Saako stalkata miehen puhelin/viestit jos on erittäin vahva epäily toisesta naisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Elä taas jaksa tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Kuten tämäkin ketju opettaa, niin täältä näkee millaisia naiset voivat pahimmillaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Vauva ja aikaisemmat ketjut on syy miksi itse rupesin panostamaan yksityisyyteen, ymmärsin niitä lukiessa että naiset ei kunnioita toisen yksityisyyttä joten tein tarvittavat muutokset. Olin ennen luottanut naisiin, tämä foorumi avasi silmäni. Lisäksi kunnioitan myös muiden oikeutta yksityisyyteen joihin ystävillä ja läheisillä on myös oikeus ja sehän menee samalla kun nainen lukee viestit ja muut.

On tästä foorumista hyötyäkin, oppii naisista paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Millainen nainen käy AV:lla ja miksi? Ja vielä kyseenalaistaa muiden käymisen??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kannattaa katsoa jos on vahva epäilys. Mielenkiintoista että aikana jolloin aivan kaikkea sähköistä viestintää käyvät läpi ja vakoilevat lukemattomat eri tahot yksityisistä henkilöistä ja yrityksistä valtioihin, kuitenkin sille omalle, läheisimmälle ihmiselle ei voi näyttää kenelle kirjoittelee? En koskaan alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, kuka pitää minulta niin paljon salassa asioita, että täytyy oma puhelinkin lukita suojakoodin taakse.

Mieheni kanssa käytämme toistemme puhelimia aivan surutta ja samaa tietokonetta ja tablettia, koskaan ei ole tullut tarvetta erityisesti stalkata kun toinen ei aktiivisesti yritä salailla minulta mitä elämäänsä kuuluu. Enkä kyllä vastavuoroisesti haluaisi/halua että kukaan ystävä tai kaveri lähettelee minulle viestillä niin yksityisia asioita, että minun sen takia pitäisi kieltää miestäni koskemasta puhelimeeni jos hän sitä tarvitsee. Enkä kyllä itsekään tuollaisia arkaluontoisia asioita lähetä sähköisesti kellekään, jos tarkoituksena on ettei kukaan muu kuin tämä henkilö sitä asiaa saa tietoonsa.

Parisuhteessa kummallakin on omat rajansa. Minä en taas koskaan olisi yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka vaatisi nähdä mitä minä keskustelen yksityisesti muiden kanssa. Se mitä puhun vaikkapa kavereideni kanssa ei kuulu miehelle. Aina on vaihtoehto etsiä sellainen nainen, jolle tuo ei olisi ongelma.

Lainaamassasi tekstissä oli kyse siitä kenelle kirjoittelee, ei mitä. Se luottamus toimii nimittäin toisinkin päin; mieheni luottaa siihen että minä en lue hänen kavereidensa lähettämiä viestejä, ja minä luotan siihen ettei häntäkään kiinnosta pätkääkään mitä minun kaverini minulle kirjoittelevat. Jos on jotain hauskoja tai mielenkiintoisia kuulumisia niin kerromme ne kyllä ihan vapaaehtoisesti, molemmat tietävät/tuntevat toisen ystävät ja kaverit vähintään nimeltä. Jos täytyy oma puhelin suojata koodeilla ja pitää mukana suihkussakin ettei vaan kukaan lue mitä se Mirkku on nyt taas avautunut, niin kyllähän se kertoo siitä että suhteessa epäluottamus on normaalitila. Toisin kuin AP:n tapauksessa missä halu viestien lukemiseen on herännyt vasta toisen käytöksen muututtua radikaalisti ilman mitään selitystä.

Jos kyyläät kenelle kirjoitan whatsapissa, näet keskustelujen alut. Siksi ei voi erottaa toisistaan sitä mitä kirjoittaa ja kenelle. 

Minulla on suojakoodit puhelimessani myös ollessani sinkku. Se ei ole epäluottamuslause, vaan osoitus siitä että olen parisuhteessaKIN oma autonominen yksilö, jolla on aina oikeus yksityisyyteen. On sairasta mustasukkaisuutta ja peräti läheisriippuvuutta perustella viestien stalkkaamista epäluottamuksella kun kyseessä on yksityiset, parisuhteesta erillään olevat keskustelut muiden kanssa.

Sinä et siis luota siihen ettei kumppanisi stalkkaa viestejäsi läpi jos et aktiivisesti sitä ole estämässä? Mielestäni tuo on jo aika suuri epäluottamuslause sitä toista kohtaan. Enkä käytä mitään Whatsappeja, en tiedä miten ne toimivat, eikä se etten mustasukkaisesti suojele puhelintani ja kaikkea sähköistä kommunikaatiota tarkoita etten olisi autonominen yksilö jolla on oikeus yksityisyyteen, se vain kertoo siitä että luotan automaattisesti mieheni ymmärtävän tuon asian ilman että minun tarvitsee häntä pakottaa kunnioittamaan yksityisyyttäni.

Ja silloin kun on epäilys siitä, että kumppani on parisuhteessa toisen kanssa samaan aikaan kuin sinun kanssasi, niin ei se mitään läheisriippuvutta ole jos haluaa asian selvittää, se on vain järkevää.

Pidän suojakoodia puhelimessani myös sinkkuaikoina varmuuden vuoksi: koskaan ei tiedä hukkuuko/varastetaanko puhelin. Olisi vaivalloista alkaa poistelemaan suojakoodeja joka kerta kun on näkemässä puolisonsa työpäivän jälkeen/viikonloppuisin.

Sinä tunnut näkevän epäluottamuslauseita joka paikassa kun et ole saanut valtaa toiseen nähden ja katsonut oikeudeksesi määritellä mitkä asiat kuuluvat sinulle. Se on sairaalloista mustasukkaisuutta ja kierrän tuollaiset ihmiset kaukaa: te kyllä löydätte aina sopivia raukkaparkoja, joita saatte kontrolloida "luottamuksen" nimessä teidän etunne nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin tää puhelimen koskemattomuus on mennyt jo ihan naurettavuuksiin. Vielä 20 vuotta sitten ei kellään edes ollut mitään mobiililaitteita ja kaikki käytti yhteistä puhelinta kotona, puhumiseen.

Nyt sitten ihmiset kommunikoi tunteja päivässä, yksin ja hiljaa, jonkun pyhän luurinsa kautta, ja kukaan ei koskaan saa hipaistakaan sitä tai joutuu heti linnaan. Mikäs se otollisempi väline pettämiskuvioiden hallintaan, kun jatkuvasti käden ulottuvilla oleva oma pyhä puhelin, jonka sisällöstä ei muiden tarvitse koskaan tietää.

Juuri näin. Omasta mielestäni parisuhteessa ei normalisti pitäisi olla niin salaista, etteikö toinen osapuoli saisi siihen koskea. Esim: vastailla puhelimeen jos joku soittaa eikä omistaja pääse syystä tai toisesta vastaamaan tai vilaista keltä viesti on tullut jos on tarve ( mieluusti tosin ei availla ellei ole oiekasti pakko, koksa muuten toinen osapuoli en mahdollisesti sitä huomaa/muista ).

Sun kaveri keertoo jotain salattavaa vaikka perheestään/lapsettomuudesta/yms. sun miehelle ja sinä kyttääjä kyttäät sen selville eja se tuirpa ei varmasti pysy kiinni noin moraalittomalla akalla.

Miten nuo kaikki voi saada selville katsomalla viestin lähettäjän nimen? En sanonutkaan että viestia saa lukea tai avata, ellei ole aivan pakko. Esim: tilaus, joku tapaaminen/ juhla jos on vaikka peruttu, joku myyntiin tai ostoon liittyvä asia, posti viesti jne. Kyllä minä yleensä varmasti kumppanille sanoisin suoraan, ettei henkilön x viestejä saa avata kun ne on tarkoitettu vain mulle. Terveessä parisuhteessa kyllä toisen pitäisi moinen ymmärtää, eikä pistää näitä mustasukkaisuuden tai pettämisen piikkiin. Muutenkin. Jos joku soittaa niin kuka ensimmäisenä aloittaa heti kun toinen avaa luurin puhumisen jostain yksityisestä asiasta, odoittamatta ollenkaan että puhelimeen vastannut ilmoittaa olevansa kuulolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Elä taas jaksa tuota.

Taas?

Olen tätä ennen käynyt av:lla viime talvena tai syksynä enkä muista tai usko kirjoittaneeni aiemmin tuota kommenttia, olen lähes varma. Joten ilmaisu taas ei nyt ole kovin osuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kannattaa katsoa jos on vahva epäilys. Mielenkiintoista että aikana jolloin aivan kaikkea sähköistä viestintää käyvät läpi ja vakoilevat lukemattomat eri tahot yksityisistä henkilöistä ja yrityksistä valtioihin, kuitenkin sille omalle, läheisimmälle ihmiselle ei voi näyttää kenelle kirjoittelee? En koskaan alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, kuka pitää minulta niin paljon salassa asioita, että täytyy oma puhelinkin lukita suojakoodin taakse.

Mieheni kanssa käytämme toistemme puhelimia aivan surutta ja samaa tietokonetta ja tablettia, koskaan ei ole tullut tarvetta erityisesti stalkata kun toinen ei aktiivisesti yritä salailla minulta mitä elämäänsä kuuluu. Enkä kyllä vastavuoroisesti haluaisi/halua että kukaan ystävä tai kaveri lähettelee minulle viestillä niin yksityisia asioita, että minun sen takia pitäisi kieltää miestäni koskemasta puhelimeeni jos hän sitä tarvitsee. Enkä kyllä itsekään tuollaisia arkaluontoisia asioita lähetä sähköisesti kellekään, jos tarkoituksena on ettei kukaan muu kuin tämä henkilö sitä asiaa saa tietoonsa.

Parisuhteessa kummallakin on omat rajansa. Minä en taas koskaan olisi yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka vaatisi nähdä mitä minä keskustelen yksityisesti muiden kanssa. Se mitä puhun vaikkapa kavereideni kanssa ei kuulu miehelle. Aina on vaihtoehto etsiä sellainen nainen, jolle tuo ei olisi ongelma.

Lainaamassasi tekstissä oli kyse siitä kenelle kirjoittelee, ei mitä. Se luottamus toimii nimittäin toisinkin päin; mieheni luottaa siihen että minä en lue hänen kavereidensa lähettämiä viestejä, ja minä luotan siihen ettei häntäkään kiinnosta pätkääkään mitä minun kaverini minulle kirjoittelevat. Jos on jotain hauskoja tai mielenkiintoisia kuulumisia niin kerromme ne kyllä ihan vapaaehtoisesti, molemmat tietävät/tuntevat toisen ystävät ja kaverit vähintään nimeltä. Jos täytyy oma puhelin suojata koodeilla ja pitää mukana suihkussakin ettei vaan kukaan lue mitä se Mirkku on nyt taas avautunut, niin kyllähän se kertoo siitä että suhteessa epäluottamus on normaalitila. Toisin kuin AP:n tapauksessa missä halu viestien lukemiseen on herännyt vasta toisen käytöksen muututtua radikaalisti ilman mitään selitystä.

Jos kyyläät kenelle kirjoitan whatsapissa, näet keskustelujen alut. Siksi ei voi erottaa toisistaan sitä mitä kirjoittaa ja kenelle. 

Minulla on suojakoodit puhelimessani myös ollessani sinkku. Se ei ole epäluottamuslause, vaan osoitus siitä että olen parisuhteessaKIN oma autonominen yksilö, jolla on aina oikeus yksityisyyteen. On sairasta mustasukkaisuutta ja peräti läheisriippuvuutta perustella viestien stalkkaamista epäluottamuksella kun kyseessä on yksityiset, parisuhteesta erillään olevat keskustelut muiden kanssa.

Sinä et siis luota siihen ettei kumppanisi stalkkaa viestejäsi läpi jos et aktiivisesti sitä ole estämässä? Mielestäni tuo on jo aika suuri epäluottamuslause sitä toista kohtaan. Enkä käytä mitään Whatsappeja, en tiedä miten ne toimivat, eikä se etten mustasukkaisesti suojele puhelintani ja kaikkea sähköistä kommunikaatiota tarkoita etten olisi autonominen yksilö jolla on oikeus yksityisyyteen, se vain kertoo siitä että luotan automaattisesti mieheni ymmärtävän tuon asian ilman että minun tarvitsee häntä pakottaa kunnioittamaan yksityisyyttäni.

Ja silloin kun on epäilys siitä, että kumppani on parisuhteessa toisen kanssa samaan aikaan kuin sinun kanssasi, niin ei se mitään läheisriippuvutta ole jos haluaa asian selvittää, se on vain järkevää.

Pidän suojakoodia puhelimessani myös sinkkuaikoina varmuuden vuoksi: koskaan ei tiedä hukkuuko/varastetaanko puhelin. Olisi vaivalloista alkaa poistelemaan suojakoodeja joka kerta kun on näkemässä puolisonsa työpäivän jälkeen/viikonloppuisin.

Sinä tunnut näkevän epäluottamuslauseita joka paikassa kun et ole saanut valtaa toiseen nähden ja katsonut oikeudeksesi määritellä mitkä asiat kuuluvat sinulle. Se on sairaalloista mustasukkaisuutta ja kierrän tuollaiset ihmiset kaukaa: te kyllä löydätte aina sopivia raukkaparkoja, joita saatte kontrolloida "luottamuksen" nimessä teidän etunne nimiin.

Kyllä meillä molemmilla on suojakoodit puhelimissa, mutta tiedämme toistemme koodit jotta voimme tarvittaessa käyttää myös toistemme puhelimia. Mielenkiintoista tulkintaa vailla mitään faktapohjaa. Minua ei kiinnosta mitä mieheni kavereidensa kanssa viestittelee ja toisinpäin, ei siis ole tarvetta varmuuden vuoksi salailla asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Millainen nainen käy AV:lla ja miksi? Ja vielä kyseenalaistaa muiden käymisen??

Eikös tämä vauvalehden lukijoille ole tehty.

Olen kyllä usein miettinyt, että täällä käy vallan mielenkiintoista porukkaa.

Ystävistäni ja tuttavistani täällä käyvät yleensä vauvojen äidit ja yleensä kaikki naureskelee koko palstalle, tai siis näille keskusteluille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se sairaalloinen mustasukkaisuus on sitä, että epäillään toisen pettävän kaikkien kanssa, joiden kanssa tekemisissä ja tämä juontaa mustasukkaisen äärimmäisestä epävarmuudesta. Ettei koe olevansa rakkauden arvoinen. Huono itsetunto sitä teettää. Mutta oman kokemukseni mukaan noita eivät mitkään rakkaudenosoitukset saa rauhoittumaan vaan sitten kuvitellaan, että kieroillaan jotain?

Puhun siis sairaalloisen mustasukkaisista ihmisistä. Kun mikään ei vaan riitä!

Joo mutta jos nyt reilu kolmannes pettää niin aika monen epäily on aiheellista.

Minusta on jännä että kännykän tutkija on suurenluokan rikollinen mutta pettäjää tosi moni ymmärtää.

Se että rakastuu toiseen , niin sitä tapahtuu, mutta että haluaa sekä puolisonsa että sen salarakkaan on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kannattaa katsoa jos on vahva epäilys. Mielenkiintoista että aikana jolloin aivan kaikkea sähköistä viestintää käyvät läpi ja vakoilevat lukemattomat eri tahot yksityisistä henkilöistä ja yrityksistä valtioihin, kuitenkin sille omalle, läheisimmälle ihmiselle ei voi näyttää kenelle kirjoittelee? En koskaan alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, kuka pitää minulta niin paljon salassa asioita, että täytyy oma puhelinkin lukita suojakoodin taakse.

Mieheni kanssa käytämme toistemme puhelimia aivan surutta ja samaa tietokonetta ja tablettia, koskaan ei ole tullut tarvetta erityisesti stalkata kun toinen ei aktiivisesti yritä salailla minulta mitä elämäänsä kuuluu. Enkä kyllä vastavuoroisesti haluaisi/halua että kukaan ystävä tai kaveri lähettelee minulle viestillä niin yksityisia asioita, että minun sen takia pitäisi kieltää miestäni koskemasta puhelimeeni jos hän sitä tarvitsee. Enkä kyllä itsekään tuollaisia arkaluontoisia asioita lähetä sähköisesti kellekään, jos tarkoituksena on ettei kukaan muu kuin tämä henkilö sitä asiaa saa tietoonsa.

Parisuhteessa kummallakin on omat rajansa. Minä en taas koskaan olisi yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka vaatisi nähdä mitä minä keskustelen yksityisesti muiden kanssa. Se mitä puhun vaikkapa kavereideni kanssa ei kuulu miehelle. Aina on vaihtoehto etsiä sellainen nainen, jolle tuo ei olisi ongelma.

Lainaamassasi tekstissä oli kyse siitä kenelle kirjoittelee, ei mitä. Se luottamus toimii nimittäin toisinkin päin; mieheni luottaa siihen että minä en lue hänen kavereidensa lähettämiä viestejä, ja minä luotan siihen ettei häntäkään kiinnosta pätkääkään mitä minun kaverini minulle kirjoittelevat. Jos on jotain hauskoja tai mielenkiintoisia kuulumisia niin kerromme ne kyllä ihan vapaaehtoisesti, molemmat tietävät/tuntevat toisen ystävät ja kaverit vähintään nimeltä. Jos täytyy oma puhelin suojata koodeilla ja pitää mukana suihkussakin ettei vaan kukaan lue mitä se Mirkku on nyt taas avautunut, niin kyllähän se kertoo siitä että suhteessa epäluottamus on normaalitila. Toisin kuin AP:n tapauksessa missä halu viestien lukemiseen on herännyt vasta toisen käytöksen muututtua radikaalisti ilman mitään selitystä.

Jos kyyläät kenelle kirjoitan whatsapissa, näet keskustelujen alut. Siksi ei voi erottaa toisistaan sitä mitä kirjoittaa ja kenelle. 

Minulla on suojakoodit puhelimessani myös ollessani sinkku. Se ei ole epäluottamuslause, vaan osoitus siitä että olen parisuhteessaKIN oma autonominen yksilö, jolla on aina oikeus yksityisyyteen. On sairasta mustasukkaisuutta ja peräti läheisriippuvuutta perustella viestien stalkkaamista epäluottamuksella kun kyseessä on yksityiset, parisuhteesta erillään olevat keskustelut muiden kanssa.

Sinä et siis luota siihen ettei kumppanisi stalkkaa viestejäsi läpi jos et aktiivisesti sitä ole estämässä? Mielestäni tuo on jo aika suuri epäluottamuslause sitä toista kohtaan. Enkä käytä mitään Whatsappeja, en tiedä miten ne toimivat, eikä se etten mustasukkaisesti suojele puhelintani ja kaikkea sähköistä kommunikaatiota tarkoita etten olisi autonominen yksilö jolla on oikeus yksityisyyteen, se vain kertoo siitä että luotan automaattisesti mieheni ymmärtävän tuon asian ilman että minun tarvitsee häntä pakottaa kunnioittamaan yksityisyyttäni.

Ja silloin kun on epäilys siitä, että kumppani on parisuhteessa toisen kanssa samaan aikaan kuin sinun kanssasi, niin ei se mitään läheisriippuvutta ole jos haluaa asian selvittää, se on vain järkevää.

Pidän suojakoodia puhelimessani myös sinkkuaikoina varmuuden vuoksi: koskaan ei tiedä hukkuuko/varastetaanko puhelin. Olisi vaivalloista alkaa poistelemaan suojakoodeja joka kerta kun on näkemässä puolisonsa työpäivän jälkeen/viikonloppuisin.

Sinä tunnut näkevän epäluottamuslauseita joka paikassa kun et ole saanut valtaa toiseen nähden ja katsonut oikeudeksesi määritellä mitkä asiat kuuluvat sinulle. Se on sairaalloista mustasukkaisuutta ja kierrän tuollaiset ihmiset kaukaa: te kyllä löydätte aina sopivia raukkaparkoja, joita saatte kontrolloida "luottamuksen" nimessä teidän etunne nimiin.

Kyllä meillä molemmilla on suojakoodit puhelimissa, mutta tiedämme toistemme koodit jotta voimme tarvittaessa käyttää myös toistemme puhelimia. Mielenkiintoista tulkintaa vailla mitään faktapohjaa. Minua ei kiinnosta mitä mieheni kavereidensa kanssa viestittelee ja toisinpäin, ei siis ole tarvetta varmuuden vuoksi salailla asioita.

Teille sopii tuollainen läheisriippuvainen tapa, minulle ei. Puhelin on omani, kuten ihmissuhteenikin parisuhteen ulkopuolella. Jos miestä ei miellytä, Suomi on vapaa maa edelleen ja av:nkin perusteella valtaosa mammoista hyväksyy puhelinten ratsaamisen milloin milläkin verukkeella.

Kas kun se on niin, että uskottavasta valehtelijasta ei tiedä, että se valehtelee, elkei ole todisteita. Kysyminen on aivan turhaa, tietenkään pettäjä ei sitä myönnä. Puoliso alkaa luulla itseään hulluksi ja että arvostelukyky on kadonnut, kun omat vaistot ja toisen puheet ovat ristiriidassa.

Minä kuin aviomiehen kännykän ja hämmästyin. Luulin tuntevani hänet, mutta kävi ilmi, että oli syöttänyt pajunköyttä. Luin hetken mielijohteesta ja se muutti käsitykseni hänestä. Pari naispuolistä ystävää olikin vähän muuta kuin pelkkiä ystäviä. Eli valehtelijaa ei tunnista, jos kaikki info tulee häneltä eikä ole mahdollista tarkistaa asioita ulkopuolisesta lähteestä.

Nämä kännyn tutkimisen tuomitsijat taitavat itse salailla jotakin, kun suhtautuvat noin kiihkeästi aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Elä taas jaksa tuota.

Taas?

Olen tätä ennen käynyt av:lla viime talvena tai syksynä enkä muista tai usko kirjoittaneeni aiemmin tuota kommenttia, olen lähes varma. Joten ilmaisu taas ei nyt ole kovin osuva.

Millanen nainen käy av:lla puolen vuoden välein, eikä pysty tuon kummoisempaan ilmaisuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju romutti jälleen kerran kuvitelmani naisten moraalista. Mitähän minä oikein mietin, kun olen joskus luottanut naisiin? Ei tule tapahtumaan koskaan enää. Kiitos av-naiset.

Millainen mies edes käy av:lla ja ennen kaikkea MIKSI.

Millainen nainen käy AV:lla ja miksi? Ja vielä kyseenalaistaa muiden käymisen??

Eikös tämä vauvalehden lukijoille ole tehty.

Olen kyllä usein miettinyt, että täällä käy vallan mielenkiintoista porukkaa.

Ystävistäni ja tuttavistani täällä käyvät yleensä vauvojen äidit ja yleensä kaikki naureskelee koko palstalle, tai siis näille keskusteluille.

Meinasitko, että kaikki täällä kirjoittajat luvevat vauva-lehteä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tosiaan saa stalkata. Jos kerran on niin vahva epäily, niin sitten kysyt ihan suoraan. Sillä se epätietoisuus loppuu.

Joo, pettäjäthän tunnetusti myöntävät kysyttäessä. "No nyt kun kysyit niin joo, mulla on suhde työkaverin kanssa, ei kai haittaa".

Ja vastaus kysymykseen: SAA.

Itse olin ehdottomasti sitä mieltä ettei toisen puhelimeen kajota.. Kunnes aloin epäillä pettämistä. Silloin katsoin, 1. kertaa elämässäni ja toinen nainen sieltä paljastui. En olisi ikinä saanut tietää kaikkea jos en olisi katsonut. Eläisin vieläkin valheessa.

No sehän olisi ollut ihan sun oma päätös jatkaa ja elää suhteessa jossa toiseen ja toisen sanaan ei voi luottaa. Toisaalta, kysyitkö sä edes yhtään mitään vaan aloitko samantien tutkia puhelinta?

Ja siis en tosiaan puolustele pettämistä, sen verran suoraselkäinen pitää olla että toista naista/miestä ei heilastella vaan ne lusikat jaetaan ensin ja sitten sen jälkeen saa elää kuin sinkku ja hankkia vaikka haaremin. Toisaalta en ymmärrä näitäkään, jotka pitää kynsin ja hampain kiinni siitä puolisostaan vaikka eivät enää voi/osaa/pysty luottamaan mihinkään mitä toinen sanoo/tekee.

Miten niin oma päätös? Minä luulin, että puolisooni voi luottaa ja että hän on rehellinen, eihän silloin ole oma päätökseni olla epäluotettavassa suhteessa kun minä todella luulin sen olevan luotettava.

Kunnes tuli hetki, jolloin hän teki jotain sellaista, mikä osoitti että nyt on jotain pahasti pielessä, katsoin puhelimen 1. kertaa ja selvisi suhde. Minulla oli todella vahvat epäilyt ja olisi pitänyt ehkä tajuta jo ajat sitten, mutta mistä helvetistä olisin voinut tietää? Seksiä oli, mies sanoi rakastavansa, kielsi pettävänsä (kyllä siis kysyin ensin!), halusi olla kanssani, olin täydellinen kumppani hänelle hänen sanojensa mukaan ja niin edelleen. Onneksi rikoin omia periaatteitani ja katsoin sen puhelimen. Sitten se totuus tuli ilmi.

On niin helppo tuomita ennen kuin itse on siinä tilanteessa. Niin minäkin ennen tein.

Etkö luota omaan vaistoosi sen vertaa, että olisit eronnut suhteesta kun sinulla oli vahvat epäilykset asiasta? Tuossahan kohti luotto toiseen on mennyt jo. Mitäs jos sieltä puhelimesta ei olisi löytynytkään mitään?

Juu, lusikat jakoon vaan, lapsilta rikkoa koti, talo myyntiin, koska "minusta tuntui siltä, luotan vaistooni" vaikka kaikki on muuten ollut hyvin.

Olen edelleen saman miehen kanssa. Enkä stalkkaa hänen puhelintaan ikinä, koska se on väärin. Olen silti edelleen tyytyväinen, että katsoin sen puhelimen silloin. En minä mitään viestejä kavereilta lukenut, eivät ne minulle kuulu, katsoin onko viestittelyä jonkun ulkopuolisen kanssa.

Tiesitkö, että yli puolet uskottomuuden kokeneista suhteista jatkuu, vaikka valtaosa on ollut sitä mieltä ettei ikinä voisi antaa luottamuksen menettämistä anteeksi?

Tiesitkö muuten, että sinä itse petit miehesi luottamuksen tuolla toiminnallasi? Antoiko miehesi tämän anteeksi vai jätitkö kertomatta?

Siinä sun vaisto oli ihan oikeassa, että luottamus suhteessa ei ollut kunnossa mutta se epäluotettava osapuoli olit sinä.

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaa kyllä kysyä suoraan. Sitten alkaisin jotenkin vakoilla ja jos pakko olisi, niin sitten katsoisin puhelimen. Ystävällä oli sama tilanne, oli vahvat epäilyt, mutta mies kiisti. Lopulta nainen tarkisti puhelimen ja sieltä löytyi vahvistus epäilyille ja suhde oli jatkunut jo pari vuotta. Mies tunnusti olevansa rakastunut tähän toiseen naiseen, eli erohan siinä tuli.

Toivon että epäilysi on turha. Minäkin epäilin kerran miestäni pettämisestä, mutta paljastui ihan muuksi ja edelleen ollaan yhdessä ja vieläpä onnellisia.

Kannattaa muistaa se, että stalkkaamisesta on palkintona lähes aina ero. Jos stalkkaaja on oikeassa, erotaan pettämisen takia ja jos väärässä niin erotaan luottamuksen menettämisen, stalkkaamisen ja vainoharhaisuuden takia.

Juuri näin, kun kerran menee se luottamus voi ruveta jo pakkaamaan kamoja sitä luottamusta ei enää takaisin saa. Itse erosin, kun kuulin, että nainen on juorunnut meidän yksityisasiat kaikille, en voi olla ihmisen kanssa johon en voi luottaa.

Tämä on asia jota en kyllä tajua. Tuo naisten jatkuva juoruaminen perheen asioista muille?

Minusta perheen asioista kertominen muille ilman toisen lupaa on pettämiseen rinnastettava asia.

Vierailija kirjoitti:

Kas kun se on niin, että uskottavasta valehtelijasta ei tiedä, että se valehtelee, elkei ole todisteita. Kysyminen on aivan turhaa, tietenkään pettäjä ei sitä myönnä. Puoliso alkaa luulla itseään hulluksi ja että arvostelukyky on kadonnut, kun omat vaistot ja toisen puheet ovat ristiriidassa.

Minä kuin aviomiehen kännykän ja hämmästyin. Luulin tuntevani hänet, mutta kävi ilmi, että oli syöttänyt pajunköyttä. Luin hetken mielijohteesta ja se muutti käsitykseni hänestä. Pari naispuolistä ystävää olikin vähän muuta kuin pelkkiä ystäviä. Eli valehtelijaa ei tunnista, jos kaikki info tulee häneltä eikä ole mahdollista tarkistaa asioita ulkopuolisesta lähteestä.

Nämä kännyn tutkimisen tuomitsijat taitavat itse salailla jotakin, kun suhtautuvat noin kiihkeästi aiheeseen.

Tuon tason surkea manipulointi menee läpi vain kaikista heikoimmissa kantimissa oleville yksilöille. Huono itsetunto, taustalla jotain häikkää, emotionaalinen tasapaino järkkynyt, you name it.

Vierailija kirjoitti:

Kas kun se on niin, että uskottavasta valehtelijasta ei tiedä, että se valehtelee, elkei ole todisteita. Kysyminen on aivan turhaa, tietenkään pettäjä ei sitä myönnä. Puoliso alkaa luulla itseään hulluksi ja että arvostelukyky on kadonnut, kun omat vaistot ja toisen puheet ovat ristiriidassa.

Minä kuin aviomiehen kännykän ja hämmästyin. Luulin tuntevani hänet, mutta kävi ilmi, että oli syöttänyt pajunköyttä. Luin hetken mielijohteesta ja se muutti käsitykseni hänestä. Pari naispuolistä ystävää olikin vähän muuta kuin pelkkiä ystäviä. Eli valehtelijaa ei tunnista, jos kaikki info tulee häneltä eikä ole mahdollista tarkistaa asioita ulkopuolisesta lähteestä.

Nämä kännyn tutkimisen tuomitsijat taitavat itse salailla jotakin, kun suhtautuvat noin kiihkeästi aiheeseen.

Minkä ihmeen takia sitä edes pitää olla suhteessa ihmisen kanssa, joka saa oman mielenterveyden järkkymään?! Miksi pitää roikkua kynsin ja hampain kiinni suhteessa missä on paha olla ja toisen osapuolen tekemisiin ja puhumisiin ei voi/osaa/pysty ollenkaan luottaa?

N39

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tosiaan saa stalkata. Jos kerran on niin vahva epäily, niin sitten kysyt ihan suoraan. Sillä se epätietoisuus loppuu.

Joo, pettäjäthän tunnetusti myöntävät kysyttäessä. "No nyt kun kysyit niin joo, mulla on suhde työkaverin kanssa, ei kai haittaa".

Ja vastaus kysymykseen: SAA.

Itse olin ehdottomasti sitä mieltä ettei toisen puhelimeen kajota.. Kunnes aloin epäillä pettämistä. Silloin katsoin, 1. kertaa elämässäni ja toinen nainen sieltä paljastui. En olisi ikinä saanut tietää kaikkea jos en olisi katsonut. Eläisin vieläkin valheessa.

No sehän olisi ollut ihan sun oma päätös jatkaa ja elää suhteessa jossa toiseen ja toisen sanaan ei voi luottaa. Toisaalta, kysyitkö sä edes yhtään mitään vaan aloitko samantien tutkia puhelinta?

Ja siis en tosiaan puolustele pettämistä, sen verran suoraselkäinen pitää olla että toista naista/miestä ei heilastella vaan ne lusikat jaetaan ensin ja sitten sen jälkeen saa elää kuin sinkku ja hankkia vaikka haaremin. Toisaalta en ymmärrä näitäkään, jotka pitää kynsin ja hampain kiinni siitä puolisostaan vaikka eivät enää voi/osaa/pysty luottamaan mihinkään mitä toinen sanoo/tekee.

Miten niin oma päätös? Minä luulin, että puolisooni voi luottaa ja että hän on rehellinen, eihän silloin ole oma päätökseni olla epäluotettavassa suhteessa kun minä todella luulin sen olevan luotettava.

Kunnes tuli hetki, jolloin hän teki jotain sellaista, mikä osoitti että nyt on jotain pahasti pielessä, katsoin puhelimen 1. kertaa ja selvisi suhde. Minulla oli todella vahvat epäilyt ja olisi pitänyt ehkä tajuta jo ajat sitten, mutta mistä helvetistä olisin voinut tietää? Seksiä oli, mies sanoi rakastavansa, kielsi pettävänsä (kyllä siis kysyin ensin!), halusi olla kanssani, olin täydellinen kumppani hänelle hänen sanojensa mukaan ja niin edelleen. Onneksi rikoin omia periaatteitani ja katsoin sen puhelimen. Sitten se totuus tuli ilmi.

On niin helppo tuomita ennen kuin itse on siinä tilanteessa. Niin minäkin ennen tein.

Etkö luota omaan vaistoosi sen vertaa, että olisit eronnut suhteesta kun sinulla oli vahvat epäilykset asiasta? Tuossahan kohti luotto toiseen on mennyt jo. Mitäs jos sieltä puhelimesta ei olisi löytynytkään mitään?

Juu, lusikat jakoon vaan, lapsilta rikkoa koti, talo myyntiin, koska "minusta tuntui siltä, luotan vaistooni" vaikka kaikki on muuten ollut hyvin.

Olen edelleen saman miehen kanssa. Enkä stalkkaa hänen puhelintaan ikinä, koska se on väärin. Olen silti edelleen tyytyväinen, että katsoin sen puhelimen silloin. En minä mitään viestejä kavereilta lukenut, eivät ne minulle kuulu, katsoin onko viestittelyä jonkun ulkopuolisen kanssa.

Tiesitkö, että yli puolet uskottomuuden kokeneista suhteista jatkuu, vaikka valtaosa on ollut sitä mieltä ettei ikinä voisi antaa luottamuksen menettämistä anteeksi?

Mistä sinä tiedät kuka on ulkopuolinen ja kuka ei? Minulle tulee kuukaudessa kymmeniä sähköpostiviestejä ihmisiltä joiden numeroa ei ole puhelimessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas kun se on niin, että uskottavasta valehtelijasta ei tiedä, että se valehtelee, elkei ole todisteita. Kysyminen on aivan turhaa, tietenkään pettäjä ei sitä myönnä. Puoliso alkaa luulla itseään hulluksi ja että arvostelukyky on kadonnut, kun omat vaistot ja toisen puheet ovat ristiriidassa.

Minä kuin aviomiehen kännykän ja hämmästyin. Luulin tuntevani hänet, mutta kävi ilmi, että oli syöttänyt pajunköyttä. Luin hetken mielijohteesta ja se muutti käsitykseni hänestä. Pari naispuolistä ystävää olikin vähän muuta kuin pelkkiä ystäviä. Eli valehtelijaa ei tunnista, jos kaikki info tulee häneltä eikä ole mahdollista tarkistaa asioita ulkopuolisesta lähteestä.

Nämä kännyn tutkimisen tuomitsijat taitavat itse salailla jotakin, kun suhtautuvat noin kiihkeästi aiheeseen.

Minkä ihmeen takia sitä edes pitää olla suhteessa ihmisen kanssa, joka saa oman mielenterveyden järkkymään?! Miksi pitää roikkua kynsin ja hampain kiinni suhteessa missä on paha olla ja toisen osapuolen tekemisiin ja puhumisiin ei voi/osaa/pysty ollenkaan luottaa?

N39

N39

Haloo. Sitä ei tiedä, ettei voi luottaa, ennen kuin asia selviää, ettei voi.

Sulla ei taida olla omakohtaista kokemusta ja siksi asiat näyttävät kovin mustavalkoisilta.

N46