Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Nostan AV:n parasta keskustelua. :)

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2275392

Jostain kumman syystä tuli tämä keskustelu mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut edes pyyntö, vaan oletus.

Exäni nykyinen vaimo oletti heidän suhteensa alkuvaiheessa, ja siis mun ja exäni eron alkuvaiheessa, että meidän lasten lelut ja vaatteet ovat hänen lapsilleen vapaasti otettavissa.

Oletti väärin.

Jos sun exä oli myös maksanut niistä ja oli sanonut että saa ottaa niin olitpa aika kuspää.

Saako eksäsi nyksä omia sun vaatteet/korut jne. joista eksä on maksanut ja antaa luvan? Vai koskeeko tämä vain alaikäisiä?

Ei koske aikuisten omaisuutta. Alaikäisten omaisuus on huoltajien hallinnoitavissa. Miten ositus hoidettiin? Ja kenellä on huoltajuus?

Äidit aina luulevat omistavansa lapset ja omistavansa lasten tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Pieni juustokakku (noin 8 henkeä):

1 prk mascarponea 2,5e

1 prk kermaa 2e

1 levy valkosuklaata 2,5e

1/4pkt keksiä 50c

Koristeet (esim. hedelmiä, karkkia tms) 1-2e

Muu sälä (liivate, voi, leivinpaperit jne) noin 50c

__________

Yhteensä noin 10e

Jos tekee juustokakut sitten 80 hengelle, on hintaa 100e. Jos joutuu käyttämään esim. niitä gluteenittomia keksejä, tulee hintaa heti lisää. Tai jos ostaa kakuille hienommat säilytysrasiat (harvalla riittää astioita noin monelle kakulle), voi hintaa tulla taas 2e per kakku lisää jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

pööööööööööööööööö kirjoitti:

Kaveri muutama vuosi sitten miehensä kanssa espanjaan, sovittiin että hoidan 2 lasta viikon ajan ja hinnasta sovitaan myöhemmin. No viikko meni kivasti, olin erossa muusta perheestäni viikon ja nuorin lapsi oli mukana.

Kaveri tuli suomeen ja toi palkaksi halvinta rommia mitä löytyy :D Mitään muuta ei ollut edes tulossa.

Jäi tuon jälkeen lastenhoidot vähiin mun puolelta.

Keväällä kysyli et pitäis päästä reissuun ja lapsille ei ole hoitajaa niin sanoin että ei ole mun ongelma.

Törkeää :( Itse hoidin kerran yksinhuoltajakaverini lapsia pe-su, että hän pääsi matkalle kerrankin itsekseen. Asuin hänen luonaan, laitoin ruoat jne. Koska tykkään siivoilla, paikat oli tip top hänen tullessaan takaisin. Pienin lapsista oli 3 v . Kaverini oli todella kiitollinen ja vaikka emme edes sopineet, että olisi jotain korvausta, hän antoi minulle 700 markkaa. Muistan sen vieläkin kun se oli minulle valtava raha, enkä olisi sellaista odottanut. Itselläkin kokemuksia, että käytetään hyväksi, siksi jää mieleen kun joku silmin nähden arvostaa.

Olin nuorena yhden talvikauden yksi niistä kuormakameleista, joiden kaulaan kaverit ripustivat pikkulaukkunsa ja joiden taskut olivat aina täynnä muiden tavaraa. Kävin ulkona siinä missä muutkin, mutta koska en välitä tanssimisesta, olin automaattisesti naulakon ja narikan roolissa jossain nurkkasohvan uumenissa. Ei haitannut.

Koska pääsin narikastani harvoin hakemaan juotavaa, olin yleensä lähes selvin päin. Porukan selvin tietysti katsoo muiden perään, ja huolehtivaisena ihmisenä yritin muun muassa pitää tytöt tolkun rajoissa juomisen kanssa, katsoin, etteivät he lähteneet ihan kenen tahansa mukaan (suututin aika monta toiveikasta nuorta miestä noihin aikoihin), ja saattelin heidät yöbusseille asti. Pari kertaa talutin kotiin asti kaverin, jonka pupilleista näkyi, että hän oli tahallaan tai tietämättään ottanut viinaakin väkevämpää.

Kaverini kuitenkin kyllästyivät siihen, etten antanut heidän juoda ihan kaksin käsin (olisihan se ollut ihan turvallista, kun minä urheilijan lihaksineni olin kantamassa). Roolini huipentui ja päättyi siihen, kun kaksi samalla suunnalla asuvaa kaveria soitti minulle ja sanoi porukan olevan taas perjantaina lähdössä kaupungille. He kuitenkin halusivat olla ihan vapaasti, joten lähtisivät ilman minua ("ei sulla siellä kuitenkaan olisi kivaa"). Minun pitäisi kuitenkin tulla heitä vastaan kello yhden bussille ja saattaa heidät kotiin, koska paikkakunnalla oli siihen aikaan aika levotonta viikonloppuöisin. He sanoivat vielä, että minulla itselläni ei ollut hätää, koska kukaan ahdistelija ei viitsisi minun kimppuuni käydä.

Hullua tässä on pyynnön lisäksi se, että minä menin. Minulle oli jotenkin luonnollista pitää muista huolta, joten kävelin pitkälti puolenyön jälkeen kotoani ensin puolitoista kilometriä asemalle, saatoin kävellen kaverit koteihinsa ja tallustelin sitten takaisin kotiin. Korvauksesta ei muistaakseni ollut mitään puhetta, mutta kuten joku tässä ketjussa jo sanoi, hyvän mielen kai oli tarkoitus riittää. Olin kyllä hieman allapäin siitä, etten enää kelvannut kaverien mukaan, mutta toisaalta ymmärsin, että pilasin porukan tyylin ja joskus kai mielialankin.

Kaverit soittivat minua toisen kerran saattohommiin, kun puhelimeni lähellä sattui olemaan kipakka sukulaistäti. Täti pöyristyi ja pani touhulle pisteen. Sain vielä puhuttelun siitä, mikä oli reilua ja mikä ei ja miten pitäisi edes vähän katsoa, millaisiin hullutuksiin suostuu. Kaverit kyllä yrittivät vielä monta kertaa, kun tarvitsisi hehheh henkivartijaa.

Kavereita ei paljon näkynyt pitkään aikaan, mutta kun opiskelijapiireissä kävi ilmi, että olin ostanut oman auton, alkoi näkyä vanhoja kavereita ja vähän uusiakin. Olin jo sentään vähän ottanut opikseni enkä suostunut ilmaiseksi kutsuplussaksi. Vuosien vieriessä sana "ei" on tullut paljon helpommaksi käyttää. Olen hövelinä ihmisenä tietysti silloin tällöin astunut ansaan, mutta en enää kahta kertaa samaan.

Tuttavani laittoi facebookissa viestiä, että hän aikoo ostaa taaperolleen kehittävän lelun, mutta hänellä ei ole varaa. Viestissä oli mukana tilinumero ja ilmoitus, että voin laittaa ko. tilille haluamani summan. En laittanut senttiäkään. Kyseessä ei siis ollut edes synttärit tai joulu, enkä ollut kyseistä lastakaan nähnyt kertaakaan. En tiedä, saiko lapsi lelunsa, mutta jotenkin tuollainen röyhkeä, ilmoitusluontoinen kerjääminen ärsytti. Olin tuolloin vielä opiskelija, eli ei kiinnostanut vähiä rahojani työntää tuttavien lasten leluihin.

Meidän lapsillamme on ihanan osallistuvat ja avuliaat isovanhemmat. Äitini ja isäni ottaisivat lapsemme hoitoon miten usein tahansa ja kovasti kyselevät, kun lomat alkavat, että koskas lapset tulevat mummolaan. Lastemme serkuilla on toisin: kummankaan puolen isoisät tai -äidit  eivät ole kiinnostuneita, juoksevat vain omilla asioillaan.

Hieman pöyristytti kuitenkin, kun mieheni veli totesi, että heidän lapsensahan voivat tulla kesäksi hoitoon minun vanhemmilleni, kun hehän voisivat olla "varaisovanhemmat". No ei voi.

Samainen veli ei ikinä ota yhteyttä kuin hyöty mielessään. Milloin olisi mentävä muuttoavuksi, siivoamaan tai hoidettava hänen asioitaan tai mieluusti lapsiaan. Jollei muuta, niin kyselee ammatillinen hyöty mielessään mieheltäni työasioista tai jotain lainaksi. Asenne on komenteleva ja minkäänlaista vastavuoroisuutta, kiitosta tai palkanmaksua ei ilmene. Sanoinkin miehelleni, että huomaako hän, miten veljensä käyttää hänen kiltteyttään ja avuliaisuuttaan hyväksi? Avunanto lopetettiin ja ensimmäisen EI:n jälkeen veli alkoi syyllistää laiskaksi. Nyt hänestä ei kuulu mitään, ja hyvä niin.

Hyötyjän merkit:

- kyselee ennen asiansa esittämistä: 

Oletko vapaa silloin ja silloin? ->NAKITUSTA tai

Onko sinulla vielä se esine? ->JONKA HALUAN LAINAAN

Sulla kun on nyt kämppä myyty ja varmaan hyvä rahatilanne, niin.... ->ETKÖ VOISI LAINATA RAHAA

Teillä kun on asuntolaina varmaan jo maksettu, niin... VOISITTEKO TULLA TAKAAMAAN MEILLE LAINAA?

Milloin sulla oli se kesäloma?-> Otatko mun koirani/postini/lapseni/talonmaalausprojektini HOITOOSI

- kun hän huomaa, että osaat tehdä jotakin, ehdottaa, etkö voisi tehdä samaa myös hänelle (ilmaiseksi tietenkin)

- törkeän suorasanainen: kehtaa pyytää, suuttuu jollei käy

- pyrkii tekemään jostakin hyötymästään asiasta RUTIINIA ("Hei, tehdään tästä lähtien aina näin, joka sunnuntai sinä otat lapset kotiisi hoitoon/ajat meidän kautta ja kyyditset/käyt mulle kaupassa?")

Vierailija kirjoitti:

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2275392

Jostain kumman syystä tuli tämä keskustelu mieleen.

Huvitti kanssa tuota lukiessa, olipa taas toimittaja käynyt noukkimassa ideoita vauva-palstalla. Ei toki ensimmäinen kerta.

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

Todensit juuri tuon nuoren naisen pointin aloittamalla tekstisi "lapsiparattelemalla", vaikka toinen kirjoitti asiallisesti. Miksi koet tarvetta haukkua tuntematonta teiniä? No sinähän vasta aikuinen oletkin, vai? 

Hienoa että sinun poikase tekevät mitä tekevät, toisissa perheissä voi olla toiset säännöt, m´am. Itse ymmärrän kyllä hyvin jos ei kädet taikinassa vastaa puhelimeen. Omat lapseni tekevät myös kotitöitä, mutta järjen käyttö on silti sallittua.

t: keski-ikäinen mies

Minun sukulaiseni käyttää hyväkseen iäkästä äitiään. Joka kerta käydessään valittelee hänelle, miten elämänsä on rankkaa. Kaikki on rankkaa: työ, yksi lapsi - ja hänellä on kuitenkin ihan normaali elämä. Tällä hän oikeuttaa vaatimuksensa: äidin pitäisi auttaa jatkuvasti lapsenhoidossa, rahallisesti, lainata autoa, syöttää joka sunnuntai, järjestää kaikki juhlat ym. Itse hän ei auta äitiään mitenkään - jos pitäisi jotakin verhotankoa porata seinään tai mummelilla on tietokonepulmia, ei varmasti laita tikkua ristiin. Tulee käymään rutiininomaisesti joka viikonloppu (muka leskeä piristääkseen), joka kerta syö aterian, lukee lehden, käy pas*lla ja häipyy jättäen lapsensa hoitoon. Vanhus on valitellut, ettei oikein jaksa raahata ruokaa kaupasta niin isoa määrää ja että pienen lapsen vahtiminen on raskasta, kun ei itse pääse päivänokosilleen. On aina ihan loppu ja sydänkin vaivaa. Kun vanhus on tästä keski-ikäiselle pojalleen sanonut, niin poika vain vähättelee:"Se on asenteesta kiinni, kun vaan päätät olla pirteä niin olet." Paraskin sanoja!

Minusta tuo näyttää pahimman luokan kuppaukselta, jolla yritetään imeä vanhuksesta viimeinenkin elinvoima. Jotenkin nämä Hyötyjät huomaavat, keneltä kannattaa pyytää ja miten. Syytä on toki vanhuksessakin, koska hän on niin kiltti, nöyrä ja avulias, ettei raaski sanoa tarpeeksi topakasti, ettei jaksa. Hän ei ikinä valita ja on sen verran kohteliaaksi aikoinaan kasvatettu, ettei kehtaa sanoa edes omalle pojalleen asiasta. Mutta poikakin manipuloi ovelasti käyttäen lapsenlasta välineenä. Eihän mummu nyt lapsenlastaan voisi kieltäytyä hoitamasta tai näkemästä jne. Sama sälli sanoikin aikoinaan, että lapsenlapsia pitäisi tehdä pian, kun on vielä isovanhemmat kehissä hoitamassa. Ihan kuin niitä toisten hoidettavaksi tehtäisiin!!! Mutta asenne tuli aika selväksi.

Vierailija kirjoitti:

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2275392

Jostain kumman syystä tuli tämä keskustelu mieleen.

On se nämä "toimittajat" niitä, kun ei tunnu mikään yleinen kerro mistä olet tekstisi lainannut säännöt koskevan. Muilla aloilla tätä toitotetaan kuinka lähteet pitää olla esillä.

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Luulen että kyseessä ovat ns. periaatteen ihmiset.

Eli koska opettaja saa palkkaa, niin periaatteesta ei osteta lahjaa yms.

Periaatteen ihmiset ovat pahinta syöpää muille, ja ennen kaikkea itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2275392

Jostain kumman syystä tuli tämä keskustelu mieleen.

Huvitti kanssa tuota lukiessa, olipa taas toimittaja käynyt noukkimassa ideoita vauva-palstalla. Ei toki ensimmäinen kerta.

Ei toimittaja vaan sisällöntuottaja. Jälkimmäisen etiikka on ilmeisesti aika epämääräinen käsite.

Tämänkin jutun muistan nähneeni jo vuosia sitten kahdellakin keskustelupalstalla, ja joskus viime vuosituhannen puolella painetussa lehdessä. Eilen tässä ei vielä ollut mainintaa siitä, että "saimme alkuperäiseltä kirjoittajalta luvan tekstin julkaisemiseen", joten jonkun muunkin muisti on toiminut. Olisi kiva tietää, miten se alkuperäinen, amerikkalainen, kirjoittaja löytyi ja miksi tuossa artikkelissa yhä on suomalaisen sisällöntuottajan nimi alla.

http://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/kaunistelematon-horoskooppi…

Meillä kuppari-siskoni perhe pyrkii jatkuvasti työntämään lapsensa meidän hoitoon, kun siinähän se menisi kahden lapsen ohella yksikin ja kun asutaankin lähekkäin. Arvaamme hyvinkin, että tarkoitus on pyrkiä vähitellen siihen, että lapsensa asuisi meillä jatkuvasti, koska koko lapsi on heille taakka ja vaiva, este menemiselle kaikkeen kivaan ja vapaa-aikaan.

Koska olemme vältelleet koko aihetta, niin siskoni mies on nyt keksinyt pyydellä suoraan toiselta lapseltamme (!), että eikö olisi kiva tulla heille leikkimään? Toki tämä johtaisi sitten vastavuoroisuuteen jne. En kuitenkaan haluaisi päästää lastani heidän hoteisiinsa, sillä mies  on käytökseltään epävakaa, oikukas ja kateellinen. Tiedän, että hän vähättelee toista lastamme, ei ikinä juttele hänelle eikä häntä tietenkään pyytänyt heille leikkimäänkään. En todellakaan tiedä, mitä tällainen ihminen keksisi... kamala ajatus.

Mutta siis voin yhtyä siihen, että tällaiset opportunistit käyttävät kyllä kaikki keinot, että saisivat tahtonsa läpi. Nyt jauhetaan äidillemme, ettei ne serkut tapaa tarpeeksi, kun ei meille koskaan sovi nähdä leikkitreffien merkeissä jne. ja hyväuskoinen äitimme uskoo kaiken ja yrittää parittaa lapsiamme -> taas yksi kohde manipuloitu mukaan hyödyttämään omaa projektia.

Jännä, miten tällaiset ihmiset näkevät muut aina rahan ja palvelusten kannalta. Näppärästi otetaan yhteyttä tuttavaverkostossa aina tarvittaessa siihen, josta olisi etua nyt tämän asian hoitamisessa. Ja rahansäästö mielessä aina, vaikkei rahasta välttämättä ole pulaa: kuljetaan merkkivaatteissa ja matkustellaan. Tai voihan niissäkin käyttää muita hyödyksi.

Muutimme omakotitaloon pari vuotta sitten ja naapurin nuoren lapsiperheen tullessa esittelemään itsensä he olivat kiinnostuneempia autoistamme kuin meistä ihmisistä. Etenkin perheen rouva oli hyvinkin innostunut tilanteesta ja hihkui  "iso uusi Audi, mahtavaa!". Hän kyseli mitä kaikkea tavaratilaan mahtuu ja onhan tässä myös vetokoukku ja tällä on varmasti mukava ajella pitkiäkin matkoja. Tilanne lähinnä huvitti meitä ja ajattelimme että hän oli vain autofriikki.

Parin viikon päästä syy intoiluun selvisi sitten meillekin. Ovikello soi lauantaina aamupäivällä ja naapurin rouva oli oven takana ilmoittaen että "me tästä sitten lähdettäisiin". Olin hieman hämilläni topakasta ilmoituksesta ja totesin että ahaa. Rouva alkoi sen jälkeen kyselemään avaimia ja onko varmasti tankattu? Tiedustellessani, että mikä hän vastasi että "no auto tietysti, ei meillä ole aikaa tankata kun on niin kiire jo"  Vastasin, että en minä tiedä koska teidän auto on tankattu, jonka jälkeen rouva kivahti, että teidän autonne ja anna ne avaimet jo tänne!

Mieheni tuli viereeni ja sanoi, että ei anna auton avaimia vieraalle ilman selitystä. Tämän jälkeen selvisi, että naapurit olivat ilmeisesti käyttäneet aiemman naapurin autoja kuin omiaan ja olettivat että se mahdollista meidänkin kanssamme. Koska meillä oli kaksi autoa, oli hänen mukaansa toinen aina valmiina heidän käytettävissään ja toki olimme valmiita auttamaan köyhää lapsiperhettä myös maksamalla polttoaineet lainamatkojen osalta. Nyt he olivat lähdössä 500 kilometrin päähän Itä-Suomeen sukuloimaan ja olisivat tulleet sieltä seuraavana maanantaina takaisin.

Mies totesi, että laina ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa ja autot ovat meidän, eivätkä heidän. Tämän jälkeen rouva paineli kirosanoja huudelleen omalle pihalleen. Hetken päästä perheen isäntä tuli oven taakse ja vaati autoa lainaan, koska näin oli menetelty aiemminkin ja miten muka voimme olla lainaamatta koska heillä oli hätätilanne. Selvitettyämme että tarvitsemme autojamme ihan itse viikonlopun aikana ja että teidän oma autonnehan seisoo pihalla, mies totesi että mutta kun sen tankki on tyhjä ja se pitäisi tankata!

Rouvakin liittyi uudelleen keskusteluun, mutta tällä kertaa hän olikin itkeskelevä ja valitti, miten voimme olla niin julmia, että riistämme heidän lapsiltaan pitkään odottamansa mummolavierailun. Kehotimme heitä matkustamaan omalla autollaan, niin se ei ollut lainkaan mahdollista, koska heillä ei ollut rahaa tankata ja he kehtasivat vielä vaatia, että koska emme lainaakaan autoa, niin meidän pitäisi sitten tankata heidän autonsa. Useiden ei-vastauksen jälkeen pariskunta haukkui meidät kirosanojen säestyksellä mitä monisanaisemmin ja lähtivät pois.

He yrittivät vielä myöhemmin lainata auton lisäksi niin lasten pyöriä, peräkärryä, grilliä, ruohonleikkuria, pomppulinnaa ja jopa lasten leikkimökkiä koska emme tarvitse sitä kuitenkaan, koska olemme kuitenkin mökillä.

Huvittivinta asiassa on oikeastaan se, että heidän talonsa päädyssä on iso koristelintu. Ja se lintu on lokki =)