Mistä asiasta olet juuri nyt onneton?
Eli vertaistuki- tai avautumisketju sitä tarvitseville.
Itse olen onneton siitä, kun kyttääjänaapurit tulivat juuri kotiin reissultaan. Viikon oli ihana vapaus, nyt kyttäys, tarkkailu ja kontrollointi voi taas alkaa :(
Kommentit (139)
Olen pettynyt yhteen ystävään. Lisäksi olen helvetin ihastunut, enkä tule näkemään ihastukseni kohdetta kahteen kuukauteen. Kipinä välillämme on kevään mittaan kasvanut, siksi kai ihan hyvä, olenhan naimisissa toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että nuori ei ole saanut tänä kesänä harjoittelupaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta. Ei valmistu ajoissa jos ei nyt suunnilleen tällä viikolla löydä jotain alaan liittyvää. Muita töitä on vähän myöhäistä hakea. Ilman suhteita aika mahdotonta.
Huh, nää on ihan kovaa draamaa kyllä ja julmaa kuin mikä!
Ei vain saisi näin olla, jokaiselle pitäisi olla oikeasti takuu harjoittelusta.
En ole varma, olitko tosissasi, mutta tiukkaa on. Koulu ei auta muuten kuin välittämällä paikoista tietoja eteenpäin. Tänä vuonna niitäkin on ollut äärimmäisen vähän, koululle ilmoitettuja siis. Koululle itseensäkin otettiin aiempaa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että nuori ei ole saanut tänä kesänä harjoittelupaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta. Ei valmistu ajoissa jos ei nyt suunnilleen tällä viikolla löydä jotain alaan liittyvää. Muita töitä on vähän myöhäistä hakea. Ilman suhteita aika mahdotonta.
Huh, nää on ihan kovaa draamaa kyllä ja julmaa kuin mikä!
Ei vain saisi näin olla, jokaiselle pitäisi olla oikeasti takuu harjoittelusta.En ole varma, olitko tosissasi, mutta tiukkaa on. Koulu ei auta muuten kuin välittämällä paikoista tietoja eteenpäin. Tänä vuonna niitäkin on ollut äärimmäisen vähän, koululle ilmoitettuja siis. Koululle itseensäkin otettiin aiempaa vähemmän.
Tämä siis nuoren kertomaa.
Vierailija kirjoitti:
Totaalisesta rahattomuudesta :-( en voi mennä mihinkään tao tehdä mitään. Enkä kyllä enää kehtaiskaan kun vaatteetkin on jo menny niin huonoksi eikä ole rahaa ostaa uusia tilalle :-( saisipa jostain edes kaksi nättiä kesäpaitaa :-( leipäjonojen lisäksi pitäisi olla myös vaatejonoja. Päihteitä en ole koskaan käyttänyt vaan vähät rahat kuluu kasvavan lapsen tarpeisiin.
Niin ja tsemppiä ap, kyttäys on kauheaa. Väärin ja raskasta!
Oletko kuullut hope-yhdistyksestä? Kuulostaa siltä että he voisivat auttaa sinua. Googletapa :)
Palvelutalo, pieni ja idyllinen, missä isäni on, lopetetaan ja asukkaat joutuvat muuttamaan kaupunkiin 50 km päähän isoon yksikköön. Isä ei pärjää kotona enää, tarvitsisi olla kaksi voimakasta avustajaa. Satakiloinen, joka kaatuilee ja vaippoja on vaihdettava usein, ei mikään helppo hoidettava. Mieli on kuitenkin virkeä.
Mieheni kuoli päivälleen 3 viikkoa sitten. Alkujärkytysten ja epäuskon jälkeen alkaa se surukin sieltä hiipiä.
Olen yksinäinen kun mieheni kuoli pari vuotta sitten.
Parisuhde menossal lopullisesti poikki, muutto viikonloppuna. Hyvää erossa on se että ystävinä erotaan eikä siihen liity draamaa. On se irtipäästäminen silti raskasta😢.
Pienempi murheenkryyni myös se etten ole tänäkään kesänä fyysisesti siinä lunnossa kuin haluaisin.
Yksinäisyydestä. En tunne kaupungistani oikein ketään, vain työporukan. Toivoisin että voisin olla koko valveillaoloajan töissä, sillä todella paha olo ja ahdistus iskevät heti kun pääsen kotiin. Haluaisin perheeni ja ystävieni luo :(
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen kun mieheni kuoli pari vuotta sitten.
Ja jatkoa: menetin myös koirani puoli vuotta mihen kuoleman jälkeen. Olen kaiket päivät yksin.
En oo onneton, mutta surullinen siitä, miten täällä solvataan ja haukutaan lihavia. Jokaisella on oikeus nauttia kesästä, koosta huolimatta. Itsellä ei ole ongelmia painon kanssa, mutta en silti hyväksy toisten mollaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että nuori ei ole saanut tänä kesänä harjoittelupaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta. Ei valmistu ajoissa jos ei nyt suunnilleen tällä viikolla löydä jotain alaan liittyvää. Muita töitä on vähän myöhäistä hakea. Ilman suhteita aika mahdotonta.
Huh, nää on ihan kovaa draamaa kyllä ja julmaa kuin mikä!
Ei vain saisi näin olla, jokaiselle pitäisi olla oikeasti takuu harjoittelusta.En ole varma, olitko tosissasi, mutta tiukkaa on. Koulu ei auta muuten kuin välittämällä paikoista tietoja eteenpäin. Tänä vuonna niitäkin on ollut äärimmäisen vähän, koululle ilmoitettuja siis. Koululle itseensäkin otettiin aiempaa vähemmän.
Tämä siis nuoren kertomaa.
Olen, olen!
Kirjoitan hiukan hulluja sanajärjestyksiä, kun äkkiä puhelimella naputan. :)
Liian monta kertaa olen tuota jännitysvaihetta elänyt vieressä.
(olen ollut paljon opetus- ym työssä).
En vaan hyväksy, että Suomi päästää nuortenkin asiat kriisiin.
Tähän ei ole varaa.
Suomen koulutuspolitiikka tulee aina myös pahasti jäljessä - monilla aloilla koulutetaan liikaa, liian myöhään.
Mies tokaisi eilen, että taidetaan olla nykyään vaan kavereita. Että tylsää, kun on koko ajan vaan arkea. Veti mielen matalaksi, koska itse olen ollut ihan onnellinen. Tietysti lapsiperheessä on kiireitä harrastusten ja työasioiden kanssa. Silti ehditään useana kertana viikossa yhdessä lenkille, suunnilleen kerran kuussa syömään ja leffaan yms. Olen kuvitellut, että ihan hyvin meillä menee. Molemmilla vakityöt ja meillä kiva koti. Kurjaa, kun toiselle ei meidän arki riitä. Jotain muuta ilmeisesti kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M40v kirjoitti:
Oma parisuhde on perseestä ja tuntuu että muukin elämä on perseestä, mikään ei kiinnosta ja tuli ihastus mieleen mihin ei kuitenkaan ole yhtään mitään mahdollisuuksia, ajattelin jos sen kanssa voisi mennä mökkeilemään jonnekin, sillä olisi jotain kevyttä kivaa päällä, illalla saunoa hämärtyvässä viilenevässä ilmassa ja villiä, estotonta seksiä ym. Hyvää ruokaa, siideriä, lonkeroa,kaljaa tai jotain mistä se pitää.
Onks sulla oma mökki? Jos on, niin mä voin tulla! T. Nainen 169cm/ 98kg
Ei ole mökkiä, mutta tässä lähellä on useampi ihan kiva vuokramökki.
Vitun köyhä
Sieltä se karu totuus tuli, sen takia en varmaan saa ikinä pillua, en avokilta enkä keneltäkään muultakaan.
Kaikki rahat menneet tähän saimaanrannalla olevaan ok-taloon.
34:n piti kirjoittaa tuohon saarnansa :) loppuun, että kyllä, harjoittelupaikat ihan kortilla, vuosi vuodelta tiukemmaksi käy - näin ei voi jatkua.
Rinnasta löyty patti ja odotan aikaa ultraan ja mammografiaan. Huolettaa omasta ja lasten puolesta. Kuka huolehtii jos sairastun vakavasti? 😥
Vierailija kirjoitti:
Mies tokaisi eilen, että taidetaan olla nykyään vaan kavereita. Että tylsää, kun on koko ajan vaan arkea. Veti mielen matalaksi, koska itse olen ollut ihan onnellinen. Tietysti lapsiperheessä on kiireitä harrastusten ja työasioiden kanssa. Silti ehditään useana kertana viikossa yhdessä lenkille, suunnilleen kerran kuussa syömään ja leffaan yms. Olen kuvitellut, että ihan hyvin meillä menee. Molemmilla vakityöt ja meillä kiva koti. Kurjaa, kun toiselle ei meidän arki riitä. Jotain muuta ilmeisesti kaipaa.
Pitkässä liitossa on vain hyvä jos on myös kaveri/ystävä puolison kanssa. Niin se pitää minusta ollakin. Paras ystävä, sanoisin omastakin miehestäni. Luottoystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että nuori ei ole saanut tänä kesänä harjoittelupaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta. Ei valmistu ajoissa jos ei nyt suunnilleen tällä viikolla löydä jotain alaan liittyvää. Muita töitä on vähän myöhäistä hakea. Ilman suhteita aika mahdotonta.
Huh, nää on ihan kovaa draamaa kyllä ja julmaa kuin mikä!
Ei vain saisi näin olla, jokaiselle pitäisi olla oikeasti takuu harjoittelusta.En ole varma, olitko tosissasi, mutta tiukkaa on. Koulu ei auta muuten kuin välittämällä paikoista tietoja eteenpäin. Tänä vuonna niitäkin on ollut äärimmäisen vähän, koululle ilmoitettuja siis. Koululle itseensäkin otettiin aiempaa vähemmän.
Mikä ala ja kaupunki?
Ei ole rahaa. Tili tuli ja meni ja pitäisi nyt keksiä millä eletään seuraava kuukausi. Koira sairastaa ja toivon, että se pärjää tämän kuukauden ilman eläinlääkäriä.
Alkoholisti-isäni on ollut kuumeessa jo kaksi viikkoa, lopettanut syömisen lähes kokonaan, eikä suostu menemään lääkäriin, kun ei kuulemma ole vielä riittävän sairas. Läheisriippuvainen äitini on tästä johtuen epätoivoinen, eikä uskalla lähteä edes kauppaan kun pelkää että faija kupsahtaa sillä välin. Ja itkeskelee mulle puhelimessa. Raskasta😞