Lue keskustelun säännöt.
Mistä asiasta olet juuri nyt onneton?
01.06.2016 |
Eli vertaistuki- tai avautumisketju sitä tarvitseville.
Itse olen onneton siitä, kun kyttääjänaapurit tulivat juuri kotiin reissultaan. Viikon oli ihana vapaus, nyt kyttäys, tarkkailu ja kontrollointi voi taas alkaa :(
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tokaisi eilen, että taidetaan olla nykyään vaan kavereita. Että tylsää, kun on koko ajan vaan arkea. Veti mielen matalaksi, koska itse olen ollut ihan onnellinen. Tietysti lapsi8perheessä on kiireitä harrastusten ja työasioiden kanssa. Silti ehditään useana kertana viikossa yhdessä lenkille, suunnilleen kerran kuussa syömään ja leffaan yms. Olen kuvitellut, että ihan hyvin meillä menee. Molemmilla vakityöt ja meillä kiva koti. Kurjaa, kun toiselle ei meidän arki riitä. Jotain muuta ilmeisesti kaipaa.
Pitkässä liitossa on vain hyvä jos on myös kaveri/ystävä puolison kanssa. Niin se pitää minusta ollakin. Paras ystävä, sanoisin omastakin miehestäni. Luottoystävä.
Totta, että ystävyys on kyllä hienointa suhteessa.
Ja että olisi samanlaiset odotukset, toiveet?
(olen eri kirjoittaja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että nuori ei ole saanut tänä kesänä harjoittelupaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta. Ei valmistu ajoissa jos ei nyt suunnilleen tällä viikolla löydä jotain alaan liittyvää. Muita töitä on vähän myöhäistä hakea. Ilman suhteita aika mahdotonta.
Huh, nää on ihan kovaa draamaa kyllä ja julmaa kuin mikä!
Ei vain saisi näin olla, jokaiselle pitäisi olla oikeasti takuu harjoittelusta.En ole varma, olitko tosissasi, mutta tiukkaa on. Koulu ei auta muuten kuin välittämällä paikoista tietoja eteenpäin. Tänä vuonna niitäkin on ollut äärimmäisen vähän, koululle ilmoitettuja siis. Koululle itseensäkin otettiin aiempaa vähemmän.
Mikä ala ja kaupunki?
it-ala, insinööri. En taida kaupunkia sanoa. Oli yhden kesän sairaana ja meni siksi pieleen. On todella lahjakas, mutta tuolla alalla sekään ei enää riitä. On koodipalikka päässä, kuten joku opettaja oli sanonut, kaikilla ei kuulemma ole. Aika heikkoa on tuolla alalla nyt. Hänellä vielä sairaus rajoittaa ammatinvalintaa, mutta siistiä sisätyötä ei sairaus haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Totaalisesta rahattomuudesta :-( en voi mennä mihinkään tao tehdä mitään. Enkä kyllä enää kehtaiskaan kun vaatteetkin on jo menny niin huonoksi eikä ole rahaa ostaa uusia tilalle :-( saisipa jostain edes kaksi nättiä kesäpaitaa :-( leipäjonojen lisäksi pitäisi olla myös vaatejonoja. Päihteitä en ole koskaan käyttänyt vaan vähät rahat kuluu kasvavan lapsen tarpeisiin.
Niin ja tsemppiä ap, kyttäys on kauheaa. Väärin ja raskasta!
Ihan kuin minun näppikseltä. Olisin halunut jotain vaatetta mutta sekin raha meni lasten kouluretkiin. Onneksi he kuitenkin nauttivat retkistään. Tsemppiä:D
Sukulainen on eroamassa 34 avioliitovuoden jälkeen.
En vaan voi ymmärtää miksi miehille tulee se keski-iän kriisi ja sitten on mentävä kun tietyt kaveritkin vihjailee nuoremmista "paremmista" naisista.
Vierailija kirjoitti:
Totaalisesta rahattomuudesta :-( en voi mennä mihinkään tao tehdä mitään. Enkä kyllä enää kehtaiskaan kun vaatteetkin on jo menny niin huonoksi eikä ole rahaa ostaa uusia tilalle :-( saisipa jostain edes kaksi nättiä kesäpaitaa :-( leipäjonojen lisäksi pitäisi olla myös vaatejonoja. Päihteitä en ole koskaan käyttänyt vaan vähät rahat kuluu kasvavan lapsen tarpeisiin.
Niin ja tsemppiä ap, kyttäys on kauheaa. Väärin ja raskasta!
Jos asut lähellä Turkua haluan ehdottomasti auttaa sinua!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onneton sen takia, kun ihastukseni sanoi että on kiinnostunut toisesta. Tämä siis aiemmin oli ihastunut vielä minuun, mutta sitten löysi paremman...
Ero. Väsyttää aivan sairaasti. En jaksa kun käydä töissä, eikä sielläkään huvita jutellakaan kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen. Lapsia on,miestä ei. Eikä tällähetkellä töitään. En tunne täältä ketään ja lasten koulujen takia en voi muuttaa. Kuljen kauheissa verkkareissa kun ei ole varaa ostaa itselle vaatteita. Lapset ja heidän juttunsa menevät luonnollisesti edelle. Minulla epäillään ms tautia. Lapset onneksi ovat terveitä
En tiedä mistä revimme rahat lapsen harrastukseen. Harrastus on lapselle todella tärkeä asia ja hän on taitava ja motivoitunut, mutta hinta on hirmuinen, kun nyt pitäisi alkaa harjoittelemaan entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi johtua myös kosteusvaurioista työpaikalla.
M40v kirjoitti:
Oma parisuhde on perseestä ja tuntuu että muukin elämä on perseestä, mikään ei kiinnosta ja tuli ihastus mieleen mihin ei kuitenkaan ole yhtään mitään mahdollisuuksia, ajattelin jos sen kanssa voisi mennä mökkeilemään jonnekin, sillä olisi jotain kevyttä kivaa päällä, illalla saunoa hämärtyvässä viilenevässä ilmassa ja villiä, estotonta seksiä ym. Hyvää ruokaa, siideriä, lonkeroa,kaljaa tai jotain mistä se pitää.
Vesa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totaalisesta rahattomuudesta :-( en voi mennä mihinkään tao tehdä mitään. Enkä kyllä enää kehtaiskaan kun vaatteetkin on jo menny niin huonoksi eikä ole rahaa ostaa uusia tilalle :-( saisipa jostain edes kaksi nättiä kesäpaitaa :-( leipäjonojen lisäksi pitäisi olla myös vaatejonoja. Päihteitä en ole koskaan käyttänyt vaan vähät rahat kuluu kasvavan lapsen tarpeisiin.
Niin ja tsemppiä ap, kyttäys on kauheaa. Väärin ja raskasta!
Mä kuulun pariinkin facen kierrätysryhmään, sieltä olen löytänyt ihan pilkkahinnalla vaatteita ja kenkiä.
Itseäni rassaa myös raha-asiat. En jaksa tarkemmin selittää. Mutta ymmärrän tunteesi. Köyhyys rassaa oikeasti ja saattaa viedä viimeisenkin ilonrippeen elämästä . Tsemppiä.
Valmistun maisteriksi elokuussa, enkä ole onnistunut saamaan alani töitä opintojen aikana. Näinköhän saan töitä kun valmistun. Jos jollain on rohkaiseva oma kokemus, niin kerro ihmeessä, kaipaan tsemppiä nyt enemmän kuin koskaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onneton parisuhteessani. Kuitenkin erokin tuntuu mahdottomalta ajatukselta lapsen kannalta, sekä taloudellisesti. Taloudellisesti toki homman saisi toimimaan, mutta mietin jatkuvasti miten sen saisi toimimaan myös lapsen kannalta mahdollisimman vähin vahingoin. Mies varmasti haluaa olla lapsen elämässä mukana mahdollisimman paljon, mutta todennäköisimmin muuttaisin lähemmäs töitäni, samaten mies. Molemmilla työmatkat nyt 30km suuntaansa (eri suuntiin), joten lapsi ja isä asuisivat 60km päässä toisistaan. Tuntuu etten voi erota lapsen takia. Muita syitä en enää edes näe.
Vierailija kirjoitti:
Rinnasta löyty patti ja odotan aikaa ultraan ja mammografiaan. Huolettaa omasta ja lasten puolesta. Kuka huolehtii jos sairastun vakavasti? 😥
Asuuko sinulla ystäviä lähellä? Sukua?
On olemassa myös kaikkia kriisitilanteiden ilmaisia tukitahoja. Sairaalastakin tietääkseni saa tukea, vertaisryhmän tietoja ym!
Autoin kaveria muutossa, otin vapaata töistä tätä varten. Oli kai kova stressi päällä kun kannoin laatikoita hänen vielä pakatessaan ja pyysin väistymään, sanoin sen jotenkin liian suoraan (?) ja kaveri oli siitä loppupäivän minulle vihainen. Hänen poikaystävänsä ja vanhempiensa avulla kannoimme hänen tavaransa kun hän vietti päivän pakaten ja siivoten vaikka olisi ollut koko kuukausi aikaa. Puhetta oli ruuasta ja oluista homman jälkeen, mutta lopussa hän sanoi tylysti että palauttaa pakun ja moikka. Tein siis 7 tuntia raskasta työtä ilmaiseksi ilman kiitosta enkä saanut edes ruokaa, ja luultavasti kaveri on minulle suuttunut vieläkin. Vituttaa ja itkettää, käsissä haavoja ja jaloissa rakkoja enkä oikeasti edes sanonut pahasti.
Tekisi mieli mennä nimiäisiin mutta en halua häpäistä ja loukata sukulaisiani ilmestymällä paikalle rääsyt päällä ja ilman lahjaa. Aikalailla pakollisten lupamaksujen vuoksi ylimääräistä rahaa ei täksi kuuksi ole lainkaan ja minulla ei ole hienostuneeseen tapahtumaan tai juhlaan mitään sopivia housuja. Joten parempi jättää menemättä.
Olen onneton vain ja ainostaan asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Ystävällä syöpä, enää ei hoideta, terminaalivaiheessa, odottaa kuolemaa. Menetin parhaan ystäväni 5 v. sitten. Hän oli 36-vuotias kuollessaan syöpään. Kolme muuta minulle tärkeää ihmistä syöpä on vienyt.
Hiljaiseksi vetää.
Vierailija kirjoitti:
Olen onneton vain ja ainostaan asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Ystävällä syöpä, enää ei hoideta, terminaalivaiheessa, odottaa kuolemaa. Menetin parhaan ystäväni 5 v. sitten. Hän oli 36-vuotias kuollessaan syöpään. Kolme muuta minulle tärkeää ihmistä syöpä on vienyt.
Hiljaiseksi vetää.
Oon ollu jotenki herkällä tuulella tännään, ku itelläki kauhee stressi, (en ees jaksa kirjottaa tänne) mutta kyyneleet alko vierimään. Miten voi yhelle ihmiselle sattua tuolleen...halaisin jos vaan ois mahollista!
Rekrytointi kummastuttaa.