Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Mä olen vuosikausia saanut monesta eri osoitteesta kirppislahjoituksia.

Ne on viety itsepalvelukirppikselle. Jokainenhan tietää, ettei niistä mitään tuhansia tienaa.

Olen myös tehnyt palveluksia niitä vastasn plus moni antaa puhdasta soopaa.

Isoin oli omakotitalon tyhjennys. Omistajat tyhjensivät taloa hylly kerralla. Löytyi palapelejä, joissa ei ollut kaikkia paloja, likaisi vaatteita, mukeja, joissa oli paloja lähtenyt. Suoraan sanoen kirppisroinaa.

Sain 7 pakettiautollista tavaraa. Autoon mahtui n 100 laatikkoa. Tavaraa tuli n 1 kuorma per kk, eli olohuone oli tukossa yli puoli vuotta ja joka päivä meni väh 2 h kasojen selvittämiseen.

Kun joku kirppisyrittäjän pojan työkavereista oli menossa meidän talon ohi, vein valmiita laatikoita tien varteen. Alkuvuosi laatikot kulkivat pulkalla, nopeasti tuli nokkakärryt.

Kerralla sain vietyä max 6 laatikkoa, eli joja krt vein tienvarteen n 10 krt.

Heinäkuussa urakka oli ohi ja toisessa päässä oli nyyty koko ajan.

Tällä hetkellä olen lopettanut tämän. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa, olen muuttanut miesystävän luo ja koti on karsittu.

Tavaran mäörään nähden myynti on ollut pieni, mutta summana suuri. Myynti laitetaan puoliksi. Olen saamassa rahaa yli 5000 euroa.

Menin kertomaan tästä työpaiian pikkujouluissa. Virhe ! Etenkin, kun en saa rahaa rahana, vaan ostoksina kirppikseltä.

Ihmiset eivät ajattele tippaakaan kuinka paljon olen tehnyt työtä tämän eteen. Eikä sitä, jos en olisi tehnyt, tavaraa olisi mennyt näiden kymmenen vuoden aiiana älyttömästi roskiin.

Ollaan ylpeitä toisten saavutuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen siskoni ilmoitti, että nyt ei enää aikuisille osteta lahjoja jouluna. Vain lapsille. Joita vain hänellä on.

Tämä tarkoittaa sitä, että minä - lapseton sisarus - jään ainoana ilman mitään muistamista :D Ihan mielenkiinnolla odotan yhteistä aattoa, kun sisareni saa kuitenkln perheeltään lahjoja, vanhempani ovat jotain toisilleen ostaneet

Ostat itsellesi jonkun tosi kalliin ja ihanan lahjan sinne kuusen alle. Olet ansainnut sen!

Samaa mieltä, tee ihmeessä noin! Jos et kehtaa saada lahjaa itseltäsi niin sano, että se on naapurilta/työkaverilta/joltain mieheltä, jota tapailit äskettäin.

Olisi reilua sopia joku summa, jolla muistetaan jokaisen perhettä. Siis se sinkkukin on oma "perheensä".

Sinkku voi ostaa sisarusten lapsille halutessaan koko rahalla ja sisarus ostaa sinkulle sillä samalla summalla.

Meilläkin kävi vähän vastaava tilanne. Aiemmin oli ostettu siskon lapsille (3) lahjat joka joulu. Muilla ei ollut vielä silloin lapsia. Sitten kun eka serkku syntyi vanhimman siskon lapsille niin tämä sisko ilmoitti, että enää ei osteta sisarusten lapsille lahjoja. Eli siinä vaiheessa kun olisi joutunut ostamaan muiden lapselle lahjan niin ei ollutkaan enää kivaa. Siihen asti oli kyllä kelvannut muilta tulleet lahjat hänen lapsilleen.

Olen tämä kertonut, mutta sisareni surkean matematiikan ja itseni omieni puolen pitämisestä tuli sellainen erimielisyys, että lopetimme lahjojen ostamisen toisille kokonaan. Aluksi laitoimme sanotaan parikymppiä rahana jokaisen lapsen lahjaan ja sovimme, että se on rahana helpompi käsitellä. Totta kai sitten piti kertoa, mitä olimme ostaneet. Sanoimme laittavani omien lasten lahjoihin toisen mokoman lisää, että voi ostaa jotakin kalliimpaa. Yksi sikareista alkoi vaatia, että meidän pitää laittaa sitten sama summa muidenkin, sisarusten lasten lahjoihin (eli meidän olisi pitänyt maksaa tuplaten muihin verrattuna muiden sisarusten lasten lahjoista), koska on väärin, jos lapsemme saavat kalliimpia lahjoja kuin muut sisarusten lapset. Kun muutkin tuntuivat olevan samaa mieltä, päätimme lopettaa koko yhteislahjat ja ostaa lahjoja jatkossa vain omillamme.

Vierailija kirjoitti:

Kummilapsen (10 v.) perhe lähettää synttärilahja- ja joululahjatoiveita mm. kultaiset korvikset, puhelin jne. Ei pyydetä lapsen synttäreille ja jos itse sinne änkeän, niin lasin vettä saan - jos pyydän.

Ettäs kehtaavat pitää lahja-automaattina. Suklaarasia menee tänä jouluna lahjaksi korujen sijaan.

Niitähän saa tarjouksesta 4 egee rasia.😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vähän samanlainen tarina itsellä. Olen sinkku, köyhä työtön, mutta olen vuosikausia silti yrittänyt parhaani mukaan satsata sisareni perheen lahjoihin. Heitä on neljä (2 aikuista ja 2 lasta) ja ostan heille joululahjat, synttärilahjat jne. Molemmilla aikuisilla hyväpalkkainen työ. Itse saan heiltä lahjaksi tyylin konvehtirasian ja pyyhkeen. Alkaa vähitellen kyllästyttämään eriarvoisuus - minä ostan lahjat 4:lle pienistä varoista ja he käpyisen yhden lahjan yhdelle. Jotkut ovat vaan niin röyhkeitä ja pihejä.

Ymmärrän oman siskon ja tämän lasten lahjomisen, mutta ostatko siis todella joulu- ja syntymäpäivälahjan myös sisaren miehelle? Joka ei sinua muista samoin? Ei tuollaista tarvitse tehdä, voit lopettaa vaikka saman tien.

Nämä lahjomiset joulun alla. Kun sisarusten lapsia löytyy useampia ja vielä kummilapset päälle, niin rahaa saa menemään. Ei tarvitse olla kuin 30€ lahja jokaiselle, niin viiden lapsen lahjomiset vie 150€. Ja useimpia heistä näkee ehkä kerran vuodessa.

Nyt paremmalla taloudellisella tilanteella tuo on ok, mutta pienemmällä budjetilla eläessä kävi aika raskaaksi.

Itse en tietenkään saa useimmilta mitään ja yhden kummilapsen vanhemmat kertovat auliisti myös kummilapsen sisarusten lahjatoiveet kun kysyn mitä kummilapseni lahjatoivelistalta löytyy..

Ostin itse pienipalkkaisena nuorena lahjat sisarusten lapsille.

Nyt kun itselläni on lapsia ja sisarukseni lapset jo aikuisia, meidän lapset ei saa lahjoja edes kaikilta kummeiltaan, vaikka yksi heistä on ollut niiden meidän lahjojen saajina itse lapsena. Edes korttia ei tule, pelkkää selitystä kuinka taas on huono taloudellinen tilanne.

Olen sanonut usein että lahjan hinnalla ei ole väliä- pääasia että muistaa. Veis edes pulkkamäkeen ja kaakaolle 😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samanlainen tarina itsellä. Olen sinkku, köyhä työtön, mutta olen vuosikausia silti yrittänyt parhaani mukaan satsata sisareni perheen lahjoihin. Heitä on neljä (2 aikuista ja 2 lasta) ja ostan heille joululahjat, synttärilahjat jne. Molemmilla aikuisilla hyväpalkkainen työ. Itse saan heiltä lahjaksi tyylin konvehtirasian ja pyyhkeen. Alkaa vähitellen kyllästyttämään eriarvoisuus - minä ostan lahjat 4:lle pienistä varoista ja he käpyisen yhden lahjan yhdelle. Jotkut ovat vaan niin röyhkeitä ja pihejä.

Ymmärrän oman siskon ja tämän lasten lahjomisen, mutta ostatko siis todella joulu- ja syntymäpäivälahjan myös sisaren miehelle? Joka ei sinua muista samoin? Ei tuollaista tarvitse tehdä, voit lopettaa vaikka saman tien.

Jossain vaiheessa lasten kasvaessa voi siirtyä pelkkään rahalahjaan (5-30 €), voivat sitten ostaa/säästää oman mielensä mukaan. Jos kortin liittää, riittää edullinen, siihen ei kannata rahaa uhrata ellei tiedä, että sitä arvostetaan taikka itse haluaa harrastuksena kortin askarrella.

Useimmat aikuisetkin varmaan ilahtuvat lahjasta. Kohtuullinen vastavuoroisuus on normaalia, siispä tästä lähtien, jos on varaa ja tahtoa lahjoja antaa, niin samaa tasoa ja arvoa kuin olet saanut.

Jos laittaa paljon rahaa lahjoihin antaa väärän kuvan varoistaan (silloin sekin joka voisi ja haluaisi taloudellisesti tukea lähipiiriään, luulee että tuki ei ole tarpeellista).

Sukulaiset pyytävät käymään vaikka ite eivät noudata pyyntöä. Jälkijättöisiä.

Aikuiset tekevät väärin, kun eivät opeta lapsiaan muistamaan vastaavasti sinua. Lopettaisin lahjojen jakamisen, kunnes myös sinä saat lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Nämä lahjomiset joulun alla. Kun sisarusten lapsia löytyy useampia ja vielä kummilapset päälle, niin rahaa saa menemään. Ei tarvitse olla kuin 30€ lahja jokaiselle, niin viiden lapsen lahjomiset vie 150€. Ja useimpia heistä näkee ehkä kerran vuodessa.

Nyt paremmalla taloudellisella tilanteella tuo on ok, mutta pienemmällä budjetilla eläessä kävi aika raskaaksi.

Itse en tietenkään saa useimmilta mitään ja yhden kummilapsen vanhemmat kertovat auliisti myös kummilapsen sisarusten lahjatoiveet kun kysyn mitä kummilapseni lahjatoivelistalta löytyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Ammattimies osaisi aavistaa asbestikohteen kyllä ja kieltäytyä hommasta.

Kyllä, sinä kaikkitietävä, kaikkiosaava, kaikenennustava ja kaikillealentuva.

Tämän toiseksi viimeisen kommentin kirjoittajalle (Ammattimies osaisi aavistaa jne.): Onko sinulla paha olla? En tiedä, mikä sinua ärsyttää kertomassani tarinassa. Se tuntuu menneen kovasti sinun tunteisiisi.

Tässä topicissa on kyse härskeistä pyynnöistä ja odotuksista ja kerroin tällaisesta tilanteesta. Härskiä oli se, että tiedettiin tilassa olevan asbestia, mutta jätettiin kertomatta asia työn tekijälle, joka siis altistui tietämättään. Oli työn tekijä ammattimies tai ei, kertomatta jättäminen oli väärin.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni asiasta. Olen lukenut kaikki tähänastiset noin 8750 viestiä ja oppinut paljon ihmisluonteesta. Aina ei tiedä, itkeäkö vai nauraako. Meitä on moneksi. Toivottavasti turha jankuttaminen ja asian ohi puhuminen loppuu. Kiitos kaikista tarinoista.

Kertomatta jättäminen on myös petosta. Hyi että, kaveri jätti kertomatta että sillä on luteita kotona, kävi muiden kotona normaalisti ja ei kertonut. Tartutti luteet kolmeen kotiin ja itse kun aloin saada isoja paukamia siellä vieraillessani, vastaus oli :luulin et sä tiesit kyl ". H vetti kukaan meistä tiennyt muutakuin hän itse ja silti pyysi luokseen ja kävi muiden luona, hänen iho ei niihin reagoinut sillä tavalla että häntä olisi häirinnyt. Mutta ei häirinnyt se että muut sai ongelmia ja oireita.

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehtina ja myös tilasuunnittelijana olen saanut käsittämättömiä suunnittelupyyntöjä, joissa ei tajuta millään lailla, että suunnittelu on vuosien aikana opiskeltua osaamista, josta pitää myös maksaa. Jotkut hyvät tuttavat luulevat että sitä nyt vähä laittaa paperille/tietokoneelle niin hehän saavat valmista ihan helposti. Eikai se mitään maksa... Pahimpia ovat Suomeen saapuneet yrittäjät tuolta Turkin, ja Vähä-Aasian suunnilta, jotka eivät halua maksaa mistään mitään.

Joskus vahinko kiertää, kuten espoolaisessa tapauksessa, jossa siellä oli suunniteltu hieno ravintola  tanssialueen kera turkkilaiselle äkkirikastuneelle.  Tämä turkkilainen ravintoloitsija oli päättänyt laajentaa tanssialuetta ja siirrätti seinää keittiöön päin kysymättä keneltäkään mitään.  Sitten alkoi polemiikki ja hän soitteli sinne tänne, etenkin arkkitehdille, kun rakentajat eivät enää saaneet keittiön kalusteita mahtumaan mihinkään..oli muka muitten syy.   Ei tullut ravintoloitsijalle mieleen, että kalusteiden paikat oli mitoitettu tarkan suunnittelun myötä ja hänen seinän siirtonsa pilasi koko keittiöalueen.. Tyyppi jätti myös maksut maksamatta.

Jatkan vielä joululahjateemasta. Tämä lahjojen pyörittely saa mut vuosi vuodelta yhä ahdistuneemmaksi. Mulla on muutamia kummilapsia, sisarusten lapsia ja omia on yksi. Ennen joulua vanhemmat lähettävät aina listan lastensa toiveista ja kysyvät samalla, mitä oma lapseni on toivonut.

Ongelma: mun kannalta ja mun mielestä tässä kuviossa ei ole enää moneen vuoteen ollut mitään järkeä.

Mä saan tarkan listan, että lapsille voisi ostaa tämän, tuon ja sen. Mutta itse en kehtaa tuollaista tehdä! Mulla ei vaan ole pokkaa pyytää ketään perheen ulkopuolista ostamaan juuri jotain tiettyä, usein aika kallista tavaraa. Jos haluan, että lapseni saa kaikki toivelistallaan olevat asiat, niin mä hankin ne itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Kun tivaavat, niin saatan sanoa vinkiksi, että lapsi tykkää Harry Potterista/kissoista/Legoista. Silloin lahjan antaja voi ihan itse päättää, että ostaako teemaan sopivan tarrapaketin ja kynän vai jonkin isomman Lego-setin, budjetin tai oman halun mukaan.

Mutta kaikki eivät ajattele näin. Heille ei ilmeisestikään tule tästä kuviosta ärsyyntynyt, vaivaantunut ja ahdistunut olo. Toinen sanoo, että hänen lapselleen pitää ostaa juuri tämä tietty pehmolelu ja minä sanon, että minun lapseni ottaa vastaan ainoastaan jonkin tietyn leikkisetin, niin mitä järkeä? Eikö me voida vaan ostaa omille lapsillemme ne jutut ja säästytään siltä, että paketteja kuskataan tai postitetaan hikipäässä ristiin rastiin ennen joulua, kun olisi muutakin tekemistä? Mun mielestä olisi myös kivaa, etten tietäisi etukäteen valmiiksi kaikkia lapsen saamia lahjoja. Aikuisena kun en itse kauheasti mitään paketteja saa, niin olisi edes jonkinlainen yllätysmomentti jouluaatossa.

Mutta ei, eihän se käy. Lahjat pitää sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen. On täysin mahdoton ajatus sellainen, että sattuisin kaupassa näkemään jotain mielestäni kummilapselleni sopivaa, ostaisin sen siinä samalla kuin omat ruokaostoksenikin ja käärisin lahjan paperiin. Ei käy, kun sitten lapsi ei saa kaikkia toiveitaan vaan jotain yllättävää ja aatto menee pilalle. Sitten vanhemman pitää soittaa lahjan antajalle jouluaattona ja haukkua, että väärän lahjan annoit, niin kuin joku tuolla kirjoitti.

Mä en ymmärrä miten yhtään kenelläkään tulee edes mieleen, että on ok antaa negatiivista palautetta lahjan antajalle jälkikäteen. Se on lahja! Mutta niin olen minäkin saanut synttärien tai joulun jälkeen kuulla, että ethän enää osta tällaista, meidän lapsi ei käytä sinisiä/violetteja/punaisia vaatteita. Palautetta on tullut, kun olen antanut lahjan myös kummitytön sisarelle. Lapset kuulemma tappelee, jos toisella on yksikin lahja enemmän. Selän takana on myös valitettu, kun en ennen lapsen syntymäpäiviä kysynyt mitään toiveita, vaan ostin jotain omin päin.

Ja jälleen kerran minä käytän itselleni huomattavia summia muiden lasten lahjoihin. Omani saa vastavuoroisesti jotain pientä ja (anteeksi vain) turhaa krääsää, koska en osaa olla tarpeeksi röyhkeä ja vaatia muita ihmisiä ostamaan minun lapselleni kymppien tai satasten tavaroita. Eli olen liian nössö. Joskus vielä matkustan jouluksi ulkomaille, en osta enkä vastaanota lahjoja ja ratkaisen tämän sillä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä joululahjateemasta. Tämä lahjojen pyörittely saa mut vuosi vuodelta yhä ahdistuneemmaksi. Mulla on muutamia kummilapsia, sisarusten lapsia ja omia on yksi. Ennen joulua vanhemmat lähettävät aina listan lastensa toiveista ja kysyvät samalla, mitä oma lapseni on toivonut.

Ongelma: mun kannalta ja mun mielestä tässä kuviossa ei ole enää moneen vuoteen ollut mitään järkeä.

Mä saan tarkan listan, että lapsille voisi ostaa tämän, tuon ja sen. Mutta itse en kehtaa tuollaista tehdä! Mulla ei vaan ole pokkaa pyytää ketään perheen ulkopuolista ostamaan juuri jotain tiettyä, usein aika kallista tavaraa. Jos haluan, että lapseni saa kaikki toivelistallaan olevat asiat, niin mä hankin ne itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Kun tivaavat, niin saatan sanoa vinkiksi, että lapsi tykkää Harry Potterista/kissoista/Legoista. Silloin lahjan antaja voi ihan itse päättää, että ostaako teemaan sopivan tarrapaketin ja kynän vai jonkin isomman Lego-setin, budjetin tai oman halun mukaan.

Mutta kaikki eivät ajattele näin. Heille ei ilmeisestikään tule tästä kuviosta ärsyyntynyt, vaivaantunut ja ahdistunut olo. Toinen sanoo, että hänen lapselleen pitää ostaa juuri tämä tietty pehmolelu ja minä sanon, että minun lapseni ottaa vastaan ainoastaan jonkin tietyn leikkisetin, niin mitä järkeä? Eikö me voida vaan ostaa omille lapsillemme ne jutut ja säästytään siltä, että paketteja kuskataan tai postitetaan hikipäässä ristiin rastiin ennen joulua, kun olisi muutakin tekemistä? Mun mielestä olisi myös kivaa, etten tietäisi etukäteen valmiiksi kaikkia lapsen saamia lahjoja. Aikuisena kun en itse kauheasti mitään paketteja saa, niin olisi edes jonkinlainen yllätysmomentti jouluaatossa.

Mutta ei, eihän se käy. Lahjat pitää sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen. On täysin mahdoton ajatus sellainen, että sattuisin kaupassa näkemään jotain mielestäni kummilapselleni sopivaa, ostaisin sen siinä samalla kuin omat ruokaostoksenikin ja käärisin lahjan paperiin. Ei käy, kun sitten lapsi ei saa kaikkia toiveitaan vaan jotain yllättävää ja aatto menee pilalle. Sitten vanhemman pitää soittaa lahjan antajalle jouluaattona ja haukkua, että väärän lahjan annoit, niin kuin joku tuolla kirjoitti.

Mä en ymmärrä miten yhtään kenelläkään tulee edes mieleen, että on ok antaa negatiivista palautetta lahjan antajalle jälkikäteen. Se on lahja! Mutta niin olen minäkin saanut synttärien tai joulun jälkeen kuulla, että ethän enää osta tällaista, meidän lapsi ei käytä sinisiä/violetteja/punaisia vaatteita. Palautetta on tullut, kun olen antanut lahjan myös kummitytön sisarelle. Lapset kuulemma tappelee, jos toisella on yksikin lahja enemmän. Selän takana on myös valitettu, kun en ennen lapsen syntymäpäiviä kysynyt mitään toiveita, vaan ostin jotain omin päin.

Ja jälleen kerran minä käytän itselleni huomattavia summia muiden lasten lahjoihin. Omani saa vastavuoroisesti jotain pientä ja (anteeksi vain) turhaa krääsää, koska en osaa olla tarpeeksi röyhkeä ja vaatia muita ihmisiä ostamaan minun lapselleni kymppien tai satasten tavaroita. Eli olen liian nössö. Joskus vielä matkustan jouluksi ulkomaille, en osta enkä vastaanota lahjoja ja ratkaisen tämän sillä.

Jos näin vaikeaksi menee, eikö näille kannattaisi ilmoittaa asiasta: "Koska lahjojen antaminen tuottaa vain pelkkää pahaa mieltä, luovun vastedes niiden antamisesta. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi teistä ihmisinä."

Voit myös ihan reilusti kertoa, ettei sinun rahasi riitä kalliisiin lahjoihin. Tuollainen lahjonta on lähinnä typerää ja sinua käytetään härskisti hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä joululahjateemasta. Tämä lahjojen pyörittely saa mut vuosi vuodelta yhä ahdistuneemmaksi. Mulla on muutamia kummilapsia, sisarusten lapsia ja omia on yksi. Ennen joulua vanhemmat lähettävät aina listan lastensa toiveista ja kysyvät samalla, mitä oma lapseni on toivonut.

Ongelma: mun kannalta ja mun mielestä tässä kuviossa ei ole enää moneen vuoteen ollut mitään järkeä.

Mä saan tarkan listan, että lapsille voisi ostaa tämän, tuon ja sen. Mutta itse en kehtaa tuollaista tehdä! Mulla ei vaan ole pokkaa pyytää ketään perheen ulkopuolista ostamaan juuri jotain tiettyä, usein aika kallista tavaraa. Jos haluan, että lapseni saa kaikki toivelistallaan olevat asiat, niin mä hankin ne itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Kun tivaavat, niin saatan sanoa vinkiksi, että lapsi tykkää Harry Potterista/kissoista/Legoista. Silloin lahjan antaja voi ihan itse päättää, että ostaako teemaan sopivan tarrapaketin ja kynän vai jonkin isomman Lego-setin, budjetin tai oman halun mukaan.

Mutta kaikki eivät ajattele näin. Heille ei ilmeisestikään tule tästä kuviosta ärsyyntynyt, vaivaantunut ja ahdistunut olo. Toinen sanoo, että hänen lapselleen pitää ostaa juuri tämä tietty pehmolelu ja minä sanon, että minun lapseni ottaa vastaan ainoastaan jonkin tietyn leikkisetin, niin mitä järkeä? Eikö me voida vaan ostaa omille lapsillemme ne jutut ja säästytään siltä, että paketteja kuskataan tai postitetaan hikipäässä ristiin rastiin ennen joulua, kun olisi muutakin tekemistä? Mun mielestä olisi myös kivaa, etten tietäisi etukäteen valmiiksi kaikkia lapsen saamia lahjoja. Aikuisena kun en itse kauheasti mitään paketteja saa, niin olisi edes jonkinlainen yllätysmomentti jouluaatossa.

Mutta ei, eihän se käy. Lahjat pitää sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen. On täysin mahdoton ajatus sellainen, että sattuisin kaupassa näkemään jotain mielestäni kummilapselleni sopivaa, ostaisin sen siinä samalla kuin omat ruokaostoksenikin ja käärisin lahjan paperiin. Ei käy, kun sitten lapsi ei saa kaikkia toiveitaan vaan jotain yllättävää ja aatto menee pilalle. Sitten vanhemman pitää soittaa lahjan antajalle jouluaattona ja haukkua, että väärän lahjan annoit, niin kuin joku tuolla kirjoitti.

Mä en ymmärrä miten yhtään kenelläkään tulee edes mieleen, että on ok antaa negatiivista palautetta lahjan antajalle jälkikäteen. Se on lahja! Mutta niin olen minäkin saanut synttärien tai joulun jälkeen kuulla, että ethän enää osta tällaista, meidän lapsi ei käytä sinisiä/violetteja/punaisia vaatteita. Palautetta on tullut, kun olen antanut lahjan myös kummitytön sisarelle. Lapset kuulemma tappelee, jos toisella on yksikin lahja enemmän. Selän takana on myös valitettu, kun en ennen lapsen syntymäpäiviä kysynyt mitään toiveita, vaan ostin jotain omin päin.

Ja jälleen kerran minä käytän itselleni huomattavia summia muiden lasten lahjoihin. Omani saa vastavuoroisesti jotain pientä ja (anteeksi vain) turhaa krääsää, koska en osaa olla tarpeeksi röyhkeä ja vaatia muita ihmisiä ostamaan minun lapselleni kymppien tai satasten tavaroita. Eli olen liian nössö. Joskus vielä matkustan jouluksi ulkomaille, en osta enkä vastaanota lahjoja ja ratkaisen tämän sillä.

Rohkeasti kirjoitit missä menee pieleen. 

Tiedät tämän itsekin, mutta halvempaa on nostaa kissa pöydälle ja lopettaa tilauslahjojen vaihtaminen kuin lähteä joulua pakoon ulkomaille.

Vähän ot, mutta meni suut hymyyn, kun siskon kanssa annettiin yksi joulu helpot lahjat toisillemme; kumpikin lahjoi toista leffalippupaketilla. 

Tämä lahjoista:

Olipa kerran kaksi sisarusta jotka antoivat aina toisilleen lahjaksi xx markkaa/euroa, molemmat saman summan.

Sitten tuli lama/inflaatio ja he päättivät, että eivät anna enää lahjaa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä lahjomiset joulun alla. Kun sisarusten lapsia löytyy useampia ja vielä kummilapset päälle, niin rahaa saa menemään. Ei tarvitse olla kuin 30€ lahja jokaiselle, niin viiden lapsen lahjomiset vie 150€. Ja useimpia heistä näkee ehkä kerran vuodessa.

Nyt paremmalla taloudellisella tilanteella tuo on ok, mutta pienemmällä budjetilla eläessä kävi aika raskaaksi.

Itse en tietenkään saa useimmilta mitään ja yhden kummilapsen vanhemmat kertovat auliisti myös kummilapsen sisarusten lahjatoiveet kun kysyn mitä kummilapseni lahjatoivelistalta löytyy..

Ei ole ok, jos lahjojen antaminen on yksipuolista.

Minua ihmetyttää tämä ihmisten hampaattomuus. Ei saada sanaa suusta, että nyt riittää tämä lahjojen anto, kun ei muutenkaan paljoa nähdä. Muistetaan korteilla jatkossa. Kun oman lapseni täytti 12, hänen kummitätinsä sanoi reilusti, että nyt loppuu lahjojen anto, ja se oli mielestämme ookoo. Ystäviä oltiin edelleen. Ja olllaan vieläkin.

Hyvät ihmiset, lopettakaa tuo lahjojen ostaminen kokonaan!

Uskomatonta tuollainen toivelistojen anto.

Nyt suu auki ja sanokaa ettei onnistu.

Yhteinen suklaarasia riittää.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäis hankkiutua meidän koirista eroon, koska siskon lapsi pelkää niitä. Koirat on todella rauhallisia ja siskon perheen vierailujen ajan ovat ulkona. Sekin ilmeisesti on liikaa että lapsi näkee koirat ikkunasta....[/quote

Pyydä siskoa hankkiutumaan lapsestaan eroon. Jestas. Mikä pokka!]

Itse ostan lahjoja vapaasta tahdostani ja näin lapsettomana ihmisenä olen luonnollisestikin antopuolella enemmän kuin saamapuolella, koska eivät esim. sisarusteni lapset (tietenkään) minulle lahjoja hanki, mutta sisarukset toki. Eli itsellä menee lahjoja 15, tulee 3, ja se on ok. Mutta ei todellakaan olisi ok, jos minulle alettaisiin esittää vaatimuksia eikä kyllä sekään, jos eivät mitenkään muistaisi.

Jossain kohtaa varmastikin putoaa aina saajia pois, niin kuin nyt olen ensimmäistä kertaa ajatellut pudottaa yhden sisaruksen jo omilleen muuttaneet lapset. Eivät kyläile minulla ilman vanhempiaan (tai minä heillä), joten mielestäni lahjomiselle ei ole enää tarvetta, työssäkäyviä ihmisiä. 

Lahjoista sen verran meidän osalta, että omat lapseni tekevät listan toiveista, mutta ne kalliit toiveet ostamme me vanhemmat ja niitä halpoja ehdotan kummeille ym ja ehdotan vain yhtä lahjaa ja vain jos kysyvät. Saavat toki tuoda mitä itse haluavat ja meillä sen lapset ymmärtävät. Mikään pakko ei ole saada kaikkia mitä on toivottu.

Esim. Mummu kysyy toivetta, annan yhden toiveen hinta 15-20 € ja ostaa sitten halutessaan lisää, usein haluaa jotain. Hyvin on tämä tapa toiminut.