Mistä asiasta olet juuri nyt onneton?

Monien tapahtumien seurauksena voin luottaa enää pariin ihmiseen. Tietoisesti ytitän muuttaa tilannetta, mutta ei se luottamus pakottamalla palaa.

Hampaat hajoaa suuhun vaikka hoidan säännöllisesti. Olin säästänyt rahat autokoulua varten mutta ne kaikki nyt meneekin sitten hammaslääkäriin :(

Vierailija kirjoitti:

M40v kirjoitti:

Oma parisuhde on perseestä ja tuntuu että muukin elämä on perseestä, mikään ei kiinnosta ja tuli ihastus mieleen mihin ei kuitenkaan ole yhtään mitään mahdollisuuksia, ajattelin jos sen kanssa voisi mennä mökkeilemään jonnekin, sillä olisi jotain kevyttä kivaa päällä, illalla saunoa hämärtyvässä viilenevässä ilmassa ja villiä, estotonta seksiä ym. Hyvää ruokaa, siideriä, lonkeroa,kaljaa tai jotain mistä se pitää.

Vesa?

Ei osunut oikeaan.

Mä oon surullinen mun sinkkuudesta. Muilla mun kavereilla on miehet, lapset ja asuntolainat. Mulla vuokrayksiö ja tuntuu kuin elämä vaan jumittaisi enkä pääse eteenpäin. En kelpaa kenellekään. Tänään myös herkisti kovasti se, että valmistuin 3kk sitten sairaanhoitajaksi, mutta en saanut ainuttakaan kukkaa tai korttia, lahjoista nyt puhumattakaan. Perheelle leivoin kakun, mutta kukaan ei tajunnut mitään. Tosi arvoton olo.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on raskasta ja en voi hyvin, heikottaa jatkuvasti.

Sama :'( joka aamu maha kipeänä ja kuvottava olo, kun työ niin stressaa. Ruoka ei tästä syystä maistu. Työ vie kaiken elämänilon. Lomaa ei tietenkään tälle kesää tiedossa.

Pitäisi olla vain ilonen, että on töitä, mutta reippaasti alle kahden tonnin palkalla tää elämänilon menetys ei tunnu kovin järkevältä. Vaikuttaa suhteeseenkin negatiivisesti, kun olen vapaa-ajalla vain ahdistunut töistä :(

Voi jessus näitä keski-ikäisten ongelmia.

Asun kotona (18v) toistaiseksi ja täällä on hirveä tunnelma isän alkoholismin ja vuoksi. En tiedä kestänkö, jos en pääse syksyllä opiskelemaan - elän koko ajan varpaisillani huutoa ja riehumista kuunnellen. Samoja asioita päivästä päivään, naapuri sitä ja kylpyhuoneen lattia tätä. Alkoholistin päässä ne samat jutut tuntuvat vain kiertävän kehää eikä MIHINKÄÄN osata suhtautua kypsän kylmänviileesti, pienimmästäkin vastoinkäymisestä astiat rikotaan jne. Sairasta ja ei hyvä paikka minulle elää.

Olen ollut jo jonkin aikaa työttömänä; rahat alkaa olla lopuillaan ja pää kolisee neljän seinän sisällä. Yksi työhaastattelu takana, josta piti tulla vastaus tällä viikolla. Stressaan todella paljon vastausta, sillä haluaisin sinne töihin todella paljon. En tiedä mitä teen jos saan jälleen sähköpostiini "kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, mutta valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"- viestin.

Samalla kun itse soittelen firmoja läpi, monet ystäväni saavat ylennyksiä ja palkankorotuksia. Olen tottakai heidän puolestaan äärimmäisen iloinen, mutta pieni katkera ääni piinaa sisälläni ja saa oloni vielä kurjemmaksi tahtomattani. :/

- Siitä että laihdutetuista 24:stä kilosta 4 on tullut takaisin kevään mittaan. Ahdistaa "epäonnistuminen" ja se etten saa nuita neljää kiloa pois.

- Rahattomuus. Oli kesälle vaikka mitä suunnitelmia mutta mutta..

- Parisuhde. Muuten aivan kultainen mies, ei riidellä ja tullaan hyvin juttuun - arki on mukavaa. Mutta en saa seksiä. Viimeksi 2015 joulukuussa..

- Edellinen on johtanut ihastumiseen. Voimakkaaseen. Tekis niiiiiiiin mieli repiä ihastukselta vaatteet päältä ja..tunne on kaiken lisäksi molemminpuolinen mutta toistaiseksi mulla on vielä moraali kunnossa.

- Valmistun tänä vuonna ammattiin josta tykkään, ja viihtyisin työssäni mutta oon aivan saatanan liian ujo. Kyseessä ihmisläheinen työ, ja töitä hakiessa on vähän turha lässyttää haastattelussa että "juu, minut kun palkkaatte niin oon sitten ekat pari kolme viikkoa aivan jäässä jännityksestä, mutta kyllä se siitä kato!"

Tuntuu, että olen jumissa parisuhteessa, josta en pääse pois, vaikka haluaisin. Rakastan puolisoani, mutta molempien masennus on liikaa, kun tuntuu muutenkin siltä, että olisin onnellisin yksin.

Lisäksi seksin vähyys rassaa. Suhdetta on kestänyt vasta muutaman vuoden, josta ensimmäinen vuosi pantiin kuin kaniinit koko ajan ja sitten seksi loppui kuin seinään. Nyt viime kerrasta on kuukausia.

Olen selvinnyt kolmenkympin paremmalle puolelle ilman yhtään pitkää suhdetta ennen tätä ja nyt tuntuu siltä, että samalla linjalla olisi pitänyt jatkaa. Masennus on pahentunut, itsetunto karissut lisäkilojen takia (vaikka puoliso vakuuttelee, ettei se haittaa) eikä mistään tule mitään. Olen onneton kuitenkin siis siitä, että olen onneton, en siitä että olen parisuhteessa.

Viikon vaivannut sellainen pohjaton toivottomuus tulevaisuudesta. Mikään ei tuo nyt iloa eikä tunnu miltään. Toivottavasti menee pian ohi tämä on kamalaa.

Mies ilmotti että haluaa erota. Oon surullinen erosta ja sitten stressaa kaikki käytännön asiat - asunto, muutto, ihmisille kertominen... 😢

Vierailija kirjoitti:

Mä oon surullinen mun sinkkuudesta. Muilla mun kavereilla on miehet, lapset ja asuntolainat. Mulla vuokrayksiö ja tuntuu kuin elämä vaan jumittaisi enkä pääse eteenpäin. En kelpaa kenellekään. Tänään myös herkisti kovasti se, että valmistuin 3kk sitten sairaanhoitajaksi, mutta en saanut ainuttakaan kukkaa tai korttia, lahjoista nyt puhumattakaan. Perheelle leivoin kakun, mutta kukaan ei tajunnut mitään. Tosi arvoton olo.

Höh. Paljon onnea valmistuneelle! :)

Juuri nyt eniten onnettomuutta aiheuttaa se, että haluaisin olla pidempään vauvan kanssa kotona. Näillä näkymin joudun palaamaan töihin, kun lapsi on 1,5-vuotias ja pahalta tuntuu. Toinen on niin avuton ja äidissä vielä kovin kiinni. Olen kiitollinen, että voin olla edes tuohon asti, tiedän että monet joutuvat palaamaan töihin paljon aikaisemmin, mutta silti riipii sydäntä. Onneksi tämä hetki koittaa vasta vuodenvaihteessa, mutta vetää mielen synkäksi jo nyt. Tiedän että koko joulukuu tulee menemään asiaa itkiessä, niin oli esikoisenkin kohdalla. Nyt koitan koko ajan miettiä ja laskeskella miten voisin olla vähän pidempään kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen joten en voi olla onneton. Ei edes stressaa vaikka menetän huomenna hyvin todennäköisesti työpaikkani.

Nokialla töissä?

Olen raskaana ja huomaan kaipaavani ystävääni epäsopivalla tavalla. Lapsen isän kanssa on hyvä suhde, mutta ystävä kummittelee mielessä, vaikka välillämme ei ole ikinä ollut mitään. Ärsyttää. Toivon tän johtuvan hormoneista.

Että minun elämääni kasautuu niin moni asia, mikä menee väärin ja pieleen. Etten muista koskaan olleeni onnellinen vuotta kauempaa ilman jotain ongelmaa tai kriisiä. Että minä vain yritän ylläpitää normaalia arkea ja kaipaan sitä. Mutta minulle ei oikeasti ole annettu muuta kuin paskaa käteen. Ja pakko vain olla vahva, väkisinkin. Paskat sanon minä. PASKAT!

Arki rullaa eteenpäin armottomasti, vaikka kaikki on tragedian myötä muuttunut. Asiat pitäisi jaksaa hoitaa, töissä pitäisi panostaa niin töihin kuin tiimihenkeenkin ja olla sosiaalinen. Tekisi mieli huutaa. Tuntuu ettei ole aikaa oppia tuntemaan omaa uutta itseään.

Kuka olen nyt? Mitä haluan elämältä? Olen hukassa, enkä tiedä mistä lähtisin itseäni etsimään.

En ole saanut töitä, vaikka olen yrittänyt. Kuten joku aikaisemmin kirjoitti, niin toisaalta nautin vapaudesta, toisaalta välillä tuntuu tyhjältä ja tylsältä.

Olen tehnyt paljon keikkahommia, mutta niitä ei ole nyt vähään aikaan tiedossa.

Kaipa se täytyy hyväksyä, että nykyaika vaan kaikille ei töitä riitä.

Puolisokin jää todennäköisesti työttömäksi tässä pian.

Yläpeukkua teille kaikille. Omat ongelmat ja paha mieli kutistui juuri rusinaksi ja kuivui pois. Hävettää omat First Wold Problemsit.