Miksi vieläkin aika yleisesti ajatellaan että skitsofreniaan täytyy käyttää lääkitystä?
Onneksi nykyään jo vähän ollaan luopumassa tosta vanhanaikaisesta luulosta. Fakta on että ilman lääkitystä olevat skitsofreniaa sairastavat toipuvat todennäköisemmin ja toimintakyky parempi kuin lääkityksellä olevat.
Kommentit (9)
Kiinnostaa, että mikä on Ap:n faktan lähde?
Itselläni on leponex- lääkitys jonka aloittaminen pelasti henkeni sillä olen psykoosissa itsetuhoinen. Olen nyt syönyt sitä 5- vuotta enkä ole pitkään aikaan voinut näin hyvin kuin nyt.
Sain kyllä leponex- lääkityksen lisäksi sähköhoitoa. Diagnoosi on vaikeahoitoinen, hoitoresistentti paranoidinen skitsofrenia ja takana on 3 psykoosia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vakavasti skitsofreeninen ihminen on mahdollisesti vaarallinen, siis ihan tahattomasti.
Ei ole olemassa lievää ja vakavaa skitsofreniaa. On vain skitsofrenia. Täälläkin jotkut on epäilleet itsellään lievää skitsofreniaa mutta ei sellaista olekaan.
Tunnen yhden skitsofreenikon, välillä käymään mennessä hänen huutonsa kuuluu jo asuintalonsa pihalle asti kun meuhkaa omia harhojaan. Lääkitys menee säännöllisesti mutta ei vaikuta olevan kovin toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vakavasti skitsofreeninen ihminen on mahdollisesti vaarallinen, siis ihan tahattomasti.
Ei ole olemassa lievää ja vakavaa skitsofreniaa. On vain skitsofrenia. Täälläkin jotkut on epäilleet itsellään lievää skitsofreniaa mutta ei sellaista olekaan.
Ootko ihan kunnossa itse?
Mulla on diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja ihan tavallisissa palkkatöissä olen.. lääkitys on kyllä raskas, mutta ilman sitä en pysty normaalia elämää elämään. Enkä muuten ole psykoosissakaan ollut muille vaaraksi, tuo on ihan puppua..
No itse olen ollut psykoosissa ja menin psykoosiin masennuslääkitysalasajon seurauksena joka puhkaisi unettomuutta. Psykiatri alkoi lääkitä näitä oireita. Oireet pahenivat. Psykoosi puhkesi. Harhoihin ei ollut mitään vaikutusta lääkkeillä. Olin vain sisältä kuollut zombi jolla oli yhä hankalampi toimia ja minulla oli lääkityksen seurauksena epämiellyttävää sisäistä levottomuutta ja levottomat jalat. Vastoin psykiatrin ohjeita ajoin lääkkeet alas heti kun kykenin. Ja toivuin. Eikä ole sen koommin ollut psykooseja.
On niin paljon erilaisia tapoja pitää itsestään huolta lääkkeiden ulkopuolellakin. Esim liikkuminen, ruokavalio, traumaterapia, ystävien näkeminen, kirjoittaminen, lemmikit. Työntekokin on kuntouttavaa johon en olisi kyennyt psykiatrian hoitotavoilla.
Minun villi veikkaukseni on että saattaisin olla skitsofreenikko jos olisin jatkanut psykiatrian esittelemällä tavala toimia eli kaksi vuotta lääkitystä. Sitten lääkityksen tuottamaa apatiaa olisi tulkittu jonain negatiivisina oireina.
En yhtään ihmettele jos ihmisten ennuste ilman lääkkeitä voi olla jopa parempi.
Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat fyysistä riippuvuutta ja niistä on hankala päästä eroon. Minun mielestäni ne sotkevat hermostoa pitemmän päälle. Mutta kukapa minulta kysyisi?
Psykoosini myös kesti kuukausia mutten kuitenkaan syystä tai toisesta saanut skitsofreniadiagnoosia joten en puhu ihan ilman kokemusta. Psykiatri yritti kokoajan vain pumpata lisää lääkkeitä ja samaan aikaan koin harmia lääkkeistä. Se muutti käsitykseni psykoosisairauksista. Joten ei ole yhtä tapaa hoitaa ihmistä, se joka jollekin voi olla hyväksi voi olla joillekin todella haitallista.
Tiedän myös miten ajatusmaailma voi toipua vaikka olisi ollut kuinka solmussa ja ihminen voi löytää uusia selviytymiskeinoja lääkkeiden ulkopuolella.
Minua ärsyttää jos joku sanoo että skitsofreenikot tarvii lääkkeitä ihan niinkuin psykiatrit oikeasti ihan sataprosenttisesti olisivat aina oikeassa jokaisen diagnoosin kohdalla tai olisi joku skitsofrenia joka olisi tosi luotettavasti todennettu biologispohjainen sairaus. Ei ole. Kyse on henkisistä ongelmista ja ihmisillä voi olla erilaiset tarpeet sen suhteen miten niitä pitää hoitaa.
Ainakin vakavasti skitsofreeninen ihminen on mahdollisesti vaarallinen, siis ihan tahattomasti.