Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11848)
Yksi mistä kälyni myös veti herneen nenäänsä oli kun hänelle selvisi, että minä, veljeni ja vanhempamme olimme yksissätuumin päättäneet, että kun sen aika joskus on niin minusta tulee vanhempiemme asioidenhoitaja/edunvalvoja. Minulla on siis päätäntävalta hoitolinjauksiin, talousasioihin ym., veljilläni on tiedonsaantioikeus mutta lopulliset päätökset teen minä. Tileihin veljilläni tulee olemaan rajoitettu tiedonsaantioikeus, että pääsevät näkemään tilitapahtumat niin halutessaan mutta tilisiirtoja, maksuja yms. he eivät voi tehdä. Tilien käyttöoikeus tulee olemaan vain minulla, vain minä maksan laskut, siirrän rahoja ym. ja tästä asiasta on tehty viralliset paperit lakimiehen kanssa. Meistä kolmesta minulla on tehtävään parhaat edellytykset, tämän veljeni sanoivat siis suoraan kun vanhemmat asian puheeksi ottivat, että olisiko meistä joku jonka voisi nimetä tehtävään. Kälyn omasta mielestä vanhimman lapsen pitäisi olla vastuussa vanhempiensa rahoista kun he eivät itse niistä asioista voi enää päättää ja kälyni oli vihainen siitä, ettei häntä oltu pyydetty myös paikalle ja ettei veljeni ollut kertonut olevansa tällaiseen "hänen perheeseensä oleellisesti vaikuttavaan palaveriin menossa". Vanhempamme eivät ole rikkaita mutta säästöjä on mukavasti, nimenomaan vanhuutta varten säästetty. Kälylläni taitaisi olla niille rahoille muut intressit kuin niiden käyttäminen vanhempieni hyväksi.
Onneksi veljeni ärähti tässä yhteydessä vaimolleen, ettei hän pelastusalan ihmisenä ymmärrä talousasioista murto-osaakaan siitä mitä minä talousalan ammattilaisena ja että asiasta ei tulla enää keskustelemaan. Paperit on laillisesti ja virallisesti tehty ja sillä hyvä. "Mutta kun meidän lasten synttäri- ja joululahjarahat pitäisi huolehtia..." oli ollut kälyn vastaus. Samassa yhteydessä kälyni haukkui minut veljelle osaamattomaksi kakaraksi, joka ei talousasioista voi mitenkään tietää mitään, että eihän minulle voi niin isoa vastuuta luottaa vaan vastuu täytyy siirtää vanhimmalle veljelle. Kiitoksia vaan, töitä olen tehnyt 15-vuotiaasta asti pärjäten omilla rahoillani siitä alkaen ja nykyisellä alalla olen ollut reilut kymmenen vuotta, käly on kyllä täysin tietoinen näistä asioista. Käly oli kuulemma erittäin verisesti loukkaantunut kun veljeni pää ei ollut käännettävissä eikä kälyn itkuraivaripuhelu vanhemmillemmekaan tuottanut hänen toivomaansa lopputulosta. Käly siis yritti taivutella vanhempiamme tekemään oikean päätöksen ja korjaamaan tehdyn virheen.
Veljeni tämän kaiken siis puuskahti suustaan ulos parin kaljan jälkeen kun istuimme (puolisoni puolen) mökkisaunan verannalla kahdestaan. Salaa toivon heille eroa, vaikken yleensä kenellekään mitään pahaa toivo. Onneksi heillä on avioehto, veljeni vaatimuksesta se on tehty aikoinaan ja hyvä niin. Pysyy meidän perheen omistukset ja perinnöt perhepiirissä eikä kälyllä ole niihin oikeuksia.
En tutustuessa olisi kälystäni tällaisia piirteitä uskonut löytyvän.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mistä kälyni myös veti herneen nenäänsä oli kun hänelle selvisi, että minä, veljeni ja vanhempamme olimme yksissätuumin päättäneet, että kun sen aika joskus on niin minusta tulee vanhempiemme asioidenhoitaja/edunvalvoja. Minulla on siis päätäntävalta hoitolinjauksiin, talousasioihin ym., veljilläni on tiedonsaantioikeus mutta lopulliset päätökset teen minä. Tileihin veljilläni tulee olemaan rajoitettu tiedonsaantioikeus, että pääsevät näkemään tilitapahtumat niin halutessaan mutta tilisiirtoja, maksuja yms. he eivät voi tehdä. Tilien käyttöoikeus tulee olemaan vain minulla, vain minä maksan laskut, siirrän rahoja ym. ja tästä asiasta on tehty viralliset paperit lakimiehen kanssa. Meistä kolmesta minulla on tehtävään parhaat edellytykset, tämän veljeni sanoivat siis suoraan kun vanhemmat asian puheeksi ottivat, että olisiko meistä joku jonka voisi nimetä tehtävään. Kälyn omasta mielestä vanhimman lapsen pitäisi olla vastuussa
Jospa kälyllä olisi ollut niille vanhempiesi rahoille parempaa käyttöä. Älä ole itsekäs,
Minulla oli aikoinaan vähän samantyyppinen käly. Kun äitini alkoi dementoitua, minä (keskimmäinen sisaruksista) ryhdyin myös huolehtimaan äidin edunvalvonnasta ja tileistä yms. Äitini oli höperöityessään syytänyt rahaa tämän kälyn lapsille, mielestäni aivan tarpeettoman isoja summia hänen tulotasoonsa nähden (tyyliin jouluisin ja syntymäpäivinä 500 eur) , toki hän olisi tarjonnut myös samaa toisen veljen lapsille ja minulle, mutta me kieltäydyimme hyvin toimeentulevina, ja äitini eli kuitenkin suht vaatimattomalla eläkkeellä.
Sitäpaitsi nämä kälyn lapset olivat jo aikuisia ja oman ammatin syrjässä. Lisäksi ajattelin/tiesin että äitini tarvitsi yhä enemmän ostopalveluita (siivousta yms) ja lopuksi päätyi yksityiseen hoivakotiin, johon tarvittiin loputkin säästöt.
Ilmoitin veljelleni jo silloin kun ryhdyin hoitamaan äidin tilejä, että ylenpalttisten lahjarahojen jakelu loppuu sitten siihen koska äiti tarvitsee ne rahat itse. Molemmat veljeni hyväksyivät tämän ilman muuta, samoin nämä lapsenlapset, mutta käly jaksoi loppuun asti näyttää pitkää naamaa, ja oli sitä mieltä että minä varmasti kähvellän niitä rahoja itselleni. Nyt on äitini jo edesmennyt ja veljeni eronnut, eli ei ole tarvinnut entistä kälyä enää tapailla, ja hyvä niin.
Yo romaaneja ei kannata tänne kirjoittaa. Kukaan ei jaksa niitä lukea, ei ole mitään syytäkään lukea.
Ex kaveri joka määräili,komenteli ja kommentoi joka ikiseen asiaan pyysi muuttoavuksi. Sain käsityksen että kyse on vain 2 tunnin jutusta että ikkunoita pestään ja sit vähän siivoillaan (kyseessä vain 20 neliön yksiö). Urakka osoittautui 6 tunniksi! Piti homeiset tiskit tiskata,jääkaappi kaikesta saastasta tyhjentää, siivoilla ja himohamstraaja kun on niin joka helv roskaa käydä läpi ja hän istui kun minä tein. Kokoajan vaan häsläili turhia: meen pyykkitupaan, istu, katso kun mä tein, kommentoi joka ikistä tavaraa/roskaa. Jotakin yritti mukamas laittaa laatikkoon mutta oli niin flegmaattista touhua että oksat pois. Sit halus kokoajan olla puhelimella yms.
Opinpahan ainakin että jos jotakuta menen auttamaan niin vaadin todisteet että kaikki on laatikoissa ja pakattu ja että vain pintapuolisesti autan ja tavarat pakuun.
Vierailija kirjoitti:
Yo romaaneja ei kannata tänne kirjoittaa. Kukaan ei jaksa niitä lukea, ei ole mitään syytäkään lukea.
Älä hupsi, minä ainakin luin kiinnostuneena nämä pitkät tarinat. Lisää vaan selostuksia, ei lyhyitä tönkkökommentteja.
Kaveri pyysi mukaan matkalle ja ideoi, että lomaillaan lasten kanssa ilman miehiä. Olipa hyvä idea. Maksaisin itseni kipeäksi jostain Kreikan matkasta ja ottaisin omat 11 ja 13 -vuotiaat ja hänellä olisi mukana 2 ja 4 -vuotiaat. Sen tietää jo valmiiksi, että loma pyörii pienten ehdoilla ja enhän mä voi kohautella hartioita, kun toinen on kiinni pienissä ja pientä apua on pakko antaa. Omani osaavat uida, ovat itsenäisiä, osaavat käydä vessassa, pystyvät pidättämään, voivat jäädä hotellihuoneeseen, jos haluan käydä yhdellä hotellin aulabaarissa (en tosiaan siis oikeasti juo juurikaan alkoholia) tai voin jättää lapset altaalle keskenään ja käydä huoneessa yms. Sitten yhtäkkiä matkassa olisi ratasikäinen ja toinen, joka just ja just jaksaa kävellä pidempiä matkoja.
Liukenin ideasta nopeasti. Sitten varasin vain omieni kanssa matkan myöhemmin ja tämä kaveri suuttui, kun kuuli asiasta, vaikka yritin salata sen. Hän vaan ihmetteli, että oikeastiko hänen seuransa on niin kamalaa, että mieluummin olen ilman aikuisseuraa. Sanoin, että mietin hänen pieniä lapsiaan ja kuitenkin lomalla tykätään kävellä, käydä luontopoluilla yms. Sanoi, että eihän mun olisi tarvinnut hänen lapsiaan hoitaa... Justiinsa. Ihan kuin ei automaattisesti kaatuisi osittain edes toiselle aikuiselle ja joka tapauksessa koko loma pitää rytmittää pienten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee varmaan tämän ketjun jatkoksi. Olisi todella mielenkiintoista tietää, onko tällainen käytös yleistä.
Olin eräässä kahvilassa lounaalla. Istuin ikkunapöydässä syöden ja samalla kirjaa lukien. Paikalle pelmahti äiti kahden ehkä 3-5 v. lapsen kanssa. He pyörivät salissa pöytää etsien, vaikka siellä oli useampikin vapaa pöytä. Hetken kuluttua perheen äiti lähestyi minua ja kysyi voisinko vaihtaa istumapaikkaa, sillä hänen lapsensa haluaisi istua juuri siinä pöydässä.
Minä kysyin miksi, sillä onhan vieressä vapaita pöytiä. Äiti sanoi, että hänen poikansa haluaisi päästä istumaan juuri siihen pöytään jossa minä olen. Sanoin, että minulla on nyt tässä lounas ja hengähdyshetki kesken, ja etten halua siirtyä mihinkään. Äiti alkoi maanitella minua, mutta sanoin, että he voivat aivan hyvin istua jossain noista muista vapaista pöydistä, ja että minä en hJa se oli oikein myös lapselle, kuuluuhan hänen oppia käytössääntöjä miten ihmisten kanssa toimitaan, vaikka äitinsä ei niitä halunnutkaan opettaa. Ei ole hyvä jos oppii että maailma pyörii itsensä ympärillä ja toiset alistuu ja antaa aina sen mitä itse sattuu haluamaan.
Vierailija kirjoitti:
Naapuruston mummo ehdotti ruohonleikkuuta okt. Kysyin onko hänellä omakone ja bensa vai minunko käytetään ja ajatteliko millaista maksua/korvausta. No minun kone, bensa ja maksu max. 10 e käteisellä. Siis melkein tunnin hommasta tai ainakin 45min. Sanoin etten voi tehdä pimeänä on niin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka käräyttää verottajalle. Jäi sitten ruohot leikkaamatta. Pörriäiset tykkää.
Verottajaa ei kiinnosta mummon antamat kolikot, olit vaan tyly vanhalle naiselle.
Nuorena tyttökaveri soitti kun tartti aamulla kyytiä sairaalaan ja kun kysyin nyhtäen, että miksi sinne pitää päästä, kuulemma abortti pitäs saada. Kerran lainasin ravintolassa rahaa buffettiin 9,50 ja piti erikseen pyytää hältä et voitko maksaa takas niin vaivoin maksoi tilille 9 euroa eli ei edes mitä olin maksanut. Ei ollut nuorena, vaikka rahat oli tiukalla kyse 50 sentistä, mutta pokkaa hällä oli. Sama tyyppi soitti viimeisen puhelun, että lähetkö baariin sä oot viimeisenä listalla, joista oon kysellyt. En lähteny enkä jatkanut "ystävyyttä". Nykyään hällä on lapsia niin ilmeisesti ei ole aborttikyytejä tarvinnut. Olin liian kiltti ja people pleaser ja kova tie oppia pois, ei tarte kaikkia auttaa. Itse en ymmärrä kuinka joku kehtaa. Ei ole sellaista häveliäisyyttä eikä ilmeisesti paljon empatiaakaan ynnä muuta...
Vierailija kirjoitti:
Noista häiden yhteislahjoista oli kaveripiirissä sellainen tapaus, jossa henkilö oli aluksi osallistumassa yhteislahjaan, mutta ei koskaan maksanut osuuttaan lahjasta.
Lahja oli lahjakortti, joten se ei sinänsä haitannut. Jätimme vain hänen nimensä pois kortista.Tämä henkilö oli sitten jossain vaiheessa hääjuhlan tuoksinassa käynyt hissukseen lisäämässä oman nimensä korttiin.
Mitä?! Kai sanoitte hänelle asiasta? Miten edes kehtaa!:D
Yks hevosenomistaja pyysi mua nuorena maksamaan, että saisin ratsastaa hevosellaan, vaikka tein paljon töitä ilmaiseksi ko hevosen eteen. Putsasin karsinaa, hoidin varusteita, pesin satulahuopia (käsin) ja hoidin hevosta muutenkin ja sen ihottumia. Varustin hevosen myös omistajalle monesti valmiiksi.
Mulla loksahti ehdotuksesta suu auki ja en suostunut. Omistajalla oli vielä tosi hieno auto ja muutenkaan näyttänyt olevan rahasta pulaa.
No sen jälkeen ei rahaa kyselty. Joskus sain ko hevosella ratsastaa ilman maksua, mutta aika huono diili oli mulle muuten eikä omistaja hirveesti tuntunut arvostavan mun apua.
No onneks myöhemmin kohtasin toisenlaisia hevosenomistajia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuruston mummo ehdotti ruohonleikkuuta okt. Kysyin onko hänellä omakone ja bensa vai minunko käytetään ja ajatteliko millaista maksua/korvausta. No minun kone, bensa ja maksu max. 10 e käteisellä. Siis melkein tunnin hommasta tai ainakin 45min. Sanoin etten voi tehdä pimeänä on niin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka käräyttää verottajalle. Jäi sitten ruohot leikkaamatta. Pörriäiset tykkää.
Verottajaa ei kiinnosta mummon antamat kolikot, olit vaan tyly vanhalle naiselle.
Ovelampi vanhus olisi käyttänyt "mummokikkaa" ja alkanut vihjailla, että on testamentanut siivun ao. henkilölle ja kauan aikaa ei tarvitse odotella, kun mummolla on tuota köhää ollut viime päivinä.
Hyväksihavaittu kikka ja yllättävän yleisessä käytössä vielä näinä aoikoinakin.
Tuttu kampaaja valitteli 90-luvulla, että sukulaiset kutsuu kylään ja juuri ennen lähtöä soittavat, että "ota sakset mukaan, jos vähän tuosta meidän Liisan tukkaa ottaisit" ja sitten siellä odottaa koko perheen päät naksimista. "riittää, että ihan vaan otat nopeasti, ei niin tarkkaa". Sanoi, ettei voi kampaajana ottaa sinne päin vaan pakkohan se on kunnolla tehdä. Sitten ollaan kauhean kiitollisia ja halutaan tarjota ruoka vierailulla, kun näin autteli. Ihan kuin joku kotilounas toisten ruokapöydässä olisi sopiva korvaus 3-4 ihmisen hiustenleikkuusta. Ja isäntäväki on lopuksi sitä mieltä, että koska sait syödä heillä lihapullia aterian, niin ollaan sujut.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kampaaja valitteli 90-luvulla, että sukulaiset kutsuu kylään ja juuri ennen lähtöä soittavat, että "ota sakset mukaan, jos vähän tuosta meidän Liisan tukkaa ottaisit" ja sitten siellä odottaa koko perheen päät naksimista. "riittää, että ihan vaan otat nopeasti, ei niin tarkkaa". Sanoi, ettei voi kampaajana ottaa sinne päin vaan pakkohan se on kunnolla tehdä. Sitten ollaan kauhean kiitollisia ja halutaan tarjota ruoka vierailulla, kun näin autteli. Ihan kuin joku kotilounas toisten ruokapöydässä olisi sopiva korvaus 3-4 ihmisen hiustenleikkuusta. Ja isäntäväki on lopuksi sitä mieltä, että koska sait syödä heillä lihapullia aterian, niin ollaan sujut.
Tuli "hauska" muisto mieleen noista hiustenleikkuusäästöistä.
Aikoinani kaveerattiin ihmisen kanssa, joka valitti kampaamohintoja hiusten tasaamisesta. Oltiin meillä kahvilla ja totesin, että voin nuo latvasi tasoitella tässä samalla. Tein tätä ystävänpalvelua joitakin kertoja, minusta oli ihan mukavaa hommaa. Sitten kerran hän halusi, että antaisin rahaa tukeakseni hänen harrastustaan. Kieltäydyin, joten suuttui. En sanonut asiasta mitään, mutta koska hän omien sanojensa mukaan säästi kivan summan joka kerta, kun leikkasin hänen hiuksiaan, olisi hän mielestäni voinut laittaa ne säästämänsä kampaamorahat siihen muuhun tarkoitukseen täysin vapaasti. Tämän kitsauteni jälkeen ei tuonut enää hiuksiaan minun huoltooni, ehkä vei ne "kalliille" kampaajalle...
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kaveerattiin ihmisen kanssa, joka valitti kampaamohintoja hiusten tasaamisesta. Oltiin meillä kahvilla ja totesin, että voin nuo latvasi tasoitella tässä samalla. Tein tätä ystävänpalvelua joitakin kertoja, minusta oli ihan mukavaa hommaa. Sitten kerran hän halusi, että antaisin rahaa tukeakseni hänen harrastustaan. Kieltäydyin, joten suuttui. En sanonut asiasta mitään, mutta koska hän omien sanojensa mukaan säästi kivan summan joka kerta, kun leikkasin hänen hiuksiaan, olisi hän mielestäni voinut laittaa ne säästämänsä kampaamorahat siihen muuhun tarkoitukseen täysin vapaasti. Tämän kitsauteni jälkeen ei tuonut enää hiuksiaan minun huoltooni, ehkä vei ne "kalliille" kampaajalle...
Tässä on jo aikamoinen logiikka..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuruston mummo ehdotti ruohonleikkuuta okt. Kysyin onko hänellä omakone ja bensa vai minunko käytetään ja ajatteliko millaista maksua/korvausta. No minun kone, bensa ja maksu max. 10 e käteisellä. Siis melkein tunnin hommasta tai ainakin 45min. Sanoin etten voi tehdä pimeänä on niin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka käräyttää verottajalle. Jäi sitten ruohot leikkaamatta. Pörriäiset tykkää.
Verottajaa ei kiinnosta mummon antamat kolikot, olit vaan tyly vanhalle naiselle.
Pienkonebensa maksaa 4-5 e litra, joten onhan tuo ihan surkea korvaus, kun ei ole kirjoittajan oma mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kutsuttu Ranskaan viikonlopuksi sukulaisensa häihin. Hän ehdotti, että lähtisin mukaan kaveriksi, tietysti omalla kustannuksella lennot + 2 hotelliyötä. Hän yöpyisi sukulaisensa luona, ja minä hotellissa. Näkisimme vain lentomatkoilla mennen tullen, kun hänen mielestään ei ole kiva matkustaa yksin.
Ei nyt ihan noin härski mutta kaverini kutsui minut harrastusporukkansa joukkueen pikkujouluihin. Siis mitä ihmettä olisin siellä tehnyt? Jäin miettimään että taksillekko halusi maksajan vai mitähän vittua
Mut nimenomaan pyydettiin kuskiksi. Harrastusryhmän pikkujoulut ja kysyttiin tulenko mukaan. Kuvittelin sinne voi ottaa mukaan jonkun ja olin heti mukana. Pikkujoulupäivänä hän sitten ilmoitti hän voi ajaa sinne, mutta minun pitää ajaa takas. Asia selvä. Asumme kaukana, joten varmistin voin ottaa auton ja tuoda sen seuraavana päivänä, joko laitan filllarin takakonttiin tai pyydån jostain kyydin.
Tämä ei käynyt, eikå hän suostunut hakemaan mua kotoa , sanoin leikillään kohta varmaan sanot en pääse juhliinkaan. Hän halusi, että fillaroin hänen luo, mennään juhliin, odotan ulkopuolella ja ajan hänet kotiin, sitten fillaroin takaisin yöllä. Kysyin miksi tekisin jotain niin hölmöä, vastasi no kyllä mä ihmettelinkin, kunnsuostuit. Nimenomaan, suostuin tulemaan pikkujouluihin. Kommentti oli mutta enhän mä edes harrasta tätä harrastusta.
Seuraavana päivänä kerjäsi kyytiä fb ssä, kun kuski oli tehnyt oharit ja tägäsi mut.
Sen verran härski olin, että kopioin siihen hänen viesteistä kommentit.
Oli joutunut tulemaan taksilla. Yöllä oli soitellut monelle, 3-4 aikaan yöllä. Kukaan ei ollut lähtenyt
Vierailija kirjoitti:
Ex kaveri joka määräili,komenteli ja kommentoi joka ikiseen asiaan pyysi muuttoavuksi. Sain käsityksen että kyse on vain 2 tunnin jutusta että ikkunoita pestään ja sit vähän siivoillaan (kyseessä vain 20 neliön yksiö). Urakka osoittautui 6 tunniksi! Piti homeiset tiskit tiskata,jääkaappi kaikesta saastasta tyhjentää, siivoilla ja himohamstraaja kun on niin joka helv roskaa käydä läpi ja hän istui kun minä tein. Kokoajan vaan häsläili turhia: meen pyykkitupaan, istu, katso kun mä tein, kommentoi joka ikistä tavaraa/roskaa. Jotakin yritti mukamas laittaa laatikkoon mutta oli niin flegmaattista touhua että oksat pois. Sit halus kokoajan olla puhelimella yms.
Opinpahan ainakin että jos jotakuta menen auttamaan niin vaadin todisteet että kaikki on laatikoissa ja pakattu ja että vain pintapuolisesti autan ja tavarat pakuun.
Olen mennyt auttaa muutossa. Ovella mulle on sanottu mene hakemaan banaanilaatikoita.
Tämän jälkeen menen muuttoavuksi vain, jos saan kuvan pakatuista laatikoista
Vanhimman veljeni vaimo tyhjensi pajatson omalla kohdallani, mitä tulee härskeihin odotuksiin ja vaatimuksiin. Nyt tulee varmaan parin viestin verran asiaa.
Meitä on kolme sisarusta, veljilläni on 10 vuotta ikäeroa ja minulla on vanhimpaan veljeen 13 vuotta. Vanhin veli ja käly ovat olleet yhdessä ~12 vuotta, lapsia heillä on kaksi (7v. ja 5v.) ja isovanhemmista meidän vanhempamme ovat olleet ne läheisimmät kälyni vanhempien asuessa 7h ajomatkan päässä. Me taas asumme kaikki 10km säteellä ja arjessa olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Tai no nyt yhteydenpito vanhimman veljen vaimoon on ollut vähäisempää.
Toinen veljeni sai avovaimonsa kanssa esikoisen 1,5 vuotta sitten ja minä omani viime syyskuussa. Kälylleni pelkästään vauvauutisista kuuleminen oli kamalaa, hän alkoi heti puhua miten meidän pitää sitten ymmärtää kuinka "Pirkko ja Pekka" (eli meidän vanhempamme) ovat heillä vastedeskin auttamassa enemmän, kun heillä on jo niin läheiset välit Oona-Oskariin ja Mika-Matildaan. Että ei ole kohteliasta pyytää lastenhoitoapua ja kuormittaa isovanhempia, koska heillä on jo ennestään työtä HÄNEN lastensa kanssa. Voin kertoa, että vanhempamme eivät korvaansa lotkauttaneet kun käly meni heillekin puhumaan, että muistavathan he sitten ketkä antoivat heille ensimmäiset lapsenlapset ja ettei ole lapsille reilua jos mummi ja vaari yhtäkkiä vähentävätkin käymistä ja läsnäoloa.
Lapseni ollessa n. kuukauden ikäinen sairastuin itse todella rajuun vatsatautiin ja äitini tuli kotiimme auttamaan, puolisoni kun sattui olemaan työreissulla toisessa kaupungissa. Sain kälyltäni tulikivenkatkuisia viestejä, kuinka hänen suunnitelmansa menivät nyt pieleen, kun äitini ei minun takiani päässytkään vahtimaan heidän lapsiaan illaksi ja hänellä jäi spinningtunti väliin. Isäni oli samaan aikaan toisen veljen luona auttamassa keittiöremontissa ja kälyni paukutti vihaista viestiä sinnekin suuntaan sekä veljelle että tämän avovaimolle. Ja tämä sama meno jatkuu AINA jos vanhempamme ovat joko minun tai toisen veljen luona jossain auttamassa. Ja tätä tekee siis vain kälyni, veljeni pahoittelee aina taustalla ja olen kuullut hänen yrittäneen vaimolleen perustella sekä meidän lasten että lastenlapsien olevan vanhemmillemme samalla viivalla mutta ei mene perille. Mutta kun MINUN lapseni olivat ensin!.