Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Tunnin tai puolen varoituksella lomailemaan saapuvat lapsiperheet eivät ilahduta ketään. Kun viisihenkinen perhe saapuu satojen kilometrien päästä usean päivän lomalle ja vaivautuu soittamaan tulostaan vähän ennen tuloaan (koska lomalla täytyy saada elää rennosti ja liikoja suunnittelematta) niin tuloksena on ollut se, että vieraiden saapuessa kaapista on löytynyt esim. vain näkkäriä ja margariinia. Jo mukana olevien lasten takia haluaisin vähän varautua edes siten, että ennalta olisi tiennyt käydä kaupassa. Joskus olen suoraan sanonut, että nyt ei käy, kun vapaita petipaikkoja ei toisen perheen samaan aikaan tapahtuvan vierailun vuoksi pienessä kodissamme ole, mutta siltikin on asiaa uskomatta ängetty paikalle! 

          Onpa erikoinen asunto kun ovissa Ei ole lukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Seinäjoen kirjastossa vuonna 2005 tai 2006. Istuin lukemassa jotain kirjaa, kun joku nuori tyttö tuli sanomaan: Anteeksi, mutta minä istuin äsken siinä. Kysyin hämmentyneenä, että haluatko siis tulla tähän istumaan, ja hän vastasi vakavana: Kyllä. Ei mitään selitystä. No, lähdin sitten pois siitä, mutta jäin kyllä ihmettelemään.

Jäi myös mieleen, että kun vähän myöhemmin kerroin Helsingissä opiskelukavereilleni tämän jutun, niin kukaan ei kommentoinut sitä sanallakaan. Ehkä siinä ei heidän mielestään ollut mitään kummallista, mutta itse olin taas hämmentynyt.

 

 

Hämmentyivät siitä, että vaihdoit istuinta noin vain, koska tuoli oli vapaa!

       Sopupelipitäjän kirjastoossa On asiakkaita jotka hamstraavat päivälehdet jopa kyynäspäänsä alle kun olisivat heidän omia lehtiä. Jos menee kysymään, eivät näytä tykkäävän. Henkilökuntaa ei näytä moinen kiinnostavan. Vai eikö kirjasto ole tarkoitettu lomalaisille ?

Anoppi tuli kylään useammaksi päiväksi. Hän asuu n. kuuden tunnin ajomatkan päässä, eli emme tapaa häntä kovin usein. 

Mieheni meni anopin kanssa kylään miehen siskon luo, joka asuu kanssamme samassa kaupungissa. Sisko kertoi vasta heidän saavuttuaan, että heidän n. 3 v. lapsensa oli oksentanut samana aamupäivänä kaksi kertaa. Noin tunnin kyläiltyään mieheni tekstasi, että tulevat sittenkin takaisin, koska lapsi oli oksentanut isoäitinsä päälle, eikä tällä ollut tietenkään mitään vaihtovaatteita mukana, kun ei taudista tiennyt. Niitä oksennuksen kyllästämiä vaatteita piti sitten pestä meillä.

Kun mieheni ja anoppi olivat olleet muutaman tunnin takaisin meillä, miehen sisko soittaa ja vaatii äitiään tulemaan takaisin. Lapsi oli herännyt torkuiltaan ja saanut kohtauksen, kun mummo ei ollutkaan enää paikalla. Anoppi otti sitten taksin takaisin tyttärensä perheen luo. Lapsi oli ollut koko illan hyvin sairas. Anoppi palasi vasta usean tunnin jälkeen. 

Seuraavana aamuna sisko soitti taas, ja vaati äitiään tulemaan paikalle. Anoppi kertoi toivovansa hartaasti, ettei kukaan muu saa tautia. 

Uskomattoman törkeää käytöstä. Kuka jättää kertomatta vieraille, että talossa on kulovalkean tavoin leviävää virusta? Saati vaatii, että pöpöpesään tulee lähteä uudelleen, kun kiukuttelevan lapsen tulee aina saada tahtonsa läpi. 

En sanonut suoraan kaikkea mitä ajattelin, sillä siitä olisi syttynyt sota, mutta mutisin kyllä, että ehkä olisi parempi olla menemättä taloon jossa on ilmeisesti jotain noroa. Olin lisäksi vasta toipumassa pitkäkestoisesta flunssasta, joka oli jatkunut noin kuukauden, ja johon oli liittynyt paha yskä ja angiina. Miehen sisko oli kuitenkin sitä mieltä, että lapsen oikeus tavata mummoaan menee tartuntariskin edelle, ja että meidän aikuisten tulee vain hyväksyä riski. 

Olin epävakaan ystäväni ns suosikkihenkilö eli henkinen oksennusämpäri jonka olisi pitänyt helinäkeijuna taikoa hänen suhmuroimansa asiat kuntoon. Hän saattoi vaatia esimerkiksi minua hoitamaan hänen viestisovelluksessa kolmannen osapuolen kanssa aloittamansa lapselliset väittelyt loppuun :D Ja ne väittelyt olivat tasoa mustikat ovat parempia kuin mansikat. En suostunut, mökötti ja tiuskahteli ja oli marttyyriä. Kun en välitä hänestä yhtään... tuntui että suurin osa tämän henkilön kanssa käydystä kommunikaatiosta oli ennen välien katkaisemista kokonaan pelkkää kakkatestiä, missä testattiin siis uskollisuuttani hänelle riippumatta siitä miten väärässä tai huonokäytöksinen hän oli. Miten rankkaa kun kaikki ystävät ja oma perhekin hylkää ja peiliin ei pysty katsomaan mitenkään, jos kaikkialla haisee sonta niin kannattaa tarkistaa omien kenkien pohjat. En ota elämääni enää yhtään sellaista elämänilon imevää mustaa aukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mökkinaapurin mies halusi suihinoton kun toi puita, mieheni kanssa oli kuulemma sovittu asiasta

Eihän siinä sitten mitään, kun oli kerta miehen kanssa sovittu, ei kun imemään vain.

Jos mies oli sopinut, sais imeä itse.

Vierailija kirjoitti:

Kun poikaystävä haluaa panna välit poikki, mutta laittaa kaverinsa vahtimaan mua etten vaan mene yhteen kenenkään muun kanssa, jotta olen tallella jos hän haluaakin mut takaisin. 

Tähän on selvä ratkaisu, ryhdyt suhteeseen sen kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanha kaveri jätti vauvansa erään toisen kaverin äidille hoidettavaksi, että pääsi baariin.

Lupasi hakea seuraavana aamuna...

Jäi sitten jollekkin äijälle vielä toiseksikin illaksi ja yöksi ryyppäämään, eikä edes ilmoittanut hoitajalle.

Lapsi parka...tuo nainen on täysi psykopaatti.

Kannattaisi soittaa poliisi ja lastensuojelu paikalle. Ei se tuosta parane.

Jos tiedät kuka tämä nainen on, niin soita itse lastensuojeluun. Sen lapsen vuoksi!!!!

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tuli kylään useammaksi päiväksi. Hän asuu n. kuuden tunnin ajomatkan päässä, eli emme tapaa häntä kovin usein. 

Mieheni meni anopin kanssa kylään miehen siskon luo, joka asuu kanssamme samassa kaupungissa. Sisko kertoi vasta heidän saavuttuaan, että heidän n. 3 v. lapsensa oli oksentanut samana aamupäivänä kaksi kertaa. Noin tunnin kyläiltyään mieheni tekstasi, että tulevat sittenkin takaisin, koska lapsi oli oksentanut isoäitinsä päälle, eikä tällä ollut tietenkään mitään vaihtovaatteita mukana, kun ei taudista tiennyt. Niitä oksennuksen kyllästämiä vaatteita piti sitten pestä meillä.

Kun mieheni ja anoppi olivat olleet muutaman tunnin takaisin meillä, miehen sisko soittaa ja vaatii äitiään tulemaan takaisin. Lapsi oli herännyt torkuiltaan ja saanut kohtauksen, kun mummo ei ollutkaan enää paikalla. Anoppi otti sitten taksin takaisin tyttärensä perheen luo. Lapsi oli ollut koko illan hyvin sairas. Anoppi

Tässä kohdalla miehesi olisi voinut pakata anopille tavarat mukaan ja anoppi olisi voinut jäädä sinne tautipesäkkeeseen. On väärin tehdä vastoin isäntäperheen toiveita tällaisessa tilanteessa. Mikähän siitäkin penttimarjasta tulee aikuisena kun vanhemmat on täysin rajattomia.

Olin ollut koko aikuisikäni isoisäni kanssa melko läheinen isoäidin kuoleman jälkeen. Isoisän terveyden alkaessa huonontua alkoi tuntua että eletään viimeisiä aikoja, joten suhde läheni entisestään ja vastasin hänelle aina puhelimeen kun hän soitti ja soitin itsekin hänelle vähintään kerran kuussa ja kävin kylässä muutaman kuukauden välein. Terveys ei kuitenkaan radikaalisti heikentynyt ja hän on edelleen hyvässä kunnossa. Jostain syystä jäi kuitenkin päälle tilanne, että olen koko ajan hälytysvalmiudessa ja pelokkaana, että nyt hän menehtyy - enkä vähiten siksi että hän itse koko ajan sanoo että ihan kohta saattaa kuolla.



Jossain vaiheessa hän alkoi esittää yhä enemmän näkemyksiä siitä miten minun pitäisi elää elämääni, oli pettynyt etteivät menestyksekkäimmät työprojektini olleetkaan jo valmiita enkä edennyt urallani niin nopeasti kun hän oli kuvitellut, eikä hän nyt ehkä ehtisi nähdäkään kaikkea. Hänestä minun ei myöskään kannattanut tavoitella lastenhankkimista 35+ vuotiaana, sillä voisin hoitaa sisarusteni lapsia. Sitten hän alkoi vaatia, että pidän enemmän yhteyttä muihin sukulaisiin, tai kuolisin yksin ja katkerana, kun kaikki ystäväni ja työtoverini hylkäävät minut. Samaan aikaan hän suri sitä ettei meistä nuoremmista ole keskustelukumppaneiksi kun meillä on omat elämämme emmekä koskaan osaa kysyä oikeita kysymyksiä hänen elämästään, sillä pian olisi jo myöhäistä. Vaatimukset ja odotukset alkoivat tuntua kohtuuttomilta.



Kohtuuton vaade tuli kuitenkin myös yhdeltä tädeistäni, joka ehdotti että alkaisin käymään isoisän luona arkipäivisin. Sanoin että vaikka en yrittäjänä tee 9-17 töitä, teen kuitenkin työni päiväsaikaan enkä voi mennä tunneiksi keskellä viikkoa käymään ja miksi ihmeessä juuri päiväsaikaan. Isoisä oli monta kertaa sanonut, ettei ole yksinäinen vaikka hänenkaltaisessaan tilanteessa moni muu varmasti tuntisi itsensä yksinäiseksi. Olinkin todella hämmentynyt, kun yhtäkkiä kävi ilmi, että sen lisäksi että hänen luonaan käy kotihoito kaksi kertaa päivässä, myös tämä täti 2-3 kertaa viikossa 2-4 tuntia ja kaksi muuta sisarta vähintään kerran viikossa kahvilla tai viemässä lääkäriin, jonka lisäksi he soittelevat liki päivittäin ja isoisä soittelee myös vanhoille tutuilleen ja isoäidin sisaruksille. Täti myönsi, että pyysi tätä minulta koska alkoi itse olla jo todella uupunut isänsä luona käymiseen niin usein. Vanhukset ovat vaikeassa tilanteessa nykyisen vanhustenhuollon kriisissä, mutta tämä oli itselleni silmiäavaava esimerkki siitä, miten vanhuksen eläminen kotona ja siitä aiheutuva yksinäisyys ja ajankulun puute voi aiheuttaa jokseenkin kohtuuttomuuksiin menevää elämien sekoittumista.  Mutta ei kukaa halua olla se, joka sanoo vanhukselle, että koita pärjätä nyt yksin siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä oli kroonisessa rahapulassa ja vielä pari vuotta suhteen päättymisen (yhteisymmärryksessä) jälkeen pyysi rahaa lainaan. Ikinä ei maksanut takaisin. Viimein kyllästyin ja sanoin, että ei tipu. No siitä alkoi hirveä anelu, syyllistäminen, kerjääminen ja säälinkerjääminen. Sanoin vain ei ei ei ja lopulta pistin välit kokonaan poikki, kun ei muu auttanut. Ihme tyyppi.

hyi kun olet ilkeä! Etkö yhtään halua avustaa pummipaskaa? Häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

 

Meille kävi lähes samalla tavalla, paitsi että marjapensaissamme hyörinyt lapsiperhe oli (ilmeisesti jo vuosien ajan) saanut hakea marjat edellisen omistajan luvalla. "Sopimus on sopimus, meillä on oikeus." Lähtivät vasta, kun uhkasin soittaa poliisille. Ja veivät jo poimimassa marjat mukanaan.

miksi et potkinut niitä ulos tontiltasi? Kusipäille on turha puhua

Pysy sukulaisista loitolla, ainakin vaimon. kirjoitti:

Se on jäänyt mieleen kun silloisen vaimoni siskon mies tuli kysymään moottorisahaa lainaksi. "Sain tilapäisen työhomman apuna yhdessä korjaushommassa ja siellä pitäisi yksi parru katkaista" Sopihan se. Kun sahaa ei kuulunut takaisin aloin kysellä sitä. "Se saha leikkasi kiinni". Sanoin että no tuo se saha kuitenkin tänne, katson selviääkö siitä sylinterin ja männän vaihdolla. " En voi kun sitä ei ole enää, heitin sen metalliromunkeräykseen". Se oli viimeinen kerta kun kyseisen ukon kanssa olen jutellut. Tiesin tyypin kyllä rahattomaksi ja käytännössä hän siis varasti meiltä moottorisahan ja ilmeisesti myi sen rahanpuuttessa jollekin.

rikosilmoituksen paikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

 

Meille kävi lähes samalla tavalla, paitsi että marjapensaissamme hyörinyt lapsiperhe oli (ilmeisesti jo vuosien ajan) saanut hakea marjat edellisen omistajan luvalla. "Sopimus on sopimus, meillä on oikeus." Lähtivät vasta, kun uhkasin soittaa poliisille. Ja veivät jo poimimassa marjat mukanaan.

miksi et potkinut niitä ulos

Oisin potkinut mutta lähtivät ihan uhkauksilla.

Sain tiedon että lomani onnistuu silloin kun halusin (pieni ihme) ja menin sanomaan siitä serkulleni kun tavattiin kaupungille. Serkkuni kysyi milloin lomani tarkalleen on ja siinä jo vähän ihmettelin miksi pitää tietää. Unohdin kyselyn kuitenkin ja parin kuukauden päästä olikin viimeinen työpäivä. Töiden jälkeen tavarat autoon ja suunta kohti kaverini kämppää 400 km päähän, lauantaina 300 km lisää ajamista yhdessä ja sitten viikon vaellukselle!

Lauantaina serkkuni soittaa ja kyselee missä olen? Kerron että nokka kohti Norjan vaellusta, jos haluaa tavata niin menee viikko tai kaksi ennenkuin olen takaisin. Serkku alkaa kiroilla ja karjuu:  "...otin loman samaan aikaan kuin sulla, että saan lapsille seuraa loman ajaksi, lähdetään huomenna, mihin nyt tungen nuo mukulat?!?!". Linja katkesi ennenkuin ehdin edes reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Sain tiedon että lomani onnistuu silloin kun halusin (pieni ihme) ja menin sanomaan siitä serkulleni kun tavattiin kaupungille. Serkkuni kysyi milloin lomani tarkalleen on ja siinä jo vähän ihmettelin miksi pitää tietää. Unohdin kyselyn kuitenkin ja parin kuukauden päästä olikin viimeinen työpäivä. Töiden jälkeen tavarat autoon ja suunta kohti kaverini kämppää 400 km päähän, lauantaina 300 km lisää ajamista yhdessä ja sitten viikon vaellukselle!

Lauantaina serkkuni soittaa ja kyselee missä olen? Kerron että nokka kohti Norjan vaellusta, jos haluaa tavata niin menee viikko tai kaksi ennenkuin olen takaisin. Serkku alkaa kiroilla ja karjuu:  "...otin loman samaan aikaan kuin sulla, että saan lapsille seuraa loman ajaksi, lähdetään huomenna, mihin nyt tungen nuo mukulat?!?!". Linja katkesi ennenkuin ehdin edes reagoida.

Jos totta niin serkulla selviä elämänhallintsongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tiedon että lomani onnistuu silloin kun halusin (pieni ihme) ja menin sanomaan siitä serkulleni kun tavattiin kaupungille. Serkkuni kysyi milloin lomani tarkalleen on ja siinä jo vähän ihmettelin miksi pitää tietää. Unohdin kyselyn kuitenkin ja parin kuukauden päästä olikin viimeinen työpäivä. Töiden jälkeen tavarat autoon ja suunta kohti kaverini kämppää 400 km päähän, lauantaina 300 km lisää ajamista yhdessä ja sitten viikon vaellukselle!

Lauantaina serkkuni soittaa ja kyselee missä olen? Kerron että nokka kohti Norjan vaellusta, jos haluaa tavata niin menee viikko tai kaksi ennenkuin olen takaisin. Serkku alkaa kiroilla ja karjuu:  "...otin loman samaan aikaan kuin sulla, että saan lapsille seuraa loman ajaksi, lähdetään huomenna, mihin nyt tungen nuo mukulat?!?!". Linja katkesi ennenkuin ehdin edes reagoida.

Jos totta niin serkulla selviä elämänhallintsongelmia

Ei, serkku luulee vain että kaikki lukevat hänen ajatuksensa ja tekevät niinkuin hän haluaa, vaimonsa on samanlainen, aurinkokin lämmittaa vain koska he niin haluavat... Sitten raivoavat kun ihmisillä on omaakin elämää, eivätkä suostu noihin erilaisiin tempauksiin. Muiden hyväksikäyttäjä jo lapsesta lähtien...

Puoli sukua luuli että olin tosiaankin lupautunut lastenvahdiksi ja tein oharit, loput olivat ihmetelleet miksi olin suunnittellut reissun samaan aikaan. Tuli aika mielenkiintoisia kommentteja kun muille selvisi ettei serkku ollut koskaan kysynyt minua hommaan, oli vain itse päättänyt niin kun kuuli milloin lomani on. Hän oli kuulemma joutunut lisäksi maksamaan kohtuu suolaisen hinnan lisälipuista lapsille, kun muutkin sukulaiset olivat kieltäytyneet kunniasta olla lasten viihdyttäjinä viikon verran tai olivat ollet itse lomalla.

Suku on yleensä pahin.. juuri hetki sitten veljeni otti yhteyttä.  Emme juurikaan ole missään tekemisissä. Oli vailla yhteystietoja yritykseni asiakkaista. Kysyin että miksi, niin tarvitsee lapsensa urheilujoukueelle sponsoria. Ja oli ajatellut että pääsee helpommalla jos saa suoria numeroita johon soittaa. 

En voi luovutaa niitä kenellekään. Enkä suostunut olemaan välikätenä. Vaikutti että suuttui mutta en aio suututtaa olia asiakkaitani tämmöisellä. 

Ex-mies kysyi aikoinaan autoani lainaksi muuttoon, pitkin hampain sen lupasin, jos poikamme on ratissa. Ei ollut sillä hyvä, olisi pitänyt maksaa bensatkin..kun sanoin ettei minulla ole, ja vaikka olisikin en maksaisi hänen bensojaan, kehotti minua lainaamaan omalta äidiltäni!! Kun kieltäydyin, alkoi haistatella  :D

Miehen veli lainailee meiltä jatkuvasti kaikenlaista tavaraa. Hän on lainannut mm. grillipihdit, pitkänokkaisen sytkärin, työkaluja, liinavaatteita, täkkejä ja tyynyjä, porakoneen, lukuisia ruoan säilytys- ja valmistusastioita, puutarhavälineitä jne.  Siis paljon sellaista tavaraa, jotka olisi helppoa ja nopeaa ostaa ihan itselleen. 

Ongelma ei niinkään olisi lainailussa vaan siinä, ettei tavaroita tahdo saada takaisin. Joidenkin edullisempien juttujen kohdalla olemme usein joutuneet nöyrtymään ja vain hankkimaan itsellemme uuden kappaleen. Suorat tai epäsuorat palautuspyynnöt eivät tepsi, ja veli vain vetää asiasta herneen nenään.. He ovat keskiluokkainen perhe, eli mistään rahapulasta johtuvista niukoista resursseista ei ole kyse. 

Tällä hetkellä pitkäaikaislainassa on mm. porakoneemme, jonka palauttamisesta mieheni on sanonut jo lukuisia kertoja. Se on ollut lainassa jo lähes vuoden, minkä aikana olisimme tarvinneet sitä itse useaan otteeseen. Asiassa kävi vielä niin, että kun mieheni oli hankkinut kyseisen, tavallista kuluttajamallia hieman kalliimman ja tehokkaamman vempeleen, niin veli oli suurin piirtein kolmen päivän päästä hakemassa sitä lainaan. 

Viimeksi hän halusi lainata meiltä peiton kyläilemään tulevalle äidilleen. Äitinsä oli meillä kyläillessään käyttänyt tiettyä täkkiä, ja veli kysyi sen perään. Lapsi oli kuulemma oksentanut kaikkien heidän peittojensa päälle (?).  En ole ihminen joka on supertarkka tavaroistaan, mutta kyseessä on villa-silkkipeitto, jonka sain aikoinaan lahjaksi äidiltäni muuttaessani pois lapsuudenkodistani. Vanhempani olivat saaneet peiton aikoinaan häälahjaksi nyt jo edesmenneeltä mummoltani.  Sillä on minulle tunnearvoa, sillä se on kulkenut mukanani parikymppisestä asti. Tiedän myös vastaavanlaisen peiton maksavan uutena n. 250-300 euroa.  Olin itse töissä silloin kun veli soitti asiasta, ja mieheni oli vastannut, ettei hän voi antaa peittoa, koska se on minun. Mies tiesi, että peittoa ei välttämättä saataisi takaisin lyhyessä ajassa ja samassa kunnossa kuin se meiltä ollessa lähti. Veli veti tästä hirveät pultit. 

Niinä harvoina kertoina kun olemme lainanneet heiltä jotain, he ovat olleet erittäin kärkkäitä vaatimaan sitä takaisin nopeasti. Lainasin heiltä kerran kulmahiomakoneen, kun minun piti kunnostaa puutarhakalusteet. Kysyin, että voihan se olla meillä ainain viikon verran, kun kunnostettavia huonekaluja oli neljä tuolia ja iso pöytä. Lupasin tuoda koneen mukana uuden paketin "hiomalevyjä". Veli kuitenkin alkoi kysellä laitteen perään jo kaksi päivää myöhemmin. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että heillä itsellään olisi ollut sille käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Niinä harvoina kertoina kun olemme lainanneet heiltä jotain, he ovat olleet erittäin kärkkäitä vaatimaan sitä takaisin nopeasti. Lainasin heiltä kerran kulmahiomakoneen, kun minun piti kunnostaa puutarhakalusteet. Kysyin, että voihan se olla meillä ainain viikon verran, kun kunnostettavia huonekaluja oli neljä tuolia ja iso pöytä. Lupasin tuoda koneen mukana uuden paketin "hiomalevyjä". Veli kuitenkin alkoi kysellä laitteen perään jo kaksi päivää myöhemmin. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että heillä itsellään olisi ollut sille käyttöä.

Tässä kohtaa helpointa voisi olla lainata jotain parempaa / arvokkaampaa veljeltä ja hänen pyytäessään sitä takaisin ilmoittaa että voitte kyllä palauttaa sen heti kunhan hän palauttaa lainaamansa porakoneen, työkalut yms.