Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Sori,, ei linkitys aina onnistu.. siinä 530 paikkeilta...

Vierailija kirjoitti:

Tää on pikkujuttu, mutta sopii ketjuun.

Oltiin reissussa ja kaveri, joka on todella tarkka tavaroistaan sitten oli kuitenkin koko ajan: "mahtuuks tää sun laukkuun?" "Hei voitko ottaa mun kameran sun laukkuun?" "No mä en ota sit laukkua kun sul on toi reppu?"

Jotain kallista järjestelmäkameraa en suostunut ottamaan ja rahapusseista sun muista sanoin, että täysin omalla vastuulla sit.

Jos mä olisin pyytänyt mun kamoja kantamaan niin mitä luulette, olisko suostunut....

Oltiin likkaporukalla Lontoossa. Jokainen ostettiin omat liput ja mä ostin laukun ruumaan. Ainoana.

Mun ystävån siskon jne naapuri joku asui Lontoossa ja pyysi tuomaan jotain tiettyjä juttuja. Maksoi mun laukun mennen tullen ja nämä tuotavat myös. Hain ne itse kaupasta. Mä sitten ostelin vaikka mitä, koska mulla oli tää laukku menossa ruumaan. Vikana iltana , etenkin 1, alkoi tuomaan mulle ostoksiaan ja sanoi laita laukkuun. Olin pakannut laukun jo edellisenä iltana, painoi tasan 23 kg ja sanoi ei onnistu, täynnä on. Lopulta joutui hakemaan laukun kaupasta ja yritti muiden kanssa tehdä kauppaa, jotta saa laittaa hänen laukkuun

Annukka58 kirjoitti:

Nuoren likkana 70-luvulla olin töissä maatalossa, jossa talon väellä oli kaikenlaisia mielihaluja. He halusivat leikkiä sikoja ja röhkivät minkä kerkesivät. Sikalassa he telkesivät itsensä karsinaan ja alkoivat astua toisiaan hiilihangolla, joskus kangilla ja ties millä äestimillä ja se öinen huuto oli jotain niin kamalaa että aloin nukkumaan kynttilänpätkät korvissa. Muutin seuraavana vuonna takaisin Keravalle.

On vissiin lääkkeet jääneet ottamatta?

Ihmettelin, kun eräs, ei mitenkään läheinen ystävä, pyysi minua lapsensa kummiksi. Ihmettelin pyyntöä, mutta en kehdannut kieltäytyäkään, kun perinteisesti ei kummiudesta voi kieltäytyä. No, ei mennyt kauan kun minulle rupesi pukkaamaan lapsenhoitokeikkaa. Ensimmäistä kertaa lapsi oli minulla yön yli hoidossa n 5 kk ikäisenä, puolitoistavuotiaana jo viikon jne. Pari kertaa vuodessa useampia päiviä, jotta lapsen pariskunta pääsi viettämään yhteistä laatuaikaa. Ilmeisesti osallistuin hoitamiseen sittenkin liian vähän, kun pariskunnan mies rupesi huomauttelemaan etten hoida kummin velvollisuuksia. Lopulta ymmärsin, miksi olin saanut tämän "kunniatehtävän"; olin ilmeisesti tarpeeksi luotettava ja vastuullinen hoitamaan tätä kullanmurua. Tuli kyllä kusetettu olo. Olen ihan mielelläni osallistunut kummilasteni elämään ja viettänyt aikaa heidän kanssaan, mutta sen olen tehnyt ihan omasta aloitteestani ja oman aikatauluni mukaisesti. Kolmen lapsen työssäkäyvältä äidiltä ei enää liikene aikaa muiden lapsien hoitamiseen!

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin, kun eräs, ei mitenkään läheinen ystävä, pyysi minua lapsensa kummiksi. Ihmettelin pyyntöä, mutta en kehdannut kieltäytyäkään, kun perinteisesti ei kummiudesta voi kieltäytyä. No, ei mennyt kauan kun minulle rupesi pukkaamaan lapsenhoitokeikkaa. Ensimmäistä kertaa lapsi oli minulla yön yli hoidossa n 5 kk ikäisenä, puolitoistavuotiaana jo viikon jne. Pari kertaa vuodessa useampia päiviä, jotta lapsen pariskunta pääsi viettämään yhteistä laatuaikaa. Ilmeisesti osallistuin hoitamiseen sittenkin liian vähän, kun pariskunnan mies rupesi huomauttelemaan etten hoida kummin velvollisuuksia. Lopulta ymmärsin, miksi olin saanut tämän "kunniatehtävän"; olin ilmeisesti tarpeeksi luotettava ja vastuullinen hoitamaan tätä kullanmurua. Tuli kyllä kusetettu olo. Olen ihan mielelläni osallistunut kummilasteni elämään ja viettänyt aikaa heidän kanssaan, mutta sen olen tehnyt ihan omasta aloitteestani ja oman aikatauluni mukaisesti. Kolmen lapsen

Kummin velvollisuus on kristillinen kasvatus. Olisin alkanut kyläileen sunnuntaisin aamulla klo 9 lasten raamatun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen tuosta laivamatkajutusta, että eräs tuttuni aina KOMENSI, kun olin reissuun lähdössä: Ja sä sitten TUOT mulle sitä ja tätä, oikein listasta luki. Ei pyytänyt, komensi. En tuonut sille mitään :) 

Olen tavannut vastaavia tapauksia, jotka kuullessaan että olen menossa lomalle johonkin heille tuttuun maahan, pyytävät tuomaan joitain tiettyjä tuotteita. Aluksi tein näin hyvää hyvyyttäni. Mutta tuotteiden etsiskely tapasi usein viedä yllättävän runsaasti aikaa, ja olen myös vuosien varrella tullut yhä niukemmin pakkaavaksi matkailijaksi. Huomasin usein ravaavani tuntikausia hermot kireällä useissa kaupoissa etsien jotain kreikkalaista mansikkasuihkugeeliä, jota työkaveri oli ostanut toissavuonna. Tai sitten kaverin tilaamat kolme pakettia englantilaisia suklaakeksejä olisivat vieneet 2/3 laukustani. 

Opiskelin aikoinaan jonkin aikaa ulkomailla. Minulla oli suomalainen opiskelukaveri, jonka kaverit olivat äkänneet, että he voisivat tilata sikäläisistä verkkokaupoista (jotka eivät toimittaneet Suomeen) tavaraa kaverin opiskelijakämpän osoitteeseen. Opiskelukaveri joutui sitten näitä tilattuja tavaroita roudaamaan mukanaan Suomeen, ja taisi niitä joutua lähettelemäänkin. Minulla ei olisi ikinä aikaa ja jaksamista tällaiseen, saati sitten pokkaa pyytää ulkomailla asuvaa kaveriani jatkuvasti toimimaan nettiostosteni välikätenä. 

Olimme vuosia sitten lähdössä reissuun silloisen kaverin kanssa. Tämä soitteli mulle jo illalla, että mahtuuks hiustenkuivaaja mun laukkuun, entä shampoo, entä tämä ja toi... Hermostuin ja sanoin että hei me ollaan menossa reissuun kahdeksi päiväksi, en mä raahaa ees matkalaukkua vaan menen ihan käsimatkatavaralla, ei sinne mahdu mitään.

Seuraavaksi tulee kysymys, mahtuuks hänen passi mun laukkuun :D Ei mahtunut. 

Perillä hän sitten levitti yhteisen huoneemme kylppärin ainoalle vapaalle tasolle kaikki purnukkansa eikä yhtään katsonut sit että mullakin olisi tarvetta omille purnukoille, vaikka niitä oli vain kolme. Sama juttu vaatekaapin kanssa: kaikki rytkynsä tunki henkareihin ja hyllyille eikä minusta välittänyt. 

Lisäksi väänsi musat täysille kun sanoin 5 min aiemmin että nukun vartin päiväunet. Helvetin ahdistavaa käytöstä. 

Emme ole nykyään kavereita :D 

Vierailija kirjoitti:

Annukka58 kirjoitti:

Nuoren likkana 70-luvulla olin töissä maatalossa, jossa talon väellä oli kaikenlaisia mielihaluja. He halusivat leikkiä sikoja ja röhkivät minkä kerkesivät. Sikalassa he telkesivät itsensä karsinaan ja alkoivat astua toisiaan hiilihangolla, joskus kangilla ja ties millä äestimillä ja se öinen huuto oli jotain niin kamalaa että aloin nukkumaan kynttilänpätkät korvissa. Muutin seuraavana vuonna takaisin Keravalle.

On vissiin lääkkeet jääneet ottamatta?

Eiks toi kerava jo kerro kaiken tarvittavan.

*Ensinnäkin ei tee tulosta. Palkka reilusti yli tessin, usein kuitenkin sovittu jolloin tuntipalkka saattaa tuplaantua jos katsot tessiä. Lomat päättävät itse siis määräävät olen tällöin pois 4 viikkoa ja sen kanssa on pärjätty. Joskus unohtuu ilmoittaa. Paska palkka paskat työajat juu 60-70k vuoteen ilman mitään koulutusta. Ilmeisesti se on sinulle huonosti? Maksa sitten itse oman firmasi kautta paremmin? Tähän päälle ollaan pois töistä ei edes viitsitä saikkua hakea, firmalta varastetaan tavaraa, kalustoa tuhotaan tahallaan yms.*

Tuolla palkalla tulen töihin heti. Missä päin firmasi on? Minkä alan firma on kyseessä? Olen hyvä työntekijä ja lojaali työnantajalle. Varmasti oppisin työn, koska kouluttamatonkin pärjää. Olen testatusti älykkäämpi kuin 95% suomalaisista ja minulla on ylempi korkeakoulututkinto. Joka työtodistukseen olen uskaltanut pyytää myös arvostelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi härskeimmistä tilanteista tai pyynnöistä oli se kun kaksi kaveria ehdotti yhteistä kallista lomareissua. 

Pohjustan sen verran, että olen todella säntillinen ja noudatan sääntöjä, kieltoja ja lakeja hyvin tarkkaan erityisesti matkustaessani ulkomailla. Olen luonteeltani todella tarkka, koska olen joutunut selviytymään monista haasteista jo pienestä asti (rankka lapsuus ja sen myötä kehittynyt piirre asioiden tarkkailuun ja ennakointiin). Inhoan hälläväliä-asennetta ja turhia riskejä siis todella vahvasti. 

Tuohon aikaan olin todella matalapalkkaisessa työssä, kun korona-aikaan työni loppuivat ja nappasin ekan työtarjouksen minkä sain, jotta sain laskut maksettua. 

Nämä kaksi hyväpalkkaista kaveria keksivät sitten, että lähdetään eksoottiseen kohteeseen luksuslomalle. Sanoin heti että minulla ei ole siihen varaa. Toinen ehdotti, että lainaa rahat m

 

Uskoisin alapeukkujen tulleen näille *kavereille*.

Yks (nykyään entinen) kaveri saattoi törkeästi pyytää rahaa lainaksi vaikka oli kyllä kuuluisa pitkistä takaisinmaksuista, kun shoppaili holtittomasti. 

Muutenkin käyttäytyi kotonani hyvin härskisti: meni keittiössä suoraan kaapeille, availi myös vaatekaappeja ja kerran laittoi koristetaulun koukkuun painavan kassin, jolloin koko homma römähti alas. Kysyin ihan järkyttyneenä että eikö yhtään ajatellut mihin laukkunsa laittaa niin vastasi että koukku kuin koukku, hän näki koukun ja laittoi siihen laukkunsa. 

Kerran kuumana kesäpäivänä ollessani luonani riisui puuvillaiset housunsa ja nakkasi ne kuivumaan puisen taideteoksen päälle. Silloin järkytyin niin etten saanut sanottua mitään, etten olisi alkanut suoraan huutaa.

Emme olleet niin läheisiä, että hän olisi saanut rennosti olla kotonani kuin omassa kodissa. 

Eräs tuttavani ei jaksanut masennuksensa takia kuntoutua leikkauksen jälkeen, hänellä kävikin hoitaja kotiutumisvaiheen ajan, mutta sitten hän pyysi minua käymään ja kuinkas ollakaan, itki siellä ääneen ettei pysty tekemään mitään ja pyyteli minua hoitamaan vaikka mitä asioita, kuten korotetun vessanistuimen ruuvaamista paikoilleen ja hänen pukemistaan ym. 

Nyt ennen kuin kukaan hyökkää kimppuuni haukkumaan, emme siis olleet ystäviä ja jos pyydetään kahville, ne on kahvit, ei ällöttävät yllätystyöt. 

Lisäksi tällä naisella olisi ollut varaa palkata itselleen avustaja. Kuntoutuakseen hänellä olisi useampi fysioterapeutin kotikäynti ja kuntosali samassa rakennuksessa, mutta ei hän jaksanut. 

Lopputulos: emme ole enää tekemisissä. 

Mies, johon tutustuin ja nopeasti osoittautui luottotiedottomaksi, kertoi että asuu vielä exän kanssa ja muuttavat erilleen. No eipä mennyt kauankaan kun yritti ylipuhua minua vuokrantakaajaksi jotta saisi vuokra-asunnon.

Tämä tapaus on naapurini aikuinen tytär, jolla on useampi pikkulapsi. Sanotaan häntä vaikka Tyhmäksi. 

Tein etätöitä ja kotiini kantautui todella kova lastenhuuto rapusta. Kävin katsomassa ja näin, että hädin tuskin kävelemään oppinut pikkuinen vaelteli yksin kotivaatteissa sukkasillaan rapussa ihan portaiden läheisyydessä ja kiljahteli ja huuteli. Istuin kyykkyyn lapsen viereen jottei tämä pääse rappusiin, kun samalla naapuriasunon ovi levähtää auki ja naapurin tytär, Tyhmä, ilmestyy paikalle. (Hetken jo mietin, tiirailiko hän ovisilmästä, milloin lapsensa jo kaatuisi portaissa ja kuolisi, kun Tyhmä on alituisesti väsynyt ja kiukkuinen.) 

Sanoin Tyhmälle, että rappukäytävä ei ole leikkipaikka ja näin pienen lapsen kanssa pitäisi olla aina vahtimassa. Tyhmä alkoi huutaa minulle, johon totesin kylmästi että taloyhtiön sääntöjen mukaan asiaton oleskelu ja metelöinti rappukäytävässä on kiellettyä, ja menin kotiini. 

Hetken päästä kuului koputusta, oven takana on kiukkuinen Tyhmä. Hän VAATII (jälleen huutamalla) tietää, missä lukee ettei rapussa saa leikittää lapsia taikka huutaa. Kerroin hänelle, että ihan rappuoven vieressä on taloyhtiön säännöt. samalla totesin että teen edelleen etätöitä, ja vedin oven kiinni. 

Samana iltana klo 21 aikaan oveltani kuului taas koputusta. En avannut. Ovisilmästä näin, että oveni takana oli Tyhmä koko perheensä kanssa. Aviomiehensä näytti tosi nololta. Tyhmä koputteli oveeni ainakin viiden minuutin ajan, ja viimeisen koputtelunsa aikana aloin koputella tosi hiljaa takaisin. 

Nykyään Tyhmä käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan: moikkaa, jää kertomaan kuinka vaikeaa arki kolme pienen lapsen kanssa on, ja utelee minun henkilökohtaisia asioita, joita en tietenkään hänelle kerro. 

Lasu olisi siitä lapsesta pitänyt tehdä, mutta en tiedä Tyhmän omaa kotiosoitetta enkä sukunimeä. 

Kävin aikoinaan varmaan joka kk laivalla. Silloin, varmaan vieläkin, sai pisteitä ja lisäksi näitä ilmaisia uusia matkoja. Tein ostoksia jopa niin paljon, että sain monta lahjakorttia. Yhtä lukuunottamatta myin ja sillä yhdellä varasin uuden risteilyn. 

Lisäksi työkaverit antoi aina muutaman euron hakupalkkaa. Helposti pystyin tienaamaan esim 100 e. Laivalla minulla oli omat eväät ja juotavat mukana, lähinnä kävin laivoilla tanssimassa ja sitten Tukholmassa vaan oleilemassa.

Tosi moni alkoi syksyllä jo miettimään joululahjoja ja usein toin esim 6 pulloa konjakkia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin aikoinaan varmaan joka kk laivalla. Silloin, varmaan vieläkin, sai pisteitä ja lisäksi näitä ilmaisia uusia matkoja. Tein ostoksia jopa niin paljon, että sain monta lahjakorttia. Yhtä lukuunottamatta myin ja sillä yhdellä varasin uuden risteilyn. 

Lisäksi työkaverit antoi aina muutaman euron hakupalkkaa. Helposti pystyin tienaamaan esim 100 e. Laivalla minulla oli omat eväät ja juotavat mukana, lähinnä kävin laivoilla tanssimassa ja sitten Tukholmassa vaan oleilemassa.

Tosi moni alkoi syksyllä jo miettimään joululahjoja ja usein toin esim 6 pulloa konjakkia jne. 

Ja pisteillä sitten tehtiin oma matka perheen kanssa. Tänä päivänä pisteiden arvo on lähes negatiivinen. Tallink on niin hukannut arvostuksen kanta-asiakkaita kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen siskoni ilmoitti, että nyt ei enää aikuisille osteta lahjoja jouluna. Vain lapsille. Joita vain hänellä on.

Tämä tarkoittaa sitä, että minä - lapseton sisarus - jään ainoana ilman mitään muistamista :D Ihan mielenkiinnolla odotan yhteistä aattoa, kun sisareni saa kuitenkln perheeltään lahjoja, vanhempani ovat jotain toisilleen ostaneet

 

Mene jo Hepokatti muualle märisemään katkeruuttasi lapsiperheitä kohtaan. Lupasit jo kerran lopettaa, muttet näemmä pysty.

 

Tuttavapariskunta ehdotti yhteistä kahden viikon lomaa Espanjassa, ja sitten lähdettiin sinne. Kun päästiin hotelliin ja lähdettiin etsimään ravintolaa illallista varten, niin tämä pariskunta olikin "unohtanut" rahansa ja pankkikorttinsa kotimaahan ja näin ollen olettivat, että olisimme maksaneet heidän aterians

todella härski vedätysyritys, a rvaa vain olisivatko maksaneet takaisin onneksi ette suostuneet, t: mies 61 vee

Kaverillani oli lellitty pikkuinen koira jota tunki hoitoon jatkuvasti. En tykännyt koirasta, se kurmuutti omaani ja kusi sohvalle jos komennettiin ihan normaaleista asioista. Kerran kusi sänkyyn... Koiraa raakaruokittiin ja se oli mielestäni ällöä/vaivalloista kun olin tottunut ihan norminappuloihin omallani.

Viimeinen tikki oli, kun koira oli ollut melkein 2 viikkoa. Ne lihojen sulattelut, kurmuutukset ja kuseskelut vitutti ja omistajansa toi avaimenperän huoltoasemalta korvaukseksi, vaikka oli ollut Australiassa asti ja olisi voinut mukavaakin tuoda, kuin abc kuraa.

Ei olla kavereita enää.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani oli lellitty pikkuinen koira jota tunki hoitoon jatkuvasti. En tykännyt koirasta, se kurmuutti omaani ja kusi sohvalle jos komennettiin ihan normaaleista asioista. Kerran kusi sänkyyn... Koiraa raakaruokittiin ja se oli mielestäni ällöä/vaivalloista kun olin tottunut ihan norminappuloihin omallani.

Viimeinen tikki oli, kun koira oli ollut melkein 2 viikkoa. Ne lihojen sulattelut, kurmuutukset ja kuseskelut vitutti ja omistajansa toi avaimenperän huoltoasemalta korvaukseksi, vaikka oli ollut Australiassa asti ja olisi voinut mukavaakin tuoda, kuin abc kuraa.

Ei olla kavereita enää.

Hyvin samantyylinen kokemus täälläkin. Sanoin kans kaverille että hei koiraa pitäisi kouluttaa lisää ja opettaa tietyille tavoille, kyseessä oli siis aivan liian villi ja lellitty tapaus, jonka kanssa tekemisissä oleminen oli yhtä tuskaa enkä nykyään suostukaan enää edes hetkeksi vahtimaan/katsomaan. Omistaja vaan huuli pyöreänä totesi, että olenko koiravihaaja ja tämähän on koiran omaa kieltä ja käytöstä, pitäisi se siis ymmärtää ja hyväksyä, että koira saattoi pahimmillaan satuttaa minua ja tuhota omaisuuttani.

Helvettiin tollaset. 

Kyytien pummimisesta tarina: kuljin silloisessa työpaikassa ollessani työmatkat julkisilla, ja kerran yhdessä pullonkaulakohdassa, missä bussi juuttui aina ruuhkaan kapean tien kohdalla aamuruuhkassa, ohiajava kollega - sanotaan vaikka Kalle - poimikin minut kyytiin autoonsa. Olin ikikiitollinen, kiitin Kallea ja kehuin työpaikalle, että tekipä Kalle mukavasti kun nappasi kyytiin palelemasta pysäkillä.

No, ilmeisesti ei ois saanut ääneen kehua. Kuulin samana iltapäivänä, kuinka KAKSI kollegaa yritti pummia Kallea hakemaan heidät reitin varrelta ja viemään töiden jälkeen, koska Kallehan ajaa siitä silti. Onneksi Kallella oli selkärankaa kieltäytyä heti. 

Itse en olisi ikinä kehdannut. 

Nämä kyselijät olivat vieläpä nuoria terveitä naisia, joista toinen oikein pitkän linjan urheilija. Luulisi että siis puhtia riittäisi kulkea ne naurettavat pätkät julkisilla tai vaikka kävellen - asuivat siis aika lähellä sitä em. pullonkaulakohtaa, jotka työpaikalle on vajaa 3 km.