Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11855)
Mun äiti veti paremmat. Olin saanut ekan työni opiskelupaikkakunnalta jossa asuin yksiössä. Äitini oli luvannut että sukulaiseni ja heidän poikansa voivat tulle kämppääni pariksi yöksi ja että pystyn varmaan tarjoamaan ruuat kun olen saanut töitä! Kaiken lisäksi kukaan ei kertonut asiasta minulle, nämä sukulaiset vain ilmestyivät soittamaan ovikelloa ja olivat ihan ihmeissään kun tajusivat että yksiössäni oli yksi kapea sänky, tupakeittiö, pikkuruinen pöytä ja tv-taso sekä minimaalinen suihku/wc, eikä missään nimessä nukkumistilaa, saati patjoja kolmelle ylimääräiselle ihmiselle. Kyselivät kuitenkin kävisimmekö yhdessä syömässä ja päätyivät lopulta tarjoamaan minulle, kun kerroin että en ole saanut vielä edes ekaa palkkaa ja tilillä taisi olla n. 100 mk joilla piti selvitä vielä pari viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä joululahjateemasta. Tämä lahjojen pyörittely saa mut vuosi vuodelta yhä ahdistuneemmaksi. Mulla on muutamia kummilapsia, sisarusten lapsia ja omia on yksi. Ennen joulua vanhemmat lähettävät aina listan lastensa toiveista ja kysyvät samalla, mitä oma lapseni on toivonut.
Ongelma: mun kannalta ja mun mielestä tässä kuviossa ei ole enää moneen vuoteen ollut mitään järkeä.
Mä saan tarkan listan, että lapsille voisi ostaa tämän, tuon ja sen. Mutta itse en kehtaa tuollaista tehdä! Mulla ei vaan ole pokkaa pyytää ketään perheen ulkopuolista ostamaan juuri jotain tiettyä, usein aika kallista tavaraa. Jos haluan, että lapseni saa kaikki toivelistallaan olevat asiat, niin mä hankin ne itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Kun tivaavat, niin saatan sanoa vinkiksi, että lapsi tykkää Harry Potterista/kissoista/Legoista. Silloin lahjan antaja voi ihan itse päättää, että ostaako teemaan sopivan tarrapaketin ja kynän vai jonkin isomman Lego-setin, budjetin tai oman halun mukaan.
Mutta kaikki eivät ajattele näin. Heille ei ilmeisestikään tule tästä kuviosta ärsyyntynyt, vaivaantunut ja ahdistunut olo. Toinen sanoo, että hänen lapselleen pitää ostaa juuri tämä tietty pehmolelu ja minä sanon, että minun lapseni ottaa vastaan ainoastaan jonkin tietyn leikkisetin, niin mitä järkeä? Eikö me voida vaan ostaa omille lapsillemme ne jutut ja säästytään siltä, että paketteja kuskataan tai postitetaan hikipäässä ristiin rastiin ennen joulua, kun olisi muutakin tekemistä? Mun mielestä olisi myös kivaa, etten tietäisi etukäteen valmiiksi kaikkia lapsen saamia lahjoja. Aikuisena kun en itse kauheasti mitään paketteja saa, niin olisi edes jonkinlainen yllätysmomentti jouluaatossa.
Mutta ei, eihän se käy. Lahjat pitää sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen. On täysin mahdoton ajatus sellainen, että sattuisin kaupassa näkemään jotain mielestäni kummilapselleni sopivaa, ostaisin sen siinä samalla kuin omat ruokaostoksenikin ja käärisin lahjan paperiin. Ei käy, kun sitten lapsi ei saa kaikkia toiveitaan vaan jotain yllättävää ja aatto menee pilalle. Sitten vanhemman pitää soittaa lahjan antajalle jouluaattona ja haukkua, että väärän lahjan annoit, niin kuin joku tuolla kirjoitti.
Mä en ymmärrä miten yhtään kenelläkään tulee edes mieleen, että on ok antaa negatiivista palautetta lahjan antajalle jälkikäteen. Se on lahja! Mutta niin olen minäkin saanut synttärien tai joulun jälkeen kuulla, että ethän enää osta tällaista, meidän lapsi ei käytä sinisiä/violetteja/punaisia vaatteita. Palautetta on tullut, kun olen antanut lahjan myös kummitytön sisarelle. Lapset kuulemma tappelee, jos toisella on yksikin lahja enemmän. Selän takana on myös valitettu, kun en ennen lapsen syntymäpäiviä kysynyt mitään toiveita, vaan ostin jotain omin päin.
Ja jälleen kerran minä käytän itselleni huomattavia summia muiden lasten lahjoihin. Omani saa vastavuoroisesti jotain pientä ja (anteeksi vain) turhaa krääsää, koska en osaa olla tarpeeksi röyhkeä ja vaatia muita ihmisiä ostamaan minun lapselleni kymppien tai satasten tavaroita. Eli olen liian nössö. Joskus vielä matkustan jouluksi ulkomaille, en osta enkä vastaanota lahjoja ja ratkaisen tämän sillä.
Minusta sinulla on todellakin oikeus pyytää omalle lapsellesi jotakin sellaista oikeasti toiveena olevaa täsmätavaraa, joka on suunnilleen saman hintainen kuin sen lahjanantajaperheen lasten toivomat täsmälahjat. Eli jos Mäkiset olettavat, että ostat heidän lapselleen kolmenkympin legosetin, ja olet tähän asti kiltteyttäsi ostanutkin, niin toivot myös omalle lapsellesi jotakin about kolmenkympin hintaista. Jos taas Toivosten lasten toiveet ovat 10-15 euron luokkaa, pyydät omallesi jotakin suunnilleen sen hintaista. Mä jotenkin osaan samaistua tuohon "Mäkisten" ja "Toivostenkin" osaan, kun "no osta vaikka jotain poniaiheista" on paljon riskialttiimpaa kuin ostaa Schleichin 15 cm korkea suomenhevostamma, joten ei siihen hakuammuntaan viitsi laittaa niin kauheasti rahaakaan.
Jes ja parhaassa tapauksessa, kun ehdotat yhtä kalliita lahjoja, se lahjojenvaihto yllättäen loppuukin lyhyeen :)
Tehkää niin kuin minä vuonna 1970, ilmoitin kaikille, että ostan lahjoja vain omille lapsilleni, vanhemmilleni ja puolisollani. PISTE. Ei tarvitse sen kummemmin jappasta asian ympärillä.
Töitä etsivä vastavalmistunut siskoni pyysi maksamaan vuokransa 2 kk Helsingissä, kun ei vanhemmiltaan kehdannut pyytää.
Maksoin 1 kk ja koskaan en takaisin saanut, kun töitä ei koskaan "löytynyt".
Myöhemmin mietin miksi ei hakenut/saanut asumistukea vai menikö asumistuet johonkin muuhun.
Paino ainakin nousi 20 kg puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Että-sanat kirjoittajalta tosiaan ovat lopussa; ehkä hän on käyttänyt niitä aiemmin liikaa. Jotenkin mielessä kyllä hahmottui kirjoittajan kuva (permanentissaan ym.), mutta ei minulle ainakaan selvinnyt, minne hän oli postittamassa vaatteita(?) ja miksi, vaikka luin kahteen kertaan. Tämä on hiukan kummallista, sillä olen työkseni tehnyt tekstianalyysia. On kuitenkin ihan mahdollista että jotkut lukijat - samoin kirjoittavat ja ajattelevat - ymmärsivät kertomuksen vaivatta.
Ei mennyt ymmärrykseen. Tuli vähän tyhmä olo :-D
Vierailija kirjoitti:
Että-sanat kirjoittajalta tosiaan ovat lopussa; ehkä hän on käyttänyt niitä aiemmin liikaa. Jotenkin mielessä kyllä hahmottui kirjoittajan kuva (permanentissaan ym.), mutta ei minulle ainakaan selvinnyt, minne hän oli postittamassa vaatteita(?) ja miksi, vaikka luin kahteen kertaan. Tämä on hiukan kummallista, sillä olen työkseni tehnyt tekstianalyysia. On kuitenkin ihan mahdollista että jotkut lukijat - samoin kirjoittavat ja ajattelevat - ymmärsivät kertomuksen vaivatta.
Eikö että-sanan eteen enää laiteta pilkkua?
T. Ulkosuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden muistoja;
Kaveri ei ottanut minua mukaansa kylältä kaupunkiin kesällä, kun olin 17 v, vaan toisen kaverinsa, joka oli 18 v.
Vähän kipuilin, mutta ymmärsin. (poikia kaikki)Tilanne ei muuttunut, kun täytin syksyllä 18 v.
Seuraavana kesänä - loppukesästä kelpasin kuskiksi (omilla bensoillani näille kahdelle). Oli oma auto mennyt ojaan katolleen.
Kahden reissun (juoppokuskina) jälkeen sanoin, ettei ole bensarahaa ja pitää opiskella ylioppilaskirjoituksia varten.
Näin myöhemmin tyyppiä ja kysyin mitä olette tehneet viikonloppuisin, kun kummallakaan ei ole autoa.
Joku amiskaveri kaupungista oli kuulemma hakenut ja palauttanut heidät kaupungista kylille eli ajoi 100 km + kaupunkirälläys omaan piikkiin.
No ei tuokaan kovin kauan kestänyt.
En tajunnut tästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme omakotitalossa maalla. Viereisen tontin osti virolainen pariskunta, joka suunnitteli rakentavansa talon. Ensimmäiseksi tontille tarvittiin sähköt. He vaativat, että maastoon tuleva sähköpömpeli sijoitettaisiin meidän tontillemme. Pömpeli oli noin metrin leveä ja puolitoista korkea tumma laatikko. Kieltäydyimme. Heillä oli tonttia n. 6 hehtaaria, mutta sieltä ei meinannut paikkaa löytyä.
Lisäksi täyttivät maalla tonttien välisen ojan, jolloin sadevedet alkoivat seistä Tontilla eivätkä valuneet ojaan.Onko sinulla jotain virolaisia vastaan kun naapurin alkuperä piti oikein erikseen mainita?
Meidän venäläistä syntyperää oleva mökkinaapuri laittoi tien alkuun puomit.
Aluksi oli ilman lukkoa.Kävin karjumassa toi on laitonta. Ei ole, maksa, niin saat käyttää mun tietä.
Hänen talo on tien alussa, meillä perällä.
Oli pakko soittaa nimismiehelle. Virkavalta, kun tuli, oli porttiin tullut lukko ja ukko ei vastannut puhelimeen.
Oli portti purettu ja ukko sai sakot.
Mitä tekemistä tässä naapurin alkuperällä mukamas on kun piti oikein erikseen mainita?
Monesti ulkomaalaisilla on omat, Suomen lakeja vastaamattomat käsitykset maanomistajan oikeuksista, tierasituksista, jokamiehen oikeuksista jne. Erityisesti nuo itänaapurit esiintyvät Euroopan omistajina ja käyttäytyvät sen mukaan.
Voi hyvänen aika. Lasketaanpa kaikki tapaukset, joissa ihmiset on näissä tieasioissa hyppineet silmille ja aiheuttaneet haittaa ja harmia ihan vaan v i t tumaisuuttaan ja ilkeyttään, niin niistä on kuule 99,99% ihan supisuomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kesänä naapuri rakensi talon. Valitteli että on kallista ajaa maata pois tontilta. Sanoin että voi meidän tonttipenkereelle laittaa osan. Raha ei suostunut ottamaan kun hän siinä kuulemma vaan säästää.
Ilmeisesti joulun alla rahat loppu ja/tai kaivurilasku tullut myöhässä. Laittoi viestiä, että siinä kaivuuhommassa olikin iso työ, että voisinko maksaa 500€-1000€. Ihan miten sattuu rahaa olemaan 🤣🤣.
Vastasin, että tämän vuoden joululahjat menevät meidän perheeltä Ukrainaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että-sanat kirjoittajalta tosiaan ovat lopussa; ehkä hän on käyttänyt niitä aiemmin liikaa. Jotenkin mielessä kyllä hahmottui kirjoittajan kuva (permanentissaan ym.), mutta ei minulle ainakaan selvinnyt, minne hän oli postittamassa vaatteita(?) ja miksi, vaikka luin kahteen kertaan. Tämä on hiukan kummallista, sillä olen työkseni tehnyt tekstianalyysia. On kuitenkin ihan mahdollista että jotkut lukijat - samoin kirjoittavat ja ajattelevat - ymmärsivät kertomuksen vaivatta.
Eikö että-sanan eteen enää laiteta pilkkua?
T. Ulkosuomalainen
Onko ulkoauomalainen keksinyt ihan oman suomen kieliopin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden muistoja;
Kaveri ei ottanut minua mukaansa kylältä kaupunkiin kesällä, kun olin 17 v, vaan toisen kaverinsa, joka oli 18 v.
Vähän kipuilin, mutta ymmärsin. (poikia kaikki)Tilanne ei muuttunut, kun täytin syksyllä 18 v.
Seuraavana kesänä - loppukesästä kelpasin kuskiksi (omilla bensoillani näille kahdelle). Oli oma auto mennyt ojaan katolleen.
Kahden reissun (juoppokuskina) jälkeen sanoin, ettei ole bensarahaa ja pitää opiskella ylioppilaskirjoituksia varten.
Näin myöhemmin tyyppiä ja kysyin mitä olette tehneet viikonloppuisin, kun kummallakaan ei ole autoa.
Joku amiskaveri kaupungista oli kuulemma hakenut ja palauttanut heidät kaupungista kylille eli ajoi 100 km + kaupunkirälläys omaan piikkiin.
No ei tuokaan kovin kauan kestänyt.
En tajunnut tästä mitään.
Tuo onkin jonkin tulevaisuuden poliittisen lupauksen suoltamaa tekstiä. Eli ei sitä varmaan ole tarkoitettukkaan ymmärrettäväksi. Hallituksen ministerit vastaavat selkeisiin kysymyksiin samalla kaavalla, puhuen täysin asian vierestä eivätkä vahingossakaan vastaa itse kysymykseen. Myös kokoomukselle, ja erityisesti sen puheenjohtajalle, moinen poliittisen jargonin sillisalaatti tulee täysin luonnostaan Puhutaan paljon, mutta ei sanota mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme omakotitalossa maalla. Viereisen tontin osti virolainen pariskunta, joka suunnitteli rakentavansa talon. Ensimmäiseksi tontille tarvittiin sähköt. He vaativat, että maastoon tuleva sähköpömpeli sijoitettaisiin meidän tontillemme. Pömpeli oli noin metrin leveä ja puolitoista korkea tumma laatikko. Kieltäydyimme. Heillä oli tonttia n. 6 hehtaaria, mutta sieltä ei meinannut paikkaa löytyä.
Lisäksi täyttivät maalla tonttien välisen ojan, jolloin sadevedet alkoivat seistä Tontilla eivätkä valuneet ojaan.Onko sinulla jotain virolaisia vastaan kun naapurin alkuperä piti oikein erikseen mainita?
Meidän venäläistä syntyperää oleva mökkinaapuri laittoi tien alkuun puomit.
Aluksi oli ilman lukkoa.Kävin karjumassa toi on laitonta. Ei ole, maksa, niin saat käyttää mun tietä.
Hänen talo on tien alussa, meillä perällä.
Oli pakko soittaa nimismiehelle. Virkavalta, kun tuli, oli porttiin tullut lukko ja ukko ei vastannut puhelimeen.
Oli portti purettu ja ukko sai sakot.
Mitä tekemistä tässä naapurin alkuperällä mukamas on kun piti oikein erikseen mainita?
Monesti ulkomaalaisilla on omat, Suomen lakeja vastaamattomat käsitykset maanomistajan oikeuksista, tierasituksista, jokamiehen oikeuksista jne. Erityisesti nuo itänaapurit esiintyvät Euroopan omistajina ja käyttäytyvät sen mukaan.
Voi hyvänen aika. Lasketaanpa kaikki tapaukset, joissa ihmiset on näissä tieasioissa hyppineet silmille ja aiheuttaneet haittaa ja harmia ihan vaan v i t tumaisuuttaan ja ilkeyttään, niin niistä on kuule 99,99% ihan supisuomalaisia.
And so not?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että-sanat kirjoittajalta tosiaan ovat lopussa; ehkä hän on käyttänyt niitä aiemmin liikaa. Jotenkin mielessä kyllä hahmottui kirjoittajan kuva (permanentissaan ym.), mutta ei minulle ainakaan selvinnyt, minne hän oli postittamassa vaatteita(?) ja miksi, vaikka luin kahteen kertaan. Tämä on hiukan kummallista, sillä olen työkseni tehnyt tekstianalyysia. On kuitenkin ihan mahdollista että jotkut lukijat - samoin kirjoittavat ja ajattelevat - ymmärsivät kertomuksen vaivatta.
Vaatteita voi lähettää esim vähänkäytettyyn.
Ennenhän paikka oli hyvä, nyt aika surkea.
Ettäettäettä
Mihin ihmeen vähänkäytettyyn?
Olisin halunnut saada edes yhden kummilapsen. Kukaan ei koskaan pyytänyt minua kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden muistoja;
Kaveri ei ottanut minua mukaansa kylältä kaupunkiin kesällä, kun olin 17 v, vaan toisen kaverinsa, joka oli 18 v.
Vähän kipuilin, mutta ymmärsin. (poikia kaikki)Tilanne ei muuttunut, kun täytin syksyllä 18 v.
Seuraavana kesänä - loppukesästä kelpasin kuskiksi (omilla bensoillani näille kahdelle). Oli oma auto mennyt ojaan katolleen.
Kahden reissun (juoppokuskina) jälkeen sanoin, ettei ole bensarahaa ja pitää opiskella ylioppilaskirjoituksia varten.
Näin myöhemmin tyyppiä ja kysyin mitä olette tehneet viikonloppuisin, kun kummallakaan ei ole autoa.
Joku amiskaveri kaupungista oli kuulemma hakenut ja palauttanut heidät kaupungista kylille eli ajoi 100 km + kaupunkirälläys omaan piikkiin.
No ei tuokaan kovin kauan kestänyt.
En tajunnut tästä mitään.
Tuo onkin jonkin tulevaisuuden poliittisen lupauksen suoltamaa tekstiä. Eli ei sitä varmaan ole tarkoitettukkaan ymmärrettäväksi. Hallituksen ministerit vastaavat selkeisiin kysymyksiin samalla kaavalla, puhuen täysin asian vierestä eivätkä vahingossakaan vastaa itse kysymykseen. Myös kokoomukselle, ja erityisesti sen puheenjohtajalle, moinen poliittisen jargonin sillisalaatti tulee täysin luonnostaan Puhutaan paljon, mutta ei sanota mitään!
Kirjoittaja valitti siitä, että ajavat kaupunkiin ryyppäämään toisten kustannuksella: toisten autot, bensat ja kuski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.
Mikähän auto on kyseessä, yleensä arvo tippuu vuosien ja kilometrien lisääntyessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.
Mikähän auto on kyseessä, yleensä arvo tippuu vuosien ja kilometrien lisääntyessä?
Eihän tämä ole mitenkään tavatonta museoikäisillä autoilla, jos onhuippukunnossa ja kilometrejä kertyy esim. muutama sata vuosittain.
Mikähän auto on kyseessä, yleensä arvo tippuu vuosien ja kilometrien lisääntyessä?[/quote]
Eihän tämä ole mitenkään tavatonta museoikäisillä autoilla, jos onhuippukunnossa ja kilometrejä kertyy esim. muutama sata vuosittain.[/quote]
Totta, eikä aina tarvii olla huippukunnossakaan. Esim. 70 luvun Ford Escortit ja Caprit yms. ovat arvossaan ja hinta vaan nousee.
Nämä äidit jotka lupaa sukulaisille vaikka mitä puolestasi.
- äitini lupasi, että toimin sukulaiaperheille usean viikon ajan autokuskina kotikaulungissani. Mulla oli kesätöitä ja opiskelin.
- äitini antoi sukulaislapsille arvokkaat keräilysarjakuvat jne. Menetin 300e edestä tavaraa.
- äitini lupasi, että hoidan koko kesän itsetuhoista sukulaislasta, jotta lapsi pääsisi pois suljetulta osastolta ja oma äiti ei häntä uakaltanut ottaa.
Jne
Pari vuotta sitten äitini oli luvannut minulta kysymättä, että teen kummeilleni perinteiset joululaatikot, olinhan töissä ravintolassa, huom: tarjoilijana, en kokkina. Kummitätini ei pystynyt niitä tekemään olkapääoperaation vuoksi ja enoni ilmoitti että ei osaa. Äitini halusi ettei heille hankita mitään valmista, vaan tekisin ihan kokonaisista perunoista, porkkanoista jne. itse raastaen ja imeltäen, niinkuin kummitätini oli aina tehnyt, he myös paistoivat ne leivinuunissaan hitaasti hauduttaen.
Äitini alkoi sitten itsekin miettiä, että miten se ruuanlaitto onnistuukaan, kun hän muisti että tulen kotipaikkakunnalle junalla vasta aattona ja asun opiskelija-solussa, jossa ei todellakaan ole leivinuunia ja taisi tajuta myös, etten saa raahattua mukanani mitään perunalaatikoita ja muita.
No, isäni kertoi että äitini oli sitten keksinyt että hämpä ilmoittaa pomolleni, että minun pitää saada vapaata ja tulla aikaisemmin kotipaikkakunnalleni laittamaan ruokaa sukulaisille. Onneksi äitini ei koskaan saanut selvitettyä pomoni numeroa. Opiskelin ja oli osa-aika töissä ja työvuoroni oli sovittu ja aikoja sitten, joten kieltäydyin kunniasta. Myöhemmin kuulin että kummit olivat pärjänneet ihan hyvin kaupan joululaatikoilla.