Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Miehen sisko lainasi vauvanvaatteet , tarvikkeet ym. Kun pyysin niitä takaisin selvisi, että oli myynyt kaikki kirpputorilla! Ihan kiva kun lainakamat oli sellaisia jotka olivat mun suvun puolen tavaroita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Anoppihan on ihan oikeassa. Allergeenien välttämistä ei nykyään suositella ellei kyseessä henkeä uhkaava tilanne. Penskalle antihistamiinia suuhun ja silmiin ja tarvittaessa avaavaa keuhkoputkiin ja sinne vaan elukoiden sekaan. 

Minulla todettiin 5-vuotiaana koira-allergia ja molemmilla isovanhemmillani oli koirat. Lääkäri ohjeisti äitiäni pyytämään hävittämään koirat, mikäli isovanhemmat haluavat minut joskus kylään. No äidilläni ei ollut pokkaa mennä sellaista ehdottamaan, joten minulle lyötiin aina antihistamiinia naamaan ja kylään. En ole koskaan kokenut niin pahoja astmakohtauksia kuin tuolloin. Nykyään 30-vuotiaana astmaatikkona olen yhtä allerginen koirille ja lisäksi vielä kissoille, kaikille siitepölyille ja pikkueläimille, että todella toimivaa siedätyshoitoa! En voi oikeasti sanoin kuvailla, sitä tunnetta, kun et saa henkeä, eikä kukaan ymmärrä/auta :(

Mun opiskeluaikainen kaverikämppis. Vaati jatkuvasti, että kaikki tehdään hänen pillinsä mukaan. Jos mulle ei tämä käynyt, niin raivoahan siitä seurasi. Yleensä nää vaatimukset keskittyi kaikenlaisiin aikatauluihin ja odotteluun. Tää kämppis esimerkiksi nukkui yleensä aika myöhään ja oli usein myöhässä koulustaan. Itse ajoissa heränneenä en olisi saanut lähteä asunnosta ennen kuin hän oli valmis, sillä hän halusi mennä yhtä matkaa. Aina kun en suostunut, niin mökötti ja kiukutteli koko päivän. Kuulemma mulla oli sosiaalista ym ongelmaa, kun en halunnut lähteä hänen kanssaan yhtäaikaa.

Kerran taas olimme lähdössä molemmat junalla omille kotipaikkakunnillemme. Hänellä taas yllättäen kesti lähtemisessään ja vaati mua jäämään odottamaan. Yritin selittää, että jos odotan häntä, myöhästyn junastani. Ei se mitään, hän oli vakaasti sitä mieltä, että voin hyvin ostaa uudet junaliput ja odottaa asemalla seuraavaa junaa, täytyyhän häntä nyt odottaa hei! En muista miten, mutta jollain kumman keinolla onnistuin saamaan tän mimmin ajoissa ulos ja minäkin ehdin junaani. 

Tän lisäksi kämppis oli tosi kova ripustautumaan ja halusi muutenkin koko ajan tehdä kaikkea yhdessä, hänen ehdoillaan tottakai. Hyvä kun pääsin kämpiltä yhtään mihinkään ilman että hän oli tunkemassa mukaan. Hiukka ahdistavaa. Kun olin vaikka viemässä erästä pakettia postiin läheiselle ostarille, hän päättikin lähteä mukaan. Paitsi, että ei hän mihinkään postiin halunnut, vaan lähinnä hengailemaan kaupoille. Sitä ennen halusi mm. syödä ja käydä suihkussa ja vaikka mitä ja tottakai mun olisi pitänyt odottaa. Kun kerroin, että posti oli menossa jo kohta kiinni siltä päivältä, hän kehotti mua siirtämään paketin postittamista seuraavaan päivään. Kaikenlaisia tällaisia oletuksia hänellä oli siis jatkuvasti. Tiukka vastaansanominen ei auttanut, vaan nää väittelyt johti hänellä ihan silmittömään raivoamiseen ja syyttelyyn. Nykyään on entinen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

Olen tämän joskus aiemminkin kertonut ja sopii tähän ketjuun kuin nenä päähän.

Työkaveri tarvitsi autoani =)

Teimme vuorotyötä, työmatkoihin tarvittiin autoa. Tosin linja-autollakin sinne pääsi.

Hänen autonsa meni korjattavaksi ja siinä pohdiskellessaan vaihtoehtoja hän keksi, että koska meidän perheessä on kaksi autoa niin ilman muuta mä olen valmis antamaan omani hänelle lainaan korjauksen ajaksi.

En antanut ja hän suutahti.

No tokihan mun olis ollut helpompi kulkea kahdella linja-autolla töihin, viedä siinä samalla kolme lasta hoitoon. Hän pääsi yhdellä bussilla ja oli lapseton. Mulla oli työmatka alle 10 kilsaa ja tän järjestelyn myötä se oli tullut 30 kilsan mittaiseksi. Niin niin, mutta kun teillä on kaksi autoa, intti hän. Totta, on kaksi autoa, mutta kun mun ja miehen työpaikat eivät ole lähelläkään toisiaan eikä työajatkaan sopineet lainkaan yhteen. Siihen oli ihan syynsä, että meillä oli kaksi autoa.

Itse ihmettelin, että miten edes tuli mieleen moinen. Toisaalta enemmän ihmettelin, että mä jouduin puolustelemaan ja perustelemaan, miksi ei käy. Hän mökötti mulle pitkään. Syystä tietty, koska olinhan mä todellinen kusipää =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on todella paha sairaus, mutta miten se iskeekin aina kun pitäisi niittää nurmikko, kastella istutukset, pestä ikkunat, siivota...? Ystävälläni on tapana vedota masennukseensa aina, kun talossa on jotain tehtävää. Hän on valjastanut puoli sukua ja pari hyväntahtoista ystäväänsä auttajaksi, kun masennus iskee. Ja sen iskiessä on aina joku projekti juuri siinä vaiheessa, että se on pakko tehdä, ja koska itse ei voi tehdä, auttajaringistä soitellaan joku paikalle. Kun se on tehty, masennuskin taas hellittää. Ja kyllä puhuisin melkein masennuksesta lainausmerkeissä, ainakin juuri noina aikoina, niin monta vuotta tuota on jo tapahtunut. Itse en kuulu enää auttajarinkiin.

Oikeasti masentunutta ei kiinnosta nurmikko tai ikkunat.

No sanopa se. Ei ihme että puhui lainausmerkeissä. Minullakin oli juuri tuollainen ystävä. Itse olin se hyväntahtoinen auttaja. En tiennyt paljoakaan masennuksesta. Juuri nurmikon leikkuuta, siivoamista, tukena olemista, tämän ystävän ehdoilla asioiden tekemistä. Tyypillistä näitä pyytäessä oli masennukseen ja mielialan kohentumiseen vetoaminen. Puolisonsa vielä tuki tätä toimintaa puheillaan, koska itselleen ei ollut helppoa auttaa erinäisistä syistä. Ystävyys loppui kun itsellenikin tuli vastoinkäyminen, jonka olisin halunnut jutella läpi. Sitten olinkin energiasyöppö, näin kuulin kiertoteitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Erittäin törkeitä ovat kyllä nämä ilmaisten leipomusten kärkkyjät olleet, sitä en kiistä.

Pienenkin täytekakun (6 munaa, kermaa, hilloa, marsipaania) tarpeet ovat jo kympissä. Siitä kuuden munan kakusta ei syö kuin 6-8 henkeä. Laskehan siitä, kuinka monta kakkua tarvitaan kun häissä on 200 vierasta. Siihen päälle vielä vegaanikakkujen kaurakermat ja oikeitten allergisten erikoisruokavaliot. Yksi pussillinen gluteenittomia jauhoja maksaa nelisen euroa yms.

6 munan kakku riittää 20 hengelle. Liioittelu on turhaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

Grrr... tulee mieleen oma nuoruus, asenne sukulaisten taholta. Käytetään alaikäistä tyttöä ilmaisena lastenlikkana ja työvoimana jatkuvasti viikonloppuisin. Samalla tytötellään ja tuodaan selväksi arvojärjestys. Ei kunnioiteta pätkääkään.  jostain syystä muutin omilleni heti, kun pääsin.  Ihmisten härskiys tuli selväksi aika nuorena. Jos jollain on hädänalainen tilanne (kasvaa huonossa perheessä esim.), niin auttamisen sijaan hyödynnetään tilanne.

Ja on minullakin pelkkiä poikia, teinejä hekin, mutta eiköhän normaali kotihommien teko ole vähän eri asia kuin mistä tässä puhutaan.

Minullakin on tuttava, josta kuuluu vain, kun hän jotain tarvitsee. Tätä hän pitää ystävyytenä. Milloin pitäisi kakattaa hänen koiriaan, milloin hoitaa niitä loman ajan. Milloin tehdä hänelle kampaus, värjätä tukka, käydä kaupassa hänen puolestaan, tulla auttamaan kutsujen järjestelyssä. Itse kutsuihin minua, "ystävää", ei tietenkään ole pyydetty, vaan poistua pitäisi ennen oikeiden vieraiden tuloa. Tämä "ystävä" saattaa jopa lyhyellä varoitusajalla ilmoittaa, että tulee poikkeamaan luonani, onko sulla syötävää? Itse hän ei ole koskaan minulle syötävää tarjonnut, saati kahveja keittänyt.

En tiedä, miten kauan tätä vielä jatkuu, sillä enää aikoihin en ole suostunut hänen ehdotuksiinsa, emmekä ole nähneet pitkään aikaan. Sinnikkäästi hän vielä silti edelleen yrittää minut kaikenlaiseen nakittaa. Tyypillistä on suora soitto. Härskit hyväksikäyttäjät yleensä soittavat suoraan ja esittävät asiansa ketjussa jo mainittuun tapaan, "Onko sulla mitään erityistä viikonloppuna?". Ja kuten ketjussa on jo kuvattu, kiltti ihminen, joka yleensä uskoo hyvää toisista, aina ilahtuu, että hänelle ehdotetaan jotain yhteistä menoa! Tähän lankaan itsekin olen mennyt kerran toisensa jälkeen, vaikka en pidä itseäni tyhmänä. Varmaankin siksi, että tuttavuutemme hyväksikäyttäjän kanssa alkoi ystävyytenä, kävimme yhdessä tapahtumissa ja vietimme aikaa yhdessä kuten ystävät. Vanhat hyvät muistot ilmeisesti aktivoituvat, ja sitä luulee, että jotain mukavaa on luvassa.

Saattaa olla, että kiltit ihmiset ovat vähän yksinäisiä. Itselläni ainakin on monesti yksinäisiä iltoja ja viikonloppuja, ja siksi olen altis uhri. Koska on vaikea valehdella, ettei ole muuta menoa, jos ei ole. Kiltin on myös vaikea sanoa ei, kuten on jo todettu. Lopulta sitä myös ajattelee, että voinhan tosiaan taas auttaa, kun ei minulla parempaakaan tekemistä ole. Mutta perillä huomaakin joutuvansa paljon muuhunkin, mistä oli puhe. Korvausta tai edes kiitosta ei myöskään tule.

Olen pannut merkille, että tämä härski tuttavani ei tosiaan koskaan asiallisesti esitä pyyntöään tekstiviestillä suoraan, vaan aina soittaa. Neuvoksi muille höynäytettäville sanonkin, että älkää koskaan vastatko suoraan soittoon, jos teidän on vaikea sanoa ei. Tyypillistä härskien ehdotuksille on myös aina kiire, pitäisi lupautua heti, ei ole aikaa "katsoa kalenterista", käykö. Vedotaan hätään tai vaikeaan tilanteeseen, ja kukaan muu ei voi auttaa. "Sä kun osaat niin hyvin sen homman."

Olisi hyödyllistä koota yhteen näitä härskeille tyypillisiä toimintatapoja, niin uhrienkin olisi helpompi tiedostua, missä kohtaa menee vikaan, ja oppia puolustamaan itseään. Jossain aiemmassa viestissä oli hyvin koottu muutamia piirteitä. Yksi tärkeä niistä oli se, että hyväksikäyttäjä pyrkii tekemään hyötymisestään rutiinin. Jos kerran kuskaat, niin saat aina kuskata, koska sinulla on auto/härski asuu matkan varrella/olet muutenkin menossa kauppaan/härskin jalka on kipeä jne. muita "hyviä" syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tapaus sinällään, mutta kun anopilla oli aikoinaan vakavia alkoholi- ja mielenterveysongelmia, ehdotti mieheni veli, että antaisimme alle 1-vuotiaan vauvamme anopille hoidettavaksi, että jos ryyppääminen saataisiin sillä loppumaan. En muista, vastasimmeko pyyntöön millään lailla, mutta emme myöskään antaneet avutonta vauvaa terapialeluksi itsetuhoiselle ihmiselle.

Ihan kammottava ehdotus. Jos meille ehdotettaisiin samaa vastaavassa tilanteessa niin saattaisin tulla linjoja pitkin. Katkolle, sosiaalisairaalaan, avohoitoon, veljen (ehdottaja) jatkuva läsnäolo siellä tukena tai ihan mitä tahansa muuta, mutta toihan on aivan hirveä ehdotus ja vielä veljeltä veljelle, siis luulisi veljellekin olevan tärkeää veljensä perheen hyvinvointi.

No meitin äippäpä antoi minut ja isosiskoni kesäksi (n. 5 -ja 8 vuotiaat) 100 km päähän terapiakavereiksi alkoholisoituneelle veljelleen, kun sen emäntä otti nyytin mukaan ja lähti. Onneksi eno on kiltti mies eikä rähjännyt humalassakaan. Käytiin navetalla ja iltaisin eno joi kossua. Grillattiin pirusti makkaraa.  :)  ei siitä mitään traumoja jäänyt mutta näin aikuisena vähän kyllä ihmetyttää äidin silloinen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.

Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tapaus sinällään, mutta kun anopilla oli aikoinaan vakavia alkoholi- ja mielenterveysongelmia, ehdotti mieheni veli, että antaisimme alle 1-vuotiaan vauvamme anopille hoidettavaksi, että jos ryyppääminen saataisiin sillä loppumaan. En muista, vastasimmeko pyyntöön millään lailla, mutta emme myöskään antaneet avutonta vauvaa terapialeluksi itsetuhoiselle ihmiselle.

Ihan kammottava ehdotus. Jos meille ehdotettaisiin samaa vastaavassa tilanteessa niin saattaisin tulla linjoja pitkin. Katkolle, sosiaalisairaalaan, avohoitoon, veljen (ehdottaja) jatkuva läsnäolo siellä tukena tai ihan mitä tahansa muuta, mutta toihan on aivan hirveä ehdotus ja vielä veljeltä veljelle, siis luulisi veljellekin olevan tärkeää veljensä perheen hyvinvointi.

No meitin äippäpä antoi minut ja isosiskoni kesäksi (n. 5 -ja 8 vuotiaat) 100 km päähän terapiakavereiksi alkoholisoituneelle veljelleen, kun sen emäntä otti nyytin mukaan ja lähti. Onneksi eno on kiltti mies eikä rähjännyt humalassakaan. Käytiin navetalla ja iltaisin eno joi kossua. Grillattiin pirusti makkaraa.  :)  ei siitä mitään traumoja jäänyt mutta näin aikuisena vähän kyllä ihmetyttää äidin silloinen ratkaisu.

Ei muuten ole tuo alkuperäinen vauva terapialeluksi -ajatus ainoa laatuaan. Omaa esikoistani yritettiin käyttää raitistumispakkauksena viinaan menevälle anopille. Ihan suoraan ehdotettiin, että jospa se Raija saisi elämästä taas otteen, kun kokisi itsensä tarpeelliseksi. Että vie vauvasi hänelle hoitoon.

Vittu miten ääliöitä ihmisiä voi olla. Keski-ikäisen alkoholisti-Raijan hyvinvointi on toki tärkeämpää kuin parikuisen vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Siskoni odotti ensimmäistä lastaan ja minä huomasin odottavani kauan yritettyä kolmatta lasta (isommat jo 5v ja 8v) mitä en enää luullut edes kokevani. Olin iloinen kun siskoni vihdoin oli raskaana ja riemuissani kun unelmani kolmannesta toteutuisi. Kun siskoni kuuli raskaudestani niin hän ehdotti että onko minun pakko synnyttää kolmas kun minulla on jo kaksi kun nyt olisi hänen vuoro olla huomion keskipisteenä ja se joka on raskaana. Kiva kiitti vaan, miksi helvetissä lasten hankkiminen olikin nyt jokin kilpailu? En kenenkään vuoksi ikinä luopuisi lapsistani. Harmi hänen lastaan jos on tuollainen asenne että lapsi on jotain minkä voi heittää pois. Emme ole enää yhtään puheväleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

Grrr... tulee mieleen oma nuoruus, asenne sukulaisten taholta. Käytetään alaikäistä tyttöä ilmaisena lastenlikkana ja työvoimana jatkuvasti viikonloppuisin. Samalla tytötellään ja tuodaan selväksi arvojärjestys. Ei kunnioiteta pätkääkään.  jostain syystä muutin omilleni heti, kun pääsin.  Ihmisten härskiys tuli selväksi aika nuorena. Jos jollain on hädänalainen tilanne (kasvaa huonossa perheessä esim.), niin auttamisen sijaan hyödynnetään tilanne.

Ja on minullakin pelkkiä poikia, teinejä hekin, mutta eiköhän normaali kotihommien teko ole vähän eri asia kuin mistä tässä puhutaan.

KIITOS. - se entinen teini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Kyllä tässä nyt ajatellaan pelkästään aikuisia, ei lapsia ollenkaan. Eikös serkkupoikaa voisi kuitenkin joskus pyytää kylään (ei hoitoon), eiköhän vierailun tarvitsisi koko viikonloppua kestää. Jos omilla lapsillani olisi noin tärkeä serkku niin pitäisin kyllä arvokkaana sen suhteen vaalimista. Sillehän en mitään voi, jos tuon serkun vanhemmat eivät ajattele samoin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut edes pyyntö, vaan oletus.

Exäni nykyinen vaimo oletti heidän suhteensa alkuvaiheessa, ja siis mun ja exäni eron alkuvaiheessa, että meidän lasten lelut ja vaatteet ovat hänen lapsilleen vapaasti otettavissa.

Oletti väärin.

Jos sun exä oli myös maksanut niistä ja oli sanonut että saa ottaa niin olitpa aika kuspää.

Saako eksäsi nyksä omia sun vaatteet/korut jne. joista eksä on maksanut ja antaa luvan? Vai koskeeko tämä vain alaikäisiä?

Ei koske aikuisten omaisuutta. Alaikäisten omaisuus on huoltajien hallinnoitavissa. Miten ositus hoidettiin? Ja kenellä on huoltajuus?

Äidit aina luulevat omistavansa lapset ja omistavansa lasten tavarat.

Lasten omaisuuttahan ei vanhempien erossa ositeta (osituksessa jaetaan vain vanhempien omaisuus), lasten omaisuus pysyy lapsen omaisuutena. Sorry nyt vaan. Näin se menee lain mukaan. Vanhemmat toki hallinnoi lasten omaisuutta, mutta se ei anna lupaa antaa lasten omaisuutta ilmaiseksi pois. Varsinkaan ilman molempien huoltajien lupaa. Lelut varsinkin on yleensä annettu lapselle esim. joululahjaksi tai synttärilahjaksi eli silloin se ihan oikeasti on lapsen, ei vanhempien. Sen pois antaminen ilman lapsen lupaa on yksinkertaisesti varastamista. Vaikka sen antais nyksän lapselle.

No oliko lapselta lupa vai että äidin lupa puuttui? Osituksesta ja huoltajuudesta kysyin (ja et vastannut) koska tarttis tietää missä ne lapset ja lelut oli fyysisesti kun niitä pois lupailtiin. Jos lapset ja kyseiset tavarat oli isän luona niin silloin se ositus kysymys on oleellinen. Ja oikeastiko kaikki säilyttävät lasten pieniksi jääneet vaatteet, joka ikisen, koska pois antaminen tai myyminen on varkaus. Just joo. Tuskin aivan kaikki on ollut joululahjoja.