Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Oltiin kaveripariskunnan kanssa viettämässä viikonloppua mökillä. Käytiin yhdessä kaupassa ja sovittiin, että jaetaan lasku sitten myöhemmin. Mökillä kaverini sanoi, että hänen ei tarvitse maksaa osuuttaan, sillä monissa tuotteissa oli laktoosia. Ei sitten voinut asiaa kaupassa sanoa. Hyvin kuitenkin sipsit ym. kelpasivat ja kun lähdön aika tuli niin lastasivat melkein kaiken ylijääneen ruuan matkaansa "ai kiitos, he kyllä voivat ottaa tämän voipaketin" jne. Enää ei noilla summilla olisi niin väliä, mutta tuolloin köyhänä opiskelijana otti kyllä päähän kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Ihan sama kuka on törppö. Tässä kirjoittajan lapset haluaa tavata serkkujaan. Äiti haluaa kostaa kun ei ole vastavuotoisuutta.

Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa omuen lastensa mielen. Vvoiai silti ottaa pojan yöksi. Ihan oman poikansa vuoksi.

Se on elämää vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Ihan sama kuka on törppö. Tässä kirjoittajan lapset haluaa tavata serkkujaan. Äiti haluaa kostaa kun ei ole vastavuotoisuutta.

Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa omuen lastensa mielen. Vvoiai silti ottaa pojan yöksi. Ihan oman poikansa vuoksi.

Se on elämää vain

Ärsyttävää kuinka aina pitäisi kaikkensa tehdä lastensa puolesta jne. Eiköhän jos ovat rakastettuja ja saavat kaiken mitä haluavat niin pärjäävät ilman serkkua. Ei kaikilla edes ole serkkuja. Törppöjä kommentteja ja törppöjä vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Ihan sama kuka on törppö. Tässä kirjoittajan lapset haluaa tavata serkkujaan. Äiti haluaa kostaa kun ei ole vastavuotoisuutta.

Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa omuen lastensa mielen. Vvoiai silti ottaa pojan yöksi. Ihan oman poikansa vuoksi.

Se on elämää vain

Se on sitten sovittu. Sinä otat kirjoittajan siskon pojan luoksesi hoitoon niin pääsee sisko rilluttelemaan.

Joskus tuo ihmisten ajattelemattomuus ihmetyttää..

Tapailin naimisissa olevaa miestä. Hän oli eroa suunnittelemassa, mutta pian huomasin, ettei siihen taloudellisesti pysty. Itse kyllästyin turhiin lupauksiin ja lopetin suhteen. Mies tyytyi siihen ja parin viikon päästä kyseli, että jos kavereita kumminkin..no, minä mietin. Lopulta suostuin siihen. Tapasin sitten toisen miehen, vapaan, ja meille kehittyi suhde. Kerroin tälle exälle siitä sitten ja siitähän riemu repesi, kun en voinut odottaa hänen vapautumistaan avioliitosta. En ollut ihan varma, että olisiko minun pitänyt olla sinkkuna siihen asti, että hän pääsee eläkkeelle, kymmenen vuotta, tai siihen asti, että hänen viisikymppinen vaimonsa mahdollisesti kuolee ennen häntä.. Mutta odottaa olisi pitänyt.. Jotenkin se kaverisuhdekin jäätyi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Veljeni ja ahne vaimonsa olettivat, että saavat meidän lasten uudet vaunut, turvaistuimet, syöttötuolit, vaatteet ja muut härpäkkeet ihan ilmaiseksi itselleen. Ne ollaan kyllä ihan itse omilla säästetyillä rahoillamme ostettu, joten tuntuu hullulta, että edes kehtasivat luulla mitään. Miksi antaisimme heille tavaroita joista olemme maksaneet vain siksi, että he lisääntyivät myöhemmin kuin me?

Nyt he esittävät marttyyria lasten yhteisille isovanhemmille, eivätkä hanki kuin "pakolliset tarvikkeet, kirppikseltä ja alesta, jos halvalla löytää". Lapsi kulkee kuluneissa vaatteissa aina isovanhemmillaan käydessä, mutta muualla on normaalisti puettu. Luulevat kai, että ollaan saatu rahaa näiltä isovanhemmilta, koska olimme tuolloin tiukilla. Ovat itse hyväpalkkaisissa työpaikoissa eikä rahasta ole pulaa, kun itseensä saavat sijoittaa. Ostellaan merkkilaukkuja, -huonekaluja, -kenkiä, -vaatteita, matkoja sekä autoja. Mutta lapsen tarvikkeet ovat hyvin kuluneita - tai isovanhemmille kylään laitetaan ne surkeimmat ja reikäisimmät vaatteet. Että tällai idässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Mitä tarkoittaa tuo "Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta."? Siis opettaja päätti yksin vai paikallaolijat päättivät keskenään ja opettaja totesi päätöksen?

Opettaja päätti ja opettajalle ostetaan?

Peruskoulu on ilmainen. En minäkään ole päässyt koulun kanssa retkille, mutta omien vanhempieni kanssa olen. Ja jokunen jätskikin on irronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Mitä tarkoittaa tuo "Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta."? Siis opettaja päätti yksin vai paikallaolijat päättivät keskenään ja opettaja totesi päätöksen?

Aarg, tästä tulee niin pitkä juttu, mutta siis: ensimmäisessä vanhempainillassa opettaja esitti asian ("näin on koulumme luokissa ollut tapana tehdä, miten meidän luokka?") ja me vanhemmat KAIKKI hyväksyimme asian (eipä kuulunut vastalauseita!) ja pohdimme, minkä verran rahaa olisi riittävästi. Ensin oli pienempi summa, mutta vuosien myötä se on käytännössä tuo, niin ei tarvitse lisäillä. Eikä osallistua myyjäisiin. Ja ope ei omista lahjoistaan sanonut sanaakaan, mutta me vanhemmat olemme käytännössä näin tehneet lopuille rahoille. Ja piste, enempää en tästä tähän ketjuun jankkaa. Olette selvästi niiden pihien änkyröiden hengenheimolaisia. Teidät pitäisi panna pitämään mehukojua koulun tapahtumaan ja keräämään niitä bussilippurahojanne. Toisekseen: mitä pahaa on koulun retkissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Mitä tarkoittaa tuo "Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta."? Siis opettaja päätti yksin vai paikallaolijat päättivät keskenään ja opettaja totesi päätöksen?

Aarg, tästä tulee niin pitkä juttu, mutta siis: ensimmäisessä vanhempainillassa opettaja esitti asian ("näin on koulumme luokissa ollut tapana tehdä, miten meidän luokka?") ja me vanhemmat KAIKKI hyväksyimme asian (eipä kuulunut vastalauseita!) ja pohdimme, minkä verran rahaa olisi riittävästi. Ensin oli pienempi summa, mutta vuosien myötä se on käytännössä tuo, niin ei tarvitse lisäillä. Eikä osallistua myyjäisiin. Ja ope ei omista lahjoistaan sanonut sanaakaan, mutta me vanhemmat olemme käytännössä näin tehneet lopuille rahoille. Ja piste, enempää en tästä tähän ketjuun jankkaa. Olette selvästi niiden pihien änkyröiden hengenheimolaisia. Teidät pitäisi panna pitämään mehukojua koulun tapahtumaan ja keräämään niitä bussilippurahojanne. Toisekseen: mitä pahaa on koulun retkissä?

En ole pihi enkä tähän luokan tili -asiaan muuta kirjoittanut kuin tuon tarkentavan kysymyksen, toimesta-rakenne kun oli epämääräinen.

Olen yleensä vienyt opelle 30 euron lahjan. En tiedä, kuka meillä hoitaa luokan retkikassa-asioita tai on vanhempainyhdistyksessä. Hienoa, että joillakin on aikaa ja halua hoitaa noitakin asioita. Perheeni raha-asiat suunnittelen kuitenkin itse (olen yh), ja koska kuljen toisella paikkakunnalla töissä, ei ole aikaa myyjäisleipomuksiin tai vastaaviin. Usein niissä odotetaankin vain naisilta panosta, ja vain osallistumatonta naista katsotaan kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

Tottakai hän voi tulla, olen pyytänyt lasten synttäreille yms. Ei ole tullut. Hän on ennen tullut poikieni synttäreille niin, että jos synttärit ovat lauantaina, hän tulee jo perjantaina, että voi olla yökylässä. Sinänsä ihan ok, mutta en vaan enää jaksa sitä, että minä olen aina lapsenvahtina, siskoni ei koskaan. Varsinkaan juuri nyt en jaksa, olen raskaana, odotan kaksosia, viimeiset viikot menossa.

En koe, että olen yksin vastuussa siitä, että serkukset tapaavat toisiaan. Se, että suostuin noin pitkään tuohon, oli juuri tuo, kun pojat tykkäsivät kovasti toisistaan, ja oli minulla tietysti toiveena sekin, että joskus saisin vastavuoroisesti itsekkin lastenhoito-apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.

Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.

Serkut on serkkuja ja oma perhe oma perhe.

Ei lapset ole tyhmiä eli jos alkuperäisen tekstin kirjoittaja jotenkin saisi serkut toistensa seuraan niin kyllä se ikävä raskas ilmapiiri myös heille tulisi tutuksi. Ja se on haitallista

Ja miksi pitäisi olla juuri serkkujen kanssa? Sehän on ihan sattumaa että ovat jotenkin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.

Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.

Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?

Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

Grrr... tulee mieleen oma nuoruus, asenne sukulaisten taholta. Käytetään alaikäistä tyttöä ilmaisena lastenlikkana ja työvoimana jatkuvasti viikonloppuisin. Samalla tytötellään ja tuodaan selväksi arvojärjestys. Ei kunnioiteta pätkääkään.  jostain syystä muutin omilleni heti, kun pääsin.  Ihmisten härskiys tuli selväksi aika nuorena. Jos jollain on hädänalainen tilanne (kasvaa huonossa perheessä esim.), niin auttamisen sijaan hyödynnetään tilanne.

Ja on minullakin pelkkiä poikia, teinejä hekin, mutta eiköhän normaali kotihommien teko ole vähän eri asia kuin mistä tässä puhutaan.

Tässäkin eroja on perheissä paljon. Minun kotonani pojat joutuivat tekemään enemmän. Isän mukana oli oltava perheyrityksen töissä jo 13-14 -vuotiaasta, palkkaa ei tullut, tuli vain taskurahaa. Samaten kotona (entinen maatila, pidimme vielä jonkin verran eläimiä) oli tehtävä töitä vielä työpäivän jälkeen. Näin kuluivat kesälomat ja välillä myös viikonloput. Ainoa sisaremme oli isin kultatyttö, hänellä oli oma ratsu, jonka hoitamisessakin tarvittiin poikien apua. Hänellä ei ollut kotitöitä, ei mitään lastenhoitovelvoitteita, vaan hän sai viettää aikansa harrastustensa parissa - niitä kyllä riitti. Hän oli se, joka pääsi yläasteelta kielikurssille ja lukiosta vaihtoon. Hänelle ostettiin uusi auto, poikien ei ollut niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

En minä ole kieltänyt lapsia tapaamasta. Tietenkään. Minulle sopii tottakai tapaamiset. Olen vain kieltäytynyt hyväksikäytöstä. Syystä, että oma jaksaminen alkoi olla koetuksella.

Mikähän siinä on ,että raha tai sen puute tekee ihmisistä ilkeitä.

Yksi työkaveri lainaili minulta(tiselta yhtä köyhältä) pari kertaa suurehkon summan rahaa(olin säästäväinen). Tehtiin ihan velkakirjat ja kaikki sujui ilman moitteen sijaa.

Sain rahani takaisin ja pidin ko henkilöä ystävänä. Sitten hän sai pienehkön perinnön.Ääni  muuttui kellossa: yritin mennä ihan työasioissa hänen työhuoneeseensa, jossa hän oli juoruamassa jonkun kanssa. Nähtyään minut hän paiskasi oven nenälleni ja huusi, ettei tänne ole asiaa tulla nuuskimaan.???

Olin ihmeissäni, mutta sen koomin en puhunut hänelle mitään, ellei ollut ihan pakollista työasiaa.

Hädässä ystävä tunnetaan:DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

Grrr... tulee mieleen oma nuoruus, asenne sukulaisten taholta. Käytetään alaikäistä tyttöä ilmaisena lastenlikkana ja työvoimana jatkuvasti viikonloppuisin. Samalla tytötellään ja tuodaan selväksi arvojärjestys. Ei kunnioiteta pätkääkään.  jostain syystä muutin omilleni heti, kun pääsin.  Ihmisten härskiys tuli selväksi aika nuorena. Jos jollain on hädänalainen tilanne (kasvaa huonossa perheessä esim.), niin auttamisen sijaan hyödynnetään tilanne.

Ja on minullakin pelkkiä poikia, teinejä hekin, mutta eiköhän normaali kotihommien teko ole vähän eri asia kuin mistä tässä puhutaan.

Tässäkin eroja on perheissä paljon. Minun kotonani pojat joutuivat tekemään enemmän. Isän mukana oli oltava perheyrityksen töissä jo 13-14 -vuotiaasta, palkkaa ei tullut, tuli vain taskurahaa. Samaten kotona (entinen maatila, pidimme vielä jonkin verran eläimiä) oli tehtävä töitä vielä työpäivän jälkeen. Näin kuluivat kesälomat ja välillä myös viikonloput. Ainoa sisaremme oli isin kultatyttö, hänellä oli oma ratsu, jonka hoitamisessakin tarvittiin poikien apua. Hänellä ei ollut kotitöitä, ei mitään lastenhoitovelvoitteita, vaan hän sai viettää aikansa harrastustensa parissa - niitä kyllä riitti. Hän oli se, joka pääsi yläasteelta kielikurssille ja lukiosta vaihtoon. Hänelle ostettiin uusi auto, poikien ei ollut niin väliä.

Kyllä meilläkin  pojat tekee enemmän ja enemmän heidän apua pyydetään. Halon hakkuuseen ja metsänraivaustöihin ja pieniin remonttihommiin. Tytön ei tarvi sukulaisissa tehdä mitään. Mitä nyt joskus tiskikoneen on täyttänyt. Siitäkin on heti joku suvun täti marissut, että naisia käytetään hyväksi, miksi pojat ei ole tiskikonetta tyhjentämässä ja kahvia kaatamassa. No ei ole, kun ovat olleet muutaman viikonlopun ajamassa traktorilla puita metsästä ja halkoneet ne ja edellisenä päivänä korjasivat aidan ja muuta vähän isompaa hommaa, kuin kahvin kaato. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Kyllä tässä nyt ajatellaan pelkästään aikuisia, ei lapsia ollenkaan. Eikös serkkupoikaa voisi kuitenkin joskus pyytää kylään (ei hoitoon), eiköhän vierailun tarvitsisi koko viikonloppua kestää. Jos omilla lapsillani olisi noin tärkeä serkku niin pitäisin kyllä arvokkaana sen suhteen vaalimista. Sillehän en mitään voi, jos tuon serkun vanhemmat eivät ajattele samoin :(

Tottakai voi pyytää, ja olen pyytänytkin, mutta eivät tule. Viimeksi pyysin vanhemman poikani synttäreille, ei käynyt kun siskollani oli jotkut polttarit. Eli serkku oli varmaan mummolassa. Serkun mummolat ovat molemmat tässä meidän lähellä, ja olenkin joskus sanonut, juurikin näiden synttärien yhteydessä, että serkku on tervetullut myös isovanhempiensa kanssa synttäreille, kahvia ja kakkua on :) Ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Jos uinti kuuluu koulun opetussuunnitelmaan liikuntatunnilla, niin ei todellakaan kerätä rahaa kyyteihin. Se kuuluu opetukseen. En ole myöskään neljän lapsen kokemuksella koskaan kuullut, että vanhempien pitää laittaa kuussa 15 euroa, että saa arkastelutarvikkeita yms. Ne kuuluu kyllä opetukseen.

Ja opettajan lahja on vapaaehtoinen. Aika härskiä opettajan käskeä aukaisemaan tili, millä voidaan ostaa hänelle sitten kunnollinen lahja.

Peruskoulu on lapselle ilmainen ja lahja opettajalle vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko laittaa rahaa mihinkään epämääräiseen tiliin, millä maksellaan lasten jätskejä ja uintimatkoja, mitkä kuuluu koulun maksettavaksi ja ennen kaikkea, että opelle saadaan kunnon lahja.