Mistä asiasta olet juuri nyt onneton?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole töitä ja pelottaa että se tulee kostautumaan myöhemminkin vielä kokemuksen puutteena.

Sepä se. Vaikka kuinka yrittää, ei saa töitä. Vituttaa.

Aikuisen lapsen henkiset ongelmat ja opintojen takkuilu. Toisen yksinäisyys vieraassa kaupungissa. Oma jaksaminenkin niin ja näin. Miehen jo parantuneen syövän uusiutumisen pelko.

Kukaan ei soita tai vastaa viesteihin, kaikilla on työtä tai jokin projekti. Kökin kotona ja odotan vastausta...opintoihin liittyvään asiaan, työhakemukseen, miesystävältä, joltakin. Rahat on loppu, ei ole mitään tekemistä. Vituttaa kun ei saa olla mukana. Missään.

Olen muuttanut 200km päähän kotikaupungistani opintojen vuoksi, mutta ala ei tunnukaan omalta. En saanut kesäksi töitä, joten istun vain kotona suorittamassa verkkokursseja, että saisin opintotukea kesän ajalta. Motivaatio on nollissa. Lisäksi päätäni on särkenyt jo kaksi päivää ja on koko ajan nälkä, mutta mikään ei maistu.

Näytän ärsyttävän muitaihmisiä normaalisti olemalla oma itseni. Tämäntakia en pysty luottamaan ihmisiin, kun kokoajan mietin ärsyyntyvätkö he minusta, vaikkeivat sitä ulkoapäin näytä. Sosiaaliset tilanteet on aivan kauheita jonkatakia haluan tehdä ne mahdollisemman nopeasti koska liian pitkään moisissa ollessa alkaa kauheasti ahistaa. Ikävintä on se, kun saa kuulla ovien tai seinien takaa toisten ns " arvostelevan" minua.

Että olen palavasti ihastunut naimisissa olevaan mieheen. Ja tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan. Asiaa ei helpota se että olemme suudelleet.😔

Sairastan syöpää ja kirjoitan suljetulla syöpäpalstalla. Olen kirjoittanut potilaana sivuille jo vuosien ajan. Potilaan, joka ei kirjoita sivulle, omainen suuttui minulle täysin neutraalista kommentistani ja ripitti minua. Olin hämmästynyt ja selitin, mitä tarkoitin. Hän rauhoittui ja ymmärsi kirjoitukseni paremmin. 

Otin yhteyttä palstan yhteyshenkilöön ja tiedustelin, voisinko kirjoittaa jatkossa vain potilaille, ettei vastaavia väärinkäsityksiä tulisi. 

Omainen hyökkäsi uudelleen kimppuuni ja mainitsin, että olin kysynyt, voisinko kirjoittaa vain omaisille.

Tulos: uusi raivostuminen, koska yritän hylkiä "vain" omaisia. 

Toinen omainen eli ripittäjän sukulainen hyökkäsi seuraavaksi kimppuuni, kun yritin neuvoa heitä potilaan tilanteessa mainiten oman äitini tilanteesta. Omainen oli erittäin töykeä, syyttävä ja aggressiivinen. 

Lopulta molemmat lähtivät sivuilta ovet paukkuen ja syytöksiä esittäen.

Minä olen huono tuollaisessa tilanteessa ja olen edelleen häkeltynyt heidän käytöksestään mm. sen vuoksi, että olisin mielelläni kirjoittanut vain potilaille, jotta kukaan ei hyökkäisi enää kimppuuni. En ollut ainoa syytetty. He hyökkäsivät toisenkin potilaan kimppuun.

Minäkin olin poistunut toiselta syöpäpalstalta, koska siellä kirjoitti vihamielinen potilas, joka kritisoi muita koko ajan. En tehnyt poistumisestani mitään numeroa, vaan poistin yhteyden.

Ideaalitilanteessa nämä omaiset olisivat tehneet samoin.

Pihalla hyvä ilma ja mä oon töissä =(

Ei ole kesäheilaa ja vituttaa olla töissä.

olisipa jossain mökillä juhannusjuhlat missä olisi paljon kiimaisia ja estottomia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että nuori ei ole saanut tänä kesänä harjoittelupaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta. Ei valmistu ajoissa jos ei nyt suunnilleen tällä viikolla löydä jotain alaan liittyvää. Muita töitä on vähän myöhäistä hakea. Ilman suhteita aika mahdotonta. 

Minuakin uhkailivat etten muka valmistuisi. Lopulta hyäksyivät kiinteistönhoitajan työt joita tein kun en insinöörille sopivaa harjoittelupaikkaa saanut.

Vierailija kirjoitti:

Että olen palavasti ihastunut naimisissa olevaan mieheen. Ja tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan. Asiaa ei helpota se että olemme suudelleet.😔

...niin minäkin... Kova ikävä!

Varmaankin kaikki sairauden tuoma taakka tekee ihmisille tuollaista pitkän ajan kuluessa :(.

Käydään sitten hyökkäämään, vaikkei olisi edes aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan syöpää ja kirjoitan suljetulla syöpäpalstalla. Olen kirjoittanut potilaana sivuille jo vuosien ajan. Potilaan, joka ei kirjoita sivulle, omainen suuttui minulle täysin neutraalista kommentistani ja ripitti minua. Olin hämmästynyt ja selitin, mitä tarkoitin. Hän rauhoittui ja ymmärsi kirjoitukseni paremmin. 

Otin yhteyttä palstan yhteyshenkilöön ja tiedustelin, voisinko kirjoittaa jatkossa vain potilaille, ettei vastaavia väärinkäsityksiä tulisi. 

Omainen hyökkäsi uudelleen kimppuuni ja mainitsin, että olin kysynyt, voisinko kirjoittaa vain omaisille.

Tulos: uusi raivostuminen, koska yritän hylkiä "vain" omaisia. 

Toinen omainen eli ripittäjän sukulainen hyökkäsi seuraavaksi kimppuuni, kun yritin neuvoa heitä potilaan tilanteessa mainiten oman äitini tilanteesta. Omainen oli erittäin töykeä, syyttävä ja aggressiivinen. 

Lopulta molemmat lähtivät sivuilta ovet paukkuen ja syytöksiä esittäen.

Minä olen huono tuollaisessa tilanteessa ja olen edelleen häkeltynyt heidän käytöksestään mm. sen vuoksi, että olisin mielelläni kirjoittanut vain potilaille, jotta kukaan ei hyökkäisi enää kimppuuni. En ollut ainoa syytetty. He hyökkäsivät toisenkin potilaan kimppuun.

Minäkin olin poistunut toiselta syöpäpalstalta, koska siellä kirjoitti vihamielinen potilas, joka kritisoi muita koko ajan. En tehnyt poistumisestani mitään numeroa, vaan poistin yhteyden.

Ideaalitilanteessa nämä omaiset olisivat tehneet samoin.

Jäi lainaus pois näköjään.

133 ja 134

Kuuluvat siis yhteen.

Olen onnellinen tällä hetkellä joten piti ihan hakemalla hakea asioita mistä olen vähän onneton. Siitä että helteet loppuvat nyt ainakin toviksi, on ollut kovin kivaa käydä iltapäivisin rannalla lasten kanssa. Myös siitä että tänään pitäisi siivota mutta en millään jaksaisi.

Tunnen olevani väärän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

olen helvetin ihastunut, enkä tule näkemään ihastukseni kohdetta kahteen kuukauteen. Kipinä välillämme on kevään mittaan kasvanut, siksi kai ihan hyvä, olenhan naimisissa toisen kanssa.

Mulla täysin sama ihan sanasta sanaan. En kestä tätä.

Vierailija kirjoitti:

M40v kirjoitti:

Oma parisuhde on perseestä ja tuntuu että muukin elämä on perseestä, mikään ei kiinnosta ja tuli ihastus mieleen mihin ei kuitenkaan ole yhtään mitään mahdollisuuksia, ajattelin jos sen kanssa voisi mennä mökkeilemään jonnekin, sillä olisi jotain kevyttä kivaa päällä, illalla saunoa hämärtyvässä viilenevässä ilmassa ja villiä, estotonta seksiä ym. Hyvää ruokaa, siideriä, lonkeroa,kaljaa tai jotain mistä se pitää.

Vesa?

Mulle tuli kans yks Vesa mieleen..

Se on niin sääli kun hyvä mies menee hukkaan kun on avioliitossa sellasen muijan kans et sääliksi käy.. Kauhee akka!!

Siirryn ammattikouluun enkä näe enää erästä ihanaa naisopettajaa 😢