Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tuli viereeni ja sanoi, että ei anna auton avaimia vieraalle ilman selitystä. Tämän jälkeen selvisi, että naapurit olivat ilmeisesti käyttäneet aiemman naapurin autoja kuin omiaan ja olettivat että se mahdollista meidänkin kanssamme. Koska meillä oli kaksi autoa, oli hänen mukaansa toinen aina valmiina heidän käytettävissään ja toki olimme valmiita auttamaan köyhää lapsiperhettä myös maksamalla polttoaineet lainamatkojen osalta. Nyt he olivat lähdössä 500 kilometrin päähän Itä-Suomeen sukuloimaan ja olisivat tulleet sieltä seuraavana maanantaina takaisin.

Mies totesi, että laina ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa ja autot ovat meidän, eivätkä heidän. Tämän jälkeen rouva paineli kirosanoja huudelleen omalle pihalleen. Hetken päästä perheen isäntä tuli oven taakse ja vaati autoa lainaan, koska näin oli menetelty aiemminkin ja miten muka voimme olla lainaamatta koska heillä oli hätätilanne. Selvitettyämme että tarvitsemme autojamme ihan itse viikonlopun aikana ja että teidän oma autonnehan seisoo pihalla, mies totesi että mutta kun sen tankki on tyhjä ja se pitäisi tankata!

Olen sanaton! :D Miten tällaista voi edes olettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tuli viereeni ja sanoi, että ei anna auton avaimia vieraalle ilman selitystä. Tämän jälkeen selvisi, että naapurit olivat ilmeisesti käyttäneet aiemman naapurin autoja kuin omiaan ja olettivat että se mahdollista meidänkin kanssamme. Koska meillä oli kaksi autoa, oli hänen mukaansa toinen aina valmiina heidän käytettävissään ja toki olimme valmiita auttamaan köyhää lapsiperhettä myös maksamalla polttoaineet lainamatkojen osalta. Nyt he olivat lähdössä 500 kilometrin päähän Itä-Suomeen sukuloimaan ja olisivat tulleet sieltä seuraavana maanantaina takaisin.

Mies totesi, että laina ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa ja autot ovat meidän, eivätkä heidän. Tämän jälkeen rouva paineli kirosanoja huudelleen omalle pihalleen. Hetken päästä perheen isäntä tuli oven taakse ja vaati autoa lainaan, koska näin oli menetelty aiemminkin ja miten muka voimme olla lainaamatta koska heillä oli hätätilanne. Selvitettyämme että tarvitsemme autojamme ihan itse viikonlopun aikana ja että teidän oma autonnehan seisoo pihalla, mies totesi että mutta kun sen tankki on tyhjä ja se pitäisi tankata!

Olen sanaton! :D Miten tällaista voi edes olettaa?

Siis tämä on uskomattomin tarina mitä täältä löytyy!!

Vierailija kirjoitti:

Muutimme omakotitaloon pari vuotta sitten ja naapurin nuoren lapsiperheen tullessa esittelemään itsensä he olivat kiinnostuneempia autoistamme kuin meistä ihmisistä. Etenkin perheen rouva oli hyvinkin innostunut tilanteesta ja hihkui  "iso uusi Audi, mahtavaa!". Hän kyseli mitä kaikkea tavaratilaan mahtuu ja onhan tässä myös vetokoukku ja tällä on varmasti mukava ajella pitkiäkin matkoja. Tilanne lähinnä huvitti meitä ja ajattelimme että hän oli vain autofriikki.

Parin viikon päästä syy intoiluun selvisi sitten meillekin. Ovikello soi lauantaina aamupäivällä ja naapurin rouva oli oven takana ilmoittaen että "me tästä sitten lähdettäisiin". Olin hieman hämilläni topakasta ilmoituksesta ja totesin että ahaa. Rouva alkoi sen jälkeen kyselemään avaimia ja onko varmasti tankattu? Tiedustellessani, että mikä hän vastasi että "no auto tietysti, ei meillä ole aikaa tankata kun on niin kiire jo"  Vastasin, että en minä tiedä koska teidän auto on tankattu, jonka jälkeen rouva kivahti, että teidän autonne ja anna ne avaimet jo tänne!

Mieheni tuli viereeni ja sanoi, että ei anna auton avaimia vieraalle ilman selitystä. Tämän jälkeen selvisi, että naapurit olivat ilmeisesti käyttäneet aiemman naapurin autoja kuin omiaan ja olettivat että se mahdollista meidänkin kanssamme. Koska meillä oli kaksi autoa, oli hänen mukaansa toinen aina valmiina heidän käytettävissään ja toki olimme valmiita auttamaan köyhää lapsiperhettä myös maksamalla polttoaineet lainamatkojen osalta. Nyt he olivat lähdössä 500 kilometrin päähän Itä-Suomeen sukuloimaan ja olisivat tulleet sieltä seuraavana maanantaina takaisin.

Mies totesi, että laina ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa ja autot ovat meidän, eivätkä heidän. Tämän jälkeen rouva paineli kirosanoja huudelleen omalle pihalleen. Hetken päästä perheen isäntä tuli oven taakse ja vaati autoa lainaan, koska näin oli menetelty aiemminkin ja miten muka voimme olla lainaamatta koska heillä oli hätätilanne. Selvitettyämme että tarvitsemme autojamme ihan itse viikonlopun aikana ja että teidän oma autonnehan seisoo pihalla, mies totesi että mutta kun sen tankki on tyhjä ja se pitäisi tankata!

Rouvakin liittyi uudelleen keskusteluun, mutta tällä kertaa hän olikin itkeskelevä ja valitti, miten voimme olla niin julmia, että riistämme heidän lapsiltaan pitkään odottamansa mummolavierailun. Kehotimme heitä matkustamaan omalla autollaan, niin se ei ollut lainkaan mahdollista, koska heillä ei ollut rahaa tankata ja he kehtasivat vielä vaatia, että koska emme lainaakaan autoa, niin meidän pitäisi sitten tankata heidän autonsa. Useiden ei-vastauksen jälkeen pariskunta haukkui meidät kirosanojen säestyksellä mitä monisanaisemmin ja lähtivät pois.

He yrittivät vielä myöhemmin lainata auton lisäksi niin lasten pyöriä, peräkärryä, grilliä, ruohonleikkuria, pomppulinnaa ja jopa lasten leikkimökkiä koska emme tarvitse sitä kuitenkaan, koska olemme kuitenkin mökillä.

Huvittivinta asiassa on oikeastaan se, että heidän talonsa päädyssä on iso koristelintu. Ja se lintu on lokki =)

Tätä tarinaa en ihan purematta niele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutimme omakotitaloon pari vuotta sitten ja naapurin nuoren lapsiperheen tullessa esittelemään itsensä he olivat kiinnostuneempia autoistamme kuin meistä ihmisistä. Etenkin perheen rouva oli hyvinkin innostunut tilanteesta ja hihkui  "iso uusi Audi, mahtavaa!". Hän kyseli mitä kaikkea tavaratilaan mahtuu ja onhan tässä myös vetokoukku ja tällä on varmasti mukava ajella pitkiäkin matkoja. Tilanne lähinnä huvitti meitä ja ajattelimme että hän oli vain autofriikki.

Parin viikon päästä syy intoiluun selvisi sitten meillekin. Ovikello soi lauantaina aamupäivällä ja naapurin rouva oli oven takana ilmoittaen että "me tästä sitten lähdettäisiin". Olin hieman hämilläni topakasta ilmoituksesta ja totesin että ahaa. Rouva alkoi sen jälkeen kyselemään avaimia ja onko varmasti tankattu? Tiedustellessani, että mikä hän vastasi että "no auto tietysti, ei meillä ole aikaa tankata kun on niin kiire jo"  Vastasin, että en minä tiedä koska teidän auto on tankattu, jonka jälkeen rouva kivahti, että teidän autonne ja anna ne avaimet jo tänne!

Mieheni tuli viereeni ja sanoi, että ei anna auton avaimia vieraalle ilman selitystä. Tämän jälkeen selvisi, että naapurit olivat ilmeisesti käyttäneet aiemman naapurin autoja kuin omiaan ja olettivat että se mahdollista meidänkin kanssamme. Koska meillä oli kaksi autoa, oli hänen mukaansa toinen aina valmiina heidän käytettävissään ja toki olimme valmiita auttamaan köyhää lapsiperhettä myös maksamalla polttoaineet lainamatkojen osalta. Nyt he olivat lähdössä 500 kilometrin päähän Itä-Suomeen sukuloimaan ja olisivat tulleet sieltä seuraavana maanantaina takaisin.

Mies totesi, että laina ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa ja autot ovat meidän, eivätkä heidän. Tämän jälkeen rouva paineli kirosanoja huudelleen omalle pihalleen. Hetken päästä perheen isäntä tuli oven taakse ja vaati autoa lainaan, koska näin oli menetelty aiemminkin ja miten muka voimme olla lainaamatta koska heillä oli hätätilanne. Selvitettyämme että tarvitsemme autojamme ihan itse viikonlopun aikana ja että teidän oma autonnehan seisoo pihalla, mies totesi että mutta kun sen tankki on tyhjä ja se pitäisi tankata!

Rouvakin liittyi uudelleen keskusteluun, mutta tällä kertaa hän olikin itkeskelevä ja valitti, miten voimme olla niin julmia, että riistämme heidän lapsiltaan pitkään odottamansa mummolavierailun. Kehotimme heitä matkustamaan omalla autollaan, niin se ei ollut lainkaan mahdollista, koska heillä ei ollut rahaa tankata ja he kehtasivat vielä vaatia, että koska emme lainaakaan autoa, niin meidän pitäisi sitten tankata heidän autonsa. Useiden ei-vastauksen jälkeen pariskunta haukkui meidät kirosanojen säestyksellä mitä monisanaisemmin ja lähtivät pois.

He yrittivät vielä myöhemmin lainata auton lisäksi niin lasten pyöriä, peräkärryä, grilliä, ruohonleikkuria, pomppulinnaa ja jopa lasten leikkimökkiä koska emme tarvitse sitä kuitenkaan, koska olemme kuitenkin mökillä.

Huvittivinta asiassa on oikeastaan se, että heidän talonsa päädyssä on iso koristelintu. Ja se lintu on lokki =)

Tätä tarinaa en ihan purematta niele.

En minäkään. Tuo kirjoitustyyli ja tietyt maneerit on näkyvissä myös muissa, ihan ylivedetyissä kertomuksissa tässä ketjussa. Joku on keksinyt keksiä päästään kaikkia juttuja tähän keskusteluun tajuamatta, että provoilukin on taitolaji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutimme omakotitaloon pari vuotta sitten ja naapurin nuoren lapsiperheen tullessa esittelemään itsensä he olivat kiinnostuneempia autoistamme kuin meistä ihmisistä. Etenkin perheen rouva oli hyvinkin innostunut tilanteesta ja hihkui  "iso uusi Audi, mahtavaa!". Hän kyseli mitä kaikkea tavaratilaan mahtuu ja onhan tässä myös vetokoukku ja tällä on varmasti mukava ajella pitkiäkin matkoja. Tilanne lähinnä huvitti meitä ja ajattelimme että hän oli vain autofriikki.

Parin viikon päästä syy intoiluun selvisi sitten meillekin. Ovikello soi lauantaina aamupäivällä ja naapurin rouva oli oven takana ilmoittaen että "me tästä sitten lähdettäisiin". Olin hieman hämilläni topakasta ilmoituksesta ja totesin että ahaa. Rouva alkoi sen jälkeen kyselemään avaimia ja onko varmasti tankattu? Tiedustellessani, että mikä hän vastasi että "no auto tietysti, ei meillä ole aikaa tankata kun on niin kiire jo"  Vastasin, että en minä tiedä koska teidän auto on tankattu, jonka jälkeen rouva kivahti, että teidän autonne ja anna ne avaimet jo tänne!

Mieheni tuli viereeni ja sanoi, että ei anna auton avaimia vieraalle ilman selitystä. Tämän jälkeen selvisi, että naapurit olivat ilmeisesti käyttäneet aiemman naapurin autoja kuin omiaan ja olettivat että se mahdollista meidänkin kanssamme. Koska meillä oli kaksi autoa, oli hänen mukaansa toinen aina valmiina heidän käytettävissään ja toki olimme valmiita auttamaan köyhää lapsiperhettä myös maksamalla polttoaineet lainamatkojen osalta. Nyt he olivat lähdössä 500 kilometrin päähän Itä-Suomeen sukuloimaan ja olisivat tulleet sieltä seuraavana maanantaina takaisin.

Mies totesi, että laina ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa ja autot ovat meidän, eivätkä heidän. Tämän jälkeen rouva paineli kirosanoja huudelleen omalle pihalleen. Hetken päästä perheen isäntä tuli oven taakse ja vaati autoa lainaan, koska näin oli menetelty aiemminkin ja miten muka voimme olla lainaamatta koska heillä oli hätätilanne. Selvitettyämme että tarvitsemme autojamme ihan itse viikonlopun aikana ja että teidän oma autonnehan seisoo pihalla, mies totesi että mutta kun sen tankki on tyhjä ja se pitäisi tankata!

Rouvakin liittyi uudelleen keskusteluun, mutta tällä kertaa hän olikin itkeskelevä ja valitti, miten voimme olla niin julmia, että riistämme heidän lapsiltaan pitkään odottamansa mummolavierailun. Kehotimme heitä matkustamaan omalla autollaan, niin se ei ollut lainkaan mahdollista, koska heillä ei ollut rahaa tankata ja he kehtasivat vielä vaatia, että koska emme lainaakaan autoa, niin meidän pitäisi sitten tankata heidän autonsa. Useiden ei-vastauksen jälkeen pariskunta haukkui meidät kirosanojen säestyksellä mitä monisanaisemmin ja lähtivät pois.

He yrittivät vielä myöhemmin lainata auton lisäksi niin lasten pyöriä, peräkärryä, grilliä, ruohonleikkuria, pomppulinnaa ja jopa lasten leikkimökkiä koska emme tarvitse sitä kuitenkaan, koska olemme kuitenkin mökillä.

Huvittivinta asiassa on oikeastaan se, että heidän talonsa päädyssä on iso koristelintu. Ja se lintu on lokki =)

Tätä tarinaa en ihan purematta niele.

En minäkään. Tuo kirjoitustyyli ja tietyt maneerit on näkyvissä myös muissa, ihan ylivedetyissä kertomuksissa tässä ketjussa. Joku on keksinyt keksiä päästään kaikkia juttuja tähän keskusteluun tajuamatta, että provoilukin on taitolaji.

Niin no rikkaat ja köyhät lapsiperheet eivät yleensä asu viereisissä taloissa.

Eiköhän pahimmat kuppaajat kaikkoa, kun toteaa "vieraille normaali hintaan, tutuille tuplana ja sukulaisille kolminkertainen taksa". Nimenomaan ,kun aletaan puhua "näin tuttujen kesken ja kun sukua ollaan".

Olen pintakäsittelijä. Jostain kumman syystä minulta vaaditaan ilmaiseksi tapetointia, ulkomaalauksia, pesuhuoneen laatoituksia, laminaattiasennuksia yms hyvin, hyvin usein. Toki ilmaiseksi, koska eihän ammattilaisella kauaa mene, ja voisin hakea tarvittavat materiaalit ja välineetkin mulla kätevästi on valmiina.

Juu ei, en tee. Enkä lainaa työkalujani, koska ne ei ole mitään bilteman halpiksia, joiden hajoaminen ei harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut edes pyyntö, vaan oletus.

Exäni nykyinen vaimo oletti heidän suhteensa alkuvaiheessa, ja siis mun ja exäni eron alkuvaiheessa, että meidän lasten lelut ja vaatteet ovat hänen lapsilleen vapaasti otettavissa.

Oletti väärin.

Jos sun exä oli myös maksanut niistä ja oli sanonut että saa ottaa niin olitpa aika kuspää.

Saako eksäsi nyksä omia sun vaatteet/korut jne. joista eksä on maksanut ja antaa luvan? Vai koskeeko tämä vain alaikäisiä?

Ei koske aikuisten omaisuutta. Alaikäisten omaisuus on huoltajien hallinnoitavissa. Miten ositus hoidettiin? Ja kenellä on huoltajuus?

Äidit aina luulevat omistavansa lapset ja omistavansa lasten tavarat.

Lasten omaisuuttahan ei vanhempien erossa ositeta (osituksessa jaetaan vain vanhempien omaisuus), lasten omaisuus pysyy lapsen omaisuutena. Sorry nyt vaan. Näin se menee lain mukaan. Vanhemmat toki hallinnoi lasten omaisuutta, mutta se ei anna lupaa antaa lasten omaisuutta ilmaiseksi pois. Varsinkaan ilman molempien huoltajien lupaa. Lelut varsinkin on yleensä annettu lapselle esim. joululahjaksi tai synttärilahjaksi eli silloin se ihan oikeasti on lapsen, ei vanhempien. Sen pois antaminen ilman lapsen lupaa on yksinkertaisesti varastamista. Vaikka sen antais nyksän lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.

Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.

Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.

Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.

Ap

Siis täh. Luuletko oikeasti että toimeentulolla ja masennuksella on joku yhteys.?

Krooninen masennus vie usein kyvyn tehdä töitä tai opiskella, mikä vaikuttaa suoraan toimeentuloon.

Tässä puhuttiin raskausmasennuksesta ja lainaamani kirjoittaja näyttää uskovan, ettei henkilö voi olla masentunut mikäli hänellä on hyvä toimeentulo, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Minun siskoni ei ole koskaan hoitanut minun lapsiani. Ihan muutaman kerran olen kysynyt mutta ei sopinut. Myöskään vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet minun lapsia. Pari kertaa oli sovittuna että katsovat kun olimme esim häihin menossa mutta hoitoapu evättiin sitten kuitenkin. Ja tämä ihan ok enkä noiden jälkeen koskaan pyytänyt eikä apua ole tarjottu.

Mutta siskoni. Eli vanhemmat on intopinkona hoitaneet siskon lapsia alusta asti kun pitäähän sitä vanhempien päästä rentoutumaan jne. Minua on pyydetty hoitamaan siskon lapsia. Muutamat kerrat hoidinkin mutta en enää. Ensinnäkin on kolmaskin sisko joka asuu hyvin lähellä toista siskoa ja lisäksi siskolla on samanikäiset lapset kuin toisellakin siskolla. Tätä kolmatta siskoa ei ole koskaan pyydetty lastenhoitajaksi.

Nyt kun ensimmäisen siskon lapset on kohta yläkouluikäisiä niin ovat joskus hetken keskenään kotona niin minun vanhempani soittavat lapsille monta kertaa että onko kaikki kunnossa. Minun lapsilleni vanhemmat ei ole koskaan soittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Muutimme omakotitaloon pari vuotta sitten ja naapurin nuoren lapsiperheen tullessa esittelemään itsensä he olivat kiinnostuneempia autoistamme kuin meistä ihmisistä.

...

Huvittivinta asiassa on oikeastaan se, että heidän talonsa päädyssä on iso koristelintu. Ja se lintu on lokki =)

Ihan hienosti kirjoitettu, mutta tässä ei ole aidon kokemuksen makua. Jotenkin vaan vuotaa reunoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Pääsin opiskelemaan suutariksi. Jo ennen opiskelujen alkamista yksi sukulaistäti lähetti vanhempieni kautta ison kassillisen risoja kenkiä, "pääset harjoittelemaan". Ei puhettakaan maksusta, edes materiaalien maksamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli ja hänen ex erosi noi 6-7v. sitten. Noin vuosi sitten tämä ex soitti minulle, että meille on kuulemma annettu 4kpl pinnatuoleja(niitä aitoja), jotka olivat heidän kotona käytössä. Miehen veli antoi meille, kun ei itse halunnut enää, meinasi jo laittaa roskiin. Tää ex-avopuoliso oli sitä mieltä, että kaikki mitä heidän asunnossa on ollut olisi kuulunut laittaa puoliksi. Ts.voitko antaa edes 1-2 tuolia. En suostunut ja varmistelit vielä mieheltäni ja anopiltani mitä mieltä ovat. Tuolit olivat peräisin mieheni mufalta, joka on nyttemmin jo edesmennyt, mutta oli siis tuolit antanut pidettäväksi, kun ei ollut itsellään käyttöä. Kaikkea naurettavaa sitä kuulee. Me ollaan naimisissa ja jos ero tulis niin tuskinpa alkaisin soittelemaan parista lainatuolista. Ex varmaan on tajunnut tuolien arvon ja olisi halunnut myydä ne, usein kun on rahapulassa.

eli varastit jakamattoman pesän omaisuutta? Syyllistyit varkauteen. Sillä lailla. Oleellista ei ole mistä ne on peräisin, jos on yhteiseen kotiin hankittu tai mufasi lahjoittanut ne nuorelle perille ja lapsilleen elämän alkuun.

Nimenomaan Ap:n miehen veljelle, joka antoi sitten Ap:n perheelle tuolit. Avopuoliso ei ole oikeutettu puolikkaaseen omaisuuteen vaan vain itse hankkimaansa. 

Ei voi saada avioliiton "etuja" olematta naimisissa ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.

Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.

Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.

Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.

Ap

Siis täh. Luuletko oikeasti että toimeentulolla ja masennuksella on joku yhteys.?

Krooninen masennus vie usein kyvyn tehdä töitä tai opiskella, mikä vaikuttaa suoraan toimeentuloon.

Tuossa ketjun ap:n kommentissa kyllä sanottiin, että kun oli hyvä toimeentulo ja helppo vauva, niin ei voinut olla kysymys synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Ne jotka alapeukuttavat, ovat niitä, jotka eivät osallistu. Tai sitten alapeukutetaan tuota kohtaa, että opettajalle pitäisi kerätä aiinä samassa lahjarahaa, kun minun ja monien muiden mielestäni se pitää olla vapaaehtoista. Meidän 6-lk pojan leirikoulusta ylijääneillä rahoilla oppilaat menivät syömään porukalla jätskitötteröt ja tekivät jotain muutakin. Opettajalle sitten erikseen keräsivät lahjarahaa, jotka halusivat.

Muutama vuosi sitten lapsellani oli ylioppilasjuhlat. Iltasella loputkin vieraat olivat lähteneet, pöytätilat olivat täynnä kahvikuppeja ja kuohuviinilaseja, laitoin ovet auki että tulis virkistävä läpiveto. Viereiseen taloon oli muuttanut vappuna eli kuukautta aiemmin uusi naapuri, olimme siis nähneet pihalla muutaman kerran. Yllättäen tämä naapuri astuikin sisään avoimesta ovesta, onnitteli lastani ja kysyi jokos kaikki vieraat ovat lähteneet. Sitten hän ihan suoraan totesi, että voitaisiin ottaa hänen koiransa hoitoon yöksi, sillä on paha eroahdistus eikä hän  uskalla jättää sitä kotiin - kyseessä oli siis tanskandoggi. Jos lainaisin satasen tai edes viiskymppiä, kun hän ois raflaan menossa.

Joo, ei tullut kauppoja.

Toisenlainen näkökulma pakettiautoasiaan:

Avomieheni äiti soitteli minulle pari kertaa viikossa jakaakseen elämänsä murheita kun poikansa ei aina jaksanut kuunnella. Asuttiin avomiehen kanssa neljä vuotta yhdessä kunnes mies jäi kiinni pettämisestä ja valehtelusta. Erottiin huonoissa merkeissä ja sydänsuruisena etsin sitten itselleni uutta kotia nukkuen ystävien sohvilla ja murehtien elämää. Lopulta kämppä löytyi ja kerroin exälle milloin tulen hakemaan tavarani.

Samana iltana puhelimeni soi, langan päässä exän äiti josta ei ollut tämän eron jälkeisen vajaan kuukauden aikana kuulunut mitään. Ehdin jo ilahtua myötätunnon eleestä kunnes entinen anoppikokelas töksäytti luuriin:

- Kuulin et erositte, mulla olis sulle paku vuokrattavana. Jos maksat katsastusmaksut ja palautat tankki täynnä nii saat alennusta, viiskymppiä päivä. Se pitää sit vaan hakee ja palauttaa täältä 400km päästä ite ku mulla ei oo bensaa ja jalkaa särkee.

Nykyään tapaus kirvoittaa jo hymyn huulilleni, toisin oli tuolloin.