Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Myin aikanaan erästä tietokonepakettia, johon eräs erittäin kiinnostunut henkilö halusi muutoksia ja oli sen varmasti ostamassa. Kyse oli aika huomattavasta summasta, eli ei mikään ihan halpa kone niin päätin auttaa kaveria asiassa kun selvästi tarvitsi tukea ja myyntihintakin oli muutosten ansiosta hyvä. Asensin koneeseen kaikki mahdolliset asiat mitä hän halusi, konfiguroin ne valmiiksi ja aikaa tähän meni useampi päivä kun piti etsiä osia, asennella erikoissoftia ja tutkia ongelmia jne. Kun kone oli softineen täysin valmis, niin tyyppi kehtasi sanoa "En ostakaan". Konetta ei voinut enää sellaisenaan myydä vaan jouduin sitten palauttamaan sen alkuperäiseen kuntoon sekä myymään jo hankitut osat erikseen. Jollain ihmeen keinolla sain pidettyä mölyt mahassa, mutta olin aivan raivoissani tuollaisesta hyväksikäytöstä.



Autoin myös erästä pahassa pulassa ollutta sukulaista koska häneltä oli luottotiedot menneet eikä hän saanut mistään asuntoa sekä oli sotkenut asiansa perusteellisesti, tiesin hänen kuitenkin huolehtivan aina vuokrasta. Autoin hänet alkuun ja ostin myös asunnon jonka vuokrasin hänelle ja hänen oli tarkoitus jäädä siihen asumaan pitkäksi aikaa ja ostaa se myöhemmin. No, 3 kuukauden jälkeen sai päähänsä muuttaa pois ja minulle jäi kämppä käteen. Eihän siinä auttanut muu kuin etsiä kalliilla siihen toinen vuokralainen, mutta välit katkesivat tähän sukulaiseen ... Omaa taloutta tämä ei kaatanut, mutta teko oli todella törkeä huomioon ottaen kaiken avun mitä hänelle annoin.



Kolmas taas kysyi sovelluksen ohjelmointia hänen firmalleen opiskeluaikoina. Totesin homman onnistuvan noin 5000€ hintaan eli opiskelijana pyysin vain murto-osan todellisesta hinnasta koska ajattelin sen harjoitustyönä. Tyyppi sanoi 80€ maksavansa. Jep jep. Tuollaisen sovelluksen kehittäminen maksaa Suomessa ostotyönä noin 50000€. 



Nykyään en enää anna tukea mihinkään tietotekniseen asiaan kuin aivan lähipiirille, kaikille muille olen sanonut hinnaksi 100€ tunti koska kysymykset ovat lähes aina erikoisosaamista vaativia kuten nuo ohjelmointihommat. Jostain kumman syystä apu ei enää tuohon hintaan kelpaakaan, vaan toteavat Minecraftia pelaavan "siskonpojan" tekevän sen homman tuosta noin vain. 



Mistä näitä hulluja oikein sikiää?





 

Välit kummilapseen ja hänen vanhempaansa olivat jääneet jo vuosia sitten koska erosi ystävästäni. Kun kummilapsen syntymäpäivä lähestyi, niin laittoi viestin, että meidän pitää ostaa hänelle uusi Playstation ja tulisimme synttäreille. Lahja tuntui törkeän kalliilta, mutta vanhan ystävyyden vuoksi ajattelin tukea heitä. Oli vähän ajatus jos välitkin lämpeäisivät meidän perheen kanssa uudelleen, mutta ei. Juotiin kahvit, syötiin kakkua ja annettiin pleikkari. Sen jälkeen ei kuulunut enää koskaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Välit kummilapseen ja hänen vanhempaansa olivat jääneet jo vuosia sitten koska erosi ystävästäni. Kun kummilapsen syntymäpäivä lähestyi, niin laittoi viestin, että meidän pitää ostaa hänelle uusi Playstation ja tulisimme synttäreille. Lahja tuntui törkeän kalliilta, mutta vanhan ystävyyden vuoksi ajattelin tukea heitä. Oli vähän ajatus jos välitkin lämpeäisivät meidän perheen kanssa uudelleen, mutta ei. Juotiin kahvit, syötiin kakkua ja annettiin pleikkari. Sen jälkeen ei kuulunut enää koskaan mitään. 

Olitpa ovimatto. Yhtä paljon ihmetyttää kyllä tuo kaikkeen suostuminen siinä missä kaiken pyytäminenkin.

Kävelymatkan päässä olevat tutut kysyivät olenko kotona viikonlopun. Olen. Voinko käydä huolehtimassa lemmikeistä, he lähtevät Tallinnaan. Voin. Mitään eivät tuoneet tuliaisiksi. Kissa kiitoksella elää. Jatkossa en ole kotona.

Tuli mieleen tuosta aiemmastta halkojutusta:

Teen mehuja ja hilloja itse keräämistäni marjoista ja hedelmistä, annan niitä joulun herkkukorin mukana lahjaksi. Yksi sukulainen kysyi voisinko antaa mehua useamman pullon, esim. 10 litraa kun nehän ei oikeastaan maksa mulle mitään muuta kuin vähän sokeria ja kaupan marjamehu on niin kallista.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta aiemmastta halkojutusta:

Teen mehuja ja hilloja itse keräämistäni marjoista ja hedelmistä, annan niitä joulun herkkukorin mukana lahjaksi. Yksi sukulainen kysyi voisinko antaa mehua useamman pullon, esim. 10 litraa kun nehän ei oikeastaan maksa mulle mitään muuta kuin vähän sokeria ja kaupan marjamehu on niin kallista.

No jos homma kerran on niin helppoa ja halpaa, niin silloinhan tuon sukulaisen kannattaa tehdä se itse. Eiku ai niin... taitaa se vähän vaatia aikaa ja vaivaakin, niihin pulloihin ja hillopurkkeihinkin tarvii varmaan investoida pikkusen jotain. Kaikkea sitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni osti ison asunnon ja esitteli hyvin kallista unelmakämpän remonttia somessa. Muuton lähestyessä tuli kutsu, mutta ei tupareihin, vaan muuttotalkoisiin. Kutsu oli muotoiltu vielä niin että ei halunnut turhaan maksaa muuttofirmalle, kun on kavereitakin, jotka voi kantaa. Oltiin siis kaikki sen ikäisiä että, jokaisella vähän jo jotain polvi tai selkävaivaa. En osallistunut, kiitos vaan mahdollisuudesta. 

Tämä aina ihmetyttää että miten jotkut luulevat sen olevan jokin etuoikeus ja kunnia tulla kantamaan jonkun muuttoroinaa 

          Työkaveri pyysi viemään muuttokuormaa. Antoi puolikkaan kirkasta palkaksi. Vein kuorman. Murehti jälkeenpäin kun tavarat mahtuivat yhteen kuormaan. Oli lullut olevan Kak

Huonosti istutettu muka vitsikäs heitto. Ontuu..

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi minua järjestämään tietyn viikonloppuni niin, etten käy missään lasteni kanssa, ettei minua kukaan näkisi, jotta voisin olla hänen alibinsa, kun hän petti miestään ja halusi mennä tämän uuden hepun luo viikonlopuksi. Kotona ja sukulaisilleen ja kaikille kuka nyt sattuisi kysymään, hän olisi kertonut olevansa luonani. 

Käskin etsiä jonkun toisen alibiksi, jota kukaan hänen tuttavistaan tai perheestään ei tuntisi. Jos kerran on niin selkärangaton ettei osaa erota ensin.

Voi luoja kun nousi niskakarvani pystyyn. Minulle tehty aivan vastaavaa

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paljon uusia "sukulaisia" kun poika meni naimisiin. Nyt ovat pojan vaimon sukulaiset yrittäneet tulla meille kyläilemään ja viettämään lomiaan kesähuvilallemme. 

Ovat nyt tajunneet, että eivät ole tervetulleita viettämään ystäviensä kanssa aikaa toisten asunnolla ja kesähuvilalla.

olisin sanonut että on kovin varattu. Voisin vuokrata jos joku peruu yllättäen. Töykeällä kieltämisellä nolaa vain itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikenmaailman m*lkut pilaavat tämänkin ketjun?! Eräs autoton "ystävä" kuvitteli, että kuskaan häntä joka paikkaan ilmaiseksi. "Pitäisi päästä kauppaan, hakemaan poikaa koulusta, voitko ajaa sen ja sen kautta?" Lopetin kuskaamiset, tämä "ystävä" suuttui. No heippa vaan, ei ole ikävä! Voi v*ttu sentään!!

tietenkin voisit tehdä kuskauksen hyvää korvausta vastaan, -molemmat hyötyvät

    Olisin  ehdottanut vuorotellen kuskaamista. Niin kulut puolittuvat.

Vierailija kirjoitti:

Olitpa ovimatto. Yhtä paljon ihmetyttää kyllä tuo kaikkeen suostuminen siinä missä kaiken pyytäminenkin.

En ole tuo jolle kommentoit, mutta itselleni on ollut melkoinen työ opetella pois ovimaton roolista.

Kun kaiken taustallahan itselläni on ollut toive siitä, että minusta pidettäisiin. Että kun olen avulias ja kiltti, niin olen pidetty.

Ikävin kohta asian työstämisessä on ollut huomata ja tajuta, etten ole ollut pidetty missään kohtaa, olen vain ollut helppo kohde pyytää milloin mitäkin. Yksi kaveri pyysi yhtä palvelusta, kieltäydyin vedoten terveyteen liittyvään asiaan. Kaveri ei vastannut tähän mitään, ei mitään vointien kyselyä tms. Yhden uuden tuttavan elämässä olin tärkeä tasan niin kauan, kun suostuin auttamaan milloin missäkin vailla mitään vastavuoroisuutta. 

Aika yksin sitä jäi, kun jättäytyi pois noista kaikista hyötymis-ihmissuhteista.

Tutustuin netin kautta erääseen henkilöön, joka jo tämän tapahtuman aikaan oli oman taiteenalansa julkkis ihan kansainvälisestikin. Pyysi tekemään mittatilaustyönä showkäyttöön sopivan hameen ja ei todellakaan ollut mikään perushame vaan ihan jo muotoilu ja koristelu käsinompeluna oli useamman tunnin homma. Lopputulos oli tuntipalkan huomioonottaen yli 500e arvoinen. Heittäytyi hankalaksi siinä kohtaa kun olisi pitänyt maksaa, loppujen lopuksi maksoi 200, oli niin nihkeä ihminen että totesin tyytyväni edes siihen. Kyseinen vaate on näkynyt vuosia sitten myös valtamediassa. En enää ikinä tee kyseiselle henkilölle yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystäväporukan tyyppi on ulkomaanmatkoilla ravintolassa rasittava, kun hänellä on aina vain luottokortti, jonka takia hän ei muka voi maksaa yhteisestä laskusta omaa osuuttaan juuri sillä hetkellä vaan lupaa maksaa sen käteisellä myöhemmin. Ja yleensä autuaasti unohtaa asian. Hän ei myöskään voi koskaan osallistua juomarahojen jättämiseen, koska hänellä ei ole yhtään käteistä. Ja matkoilla ei usein voi maksaa taksiakaan kortilla, joten hän jättäytyy maksuista siinäkin tapauksesta. Koska hän ei itse oma-aloitteisesti tarjoudu maksamaan velkojaan, niitä on rasittavaa joutua kyselemään. Erittäin epäsuosittu matkakaveri.

 

Miksi raahatte häntä mukana?

         Kuinka paljon onkaan niitä jotka alistuvat mihin vain saadakseen valittaa. Mistäköhän johtuu että kavereihin kuuluu Vain Niitä joitten kanssa Viidyn.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kaverini on yhdessä asiassa rasittava. Ei koskaan tajua tarjota takaisin/ vuorollaan ravintolassa tai vastaavissa tilanteissa. Joskus hänelle, kun hävetti hänen puolestaan toisten kavereiden läsnäollessa. Kyse ei ole rahadta. On vaan jotenkin sosiaalisesti ajattelematon.

        Minulla ei ole koskaan ollut noin Hyvää Ravintolakaveria. Hovimestarikin(ei antanut jonottaa) pyysi jonon hänniltä sisään sanoen että teillä on Pöytävaus. Tarjoilijan tuomasta laskusta puuttui yleensä pari drinkkiä. Kerran vieras tarjoilija laskutti varmaan vahingossa yhden ylimääräisen.Joutui hovimestarin puhutteluun. Hovimestari pyysi anteeksi. Harmittaa rajusti kun en keksi mistä valittaisin. Neuvokaa hyvät ihmiset.

Meillä on eräässä Lapin hiihtokeskuksessa mökki. Lomailemme siellä paljon ympäri vuoden ja teemme myös etätöitä. Kerran eräs tuttava perhe tuli käymään mökillä yllättäen. Emme pidä yllätysvieraista, meidän mökillä voi tulla käymään, kunhan sopitaan etukäteen. He vaativat, että minun pitäisi lopetta etätyöt siksi ajaksi, kun olivat käymässä. Ilmoitin, ettei se käy, koska on asiakaspalavereja. He poistuivat suuttuen ja peruivat samalla jo aiemmin sovitun vierailun. 

Meillä on vierashuone jossa yöpyy suhteellisen usein sukulaisia tai tuttuja. Yksi sukulainen sitten keksi että hänen tyttönsä varmaan voi muuttaa asumaan siihen, niin ei tarvitsisi maksaa opiskelija-asunnosta ja pääsisi lisäksi helposti kulkemaan meidän kyydillä kouluun. Tajusimme heti ettei homma tule onnistumaan, mutta oli pakko kysellä lisää: tämä äiti suunnitteli että tyttönsä asuisi ja söisi meillä kuin hotellissa, mutta maksamatta juuri mitään.

Onnistuin saamaan tytön puhelimeen pari päivää myöhemmin ja melkoisen nolona ollut tyttö kertoi että hän oli jo saanut opiskelijakämpän suht läheltä koulua, mutta äitinsä oli päättänyt että se on liian kallis ja yritti saada hänet meille . Suurimpana syynä oli kuitenkin se ettei äiti halunnut päästää häntä asumaan ilman että joku vahtii. Tyttö oli onneksi täysi-ikäinen, sai pidettyä päänsä ja muutti omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vierashuone jossa yöpyy suhteellisen usein sukulaisia tai tuttuja. Yksi sukulainen sitten keksi että hänen tyttönsä varmaan voi muuttaa asumaan siihen, niin ei tarvitsisi maksaa opiskelija-asunnosta ja pääsisi lisäksi helposti kulkemaan meidän kyydillä kouluun. Tajusimme heti ettei homma tule onnistumaan, mutta oli pakko kysellä lisää: tämä äiti suunnitteli että tyttönsä asuisi ja söisi meillä kuin hotellissa, mutta maksamatta juuri mitään.

Onnistuin saamaan tytön puhelimeen pari päivää myöhemmin ja melkoisen nolona ollut tyttö kertoi että hän oli jo saanut opiskelijakämpän suht läheltä koulua, mutta äitinsä oli päättänyt että se on liian kallis ja yritti saada hänet meille . Suurimpana syynä oli kuitenkin se ettei äiti halunnut päästää häntä asumaan ilman että joku vahtii. Tyttö oli onneksi täysi-ikäinen, sai pidettyä päänsä ja muutti omaan asuntoon.

Nolo ja sangen vanhanaikainen äiti - onneksi on tyttäressä polvi parantunut. :D

"Kolmas taas kysyi sovelluksen ohjelmointia hänen firmalleen opiskeluaikoina. Totesin homman onnistuvan noin 5000€ hintaan eli opiskelijana pyysin vain murto-osan todellisesta hinnasta koska ajattelin sen harjoitustyönä. Tyyppi sanoi 80€ maksavansa. Jep jep. Tuollaisen sovelluksen kehittäminen maksaa Suomessa ostotyönä noin 50000€. "

Kaverilla it-alan opiskelijana oli melkein vastaava kokemus. Ei ihan yhtä törkeä. 2 Pekkaan tarjosivat sovelluksen ohjelmointia urakkahintaan 100 000 mk. Arvelivat ettei enempää voi pyytää. Laskivat, että siinä menee opiskelun ohessa 6 kk. Ohjelmoijien alkupalkat olivat tuohon aikaan 8-10 000 mk/kk. 

Firma lupasi 50 000 mk. No se siitä. Puoli vuotta meni ja firma soitti, että maksavat sen 100 000 mk.

Kaverin kaveri oli jo mennyt palkkatöihin joten kaveri koodasi sen itse ja sai palkkansa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystäväporukan tyyppi on ulkomaanmatkoilla ravintolassa rasittava, kun hänellä on aina vain luottokortti, jonka takia hän ei muka voi maksaa yhteisestä laskusta omaa osuuttaan juuri sillä hetkellä vaan lupaa maksaa sen käteisellä myöhemmin. Ja yleensä autuaasti unohtaa asian. Hän ei myöskään voi koskaan osallistua juomarahojen jättämiseen, koska hänellä ei ole yhtään käteistä. Ja matkoilla ei usein voi maksaa taksiakaan kortilla, joten hän jättäytyy maksuista siinäkin tapauksesta. Koska hän ei itse oma-aloitteisesti tarjoudu maksamaan velkojaan, niitä on rasittavaa joutua kyselemään. Erittäin epäsuosittu matkakaveri.

 

Meillä oli erään yhdistyksen ulkomaanreissulla mukana tyyppi, joka maksoi aina viimeisenä ja vähensi omasta osuudestaan muiden pöytään laittaman tipin verran.

Vierailija kirjoitti:

Kävelymatkan päässä olevat tutut kysyivät olenko kotona viikonlopun. Olen. Voinko käydä huolehtimassa lemmikeistä, he lähtevät Tallinnaan. Voin. Mitään eivät tuoneet tuliaisiksi. Kissa kiitoksella elää. Jatkossa en ole kotona.

Ajattelit jatkossa valehdella? Sen sijaan että sanoisit asian niin kuin se on.