Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen vara"fomo"kaveri yhdelle tutulleni.

Jos on seuraa vailla ja kukaan muu ei pääse, laittaa viime tipassa sellaisia "mitäs teet, terassille tänään?"

Jos olen lähtenyt näihin näkemisiin, ei kysy kuulumisia tai kerro omistaan. Jos sitten juttelen niitä näitä, katselee seinille ja on hiljaa. Jos kysyn, miksei keskustele, niin kuulemma "kuuntelee höpötystä" :)

Tuohon seuraksi kävisi kuka vaan, kunhan on joku siinä seurana, ettei nyt joudu olemaan aurinkoista lauantai-iltaa yksin.

Päättelin tämän niin, että en vastaa heti näihin extempore-ehdotuksiin. Vastaan vaikka seuraavana päivänä, kysyn kuulumiset ja koitan buukata etukäteen sovituksi seuraavaa näkemistä.

Ei sitten näihin vastaa, vastaa ehkä että aa hän ajatteli jos olisit ollut vapaana sillon, kun hänellä ei ollut mitään.

Saatan kertoa kuulumisiani ja jutella mukavia, vastaa ehkä joskus sitten jotain "aaa ok:)"

Sori, mutta en oo mikään koriste, jonka voi sitten kuvata vaikka someen, että näyttää ettei ole ollut yksin jonain fomo-ajankohtana.

Jatkan samaa linjaa. En vastaa näihin viime tipan ehdotuksiin, kysyn kuulumiset ja ehdotan jotain tiettyä päivää ja aikaa. Ei tajua ei.

Mikä on fomo?

Fear of missing out = pelko että jää jostakin paitsi. Ihminen joka ei halua sitoutua tapaamisiin, koska tuntee, että luvassa voi olla hauskempi meno. Ihminen joka ahdistuu tapausten sopimisesta kärsii fomosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että mulla on "ystävinä" henkilöitä, jotka käyttivät mua hyväkseen. Yksi halusi sielunhoitoa ja piristystä tarjoamatta sitä mulle takaisin koskaan, toinen samoin haukkui lapsensa ja miehensä etc, hän ei antanut mulle mitään takaisin. Jos kerroin jostain joka järkytti mua, hän vaiensi mut: en halua kuulla enempää. Kolmas halusi juoruta kaikesta ja sen koira oli aina pakko olla mukana. Koira ei osannut kulkea rinnalla, vaan minä väistelin koiraa. Kiva.

Sitten lopetin puhelimeen vastaamisen, samoin tekstareihin ja sähköpostiin. Muutin enkä ilmoittanut kenellekään minne. Puhelinnumero on sama, mutta poistin osoitetiedot. En enää jaksa heitä. Jos ei uusia kavereita löydy mistään, niin annan olla. En halua enää itseäni hyväksikäytettävän.

Eikö sinun olisi ollut parempi opetella taitoja kieltäytyä olemasta hyväksikäytettävänä?

Nyt tavallaan pakenit tilanteita, joita sinulle varmasti taas tulee eteen.

Miksi? Mitä taitoja? Ostaa jokin terapiakirja ja lukea sieltä lauseita? Mennä peilin eteen sanomaan: ei.ei.ei.

Minä tein päätöksen, joka myös sinun, samoin kuin "ystävieni" on hyväksyttävä. Sitä pitää kunnioittaa.

Taidat olla ammatiltasi opettaja. Tunnen erään opettajan, jolla on juuri samanlainen työkalupakki aina mukanaan.

Itse olen jo sen verran ikääntynyt, että ei minun tarvitse enää kuunnella muiden opetuksia ja kyseenalaistamisia ja ennustamista.

Päätös oli minun. Vastuu siitä on minun. En kysynyt, mitä muuta olisin voinut tehdä välttääkseni sen, minkä tein. Opettele kunnioittamaan muiden tekoja ja ajatuksia, et tiedä kaikkea.

Mitenkä se vanha sananlasku sanoo: Minkä taakseen jättää....... mutta kaikkea hyvää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pomo otti töihin naisen, joka ei osannut mitään eikä kyennyt oppimaankaan, kuten huomasin. Heillä oli vissiin jotain säpinää keskenään.

Hän oli varmaan peräti muutaman viikon ollut osastolla, kun tuli minulta pyytämään nimikirjoitusta johonkin todistukseen. En luvannut mitään mutta sitten hän tuli TYHJÄN PANKKILAINAPAPERIN kanssa, hänen mielestään olisin hyvin voinut pistää siihen nimeni jo etukäteen.

Herrajjumala sentään, mimmoisia röyhkeitä ihmisiä on olemassa.

No kun kieltäydyin (LUONNOLLISESTI!) niin hän alkoi kiusata minua ja sitä kesti kunnes en enää jaksanut vaan sanoin itseni irti. Kai hän oli sitten mielissään "saavutuksestaan", en tiedä enkä haluakaan tietää.

Olisit allekirjoittanut suurin tikkukirjaimin, että AKU ANKKA niin, että k-kirjaimet ja n-kirjain olisivat olleet väärinpäin ja piirtänyt vielä kirkkoveneen kuvan lisäbonukseksi siihen viereen.

Ei vaiskaan, ihan oikein teit! 👍

Heh voi vitsi, olispa tullut sillä hetkellä mieleeni! Mutta nainen oli niin höntti, etten usko että hän olisi ironiaa tajunnut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen vara"fomo"kaveri yhdelle tutulleni.

Jos on seuraa vailla ja kukaan muu ei pääse, laittaa viime tipassa sellaisia "mitäs teet, terassille tänään?"

Jos olen lähtenyt näihin näkemisiin, ei kysy kuulumisia tai kerro omistaan. Jos sitten juttelen niitä näitä, katselee seinille ja on hiljaa. Jos kysyn, miksei keskustele, niin kuulemma "kuuntelee höpötystä" :)

Tuohon seuraksi kävisi kuka vaan, kunhan on joku siinä seurana, ettei nyt joudu olemaan aurinkoista lauantai-iltaa yksin.

Päättelin tämän niin, että en vastaa heti näihin extempore-ehdotuksiin. Vastaan vaikka seuraavana päivänä, kysyn kuulumiset ja koitan buukata etukäteen sovituksi seuraavaa näkemistä.

Ei sitten näihin vastaa, vastaa ehkä että aa hän ajatteli jos olisit ollut vapaana sillon, kun hänellä ei ollut mitään.

Saatan kertoa kuulumisiani ja jutella mukavia, vastaa ehkä joskus sitten jotain "aaa ok:)"

Sori, mutta en oo mikään koriste, jonka voi sitten kuvata vaikka someen, että näyttää ettei ole ollut yksin jonain fomo-ajankohtana.

Jatkan samaa linjaa. En vastaa näihin viime tipan ehdotuksiin, kysyn kuulumiset ja ehdotan jotain tiettyä päivää ja aikaa. Ei tajua ei.

Toi tyyppi siis käyttää sua. Paremman puutteessa. Tiedän. Mä pääsin eroon muutamasta tällaisesta pissapäästä siten, että en ensin vastannut kun soitti tai tekstasi. Parin tunnin päästä otin yhteyttä. Olin muka ollut just jossain , en voi lähteä, päätä särkee tms. Seuraavalla kerralla just lähdössä hammaslääkäriin tai jonnekin ja lupaan palatessani soittaa. Enkä soita. Koska unohdin.

Mä en enää lähde paikkaamaan jonkun ääliön seuran kaipuuta tai näyttäytymisenkaipuuta. Sama mulla, että mun asiat ei kiinnostaneet tai sitten hänellä oli jokin takuuvarma napakka vastaus, joka teki minut tyhmäksi.

Yksi oli sitkeä. Vielä puolen vuoden kuluttua lähetti tekstarin, kysyi erästä asiaa josta tietää minun tietävän. Tekstissä lause: toivon todella, että vastaat. En vastannut. En halunnut samaan pyöritykseen enää. Se loukkasi minua hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että mulla on "ystävinä" henkilöitä, jotka käyttivät mua hyväkseen. Yksi halusi sielunhoitoa ja piristystä tarjoamatta sitä mulle takaisin koskaan, toinen samoin haukkui lapsensa ja miehensä etc, hän ei antanut mulle mitään takaisin. Jos kerroin jostain joka järkytti mua, hän vaiensi mut: en halua kuulla enempää. Kolmas halusi juoruta kaikesta ja sen koira oli aina pakko olla mukana. Koira ei osannut kulkea rinnalla, vaan minä väistelin koiraa. Kiva.

Sitten lopetin puhelimeen vastaamisen, samoin tekstareihin ja sähköpostiin. Muutin enkä ilmoittanut kenellekään minne. Puhelinnumero on sama, mutta poistin osoitetiedot. En enää jaksa heitä. Jos ei uusia kavereita löydy mistään, niin annan olla. En halua enää itseäni hyväksikäytettävän.

Eikö sinun olisi ollut parempi opetella taitoja kieltäytyä olemasta hyväksikäytettävänä?

Nyt tavallaan pakenit tilanteita, joita sinulle varmasti taas tulee eteen.

Miksi? Mitä taitoja? Ostaa jokin terapiakirja ja lukea sieltä lauseita? Mennä peilin eteen sanomaan: ei.ei.ei.

Minä tein päätöksen, joka myös sinun, samoin kuin "ystävieni" on hyväksyttävä. Sitä pitää kunnioittaa.

Taidat olla ammatiltasi opettaja. Tunnen erään opettajan, jolla on juuri samanlainen työkalupakki aina mukanaan.

Itse olen jo sen verran ikääntynyt, että ei minun tarvitse enää kuunnella muiden opetuksia ja kyseenalaistamisia ja ennustamista.

Päätös oli minun. Vastuu siitä on minun. En kysynyt, mitä muuta olisin voinut tehdä välttääkseni sen, minkä tein. Opettele kunnioittamaan muiden tekoja ja ajatuksia, et tiedä kaikkea.

Mitenkä se vanha sananlasku sanoo: Minkä taakseen jättää....... mutta kaikkea hyvää sulle!

Kiitos toivotuksesta. Mitä sinä olisit ollut ehdottamassa? Minun päältäni käveltiin sen verran usein, etten ole heille mitenkään velvollinen selittämään mitään. En käytöstäni, en mitään. Miettikööt itse, jos vaivautuvat siihen tai hankkikoot uusia kohteita. Kiitos suhtautumisestasi, se on hyvin myötäelävä.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muorin kyttyrä toi muuttaessaan kerrostaloomme uudet omat "järjestyssääntönsä".

Iltapesulle mentävä 19:53. 

Täysi hiljaisuus 20.00.        Oikea järjestyssääntö määrää 22:00 - 07:00!

WC:ssa ei saa käydä klo 20:00 jälkeen.

Asunnoissa ei saa kävellä klo 20:00 jälkeen.

No, suihkussa ei saa käydä, tiskata ei saa, siivota ei saa jne. jne. mihinkään aikaan.

Jos näitä "sääntöjä" rikkoo, siitä seuraa harjanvarrella hakkaamista.

Ja jos muori ei ole itse kotona, laittaa sukulaisensa hakkaamaan.

Uskokaa tai älkää tämä kaikki on totta!

Tällaisilla kielloilla ei ole mitään virkaa, ei vaikka ne olisi taloyhtiön säännöissä. Jokaisella on oikeus käydä WC:ssa ja peseytyä tarvittaessa vaikka keskellä yötä. 

Minulle pitkäaikainen seurustelukumppani taasen sanoi ajavansa autolla ylitseni, mikäli en tee raskaudenkeskeytystä. "Onneksi" luonto hoiti asian ja raskaus keskeytyi, rv11+4. En jatkanut suhdetta enää hänen kanssaan.

Olen töissä ison yrityksen konttorissa, jossa tehtävänä on pitää tietotekniikka ja verkko kunnossa. En ole onneksi ainoa, vaan meitä on kolme. Mukava työ jossa ei samanlaisia päiviä ole koskaan. 

Tietysti myös kaverini tietävät mitä teen eikä se mikään salaisuus olekkaan. 

Kaverini eivät koskaan vaadi minua ratkaisemaan heidän tietokoneongelmiaan ilmaiseksi vaikka usein niin teenkin, jos joku pyyttää. 

Sensijaan sukulaiset ja tuttavan tuttavat  saattavat soittaa tai rulla käymään läppäri kädessä, että mikä tässä mahtaa olla ja kyllä sinä sen äkkiä selvität. Äkkiä selvittäminen on usein tuntien ihmettelyä ja salasanojen ohittelua, kun käyttäjä ei muista itsekkään mitä on missäkin tehnyt ja missä on se ja tuo salasana. Kun sitten olen touhunnut monta tuntia ja saanut laitteen toimimaan henkilö tulee hakemaan laitteen ja hämmästyy kun nykyisin laitan laskun pöytään. 

Jotkut ovat suuttuneet ja alkaneet riidellä nimellisestä työpalkasta. Miten voit ottaa 50 euroa muutaman tunnin työstä.  Olen pyytänyt käymään seuraavaksi huoltoliikkeessä, niin tulet tietämään mikä on oikea tuntihinta. Tuntihinta on 140 euron paikkeilla ja samalla minimi taksa.

Jouduin kerran viemään läppärin liikkeeseen kun emolevy heitti henkensä. Voi jessus kun kirpaisi maksaa, mutta minkäs sille. Oli sentään oma firma että voi myöhemmin vähentää veroissa.

Onneksi, onneksi osaan itse etsiä ohjelmistovikoja ym ettei tarvitse kaikesta maksaa. Olen joskus joutunut tuollaisen "kai sinä voit äkkiä korjata tämän" uhriksi. "En minä muista mitä silllä viimeksi tein, ei kai se haittaa?"

Mitään palkkaa en saanut kun “eiks me ollakin hyviä kamuja” ja kyllä voin todistaa että se on usein ihan liian monimutkaiista ja vaivalloista hommaa tehdä, ilmaiseksi vielä kaiken lisäksi.

Sen takia en enää ketään "auta pikaisesti", sori nyt vaan, voin neuvoa hyvän firman joka noita hommia tekee tuntipalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulle pitkäaikainen seurustelukumppani taasen sanoi ajavansa autolla ylitseni, mikäli en tee raskaudenkeskeytystä. "Onneksi" luonto hoiti asian ja raskaus keskeytyi, rv11+4. En jatkanut suhdetta enää hänen kanssaan.

Valitettavasti tuosta saa Suomessa pienemmän tuomion kuin siitä lapsesta. Sekä ajallisesti että rahallisesti. Älkää tuomitko viestintuojaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle pitkäaikainen seurustelukumppani taasen sanoi ajavansa autolla ylitseni, mikäli en tee raskaudenkeskeytystä. "Onneksi" luonto hoiti asian ja raskaus keskeytyi, rv11+4. En jatkanut suhdetta enää hänen kanssaan.

Valitettavasti tuosta saa Suomessa pienemmän tuomion kuin siitä lapsesta. Sekä ajallisesti että rahallisesti. Älkää tuomitko viestintuojaa.

Olet sinäkin kyllä pitkä ja raskas tuomio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että mulla on "ystävinä" henkilöitä, jotka käyttivät mua hyväkseen. Yksi halusi sielunhoitoa ja piristystä tarjoamatta sitä mulle takaisin koskaan, toinen samoin haukkui lapsensa ja miehensä etc, hän ei antanut mulle mitään takaisin. Jos kerroin jostain joka järkytti mua, hän vaiensi mut: en halua kuulla enempää. Kolmas halusi juoruta kaikesta ja sen koira oli aina pakko olla mukana. Koira ei osannut kulkea rinnalla, vaan minä väistelin koiraa. Kiva.

Sitten lopetin puhelimeen vastaamisen, samoin tekstareihin ja sähköpostiin. Muutin enkä ilmoittanut kenellekään minne. Puhelinnumero on sama, mutta poistin osoitetiedot. En enää jaksa heitä. Jos ei uusia kavereita löydy mistään, niin annan olla. En halua enää itseäni hyväksikäytettävän.

Eikö sinun olisi ollut parempi opetella taitoja kieltäytyä olemasta hyväksikäytettävänä?

Nyt tavallaan pakenit tilanteita, joita sinulle varmasti taas tulee eteen.

Alkoi kiinnostaa. Olisiko aloittajan pitänyt tahdittaa kaverinsa uudelleen? Pyytää keskustelemaan heidän käytöksestään aloittajaa kohtaan? Heittäytyä marttyyriksi ehkä? Pyytää anteeksi, ettei aina jaksa olla läsnä heille? Mihin se johtaisi?

Silloin kun itse olen jonkin mahdottoman, ikävän ja kyllästyttävän edessä, vaihdan 180 astetta suuntaa ja poistun paikalta. Hakekoon ystävät muita kuuntelijoita. Niin minäkin, jos niitä tarvitsen. Minä kyllästyn jo siihenkin, että minulta kysellään aina tietoja, mitä tehdä yms. Eikö muut osaa käyttää Googlea tai soittaa puhelimella tietoja saadakseen? En ole yleinen tietopankki minäkään.

Miksi? Mitä taitoja? Ostaa jokin terapiakirja ja lukea sieltä lauseita? Mennä peilin eteen sanomaan: ei.ei.ei.

Minä tein päätöksen, joka myös sinun, samoin kuin "ystävieni" on hyväksyttävä. Sitä pitää kunnioittaa.

Taidat olla ammatiltasi opettaja. Tunnen erään opettajan, jolla on juuri samanlainen työkalupakki aina mukanaan.

Itse olen jo sen verran ikääntynyt, että ei minun tarvitse enää kuunnella muiden opetuksia ja kyseenalaistamisia ja ennustamista.

Päätös oli minun. Vastuu siitä on minun. En kysynyt, mitä muuta olisin voinut tehdä välttääkseni sen, minkä tein. Opettele kunnioittamaan muiden tekoja ja ajatuksia, et tiedä kaikkea.

Mitenkä se vanha sananlasku sanoo: Minkä taakseen jättää....... mutta kaikkea hyvää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että mulla on "ystävinä" henkilöitä, jotka käyttivät mua hyväkseen. Yksi halusi sielunhoitoa ja piristystä tarjoamatta sitä mulle takaisin koskaan, toinen samoin haukkui lapsensa ja miehensä etc, hän ei antanut mulle mitään takaisin. Jos kerroin jostain joka järkytti mua, hän vaiensi mut: en halua kuulla enempää. Kolmas halusi juoruta kaikesta ja sen koira oli aina pakko olla mukana. Koira ei osannut kulkea rinnalla, vaan minä väistelin koiraa. Kiva.

Sitten lopetin puhelimeen vastaamisen, samoin tekstareihin ja sähköpostiin. Muutin enkä ilmoittanut kenellekään minne. Puhelinnumero on sama, mutta poistin osoitetiedot. En enää jaksa heitä. Jos ei uusia kavereita löydy mistään, niin annan olla. En halua enää itseäni hyväksikäytettävän.

Eikö sinun olisi ollut parempi opetella taitoja kieltäytyä olemasta hyväksikäytettävänä?

Nyt tavallaan pakenit tilanteita, joita sinulle varmasti taas tulee eteen.

Miksi? Mitä taitoja? Ostaa jokin terapiakirja ja lukea sieltä lauseita? Mennä peilin eteen sanomaan: ei.ei.ei.

Minä tein päätöksen, joka myös sinun, samoin kuin "ystävieni" on hyväksyttävä. Sitä pitää kunnioittaa.

Taidat olla ammatiltasi opettaja. Tunnen erään opettajan, jolla on juuri samanlainen työkalupakki aina mukanaan.

Itse olen jo sen verran ikääntynyt, että ei minun tarvitse enää kuunnella muiden opetuksia ja kyseenalaistamisia ja ennustamista.

Päätös oli minun. Vastuu siitä on minun. En kysynyt, mitä muuta olisin voinut tehdä välttääkseni sen, minkä tein. Opettele kunnioittamaan muiden tekoja ja ajatuksia, et tiedä kaikkea.

Mitenkä se vanha sananlasku sanoo: Minkä taakseen jättää....... mutta kaikkea hyvää sulle!

Näitä VANHOJA sananlaskuja riittää. Ylikypsä on ollut jo pitkän aikaa mm: Kyllä tekevä töitä löytää. Etenkin vanhempi henkilö... paljon on tarjolla töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja Suomessa on kielletty lemmikkien lopettaminen ampumalla, vaikka ois mikä metsästäjä mestari. Ihan laki sanoo näin!

Mitäs jos tarkistaisit ne lakipykälät, ennen kuin tulet omiasi huutelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Suomessa on kielletty lemmikkien lopettaminen ampumalla, vaikka ois mikä metsästäjä mestari. Ihan laki sanoo näin!

Mitäs jos tarkistaisit ne lakipykälät, ennen kuin tulet omiasi huutelemaan.

Ei,ole kielletty

Erittäin hyvässä asemassa oleva lääkäri pyysi minua opastamaan tiimilleen (olen koulutettu ammattiopas). Matkaa ko. paikkaan 2x10 km.

Piti aivan itsestään selvyytenä että tietenkin vääntäydyn valmiin ennalta suunnitellun matskun kanssa toivomanaan ajankohtana esiintymään ilmaiseksi. Hän olisi voinut laittaa kulut yrityksen piikkiin, mutta ei ehdottanut palkkaa työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen vara"fomo"kaveri yhdelle tutulleni.

Jos on seuraa vailla ja kukaan muu ei pääse, laittaa viime tipassa sellaisia "mitäs teet, terassille tänään?"

Jos olen lähtenyt näihin näkemisiin, ei kysy kuulumisia tai kerro omistaan. Jos sitten juttelen niitä näitä, katselee seinille ja on hiljaa. Jos kysyn, miksei keskustele, niin kuulemma "kuuntelee höpötystä" :)

Tuohon seuraksi kävisi kuka vaan, kunhan on joku siinä seurana, ettei nyt joudu olemaan aurinkoista lauantai-iltaa yksin.

Päättelin tämän niin, että en vastaa heti näihin extempore-ehdotuksiin. Vastaan vaikka seuraavana päivänä, kysyn kuulumiset ja koitan buukata etukäteen sovituksi seuraavaa näkemistä.

Ei sitten näihin vastaa, vastaa ehkä että aa hän ajatteli jos olisit ollut vapaana sillon, kun hänellä ei ollut mitään.

Saatan kertoa kuulumisiani ja jutella mukavia, vastaa ehkä joskus sitten jotain "aaa ok:)"

Sori, mutta en oo mikään koriste, jonka voi sitten kuvata vaikka someen, että näyttää ettei ole ollut yksin jonain fomo-ajankohtana.

Jatkan samaa linjaa. En vastaa näihin viime tipan ehdotuksiin, kysyn kuulumiset ja ehdotan jotain tiettyä päivää ja aikaa. Ei tajua ei.

Itsellä samanlainen kaveri. Olen oppinut sanomaan olen tällä viikolla kiireinen, mutta sovitaanko ensi viikolle. Aika paljon on kanssakäyminen jäähtynyt. Viimeksi yritti saada minua ostamaan samalle illalle jonkun keikkalipun, kun jollekulle paremmalle kaverille oli tullut este. Olisin kelvannut seuraksi kun lippu oli jäänyt yli.

Jaa, setämiehen täytyy googlata samalla mitä fomo tarkoittaa.

M53

Samat kokemukset. Yks kaveri teki just tuota, ei koskaan ollut yhteydessä muuta kuin silloin kun tarvitsi seuraa "no vaikka just nyt heti". Some-päivitysten perusteella pystyy kyllä suunnittelemaan sosiaalista elämää ja menojaan etukäteenkin.

Toinen tapaus oli taas tällainen, että jos hänet kutsui illanviettoon tms. niin ei koskaan pystynyt heti sanomaan pääseekö vai ei. Käytännössä hän vaan otti kutsun vähän kuin "varalle" jos mitään kiinnostavampaa ei tulekaan juuri sille illalle. Hyvin usein peruikin tulemisiaan koska jotain muuta oli sitten ilmestynytkin kalenteriin. Plussat siitä ettei vaan luvannut tulla ja perunut, eli oli rehellinen siitä ettei välttämättä pääse. Mutta lopetin jossain vaiheessa kutsumisen, en halunnut olla se hätävara johon turvaudutaan jos ei ole muutakaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muorin kyttyrä toi muuttaessaan kerrostaloomme uudet omat "järjestyssääntönsä".

Iltapesulle mentävä 19:53. 

Täysi hiljaisuus 20.00.        Oikea järjestyssääntö määrää 22:00 - 07:00!

WC:ssa ei saa käydä klo 20:00 jälkeen.

Asunnoissa ei saa kävellä klo 20:00 jälkeen.

No, suihkussa ei saa käydä, tiskata ei saa, siivota ei saa jne. jne. mihinkään aikaan.

Jos näitä "sääntöjä" rikkoo, siitä seuraa harjanvarrella hakkaamista.

Ja jos muori ei ole itse kotona, laittaa sukulaisensa hakkaamaan.

Uskokaa tai älkää tämä kaikki on totta!

Tällaisilla kielloilla ei ole mitään virkaa, ei vaikka ne olisi taloyhtiön säännöissä. Jokaisella on oikeus käydä WC:ssa ja peseytyä tarvittaessa vaikka keskellä yötä. 

Niinpä. Se minua kiinnostaa tuossa tapauksessa, että totteleeko koko taloyhtiön väki tuota kurppamuoria. Jotenkin jää sellainen mielikuva, että eukko pyörittää naapureitaan kuin litran mittaa.

Muiden asukkaiden kannattaisi kokoontua yhteen ja mennä yhdessä muorin oven taakse kertomaan, miten hän jatkuvasti rikkoo ihmisten kotirauhaa melskeellään ja että seuravasta kerrasta seuraa yhteinen rikosilmoitus kaikilta naapureilta.

Olimme kuudennella luokalla kun kaverini tuli meille yökylään, asia oli sovittu vanhempiemme kanssa ja kaiken piti olla ok. No, Janna tuli meille ja antoi äidilleni paksuhkon vihkosen, johon oli kirjoitettu ohjeet miten Janna haluaa esim. voileipänsä, mitä ruokaa ja miten tehtynä hän syö, miten sänky pitää laittaa ja iltatoimien ohjeet. Äitini selasi vihkosen läpi, antoi sen Jannalle ja sanoi, että vieras syö samaa ruokaa kuin talonväki ja voi itse tehdä voileipänsä jos hänen tekemänsä eivät kelpaa. 

No, muutama tunti meni ja äitini joutui soittamaan Jannan vanhemmille, että hakevat tyttönsä kotiin syömään ja nukkumaan. Siihen mennessä Janna oli saanut täydellisen hermoromahduksen väärin tehdyistä voileivistä, vääristä muroista ja lopulta itki nähdessään väärän väriset lakanat. Myöhemmin selvisi että hänellä oli jokin autismin kirjon diagnoosi, mutta vanhenpansa halusivat "kokeilla" onnistuuko yökyläily.