Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Näitä on paljon, mutta ehkä yksi härskeimmistä on tämä.

Lapseni harrasti yleisurheilua ja samassa ryhmässä oli sisarukset. Kerran näiden sisarusten äiti laittoi minulle viestiä, että ei pysty viemään lapsiaan treeneihin, koska on työreissussa toisessa kaupungissa, että onnistuisiko niin, että minä vien heidät. Toinen näistä lapsista harrasti viulun soittoa ja treenit olivat ennen yleisurheilutreenejä. Että onnistuisiko mitenkään heittää lapset jo tuonne viulutreenille ja voisivat siitä sitten kävellä lähellä olevaan yhdessä yleisurheiluun. 

Tiesin, että äiti on juuri eronnut ja itsekin olin aiemmin ollut yh, niin autoin häntä mielelläni ja  vuorotyötä tekevä miesystäväni pystyi heittämään lapset jo tuonne viuluun.  No, olin iloinen, että pystyimme auttamaan. MUTTA seuraavalla viikolla olisi taas tarvinnut hoitaa hänen lapsensa sinne viulutunnille. Tämä ei käynyt, koska olin itse töissä ja miehellä myös työvuoro tuolloin. Noo, se oli ihan ok, MUTTA seuraavalla viikolla TAAS olisi pitänyt hoitaa viuluhommat. Tällöin vastasin, että valitettavasti ei käy, että en voi lähteä töistä ennen aikojani. Tämä äiti sitten loukkaantui ja kun oli näiden sisarusten synttärit (olivat siis kaksoset ja samalla luokallani oman lapseni kanssa), niin koko muu luokka kutsuttiin yön yli kestäviin juhliin, paitsi minun lapseni. Vieläkin rämä puistattaa, vaikka lapseni on jo aikuinen. 

Meillä ei ihan noin paha, mutta meistäkin meinasi tulla yhden yyhoon turvaverkko. Muutaman kerran jeesattiin, mutta kerran kieltäydyin. Tuli aika äkäinen vastaus, mutta pyynnöt loppui. Ja näillä lapsilla oli siis ihan elossa olevat isät.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on paljon, mutta ehkä yksi härskeimmistä on tämä.

Lapseni harrasti yleisurheilua ja samassa ryhmässä oli sisarukset. Kerran näiden sisarusten äiti laittoi minulle viestiä, että ei pysty viemään lapsiaan treeneihin, koska on työreissussa toisessa kaupungissa, että onnistuisiko niin, että minä vien heidät. Toinen näistä lapsista harrasti viulun soittoa ja treenit olivat ennen yleisurheilutreenejä. Että onnistuisiko mitenkään heittää lapset jo tuonne viulutreenille ja voisivat siitä sitten kävellä lähellä olevaan yhdessä yleisurheiluun. 

Tiesin, että äiti on juuri eronnut ja itsekin olin aiemmin ollut yh, niin autoin häntä mielelläni ja  vuorotyötä tekevä miesystäväni pystyi heittämään lapset jo tuonne viuluun.  No, olin iloinen, että pystyimme auttamaan. MUTTA seuraavalla viikolla olisi taas tarvinnut hoitaa hänen lapsensa sinne viulutunnille. Tämä ei käynyt, koska olin itse töissä ja miehellä myös työvuoro tuolloin. Noo, se oli ihan ok, MUTTA seuraavalla viikolla TAAS olisi pitänyt hoitaa viuluhommat. Tällöin vastasin, että valitettavasti ei käy, että en voi lähteä töistä ennen aikojani. Tämä äiti sitten loukkaantui ja kun oli näiden sisarusten synttärit (olivat siis kaksoset ja samalla luokallani oman lapseni kanssa), niin koko muu luokka kutsuttiin yön yli kestäviin juhliin, paitsi minun lapseni. Vieläkin rämä puistattaa, vaikka lapseni on jo aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

Meille kävi lähes samalla tavalla, paitsi että marjapensaissamme hyörinyt lapsiperhe oli (ilmeisesti jo vuosien ajan) saanut hakea marjat edellisen omistajan luvalla. "Sopimus on sopimus, meillä on oikeus." Lähtivät vasta, kun uhkasin soittaa poliisille. Ja veivät jo poimimassa marjat mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

Meille kävi lähes samalla tavalla, paitsi että marjapensaissamme hyörinyt lapsiperhe oli (ilmeisesti jo vuosien ajan) saanut hakea marjat edellisen omistajan luvalla. "Sopimus on sopimus, meillä on oikeus." Lähtivät vasta, kun uhkasin soittaa poliisille. Ja veivät jo poimimassa marjat mukanaan.

Loma-asunnon uutena omistajana olen muutaman kerran joutunut tekemisiin entisten omistajien ja heidän sukulaistensa kanssa.

Ensimmäisellä kerralla olimme harventamassa tontin puustoa, niin edellisen omistajan tytär tuli sinne tontille ja alkoi huutamaan, että ei niitä puita saa kaataa, kun ne on meidän isoisän istuttamia. Puut kaadettiin kuitenkin niin kuin oli suunniteltu.

Toisella kerralla edellisen omistajan sukulaiset tuli pihaamme ja sanoivat että me tultiin tänne uimaan ja saunomaan, kun niin tehtiin ennenkin. Nyt eivät päässeet uimaan.

Aika usein pihalla näkyy auton jälkiä, ilmeisesti tämä entisen omistajan suku käy katselemassa paikkoja, kun itse emme ole siellä. Pitäisi varmaan laittaa jotain sopivaa tavaraa pihalle, jotta joutuisivat edes autonsa renkaita paikkailemaan tai vaihtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Tottakai se yrittäjän aika maksaa. Palvelu pitää hinnoitella niin, että siinä on hävikki mukana.

Sitten ei käy kauppa.

Meillä oli vuosia sitten vaunujen vuokrausfirma. Muutama asuntovaunu ja matkailuauto. Mieheni sisaren poika varasi eräänä kesänä auton keskellä heinäkuuta, parhaaseen vuokrausaikaan. Pari päivää ennen lähtöään ilmoitti, etteivät he lähdekään ja perui vuokrauksen. No sen nyt arvaa jokainen, ettei niin lyhyellä aikataululla saa enää uutta vuokraajaa. Yleensä otimme kaikilta aina varausmaksun ja niin olisi tarvinnut nytkin tehdä, mutta, kun oli sukulainen niin joustettiin. Käytännössä varastivat meiltä viikon vuokrarahan, joka ei ihan pieni summa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Pysy sukulaisista loitolla, ainakin vaimon. kirjoitti:

Se on jäänyt mieleen kun silloisen vaimoni siskon mies tuli kysymään moottorisahaa lainaksi. "Sain tilapäisen työhomman apuna yhdessä korjaushommassa ja siellä pitäisi yksi parru katkaista" Sopihan se. Kun sahaa ei kuulunut takaisin aloin kysellä sitä. "Se saha leikkasi kiinni". Sanoin että no tuo se saha kuitenkin tänne, katson selviääkö siitä sylinterin ja männän vaihdolla. " En voi kun sitä ei ole enää, heitin sen metalliromunkeräykseen". Se oli viimeinen kerta kun kyseisen ukon kanssa olen jutellut. Tiesin tyypin kyllä rahattomaksi ja käytännössä hän siis varasti meiltä moottorisahan ja ilmeisesti myi sen rahanpuuttessa jollekin.

Mitä teki vaimon sisko? Jos oma mies tekisi noin sukulaiselle niin häpeäisin niin että tarjoutuisin maksamaan itse rikotun (tai varastetun) tavaran. Ja potkisin miehen pellolle.

No ei mitään, mutta jätti kyllä itsekin lainansa maksamatta jota siskonsa oli takaamassa joten moottorisaha ei ollut meille se suurin kuluerä. Riitaantuivat kyllä sitten vissiin loppuelämäkseen.

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Lapseni isä on aina ollut taloudellisesti heikoilla koska on monisairas. Eikä siinä mitään vikaa, mutta hän ei suostu elämään varojensa mukaan vaan on velkaantunut sadoilla tuhansilla. Lisää lapsia pitää kuitenkin saada vaikkei entisistäkään huolehdita. Jatkuva pummaaminen päällä myös.

Lapsen isä tietää että koska minulta tai muilta läheisiltä ei enää saa mitään, on alkanut pummata lapselta joka käy koulun lisäksi osa-aikatyössä. Sanoin tiukasti että yhtään et anna, koska se pummiminen ei lopu muuten koskaan. Aikuisen miehen on opittava tulemaan toimeen omillaan.

Eikä lapsen menoihin ole herunut sentin latia näiden vuosien aikana.

Olin festareilla, aikaan kun ei vielä älykännyjä oikein ollut, mutta pankkitunnuksilla pystyi maksamaan netissä laskuja. Kaverini soitti pe iltana että hänellä ei ole yhtään rahaa ja pitäisi saada lapselle apteeksita lääkkeitä kun huomasi että ne ovat loppuneet. Sanoin etten voi auttaa että olen festareilla nyt. Hän ehdotti että jos voisin kuitenkin jotenkin siirtää hänen tililleen rahaa. Sanoin ettei minulla ole täällä kuin puhelin ja pankkikortti mukana, että kaikki on 50 km päässä hotellilla. Kysyi sitten että mitä jos nopeasti nyt lähtisin festareilta käymään siellä hotellilla siirtämässä hänelle 20€. 

En lähtenyt, enkä enää koskana vastannut puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

En ymmärrä miksi pitää valehdella eikä voi puhua totta. Miten ihmeessä valehtelu voi olla parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Minusta olit vähän vässykkä, kun et sanonut asisllisesti, että niiden tarvikkeiden hinta oli se 50 euroa ja näyttänyt kuittia. Ja pyytänyt nätisti sitä rahaa. Kun kieltäydyit kiiteisiin vedoten, valehtelit ja annoit väärän signaalin; olisit sanonut että sinulla ei ole varaa ostaa valmistusaineita. Avaa suusi ensi kerralla!

Olimme terassilla grillaamassa kun uusi naapurimme ilmestyi siihen suoraan pihahommista poikiensa (13- ja 15-vuotiat) kanssa ja ilmoitti että tuoksuu niin hyvälle että he tulivat syömään. Kerroin että meille on nyt kutsuvieras juhlat, niin naapuri suuttui ja tömisteli pois. Pojat sentään näyttivät noloilta kun huomasivat vieraat juhlavaatteissa ja kuohuviinilasit yms. kattaukset terassin pöydällä. 

Tämä naapuri harrastaa sitä että menee poikiensa kanssa naapureille ja sukulaisille viikonloppuisin ruoka-aikaan, jos perheen äiti on töissä. Vanhempi poika on oman poikani kaveri ja kertoi että olivat kyseisenä päivänä jo syöneet vähän aiemmin, mutta isänsä halusi päästä syömään uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapselliset" ex-kaverit piti lapsettomia bile automaatteina. Ja siitä suututtiin jos elämässä on muuta kun baarissa juokseminen. Ei saanut perjantaisin edes töiden jälkeen lenkillä olla rauhassa, kun hirveä kitinä. Nykyään luuri kiinni pe-la.

Huomasin saman kun kaverit alkoivat saamaan lapsia. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton sinkkuihminen. Kun lapset oli isovanhemmilla niin alkaa puhelin piipittää viestiä että nyt olisi tilaisuus lähteä "radalle" yökerhoon ja pitkästä aikaa bilettää oikein pitkän kaavan mukaan niin kuin ennen tehtiin.

Olin 35v, lopettanut yökerhoissa ravaamisen varmaan 10 vuotta aiemmin ja muutenkin elämä pyöri ihan muunlaisten asioiden ympärillä kuin "radalla" käymisen. Tämä oli vaikea näiden perheellisten ymmärtää ja vänkäsivät ja piinasivatt kun oli nyt niin ainutlaatuinen tilaisuus kun ovat kerrankin lapsivapaalla. "Ei" tuntui olevan täysin tuntematon sana. Mikään muu tekeminen ei heille kelvannut, konsertit, patikointi luonnossa, edes rauhallisessa pubissa istuskelu ei ollut vaihtoehto.

Ihan kuin olisivat kuvitelleet ettei perheettömän sinkun elämä etene olleenkaan, vaan ollaan samanlaisia bilehileitä kuin parikymppisenä. Ei olla.

Aamen. Minä en bailannut teininä saati parikymppisenäkään. Olen lukutoukko-scifi-historia-kummitusnörtti. Minun bailauspaikkoja ovat museo ja hyvä kirjakauppa :D

Vela 40.

ilmiselviä kommaripaskoja

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

kyllä se suu vaan pitäisi opetella avaamaan silloin kun sen aika on. Tai viimeistään tuon toisen kysymisen aikana, edellisestä ongelmasta. Ei kaikesta tarvitse tehdä riitaa vaan voi sanoa kauniistikin, että kuule kun käsitin näin, ja nyt meni ruokarahani kakkuihisi eikä ole ruokaa. Tottakai sen toisen olisi pitänyt ymmärtää, mutta onhan ihmisiä jotka vaan eivät ymmärrä, tottuneet saamaan aina ilmaisena. Opetushan se olisi heillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

Meille kävi lähes samalla tavalla, paitsi että marjapensaissamme hyörinyt lapsiperhe oli (ilmeisesti jo vuosien ajan) saanut hakea marjat edellisen omistajan luvalla. "Sopimus on sopimus, meillä on oikeus." Lähtivät vasta, kun uhkasin soittaa poliisille. Ja veivät jo poimimassa marjat mukanaan.

voinu olla syy miksi paikka oli myyty. Haluttu eroon noista.

Selkärangaton Petteri-rotta kirjoitti:

Lyökää kiusaajia aina täysillä vastapalloon. se on niille ihan oikein, koska he valitsevat kiusaamisen

Eritoten PEtteri

Mitä tarkoitat, miten se tapahtuu? Annapa jokin esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Mikä teitä mykkiä uhrautujia oikein vaivaa! Jos maksusta on sovittu, maksu pitää saada ja sitä on pyydettävä, jos ei sitä anneta. Ryhdistäytykää!

Vierailija kirjoitti:

Otimme koiran ja miehen serkku alkoi ehdottelemaan tehtäisiinkö pentuja. Ei uskonut vaikka monta kertaa sanoimme että ei käy. Alkoi sitten suunnittelemaan kuinka paljon rahaa niistä olisi tienannut, vähän kyllä epäilen olisiko hän selvinnyt pentujen hoidosta..

Jaksaa ihmetyttää nämä pennuttajat, jotka hädin tuskin ymmärtävät eläimistään edes perusasioita ja jotka eivät muutenkaan tunnu ajattelevan yhtään mitään.

Kaverillani on leikkaamaton uroskoira ja joku tuttunsa oli kärttänyt että voisi teettää sen kanssa pennut omalle nartulleen, kaverini onneksi järkevämpi eikä todellakaan suostunut. Kyseinen uros ei edes hermorakenteensa puolesta mikään paras vaihtoehto jalostukseen ja tuskinpa ollut nartussakaan hurraamista. Mutta kun niitä pentuja olis vaan niin kiva saada, oishan ne söpöjä juu ja varsinkin kasvaessaan kun järjettömästä yhdistelmästä jää käsiin luonnevikaisia aikapommeja joita kukaan ei halua. Tai vaikka haluaisikin, ei kaikista välttämättä tulisi eläjiä taitavimmankaan koiraihmisen käsissä.

Kissastani tuttavaperheen äiti kysyi "onko se tyttö vai poika", vastasin että poika, hän siihen "jaa niin että ei ole pentuja tulossa". En kehdannut sanoa ääneen ajatuksiani, kuten että ensinnäkin kissani olisi joka tapauksessa leikattu sukupuolesta riippumatta, eikä kyllä muutenkaan ole erityistä tarvetta juoksuttaa leikkaamatonta tyttökissaa taajamassa vapaana lisääntymään ties minkä sairaiden kulkukissojen kanssa, jotta voisin sitten jaella pentuja lasten leikkikaluiksi (ja asenteestasi päätellen varmaan vielä ilmaiseksi).

Meni ehkä vähän offtopic ja ei varmaan tän ketjun mittapuulla paljon mitään, mutta sapettaa että joillekin ihan ok tehtailla pentuja huvikseen, kun kyseessä elävät ja tuntevat olennot.

Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka julkisesti pyytävät syntymäpäivälahjan sijasta rahaa pankkitililleen tai käteisenä?