Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Olin järjestämässä tyttöni 10v. kaverisynttäreitä ja yhden luokkakkaverin äiti vastasi että heidän tyttönsä pääsee synttäreille, mutta että pikkusisko tulee myös. Hän siis ilmoitti että kutsutun tytön lisäksi tulee tämän 6-vuotias sisko, koska muuten pikkusisko tuntee itsensä syrjityksi. No, ajattelin ettei yksi pienempi haittaa, itselläkin on 5- ja 7- vuotiaat kotona. 

Seuraavaksi alkoi tulla listaa mitä meillä ei saa olla: Ei tiettyjä karkkeja, ei poppareita, ei koristeita jotka roikkuvat tai voi muuten vetää alas, ei pöytäliinaa, vain kertakäyttö astioita. Suklaalähde, joka on synttäreiden lähes keskipiste, kielletttiin myös. Ilmoitin tytön äidille että olen järjestämässä juhlia omalle tytölleni, en hänen pikkuiselleen, eli jos 6v repii pöytäliinat ja koristeet alas ja eikä kestä nähdä jotain herkkuja, niin äiti joko tulee mukaan vahtimaan häntä tai hän jää kotiin. Tämä äityli suuttui ja lopulta kumpikaan siskoksista ei tullut.

Aika härskiä kyllä.

Meillä tuotiin pojan 7-vuotissynttäreille vuotta nuorempaa poikaa, ja vasta siinä ovella äiti ilmoitti, että poika on maitoallerginen, että antakaa sille sitä tietyn merkkistä jäätelöä. No, emme lähteneet siinä synttäreiden jo ollessa menossa kauppaan, ja kyllähän  sille maitoallergiselle löytyi muutakin syötävää. 

Vierailija kirjoitti:

Olin festareilla, aikaan kun ei vielä älykännyjä oikein ollut, mutta pankkitunnuksilla pystyi maksamaan netissä laskuja. Kaverini soitti pe iltana että hänellä ei ole yhtään rahaa ja pitäisi saada lapselle apteeksita lääkkeitä kun huomasi että ne ovat loppuneet. Sanoin etten voi auttaa että olen festareilla nyt. Hän ehdotti että jos voisin kuitenkin jotenkin siirtää hänen tililleen rahaa. Sanoin ettei minulla ole täällä kuin puhelin ja pankkikortti mukana, että kaikki on 50 km päässä hotellilla. Kysyi sitten että mitä jos nopeasti nyt lähtisin festareilta käymään siellä hotellilla siirtämässä hänelle 20€. 

En lähtenyt, enkä enää koskana vastannut puhelimeen.

Tuohon aikaan siirto olisi tuskin ollut heti perillä. Ois mennyt seuraavaan viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

kyllä se suu vaan pitäisi opetella avaamaan silloin kun sen aika on. Tai viimeistään tuon toisen kysymisen aikana, edellisestä ongelmasta. Ei kaikesta tarvitse tehdä riitaa vaan voi sanoa kauniistikin, että kuule kun käsitin näin, ja nyt meni ruokarahani kakkuihisi eikä ole ruokaa. Tottakai sen toisen olisi pitänyt ymmärtää, mutta onhan ihmisiä jotka vaan eivät ymmärrä, tottuneet saamaan aina ilmaisena. Opetushan se olisi heillekin.

Parempi sanoa heti mitä tarvikkeita ja kuinka paljon ja pyytää tilaajaa tuomaan ne ja samalla sopia leipomismaksu. Jos tilaaja ei itse ota esille näitä asioita niin kannattaa sanoa leipomot on sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Mikä teitä mykkiä uhrautujia oikein vaivaa! Jos maksusta on sovittu, maksu pitää saada ja sitä on pyydettävä, jos ei sitä anneta. Ryhdistäytykää!

Moneen kertaan puhuttu jo tässä ketjussa, mutta meitä mykkiä vaivaa se että menemme helposti lukkoon näissä tilanteissa emmekä osaa reagoida. Vasta tilanteen mentyä ohi kirkastuu mieleen miten siinä olisi pitänyt toimia. Taitaa olla sama vaiva monella kiltiksi kasvatetulla ja elämänmittainen matka opetella tuosta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mummo halusi että menen naimisiin poikiksen kanssa. Yhdessä asuminen ilman vihkimistä loukkasi kuulema hänen uskonnollisia oikeuksiaan.

Sen verran kommentoin tähän että joillakin ns.uskovaisilla on todella jyrkkä kanta avoliitossa oleviin. Tv 7 saarnaaja Paavo Järvinen huusi telkkarissa puhujatilaisuudessaan että seurustelu ilman avioliittoa on huoruutta! Siinä se lähimmäisen rakkaus taas nähtiin uskovaisella..

Jotenkin pistää myös silmään se, miten tuollaisilla uskon varjolla huorittelijoilla pyörii mielessä ihmeen paljon muiden ihmisten synnillinen seksielämä. Oma salattu kiinnostus verhotaan muka Jumalan sanan muotoon. Tämmöisille saarnamiehille sielunhoito ja hengellisyys ovat pelkkää sanahelinää.

Niinhän se karsimaattisen Nokia Mission johtajahahmo Markku Koivistokin sai tuomion seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka julkisesti oli vastustanut h o m outta jo 90-luvun alusta lähtien ja kehottanut kitkemään moisen toiminnan maailmasta. Oli kuitenkin tullut siinä saarnahommien ohessa vähän h o m osteltua jonkun yhteisöön kuuluvan nuoremman miehen kanssa. Tai tuomioon itse asiassa kuului, että oli ahdistellut s e ks uaalisesti useampiakin miehiä vuosien ajan sielunhoitotilanteiden yhteydessä. Vaimokin pentele meni ja otti avioeron.

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Minä olisin kyllä sanonut, että en tee, kun et ole vielä maksanut niitä edellisiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

kyllä se suu vaan pitäisi opetella avaamaan silloin kun sen aika on. Tai viimeistään tuon toisen kysymisen aikana, edellisestä ongelmasta. Ei kaikesta tarvitse tehdä riitaa vaan voi sanoa kauniistikin, että kuule kun käsitin näin, ja nyt meni ruokarahani kakkuihisi eikä ole ruokaa. Tottakai sen toisen olisi pitänyt ymmärtää, mutta onhan ihmisiä jotka vaan eivät ymmärrä, tottuneet saamaan aina ilmaisena. Opetushan se olisi heillekin.

Parempi sanoa heti mitä tarvikkeita ja kuinka paljon ja pyytää tilaajaa tuomaan ne ja samalla sopia leipomismaksu. Jos tilaaja ei itse ota esille näitä asioita niin kannattaa sanoa leipomot on sitä varten.

Hävetti joskus kummitytön äidin käytös. Yksi kummi oli leiponut sekä makean- että kaksi voileipäkakkua. Kummitytön äiti sitten kauhisteli illemmalla ko. ihmisen lähdettyä, että oli kehdannut pyytää 70 euroa vaivanpalkkaa. Hän oli kuvitellut, että 20 euroa on riittävä summa... Kovaan ääneen puhui, että moiselta kiskurilta ei pyydä enää ikinä mitään. Vuoden päästä vinkui, kun meni niin kamalasti tarpeisiin rahaa, kun itse teki. Lisäksi moni vieras kysyi: "Eikö Tiina ehtinyt tänä vuonna tekemään? Sen tekeleet on aina niin suussa sulavia."

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka julkisesti pyytävät syntymäpäivälahjan sijasta rahaa pankkitililleen tai käteisenä?

En mene synttäreille, jos sinne pitää hankkia oikein pääsylippu.

Lapseni isällä välähti. Lapsi kun on muuttamassa pois kotoa, sanoi hän että lapsi voi muuttaa hänen asuntoonsa koska ei ole siellä koskaan. Koska eksäni on taloudellisen ja muunkinlaisen hyötymisen mestari, haistoin heti palaneen käryä. Eksäni saisi oman vuokran suoraan toimeentulotukena mutta lapsi maksaisi sitten hänelle saman summan minkä sossu hänelle kustantaa.

Karjaisin että ei onnistu j*malauta, otin puhelun eksälle ja kaunistelematta kysyin, mitä prklettä tämä tarkoittaa. Änkytti että kun hän aikoo muuttaa virallisesti uuden naisensa luo jne. Sanoin että haluan nähdä viralliset dokumentit siitä, että vuokra menee suoraan vuokranantajalle ja yksikin yritys jos tulee välistä vetämiseen, käräytän molemmat. Onneksi lqpsi alkoi harkita ihan omaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Mikä teitä mykkiä uhrautujia oikein vaivaa! Jos maksusta on sovittu, maksu pitää saada ja sitä on pyydettävä, jos ei sitä anneta. Ryhdistäytykää!

Moneen kertaan puhuttu jo tässä ketjussa, mutta meitä mykkiä vaivaa se että menemme helposti lukkoon näissä tilanteissa emmekä osaa reagoida. Vasta tilanteen mentyä ohi kirkastuu mieleen miten siinä olisi pitänyt toimia. Taitaa olla sama vaiva monella kiltiksi kasvatetulla ja elämänmittainen matka opetella tuosta eroon. 

Miksei sitten voi ajatella asiaa ja soittaa perään ja sanoa, "mietin tätä ja minusta sinun tulee maksaa kulut x"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

kyllä se suu vaan pitäisi opetella avaamaan silloin kun sen aika on. Tai viimeistään tuon toisen kysymisen aikana, edellisestä ongelmasta. Ei kaikesta tarvitse tehdä riitaa vaan voi sanoa kauniistikin, että kuule kun käsitin näin, ja nyt meni ruokarahani kakkuihisi eikä ole ruokaa. Tottakai sen toisen olisi pitänyt ymmärtää, mutta onhan ihmisiä jotka vaan eivät ymmärrä, tottuneet saamaan aina ilmaisena. Opetushan se olisi heillekin.

Parempi sanoa heti mitä tarvikkeita ja kuinka paljon ja pyytää tilaajaa tuomaan ne ja samalla sopia leipomismaksu. Jos tilaaja ei itse ota esille näitä asioita niin kannattaa sanoa leipomot on sitä varten.

Hävetti joskus kummitytön äidin käytös. Yksi kummi oli leiponut sekä makean- että kaksi voileipäkakkua. Kummitytön äiti sitten kauhisteli illemmalla ko. ihmisen lähdettyä, että oli kehdannut pyytää 70 euroa vaivanpalkkaa. Hän oli kuvitellut, että 20 euroa on riittävä summa... Kovaan ääneen puhui, että moiselta kiskurilta ei pyydä enää ikinä mitään. Vuoden päästä vinkui, kun meni niin kamalasti tarpeisiin rahaa, kun itse teki. Lisäksi moni vieras kysyi: "Eikö Tiina ehtinyt tänä vuonna tekemään? Sen tekeleet on aina niin suussa sulavia."

Ihmisillä on omituinen käsitys, kuinka tarvikkeet vaan putoaa jostain, eikä maksa mitään.

Sama homma käsitöiden suhteen. Ne villasukat pitäisi saada pienemmällä rahalla kuin lankojen hinta on kaupassa. Puhumattakaan työmäärästä.

"Mutku sä muutenkin neulot koko ajan."

Tämä ei sattunut itselle, mutta kuuluu ehdottomasti tähän ketjuun. Kaverini isovanhemmat asuvat Ruotsissa ja heillä on pieni maatila ja perinteinen sauna järven rannalla. Saman järven rannalla on myös hotelli ja muita majoituspaikkoja joten he ovat tottuneet siihen että järvellä liikkuvat turistit kuvaavat heidänkin pihaansa silloin tällöin.  Viime kesänä yksi veneellinen turisteja oli tullut saunarantaan ja tavanomaisen "Saako kuvata?" kyselyn sijaan isovanhemmille oli ilmoitettu että saunan kiuas pitää sammuttaa ja lampaat siirtää, he eivät saa kunnon kuvia kun savu pilaa otoksen ja ruskeat lampaat ovat väärän värisiä. Kaverini fafa ja famo puhuvat sujuvasti englantia ja olivat häätäneet turistit pois pihaltaan kun saivat lopetettua nauramisen.

Pari tuntia myöhemmin oli tullut soitto hotellilta ja todella epäuskoinen vuoropäällikkö kyseli mitä oikein tapahtui? Ne turistit olivat palanneet hotellille, valittaneet huonosta palvelusta ja vaatineet että paikalle soitetaan poliisit, kun heitä ei toteltu. Fafa oli kuulemma saanut myöhemmin hotellilta pahoittelu kirjeen ja illallislahjakortin. 

Isosisko on monta kertaa vuodessa tullut meille luo yökylään pariksi yöksi vähintään, viime vierailulla kysyi voiko olla pidempäänkin kun ei ole muuta menoa lomalla. Hän ei koskaan kutsu meitä vastavierailulle. Kun kerran kyselin saako tulla yökylään, sanoi ettei heille mahdu. Seuraavalla lomaviikolla olivat taas tulossa mutta vastasin ettei meille mahdu. Meni hiljaiseksi.

Hän myös aina kehui miten miehensä saa nyt omaa aikaa kun he ovat muualla pari yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Mikä teitä mykkiä uhrautujia oikein vaivaa! Jos maksusta on sovittu, maksu pitää saada ja sitä on pyydettävä, jos ei sitä anneta. Ryhdistäytykää!

Moneen kertaan puhuttu jo tässä ketjussa, mutta meitä mykkiä vaivaa se että menemme helposti lukkoon näissä tilanteissa emmekä osaa reagoida. Vasta tilanteen mentyä ohi kirkastuu mieleen miten siinä olisi pitänyt toimia. Taitaa olla sama vaiva monella kiltiksi kasvatetulla ja elämänmittainen matka opetella tuosta eroon. 

Ymmärrän jähmettymisen. Mutta kyllä jälkikäteen voi ottaa yhteyttä ja sanoa oot velkaa ja siitä voi muistuttaa aina säännöllisin ajoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mummo halusi että menen naimisiin poikiksen kanssa. Yhdessä asuminen ilman vihkimistä loukkasi kuulema hänen uskonnollisia oikeuksiaan.

Sen verran kommentoin tähän että joillakin ns.uskovaisilla on todella jyrkkä kanta avoliitossa oleviin. Tv 7 saarnaaja Paavo Järvinen huusi telkkarissa puhujatilaisuudessaan että seurustelu ilman avioliittoa on huoruutta! Siinä se lähimmäisen rakkaus taas nähtiin uskovaisella..

Jotenkin pistää myös silmään se, miten tuollaisilla uskon varjolla huorittelijoilla pyörii mielessä ihmeen paljon muiden ihmisten synnillinen seksielämä. Oma salattu kiinnostus verhotaan muka Jumalan sanan muotoon. Tämmöisille saarnamiehille sielunhoito ja hengellisyys ovat pelkkää sanahelinää.

Niinhän se karsimaattisen Nokia Mission johtajahahmo Markku Koivistokin sai tuomion seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka julkisesti oli vastustanut h o m outta jo 90-luvun alusta lähtien ja kehottanut kitkemään moisen toiminnan maailmasta. Oli kuitenkin tullut siinä saarnahommien ohessa vähän h o m osteltua jonkun yhteisöön kuuluvan nuoremman miehen kanssa. Tai tuomioon itse asiassa kuului, että oli ahdistellut s e ks uaalisesti useampiakin miehiä vuosien ajan sielunhoitotilanteiden yhteydessä. Vaimokin pentele meni ja otti avioeron.

Nämä saarnaajat pilaavat sitten sen oikean uskon,hengellisyyden ja lähimmäisen rakkauden on totta että avoliitot yms on syntiä mutta tuskin auttaa huutaa avoparille tai seurusteluparille kaikenmaailman rumia kirosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Siskosta tuli miehensä myötä sairaan nuuka ja pihi. Kun saivat lapsen, pyysi takaisin esikoiselleni antamaansa kallista pehmolelua. Näki sen nuorimmaiseni sängyllä ja harmitteli kun se oli ollut niin kallis eikä hänen lapsellaan ole sellaista soivaa pehmolelua. Kehtasi pyytää sitten takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mummo halusi että menen naimisiin poikiksen kanssa. Yhdessä asuminen ilman vihkimistä loukkasi kuulema hänen uskonnollisia oikeuksiaan.

Sen verran kommentoin tähän että joillakin ns.uskovaisilla on todella jyrkkä kanta avoliitossa oleviin. Tv 7 saarnaaja Paavo Järvinen huusi telkkarissa puhujatilaisuudessaan että seurustelu ilman avioliittoa on huoruutta! Siinä se lähimmäisen rakkaus taas nähtiin uskovaisella..

Jotenkin pistää myös silmään se, miten tuollaisilla uskon varjolla huorittelijoilla pyörii mielessä ihmeen paljon muiden ihmisten synnillinen seksielämä. Oma salattu kiinnostus verhotaan muka Jumalan sanan muotoon. Tämmöisille saarnamiehille sielunhoito ja hengellisyys ovat pelkkää sanahelinää.

Niinhän se karsimaattisen Nokia Mission johtajahahmo Markku Koivistokin sai tuomion seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka julkisesti oli vastustanut h o m outta jo 90-luvun alusta lähtien ja kehottanut kitkemään moisen toiminnan maailmasta. Oli kuitenkin tullut siinä saarnahommien ohessa vähän h o m osteltua jonkun yhteisöön kuuluvan nuoremman miehen kanssa. Tai tuomioon itse asiassa kuului, että oli ahdistellut s e ks uaalisesti useampiakin miehiä vuosien ajan sielunhoitotilanteiden yhteydessä. Vaimokin pentele meni ja otti avioeron.

Nämä saarnaajat pilaavat sitten sen oikean uskon,hengellisyyden ja lähimmäisen rakkauden on totta että avoliitot yms on syntiä mutta tuskin auttaa huutaa avoparille tai seurusteluparille kaikenmaailman rumia kirosanoja.

XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mummo halusi että menen naimisiin poikiksen kanssa. Yhdessä asuminen ilman vihkimistä loukkasi kuulema hänen uskonnollisia oikeuksiaan.

Sen verran kommentoin tähän että joillakin ns.uskovaisilla on todella jyrkkä kanta avoliitossa oleviin. Tv 7 saarnaaja Paavo Järvinen huusi telkkarissa puhujatilaisuudessaan että seurustelu ilman avioliittoa on huoruutta! Siinä se lähimmäisen rakkaus taas nähtiin uskovaisella..

Jotenkin pistää myös silmään se, miten tuollaisilla uskon varjolla huorittelijoilla pyörii mielessä ihmeen paljon muiden ihmisten synnillinen seksielämä. Oma salattu kiinnostus verhotaan muka Jumalan sanan muotoon. Tämmöisille saarnamiehille sielunhoito ja hengellisyys ovat pelkkää sanahelinää.

Niinhän se karsimaattisen Nokia Mission johtajahahmo Markku Koivistokin sai tuomion seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka julkisesti oli vastustanut h o m outta jo 90-luvun alusta lähtien ja kehottanut kitkemään moisen toiminnan maailmasta. Oli kuitenkin tullut siinä saarnahommien ohessa vähän h o m osteltua jonkun yhteisöön kuuluvan nuoremman miehen kanssa. Tai tuomioon itse asiassa kuului, että oli ahdistellut s e ks uaalisesti useampiakin miehiä vuosien ajan sielunhoitotilanteiden yhteydessä. Vaimokin pentele meni ja otti avioeron.

Nämä saarnaajat pilaavat sitten sen oikean uskon,hengellisyyden ja lähimmäisen rakkauden on totta että avoliitot yms on syntiä mutta tuskin auttaa huutaa avoparille tai seurusteluparille kaikenmaailman rumia kirosanoja.

XD

Niin, kun ei kuulu kerhoon niin saa käyttä ihan omaa järkeä ja omatuntoa eikä kuunnella mikä on väärin muiden mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täältä saa lukea. Miten voi ihmiset olla itsekkäitä.

Muutama on kertonut leipomiseen liittyviä juttuja ja itsellenikin on tapahtunut sellainen. Tuttava oli perheensä kanssa kylässä ja tarjosin mm. juustokakkua. Perheen äiti ihastui kakkuun ja pyysi minua tekemään kaksi samanlaista, mutta isompaa kakkua lapsensa syntymäpäiväkutsuille. Lupauduin. Itselläni oli tuohon aikaan varat tiukoilla ylimääräisten menojen vuoksi. Tällä tuttavalla ei pulaa rahasta. Hän kysyi ostaisiko hän tarvikkeet vai minä, jotka hän maksaisi minulle. Sovimme, että ostan tarvikkeet, koska ajattelin saavani rahat pian takaisin.

Ensin sovimme kakkujen noutoajaksi juhlapäivän aamun. Pari päivää aikaisemmin tuttava ilmoitti, että pitäisikin saada jo edellisenä päivänä. Jouduin järjestelemään menojani, jotta saan kakut ajoissa tehtyä. Kakut haettiin, maksusta ei puhuttu. Ajattelin, että hän maksaa seuraavalla viikolla, koska näkisimme eräässä tapahtumassa.

Tarvikkeisiin meni kaikkiaan noin 50€ ja kaikki näkyi kuitilla. Kaikki tarvikkeet meni kakkuihin, mitään ei jäänyt yli. Osan materiaaleista otin jopa omista jemmoistani. Kun tapasimme muutaman päivän päästä, hän alkoi heti kehumaan, kuinka kakuistani oli tykätty kovasti sekä lasten, että aikuisten kesken. Sen jälkeen hän nakkasi käteeni kirjekuoren saatesanoilla: Tässä sinulle pientä henmottelua kiitoksena vaivannäöstä, ja käveli samantien pois. Kun avasin kuoren, siellä oli 20€ lahjakortti rihkamakorukauppaan, jossa ei ole mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Materiaalien maksuista ei puhunut mitään. Olin aivan puulla päähän lyöty ja pala nousi kurkkuun, kun mietin, millä rahalla ostan ruokaa seuraavaksi viikoksi. Silloin menin lukkoon, enkä puhunut asiasta myöhemminkään. Tämä henkilö myöhemmin pyysi tekemään kakkuja uusiin juhliin. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.

Mikä teitä mykkiä uhrautujia oikein vaivaa! Jos maksusta on sovittu, maksu pitää saada ja sitä on pyydettävä, jos ei sitä anneta. Ryhdistäytykää!

Moneen kertaan puhuttu jo tässä ketjussa, mutta meitä mykkiä vaivaa se että menemme helposti lukkoon näissä tilanteissa emmekä osaa reagoida. Vasta tilanteen mentyä ohi kirkastuu mieleen miten siinä olisi pitänyt toimia. Taitaa olla sama vaiva monella kiltiksi kasvatetulla ja elämänmittainen matka opetella tuosta eroon. 

No siinä vaiheessa, kun tulee mieleen, mitä olisi voinut/pitänyt sanoa, voit ottaa puhelimen kouraan, soittaa tälle henkilölle ja sanoa: "Hämmennyin siinä tilanteessa niin, etten osannut sanoa mitään, mutta mehän sovimme, että maksat tarvikkeet ja pienen tekopalkan. Niistä kertyi XX euroa - lähetän sinulle kuvan kuitista, josta näkyy tarvikkeiden osuus, ja tekopalkkaa otan 10 euroa per kakku. Lähetän samalla tilinumeroni. Maksaisitko tuon summan viipymättä tililleni, kiitos." Jos alkaa ämpyillä, sanot tiukasti, että et tietenkään vähistä rahoistasi aio maksella toisten juhlatarjottavia, ja että suullinen sopimus on pitävä sopimus.

Miehellä oli firman pikkujoulut ja päätin heittää hänet sinne autolla 12 km päähän ja sovimme että myös haen hänet jos ei mene todella myöhään. No, mies kyllästyi juhliin kymmenen aikoihin illalla ja soitti minut hakemaan hänet. Miehen työkaveri alkoi vaatia mieheltäni että minun pitää ajaa myös 3 muuta tyyppiä kotiinsa, kaikki tietysti ihan eri suuntiin, kun on niin epäreilua että vain aviomieheni pääsee helpolla kotiin.