Huonoin/törkein asiakaspalvelukokemuksenne?
Kenkä Marskissa on pystyyn kuollut tunnelma. Myyjät hiippailee oudosti tarjoamatta kuitenkaan apua. Yhdessä kukkakaupassa mulle ei myyty kukkapuskaa kun myyjä kuuli, että vien sen sairaalaan. Puhelinpalvelut hävyttömän usein ikäviä kokemuksia. Kai se puhelimessa on niin helppo (piilo)vittuilla.
Kommentit (1347)
Mentiin teineinä ystävättäreni kanssa ostamaan takkeja, halusimme samanlaiset takit. Kaupassa sovitimme paria vaihtoehtoa ja kuulimme myyjien keskustelevan keskenään: "Eihän noilla ole varaa ostaa mitään". Olimme ihan järkyttyneitä ja kun kaverini äiti saapui paikalle maksamaan takkeja, kerroimme hänelle asiasta. Hän tylytti myyjiä - osti kyllä takit. Myyjät olivat noloina. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jättää takit ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
-Onko sulla yhtään pienempää? Eikö? No, siinä on ovi!
Näin tiuskaisi TKL:n keski-ikäinen mieskuski, kun 15-vuotiaana yritin tarjota hänelle viisikymppistä. Kostoksi boikotoin busseja melkein vuoden, ellen pakon edestä joutunut käyttämään.
50€ setelillä ei tehdä parin euron ostoja liikennevälineessä.
Tietty asian voisi todeta maireallakin äänensävyllä, mutta et säkään mitään ajatellut kun oletit että bussikuski kaivaa sieltä kolikkosäkistä sulle just sopivan vaihtorahan mille tahansa setelille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Stokmannin lastenvaateosaston kassalla ei vastattu tervehdykseen "hei, ostaisin nämä", ei vastattu hymyyni, sanoin kiitos vaikkei minulle sanottu ole hyvä. Olen ujo ja minusta saa ehkä arankin vaikutelman. Olen miettinyt mistä huono kohtelu voi johtua? Ehkä myyjällä oli vain huono päivä. Noin epäystävälliseen palveluun en ole ikinä törmännyt missään. Tuo Helsingin Stockmannin kokemus on aunut kerta, kun olen saanut huonoa palvelua. En laske huonoksi palveluksi jos myyjä tms on väsynyt tai selvästi surullinen tai esim flunssassa ja siksi väsynyt tai nuori ja kokematon tai vanha ja väsähtänyt.
Itselläni on vastaavanlainen kokemus juurikin Helsingin Stockmannin lastenvaateosaston kassalta. Muita asiakkaita ei ollut kuin pari ja menin maksamaan valitsemani pari lasten vaatetta (hupparin ja muutaman parin sukkia) kassalle, jossa ei ollut jonoa. Hämmentävä kokemus. Kassa ei reagoinut mitenkään., katseli vain muualle. Tervehdin kassaa jo toistamiseen ja sanoin samalla, että ostaisin nämä tuottee. Ja kassa vaan jatkoi muualle tuijottelua. Mieleen tuli jo että jos kyseessä on sairaskohtaus. Sitten kassa "huomasi" minut ja sain maksaa ostokseni. Koko aikana kassa ei ottanut katsekontaktia minuun eikä sanonut edes ostosten summaa vaan lykkäsi vain maksulaitteen eteeni. Tuli tosi tylytetty olo.
Olen kokenut tuon saman stokkalla. En missään muualla. Oon aina ystävällinen ja ymmärtäväinen ja iloinen, joskus jos on törmännyt myrtsiin myyjään, niin tilanne on aina muuttunut. Muttei stokkalla. Uskon, että näin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja ilmeisesti poikkeus vahvistaa säännön. Muilla samoja kokemuksia stokkalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Onko sulla yhtään pienempää? Eikö? No, siinä on ovi!
Näin tiuskaisi TKL:n keski-ikäinen mieskuski, kun 15-vuotiaana yritin tarjota hänelle viisikymppistä. Kostoksi boikotoin busseja melkein vuoden, ellen pakon edestä joutunut käyttämään.Minulle myös 10v takaperin bussikuski kettuili, kun olin kolikoista saanut kasaan lipun hinnan että "mikäs kasa sieltä tulee", kohteli äärimmäisen nuivasti mutta päästi sentään kyytiin. Mitähän sitten olisi pitänyt tehdä, kun ykskaks pitää bussilla päästä eikä ole aikaa käydä mitään lippuja tai isompia rahoja nostelemassa. Ei tällainen ainakaan lisää julkisten käyttämisen intoa.
Bussilla on aikataulu. Aikataulu on laskettu sen mukaan että bussilippuja ei makseta viissenttisillä.
Sinä kirjaimellisesti viet aikaa bussikuskin lepotauosta ja ihmettelet että miksi hän ei ole innokas palvelemaan sinua.
Kun olin pankissa asuntolaina-ajan pidentämistä varten (kolmen kk:n sisään tuli yhtiövastikkeeseen yli 40%:n nousu ennakoimattoman remontin takia, auto meni täysin toimintakyvyttömäksi ja jouduin aloittamaan kalliin lääkityksen), pankkitätsy alkoi pakkomyymään rahastosäästämistä ja sanoi sellaisella äänenpainolla kuin lapselle puhuttaessa käytetään: "kun muuten mä pelkään et me ollaan ens vuonna tässä samassa tilanteessa".
Tuo oli ensimmäinen epämiellyttävä asiointikerta ko. pankissa ja täysin, 100% asiakaspalvelijan asenteesta/osaamisesta kiinni. Antoipahan aiheen tutustua muiden pankkien palveluihin, olin ollut 8 vuotta tyytyväinen asiakas.
Saatiin miehen kanssa eräässä ravintolassa niin törkeää kohtelua ettei tosikaan. Oltiin jo pöytävarauksen teon yhteydessä mainittu miehen allergiasta ja mainittiin siitä vielä paikan päällä tilausta tehdessä. Kaikki meni hyvin siihen asti kun jälkiruoat tuotiin pöytään. Jälkiruoat oli koristeltu aineella jolle mies oli allerginen ja kun huomautettiin siitä tarjoilijalle, hän käski nyppiä pähkinät pois ja häipyi paikalta. Jälkiruoka jäi syömättä, ja yrittivät kaiken huipuksi vielä laskuttaa meitä siitä.
Lukioikäisenä apteekissa äkäinen ja alentuva vanhempi naishenkilö ei suostunut myymään minulle kosteuttavia silmätippoja, koska käytin piilareita. Ilmeisesti hän koki hyvin vahvasti että jos käyttäisin laseja, en tarvitsisi tippojakaan. Oli hämmentävä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
N. 50% asiakaspalvelukokemuksista negatiivisia täällä Tallinnassa, vaikka olen puoliksi virolainen, eli osaan kieltä.
Oon usein laivalla ja Tallinnassa ollessa miettinyt että jos täällä Suomessa suhtautuisi yhtä nuivasti työhönsä kuin Virossa niin potkut varmasti tulisi. Teen itse siis asiakaspalvelualalla töitä. Toki olen hyvääkin ja asiallista palvelua saanut, mutta usein töykeää/välinpitämätöntä.
Varuste.net myymälä. Edellisellä kerralla myyjä käytännössä kutsui läskiksi ja poistui paikalta, kun kokeilin erilaisia vaelluskenkiä ja kysäisin onko mitään leveämmällä varrella. No, löysin onneksi muualta hyvät, vaikka vähn leveä pohje onkin.
Nyt viimeisellä kerralla ostettin miehelle lenkkikenkiä. Ainut hinta, mikä oli näkyvillä oli yhteen saman kengän laatikkoon, mutta eri kokoon liimattu lappu. Tästä kun kysyttiin myyjältä, hinta oli kuulemma eri. Kun sitten kyseenalaistettiin, miksi ainut näkyvillä oleva hinta on 60e halvempi ja etteikö todella myydä sillä, meille todettiin, että jos ei ole varaa ostaa, kannattaa hakea muualta. No niin haettin - aivan sama tuote 60e halvemmalla (sama hinta, kun väärin merkatussa tuotteessa).
Asiakaspalvelu vaikuttaa olevan uskomatonta koko paikassa. Myyjiä ei kiinnosta palvella, vaan juttelevat keskenään. Meilläkin molemmilla kerroilla saatiin kyllästyneitä katseita, kun tultiin häiritsemään keskustelua. En enää ikinä asioi kyseisessä kaupassa, vaikka heillä onkin hyvä valikoima. Hankitaan sitten vaikka vaikeamman kautta muualta.
470 lisää vielä, että ei tuo hinta ollut ongelma edellä. Vaan henkilökohtaisuuksiin meneminen.
Terveiset Lapista kirjoitti:
Olen kokenut huonoa palvelua muutamassa paikassa. Itse olen en valittava ja iloinen. Ja lisäksi myyjä itsekin. Mutta en siedä myyjän äksyilyä, koska en tee sitä omassakaan työelämässä. Hyvän naamamuistini takia muistan töykeät myyjät. Ja joka kerta kun nämä myyjät yrittävät tehdä kauppaa kanssani (koska tahallani näytän setelinippuni lompakossa ja kerron kuinka paljon olen valmis käyttäjän heidän kaupassaan), niin vaadin toista myyjä ja kerron sille myyjälle suoraan miten minua hän on kohdellut. Koska lappalaiset sanoo miltä tuntuu. Ja kenenkään asiakaspalvelijan huono päivä ei kuulu asiakkaalle. Käy tauolla jos joku asia ketuttaa. Purkaa sen siellä.
Tästä tuli nyt kyllä niin voimakas myötähäpeän tunne, että todellakin toivon tämän olevan vain provoa. Vai että seteliniput ja kaikki. 😂
Zarrossa. Päädyin sinne Pinterestin en tyttären kautta. Tilasin tuolit ja sanottiin että menee max 8 viikkoa. 9 viikon jälkeen otan yhteyttä ja yrityksen omistaja oli UNOHTANUT tehdä tilauksen penkkeihin. Nooo minä päätin että haluan tuolit silti, niin sanoin että tilataan sitten uudestaan. Taas 9 viikkoa myöhemmin EI MITÄÄN!! Ei taida sitä tätiä raha kiinnostaa, kummallinen yrittäjä
Bussikuski ilmoitti, ettei ota minua kyytiin lastenrattaiden vuoksi. Tyrmistyneenä menin sitten taksilla kotiin taaperon ja leikki-ikäisen kanssa, seuraavana päivänä tein valituksen. Vastaus oli pahoittelut ja että kuski oli menetellyt ehdottomasti väärin, kuljettajien kanssa keskustellaan ym. Tapauksesta puhuttiin paikallisella radiokanavallakin ja kävi ilmi, että kuskeilla oli ollut jo pitkään ongelmia mahduttaa vaunut/rattaat kyytiin kys. linjalla, minä kun asun lapsiperheiden suosimalla alueella. Muistan matkustaneeni pari kertaa vauva sylissä ja rattaat survottuna alas matkatavara-tilaan tai nostettuna ihmeellisesti penkkien päälle...
Tosin tämän kyytiin ottamattoman kuskin tapauksen jälkeen tilanne parani ja tästä kulkee enää matalattia-busseja. Että jotain hyötyä ikävästä kokemuksestani oli!
Satakunta68v kirjoitti:
Ruokakaupoissa on pari kertaa käynyt niin että nuori naiskassa on kälättänyt kaverinsa kanssa eikä luonut vilaustakaan ostoksiini hihnalla tai piippauttanut ne läpi irroittamatta katsetta kaveristaan.
Yhdessä marketissa, jossa käyn, on yksi varttuneempi naistyöntekijä joka asiakkaille ihan asiallinen mutta puhelee suureen ääneen työkavereilleen jokaisesta työpaikan "epäkohdasta" niin että kaikki kuulevat. Tulee kiusallinen olo.
Riippuen kaupasta, työkaveriin, tavarantoimittajaan tms pidetään yhteyttä myös työaikana tarvittaessa kännykällä. Mitä pienempi myymälä sitä enemmän sillä kassalla on tehtävinä muutakin kuin rahastus. Joten älä ota asiaa henkilökohtaisesti. Ei se ole sen kummempaa kuin puhelimeensa puhuvat asiakkaat joiden makuvälineiden etsiminen aiheuttaa jonoja ja esim virheitä tyyliin hei, mun etukortti on täällä tms.
Myymälän epäkohdista ei pidä puhua asiakkaiden kuullen. Mutta ihmettelen että jotain voi edes kiinnostaa mitä joku myyjä missäkin puhuu.
Itse saan pääosin hyvää palvelua
Vierailija kirjoitti:
Itse ennen olin vain kerran joutunut pistotatkastukseen ja se oli Israelissa. Menin muslimin kanssa naimisiin ja nykyään harvoin pääsen läpi ilman tarkastusta. Olisiko sattumaa vai profilointia?
Turha itkeä omia valintoja.
On täysin oikein että tiettyyn uskontokuntaan kuuluvat tarkastetaan. Tähän ryhmään kuuluvat aiheuttavat eniten tuhoa ja kärsimystä.
Niin, aikoinaanhan tiettyyn uskontokuntaan kuuluvat paitsi tarkastettiin, myös merkittiin keltaisella tähdellä, että heidät oli helpompi erottaa.
Eräässä sittemmin lakkautetussa etelä-pohjanmaalaisessa asiamiespostissa oli aika jäätävää "palvelua" jokunen vuosi sitten. Vein tiskille kirjettä, johon tarvitsin sen päivän leimauksen. Täysin tyhjässä kauppaliikkeessä tiskin takana istui parikymppinen nuorimies laiskasti ja jutteli vieressä seisovan kaverinsa kanssa. Tulin tiskille ja ystävällisesti kysyin saisinko leiman lähetykseen. "Ei käy", poitsu vastasi kunnolla katsetta nostaen. "Miksei käy..?" kysyin hämmentyneenä. "Ei meillä oo" "Ei oo leimasinta?" "Ei oo" "Eiks kaikissa posteissa ole?" "On meillä, mutten jaksa hakee" "En tarttisi kun yhden leiman, voin lyödä sen itse vaikka"
Mies nousi lopulta tuolilta v-tuuntuneen ja umpikyllästyneen näköisenä. Kaveri naureskeli vieressä.
"Mua vituttaa tommoset kun vaatii, eikä ite tee mitään", ilmoitti jäbä. Olin ihan puulla päähän lyöty, koska olin ollut hyvin "kiltti" asiallinen, enkä vaatinut yhtään mitään. "Onpa täällä hieno palvelu..." sain mutistua.
Mies laahusti 10 metriä kaupan toiselle puolelle ja haki leimasimen ja yltäpäältä musteessa kelluvan tyynyn. "Siinon, laita itte päivämäärä", hän sanoi läiskäyttäen leimasimen mustelammikkoon ja lähti pois!
Mustetta oli niin paljon, ettei päiväyksestä olisi saanut selvää, vaikka päivämäärä olisi ollut oikeakin, mitä se ei ollut. Hetken harkitsin kirjoitella musteella kassapöytään terveiset, mutta tyydyin sitten vain lähtemään pois. Yhtään muuta asiakasta ei ollut paikalla.
Vierailija kirjoitti:
-Onko sulla yhtään pienempää? Eikö? No, siinä on ovi!
Näin tiuskaisi TKL:n keski-ikäinen mieskuski, kun 15-vuotiaana yritin tarjota hänelle viisikymppistä. Kostoksi boikotoin busseja melkein vuoden, ellen pakon edestä joutunut käyttämään.
Sama tapahtui 18-vuotiaana ja TKL kyseessä. Ei ollut rahaa bussilippuun ja siihen aikaan oli vielä markat. Useimmissa automaateissa pienin nostettava seteli oli 100mk. Nostin satkun, lippu olisi maksanut 10mk. Ei kuulemma "ala antamaan koko vaihtokassaa" mulle ja avasi oven töykeästi selän takaa. Tosi kiva. Olin tulossa kotireissusta juna-aseman edessä ja bussit kulki 30min välein sunnuntaina. Siitä sitten raahasin kassejani johonkin kahvioon, jossa ostin jotain pientä, että sain rikottua setelin. Soitikin kyllä TKL:lle tulikivenkatkuisen puhelun, että satanen on pienin automaatista saatava raha ja olisi sitten ottanut ilmaiseksi kyytiin, jos kerran ei halua antaa vaihtorahoja.
Olisin ostanut kummilapselle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin elokuvateatteriin, mutta ei onnistunut. Vika ei ollut itse elokuvateatterissa/lahjakorteissa, vaan palvelussa. Sieltä kyllä saa lahjakortteja, mutta ketään ei vissiin kiinnostanut. (Netissä mainostavat lahjakortteja ja niitä oli tiskillä)
Menin liikkeeseen, mutta en nähnyt ketään. Kiertelin siellä ja ketselin erilaisia tuotteita, että jos joku edes sattuisi tulemaan paikalle. Kaikki työntekijät olivat jossain takahuoneessa, josta en edes tiedä tarkalleen että missä se sijaitsee tai voiko sieltä käydä kysymässä myyjää.
Hetken päästä paikan omistaja tuli paikalle, mutta hän ei edes vilkaissutkaan minuun saatika sanonut sanaakaan. Kysyin ystävällisesti ”anteeksi, saisiko täältä ostettua lahjakortin?” mutta mies vaan kävelee ohi vilkaisemattakaan. Taisi mutista jotain epämääräistä. No jäin vielä hetkeksi aikaa odottamaan palvelua, mutta ei ketään näkynyt tai kuulunut. Lähdin sitten paikalta tyhjin käsin. Olisin toki voinut viedä sieltä vaikka mitä mukanani, koska ei ketään tuntunut kiinnostavan :D
Ihan älytöntä. Paikan OMISTAJA ei välitä asiakkaista!!?? Kyseisellä leffateatterilla ei muutenkaan mene mitenkään erityisen hyvin, joten luulisi maksava asiakas kiinnostavan. Olisi nyt voinut edes jotain asialle tehdä eikä painella ohitseni tekemättä katsekontaktia. Ei edes pyytänyt toista ihmistä luokseni :(
Jäi kyllä paskan maku suuhun. Enää ei lasten kanssa mennä tuonne kun ei kerta osata palvella.
Tämmöisistä keskusteluista se kääntöpuoli. Miehellä oli pieni yritys ja kerran googlella löytyi hirveän tyly palaute hänestä ja firmasta useammalta palstalta. Tunnistettiin ko. henkilö kyllä. Oli ns. maanvaiva vuosia, todennäköisesti jotenkin kehitysvammainen tai muuten äly kovin alhaalla. Kiva oli sitten poistattaa sitä palautetta joka puolelta. Miestä syytettiin huijariksi, ei vastaa takuista tms. Tapaus oli sellainen, että osti jotain ja sitten kyseli ja kyseli perään, vaati käymään kotona neuvomassa uusiksi ja se jatkui ja jatkui leviten moneen muuhunkin.. Lopulta mies kieltäytyi auttamasta ja käski ostaa tavarat muualta. Vielä 6kk tämän jälkeen uhkaili juristlla, jos apua ei tule. En nyt kerro alaa, mutta vastaisi sitä, että ostaisit polkupyörän kumin ja sitten vaatisit myyjäliikkeen tulemaan asentamaan sen samaan hintaan, kun et saanutkaan laitettua sitä itse. Sitten myyjä hyvää hyvyyttään kävisi vielä auttamassa sen 20 Euron kumin kanssa. Seuraavaksi valittaisi, ettei vaihteet toimi jne. Kun lopulta toteisit, että tämä 20 Euron ostos ei riitä loputtomaan pyörähuoltoon ja ostettu tuotehan on ok. Sitten 5 vuotta myöhemmin uhkailisi vielä juristilla, kun et hoida hommiasi ja tule katsomaan, miksi takatarikka on irronnut ilman lisämaksua. Ja kun et vastaa, luet netistä solvausta yrityksestäsi ja itsestäsi henkilönä. Mies sanoi, että vuosia piti ko. henkilöä tavallaan semmoisena reppanana, jota hyvää hyvyyttään yritti ymmärtää ja autellakin.
Kysyin kerran bussiin hypätessäni bussilipun hintaa, kädessäni viiden euron seteli ja kolikoita, että osaisin antaa mahdollisimman tarkan summan. Kuski katsoi minua ja sanoi, että jos en lipun hintaa tiedä, en lippuakaan tarvitse. Hän laittoi ovet kiinni (olin bussin sisällä) ja lähti liikkeelle. Kysyin bussinkuljettajalta lippua uudelleen, mutta hän ei ollut huomaavinaankaan minua. Istahdin sitten rahat kourassa etummaiselle penkille ja kysyin siinä istuvalta nuorelta mieheltä, näkikö hän tilanteen, siltä varalta jos tarkastaja sattuu tulemaan paikalle. Hän sanoi, että oli nähnyt ja kuullut kaiken.