Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä joululahjateemasta. Tämä lahjojen pyörittely saa mut vuosi vuodelta yhä ahdistuneemmaksi. Mulla on muutamia kummilapsia, sisarusten lapsia ja omia on yksi. Ennen joulua vanhemmat lähettävät aina listan lastensa toiveista ja kysyvät samalla, mitä oma lapseni on toivonut.

Ongelma: mun kannalta ja mun mielestä tässä kuviossa ei ole enää moneen vuoteen ollut mitään järkeä.

Mä saan tarkan listan, että lapsille voisi ostaa tämän, tuon ja sen. Mutta itse en kehtaa tuollaista tehdä! Mulla ei vaan ole pokkaa pyytää ketään perheen ulkopuolista ostamaan juuri jotain tiettyä, usein aika kallista tavaraa. Jos haluan, että lapseni saa kaikki toivelistallaan olevat asiat, niin mä hankin ne itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Kun tivaavat, niin saatan sanoa vinkiksi, että lapsi tykkää Harry Potterista/kissoista/Legoista. Silloin lahjan antaja voi ihan itse päättää, että ostaako teemaan sopivan tarrapaketin ja kynän vai jonkin isomman Lego-setin, budjetin tai oman halun mukaan.

Mutta kaikki eivät ajattele näin. Heille ei ilmeisestikään tule tästä kuviosta ärsyyntynyt, vaivaantunut ja ahdistunut olo. Toinen sanoo, että hänen lapselleen pitää ostaa juuri tämä tietty pehmolelu ja minä sanon, että minun lapseni ottaa vastaan ainoastaan jonkin tietyn leikkisetin, niin mitä järkeä? Eikö me voida vaan ostaa omille lapsillemme ne jutut ja säästytään siltä, että paketteja kuskataan tai postitetaan hikipäässä ristiin rastiin ennen joulua, kun olisi muutakin tekemistä? Mun mielestä olisi myös kivaa, etten tietäisi etukäteen valmiiksi kaikkia lapsen saamia lahjoja. Aikuisena kun en itse kauheasti mitään paketteja saa, niin olisi edes jonkinlainen yllätysmomentti jouluaatossa.

Mutta ei, eihän se käy. Lahjat pitää sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen. On täysin mahdoton ajatus sellainen, että sattuisin kaupassa näkemään jotain mielestäni kummilapselleni sopivaa, ostaisin sen siinä samalla kuin omat ruokaostoksenikin ja käärisin lahjan paperiin. Ei käy, kun sitten lapsi ei saa kaikkia toiveitaan vaan jotain yllättävää ja aatto menee pilalle. Sitten vanhemman pitää soittaa lahjan antajalle jouluaattona ja haukkua, että väärän lahjan annoit, niin kuin joku tuolla kirjoitti.

Mä en ymmärrä miten yhtään kenelläkään tulee edes mieleen, että on ok antaa negatiivista palautetta lahjan antajalle jälkikäteen. Se on lahja! Mutta niin olen minäkin saanut synttärien tai joulun jälkeen kuulla, että ethän enää osta tällaista, meidän lapsi ei käytä sinisiä/violetteja/punaisia vaatteita. Palautetta on tullut, kun olen antanut lahjan myös kummitytön sisarelle. Lapset kuulemma tappelee, jos toisella on yksikin lahja enemmän. Selän takana on myös valitettu, kun en ennen lapsen syntymäpäiviä kysynyt mitään toiveita, vaan ostin jotain omin päin.

Ja jälleen kerran minä käytän itselleni huomattavia summia muiden lasten lahjoihin. Omani saa vastavuoroisesti jotain pientä ja (anteeksi vain) turhaa krääsää, koska en osaa olla tarpeeksi röyhkeä ja vaatia muita ihmisiä ostamaan minun lapselleni kymppien tai satasten tavaroita. Eli olen liian nössö. Joskus vielä matkustan jouluksi ulkomaille, en osta enkä vastaanota lahjoja ja ratkaisen tämän sillä.

Minusta sinulla on todellakin oikeus pyytää omalle lapsellesi jotakin sellaista oikeasti toiveena olevaa täsmätavaraa, joka on suunnilleen saman hintainen kuin sen lahjanantajaperheen lasten toivomat täsmälahjat. Eli jos Mäkiset olettavat, että ostat heidän lapselleen kolmenkympin legosetin, ja olet tähän asti kiltteyttäsi ostanutkin, niin toivot myös omalle lapsellesi jotakin about kolmenkympin hintaista. Jos taas Toivosten lasten toiveet ovat 10-15 euron luokkaa, pyydät omallesi jotakin suunnilleen sen hintaista. Mä jotenkin osaan samaistua tuohon "Mäkisten" ja "Toivostenkin" osaan, kun "no osta vaikka jotain poniaiheista" on paljon riskialttiimpaa kuin ostaa Schleichin 15 cm korkea suomenhevostamma, joten ei siihen hakuammuntaan viitsi laittaa niin kauheasti rahaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä lahjomiset joulun alla. Kun sisarusten lapsia löytyy useampia ja vielä kummilapset päälle, niin rahaa saa menemään. Ei tarvitse olla kuin 30€ lahja jokaiselle, niin viiden lapsen lahjomiset vie 150€. Ja useimpia heistä näkee ehkä kerran vuodessa.

Nyt paremmalla taloudellisella tilanteella tuo on ok, mutta pienemmällä budjetilla eläessä kävi aika raskaaksi.

Itse en tietenkään saa useimmilta mitään ja yhden kummilapsen vanhemmat kertovat auliisti myös kummilapsen sisarusten lahjatoiveet kun kysyn mitä kummilapseni lahjatoivelistalta löytyy..

Kannattaa sanoa, että onhan niillä kummilapsen sisaruksilla omatkin kumminsa.

Jep, joululahjat on kyllä yksi murheenkryyni. En osaa ostaa oikeanlaisia lahjoja, kun kaikilla on niin paljon vaatimuksia. Ja kun minä lahjon koko sisareni perheen, minä saan heiltä yhden pikkupaketin. Tulee kalliiksi köyhälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäis hankkiutua meidän koirista eroon, koska siskon lapsi pelkää niitä. Koirat on todella rauhallisia ja siskon perheen vierailujen ajan ovat ulkona. Sekin ilmeisesti on liikaa että lapsi näkee koirat ikkunasta....[/quote

Pyydä siskoa hankkiutumaan lapsestaan eroon. Jestas. Mikä pokka!]

Mehän olemme täällä vain muita varten, sinä siskoasi varten.

Siskoni pyysi minua imettänään vauvaansa, että pääsee itse bilettämään ja juomaan, kun meillä oli melkein saman ikäiset vauvat. Kieltäydyin kunniasta.

Lahjoja vain pienille lapsille. Minulta mummona lapseni lapsille yhdet paketit Sisaren kummilapsen lapselle pieni rahamuistaminen, toive.

Pienimuotoisesti hyväntekeväisyyttä, muutamalle vanhuspariskunnalle jouluruokaa viedään.

Ei kenenkään tarvitse ahdistua lahjoista, elätte elämäänne. Soitto tai kortti riittää tai jouluntoivotus tavatessa.

Ei tarvitse kenellekään selvitystä tehdä, jos lahjoja ei laiteta. Ei oo pakkoa, eikä syyllisyyttä ei tarvitse tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun korona tuli, jäin lomautetuksi.

Oli jo pitkään ollut työn alla laittaa vaatteita vähänkäytettyyn ja lomautettuna siihen oli aikaa ja mielenkiintoa.

Laitoin kerran fb.hen kuvan, olin nokkakärryt hakenut lainaan ja vein postiin isoja laatikoita vaatteita.

Sain paljon yv.tä tutuilta. Ystävän ystövä yritti ehdottaa yhteistyötä. En suostunut. Kerroin paljonko siihen menee aikaa ja vaivaa. Jankkasi, jankkasi. En vastannut viesteihin, ystäväni laittoi viestiä Tiina ihmettelee miksi en vastaa.

Kerroin suoraan voin ottaa vastaan, mutta en maksa mitään. Sainkin sitten ekan kuorman, pari muovipussia. Ei ei ei. Ihan roskiskamaa. Pyysin hakemaan pois, tai vien roskiin. Sain pelastettua muutaman yksittäisen jutun.

Näitä pussukoita alkoi ilmestymään meidän oven taakse. Perkasin ja laitoin kirppiskasaan.

Jokainen arvaa miten tässä kävi lopulta.

Käsi ojossa otettiin yhteyttä.

Olin ollut niin fiksi, otin aina kuvat satsista. Nämä roskiin, nämä kirppikselle. Ja laitoin kuvakaappaukset kirjoituksista en maksa mitään.

Viimeisenä yritettiin olen saanut niin monta muovipussiakin. Jos niistä maksaisin jotain 😁

Onko minun luetunymmärtämisessä vikaa, vai onko joku muu joka ei saanut tuosta teksistä selvää? Tai sain pointista kiinni, mutta kielellisesti tämä oli hirvittävää luettavaa.

Että-sana tuntuu ainakin täysin puuttuvan kyseisen kirjoittajan sanavarastosta. :D

Naispuoleinen tuttava kysyi ilmeisesti tosissaan, että voisinko lainata miestäni hänelle muutamaksi päiväksi, kun oma miehensä on työmatkalla. Siis pyysi ihmistä lainaksi kuin jotain esinettä?

Että-sanat kirjoittajalta tosiaan ovat lopussa; ehkä hän on käyttänyt niitä aiemmin liikaa. Jotenkin mielessä kyllä hahmottui kirjoittajan kuva (permanentissaan ym.), mutta ei minulle ainakaan selvinnyt, minne hän oli postittamassa vaatteita(?) ja miksi, vaikka luin kahteen kertaan. Tämä on hiukan kummallista, sillä olen työkseni tehnyt tekstianalyysia. On kuitenkin ihan mahdollista että jotkut lukijat - samoin kirjoittavat ja ajattelevat - ymmärsivät kertomuksen vaivatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä joululahjateemasta. Tämä lahjojen pyörittely saa mut vuosi vuodelta yhä ahdistuneemmaksi. Mulla on muutamia kummilapsia, sisarusten lapsia ja omia on yksi. Ennen joulua vanhemmat lähettävät aina listan lastensa toiveista ja kysyvät samalla, mitä oma lapseni on toivonut.

Ongelma: mun kannalta ja mun mielestä tässä kuviossa ei ole enää moneen vuoteen ollut mitään järkeä.

Mä saan tarkan listan, että lapsille voisi ostaa tämän, tuon ja sen. Mutta itse en kehtaa tuollaista tehdä! Mulla ei vaan ole pokkaa pyytää ketään perheen ulkopuolista ostamaan juuri jotain tiettyä, usein aika kallista tavaraa. Jos haluan, että lapseni saa kaikki toivelistallaan olevat asiat, niin mä hankin ne itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Kun tivaavat, niin saatan sanoa vinkiksi, että lapsi tykkää Harry Potterista/kissoista/Legoista. Silloin lahjan antaja voi ihan itse päättää, että ostaako teemaan sopivan tarrapaketin ja kynän vai jonkin isomman Lego-setin, budjetin tai oman halun mukaan.

Mutta kaikki eivät ajattele näin. Heille ei ilmeisestikään tule tästä kuviosta ärsyyntynyt, vaivaantunut ja ahdistunut olo. Toinen sanoo, että hänen lapselleen pitää ostaa juuri tämä tietty pehmolelu ja minä sanon, että minun lapseni ottaa vastaan ainoastaan jonkin tietyn leikkisetin, niin mitä järkeä? Eikö me voida vaan ostaa omille lapsillemme ne jutut ja säästytään siltä, että paketteja kuskataan tai postitetaan hikipäässä ristiin rastiin ennen joulua, kun olisi muutakin tekemistä? Mun mielestä olisi myös kivaa, etten tietäisi etukäteen valmiiksi kaikkia lapsen saamia lahjoja. Aikuisena kun en itse kauheasti mitään paketteja saa, niin olisi edes jonkinlainen yllätysmomentti jouluaatossa.

Mutta ei, eihän se käy. Lahjat pitää sopia mahdollisimman tarkasti etukäteen. On täysin mahdoton ajatus sellainen, että sattuisin kaupassa näkemään jotain mielestäni kummilapselleni sopivaa, ostaisin sen siinä samalla kuin omat ruokaostoksenikin ja käärisin lahjan paperiin. Ei käy, kun sitten lapsi ei saa kaikkia toiveitaan vaan jotain yllättävää ja aatto menee pilalle. Sitten vanhemman pitää soittaa lahjan antajalle jouluaattona ja haukkua, että väärän lahjan annoit, niin kuin joku tuolla kirjoitti.

Mä en ymmärrä miten yhtään kenelläkään tulee edes mieleen, että on ok antaa negatiivista palautetta lahjan antajalle jälkikäteen. Se on lahja! Mutta niin olen minäkin saanut synttärien tai joulun jälkeen kuulla, että ethän enää osta tällaista, meidän lapsi ei käytä sinisiä/violetteja/punaisia vaatteita. Palautetta on tullut, kun olen antanut lahjan myös kummitytön sisarelle. Lapset kuulemma tappelee, jos toisella on yksikin lahja enemmän. Selän takana on myös valitettu, kun en ennen lapsen syntymäpäiviä kysynyt mitään toiveita, vaan ostin jotain omin päin.

Ja jälleen kerran minä käytän itselleni huomattavia summia muiden lasten lahjoihin. Omani saa vastavuoroisesti jotain pientä ja (anteeksi vain) turhaa krääsää, koska en osaa olla tarpeeksi röyhkeä ja vaatia muita ihmisiä ostamaan minun lapselleni kymppien tai satasten tavaroita. Eli olen liian nössö. Joskus vielä matkustan jouluksi ulkomaille, en osta enkä vastaanota lahjoja ja ratkaisen tämän sillä.

Minusta sinulla on todellakin oikeus pyytää omalle lapsellesi jotakin sellaista oikeasti toiveena olevaa täsmätavaraa, joka on suunnilleen saman hintainen kuin sen lahjanantajaperheen lasten toivomat täsmälahjat. Eli jos Mäkiset olettavat, että ostat heidän lapselleen kolmenkympin legosetin, ja olet tähän asti kiltteyttäsi ostanutkin, niin toivot myös omalle lapsellesi jotakin about kolmenkympin hintaista. Jos taas Toivosten lasten toiveet ovat 10-15 euron luokkaa, pyydät omallesi jotakin suunnilleen sen hintaista. Mä jotenkin osaan samaistua tuohon "Mäkisten" ja "Toivostenkin" osaan, kun "no osta vaikka jotain poniaiheista" on paljon riskialttiimpaa kuin ostaa Schleichin 15 cm korkea suomenhevostamma, joten ei siihen hakuammuntaan viitsi laittaa niin kauheasti rahaakaan. 

Jes ja parhaassa tapauksessa, kun ehdotat yhtä kalliita lahjoja, se lahjojenvaihto yllättäen loppuukin lyhyeen :)

Vierailija kirjoitti:

Että-sanat kirjoittajalta tosiaan ovat lopussa; ehkä hän on käyttänyt niitä aiemmin liikaa. Jotenkin mielessä kyllä hahmottui kirjoittajan kuva (permanentissaan ym.), mutta ei minulle ainakaan selvinnyt, minne hän oli postittamassa vaatteita(?) ja miksi, vaikka luin kahteen kertaan. Tämä on hiukan kummallista, sillä olen työkseni tehnyt tekstianalyysia. On kuitenkin ihan mahdollista että jotkut lukijat - samoin kirjoittavat ja ajattelevat - ymmärsivät kertomuksen vaivatta.

Vaatteita voi lähettää esim vähänkäytettyyn.

Ennenhän paikka oli hyvä, nyt aika surkea.

Ettäettäettä

Vierailija kirjoitti:

Jep, joululahjat on kyllä yksi murheenkryyni. En osaa ostaa oikeanlaisia lahjoja, kun kaikilla on niin paljon vaatimuksia. Ja kun minä lahjon koko sisareni perheen, minä saan heiltä yhden pikkupaketin. Tulee kalliiksi köyhälle.

Miksi ihmeessä annat arvokkaita ?

Tee vaikka jokaiselle nimikkopipari. Taikina maksaa 1,5 e ja tomusokeri päälle.

Mitä ihmeen vaatimuksia esitetään ?

Sinulle muutama vaihtoehto:

1) Laitat samanhintaisia toiveita takaisin. Ehdottomasti jo tänä jouluna. Todennäköisesti käy niin, että ensi jouluna ei tarvitse enää lahjoa.

2) Sanot, että vaihdatte vaan kortit. Jokainen ostaa omalle lapselleen listalta lahjan ja laittaa siihen 'kummitädin' kortin. Näin pysyvät kartalla mitä ostavat ja lapset saavat juuri sitä mitä haluavat (vanhempiensa mielestä). Säästätte postimaksut!

3) Mikäli sinua 'haukutaan' lahjoista, toteat, että lahjahevosen suuhun ei ole katsominen. Mikäli lahjat ei kelpaa, niin jätät ostamatta.

Muistakaa ne Ukrainan lapset! Heille voi lahjoittaa rahaa ja niille sukulaisten lapsille antaa sitten vaan kortin, jossa lukee, että on tänä vuonna laittanut lahjarahat Ukrainaan. Paras lahja kaikille!

Meidän eräs sukulainen vieraili vaimoineen meillä tosi tiheään ja kun tulivat, niin olivat aamusta iltaan.  Mutta kun joulu lähestyi, niin vierailut jäivät taas noin kuukauden tauolle arvatenkin ettei meidän lapsille tarvitsisi lahjoja tuoda. Kutsuimme heidät myös aikanaan lapsemme lakkiaisiin, mutta ei heitä näkynyt. Kahden kuukauden kuluttua lakkiaisista sitten taas ilmaantuivat. 

Vierailija kirjoitti:

Mies olisi halunnut eilen autokyydin tyttöystävänsä luokse. Enkä valitettavasti vitsaile. 😭

Olisin pakannut äijälle pari kassia tärkeimpiä vaatteitaan mukaan, ottanut avaimet pois, kyysännyt sinne tyttöystävän portille ja kaasuttanut matkoihini hyvän joulun toivotuksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun korona tuli, jäin lomautetuksi.

Oli jo pitkään ollut työn alla laittaa vaatteita vähänkäytettyyn ja lomautettuna siihen oli aikaa ja mielenkiintoa.

Laitoin kerran fb.hen kuvan, olin nokkakärryt hakenut lainaan ja vein postiin isoja laatikoita vaatteita.

Sain paljon yv.tä tutuilta. Ystävän ystövä yritti ehdottaa yhteistyötä. En suostunut. Kerroin paljonko siihen menee aikaa ja vaivaa. Jankkasi, jankkasi. En vastannut viesteihin, ystäväni laittoi viestiä Tiina ihmettelee miksi en vastaa.

Kerroin suoraan voin ottaa vastaan, mutta en maksa mitään. Sainkin sitten ekan kuorman, pari muovipussia. Ei ei ei. Ihan roskiskamaa. Pyysin hakemaan pois, tai vien roskiin. Sain pelastettua muutaman yksittäisen jutun.

Näitä pussukoita alkoi ilmestymään meidän oven taakse. Perkasin ja laitoin kirppiskasaan.

Jokainen arvaa miten tässä kävi lopulta.

Käsi ojossa otettiin yhteyttä.

Olin ollut niin fiksi, otin aina kuvat satsista. Nämä roskiin, nämä kirppikselle. Ja laitoin kuvakaappaukset kirjoituksista en maksa mitään.

Viimeisenä yritettiin olen saanut niin monta muovipussiakin. Jos niistä maksaisin jotain 😁

Onko minun luetunymmärtämisessä vikaa, vai onko joku muu joka ei saanut tuosta teksistä selvää? Tai sain pointista kiinni, mutta kielellisesti tämä oli hirvittävää luettavaa.

Että-sana tuntuu ainakin täysin puuttuvan kyseisen kirjoittajan sanavarastosta. :D

Kyse on pitkään palstalle kirjoittaneesta huomion hakuisesta paskapäästä.

Vierailija kirjoitti:

Naispuoleinen tuttava kysyi ilmeisesti tosissaan, että voisinko lainata miestäni hänelle muutamaksi päiväksi, kun oma miehensä on työmatkalla. Siis pyysi ihmistä lainaksi kuin jotain esinettä?

Joillakin on tuollainen käsitys huumorista. Ottaisin etäisyyttä.

Itse olen hieman ilkeä tarvittaessa, joten saattaisin sanoa, etten typerille pyytäjille lainaa edes rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispuoleinen tuttava kysyi ilmeisesti tosissaan, että voisinko lainata miestäni hänelle muutamaksi päiväksi, kun oma miehensä on työmatkalla. Siis pyysi ihmistä lainaksi kuin jotain esinettä?

Joillakin on tuollainen käsitys huumorista. Ottaisin etäisyyttä.

Itse olen hieman ilkeä tarvittaessa, joten saattaisin sanoa, etten typerille pyytäjille lainaa edes rahaa.

Mikäs siinä, tonnin päivä ja rahat etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän eräs sukulainen vieraili vaimoineen meillä tosi tiheään ja kun tulivat, niin olivat aamusta iltaan.  Mutta kun joulu lähestyi, niin vierailut jäivät taas noin kuukauden tauolle arvatenkin ettei meidän lapsille tarvitsisi lahjoja tuoda. Kutsuimme heidät myös aikanaan lapsemme lakkiaisiin, mutta ei heitä näkynyt. Kahden kuukauden kuluttua lakkiaisista sitten taas ilmaantuivat. 

Aamusta iltaan? Lokkeja jotka laskevat että ei tarvitse itse ostaa ruokia kun käy kylässä joka paikassa missä suostutaan katselemaan koko päivän kyläilyjä.

Tämä porukka, ja se joka ostaa toisten lapsille kalliit lahjat ja pyytää omilleen vaan jotain rihkamaa. Kai te tajuatte, että teitä käytetään törkeästi hyväksi ja erittäin todennäköisesti hyväksikäyttäjät vielä nauravat teille selän takana, että miten tyhmiä ja yksinkertaisia olette kun suostutte tällaiseen järjestelyyn. Etenkin sinä joka annat kohdella lastasi eriarvoisesti, niin mieti nyt vähän minkälaisen esimerkin annat omalle lapsellesi. Hän kasvaa ajatellen että on ok että häntä pidetään vähemmän arvoisena kuin serkkujaan.

Nyt kasvavat heti selkärangan ja teet tuosta lopun.