Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Lähipiirissä on eräs perhe, jossa kaksivuotias määrää kaikesta. He ovat valmiita muuttamaan ihan kaikkia tehtyjä suunnitelmia, jos lapsi haluaakin yhtäkkiä jotain muuta. 

OIimme  vastikään menossa ravintolaan lounaalle isomman seurueen kanssa, johon myös tämä perhe kuului. Kun kokoonnuimme sovittuna aikana ravintolan lähistölle, perhe ilmoittaakin, että lapsi haluaa käydä puistossa ensin. Samalla lapsi huutaa täyttä kurkkua "puistoon! puistoon!". 

Perhe sanoi käyvänsä ihan nopeasti, ja lähti siitä sitten. Muu seurue jäi nälkäisenä odottamaan ja tappamaan aikaa. Perhe viipyi puistossa puolisen tuntia. 

Vähän mietityttää, tuleeko tästä lapsesta sellainen tapaus, joka lähtee riparilta kotiin kun ei kykene hyväksymään nukkumaanmenoaikoja...

Vierailija kirjoitti:

mökkinaapurin mies halusi suihinoton kun toi puita, mieheni kanssa oli kuulemma sovittu asiasta

Vähän veikkaan että naapuri oli katsonut liikaa pornovideoita ja miehesi ei ollut tietoinen tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex äijä yritti hoitaa elatusmaksut luonnossa...

Jotenkin en innostunut. Lurppa ehdotti näin. Pokkaa löytyy kyllä

Elatusmaksut kuuluvat lapsille, eivät huoltajalle. Halusiko mies siis panna lastaan?

Tai mies tiesi ettei niitä rahoja käytetä lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on eräs perhe, jossa kaksivuotias määrää kaikesta. He ovat valmiita muuttamaan ihan kaikkia tehtyjä suunnitelmia, jos lapsi haluaakin yhtäkkiä jotain muuta. 

OIimme  vastikään menossa ravintolaan lounaalle isomman seurueen kanssa, johon myös tämä perhe kuului. Kun kokoonnuimme sovittuna aikana ravintolan lähistölle, perhe ilmoittaakin, että lapsi haluaa käydä puistossa ensin. Samalla lapsi huutaa täyttä kurkkua "puistoon! puistoon!". 

Perhe sanoi käyvänsä ihan nopeasti, ja lähti siitä sitten. Muu seurue jäi nälkäisenä odottamaan ja tappamaan aikaa. Perhe viipyi puistossa puolisen tuntia. 

Vähän mietityttää, tuleeko tästä lapsesta sellainen tapaus, joka lähtee riparilta kotiin kun ei kykene hyväksymään nukkumaanmenoaikoja...

Miksi te porukalla odotitte?? Ihan yhtä outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on eräs perhe, jossa kaksivuotias määrää kaikesta. He ovat valmiita muuttamaan ihan kaikkia tehtyjä suunnitelmia, jos lapsi haluaakin yhtäkkiä jotain muuta. 

OIimme  vastikään menossa ravintolaan lounaalle isomman seurueen kanssa, johon myös tämä perhe kuului. Kun kokoonnuimme sovittuna aikana ravintolan lähistölle, perhe ilmoittaakin, että lapsi haluaa käydä puistossa ensin. Samalla lapsi huutaa täyttä kurkkua "puistoon! puistoon!". 

Perhe sanoi käyvänsä ihan nopeasti, ja lähti siitä sitten. Muu seurue jäi nälkäisenä odottamaan ja tappamaan aikaa. Perhe viipyi puistossa puolisen tuntia. 

Vähän mietityttää, tuleeko tästä lapsesta sellainen tapaus, joka lähtee riparilta kotiin kun ei kykene hyväksymään nukkumaanmenoaikoja...

Miksi te porukalla odotitte?? Ihan yhtä outoa.

Asiasta kyllä sanottiin perheelle aika kärkeväänkin sävyyn. Perheen vanhemmat närkästyivät, ja nostivat äläkän. He olivat sitä mieltä, että asiasta huomauttelijat eivät ajattele, että kyseessä on lapsi.  Koska lounaassa oli kyse perheen toisen vanhemman lähisukulaisen juhlistamisesta, ilmapiiri oli jotenkin sellainen, ettei kukaan halunnut pilata päivää alkamalla riidellä. 

Meillä on suvussa kulkenut vanha sormus. Aikoinaan 1860-luvulla teetetty isoisoiso-jotain-äidille vihkisormukseksi: kultaa ja safiireja. Kulkenut minulle, ja nykyään minulla käytössä. Silloinen kaverini pyysi sormusta häälahjaksi itselleen, "jotain vanhaa ja sinistä". Tietenkin kieltäydyin, näin vanha perintökalleus on ihan velvollisuus säilyttää suvussa, eikä antaa ei-kovin-läheiselle kaverille pois. Lisäksi sormus ei ole nykyarvoltakaan mikään halpa. Kieltäydyin siis selvin sanoin, ja luulin asian olleen loppuunkäsitelty.

Pari viikkoa myöhemmin vietimme kaveriporukalla kosteaa iltaa kotonani. Illanvieton jälkeen en löytänyt sormusta mistään, ja aivan maani myyneenä tulin johtopäätökseen, että olen kadottanut sen jonnekin. Säilytin sormusta siis muiden korujen kanssa makuuhuoneen lipastossa, silloin kun se ei ollut minulla sormessa.

Kuinka ollakaan: melkein vuotta myöhemmin bongasin Facebookista erään kultasepänliikkeen julkaisun, jossa se sukuni sormus oli. Sormuksesta oli korjattu jotain vikaa koristeista (pahoittelut, en tiedä sormussanastoa), kokoa suurennettu ja safiirit istutettu tiukemmin. Kuvatekstissä kerrottiin kaunista tarinaa tulevan morsiamen suvun perintösormuksesta. Näin punaista: kaverini oli varastanut minun sormukseni. Soitin heti kultasepänliikkeeseen, että älkää luovuttako sormusta sille kaverille, sormus on minulta varastettu ja otan poliisiin yhteyttä, että tämä menee protokollan mukaisesti. Julkaisu oli kuitenkin vanha ja sormus jo luovutettu "omistajalleen". Soitin kaverilleni. Kaveri katkaisi puhelun ja esti numeroni. Esti myös somessa.

Tiesin kaverini tekevän toimistotyöaikaa ja kulkevan kotiin keskustan torin läpi. Tuntui niin stalkkerilta, mutta odotin kaveria torikahvilassa, ja ryntäsin heti luokseen kuin näin hänet. Pyysin sormusta takaisin ensin tiukasti ja nätisti. Kaveri ensin kielsi edes tietävänsä mistään sormuksesta. Tarina muuttui, ja pian olinkin kuulemma luvannut sormuksen häälahjana. "No etkö sä nyt kumminkin vois". Järjestin kunnon metakan, torin joka ikinen silmäpari oli meissä. Haukuin varkaaksi ja rotaksi kunnolla. Melko julkista työtä tekevä kaveri selvästi pelästyi, ja lupasi tuoda sormuksen takaisin.

Sormus palautettiin samana iltana postilaatikkooni (ilman mitään pakettia tai käärettä ympärillä, sinne laatikon pohjalle oli vaan paiskattu). Vähän tämän jälkeen kaverin sulhanen laittoi viestiä, että olen pilannut häät, ja että kaverini on aivan surkeana sormuksen menetyksen takia. Kuulemma kaupasta ostetulla sormuksella ei ole samaa historiaa ja tunnearvoa, kuin tällä perintösormuksella.

Jossain vaiheessa kaverini poisti numeroni eston, ja laittoi viestiä että sormuksen korjaaminen ja koon muuttaminen maksoi tämän ja tämän verran, laitatko rahat takaisin pikimmiten Mobilepayllä. Soitin oitis kaverille, ja ehdin sanoa noin kolme vihaista sanaa, kun kaveri katkaisi puhelun ja esti minut taas. Emme ole olleet sittemmin tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suvussa kulkenut vanha sormus. Aikoinaan 1860-luvulla teetetty isoisoiso-jotain-äidille vihkisormukseksi: kultaa ja safiireja. Kulkenut minulle, ja nykyään minulla käytössä. Silloinen kaverini pyysi sormusta häälahjaksi itselleen, "jotain vanhaa ja sinistä". Tietenkin kieltäydyin, näin vanha perintökalleus on ihan velvollisuus säilyttää suvussa, eikä antaa ei-kovin-läheiselle kaverille pois. Lisäksi sormus ei ole nykyarvoltakaan mikään halpa. Kieltäydyin siis selvin sanoin, ja luulin asian olleen loppuunkäsitelty.

Pari viikkoa myöhemmin vietimme kaveriporukalla kosteaa iltaa kotonani. Illanvieton jälkeen en löytänyt sormusta mistään, ja aivan maani myyneenä tulin johtopäätökseen, että olen kadottanut sen jonnekin. Säilytin sormusta siis muiden korujen kanssa makuuhuoneen lipastossa, silloin kun se ei ollut minulla sormessa.

Kuinka ollakaan: melkein vuotta myöhemmin bongasin Facebookista erään kultasepänliikkeen jul

Tuon kaverin sulhanenkin oli idiootti. Mitä tunnearvoa toisen suvun perintösormuksella voisi tälle varaskaverille olla? Oliko tavoite saada painostamalla tämä sormus heille?

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma kaupasta ostetulla sormuksella ei ole samaa historiaa ja tunnearvoa, kuin tällä perintösormuksella.

Varastettu tuntuu paremmalta kuin itse ostettu?

Facebookista löysin kesähuvilani naapurina olevan perheen sivulta hienoja kuvia ja kirjoitusta:

"Täällä me vietämme kesäaikaan melkein kaiken vapaa-aikamme, kun on hyvin varusteltu huvila, upea laituri ja veneitäkin kaksi"

Siinä oli vaan sellainen yksityiskohta, että he olivat huvilani pihassa ja kuvat olivat meidän huvilalle hankkimista esineistä ja veneistä.

Mun ois kuulema pitänyt maksaa lapsen kaverin rikkoman tavaran korjaus.

Lapsen kaveri oli vienyt laitteen (elektr.instrumentti) mukanaan "lainaksi" luvatta ja sille oli sitten sattunut "jotain". Lapselle alkoi tulla viestejä että se on niin ja niin paljon velkaa ja pitää maksaa jos haluaa saada soittimen takaisin eikä halua saada turpaansa. Otin lapsen vanhempaan yhteyttä niin tuli niin kaikkitietäviä viestejä ja ehdoteltiin sovittelua. Sanoin vain että laite tulee meille asap ja laskua me ei makseta.

Kyllä se siitä kun uhkasin poliisilla.

Tästä on vuosia. Lapsen kaveri elättää nykyään (lue:hankkii aineensa) myymällä pers***ään.

Oma lapsi on jo muusikko.

Sukulaisia en mielelläni päästä kotiini. Aina häviää jotain. Ihan sama onko lapsi aikunen tai vanhus vierailijana.

Lastenvahtipyyntö. Omat lapset oli 15 ja 18 eli lomailu kepeää ja lepoa. Kesälomaa tasan 4 viikkoa. Miehen veli vaimoineen suunnitteli kahden viikon matkaa ja kysyivät, että voisivatko lapset tulla meille hoitoon siksi aikaa. Vastasin, että kaksi viikkoa on puolet kesälomastani ja en jaksaisi hoitaa lapsia. Kyse oli silloin siis 3 ja 5 -vuotiaista. Ihmettelivät, että onhan meillä omatkin lapset kotona ja menisivät siinä joukon jatkona. Hohhoijaa, omat on isoja ja omatoimisia. Menevät ja tulevat. No, nyrpeänä sitten suunnitelma muuttui, että olisivat vaan viikon matkalla, niin se varmaan sitten sopisi. Mies ilmoitti veljelleen, että ei käy edes viikko. Laivalla voivat käydä ja yksi yö voidaan pitää tai kaksi maksimissaan. Eipä kuulunut heistä vuoteen mitään sen jälkeen. Ei edes viesteihin vastattu.

Ja sanonpa tähän vielä, että miehen veli on kerran vahtinut vaimoineen (silloinen tyttöystävä) meidän lapsia leffan ajan. Ei ole muuta apua saatu tai edes pyydetty. Meillä lapset kulki matkoilla mukana ja nyt olemme päässeet siihen jo, että lapset on isoja ja voimme lepäillä ja nauttia elämästä. Olemme myös yli 10 vuotta vanhempia ja keski-iässä sitä nauttii siitä rennosta elämästä, jonka isot lapset tarjoavat. Joku voisi kysyä, että hoidatteko lapsenlapsia aikanaan. Ei voi tietää, mutta todennäköisesti hoidamme. Se on eri asia. 

Asun mirsystäväni asunnossa. Omat rahani ovat kiinni asunnossa, miesystäväni on varakas ja hän on erikseen sanonut hän ei halua minulta vuokraa tai muutakaan. Teen lähes kaikki kotityöt, koska minulla on siihen aikaa jne.

Alkuvuonna tein alakerran makuuhuoneista airbnb huoneet ja alueella on muutamia työpaikkoja, joiden avulla ollaan saatu lähes 100% käyttöaste.

En ole asiasta huudellut, mutta sana kiertää jne. Nyt, aivan puskista, on tullut yhteydenottoja tutuilta. Taloyhtiön päädyssä on uimaranta, meillä on vene. Paikka on kiva, täällä on mukava asua, mutta ei mitään kummallisempaa.

Minulta on kysytty asevelihintaa, jos joku tulisi asumaan tähän viikoksi.

Ensinnäkin, ollaan otettu nämä pois käytöstä, koska vakkarit lomailee nyt ja he ovat ollleet vain yötä. Ei huoneissa ole keittiötä jne. 

 

Talo on kaukana keskustasta, tänne menee julkiset huonosti ja kaupanpäälle sais kuskata ihmisiä.

Pyyntöjä on tullut kevään aikana useita kymmeniä

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli lainailee meiltä jatkuvasti kaikenlaista tavaraa. Hän on lainannut mm. grillipihdit, pitkänokkaisen sytkärin, työkaluja, liinavaatteita, täkkejä ja tyynyjä, porakoneen, lukuisia ruoan säilytys- ja valmistusastioita, puutarhavälineitä jne.  Siis paljon sellaista tavaraa, jotka olisi helppoa ja nopeaa ostaa ihan itselleen. 

Ongelma ei niinkään olisi lainailussa vaan siinä, ettei tavaroita tahdo saada takaisin. Joidenkin edullisempien juttujen kohdalla olemme usein joutuneet nöyrtymään ja vain hankkimaan itsellemme uuden kappaleen. Suorat tai epäsuorat palautuspyynnöt eivät tepsi, ja veli vain vetää asiasta herneen nenään.. He ovat keskiluokkainen perhe, eli mistään rahapulasta johtuvista niukoista resursseista ei ole kyse. 

Tällä hetkellä pitkäaikaislainassa on mm. porakoneemme, jonka palauttamisesta mieheni on sanonut jo lukuisia kertoja. Se on ollut lainassa jo lähes vuoden, minkä aikana olisimme tar

Miksi ylipäätään lainaatte heille yhtään mitään? Viimeistään toisen palauttamattomannlainan jälkeen menisi 'putiikki kiinni' ja muistaisin kyllä joka välissä muistuttaa palauttamattomista tavaroista, myös sukulaisten ja ystävien edessä. Jos vastapuolelta menisi hermot karjuisin takaisin vielä lujempaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli lainailee meiltä jatkuvasti kaikenlaista tavaraa.

Lakatkaa lainaamasta, ja nekin tavarat jotka olette lainanneet, menette hakemaan takaisin. Mies voinee mennä veljensä autotalliin, että mä otan tän mun porakoneen tästä nyt mukaan. Jotkut vain ovat luonnostaan paitsi pihejä myös sellaisia, jotka kuvittelevat toisten omaisuuden kuuluvan heillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli lainailee meiltä jatkuvasti kaikenlaista tavaraa.

Lakatkaa lainaamasta, ja nekin tavarat jotka olette lainanneet, menette hakemaan takaisin. Mies voinee mennä veljensä autotalliin, että mä otan tän mun porakoneen tästä nyt mukaan. Jotkut vain ovat luonnostaan paitsi pihejä myös sellaisia, jotka kuvittelevat toisten omaisuuden kuuluvan heillekin.

 

Tämä. Ja mitä väliä jos suhteet menee poikki, kuka tuollaista loiseläintä edes haluaa lähipiiriinsä?

Vierailija kirjoitti:

Tuon kaverin sulhanenkin oli idiootti. Mitä tunnearvoa toisen suvun perintösormuksella voisi tälle varaskaverille olla? Oliko tavoite saada painostamalla tämä sormus heille?

Vähän kyllä veikkaan ettei morsian ollut kertonut sulhaselle varastaneensa sitä sormusta vaan keksi jonkun tarinan miten se muka oli hänen suvussaan kulkenut.

Vierailija kirjoitti:

Facebookista löysin kesähuvilani naapurina olevan perheen sivulta hienoja kuvia ja kirjoitusta:

"Täällä me vietämme kesäaikaan melkein kaiken vapaa-aikamme, kun on hyvin varusteltu huvila, upea laituri ja veneitäkin kaksi"

Siinä oli vaan sellainen yksityiskohta, että he olivat huvilani pihassa ja kuvat olivat meidän huvilalle hankkimista esineistä ja veneistä.

 

 

Kai kommentoit asiaa siellä facessa??

Tyyliin: voisitteko poistaa sivultanne kuvat MEIDÄN veneistämme ja esineistämme, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kaverin sulhanenkin oli idiootti. Mitä tunnearvoa toisen suvun perintösormuksella voisi tälle varaskaverille olla? Oliko tavoite saada painostamalla tämä sormus heille?

Vähän kyllä veikkaan ettei morsian ollut kertonut sulhaselle varastaneensa sitä sormusta vaan keksi jonkun tarinan miten se muka oli hänen suvussaan kulkenut.

Sitten olisi luullut sulhasen uhkaavan poliisilla, jos kerta luuli sormusta morsiamensa sukukalleudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suvussa kulkenut vanha sormus. Aikoinaan 1860-luvulla teetetty isoisoiso-jotain-äidille vihkisormukseksi: kultaa ja safiireja. Kulkenut minulle, ja nykyään minulla käytössä. Silloinen kaverini pyysi sormusta häälahjaksi itselleen, "jotain vanhaa ja sinistä". Tietenkin kieltäydyin, näin vanha perintökalleus on ihan velvollisuus säilyttää suvussa, eikä antaa ei-kovin-läheiselle kaverille pois. Lisäksi sormus ei ole nykyarvoltakaan mikään halpa. Kieltäydyin siis selvin sanoin, ja luulin asian olleen loppuunkäsitelty.

Pari viikkoa myöhemmin vietimme kaveriporukalla kosteaa iltaa kotonani. Illanvieton jälkeen en löytänyt sormusta mistään, ja aivan maani myyneenä tulin johtopäätökseen, että olen kadottanut sen jonnekin. Säilytin sormusta siis muiden korujen kanssa makuuhuoneen lipastossa, silloin kun se ei ollut minulla sormessa.

Kuinka ollakaan: melkein vuotta myöhemmin bongasin Facebookista erään kultasepänliikkeen jul

Jos tämä on totta niin voitat ketjun pahimman tapauksen pokaalin. Ole hyvä🏆