Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

^^^siis joSta on työpaikalle se vajaa 3 km. 

Yks aika etäisesti tuttu ihminen alkoi intoilemaan yhtäkkiä että hei matkustellaan sitten kesällä yhdessä sinne ja tuonne kun sä niitä kieliäkin osaat. Totesin että kiva ajatus mutta matkustan omalla aikataululla ja lomaillakseni. En halua olla kenenkään tulkkina tai äitinä missään lomillani.

Ja yks toinen kaveri joskus katseli lomakuviani ja alkoi huokailemaan että kelpaisi hänellekin, tuonne hän haluaisi kansa. Kauheet vihjailut kun tiesi että käyn samassa kohteessa vuosittain. En todellakaan "ymmärtänyt" vihjeitään. 

Tämä tapahtui vielä markka-aikaan, olin lukiossa silloin. Sain mummolta vähän joulurahaa, sata markkaa, kurssin mukaan n. 17 euroa mutta tuntuu siltä että sama juttu kuin jos jollekin nuorelle antais nyt 50 euroa tuosta noin vaan. Olin ihan onnesta soikeena että voisin ostaa jonkun tosi makeen vaatteen tai koulujuttuja. Sanoin poikkikselle tästä rahalahjasta niin se vaan totesi ttä hyvä, tällä rahalla mennään syömään. Siis häh? Mun raha, ei hän siitä päätä. 

Oli muutenkin todella törkeä tyyppi se silloinen poikkis, jos kävimme yhdessä kaupassa niin hän antoi mulle kourallisen kolikoita ja totesi että siinä on hänen puolikas ruokalaskusta. Ihan kiva mut ne kolikot oli jotain ihan pikkuhiluja, joista sai kasaan hyvä jos kymmenesosan kauppasummasta. 

Tyyppi myös pokkana otti mun laukusta kännykän ja soitteli kavereilleen, kun olin hänen luonaan. Aloin laittaa puhelimen laukkuun, kun olin tekstannut äidille, mihin aikaan tulen kotiin. POikkis alko vittuilla että mitä mä sitä kännykkää piilottelen. Sanoin terävästi siitä että soittelu on kallista niin hän vastasi: mutta mä tykkään soittaa! Ihan idiootti. 

Mä en ollut rikkaasta perheestä vaan kävin töissä jo lukioaikana, ja tää jäbä asui äitinsä vuokraamassa yksiössä ja oli aika lellitty piloille, vaikkei heidänkään perheensä mikään rikas ollut. 

Nuorena oli vielä niin helppoa vaan äimistyä siitä miten joku on niin mulkku, enkä osannut aina pitää puoliani. Nykyään onneksi osaan. 

Mun äiti on aika härski. Opiskeli aikuisena yliopistolla ja pyysi että mä kirjoitan hänen esseensä kun osaan paremmin kuulemma. Vaikka osaisinkin, olin silloin omissa opinnoissani ihan korviani myöten eikä ollut ylimääräistä aikaakaan. Onneksi muutin pian kotoa pois. Kerran nimittäin äiti istui yömyöään ja dootti, että tulen treffeiltä kotiin vain voidakseen hysteerisenä haukkua minut, kun en ollut kirjoittanut hänelle esseetä. Mit vit oikeasti. Vituttaa että näytän äidiltä mutta oon aika helpottunut siitä että luonteeltani olen enemmän isäni kaltainen. 

Sovittiin kummilapseni vanhempien kanssa, että ostan kummipojalle uuden kännykän, hinta oli alle 200 euroa.

Kun sitten menin kummilapseni syntymäpäiville, ja annoin hänelle lahjani, niin tämä lapsen isä otti sen uuden kännykän itselleen ja antoi oman vanhan nokialaisen 3310 lapselleen.

Nuorempana reissasin paljon ja silloisesta kaveripiiristä yksi tyttö sanoi että ostaisin hänelle reissusta laukun. Spekseistä tuli vain max-hinta, ei mitään muuta. Öö okei. Tiesin kuitenkin että kyseessä on aika nirso tapaus eikä ollut etukäteen rahojakaan antanut, joten en alkanut ostella laukkua oman maun mukaan, kun meillä oli aika erilainen tyyli muutenkin. 

Laitoin sit reissusta (aikaeroa oli 1 h) useamman kuvan laukuista, ekat ei kelvanneet ja sitten tyttö ei edes vastannut viesteihin vaikka oli lukenut ne. Ihan naurettavaa pyytää jotain ja sitten jättää homma kesken. No en tuonut hänelle mitään laukkua. 

Sisko soitti yks päivä ihan yhtäkkiä ja kysyi tunnenko ketään paikkakunnan X kaupungista Y. Mietin hetken ja sanoin että joo, yks entinen kollega asuu siellä. Siskohan pokkana sanoo että soitappas sille ja kerro että mä tartten yösijaa neljäksi yöksi, kun reissaan sielläpäin. Totesin että en aio tuollaista tehdä ja sisko tietysti suuttui kun en auta häntä missään. :D 

Tää tapaus on kerrostalonaapuri, joka onneks muutti viime vuonna talosta pois. Ihan sama mitä se näki mulla olevan, alkoi jankata että anna toi mulle. Ihan vaikka olisin sanonut että tää on lahjaksi saatu niin "anna mulle toi". Oksettava mankuja. 

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin kummilapseni vanhempien kanssa, että ostan kummipojalle uuden kännykän, hinta oli alle 200 euroa.

Kun sitten menin kummilapseni syntymäpäiville, ja annoin hänelle lahjani, niin tämä lapsen isä otti sen uuden kännykän itselleen ja antoi oman vanhan nokialaisen 3310 lapselleen.

 

Vitsi miten röyhkeää. Itse olisin napannut sen puhelimen takaisin ja todennut kummilapselle että koska isä on niin ahne niin keksitään sulle joku kivempi lahja jota isä ei voi ottaa itselleen. Vienyt kummilapsen sitten vaikka reissuun :D 

Lakkasin käymästä yhden tuttavan luona kahvilla, koska ei se ikinä ollut mitään pyyteetöntä seuranpitoa, vaan hän nakitti tehtäviä kun on itse niin väsynyt ja taitamaton ja raihnainen ja plää plää. Patalaiska se pitkälti on ja elämänpelkoinen, ja olen siis pitkään sympatiseerannut häntä, mutta en enää jaksa. Enkä enää vastaanota "kahvittelu"kutsuja eli työkomennuksia. 

Itse kun kutsun jonkun kylään niin ei ole koskaan ketunhäntä kainalossa vaan jos on jotain palvelusta pyytämässä niin kerron sen etukäteen ja kysyn miten voin korvata sen. 

Tavallaan härski (provosoiva, epätotuudenmukainen) kommentti tai härskiä käytöstä, ei pyyntö. 

Olin aikanani lähdössä kaukaisen sukulaistädin luokse pariksi viikoksi, kun täti ihan itse kutsui luokseen. Olimme siis olleet pitkään kirjeenvaihdossa ja kerran hän kävi luonamme, kerran meidän perhe hänen luonaan. Täti oli leskeksi jäänyt taannoin ja pitkään ollut jo eläkkeellä ja varmaan kaipasi seuraa. 

Olimme sopineet tädin kanssa kaikesta käytännön asioista: hän hakisi kentältä ja veisi kentälle paluumatkalle, tarjoaisi ruuat ja asuisin isossa talossaan maaseudulla. Olisi siis tiedossa tosi rento rauhallinen loma, jollaista kaipasinkin silloiseen elämänvaiheeseen. Maksaisin omat lennot tietysti ja ulkona syömiset ja mahdolliset shoppailuni, mutta muuten täti ei halunnut minun maksavan mitään. (Minähän pyytämättä mutta luvalla kyllä siivosin tädin ison talon vierailuni aikana ja autoin myös puutarhatöissä, se oli kivaa ja hyödyllistä.) 

Noh, kerroin sitten tulevasta reissusta äidilleni. Tähän kohtaan tarkennan, että äitini on kamalan impulsiivinen ja epäkypsä tapaus, joka helposti nappaa ruokaa mun lautaselta ja juo luvatta mun lasista, kertoo mun henkilökohtaisia asioita (joita en enää kerro hänelle) kavereilleen saadakseen huomiota jne. Todella omituinen keissi siis kaikkiaan, ei ollenkaan äidillinen tai edes normaali. 

Ja tämä sama nainen tokaisee yhtäkkiä, että olitko siis kahdeksi kuukaudeksi sinne menossa vai? Närkästyneenä (koska äiti ei myöskään kuuntele) kertasin, että kahdeksi VIIKOKSI. Siihen äiti tosi itseensä tyytyväisen maireana sanookin näin: "Niin, minähän noin todella korrektina ja huomaavaisena ihmisenä ajattelin, että kaksi kuukautta on kyllä ihan liian pitkä aika vierailuille." 

Korrektina? Huomaavaisena? O.O 

Sama nainen, joka tunki mun luokse asumaan kun riiteli miehensä kanssa, ja kerran veti mun järkkäämillä synttäreillään sellaisen päiväkännin, että nukahti sohvalle ja mua hävetti ja itketti. Jep jep. 

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin kummilapseni vanhempien kanssa, että ostan kummipojalle uuden kännykän, hinta oli alle 200 euroa.

Kun sitten menin kummilapseni syntymäpäiville, ja annoin hänelle lahjani, niin tämä lapsen isä otti sen uuden kännykän itselleen ja antoi oman vanhan nokialaisen 3310 lapselleen.

Toivottavasti estit tuon rikoksen.

Puhelinhan oli lapsen omaisuutta.

Jos olisit antanut uuden ihanan pehmolelun, onnellinen isä olisi varmaan kiikuttanut senkin sänkyynsä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan härski (provosoiva, epätotuudenmukainen) kommentti tai härskiä käytöstä, ei pyyntö. 

Olin aikanani lähdössä kaukaisen sukulaistädin luokse pariksi viikoksi, kun täti ihan itse kutsui luokseen. Olimme siis olleet pitkään kirjeenvaihdossa ja kerran hän kävi luonamme, kerran meidän perhe hänen luonaan. Täti oli leskeksi jäänyt taannoin ja pitkään ollut jo eläkkeellä ja varmaan kaipasi seuraa. 

Olimme sopineet tädin kanssa kaikesta käytännön asioista: hän hakisi kentältä ja veisi kentälle paluumatkalle, tarjoaisi ruuat ja asuisin isossa talossaan maaseudulla. Olisi siis tiedossa tosi rento rauhallinen loma, jollaista kaipasinkin silloiseen elämänvaiheeseen. Maksaisin omat lennot tietysti ja ulkona syömiset ja mahdolliset shoppailuni, mutta muuten täti ei halunnut minun maksavan mitään. (Minähän pyytämättä mutta luvalla kyllä siivosin tädin ison talon vierailuni aikana ja autoin myös puutarhatöi

On jännä,  miten joidenkin ihmisten itsetuntemus on niin heikkoa. Eli oma käsitys itsestä ei alkuunkaan vastaa sitä mitä muut näkevät. Mullakin on yksi kaveri, joka pitää itseään hienotunteisena ja hiljaisena ja muut huomioivana, mutta on oikeasti utelias ja kerrassaan mölö juorutäti, joka kalkattaa koko ajan suureen ääneen ja hienotunteisuus on hänestä kaukana ja menee aina kyynärpäätaktiikalla joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui vielä markka-aikaan, olin lukiossa silloin. Sain mummolta vähän joulurahaa, sata markkaa, kurssin mukaan n. 17 euroa mutta tuntuu siltä että sama juttu kuin jos jollekin nuorelle antais nyt 50 euroa tuosta noin vaan. Olin ihan onnesta soikeena että voisin ostaa jonkun tosi makeen vaatteen tai koulujuttuja. Sanoin poikkikselle tästä rahalahjasta niin se vaan totesi ttä hyvä, tällä rahalla mennään syömään. Siis häh? Mun raha, ei hän siitä päätä. 

Oli muutenkin todella törkeä tyyppi se silloinen poikkis, jos kävimme yhdessä kaupassa niin hän antoi mulle kourallisen kolikoita ja totesi että siinä on hänen puolikas ruokalaskusta. Ihan kiva mut ne kolikot oli jotain ihan pikkuhiluja, joista sai kasaan hyvä jos kymmenesosan kauppasummasta. 

Tyyppi myös pokkana otti mun laukusta kännykän ja soitteli kavereilleen, kun olin hänen luonaan. Aloin laittaa puhelimen laukkuun, kun olin tekstannut äidille, mihin aika

Vähän ohi aiheen, mutta tarkennan sinun tarinaasi. Euro ei todellakaan ole enää 6 mk lähelläkään, vaan euron arvo on laskenut (inflaatio). Esimerkiksi tilastokeskuksen laskurilla laskettua: "Vuoden 1995 rahamäärää 100,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2024 oli 28,22 euroa."

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta tarkennan sinun tarinaasi. Euro ei todellakaan ole enää 6 mk lähelläkään, vaan euron arvo on laskenut (inflaatio). Esimerkiksi tilastokeskuksen laskurilla laskettua: "Vuoden 1995 rahamäärää 100,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2024 oli 28,22 euroa."

Nussi sinä välillä jotain muuta kuin pilkkuparkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui vielä markka-aikaan, olin lukiossa silloin. Sain mummolta vähän joulurahaa, sata markkaa, kurssin mukaan n. 17 euroa mutta tuntuu siltä että sama juttu kuin jos jollekin nuorelle antais nyt 50 euroa tuosta noin vaan. Olin ihan onnesta soikeena että voisin ostaa jonkun tosi makeen vaatteen tai koulujuttuja. Sanoin poikkikselle tästä rahalahjasta niin se vaan totesi ttä hyvä, tällä rahalla mennään syömään. Siis häh? Mun raha, ei hän siitä päätä. 

Oli muutenkin todella törkeä tyyppi se silloinen poikkis, jos kävimme yhdessä kaupassa niin hän antoi mulle kourallisen kolikoita ja totesi että siinä on hänen puolikas ruokalaskusta. Ihan kiva mut ne kolikot oli jotain ihan pikkuhiluja, joista sai kasaan hyvä jos kymmenesosan kauppasummasta. 

Tyyppi myös pokkana otti mun laukusta kännykän ja soitteli kavereilleen, kun olin hänen luonaan. Aloin laittaa puhelime

Vähän ohi aiheen, mutta tarkennan sinun tarinaasi. Euro ei todellakaan ole enää 6 mk lähelläkään, vaan euron arvo on laskenut (inflaatio). Esimerkiksi tilastokeskuksen laskurilla laskettua: "Vuoden 1995 rahamäärää 100,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2024 oli 28,22 euroa."

Tuliko hyvä mieli kun pääsit pätemään? No palautetaan sinut maan pinnalle: hei latvaroso, jos et olisi reputtanut apukoulua, niin sinulla olisi ollut sisälukutaitoa ja olisit ymmärtänyt että edellinen ei missään kohtaa, edes etäisesti, väittänyt että 1€ olisi 6mk.

Besserwisseröinti on syvältä. Mutta vielä syvemmältä on se, että besserwisseröi vihkoon...

Halusin ostaa äitini 55v synttäreille kauniin kukkakimpun. En halunnut tilata valmiskimppua vaan päätin valita itse kaikki kukat ja kivassa kukkakaupassa olikin sopiva valikoima myös kauniita koristeita.

Nuorempi siskoni änkesi mukaan kukkakauppaan ja alkoi kesken kaiken päällepäsmäröimään, että tota kukkaa ja tollanen koriste ja sitä sun tota. Ensinnäkin, hintava kimppu oli _minun_ lahja äidille ja halusin kimpusta omannäköiseni tai siis sellaisen, mistä minä luulin äidin tykkäävän ja tunnen äidin aika hyvin kuitenkin.

Toisekseen, sisko ei aikonutkaan osallistua kustannuksiin. Kolmanneksi, ärsytti pelkästään se että hän tunki muutenkin aika framille ja apajille. Niinpä ärähdin hänelle (tosin kuiskaamalla, ettei kukkamyyjä kuulisi) että koska mä maksan kimpun, mä valitsen sen sisällön. Sisko möksähti ja draamaili myöhemmin, että mä päden hänelle rahalla. (Hän oli työtön mutta esitti kovaa bisnesnaista, oli muka oma yritys ihan just tulilla ja Amerikkaa suuremmat suunnitelmat, hohhoijaa.) 

Sama asetelma toistui kun lähdimme ostamaan poikaystävälleni synttärilahjaksi vaatekerran (takki/huppari ja farkut ja asusteet). Lähdimme siis kahdestaan poikaystävän kanssa tämän lempivaatekauppaan ja siskohan lyöttäytyi mukaan kysymättä! Siellä vaatekaupassa sisko alkoi sitten kiskoa kalleimpia vaatteita tangoilta ja hyllyiltä ja tyrkytti niitä mun poikaystävälle että sovita tätä ja tota ja näytä ja käänny ympäri. 

Edelleen: 1) tämä ei ollut siskon paikka olla läsnä, 2) hän ei aikonutkaan maksaa mitään, 3) varasti taas shown. Sanoin aika terävästi sille, että hei nyt lopeta ja mene vaikka kahville yksinäsi, tää on mun ja poikaystävän tilanne. 

Varmasti mun käytös on monien mielestä epäkypsää ja lapsellista, mutta tiedättekö, sisko on pienestä asti kuopuksena saanut ihan liikaa huomiota ja on lellitty pilalle. Mun piti aina ymmärtää siskoa mutta kukaan ei halunnut ymmärtää mua kun sisko sysäs mut syrjään saatuaan jätskinsä/leffalippunsa/ostoksensa maksatettua minulla.

Näissä kahdessa tilanteessa en vaan jaksanut olla enää se sivuun sysätty tyyppi, joka silti maksaa viulut. 

Eräs puolituttu nainen on yh, koska mies paljastui todella häiriintyneeksi ja ero oli todellakin paras päätös. Naisella on kaksi eskari-ikäistä lasta ja on helisemässä niiden kanssa kun ei vaan jaksa täyden työviikon päälle olla tosi hyvä äiti. Itse lapsettomana symppaan mutta en ole kiinnostunut lapsista joten en tarjoutunut auttamaan lastenhoidossa. Ihan yhtäkkiä tää puolituttu keksi innoissaan, että voisi muuttaa samaan taloon mun kanssa, niin voisi aina tuoda lapset mulle hoitoon (teen etänä töitä). Mä en saanut mitään sanottua, tuijotin vaan häntä hiljaa ja hän sitten hämmentyi ja mutisi, että se oli ihan vaan ajatus, ei hän tosissaan ollut. :l Oli se silti aika härskiä minusta. 

Olin vasta 18-vuotias, kun silloisen osa-aikaisen työpaikkani (tein lukioaikana töitä vaatekaupassa) vanhempi myyjä kysyi lähdenkö baanalle. Oli ihanaa päästä yöelämään baarit ja klubit tuntevan naisen kanssa, joka osasi heittää jonossa läppää ja tunsi portsareita (päästiin jonon ohi usein). Hän ei juonut, kuten en minäkään, ja tanssimme sekä katselimme miehiä. Oli hauskaa! 

...kunnes kuulin jostakin sivukeskustelusta, että olen hänelle itsetunnonkohottajakaveri. Piti minua niin mitäänsanomattomana, että näytti paremmalta seurassani. Meinasi itku tulla. En todellakaan ollut tuolloin hehkeimmilläni, mutta en ollut seinästä repäisty. 

Tuntui tosi pahalta, että toisella oli noin karmea motiivi pyytää minua seurakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapaus on naapurini aikuinen tytär, jolla on useampi pikkulapsi. Sanotaan häntä vaikka Tyhmäksi. 

Tein etätöitä ja kotiini kantautui todella kova lastenhuuto rapusta. Kävin katsomassa ja näin, että hädin tuskin kävelemään oppinut pikkuinen vaelteli yksin kotivaatteissa sukkasillaan rapussa ihan portaiden läheisyydessä ja kiljahteli ja huuteli. Istuin kyykkyyn lapsen viereen jottei tämä pääse rappusiin, kun samalla naapuriasunon ovi levähtää auki ja naapurin tytär, Tyhmä, ilmestyy paikalle. (Hetken jo mietin, tiirailiko hän ovisilmästä, milloin lapsensa jo kaatuisi portaissa ja kuolisi, kun Tyhmä on alituisesti väsynyt ja kiukkuinen.) 

Sanoin Tyhmälle, että rappukäytävä ei ole leikkipaikka ja näin pienen lapsen kanssa pitäisi olla aina vahtimassa. Tyhmä alkoi huutaa minulle, johon totesin kylmästi että taloyhtiön sääntöjen mukaan asiaton oleskelu ja metelöinti rappukäytävässä on kiellettyä, ja meni

Tyhmä on hyvä nimi.

T: Urpo von Tyhmä