, ja onkin, mutten pysty nauttimaan niistä. Liikunta on minulle enää suorittamista. Ruoanlaitto oli ennen ihan mukavaa, nykyään vain mietin kuinka paljon aikaa sen laittamiseen ja siivoamiseen menee. Olen mukana lasten koulun hyväntekeväisyys- ja rahankeräysporukoissa sekä pidän vuoroviikoin lasten lukukerhon tapaamiset. Yksi lapsistamme halusi mukaan kerhoon, joten kotona pitää huolehtia että onhan varmasti lukenut. En laske lukemista harrastuksiin mukaan, toki hyvä että lasta kiinnostaa, mutta välillä tuntuu että lukeminen vie voiton lapsen muista harrastuksista, lapsi on kiinnostunein lukemisesta...
Välillä olen oikeasti itku kurkussa kun vien lapsia luontoretkelle tai pidän heille kotona ohjatun leipomishetken, en pysty nauttimaan siitä, mietin vain ajanhukkaa ja siivoamista...
Tänäänkin olen hereillä vielä tähän aikaan, oli pakko päästä purkautumaan johonkin. Äsken siivosin yhden vessan ja laitoin pyykkejä, kun en ole muulloin ehtinyt. Tulen kohta hulluksi tämän kaiken keskellä.
Mies on vetelä ja tekee oma-aloitteisesti vain satunnaisia asioita. Ja silloin kun tekee niitä, tekee ne rennosti chillaillen eikä yhtään tunne paineita eikä ymmärrä minun jatkuvia paineitani. Tuntuu että oikein vähättelee ongelmiani, kun jatkuvasti naureskelee ettei ole niin vakavaa.
Nyt yritän käydä nukkumaan... Huomenna sama ralli taas ja aikainen herätys.
Kommentit (107)
Ohjatun leipomishetken sijasta voisitte joskus tehdä oikeaa ruokaa yhdessä.
Provoksi minäkin väittäisin, jos en tuntisi ja voisi nimeltä mainita yhtä tuollaista äitiä. Lapsia hänellä onvähemmän, mutta hänen lapsensa eivät voineet osallistua sellaisen lastenjuhlaan, jossa ei ollut mitään ohjattua toimintaa.
Olisit hyvin voinut kertoa, missä maassa asutte, kun rivien välistä paljastui, että ette Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?
Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.
Jos se oli sinusta henkistä raiskaamista, että vaati lapsia osallistumaan kodin siivoamiseen, niin ei mene hyvin sinullakaan. Varmaan parempi, että pysytkin poissa.
Lapsilukumäärä ei ole ongelma. Lapset ovat lahja elämässä. Mutta harrastukset: kirjoittaja vaikuttaa kovin määrätietoiselta tiikeriäidiltä, jonka projektina on kasvattaa lapsista tietynlaisia "hyviä". Valitettavasti kirjoittaja uupuu itse aiheuttamiensa rajojen, velvollisuuksien, päämäärätietoisten tehtäviensä alle. "Hyviksi ihmisiksi" kasvaa ilman liutaa harrastuksia - niitä karsisin ensimmäisenä. Luontoretket itku silmässä ovat naurettavia, samoin (kireät) ohjatut leivontahetket. Lapset vaistoavat aina, milloin ilmapiiri on onneton, kireä, jännitteinen, tms. Siitä on ilo kaukana.
Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on kovin epävarma itsestään - suorittaa epätoivoisesti asioita osoittaakseen itselle sekä muille olevansa hyvä äiti. Tiedätkö, että olet hyvä äiti ihan muutenkin! Ei äitiys tai elämä ole kiinni siitä, miten siisti koti, mitä lapset harrastavat, miten aktiivinen olen kouluyhteistyössä, työssä, tms. Täällä on tullut tosi hyviä neuvoja - kuuntele ja ala noudattaa. Elämänmuutos on mahdollista.
Näen kirjoittajan hyvin energisena naisena - hyvä niin, mutta toisinaan on levättävä. Ladattava. Tuo sohvalla lojuminen ja tekemättömyys on hyvä juttu. Mutta tottapuhuen, on paljon aikaasaavia, tehokkaita, nopeita naisia, jotka osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti kotona; järjestelmällisiä ihmisiä! Siinä vauhdissa miehen velttous, hitaus taatusti ärsyttää. Mikäli saat kaikesta huolimatta, uupumuksesta huolimatta, paljon aikaiseksi, asiat sujuvat, asiat tapahtuvat, jne. niin ole äärettömän ylpeä itsestäsi. Saat oikaista selkäsi ja katsoa ympärillesi: tämän olen saanut aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://perheyhteiskunta.fi/2016/06/08/intensiivisyyden-vaatimus-tekee-…
Tarvitset lomaa.
Ja lasten ei kannata harrastaa väkipakolla. Välillä voi vähän pakottaa, mutta jos joka kerta on tervanjuontia tuhlaat resursseja pakottamiseen ihan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Miksi tälle viestille niin monta alapeukkua?
Minä olen tuota toteuttanut, mutta ensin olen perheelle ilmoittanut, että NYT keräätte itse kaiken tärkeä, loput minä vien pois. Olen käyttänyt laatikoita, joita on helpompi penkoa kuin säkkejä.
Ehkä siksi, että näitä tapoja voi noudattaa sadistisesti tai sitten rakentavasti. Jos ap ei hauku lapsiaan tai vie heitä vihan vallassa harrastamaan vaikka pakottaakin on se jo astetta parempaa, kuin omat kokemukseni äidistäni. Samoin tuon jätesäkkiin sullomisen voi toteuttaa sadistisena rangaistuksena ja vallankäyttömaneööverinä, niin ettei varoita oikeasti että nyt teen näin jos ette... Minusta ihan ok jos tilanne on muuten ihan karannut käsistä. Mutta kun jos tilanne on karannut käsistä niin aika usein syyllinen löytyisi sen henkilön peiliin katsomalla, joka siihen jätesäkkiinkin turvautuu. Mutta kuten sanoin, jos sen tekee oikeasti varoittaen etukäteen, ja vaikka tilapäisenä ratkaisuna ("säkki on autotallissa kuukauden ja palautuu sitten ja sitten mietitään asiaa yhdessä") niin ainakin itse hyväksyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.
Jos se oli sinusta henkistä raiskaamista, että vaati lapsia osallistumaan kodin siivoamiseen, niin ei mene hyvin sinullakaan. Varmaan parempi, että pysytkin poissa.
Sadistisesti lapsiinsa suhtautuneen kasvattajan omatunto alkoi soimata :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi oma ehdotukseni. Ota iso musta roskasäkki, kerää kaikki tavarat, mitä lapset tai miehesi on jättänyt vääriin paikkoihin lojumaan, siihen säkkiin ja vie se autotalliin tai varastoon. Jos perheesi tarvitsee ko tavaroita, joutuvat etsimään ne sieltä.
Ihmeesti alkaa koti pysyä siistinä:DDDDD
t.mummeli
Jaa, mun äiti tuli palstoille. Oletkin juuri ap:n kaltainen ihminen, joten sulta löytyy vinkit perheen henkiseen raiskaamiseen. Ihmeesti nyt pysyy koti siistinä kun välit kaikkiin lapsiin on katkenneet, joten anna vaan lisää neuvoja, mummeli.
Jos se oli sinusta henkistä raiskaamista, että vaati lapsia osallistumaan kodin siivoamiseen, niin ei mene hyvin sinullakaan. Varmaan parempi, että pysytkin poissa.
Vaatii lapsia osallistumaan kodin siivoukseen on eri asia kuin se että laittaa muiden "väärissä paikoissa" olevat tavarat jätesäkkiin.
Oikeat paikat ovat neuvottelukysymys perheessä, ei onnistu saneluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilukumäärä ei ole ongelma. Lapset ovat lahja elämässä. Mutta harrastukset: kirjoittaja vaikuttaa kovin määrätietoiselta tiikeriäidiltä, jonka projektina on kasvattaa lapsista tietynlaisia "hyviä". Valitettavasti kirjoittaja uupuu itse aiheuttamiensa rajojen, velvollisuuksien, päämäärätietoisten tehtäviensä alle. "Hyviksi ihmisiksi" kasvaa ilman liutaa harrastuksia - niitä karsisin ensimmäisenä. Luontoretket itku silmässä ovat naurettavia, samoin (kireät) ohjatut leivontahetket. Lapset vaistoavat aina, milloin ilmapiiri on onneton, kireä, jännitteinen, tms. Siitä on ilo kaukana.
Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on kovin epävarma itsestään - suorittaa epätoivoisesti asioita osoittaakseen itselle sekä muille olevansa hyvä äiti. Tiedätkö, että olet hyvä äiti ihan muutenkin! Ei äitiys tai elämä ole kiinni siitä, miten siisti koti, mitä lapset harrastavat, miten aktiivinen olen kouluyhteistyössä, työssä, tms. Täällä on tullut tosi hyviä neuvoja - kuuntele ja ala noudattaa. Elämänmuutos on mahdollista.
Näen kirjoittajan hyvin energisena naisena - hyvä niin, mutta toisinaan on levättävä. Ladattava. Tuo sohvalla lojuminen ja tekemättömyys on hyvä juttu. Mutta tottapuhuen, on paljon aikaasaavia, tehokkaita, nopeita naisia, jotka osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti kotona; järjestelmällisiä ihmisiä! Siinä vauhdissa miehen velttous, hitaus taatusti ärsyttää. Mikäli saat kaikesta huolimatta, uupumuksesta huolimatta, paljon aikaiseksi, asiat sujuvat, asiat tapahtuvat, jne. niin ole äärettömän ylpeä itsestäsi. Saat oikaista selkäsi ja katsoa ympärillesi: tämän olen saanut aikaan!
Paska äiti tuommoinen on, paska! Siksi se juuri koittaakin todistaa tekemisellä, että olen hyvä, koska on täysin ontto sisältä, eikä tunne rakkautta. Eikä tiedä mitä rakkaus on. Ja koittaa kitkeä sen lapsistaankin. Rakkaus harrastuksiin. Eikun saatana, sä teet tätä harrastusta kusipää ipana väkipakolla! Kyllä tuollaiset paskiaiset tunnetaan. Ei niitä kannata hyviksi äideiksi kutsua, riehaantuvat vain lisää. En tiedä, mikä aloittajaa vaivaa, mutta ei se hänestä ainakaan lässyttämällä väisty.
Pakkopaitaan hänet pitäisi istuttaa katsomaan miten perhe eläisi ilman häntä pölyvillakoirat sänkyjen alla lukemassa sängyllä kirjaa! ;D
Vierailija kirjoitti:
Juuri nämä ovat niitä jotka ahdistuvat puutarhassa: kun luonto ei suostukaan käskytyksiin, pensaat kasvaa vinoon ja kukat jättävät tilaa rikkaruohoille eivätkä kukikaan suorissa riveissä.
Aivan. Puutarhan pitää olla kuin muovinen, täydellinen ja viimeiseen asti kurinalainen luomus. Sitä kutsutaan sitten puutarhaharrastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti:
"Harrastukset ovat liikuntaa ja musiikkia joten olisi mukavaa jos lapset kehittyisivät hyviksi ja aikuisena olisi hyötyä."
Täysin pieleen. Jos lapsesi eivät halua ammattiurheilijoiksi tai -muusikoiksi, ei heillä pitäisi olla mitään pakkoa kehittyä hyviksi niillä aloilla. Hyötyä on aikuisena siitä, että pitää liikkumisesta ja musiikista, mutta sitä ei väkisin suorittamalla saada aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti:
"Harrastukset ovat liikuntaa ja musiikkia joten olisi mukavaa jos lapset kehittyisivät hyviksi ja aikuisena olisi hyötyä."
Täysin pieleen. Jos lapsesi eivät halua ammattiurheilijoiksi tai -muusikoiksi, ei heillä pitäisi olla mitään pakkoa kehittyä hyviksi niillä aloilla. Hyötyä on aikuisena siitä, että pitää liikkumisesta ja musiikista, mutta sitä ei väkisin suorittamalla saada aikaan.
Mun äiti oli justa samanalainen. Siis ei vittu mitä niin hirveää paskaa!!!! En pidä mistään, mitä piti tehdä koska siitä on hyötyä, enkä tee.
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde kesällä kolmen, neljän päivän reissuun yksin. Vaikka Heinäveden luostariin mietiskelemään. Älä tee mitään ruokia valmiiksi, älä pyykkää tai siivoa "että voit lähteä", vaan ennen lähtöä pakkaa vain laukkusi.
Mietiskele reissullasi perusteellisesti, millaista elämää haluat. Mieti haluatko, että perheesi on täysin riippuvainen sinusta. Jos kuolisit onnettomuudessa, täysi kaaos puhkeaisi. Vai haluatko itsenäisiä pärjääviä lapsia ja osallistuvan miehen?
Jos mun mies puuhaisi noin, en minäkään tekisi mitään.
Tarvitsette vastuun uudelleenjaon perheessänne. Lasten harrastuksista puolet pois. Keittiövuoroja, siivousvuoroja lapsille. Miehesi ON oikeassa. Rittää että koti on suht kunnossa. Pääasia on mielen hyvinvointi. Sitä ei koskaan saavuteta täydellisissä kulisseissa.
Minä en sanoisi, että perhe on riippuvainen ap:sta.
Ehkä he pikemminkin vaan sietävät häntä. Lapsilla ei tietenkään ole muita vaihoehtoja, mutta miehellä on.
Äitini on samanainen suorittaja. On hirveän pettyny kun ei minusta ole onnistunut kasvattamaan samanlaista.
Viime aikoina olen huomannut miettiväni, ettei suhteen äitiin pitätäisi perustua siihen, että minä vain siedän häntä, hänen tekemisiään ja sanomisiaan. Sitä sietämistähän suhteemme on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Sietämistä ja sinnittelyä, yrittämistä, kelpaamattomuutta, mutta ennen kaikkea sietämistä.
Vihaan häntä siksi, että hän tuhosi minuuteni lapsuudessa. Väänsi haluamaansa muottiin, pakotti harrastamaan haluamiaan harrastuksia. Sellaisia harrastuksia en saanut edes aloittaa mitä olisin halunnut. "Ei sinusta ole semmoiseen", totesi topakka äitini ja sanoi mikä minulle on hyvä ja sopiva harrastus.
On ollut kova homma etsiä ja rakentaa omaa minuutta aikuisena. Varsinkin kun takaraivossa soi äidin arviot siitä mihin minusta on tai ei ole.
Olin hänelle kuin joku nukke tai lemmikki, joka muokataan hänen halujensa mukaiseksi.
Siistiä meillä oli aina. Ja vaatteet silitetty, ja ruoka terveellistä. Ja ilmapiiri sellainen veitselläleikattava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde kesällä kolmen, neljän päivän reissuun yksin. Vaikka Heinäveden luostariin mietiskelemään. Älä tee mitään ruokia valmiiksi, älä pyykkää tai siivoa "että voit lähteä", vaan ennen lähtöä pakkaa vain laukkusi.
Mietiskele reissullasi perusteellisesti, millaista elämää haluat. Mieti haluatko, että perheesi on täysin riippuvainen sinusta. Jos kuolisit onnettomuudessa, täysi kaaos puhkeaisi. Vai haluatko itsenäisiä pärjääviä lapsia ja osallistuvan miehen?
Jos mun mies puuhaisi noin, en minäkään tekisi mitään.
Tarvitsette vastuun uudelleenjaon perheessänne. Lasten harrastuksista puolet pois. Keittiövuoroja, siivousvuoroja lapsille. Miehesi ON oikeassa. Rittää että koti on suht kunnossa. Pääasia on mielen hyvinvointi. Sitä ei koskaan saavuteta täydellisissä kulisseissa.Minä en sanoisi, että perhe on riippuvainen ap:sta.
Ehkä he pikemminkin vaan sietävät häntä. Lapsilla ei tietenkään ole muita vaihoehtoja, mutta miehellä on.
Äitini on samanainen suorittaja. On hirveän pettyny kun ei minusta ole onnistunut kasvattamaan samanlaista.
Viime aikoina olen huomannut miettiväni, ettei suhteen äitiin pitätäisi perustua siihen, että minä vain siedän häntä, hänen tekemisiään ja sanomisiaan. Sitä sietämistähän suhteemme on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Sietämistä ja sinnittelyä, yrittämistä, kelpaamattomuutta, mutta ennen kaikkea sietämistä.
Vihaan häntä siksi, että hän tuhosi minuuteni lapsuudessa. Väänsi haluamaansa muottiin, pakotti harrastamaan haluamiaan harrastuksia. Sellaisia harrastuksia en saanut edes aloittaa mitä olisin halunnut. "Ei sinusta ole semmoiseen", totesi topakka äitini ja sanoi mikä minulle on hyvä ja sopiva harrastus.
On ollut kova homma etsiä ja rakentaa omaa minuutta aikuisena. Varsinkin kun takaraivossa soi äidin arviot siitä mihin minusta on tai ei ole.
Olin hänelle kuin joku nukke tai lemmikki, joka muokataan hänen halujensa mukaiseksi.
Siistiä meillä oli aina. Ja vaatteet silitetty, ja ruoka terveellistä. Ja ilmapiiri sellainen veitselläleikattava.
Kyllä tuollaisista tilanteista mahdollisesti riippuvuuttakin syntyy, et voi sanoa tuntematta heitä sen enempää. Se tekijä, joka aiheutti teillä sen, että koit, että sinun täytyy sietää äitiäsi, saattaa toisilta puuttua ja korvautua tekijällä, joka tekee heistä äidin ajattelusta riippuvaisia.
Minä en esimerkiksi ikinä kokenut, että olen jotenkin oikeassa ja minä vain siedän äitiäni. En kokenut kyllä hänenkään olevan oikeassa, mutta koska hän oli aikuinen ja vahvempi, niin jotenkin hän onnistui ottamaan päässäni aikuisen vallan "olla oikeassa" ja jos minusta olisi (omahyväisesti, se tuntui siltä silloin) vain tuntunut siltä, että vain siedän häntä, niin minusta olisi tuntunut siltä, että sanon jumalalle, että oothan sä paska mutta mun pitää vain sinua sietää. Eli äiti oli onnistunut asemoimaan minut kaikkitietävän hyvän jumalan asemaan, minä en vain itse aivan käsittänyt, kuinka hän oli hyvä, mutta jollain mystisellä tavalla sitten aki, millä kristitytkin omansa hyvyyttä perustelevat :D Hyvää jumalaahan sitä ei tarttis sietää vaan palvelisi ilolla.
t.kivikissaäiti
Mä harrastin aikanaan koulun ohella vain käsityökoulua kerran viikossa, muuten viihdytin itse itseäni lukemalla, tehden leikekirjoja, kirjoittaen runoja, kokkailemalla ja lenkkeilemällä ja sisarusten/kavereiden kanssa leikkimällä. Lapsuus oli ihanan huoletonta. Äitini yritti vuosia löytää minulle urheiluharrastusta: discotanssi, telinevoimistelu, yleisurheilu jne. mutta inhosin niitä. Maha kuralla stressasin miten taas joudun mennä hyppelemään hikiseen saliin jotain tekopirteitä tansseja. Yök. Jätin kaikki liikuntaharrastukset heti kun maksettu kausi oli päättynyt. Lopulta äiti uskoi etten saa iloa ohjatusta liikunnasta. Löysin myöhemmin urheiluharrastuksen ja jopa nautin ryhmäjumppatunneista salilla, tosin vasta näin aikuisiällä. Olin koulussa kiitettävä oppilas eli ohjattu harrastamattomuus ei ollut huono juttu vaan iso helpotus! Meillä lapset ovat itse saaneet valita harrastuksensa, joka kiinnostaa ja motivoi eniten ja niitä on vain 1/lapsi (5-6-v.). Muutoin kotona soitetaan eri soittimia ja harjoitellaan perustaitoja mm. uinti, hiihto jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde kesällä kolmen, neljän päivän reissuun yksin. Vaikka Heinäveden luostariin mietiskelemään. Älä tee mitään ruokia valmiiksi, älä pyykkää tai siivoa "että voit lähteä", vaan ennen lähtöä pakkaa vain laukkusi.
Mietiskele reissullasi perusteellisesti, millaista elämää haluat. Mieti haluatko, että perheesi on täysin riippuvainen sinusta. Jos kuolisit onnettomuudessa, täysi kaaos puhkeaisi. Vai haluatko itsenäisiä pärjääviä lapsia ja osallistuvan miehen?
Jos mun mies puuhaisi noin, en minäkään tekisi mitään.
Tarvitsette vastuun uudelleenjaon perheessänne. Lasten harrastuksista puolet pois. Keittiövuoroja, siivousvuoroja lapsille. Miehesi ON oikeassa. Rittää että koti on suht kunnossa. Pääasia on mielen hyvinvointi. Sitä ei koskaan saavuteta täydellisissä kulisseissa.Minä en sanoisi, että perhe on riippuvainen ap:sta.
Ehkä he pikemminkin vaan sietävät häntä. Lapsilla ei tietenkään ole muita vaihoehtoja, mutta miehellä on.
Äitini on samanainen suorittaja. On hirveän pettyny kun ei minusta ole onnistunut kasvattamaan samanlaista.
Viime aikoina olen huomannut miettiväni, ettei suhteen äitiin pitätäisi perustua siihen, että minä vain siedän häntä, hänen tekemisiään ja sanomisiaan. Sitä sietämistähän suhteemme on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Sietämistä ja sinnittelyä, yrittämistä, kelpaamattomuutta, mutta ennen kaikkea sietämistä.
Vihaan häntä siksi, että hän tuhosi minuuteni lapsuudessa. Väänsi haluamaansa muottiin, pakotti harrastamaan haluamiaan harrastuksia. Sellaisia harrastuksia en saanut edes aloittaa mitä olisin halunnut. "Ei sinusta ole semmoiseen", totesi topakka äitini ja sanoi mikä minulle on hyvä ja sopiva harrastus.
On ollut kova homma etsiä ja rakentaa omaa minuutta aikuisena. Varsinkin kun takaraivossa soi äidin arviot siitä mihin minusta on tai ei ole.
Olin hänelle kuin joku nukke tai lemmikki, joka muokataan hänen halujensa mukaiseksi.
Siistiä meillä oli aina. Ja vaatteet silitetty, ja ruoka terveellistä. Ja ilmapiiri sellainen veitselläleikattava.
Kyllä tuollaisista tilanteista mahdollisesti riippuvuuttakin syntyy, et voi sanoa tuntematta heitä sen enempää. Se tekijä, joka aiheutti teillä sen, että koit, että sinun täytyy sietää äitiäsi, saattaa toisilta puuttua ja korvautua tekijällä, joka tekee heistä äidin ajattelusta riippuvaisia.
Minä en esimerkiksi ikinä kokenut, että olen jotenkin oikeassa ja minä vain siedän äitiäni. En kokenut kyllä hänenkään olevan oikeassa, mutta koska hän oli aikuinen ja vahvempi, niin jotenkin hän onnistui ottamaan päässäni aikuisen vallan "olla oikeassa" ja jos minusta olisi (omahyväisesti, se tuntui siltä silloin) vain tuntunut siltä, että vain siedän häntä, niin minusta olisi tuntunut siltä, että sanon jumalalle, että oothan sä paska mutta mun pitää vain sinua sietää. Eli äiti oli onnistunut asemoimaan minut kaikkitietävän hyvän jumalan asemaan, minä en vain itse aivan käsittänyt, kuinka hän oli hyvä, mutta jollain mystisellä tavalla sitten aki, millä kristitytkin omansa hyvyyttä perustelevat :D Hyvää jumalaahan sitä ei tarttis sietää vaan palvelisi ilolla.
t.kivikissaäiti
Tuo mistä puhut, on sairasta riippuvuutta. Vähän niinkuin alkoholismi tai huumeriippuvuus.
Oikeasti elämä ei romahtaisi, jos tästä riippuvuudesta luopuisi. Elämä muuttuisi vaan paremmaksi.
Siksi väitän edelleen että perhe ei ole ap:sta riippuvainen. Heidän elämänsä olisi todennäköisesti parempaa keskenään, vaikka eläisivät villakoirien ja leivänmurujen ympäröiminä ja harrastaisivat vaan lukemista tai jotain muuta mikä ei ole kehittävää.
Ap vaan nauttii, miten tääkin provo uppos palstamammojen nahkan alle. :)
Miksi olet valinnut tuollaisen kiireisen suorittavan elämäntavan ? Pois kaikki ylimääräiset kissanristiäiset, miehen kanssa sovittava lasten harrastuksiin vieminen. Lapset pieniä, liikaa harrastuksia. Aikuisten on käytävä töissä, lasten koulussa/päivähoidossa, kaikki muu on itse valittua kiirettä.
Toikin on niin outoa, että aloittajaa närästää se, ettei mies välitä omasta työstään kuten ap omastaan. Paha paha mies. Pitäisi sen nyt vähän miettiä kotonakin työasioita, mrrrrrrr...... Ap on kivan seko tyyppi. Lapses on kohta viiltelijöitä, ap. Viiltäjä Jack. Jakkaralahti.